Mistä "Jumala" tulee I

Osani III: Mistä "Jumala" tulee I:

 

 

MISTÄ "JUMALA" TULEE? - sanastovertailu

 

Tähän sanueeseen kuuluu mm. kaksonen-sanaston kerääminen, koska se näyttää tiukasti salakielenä liittyvän yleisempään parittelu-merkitykseen (jum-gemini, deo-theom-twin, duo-double-devil jne.). Sama koskee leikkiä (ruots. lek 'soidin, kutu'; dän. lege 'sich paaren (paritella)'; S. Laich, Leich 'mäti, kutu'). Nämä kaikki näkökulmat ansaitsisivat toisen artikkelikoosteen, koska sekä Jumala- että Piru -sanueet näyttäisivät olevan sidoksissa toistensa kaksoisrooleihin. En tiedä...

 

26.10.15         Miten tulisi suhtautua ajatukseen, että Jumala-sanueen pohja olisikin mahdollisesti (musiikkitermien lailla) soidinmenoissa tai jopa peräti seurauksena olevassa kaksoisuus-parittelussa? Eräänä vastausmallina sanoisin: siitä ei selviä ilman koko maailmankuvan/-katsomuksen muutosta.

Uusi ajatus on kuin palapelin osanen, joka on kädessäsi. Sen erikoisuus on, että se sopii tyhjälle paikalle, mutta ainoastaan kuvapuoli alaspäin! Tällöin tulee eteen toinen vaihtoehto - uuden palapelin löytäminen, jossa puuttuva pala on kuvapuoli ylöspäin. So. vanhan palapelin osaset tulee kaikki kääntää kuvapuoli alaspäin. Tämä tarkoittaa, että noiden käännettyjen osien sisältö on arvioitava uudelleen, jotta kuva "ilmestyisi" niihin.

 

Kuinka moni meistä on valmis kääntämään kaiken opitun nurinpäin ja aloittamaan kaiken alusta?

 

Tällaisia väärinpäin olevia osasia voisivat olla esim. käsitteet

1)         Jumala-sanueen yhtenä pohjana "hedelmä" -sana

2)         Jumala-sanueen pohjana gemini -sanue ja kaikki kaksoisuuteen (paritteluun) liittyvä soidinmeno-sanasto.

Harjoitukseksi voisi ottaa ajatuksen 'luoduista' 'luojina': Entäpä jos luominen tapahtuukin alhaalta ylöspäin; se mitä pidämme 'alempitasoisena' luomakuntana onkin lopulta 'elävän' jumaluuden ilmenemismuoto ja siis 'kaikkein korkein jumaluus' - pienimmästä hiekkajyväsestä lähtien. Tällöin 'korkeudessa' ei ole mitään, koska 'korkein' onkin kaikkein matalimmalla...

Em. käsityksen mukaan olisi tapahtumien kulun suunta alhaalta ylöspäin siten, että ymmärretään kaikkeus - myös 'luodut' - eläväksi, jolloin äärimmäinen epätodennäköisyys elämän ilmenemisen edellytyksenä ei synny sattumasta tai johdatuksesta, vaan kaikkeuden - elävän - materian totaalisesta pyrkimyksestä elämän jatkumista kohti. Jumaluus on siis läsnä jo kaikessa maasta nousevassa materiassa eikä jossa ulkopuolisessa ylhäisyydessä. Tällöin elämän edellytyksenä oleva (epätodennäköinen) 'hienosäätö' onkin tulos kaiken tietoisesta pyrkimyksestä - erehdystenkin kautta - sinnikkäästi kohti elämän jatkumista ja monipuolistumista. Koska jumaluus on jo aineessa itsessään, ei se tarvitse enää ylempää tulevaa johdatusta.

 

 

 

Kieli apuvälineenä

 

10.-11.5.2014:         Tämä ei ole tieteellinen artikkeli. Tämä kooste kertoo siitä assosiaatiomaailmasta, joka ilmenee Jumala-sanueen ympärillä - etupäässä indoeurooppalaisissa ja uralilaisissa kielissä - unohtamatta mahdollisuuksien mukaan hepreaa, arabiaa, tamilia ja sanskriittia ym.

20.8.2015:         "Sanojen foneettisesta oikeinkirjoituksesta" -kirjoitus on löydettävissä kotisivustoni [www.ilposaastamoinen.fi] "Jumala I" -dokumentin alkupuolelta, mikäli teksteissä on ulkoasua koskevia epäselvyyksiä.

Laajemmin ja yksityiskohtaisemmin olen käsitellyt etymologian teoriaa ja problematiikkaa lisensiaatintyössäni Laulu-Puu-Rumpu, Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitos 1998 [http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-1998764942]. Lisäksi sivustolla on päiväkirjakooste 1965-2012 "Sanapäiväkirja/Sanat 1-9", joka sisältää etymologioita koskevat lähestymistapani perusteet. Niistä voin vain todeta: Puhdasoppiset teoreetikot älköön vaivautuko. Niistä tulee puristisen lähestymistavan ortodoksikasvatille vain paha mieli.

Lähtökohtanani on ollut: "Koeta välttää kaikkia perinteisiä etymologisia teorioita, jos mahdollista ja yritä katsoa, miltä sanojen alkuperä ja merkitys näyttää maallikon silmin, kun uudet sanat tulevat elävässä elämässä vastaan väärin kuultuina, väärin ymmärrettyinä, ilman tieteellistä taustaa tai opillista sivistystä." Valtaosa ihmisistä  oppii kielen em. tyyppisestä asetelmasta käsin.

Sen sijaan että etsisimme jonkin sanan objektiivista, täsmällistä, yksiselitteistä alkulähdettä (jonka ulkomuodosta kieliopillisesti johdetaan kaikki sanan muunnelmat - riippumatta tarvittavien muutossääntöjen määrästä), etsimme sanan sisäisen merkityksen ajallisesta ja paikallisesta vaihtelusta palapelinä syntyvää alkukuvaa*, joka ei yksiselitteisesti ilmaise, mitä sanan perusmuoto tarkoittaa, vaan luo sumean keitoksen kaltaisen kuvan tuosta assosiaatiomaailmasta, mitä uusi sana tuo maatiaisjärjellä ja -tiedoilla varustetulle ihmiselle mieleen ensi kuulemalta - hänen ollessaan sosiaalisessa kanssakäymisessä vierastakin kieltä puhuvien ihmisten kanssa elämänsä varrella.

Kysymys sanan merkityksestä on siis eräänlaista ajatusleikkiä, joka pohjautuu lähtökohdiltaan lapsenomaisiin mieleen juolahtamisiin pikemminkin kuin kovaan, neutraaliin tieteeseen. Päähuomio kohdistuu pikemminkin merkitysten mahdolliseen muuntumiseen ja erilaisuuteen kuin sanan ulkoasun ja merkityksen samana pysymiseen. Koko ajan on päällimmäisenä ajatus, kuinka oppimattomat ihmiset ovat ymmärtäneet vieraan puheen vuosituhansia sitten, jolloin tiedossa ei ole ollut nykyisen kielitieteen sinänsä kunnioitusta herättäviä säännöksiä.

 

* Alkukuva tarkoittaa näkymää, joka syntyy, kun ulkoasultaan samalta näyttävät mutta merkityksiltään eroavat sanat eri kielistä (ja kielikunnista) kootaan yhteen kuin palapelin osat, ja katsotaan sitten kokonaisnäkymää, mikä tuosta sanaryppäästä on syntynyt. Taustalla on oletus kyseisten sanojen ajan hämäryyteen peittyneestä kaukaisesta alkusukulaisuudesta. Tämä näkymä ei ole yksiselitteisen täsmällinen vaan sumea, ikään kuin salakielellä ilmaistu muunnos muutoin salatusta sisällöstä. Salaaminen liittyy usein seksuaalisuuden peittämiseen, jolloin sanan piilomerkitys ikään kuin pannaan "pankkiin" naapurikieleen. Salattu merkitys vilahtelee esille vain silloin, kun eri sukuihin (klaaneihin) kuuluvat naapurit alkavat seurustella läheisemmin.

Tämä periaate on vastakkainen ortodoksisen kielitieteen ideaalille löytää sanalle jokin yksiselitteinen, täsmällinen 'neutraali' merkitys, joka sitten ilmenee eri muunnoksissa paremmin tai huonommin ilman harhaanjohtavia sivujuonteita.

Palapeli-näkökulmaan liittyy olennaisesti sumeuden kautta myös näkymät reuna-alueiden liitoskohdista, paikoista joissa seksuaalinen soidinmenosanue on peitetysti sisältyneenä uskonnolliseen terminologiaan.

         28.08.96         - Ortodoksinen tiede tutkisi, miten sana "jum" esiintyy eri kielissä          ja tarkoittaisiko se aina ja kaikkialla samaa. Minä tutkin, mitä kaikkea sana          Jum tarkoittaa eri kielikunnissa, ja syntyykö näistä merkityspalasista          yhtenäinen          alkukuva.

 

 

Aiheeseen liittyen:

Assosiaatiomaailma ei noudata ortodoksista näkemystä kielisukulaisuuksista, vaan tutkii mielleyhtymiä, joita sanat herättävät tutkimusmatkailijassa/kadunmiehessä. Jotta tuon maailman rajat voitaisiin jotenkin piirtää, on lähtökohtana esim. jum-sanueen j-alkukirjaimen vaihtuminen lj:n kautta l:ksi (espanja) tai g:ksi (ruotsin ja

vanhan  yläsaksan g ~ j; Saksan nhd. Laie < mhd. leige), g:n vaihtuminen h:ksi (slaavil.-germ-romaan. IE-vaihtelu: Gaidn ~ Haydn) ja lopulta h:n ajoittainen läsnäolo tai katoaminen.

Useimmiten tämäntyyppiset muunnokset on todistetusti rajoitettu koskemaan vain tiettyjen kahden kielen välisiä muunnosketjuja, mutta tässä muunnoksien samankaltaisuutta on käsitelty - ei kielitieteellisinä tosiasioina vaan - mahdollisuuksina, joiden todistaminen ei ole välttämätöntä, koska kysymyksessä on mielikuvitusleikki eikä totuuden osoittaminen.

[Huom: Tottumattomalle lukijalle todettakoon, että ylimalkaisessa lukemisessa voidaan reilusti yleistäen ääntää ilmeisesti kaikkialla kirjoitettu "ə" suurinpiirtein virolaisen "õ":n kaltaisena, hieman kuin e:n ja ö:n välimuotona.]

 

- Miksi en ole tyytynyt perinteisen kielitieteen hyväksymiin etymologioihin vaan olen hyppinut kielikuntien rajojen yli estottomasti muuntelusäännöistä välittämättä?

Vastaus:         Yritän ottaa mallia ihmisen geenien hajontaperiaatteista. Ihmiset eivät ole historian kulussa välittäneet, onko tämä tai tuo suomalais-ugrilaista (FU) vai indoeurooppalaista (IE) juurta, vaan ovat naineet rajojen yli, joten kielenkäytönkin tulisi heijastaa tätä risteytymistä.

Näiden sanapohdiskelujen tarkoituksena ei ole esitellä 'proudly' uutta epäortodoksista tapaa harkita sanojen mahdollista sukulaisuutta, vaan pyrkiä ymmärtämään, millaisia assosiaatiomaailmoja syntyy tavallisen mattimeikäläisen päässä häneen kuullessaan vieraita, outoja, uusia sanoja, joiden merkityskään ei ole läheskään aina suinkaan selvä. Korostan tässä siis puheen vastaanottajan näkökulmaa, jos kärjistetään kielitieteen perinteinen näkökulma viestin lähettäjän näkökulmaksi ainoana oikeana todellisuutena. Assosiaatiomaailma ei piittaa mitään kieliopin säännöistä eikä äänteellisistä muuntelusäännöistä, vaan kehittelee sanan kuullessaan päässään kaikkea, mitä aikaisemmin koetun pohjalta mieleen tulee - täysin vapaasti.

Yksi aineiston tarkoituksia on osoittaa, että jos Jumala ei ole pelkästään "arjalainen laina" vaan myös jotain suomalais-ugrilaista, niin sekään ei mielestäni riitä, koska jum-sanueen juuret ovat syvällä kielten yhteisessä perustassa.

- Vielä yksi seikka:

Jum-sanuetta en käsittele tieteilijän tavoin - nojautuen yhdessä muotoiltuihin ja historian kritiikin läpäisemiin sääntöihin vaan - niin kuin ihmiskunta kautta aikojen - tavallisen säännöistä tietämättömän riistapolun miehen tavoin - väärin kuulleen, väärin oppineen, väärin muistaneen, väärin ymmärtäneen, väärin toistaneen ja vierasta kieltä tuntemattoman ensikertalaisen tavoin. Ilman ulkopuolista tuomaria tai puhdasoppisuuskolleegiota. Haen yksilöllistä näkökulmaa ryhmäidentiteetin sijasta.

 

Hän, jolle IE- ja FU -kielten välisessä suhteessa on kysymys nimenomaan osoitetusta eroavaisuudesta, on näiden sanastojen selaaminen täysin tarpeetonta, koska minä pidän itsestäänselvyytenä, että nämä kaksi - varsinkin kieliopeiltaan eroavaa - kielikuntaa ovat tavalla tai toisella aina olleet yhteydessä keskenään, jolloin sanastoa on pidetty yhtenä vaihtotavarana. Tällöin lähtökohtana on ollut systemaattinen merkitysten väärinkuuleminen ja väärinymmärtäminen, ehkä tarkemmin sanottuna sumeus, jolloin täsmällinen merkityksen siirtyminen kielestä toiseen siirryttäessä on ollut pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Lähtökohtaisesti tässä tapauksessa joko sanan ulkoasu tai merkitys muuttuu. En siis enää voi luottaa täsmällisiin kahden kielen välisiin suhteisiin perustuviin ääntämistä koskeviin muutossääntöihin. Jos esim. kirjoitettu g on ruotsinkielessä tietyissä tapauksissa lausuttu j:ksi, niin tällaista muuntelua mielestäni potentiaalisesti saattaa esiintyä missä muualla tahansa, vaikka emme sitä vielä ole huomanneet tiivistää säännöksi.

Vain tällaiselle harhapolulle lähtenyt voi vakavissaan tutkia teoreettisia mahdollisuuksia yhdistelmille echo/joiku/joke, jum/gemini tai koti/god, mitkä ovat puhdasoppiselta etymologian tutkijalta poissuljettuja mahdollisuuksia. Joka tällaista hyppäystä ei tee, ei myöskään koskaan tule ajatelleeksi sitä, kuinka jumala liittyy rakkauteen kielellisesti.

Vielä yksi tiivistelmäyritys: Kun perinteinen kielitiede keskittyy sanojen ulkoasujen muutossääntöihin, minä keskityn kerätyn sanaryppään sisältöjen, merkitysten yhteensopivuuteen ja näin syntyvän mielekkään alkukuvan muodostamiseen.

 

Miten ole päätynyt näihin näkymiin?

A)         Perinteinen jako kielikuntiin (indo-germaaniset, suomalais-ugrilaiset jne.) ei vastaa esim. niitä tuloksia, joita geneettinen tutkimus antaa. Siinä ei tunneta jyrkkiä rajanvetoja vaan kaikki on sekoittunut kaikkeen. Miksei näin voisi olla kielenkin tutkimuksessa?

B)         Mitä on tämän sekoittumisen taustalla? Se että harvinaisuus on kiinnostavaa. Näin on myös sanojen parissa. Matkamuistoina tuodaan harvinaisten tavaroiden lisäksi mielenkiintoisia sanoja. Kysymys on niin laaja, että tässä yhteydessä voimme vain todeta sen pinnallisesti, vaikka tuo 'harvinaisuuden psykologia' voisi olla eräs koko informaatioteorian kannatuspilareita, koko tiedonhankintamme perustavia motiiveja.

C)         Tutkiessani yleisimpien musiikkitermien etymologioita puhdasoppisen tieteen ulosrajaamilta, tai tarkoituksellisesti unohtamilta alueilta päädyin tulokseen, jota en olisi odottanut: Kaikki perustermit näyttivät olevan sidoksissa soidinmenoprosessiin kaikissa kielissä. Ja soidinmenot pitävät päämääränään parittelua, suvunjatkamista.

Kun tätä prosessia tutkitaan riittävän pitkälle, tulee painotettuna esille vähitellen kakkonen/kaksonen, josta tulee siis rakkauden symboli:

Theo/deo/dios/deus/zeus = duo-dos-dwa-two-zwei jne.

Mutta samanaikaisesti persian divane  on 'mad (hullu), insane; madman'; div 'devil'.

Ei liene yhteensattuma, että Jumon kakseus-parillisuus ja ’päivä’ -dimensiot ulottuvat myös toisen suurmogulin epiteetteihin: liett. dienì 'tiine' >

         ~ latv. Dievs = (lit. Dievas) Jumala ~ dvīni = kaksoset ~ divi '2'

         ~ latv. tēvs ’(taivas-)isä’ (= liett. tevas) ~ latv. devini = divina - 9 (kk)

 

Sama koskee muitakin vastakohtia, joihin vihjaan tässä vain pinnallisesti:

Näyttää siltä, että suomen rakkaus-sanaa vastaakin venäjänkielessä sana greh 'synti',  vaikka Suomen sanojen alkuperä viittaa esim. unkarin rokon 'sukulainen'-sanaan tai jopa kgerm. *fraka-z 'himokas' ~ ags fræc 'himokas' -juureen. Pohjoissaamessa päästään synnin juureen katsomalla sanaa rahkat 'kiimoa, astua, rykiä' ja rahkistit 'rakastaa'.

Turkki: yazık ’synti’ (= IM. esiz) ~ Unkari: > játszik ’leikkiä, pelata; soittaa; näytellä

Ennakkoluuloton lukija päätyy pian venäjän greh-synnistä latinan sotilassanaan gressus 'astunta' grex-ryhmässä, jolloin transgress merkitsee 'synnin tekemistä'

(< gradi 'mennä, kävellä'; E. grade 'aste'). Tämä ei ole ihme, koska gr. khrisis 'sukupuoliyhteys', khrisma  'voide(ltu)' (~ E. cream) ja khrismos 'oraakelinvastaus'. Olemme synnin alkujuurta etsiessämme päätyneet suoraan jouluyön mysteeriin.

 

- Mitä sitten tuo laajemmassa mielessä merkitsee? Eräänä vastauksena voisi olla hepreankielen Gordionin solmu:

Samael (heprean sanasta sami ’sokea’), Saatanan (< Sammael) tärkein nimi

         [juutalaisuudessa 200-luvulta  jKr. lähtien]

         ~ Vrt. 'eever ’blind’; sooma' = blind man (~ Lucifer 'Valon tuoja/kantaja')

         Mutta: Samuel 'Jumalalta pyydetty'

VT:         šemīnī’ (sheemeenee)         ’the eighth; the octave (music)’ >? gemini

         ~ Arabia;         tamāniya (f. tamānin) ’eight’ (8) >? Thomas

- Jos Jumala ~ Saatana, niin miksei sitten Rakkaus ~ Synti?

 

Tätä ykseyttä aion pohtia. Tämä johdanto on samalla ennakkovaroitus heikkohermoisille; joudun kenties raaputtamaan kiinnihitsautuneita ajatusrakennelmia ja etsimään niiden alta jotain tosi vanhaa, meidän ihmisyytemme perusteita - olivatpa ne sitten julmiksi osoittautuvia tai ihastuttavia. Minua lopputulos ei peloita. Teen etsimistyötäni kunnioituksella.

 

shamal         1) ’left’ = Hepr. smali (kun katsotaan itään)

                  2) shamal (samâlî -y) ’north’ (pohjoinen)

         > Russ: zima 'talvi' (zemlja 'maa'); Pers. shamal 'tuuli'

         ~ Martti Haavio: Bjarmien vallan kukoistus ja tuho. WSOY 1965

         s. 190-1 Pohjoinen meri = Bahr al- šimali (arab.) >? suomalainen?

         > Heprea: śemōl 1) 'pohjoinen', 2) ~ semol = ’vasen’ (käsi/puoli)

                  > mutta: shemesh         'aurinko'

         ~ Sumeri:         Binū-Sim'al 'Vasemman käden (so. Pohjoisen) pojat'

         > Juutal. mystikot: Jumalan vasen käsi on hävittävä. "Kuoleman jumala Satanael (Sammael) on Jumalan vasemman kyljen personoituma".

         ~ Saman ~ Raamatun Samuel < semiitt. Sammael ’Alisen maailman jumala’;

            [hepr. Sama-El = Samuel - Lord of Sama] 

         > Bible: ...kuolleiten Herra, Sam-El, Sammael tai Samuel. Tämä nimi tuli Samanasta, hindujen

            lisänimi kuolemanjumala Yamasta sielujen johdattajana.

         > Vrt.  arab. yamin 'right’ (oikealla) > Jemen ~ hepr. jom 'päivä'

         >? jum/jam = 'päivä ja yö' ~ jin/jang!

 

Summa summarum: Mistä siis on - lyhyesti - kysymys?

Vastaus: Kun meillä murteellinen ilmaisu on esim. "mittu[-]muarj" (juhannus), on esikuvana ollut ruotsin sana midsommar joka suhteessa melko kaukana savonmurteesta. En tiedä, montako sääntöä tarvitaan sukulaisuuden selvittämiseksi, mutta luulen, että jotkut yksityiskohdat ovat jopa ainutlaatuisia. Jos niille löytyy muunnossääntö, se ehkä sisältää ainoastaan ko. yhden sanan esimerkkinä (t < s).

Jos siis tässä laatimassani sanakokoelmassa on vastaavanlaisia kaukaisia oletettuja samankaltaisuuksia, tarkoittaa se vain, että muuallakin saattaa olla meille ennen tuntemattomia sanojen yhteenkytkentöjä.

Mikään inhimillinen väärinkytkeminen ei minulle ole enää vierasta nähtyäni, kuinka 'ennustamista' ei ole haluttu kytkeä 'katolisuuteen' tai kuinka 'hedelmää' ja kaksoisuutta ei ole voitu kytkeä 'jumalaan'. 'Joulun sanomaa' käsittelen toisessa yhteydessä. Tämä kaikki johtaa lopulta elämän perustapahtumaan - uuden elämän syntyyn liittyviin kaikkiin vaiheisiin.

Koska vain sen silmälasien läpi katsottuna kaikki sanat näyttäisivät olevan sukua toisilleen, ei soidinmenonäkökulma ole satunnaisesti valittu ajatusten myynninedistämiskeino vaan koko elämän läpäisevä johtoteema, jonka rinnalle ei löydy toista varteenotettavaa ajatusmallia.

Samalla tämä oheinen kokoelma on kunnianosoitus niille monille häpeään nauretuille tutkijoille, jotka ovat kukin vuorollaan ihmetelleet kreikan, heprean, sumerin tai japanin kielten sanojen samankaltaisuutta suomenkielen kanssa.

 

 

JUM-SANASTO:

(Paikannimistöä lisäksi Osani-koosteen loppuliitteessä.) 

Suomi:         jama          'liitos'        

Jumi; jummi, jymi ’mytol. olento; ampuu harjaksella, jouhella jne.’

         karj: näkymätön olento; ampui näkymättömiä nuolia

         Jumin ampuma paise, puun pahka, kolo koivun pahkassa,

         havupuun pihkarakkula

          ~ unk. gyümölcs 'hedelmä'

         < ven. izjum = lat. racemus ’rusina’ < turk. üzüm ’vinograd

Jummi          ’Luukan t. Lohon (mytol. olennon) renki’ (Värmlanti)

(Suom. sanakirja 29.6.96:)

”Kolme on poikoa pahalla: Yksi on rujo, toini rampa, Kolmas on perisokie, Se on se ampuja, Se on Jumi”

         ~ fi. ’jummi’ = Teufel tai Pirun palvelija värmlanninsuomalaisilla

Brita Polttila: Pohjanportit 1982s. 11 ”Loko, paha olento, yritti varastaa auringon Kalmamäkeen valoksi kahdelle rengilleen, kahdelle ”Jummille, jotka eivät isäntänsä tavoin kyenneet näkemään pimeässä.” (Vermlanti 1935)

William Angervo: Kalevalaisten esi-isiemme usko, Mystica 1939

s.92         Jabal, Kainin jälkeläinen edustaa karjanhoidollisen kehityksen          perustyyppiä ja tämän veli Jubal, oli kanteleitten ja huilujen sekä tekijä että soittaja.

s. 162         (Apollon kultainen lyyra-soitin on Hephaistonin tekemät.) Niinpä vanhatestamentillinen Jubal-seppo kuvataan soittokoneen - harpun laatijana.

 

- Vielä vuosisatamme alkupuolella Krohn (1914) ja Harva (1915) mainitsivat teoksissaan saamelaisten ja suomalaisten yhteisen kantaisän Jumin...

- Vanha Kalevala - 18. runo, ss. 456-457:

Louhen loitsima pakkanen Lemminkäisen tuhoksi:

’Aiko kylmeä jumalan, itse veitikän verevän.’

 

Uno Harva:Suomalaisten muinaisusko, WSOY Helsinki 1948:

s.474         Jumilla on lisäksi ymmärretty olentoa, joka ampuu näkymättömän nuolensa sekä eläviin olentoihin että esineihin...

Vienan Karjalassa tunnetun tarunomaisen käsityksen mukaan jumi on paholaisen sokea veli, joka ampuu umpimähkään milloin mihinkin. Uskotaan, että "jos jumi olisi näkevä, niin se ampuisi kaikki". (Paulaharju, Kotiseutu 1911)’

s.476                  Vegelius sanoo, että hänen mainitsemaansa tapaa Pohjois-Pohjanmaalla noudatettiin naimisenjumalan Jumin kunniaksi, joka antoi hyvää avio-onnea. Tuskin jumi kuitenkaan on ollut Amorin kaltainen olento enempää kuin pökö eli pökkö...

Karjala:                 

Miltä tuo jumaluus näyttäisi kolmannesta ulottuvuudesta - sisältäpäin katsoen? Kenties se on Kaarle Krohnin Vienan Karjalasta tapaaman pirun sokean veljen - nimeltään Jumi, joka asuu metsässä ja ampuu aina umpimähkään milloin ihmisiä milloin elukoita (Krohn 1917, 162).

Mutta Suomen Muhoksella puhuttiin Jumin häistä naimisenjumalan Jumin kunniaksi. Vielä Krohn mainitsee, että Tornaeus 1670-luvulla mainitsee Jumin lappalaisten esi-isänä, jonka perusteella ehkä Ganander selittää Jumon, Jymin tai skand. Ymirin taivasta tavoitteleviin jättiläisiin kuuluvaksi, jonka mukaan Uumajan kaupunki on saanut nimensä. Krohnin mukaan käsitys paholaisen sokeasta veljestä on varmasti kristillisperäinen (Krohn 1914, 298-299).

Lyydi:         d'umaл ’Jumala’

d'uom(u)oi         ’juolukka’; izunmuard'  ’mesimarja’ < izo ’halu, himo’

Inkeri:         išsuma ’rusina’ (< ven.. izjum id.); tupajuma ’tupajumi'

Vatja:                  jomukez         ’soomarja; juolukka’

jume                  ’nägu (kasvojen piirteet); kuju; jume’; yhdennäköisyys, kaltaisuus

Vepsä:         jumal         ~? gumaл > jumaлansä 'ukkonen'; jumou 'hyvästi'

         ~ kim ’kiima’

Liivi:                  iemil                  ’gern wollen’ (haluta mielellään) >? Syrj. omol

jema                   ’äiti’ >? geo ’maa’ ~? zeme/zemlja ’maa’

         >? R. hem, E. home ’koti’ ~? hymen/hymn... ~ semen 'siemen'

Viro:                 

Jubal           'kandle-lööjate, pillipuhhujatte isa' [7.11.96]        

jume                   'terveyden väri kasvoilla', mutta ’jube’ merkitsee ’kauheaa’

         > jumestuda ’punastua’ > ’jume tuleb peale’ = joku punastuu [Wiedemann]

jum(m)ikas          'vankka, paksu’;

         ~ jumõtus         'judin' (puistatus, väristys) (Väike murdesõnastik 124)

 

Virolainen Jaan Puhvel kirjoittaa: 'Ilmojen sekoittumisesta tiivistyneestä höyrystä syntyi alkujättiläinen Ymir (<* Yumiyáz) ”Kaksik (Kaksonen)” (alias Aurgelmir), joka hikoili ulos jättiläisten esi-isät ja ravitsi itseään härmästä syntyneestä lehmästä Audhumla’sta’ (Puhvel 1997, 222).

Slaavilaisessa Venäjän pakanamytologiassa mainitaan myös miespuolinen ihmelintu Simorg, joka mahdollisesti on persialaista lainaa (Simariglu) (s.236). Nimet palautuvat mahdollisesti indoiraanilaiseen pohjaan. ’Vivahantin poika Jama (l. Jima) on sama kuin Vedan Jama ”Kaksonen”, aurinkosyntyisen Vivasvatin poika’

(Vedan sam-gam- ”kokku tulema; kokoontua”, sam-vid- ”kokku saama; tavata") ...vedan Jami, joka luopui sukurutsauksesta, Sassaniidien Jamik, joka päinvastoin aloitti sen (Puhvel 113, 115). Ja vielä: ’Vanhimmat jäänteet indoiraanin (taruston) alkuperästä on Jaméa ja hänen naiskumppaninsa Jami(k)’ (Puhvel 1997; 71, 120).

On muistettava, että saamelaiset pitävät kieleensä kuuluvaa duaalista l. kaksikko-muotoa erittäin tärkeänä tunnuspiirteenä vielä tänä päivänä (Mikko Korhonen 1993, 329). Tämän korostaminen on jäänne kulttuurista, jolle kakseus muodosti koko kognitiivisen maailmankuvan perusteen. Samalta pohjalta selittyy myös – Eero Aution (1993) korostama – totemistiseen maailmankuvaan liittyvä klaaneihin jakautuminen. Klaanithan yleismaailmallisestikin esiintyvät usein pareittain.

Felix Oinas: Tuul heidab magama, Keel ja kirjandus, Tallinn 1999: 

- Suomen jumi, eestin *jumi, jumm ja lapin jumi ovat peräisin latviasta. Latvian jumis (vrt. sanskriitin yamah ’kaksonen’) merkitsee ’kahta asiaa, jotka on laitettu tai kasvaneet yhteen;

...useat viljatähkät, jotka kasvavat [yhteen?] samassa varressa, ovat jumi; munat, joilla on myös kaksi keltuaista, ovat myös jumi. Muodot jumala, jumalite merkitsevät ’topeltpuuvilja (kaksoishedelmä)’ ja ’paksu tüdrukut (raskaana olevaa tyttöä)’. ...Latvian ”Jumis" - hedelmällisyyden jumala; ”Jumis on vanhojen latvialaisten lõikusjumal (viljankorjuun, elonleikkuun j.)”.

s.205         ...on latv. jumis siirtynyt Eestin kautta Suomeen ja edelleen Lappiin... Miksi se Eestistä on miltei kadonnut, ei ole selvillä.

s.21         ”...jume käy yli ihon/ruumiin...” [so. 'punastuu'?]

Raivo Seppo: Eesti nimeraamat 1994 - Thoma - aramean 'kaksonen'

Huno Rätsep: Sõnaloo raamat 2002 - jumal ~ v.gr. Zeu-s, lat. Ju-piter ’taivaan isä’

Matthias Johann Eisen: Eesti mütoloogia(1919), Tallinn 1995:

s.102          unk. jo =  mansi joomas ’hyvä’; hanti jem ’hyvä, kaunis’

         ~ udm. umoi ’hyvä, kunnon, sopiva’ (Budenz-Setälä)

         > Eisen: est. juma 'onni'; jumal 'onnellinen'

s. 103 Kreutzwald: Vanhoilla eestiläisillä oli uhrikivien luona vielä toisia kiviä, joita kunnioitettiin jumalilta näyttävinä hahmoina. Niillä oli nimenäkivimal tai pelkkä mal(kivijumala).

Eino Koponen: Eteläviron murteen sanaston alkuperä, SUST 230, Helsinki 1998

s.97.         koomits ’varastokatos, suoja’ ~ sm. kuomu, viR kuomin (riihen) ruumenkoppi’

         ~ va. ink. komina ’riihisuoja, luuva, kuomina’, ly. guomin, ve. gomin

         < m.ven. *gumino > ven. gumno id. [luuva, puimatanner]

 

Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia, 2013

s.431         ... taivasta hallitseva olento, joka viime vuosisatoina on saanut kristillisen jumalan piirteitä, mutta joka varhemmin on saattanut olla taivaan personoitumakin. Mansin numi 'ylempi, taivaallinen', hantin num (vrt. pohjoishantin Num-Torǝm 'jumala, taivas'), ja samojedin *num 'jumala, taivas, sää' periytynevät kantauralilaisesta taivaanjumalan nimestä."

Suomalais-ugrilaiseen kantakieleen johdettavia ylijumalan... nimiä ovat suomessa Ilmarinen, udmurtissa Inmar, komeilla Jen(m), hanteilla Num-Jelam, jotka kaikki voidaan johtaa taivasta, ilmaa tai säätä
merkitsevistä sanoista.

 

lpR:                 

Luul.                   juǝmeke-, juǝmiče- ’zwilling (kaksonen)’, I. jyømehadz ’kaksoinen’

         ~ Arj. jumeča (Mz.) id.; ’tähtikuvio’; Snå.M. juömmie ’kaksonen’

lpN:                  gimis, gipmá; gipmi (naaraseläimen) kiima'

jiõmm          (-kaksoset) = Jum = Sirius (Kaksoset)

jumeš          (jumešat) ’kaksoset'; lpN juomek, jumiš ’tvilling; geminus’

lpN (?) njumalak, Fr., Inari nunala ’uinelo, uivelo’ (koskelolaji)

- Læstadius pitää saamelaisten jubma-sanaa (pauhu, jyrinä, jymy) koko sikäläisen jumalnimistön pohjasanana, joten se ei voi olla hänen mielestään lainasana.

Pohjana on lyhentynyt lause ’Jubmal´ almen’, so, ’Jyrinä on taivaassa’. Epäilyksettä Ibmel, Immel, eli Jubmal... Jubmel on alunperin lappalainen jumala, ja loogisin perustein hänen on täytynyt olla heidän vanhin jumalansa’ (Læstadius 1994, 60-64).

         ~ lpN jubma = Brausen, Getöse (jymy) = gupma ’jymy, jyrinä’

Rafael Karsten: Samefolkets religion, 1952

s.62         Fellman: Stenseitan eller träbelätet invigdes alltid för sitt ändamål genom att smörjas eller överstrykas med renblod eller fett av björn eller annat djur som lappen fångat. Först efter en sådan smörning och invigning blev idolen enIbmel.

Toivo Itkonen: Venäjänlapin konsonanttien astevaihtelu 1916

         lpN njumalak ’podiceps arcticus’ (uikkulaji) (lat. podex ’takapää, perä’)

lpIn:                  immeel ’jumala’; immeelviđa ’koskematon’ (tytöstä)

lpK:                  E'mmel ’(protest.) Jumala, Luoja’; ä'mmel, ommal (õmmal) ’silmu’

         ~ J. Lehtiranta: Yhteissaamelainen sanasto 1989

         *ame(le) ’sarveton tai yksisarvinen poro’ ~ unk. emel 'nostaa, kohottaa'

jumidj                  = kaksoset

jummel          = immel >?S. Himmel 'taivas'- So. "Jumala on taivas-ihminen".

jåttjummuš          'kulkemisen/raskauden alkaminen’ < jått'ted ’panna alulle’

lpKld/T:         immel  ’Jumala’ (luteril.) = N emmel (pakanall.), K, T. jimmel

jumidj                  (P) ’kaksoset’ ? lpN jumi

         ~ S. jummeok, V:na †juomǝk ’kaksoset’; I. jummekaz ’kaksonen’

ommal  (S), K ummal, T ummel ’kerkkä, umppu, urpu (lpN ubmol)’

 

Mitä meiltä on salattu? Koltansaamessa Kaksoset  - isolla K:lla - on Sverloffin mukaan ’juumeõ’ tai ’juumkõõs’, mutta Mosnikoff-Sammallahti-sanakirja antaa enemmän mahdollisuuksia: ’juu´mik’ = kaksoset, ’Juu’se’ (mon.) = Otava, juungas l. juomus ja siitä johdettu sana ’pyytää jääverkolla l. juomustella = ju(u)ngstõõllad. Sen lisäksi tulee kaksi merkitystä: juõ’jji-jue’kked (jakaa), juõk’ku - juak’kjed (jakaantua) ja juõ’lji - jue´lgg (jalka). Sitten jälleen palaamme muistin virkistämiseksi viimeisiin sanoihin ’juurd’, joka tarkoittaa ajatusta, siis juurilla-oloa sekä ju’vggeed = tunnustella ja ju’vjj = valkko. Kuolan sanakirja antaa sanat Immel, Jimmel ja Jummel, mutta lisää lopuksi jumidj 'kaksoset'.

Etelä- ja länsisaamessa juömmech / jumiš / jumišin / juomie(hk) tarkoittavat kaksosia (lpE jömmedez = juömmie Snå.M. ’Zwilling’) ja Arjeplogin saamen jumeca erityisesti Kaksosten tähtikuviota (Lagercrantz 1939, 228).

 

Krohnin kirjassa (1914, 13) on vielä ’Jumal Etziem’ noitarummun kalvolle kuvattuna toiseksi ylimmälle tasolle yhdessä poikansa ja kirkon kanssa. Sen sijaan hän käsittelee laajasti ’perisokeaa Jumia’, ’Jumin ampumaa’, ’kuolemankelloa’ so. tupajumia sekä ’Jumin kurikkaa’, suurta rosoista honkajuurakkoa, jolla siis häntä on kuin Hämehen miekka’. Ihmisenpään vertaus on ’Jumin keko’, mutta puhutaan myös ’Juumin ukosta ja akasta’ (vrt. ’Uumon ukko,  ämmön äijö’). Näin jossain Inarin seuduilla.

 

Komi:                  M. A. Castrén (Suomi, Helsingfors 1852):

Hvad beteckna i den Finska mythologien orden jumala och ukko?

...i Syrjänskan genom jen (egentl. jemel)...

omelj                  'paholainen',  Joma (jomalen, jomalis) 'noita' (Wichmann 1916)

         ~ Omöl & Jien - alkuveljespari

gimalni,          gimoni, gimištni ’donnern (ukkostaa)’ > gimis jurgas ’es donnert’

         > gym (gymalöm) ukkonen (v. grom); gymavny ’ukkostaa' < jurgyny 'soida'

jum                  ’hiivataikina’ (süsser roggenteig aus mehl) >? F. imelä

ljöm                  ’tuomi’; mari lombo ’tuomi’ = Russ. tšerëmuha

Udmurtia:         iz 'kivi' ~ jemyš 'hedelmä'; izumrud 'smaragdi' >? ven. izjum 'rusina'

jumal                  (jumåu) 'süss, ungesäuert (makea, ei-hapan)'

jumšani         ’vaeltaa juhla-aikaan talosta taloon tanssien ja soittaen’

t'sumol'o         'Haufen, Schober (viljakupo)' ~ syrj. t'šumali ’pieni viljakupo'

         ~ tšuw; tat. čümälä(k) ~ lat. cumulus 'kasa, läjä'

umoi                   ’hea, tubli, sobiv (hyvä, kunnon, sopiva)’

 

Uno Harva:Suomalaisten muinaisusko

s.215         (B.G. Gavrilov) Votjakit; ’Joskus tapaa rukiinoljessa kaksoistähkän. Sen, joka sattumalta sellaisen löytää, on otettava sauva, käärittävä sen ympärille puhdas pellavainen tilkku ja asetettava tähkä siihen siten, että sen haarat riippuvat sauvan kahden puolen, jommoisena se muistuttaa ratsastavaa ihmistä. Tällä tavoin löytäjän on kannettava sitä kumppaninsa kera kaksin kotiin käyttäytyen ikään kuin heidän taakkansa olisi ylen raskas. Näin heidän on vietävä se uuteen tyhjään hinkaloon. Heidän on samalla varottava, ettei kukaan näe tai kohtaa heitä tiellä. Ken näin menettelee, se vähitellen rikastuu...’ Liettualaisten kerrotaan säilyttäneen kaksoispähkinää tai -tähkää (keimaris) kukkarossaan.

 

Mari:                  idym         ’luuva, puimahuone’ (ven. gumno)

jomak                  ’satu, tarina’

Tr. jomze ’Hexenmeister, Zauberer (noitamestari, taikuri)’ (Tschuwass > tscherem.)

          < tšuw. joməs, jumǝs ’Zauberer’

kudõ-jumõ         = marien kodanjumala (Uku Maasing 1995)

jymaš                  ’häikäistyä, sokaistua kirkkaasta valosta' ~ jÿmáš ’pidot, juomingit'

jymy                   ’jumala(-)' ~ KB jǝmə, U jumǝ, I jumo = taivas, ylijumala

tšomalaš         ’poikia, varsoa’; tšumalaš ’potkaista’

jum                  ’jouhimato’ > jumbel ’heisimato’

jumbyl         (jumyl) ’kiima’; jumyláš ’hyökätä kimppuun’

 

> Lidija Toidybek: Mari usund, Virgela, Tallinn 1998, ss. 45-46

...Pärimuse järgi valmistas kandle Jumo ise ning mängis siis pilve peal istudes, pärast aga andis pilli inimistele. Teise versiooni järgi vaidlesid jumal ja kurat ükskord, kumba neist marid rohkem armastavad. Siis otsustas kumbki pilli teha ja vaadata, kumma oma maridele rohkem meeldib.  Kurat tegi torupilli, jumal aga kandle. Maridele meeldis rohkem kannel. Kuradil hakkas häbi ja ta otsustas jumalale oma lüüasaamise eest kätte maksta. Ta uuristas kandle ülemise külje sisse augu. Sellest aga hakkas pill veel paremini kõlama ning kurat pidi siiski tunnistama oma kaotust.

Palvusi saatev kandlemuusika oli jumõn sem, jumalik (püha) muusika...

(Perimätiedon mukaan valmisti Jumo kanteleen itse ja soitti sitä istuessaan pilven päällä, mutta antoi soittimen jälkeen päin ihmisille. Toisen version mukaan väittelivät jumala ja piru kerran, kumpaa marit rakastavat enemmän. Niinpä päättivät kumpikin tehdä soittimen ja katsoa kumman oma miellyttää mareja enemmän. Piru teki säkkipillin, mutta jumala kanteleen. Mareja kannel miellytti enemmän. Pirua alkoi hävettää ja hän päätti kostaa jumalalle oman tappionsa. Hän kaiversi kanteleen kanteen aukon. Mutta siitä soitin alkoi soimaan vielä paremmin, joten pirun piti sittenkin tunnustaa tappionsa. Rukousmenoja säestävä kantelemusiikki oli jumõn sem, jumalallinen (pyhä) musiikki...)

 

Martti Räsänen 1923: Die tatarischen Lehnwörter im Tscheremissischen. SUST  L

jeməš                   'Frucht (hedelmä)'

         < kas. žiməš ’Frucht, Obst (hedelmä)’ ~ kas. jiməs a *jeməl'-č 'Speise (ruoka)'

         t'šumərg- (Tšer. < tšuw.) = ung. gyümölcs ’hedelmä’

jüzüm          ’Rosine (rusina)’; krm. kom. id. ~ tschuw. izəm, jəzem; kir. uig. özüm id.

Mordva:         iməš          emež;  obst, frucht (hedelmä) > Tat. jiməš

         ~ uźum 'Rosine' ~ ven. izjum 'rusina'

Ersä:         jamsja kudo ’yht.kasv. pähkinärykelmä; kaksihuoneinen talo’

         < jamsja ’virhe kudonnassa’; 'kahdesta samanl. osasta koostuva asia'

lëmëzër         (murt.) lamarj ’tuomenmarja’; lomań ’Mensch (ihminen)’

Unkari:                 

14.6.97          gyümölcs 'hedelmä' < türk. jämiš, jimiš ’Obst’ ~ szemölcs 'syylä'

         [9.12.14: Tästä mystisestä sanasta alkoi jum-etymologian tutkiskeluni 90-l:lla]

         ~ ? engl. gemmule ['jem-yül] ’a small bud'

gumø, gumo          ’juurimukula’; gyom [džom] rikkaruoho

         ~ gyimbor, gyomboru, gyombolyu ’Mistel, Vogelleimbeere (tuomenmarja)’

nyom                  ’jälki; merkki’ > nyomoz 'auf der Spur sein (jäljittää); jagen (metsästää)'

Hanti:                  iu'm         (iumət) 'tuomenmarja'

iem                    ’(pellavan, hampun) siemen’

iəm (jəm)          'hyvä (ihminen, esine); oikea (puoli)'

         >? Vrt.  arab. yamin 'right’ (oikealla)

nōməs                  ’kaksoset, kaksois-’

Num                   'jumala' >nu`m ’yli-; taivaallinen’

         ~ Nenets: num' 'ilma; taivas'; Kamass: nom, num 'taivas'

Mansi:         jomaspal 'parempi puoli'

nomis                  'Verstand, Gedanke (ymmärrys, ajatus)'; nomis-visqari 'Zwillinge'

         ~ nomis-visqari 'Zwillinge' < visqar ’Kind (lapsi)’ + hanti nōməs ’kaksoset’

A. Kannisto (tat. > wog.) 1925: TJ emäl 'Zaubermittel (noitakeino)'

         > emel'š  ’Rätsel (arvoitus)’ ~ smel'š ’Zauberer (noita)’

- Saarimaan (1927) mukaan hantien ’jem’, mansien ’james’ ja unkarin ’jø’ ovat yhdistettävissä mordvalaisten ’jon-dol’ (jumalan tuli) -ilmaisuun sekä marien ’juma’ -sanaan hyvä-adjektiivin kautta. Jumalalla olisi siis kaksi merkitystä: taivaallisen hyvän tai maallisen onnen antaja, siis maamies, joka laskeutuu taivaasta panemaan siemenet Pellervoisen peltoon.

 

Samojed (Castrén & T. Lehtisalo; Janhunen):        

*jom-            ’schneien’ (sataa lunta)

njoma            'Hase' (jänis)

omulj             'weibl. Geschlechtsorgan' (femin. sukup.elimet)

SajanSmj        numak; kam. numåk', nəmåk' ’Märchen (satu, tarina)’

Nenetsi:         Manj njum          'Nimeni on...'

num'              'ilma, taivas (jumala)' ~ Kamass: nom, num 'taivas'

Kai Donner:    Ketica: dum         'pitkähäntäinen pikkulintu', 2) '(pojan) mulkku'

         > duməlgət 'miehen nimi(tys)'

Kamass:         nom, num         'taivas, sää, ukkonen'; nəm, nim         'nimi'

Jukagiiri:        omol          'beauty (kauneus), kindness (ystävällisyys)'

W-Lamut:       tumin ’Speichel’ (sylki) ~ ewenk. tumin

         ~ uman, umon ’ydin'

Ewenk:          judemi (jumi) ’nousta; orastaa’ ~  ’ilmaantua; tulla/mennä ulos'

         ~ bejuminmi ’metsästäjä’

 

Paul Fogelberg (toim.): Pohjan poluilla, 1999:

Anna-Leena Siikala: Uralilainen ja saamelainen mytologia:

s.99         Ylijumala: Ilmarinen, udm. Inmar, komi Jen(m), hanti Num-Jelam

Ajkhenvald-Helimski-Petrukhin (1989): SU *(j)ilma > sm. jumala, vi jumal

lp ibmel, md. jumi-ši-paz, mari jumo ~ Indran epiteetti dyuman ’valoisa, selkeä’

> Jorma Koivulehto: Varhaiset indoeurooppalaiskontaktit

s.228         (25) sm. jumala ’Gott’ (kaikkialla ims:ssa),

         > mari jumǝ, jǝmǝ ’taivas; ylijumala’ < *juma-

         < arja*dyuman- (t. dyumna-):

         vrt. m.int. dyuman [dju-], (yks. vok.) dyuman ’taivaallinen, kirkas, loistava’,

         subst. dyumna- ’(Himmels) Herrlichkeit (taivaan ihanuus)’;

         vrt. edelleen mint. dyu-pati- ’sky-lord’, jumalan nimitys (Indrasta);

          samaa pesyettä kuin täysasteinen m.int. dyav- ’taivas, t-jumala, isä, päivä’

         < ieur. *dyew-s (= kr. Zeu-s = lat. ju-: *Ju-pater)...  >? Hepr. jom 'päivä'

         - Jumalan arjalais / iranilaisperäisyys (~ jo H. Paasonen) on mitä ilmeisin.

Martti Haavio: Bjarmien vallan kukoistus ja tuho. 1965

s. 198         (Snorri Sturluson:) Jomala (yks. gen.); Jomalanum (yks. dat.)

         > Bosa saga ok Herrauðs: Jomalann (yks. akkus.); Suom., karj. Jumala;

         vepsä Jumal, Gumal; lyydi D'jumal; vatja Jumala, viro Jumal, Jummal;

         liivi Jumal; lp Jummel, Jupmel, Ibmel, Jimel

         (Ross 1938, 70. Schlozer 1768, 104-105, Idman 1778, s. 51)

s.201         Olof von Dalin (1746) johti Jumala-nimen "vanhasta skando-skyyttalaisesta sanasta Humal, Hamal, Amal tai Jumal", joka muka merkitsee 'jumala, päämies'.

 

Latvia:         gimene [d(j)imene] 'perhe'

joma            '(pieni) lahti, abajas; soppi'

jumala          ’Kornmutter’ (myth.) ~ LtDn.Po. jumal ’Zwillinge’

Uno Holmberg: Doppelfrucht im Volksglauben

s.61 latv.       jumis ’kaksoistähkä’; dim. jumul'enš, jumolenš;

         > ’Er sitzt wie jumola’ = 'Hän istuu kuin jumola'

Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko:

s.219         Sama satoisuuden haltija oli lättiläisten jumis, jolla myös on ymmärretty sekä kaksoistähkää että kasvillisuuden haltijaa... Aikaisemmin oletettiin, että jumis-sana olisi alun perin merkinnyt juuri kaksosta (vrt. muinais-intian yama-h), mutta nykyään pidetään todennäköisempänä, että se johtuu toisesta kantasanasta, nim. yuvati ’sitoa yhteen’, yuti-h ’yhdistelmä’. Eihän pellava-jumis enempää kuin ägröi-pelvas voi tarkoittaa kaksosta. Huomattava on lisäksi, että milloin kaksoistähkän löytäminen tuotti vaikeuksia, tyydyttiin sitomaan yhteen 3, 5 tai 9 tähkää, josta keinotekoisestakin yhdistelmästä käytettiin nimitystä jumis. (Adamovič)

H. Lättiläisen Liivinmaan kronikka s. 31 (30.11.96):

ymaut                  = himot / himotu = himustatu, ihaldatu (himottu, haluttu)

26.07.2002 Vikala Sass: Päikesellä [auringolla] oli tytär Saulis ja poika Jumis.

K. Aben:Läti-Eesti sõnaraamat 1966:

iemīlēt          (iemīlot) armastama hakkama (rakastua), armuma ~? Russ: milyj ’rakas’

         ~ LtDn.Po. jumal ’Zwillinge bei Menschen und Tieren’; kaksoset

         & Aben:  latv. < est&liiv.’kaksi yhteenkasvanutta hedelmää'

Liettua:                 

gymis                  'nägu, näojooned (kasvojenpiirteet)'

Lena Neuland: Jumis - die Fruchtbarkeitsgottheit der alten Letten

Acta Universitatis Stockholmiensis 15, Almqvist & Wiksell, Stockholm 1977

s. 12: Jumis: (maskul.) Juimis - Jumalenis - Jumeits - Jumikis - Jumikitis - Jumis - Jums - Jumits - Jumitis - Jumits - Jumulenš - Jumedz - Jumeidz

(femin.) Jume - Jumala - Jumaleite - Jumalena - Jumalina - Jumalite - Jumanite - Jumelite - Jumite (Jumaliene - Jumalniece)

s.13         Adolphi (17. v.sadalla) jumis ’zu paaren (paritella; yhdistää)’

...Kaikki nämä yritykset sitovat latv. sanan jumis  *iem-, *yomo-s, *yomio-s, ai. yama-h,

         'gepaart (yhdistetty), Zwilling (kaksonen)' -sanojen kanssa.

s.15         Milenbachs, Endzelins: Jumis

         1) ’kaksi yhteen sidottua, yhteenkasvanutta asiaa, jotain yhtynyttä, yhteenkasvanutta..., yhdessä, yht.kasvaneet tähkät, yhdessä elävät nuoret ihmiset; kaksoishedelmä, kaksoistähkä, yhteenkasvaneet perunat, omenat: jos yhdessä pähkinänkuoressa on kaksi pähkinää, niin nimitetään sitä Jumin pähkinäksi... Kaksi keltuaista sisältävää munaa ovat myös Jumi's dim’...

s.16         Pedersen: ’Skr. jama-s ’kaksonen’ [~ veda. yama ’kaksonen’]

[>? 11.5.14: Jos jama-sanasta erotetaan alku-j pois, saamme tavun ama 'äiti' tai amo 'rakastaa', joten jum-muodon sukulaisuus amo:lle tulee näin ilmeiseksi. Samalla se antaa vihjeen 'emosta' pariutuvana so. joka ensin parittelee ja sitten kahdentuu synnyttäessään lapsen! < Arabia: yks. a'ma, mon. 'umi 'blind'

         >? Jum (m.) + Amo (f.) ~ "isä + äiti"]

s.19         Zeps:         ...että otaksuma, (jonka mukaan) se [jumis, jumalıte] olisi suomalais-ugrilainen lainasana, on perusteeton.

[11.5.14 Olen jossain jo kirjoittanut siitä, että sanan katoaminen Viron ja Latvian raja-alueelta saattaakin merkitä sitä, ettei ugrilainen jumala-käsitys soveltunut tuolloin yhteen latvialaisen avoimesti hedelmällisyyteen viittaavan sisällön kanssa.]

Kaljuste (Latvia-Liettua-Puola 1996):

Dievs                  (lit. Dievas) Jumala ~ dvini  = kaksoset

         ~ divi         'kaksi' (lit. du, pol., russ. dwa) > latv. devini, lit. devyni 'yhdeksän'

         ~ E. division 'jakaminen, jako'; divination 'ennustaminen'

 

Slaavil:

Venäjä:         gimen, gimej  ’(run.) avioliitto; hää- t. avioliiton jumala’

         < gr. Hymenaios

gimn                   ’hymni, laulu’; gumno ’luuva, puimahuone’

         ~ Vepsä: kim ’kiima’

izjum                  = lat. racemus ’rusina’ < turk. üzüm ’vinograd’

         ~ Udmurtia: iz 'kivi' >? ks. unkari gyümölcs 'hedelmä'

Puola:                  bliski         'läheinen'; blizniak 'kaksonen'

Tšekki:         jmeno         'nimi'        

nadymani         'turvotus'

umelec         'kunstnik, artist (taiteilija)' > umeni 'kunst' (taide) = slovak. umenie id.

Bulgaria:                  izumitelen         'ällistyttävä, hämmästyttävä'

Serbo-Kroatia:         um ’intellect, mind’;  izum 'Erfindung' (löytäminen)

Serbia-Romaani:         (u)mal ’uncultivated field, virgin soil;  mal (amal, hamal) ’friend’

sum(n)al(o), somnal(o)          ’holy, sacred’; umok  ’juice’

 

Nord-etym:        (Jatkuu osassa Mistä "Jumala" tulee II)