1951-53 Kouluaineita I

Kouluaineita 51-53

1951 syksy - 1952 kevät - IV luokalla Keiteleen kk:n kansakoulussa (ainevihko)

 

Koulussa.

Koulussa on mukava olla. Siellä on vaikka mitä. Minä olen neljännellä luokalla. Koulussa piirretään, luetaan, lauletaan ja lasketaan. Koulu alkoi elokuun lopulla. Välitunneilla heittelemme palloa. Voimistelutunnilla pelaamme nelimaalia. Piirustustunnilla piirrämme ja väritämme kuvia. Talvella hiihtelemme kaukana. Nyt on vielä syksyä. Pesäpalloakin pelaamme joskus. (Opettajan arvostelu: Siisteys 9, Oik.kirj. 10, Sisältö 9)

 

Markkinoilla.

Viime viikolla täällä oli markkinat. Siellä oli maailmanpyörä. Siellä oli paljon ihmisiä. Siellä oli jäätelöä, kangasta, karamellejä, pukuja ja vaikka mitä. Jalkataituri näytteli iltaisin näytäntöjään. Maailmanpyörässä oli mukava olla. Korkealta oli mukava katsella markkinaväkeä. Iltaisin oli koko markkinapaikka yhtenä valomerenä. Lentokone lenteli markkinapaikan yllä. Minäkin pyöräytin kerran onnenpyöräkin, mutta en saanut kuin karamellilaatikon. Arvankin ostin, mutta en saanut mitään. Siellä oli ilmapalloja. Markkinoilla oli mukavaa. (9-/9 ½ /9)

 

Muuttolinnuista.

Muuttolinnut ovat melkein kaikki lähteneet etelään. Ne lentävät yli valtamerten kauas Egyptiin. Mutta monet linnut kuolevat matkalla. Toiset väsyvät matkalla ja toiset kuolevat linnunpyydyksiin. Keväällä ne kuitenkin palaavat takaisin. Joutsen, pääskynen, kottarainen, sorsa, västäräkki, kurki, peipponen, leppälintu, kivitasku, harmaasieppo, käki ja koskelo ovat muuttolintuja. Kiuru, kottarainen ja peipponen ovat varhaisimpia muuttolintujamme. (9/10-/9)

 

Keitele 19.10.1951         Kirje Markus-sedälle.
Hyvä Markus-setä!

Minä olen koulussa neljännellä luokalla. Minä asun Keiteleen kirkolla. Minä olen yhdeksän vuoden vanha. Minulla on sisko nimeltä Salme. Hän käy Viitasaarella yhteiskoulua. Hän on yksitoista vuotta vanha. Minä käyn sitä vastoin kirkonkylän kansakoulua. Koulua on kiva käydä. Minusta on laskentotunti ja voimistelutunti ja piirustustunti mukavimpia tunteja. No heipä hei sitten, ja hyvää vointia.
T: Ilpo S. (9/9 ½ /8+)

 

Satu lohikäärmeestä.

Kerran eräs pieni poika kulki tietä myöten. Mutta äkkiä hän kuuli ilmassa suhinata. Hän katsahti ylös, niin hän huomasi ylhäällä lentelevän ison lohikäärmeen. Se huomasi pojan ja hyökkäsi häntä kohden. Pahaksi onneksi pojalla ei ollut asetta, millä puolustautua. Lohikäärme tempasi pojan kynsiinsä ja lähti kuljettamaan poikaa pesäänsä. Mutta poika ei olutkaan mikään mammanpoika. Hän rupesi heidän korkealla lennellessään tappelemaan lohikäärmeen kanssa. Kovan ottelun jälkeen poika pääsi voitolle. Mutta äkkiä poika huomasi, että he lensivät yhä korkeammalle ja korkeammalle. Äkkiä he putosivat taas alas ja kävivät melkein maata hipomassa. Vasta nyt poika huomasi, että lohikäärme oli herännyt eloon, ja koetti pudottaa poikaa pois selästään. Ja onnistuikin siinä ennen pitkää. Poika pudota mätkähti korkealta maahan. Poika oli mennyt tajuttomaksi. Mutta kohta hän nousi ylös ja huomasi lohikäärmeen lentelevän päällään. Poika huomasi katsellessaan ympärilleen ison pyssyn ja ampui lohikäärmeen. Hän teki lohikäärmeestä paistin ja söi sen. Siihen päättyi satu lohikäärmeestä. (9-/9/10-)

 

Välitunnilla.

Kello soi. Lapset lähtevät välitunnille. Ulkona on paljon lunta. Pojat tekevät ison lumilinnan. He vierittävät isoja palloja ja latovat niitä päällekkäin. Sitten he paikkaavat heikkoja kohtia, ettei seinä sortuisi. Tytöt heittelevät lumipalloilla tarkkuutta tai pituutta. Joskus he ryhtyvät lumisotaa meitä poikia vastaan. Mutta me ajamme heidät helposti tiehensä. Toisinaan he lumittavat jotakin yksinäistä poikaa ja voivat saadakin naamat pestyä. Mutta se tapahtuu ani harvoin. Minä pesin eräältä tytöltä naamataulun. Mutta kun läksin seuraavana välituntina ulos, oli hän muutaman tytön kanssa ulkona lumipallot käsissä valmiina heittämään minua lumipallolla. Mutta pääsin karkuun pihanmaalle, jonne he eivät uskaltaneet heittää. Välitunnilla on mukava olla. (9-/9+/9+)

 

Sukseni.

Minun sukseni ovat kolmiväriset. Matti-setä osti ne minulle joululahjaksi. Paketissa oli minulle runokin. Minä olin kovin iloinen lahjastani. Värit ovat: musta, punainen ja melkein kullankeltainen. Musta ja keltainen väri ovat lakattu[ja]. Punainen väri on maalattu. Suksissani on kiintositeet. Ne ovat "Voitto"-merkkiset. Kärjessä on Esko Järvisen nimi. Ne ovat sälesukset. Minulla on ruokosauvat, mutta ne ovat hieman raskaat. Minä käytän Salmen sauvoja. Hiihtäminen on hauskaa. (9/9-/9+)

 

Äidin apulaisena.

Minä olen äidin apulainen. Aamulla kannan äidille puita. Joskus kannan äidille vettä kaivosta. Melkein joka päivä kuivaan astiat. Saunaan tuon lauantaisin vettä ja puita. Joskus käyn äidin asioilla kirkolla. Minä haen joka aamu Salmelasta maitoa. Illalla kun tulen koulusta, käytän lasta [Ilkka-veljeäni] toisinaan ulkona. Aamulla keitän kahvit äidille ja koko perheelle. Joskus kun äiti panee pyykkiä kuivamaan, olen minä valoa näyttämässä. Kesällä poimin äidille marjoja, että hän keittää niistä marjapuuroa. Syksyllä haravoin pihamaata. Joskus äiti antaa minullekin muutaman markan palkkioksi. (10-/10-/10-)

 

Voimistelutunnilla.

Talvella me hiihdämme voimistelutunnilla. Eilen meillä oli karsintahiihtokilpailut. Me pienet pojat hiihdimme kolmen kilometrin radan. Minä sain numeron 27. Pentti Koljonen läksi minun edelläni. Jaakko Parviainen läksi minun jälkeeni. Minä menin pysyvästi edelle Hannusta, Pentti Siekkisestä ja Taunosta [Meurasalo]. Muutamia ladunaukaisijoitakin jäi jälkeen. Pentti Koljosesta minä menin edelle, mutta hän meni minusta edelle ampumalaanin* varaston luona. Irja Häyrinen [!] meni minusta edelle vähän sen jälkeen, kun minä menin Pentistä edelle. Minä olin kolmas. Oiva oli toinen. Vilho oli ensimmäinen. Meillä on vielä ensi viikolla lopullinen karsintakilpailu. (9 ½ / 9 ½ / 9+)

* '(Puutavara)laani' on tav. rannoilla oleva suuri puutavarapinovarasto, jossa on satoja, jopa tuhansia kuutioita kaksimetrisiä puita pinoissa. 'Ampumalaani' on ampumakenttä, -aukio.

Kettu.

Pyssyni. (ilmakivääristäni)

Jos olisin rikas.

Jos minä olisin rikas, ostaisin minä polkupyörän, potkupallon, pienen lentokoneen, auton, moottoripyörän ja laivan. Pienen pikakiitäjäveneen minä ostaisin myös. Lautapelejä ostaisin muutamia. Sitten kävisin ulkomailla. Katselisin siellä monenlaisia kilpailuja. Isälle (korjaus: "Matti-sedälle") ja äidille lähettäisin hyviä vaatteita ja makeata. Ostaisin vielä matkalipun Amerikan intiaaniseuduille. Sitten palaisin kotiin. Toisin vielä paljon tuomisia. Suomessa veisin Matti-sedän ja äidin elokuviin tai teatterin. Matti-sedälle ostaisin uuden auton. Äidille korean rintaneulan. Siskolleni ostaisin "karuskia". (8/10-/9)

Oslossa. (VI Talviolympialaiset) (kevät 1952?)

Paras leikkitoverini.

Paras leikkitoverini on minun mielestäni Ahti Kumpulainen [naapurimme - leski- suutari Aili Kumpulaisen nuorin poika, joka kuoli myöhemmin moottoripyörä-onnettomuudessa]. Ahti tulee melkein joka aamu hakemaan minua kouluun. Hänen kotinsa on meidän lähellä. Aina kun meillä on aikaa lähdemme mäkeen. Kyllä meillä riittää naurua aina, kun Ahti sutkauttaa jonkin vitsin. Kesällä lähdemme veneellä soutelemaan. Ahti on myös pieni. Hän ei ole kuin minun kokoinen. Hän laskee kaikista Keiteleen mäistä mistä muutkin. Ahti on aika ketterä liikkeissään. Ahti on nyt täyttänyt 13 vuotta. (8 ½ / 10 / 9)

 

Hauskin lukemani kirja. (Tarzanin viidakkoseikkailuja)

 

Aprillipäivänä.

Eilen oli aprillipäivä. Silloin juoksutettiin poikia. Kun aamulla olin kirkolla, juoksutti Pauli Koljonen minua. Muita kertoja ei minua juoksutettu. Minä juoksutin koululla muutamia poikia. Tytöt juoksuttivat miesopettajaakin. Radiossakin oli aprilliohjelmaa. Eräällä tunnilla pojat yrittivät juoksuttaa opettajaa mutta eivät onnistuneet. Silti meitä nauratti. Minua monet yrittivät muitakin kertoja juoksuttaa, mutta eivät onnistuneet. Pauli sanoi minulle: "Tule katsomaan, mikä täällä on!" Hän näytti minulle punaista paperipalaa. Minä menin katsomaan. Silloin Pauli sanoi: "Aprillia!" Aprillipäivänä oli hauskaa. Lontoossa muutamat koulupojat aprillasivat poliisia niin, että saivat muistutuksen. (9/8/8+)

 

Kevät.

Kevät on tullut. Muuttolinnut alkavat jo saapua tänne Suomeen. Aurinko paistaa jo lämpimästi ja sulattelee lunta. Nietokset ovat sulaneet, ja paljasta maata alkaa näkyä. Jäällä ei ole lunta enää paljon yhtään. Lapset pelaavat palloa, hyppäävät nuoraa ja pelaavat parraa. Koulunkaan loppumiseen ei ole enää pitkä aika. Pakkasasteita ei lämpömittari enää näytä. Vesi juoksee puroissa, ja lapset rakentavat niihin vesimyllyjä. Kohta tulee taas kesä, ja kevät siirtyy menneisyyteen. (9/9/9)

 

Olisinpa opettaja.

Opettajan tehtävä on vaikea, mutta samalla se on hauskaa. On mukavaa antaa läksyt ja määrätä, mitä he tekevät. Kun he puhelevat, voi heidät pistää nurkkaan. Minä pitäisin joka viikko lainastoa ja hommaisin suuren lainaston. Voimistelutunneilla pelaisimme pesäpalloa ja kaikkia pallopelejä. Läksyt täytyisi osata hyvin. Jos ne [he!] eivät osaisi, niin minä pitäisin niitä puoli tuntia laiskassa. Talvella jonakin päivänä hiihtoretkelle. Tekisimme ainakin 15 km lenkin. On mukavaa hiihdellä talvella. Keväällä en laskisi oppilaita jäälle. Jos he menisivät, niin pistäisin heidät arestiin.

 

Syksy 1952 - kevät 1953 - Kouluaineita

 

Kaski.

Kuka teistä tietää, millä tavoin ennen kaskiviljelystä harjoitettiin? Minäpä kerron siitä teille. Kaski tehtiin siten, että kevätkesästä kaadettiin sopivasta kohdasta tarpeeksi suuri ala metsää. Kun kaski oli vuoden verran kuivunut, karsittiin puista oksat. Poutailmalla pantiin sitten kaski tuleen ja palamattomat kohdat vierrettiin. Se vasta oli hikistä hommaa. Pitkillä puukangilla kieritettiin palavaa roviota pitkin maata, jotta se joka paikasta palaisi hyvin. Kaikki liehuivat nokisina paitahihasillaan tuohivirsujen tussahdellessa vasten tuhkaista tannerta ja väliin huutelivat toisilleen yli rovioiden: "Älkää päästäkö tulta karkaamaan!" Siinä touhussa vierähti päivä ja yökin, ja monta hikipisaraa tipahti viertäjien otsalta. Kun palaneeseen maahan, jota nimitettiin paloksi, oli kylvetty siemenet ja ne peitetty puisella auralla kyntämällä tai risuäkeellä karhitsemalla, kutsuttiin kaskimaata halmeeksi eli huhdaksi. Halmeessa kasvoi oivallinen vilja ja kaskinauris oli sangen herkullista. (10)

 

Pieni satu. (Ks. vuoden takainen vastaava tarina!)

Olipa kerran pieni poika. Eräänä päivänä, kun poika oli ulkona leikkimässä, näki hän taivaalla suuren lohikäärmeen. Se kierteli pojan yläpuolella ja aikoi syöksyä pojan niskaan. Poika meni tainnoksiin, kun lohikäärme heitti hänet selkäänsä ja lähti lentämään kohti luolaansa, joka sijaitsi kaukana korvessa erään kallion sisässä. Kun poika heräsi tainnoksista, huomasi hän heidän lentelevän melkein puiden latvoja hipoen. Yhtäkkiä pojan mieleen välähti tuuma. Hän katkaisi erään puun latvasta terävän oksan ja rupesi sillä hakkaamaan lohikäärmettä selkään. Lohikäärme kuoli, ja poika pääsi pitkän matkan päästä kotiinsa. (9)

 

Eläin, josta pidän.

Eläin, josta pidän, on hevonen. Sen nimi on Lento. Nimitämme sitä lentokoneeksi. Matti-setä osti Lennon huutokaupasta.

Tuon sille joka aamu heiniä syötäväksi. Olen ajanut sitä monta kertaa. Syötän Lennolle monasti kädestä leivänkannikoita. Se on väriltään ruskea. Aion suureksi tultuani opetella sillä ratsastamaan. Pidän siitä hyvin paljon. Kun se näkee minut, hirnahtaa se iloisesti "ii-ha-ha-haa"!

 

Kevät 1953 (Käsialani on talven aikana tullut murrosikävaiheeseen.):

Hiihtolomani hauskin päivä.

Hiihtolomani hauskin päivä oli sunnuntai. Heräsin aamulla voin kuudelta. Toimitin aamuaskareita ja lähdin ulos noin kymmenen aikaan hiihtelemään. Laskin vähän aikaa mäkeä ja lähdin sitten Paanaseen. Jorma ei ollut kotona. Sieltä sanottiin, että hän oli mennyt katsomaan hiihtokilpailuja. Minä hiihdin myös sinne, ja ennen pitkä tapasinkin Jorman. Katselimme vähän aikaa "pienten maailmanmestarien" hiihtoa ja menimme sitten sisälle. Siellä söimme muutaman pussillisen "karuskia" ja olimme hyvin iloisella päällä. Kun tuli alle 15-vuotiaitten tyttöjen sarja, menimme ladun varrelle kirittämään kk:n tyttöjä. He olivat melkein kaikki kiertäneet väärän radan, joka aiheutti tuomareille päänvaivaa. Jormalla ei ollut suksia mukanaan, joten hän seisoi minun suksieni kantapäillä ja lensimme monta kertaa lumihankeen. Vihdoin pääsimme perille, ja olimme aika lailla lumisia. Sisällä istuimme tyttöjen vieressä, ja he menivät aina pakoon. Kun palkinnot oli jaettu, läksimme kotiin ja lähdimme melkein heti Viitasaarelle. (8 ½)

 

Kevät on tullut.

"Huh, huh, kylläpä täällä on kuuma", sanoin tovereilleni, kun talsimme kohti urheilukenttää. Oli aurinkoinen kevätpäivä ja lintujen viserrys kantautui korviimme. Pari kottaraista lenteli yllämme julistaen kevään iloja. Pian olimmekin kentällä. Huomasimme heti, että kenttä oli reunoiltaan kokonaan veden peittämä. Siitäkös vasta ilo alkoi! Meillä oli melkein kaikilla matalat kengät ja hypimme aluksi varovasti "tulva-alueiden" ylitse. Mutta vähitellen kävimme yhä varomattomammiksi, [niin] että kenkämme ja sukkamme alkoivat tuntua vähän kosteilta. Emme me siitä enää piitanneet, vaan uittelimme pulloja ja laudanpätkiä puroissa ja uimme välillä itsekin. Pian alkoivat vaatteemme olla jo aika lailla märkiä. Ilon lopuksi Reijo heitti taistoa päähän märällä turpeella ja sodimme vähän aikaa henkemme kaupalla. Kun kaikki olivat jokseenkin "Mura-Matin" näköisiä, lähdimme kotiin. (9)

 

"Lintuperheen tarina" (Vihkon viimeinen aine)