1970 Onko estetiikka epätiedettä?

Ilpo Saastamoinen:

ONKO ESTETIIKKA EPÄTIEDETTÄ?

(Lähtökohtana Homer Hoganin artikkeli " Hermeneutics and Folk Songs", The Journal of Aesthetics and Art Criticism - julkaisussa, Winter 1969)

Esitelmä prof. Irma Rantavaaran laudaturseminaaria varten
Helsingissä 18.9.1970.
Tekijä: Ilpo Saastamoinen,

 

S I S Ä L L Y S L U E T T E L O

I       TIETEEN JA EPÄTIETEEN MÄÄRITTELY                                   
          - Estetiikka tieteenhaarana                                   

II      HOGANIN ARTIKKELIN VÄITESISÄLTÖ                               
          - Intentionalismi ja ei-intentionalismi                 
          - Dialektinen selitystapa                                   

III     VÄITTEIDEN ANALYYSI                                   
         - Beardsleyn väitteet                                   
         - Hoganin artikkelissa esiintyvät väitteet         
         - Dialektisen selitystavan tieteellisyys                 

IV      ESTETIIKAN TULEVAISUUS TIETEENÄ        
         - Nykytilanteen kritiikki                                    
         - Tulevaisuus                                            

V       LÄHDEKIRJALLISUUS                                    

 

I          TIETEEN JA EPÄTIETEEN MÄÄRITTELY

Philosophisches Wörterbuchissa on tieteen merkityksestä kirjoitettu mm. seuraavaa: "W. (Wissenschaft) ist der Inbegriff des menschl. Wissens; das nach Prinzipen geordnete Ganze der Erkenntniss (Kant); der sachlich geordnete Zusammenhang von wahren Urteilen, wahrscheinlichen Annahmen (> Hypotese, Theorie) und möglichen Fragen über das Ganze der Wirklichkeit oder einzelne Gebiete oder Seiten derselben... Sie schreitet analytisch vom "Ganzen" zu den "Teilen", syntetisch von diesen zu jenem; durch Induktion... vom Einzelnen, Besonderen zum Allgemeinen, aber auch durch Deduktion vom Allgemeinen zum Besonderen, immer das eine am andern prüfend (> Methode)."(1)

Sanat "induktio" ja "deduktio" edellyttävät johdonmukaisuutta,  joka määritellään kuuluvaksi tieteen erääseen osa-alueeseen, logiikkaan.

Em. sanakirjassa ei ole mainintaa epätieteestä, mutta mikäli jokin kirjoitus tietoisesti hylkää logiikan vaatimukset, ei kirjoitusta voitane pitää tieteellisenä. Tällöin on kysymyksessä epätiede. Jos esitykseen on tahattomasti tullut loogisia virheitä, mutta sen kysymyksenasettelu noudattaa tieteellisiä periaatteita, voidaan kirjoitusta pitää tieteellisenä yrityksenä.

 

ESTETIIKKA TIETEENHAARANA

Estetiikan määrittelemiseksi lainaan Philosophisches Wörterbuchista vain ensimmäisen lauseen alun: "... Lehre vom Schönen..." (2)

Monroe C. BeardsIey sanoo: "...we shall think of aesthetics as a distinctive philosophical inquiry: it is concerned with the nature and basis of criticism... just as criticism itself is concerned with works of art." (3) Sanat "Lehre" ja "philosophical inquiry" viittaavat tieteelliseen näkökulmaan.

 

II         HOGANIN ARTIKKELIN VÄITESISÄLTÖ

Voidaksemme induktion avulla varmistua, noudattaako yksityinen estetiikan alalta julkaistu kirjoitus edellä asetettuja tieteellistä vaatimuksia, otan tarkastelun kohteeksi Homer Hoganin artikkelin "Hermeneutics and Folk Songs". (4) "Hermeneutics" tässä yhteydessä merkitsee lähinnä selitystapaa.

Intentionalismi ja ei-intentionalismi

Hogan esittelee aluksi intentionalistien ja ei-intentionalistien välisen kiistan.  Jälkimmäisiä edustaa mm. Beardsley, jonka käsityksen mukaan kirjailijan tarkoituksen tietämisellä ei ole merkitystä taideteoksen kriittiselle arvioinnille. Intentionalistit kieltävät tämän väitteen, eikä kompromissin aikaansaaminen näytä mahdolliselta. Hogan pyrkii osoittamaan, ettei kumpikaan näkökulmista ole ainoa oikea, sillä ne johtavat mielettömyyteen, Tämä merkitsisi itse asiassa tavallisen logiikan kykenemättömyyttä tulkita kirjallisuutta.

Hän (Hogan) toteaa, että kansanlaulujen selityksessä ei useinkaan voida käyttää apuna kenties tuntemattoman tekijän tarkoitusta. Miten toisaalta varmistetaan, etteivät tekijän tarkoituksesta mahdollisesti saadut tiedot pääse vaikuttamaan taiteen kokemistilanteessa?
Miten luodaan keinotekoisesti rakennettu, kuviteltu ihanne-kuulijakunta kritisoimaan ihanne-esitystä, jos tällainen tilanne vaaditaan objektiivisen kritiikin esittämiseksi taideteoksesta?
Artikkelissa todetaan kansanlaulujen merkitysten määritteleminen kuvitellun kuulijakunnan avulla epävarmaksi, ellei suorastaan harhaanjohtavaksi menetelmäksi.

Dialektinen selitystapa

Ratkaisuksi intentionalismin ja ei-intentionalismin väliseen ristiriitaan tarjoaa Hogan dialektista selitystapaa, joka on tuloksena tällaisesta ristiriidasta. Tämä selitystapa ei pyri olemaan tiedettä, vaan tyytyy pelkästään kuvailemaan: "Since hermeneutics cannot therefore be a science, i.e., a system for objectively confirming statements, there is reason then to be content with a hermeneutics that is merely dialectical, able only to describe, not decide." (5)

 

III         VÄITTEIDEN ANALYYSI

Onko intentionalismin ja ei-intentionalismin välisessä kiistassa sekaannusta aiheuttaneita epäloogisuuksia?

Beardsleyn väitteet

Sekavuutta löytyy ainakin Beardsleyn kirjan "AESTHETICS, Problems In the Philosophy of Criticism" teorioissa. Beardsley kumoaa intentionalismin sanomalla: "...we would obviously have to define "aesthetic object" independently of any reference to its psychological conditions,..." (6)
Esteettisen objektin vaikutusmääritelmä kumoutuu yhtä helposti: "...we must evidently define "aesthetic object" independently of its psychological effects,..." (7) Esteettisen objektin asennemääritelmä kuitataan parilla lauseella: "... but since any perceptual object by definition has some... phenomenal qualities that cat be contemplated - there are no a priori bounds to what a painter might be interested in staring at, or even in painting... To look for valuable qualities in an object doesn't insure their being found..." (8)

Esteettisen objektin asennemääritelmä kumotaan siis kahden jo aikaisemmin hylätyn määritelmän avulla! Kysymys sivuutetaan nopeasti (1 1/2 sivua 600:sta).

Epäselvyyksiä on muitakin. Jos esim. patsas symboloi täsmälleen sitä, mitä sen tekijä on halunnut, tämä Beardsleyn mukaan johtaa mielettömyyteen: "...leads in the end to the wildest absurdity: anyone can make anything symbolize anything just by saying it does,..." (9) S. I. Hayakawa on asiasta toista mieltä: "Tämä vapaus luoda minkä  sisältöisiä symboleita tahansa ja luoda symboleille symboleita  on olennaista niin sanotulle esittämistoiminnalle." (10) "On osoitettu, että ihmiset voivat sopimalla saada minkä tahansa esittämään mitä tahansa." ja "...symbolin ja symboloitavan  välillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä."(11) Beardsley ei ole epätieteellinen, mutta hänen tieteellinen pätevyytensä on kyseenalaista.

Hoganin artikkelissa esiintyvät väitteet

Hoganin artikkelista löydämme vastaavanlaisia epämääräisiä termejä, kuten "authorical intention", "competent critics", "construct author", "any reasonable person interested in literature", "publicly confirmable meaning" ja "ordinary reader''. Joskus vedotaan yleiseen mielipiteeseen ja unohdetaan poikkeus-tapaukset, kun taas toisaalta kumotaan yhden poikkeustapauksen avulla yleinen näkemys asioista. Estetiikan tutkijat ovat tällöin unohtaneet logiikan vaatimukset.

Dialektisen selitystavan tieteellisyys

Niin kauan kuin dialektinen selitystapa tyytyy pelkkään kuvaukseen, on se vasta tieteen esityötä. Mutta kun materiaalia on kerätty tarpeeksi, voidaan sen avulla rakentaa uusia kuviteltuja näkökulmia tai kysyä, miksi ristiriitaisia näkemyksiä on olemassa. Tässä mielessä voi dialektinen selitystapa täydellä syyllä olla tiedettä. Traditionaalisen estetiikan kannalta katsottuna dialektisuus saattaa näyttää epäloogiselta, mutta tämä ei estä dialektisen selitystavan paljastumista eräänä päivänä tieteeksi, täysin loogiseksi järjestelmäksi.

 

IV         ESTETIIKAN TULEVAISUUS TIETEENÄ

Nykytilanteen kritiikki

Eräs syy nykyestetiikan hämärätilalle saattaa piillä sen arvofilosofisissa lähtökohdissa. Näyttää siltä, että kaikki

kriitikot pitävät hyvän ja huonon taiteen erottamista toisistaan a priori tosiasiana. Sen, mikä on asiantuntijan mielestä hyvää, täytyy olla hyvää myös absoluuttisesti. Kehitys on tässä pysähtynyt eräänlaiseen aritmeettiseen maailmankuvaan, johon estetiikan ohella etiikka, oikeuslaitos ja "Establishment" ovat takertuneet. Kun tiedämme, että neljä on suurempi kuin kaksi, emme epäile hetkeäkään erottaa toisistaan hyvää ja huonoa tai
hyvää ja pahaa. Asiat nähdään pelkkinä absoluuttisina suureina joilla ei ole mitään tekemistä suhteellisuuden kanssa.

Johtavassa asemassa olevien henkilöiden esteettisillä näkemyksillä on erittäin merkittävät taidepoliittiset seuraukset.
Opiskelijat tutkivat kuuliaisina kauneuden, sulouden ja ylevyyden ongelmia latinan ohella tietämättä mitään psykologiasta, sosiologiasta, tilastotieteestä tai kybernetiikasta - nälästä, rotusyrjinnästä tai saastumisongelmasta puhumattakaan. Näin hidastutetaan uusiin lähtökohtiin perustuvaa tutkimusta. Maailmasta vieraantumisen näkyvänä oireena on uusien kulttuurinmuotojen (kuten jazz, pop ja underground-runous) syrjintä. Sukupolvet ovat vieraantuneet toisistaan, koska nuorten todellisuus ei sovi vanhan estetiikan kaavoihin. Estetiikka tieteenä ei ole pystynyt tyydyttävästi selittämään, mitä todella tapahtuu. Uudet kulttuurin muodot elävät omassa maailmassaan.

En osaa esim. sanoa, kuuluuko seuraava R., Meltzerin kirjoittama katkelma epätieteen vai tieteen piiriin: "...Warhol has ended up within rock anyway. And anyway  is a traditional final rock criterion. Etc. So. So. So  my  whole summation does whatever it does and does anyway too, but watch the anyway level.

Preliminary Beatle referenece: "Though she feels as though she's in play, she is anyway." Summations of pretensions and a lot of things are pretentious anyway. Leaving only an inconsistent precet finality.

John Dewey makes the mistake In EXPERIENCE AND NATURE of tying a philosophy of art ultimately to experience without allowing for his own errors of observation of art itself,... to be part of the system common to both the artist and himself. The aesthetician, the philosopher of art and the art critic can never be epistemologically capable of describing art by thinking at being,  but must think  from  and  within  being.
I have thus deemed it a necessity to describe rock'n'roll by allowing my description to be itself a parallel artistic effort." (12)

Tulevaisuus

Hyvän ja huonon taiteen määrittely on yhtä vaikeaa kuin on vastata kysymykseen siitä, milloin silmälasit lakkaavat olemasta silmälasit. On oltava tieteellinen menetelmä, jota voidaan soveltaa koko todellisuuteen luontevasti. Jos ääri-ilmiöiden väliset ristiriidat voidaan ratkaista sijoittamalla ne suuremman skaalan perättäisiksi osiksi, niin estetetiikan tehtävä on kysyä, mikä on tämä laajempi skaala. Riippumatta siitä, onko vastauksena Zen, Mao, Eliot, Wittgenstein tai kysymyksen ja vastauksen ykseys, täyttää estetiikka ainakin tieteen vaatimuksen kysyä ja tutkia.

 

V         LÄHDEKIRJALLISUUS (Sitaatteihin ei ©-oikeutta)

1)          Heinrich Schmidt, Philosophisches Wörterbuch
             (Alfred Kröner Verlag, Stuttgart, 1965) s. 650.

2)          Philosophisches Wörterterbuch, s. 37.

3)          Monroe C. Beardsley, Aesthetics, Problems in the philosophy of criticism,
             (Harcourt, Brace & World, Inc., USA, 1958 ) s.6.

4)          Homer Hogan, Hermeneutics and Folk Songs
             (The Journal of Aesthetics and Art Criticism, The American Society for Aesthetics,
             Wayne State University, volume XXVIII NO. 2, Winter 1969), ss. 223-229.

5)          Hogan, s. 229.

6)          Beardsley, s. 60.

7)         s. 61.

8)         s. 62.

9)         s. 21.

10)       S. I. Hayakawa, Language In Thought and Action

            (Harcourt, Brace & World, Inc., 1949), suom. Jorma Toiviainen, Otava, Helsinki, 1968, s. 37.

11)        s. 39.

12)        R. Meltzer, The Aesthetics of Rock

            (Something Else Press, Inc., New York City, 1970 ) s.7.