SANAT II 1984-95

SANAT II 1984 - 4/1995

(II osa käsittää 1984 - päiväkirjavuoden 1995 huhtikuun loppuun)

Sanojen varsinainen tutkimus alkaa ~ 01.04.95 lähtien.

 

25.5.2014:         En minä itse ymmärrä suurta osaa näistä teksteistä. Ne ovat ajelehtimista tajunnanvirran assosiaatiomaailmoissa, kaukana kotirannoilta - aito savolaisittain, jolloin vastuu ymmärtämisestä jää lukijalle. En siis suosittele näitä muistiinpanoja luettavaksi sellaiselle ihmiselle, jolla on elämässä parempia arvoja metsästettäväksi, koska kaikkien meidän aika on rajallinen. Täytyy tietää, mihin aikansa tuhlaa... Kun ei ole muutakaan tekemistä, niin silloin korkeintaan kannattaa paneutua tähän tekstiin ajankulukseen. Tämä on kuin roskalaatikon tyhjentämistä. Ehkä joku roskisdyykkari löytää täältä jotain tarkemman tutkimisen arvoista. Itselleni tämä on ollut kuin soittajan tekniikkaharjoittelua harjoituskellarissa - ei ulkopuolisten tarkkailtavaksi tarkoitettua puurtamista. Vilpittömästi - Viisaat älkööt vaivautuko!

 

1984:

28.3.84         - Mitä eroa on aktiivisella ja passiivisella sanavarastolla viestin purkamisessa? Passiivinen sanavarasto luo tuttuuden tunteen sillä hetkellä, kun viesti ilmentää sitä. Aktiivinen sanavarasto on se, joka synnyttää odotuksia ja ennakointia viestin sisällön suhteen. Jälkimmäinen on  taito "lukea nuotteja etukäteen".

 

14.6.84         - Puhekieli on kehittynyt kuvaamaan nykyhetken tuolla puolen olevaa todellisuutta, paljastamaan mitä näkyvän verhon takana on. Puhe kuvaa sitä, mikä ei näy.

 

02.11.84         - Jos sanoilla on elämä, ne kuolevat vasta muututtuaan vastakohdikseen. Mielenkiintoinen aspekti kielihistorioitsijalle.

 

2.12.84         - Tieto on kumulatiivista silloin, kun se rajoittuu yhteen kielijärjestelmään!!!

- Onko meillä kaikille eläville systeemeille yhteistä kieltä? Ellei ole, ei voi olla olemassa objektiivista, kumulatiivista tietoa. Tämän tiedon tulisi olla yhteistä myös "kuolleille" systeemeille käsittääkseen koko universumin. Ja onko meidän universumimme ainoa mahdollinen?

- Olen onnistunut kytkemään tiedon kieleen. Tuo kieli voi olla puhetta, toimintaa - mitä tahansa, joka voidaan tehdä, havaita, ottaa vastaan tai lähettää.

- On todennäköistä, että minuus on oma hahmoluomus eikä jakamaton perusyksikkö. Silloin totuus, tieto on sidottu kieleen. Mikäli todellisuudessa on jakamattomia perussysteemejä, olisi niiden  käyttämän kielen oltava kaiken tiedon peruskielenä. Silloin tuo kieli olisi objektiivista. Onko 1-0 -kieli tällainen peruskieli???

 

1985:

28.01.85         - Jokainen sana, elintapa, ammatti tms. elämänilmiö, joka ei ole tasapainossa olemassaolonsa suhteen, kääntyy ajan saatossa vastakohdakseen juuri sen verran kuin se on tuota vastakohtaansa paennut! Se on sanan karma, oikeuden vaaka, joka heiluu: Jo nyt on virkavaltainen ja -intoinen poliisinrooli muodostumassa klovnityypiksi teatteriesityksissä. Näin käynee myös sanalle, jos sitä on käytetty epätasapainoisesti. Jumalasta tulee kirosana, kirosanasta jumala... [?> Schmuel]

 

10.7.85         - Olen joutunut miettimään, onko jotain eroa kommunikointiin käytetyn kielen mahdollisen mysteerin ja toisaalta ymmärretyn kielen sisältämän sanoman, sisällön mysteerin välillä. Minä hahmotan ne joka tapauksessa eri asioiksi.

 

24.7.85         - Kun kuuntelemme musiikkia, emme ole tekemisissä sokean sattuman kanssa vaan kuuntelemme ennen kaikkea toista ihmistä, joka yrittää käyttää sanoja kokemusten herättämiseksi meissä samassa mielessä kuin mitä hän itse on kokenut... noita sanoja kuullessaan. Hän ei siis yritä välittää meille sanoja vaan sanojen takana olevaa näkymätöntä todellisuutta, joka viime kädessä ratkaisee kykymme - jopa halumme - elää itse säätelevinä inhimillisinä systeemeinä meidän osaksemme tulleissa ja samalla meidän vastuullemme annetuissa maailmoissa.

- Ellemme ymmärrä meille annettua tai löytämäämme viestiä, älkäämme ensimmäiseksi panko syytä viestin niskoille vaan ottakaamme se haasteena omalle itsellemme. Pyytäkäämme - mikäli mahdollista - lähettäjältä lisäinformaatiota ymmärtämisen avuksi. Jos sekään ei auta, on meidän velvollisuutemme tarjota parempi keskustelukieli. Sekin mahdollisuus on tutkittava ensiksi, ennen kuin annamme kommunikaatiolinjan katketa ja käännämme kylmän selkämme todellisuudelle, jota emme vielä tunne.

Tätä voimme harjoitella opettelemalla näkemään, että kaikki ympärillämme oleva on pelkkää julistusta.

Juuri meidän itsemme on opeteltava puhuttelemaan sitä nöyrästi. Muuten se jonain päivänä - tai yönä - tulee ja syö meidät...

Meidän kannattaa ystävystyä sen kanssa, sillä sillä on monet kasvot, jotka heijastuvat kaikessa mitä se katsoo. Ja kuitenkin maapallo on kuin hiekkajyvänen sen linnunradan mittaisessa valovuosisylissä. Ja sen eri hologrammiolemuksilla on kaikilla sama nimi kuin sillä itsellään. Ja sen nimi on sana. Kun kuuntelemme sitä herkeämättä, niin se alkaa soida. Kun  katsomme sitä riittävän pitkään, alkaa se vähitellen näkyä. Kun vihdoin uskallamme koskettaa sitä, huomaammekin että se onkin me itse. Ja me tiedämme, että meilläkin on sama nimi kuin sillä ja että me olemme aina soineet... yhdessä. Ja me tunnemme silloin itsemme.

Kaikkeuden käsittäminen kaikilta osiltaan ja tapahtumiltaan totaalisesti uniikiksi, absoluuttisen erilaiseksi antaa vasta ensimmäisen mahdollisuuden loogisesti käsittää se informaation, kokemuksen kannalta täydelliseksi ykseydeksi. Tämä logiikka perustuu väitteeseen: Erilaisten olentojen on koettava ulkoisesti eri asioita kokeakseen elämyksellisesti (~ sisäisesti) samaa.

 

3.8.1985         - Me luulimme Baabelin kielten sekasotkun tarkoittavan ulkoista puhuttua kieltä - ymmärtämättä, että kysymyksessä olikin kaikkien kielten yhteisen perussanoman unohtuminen!

- Elämän sykintä on vasta entropian hakemista. Kun täydellisyys, entropia on saavutettu, systeemi nukahtaa "tietoisuuden" uneen, Me sanomme sitä kuolemaksi, vaikka se - täydellisen rakenteensa, symmetriansa ansiosta - onkin kaikkein korkein "olemassaolon" aste!

- Entropia on tullut lähelle, laskeutunut taivaasta maahan silloin kun kaikki sanat muuttuvat vastakohdikseen...

- Sanat ovat väliaine, viesti, joka liimaa isän (output) ja pojan (input) yhteen. Jos isän sanoma on vanhan toistoa, on pojan vuoro muuttua isäksi, opettajaksi, miehen naiseksi tai naisen mieheksi - riippuen siitä, kenellä on jotain annettavaa ja kuka haluaa ottaa vastaan - ja onnistuuko tuo vuorovaikutus. Tässä on muinaistarustojen sukupuiden mysteerien ydin!

 

1986:

6.6.86          - Aina tarvitaan jokin kieli, jonka avulla taivas ja maa, sääntö ja poikkeus saatetaan yhteyteen keskenään.

 

15.9.86         - Jos tilanmuutos on oleellista, niin fysikaalinen liike on kuin sana, kieli, joka kuvaa tilanmuutosta. Kun koemme tilanmuutoksen, mieleemme tulee fysikaalinen liike. Kun koemme liikkeen, mieleemme tulee tilanmuutos? Kenen kieli tällainen voisi olla?

- Onko olemassa muuta logiikkaa, tiedon tallentamismenetelmä kuin kahden asian kokeminen yhdessä ja niiden tämän kautta liimautuminen toisiinsa?

- Pitääkö ensin järjestyksen kokea kaaos, jotta ne muistaisivat toisensa, vai syntyykö vastakohdan kaipuu "synteettisesti", johtopäätöksiä tekemällä?

 

20.9.86         - On myös (uusia) sanoja, jotka aluksi viittaavat vain itseensä. Ehkäpä jopa puolet sanoista ja puolet musiikista onkin tällaisia??? Jokainen uusi sana on abstraktio. Se konkretisoituu vasta toistuessaan alkaessaan viitata aikaisempiin esiintymisyhteyksiinsä.

 

15.10.86         - (Henri) Totesi myös Wittgensteinin "Philosophical investigations" -vaikutuksen kirjoituksissani. W. on nähtävästi eräänlainen kielisemiotiikan isä - sikäli, että hänenkin mukaansa kieli ei kuvaa mitään, eikä kerro. Lauseet vain esiintyvät sarjoina, jotka joko arvataan tai ei. Jos ei arvata, niin uusi sana tuo mieleen aikaisemmat esiintymisyhteydet, jolloin palapeli rakentuu uudestaan.

 

1992:

16.01.1992      - Musiikki abstraktisena pelinä, jonka ennalta-arvattavuus voi rakentua itse tilanteesta. Ulkomusiikilliset assosiaatiot vastaavat kielen sisältöä. Sanan ja sen merkityksen liimautuminen toisiinsa tapahtuu kokemuksessa. "Teeman" ja sen tunnesisällön liimautuminen tapahtuu vain kokemuksessa.

 

17.01.92          - Auttaako vanha kieli musaa säilymään muuttumattomana?

Itse sana ei ole syntynyt vain tietystä juuresta vaan useista. Sanalla on esim. sekä äiti että isä.

 

[Sanojen tutkimus alkaa ~ 01.04.95 lähtien.]

 

27.03.95 > Erkki Itkonen: Lappalainen kansanrunous

- Suomen sanapäätteet ovat yhtä merkityksellisiä kuin joiun hokemat.

- Sanat ovat siis parillisia tai symmetrisiä. 2-3 -säkeisiä, jotka ovat syklisiä (aluton, loputon) tai kiertäviä, tai sitten alulla ja lopulla varustettuja

- Suom.ugrilaiset ovat säilyttäneet sanojen alut ja alkusoinnut, koska eivät ole sekoittuneet kuin 'kerran' verrattuna muuhun Eurooppaan... Suomen muunnosilmaisut ovat lopuissa - eivät aluissa.

- Sanan loppu + toisen sanan alku... - Kaikki sanat syntyvät assosiaatioyhdistelmistä. Mikään ei synny neitseellisesti (paitsi uusi?). Uusikin nimetään jonkin vanhan perusteella

- Niin yksinkertaista se on. Sellainen on sanan kulku. Informaatio etsii kumppaniaan, koska kenenkään ei ole hyvä olla yksin. Tämä on taivaan ja helvetin avioliitto: Tat tvam asi....

- Maskuliini-feminiini -suhdetta ei ole sinänsä. Sitä on vain kahden asian välillä. Kielen alitajunta rakentaa uudet sanat tällä tavalla. Aloituspiste määrää sukupuolen.

 

29.03.1995, keskiviikkona, Joonaan päivänä (Vihko XXX, s.87)

- Sukellus valaan kitaan, nieluun; Vipusen vatsaan sanoja etsimään.

- Hyppäsin VIPUSEN nieluun sanoja, puuttuvia sanoja etsimään...

 

4.4.95 Jkl.

- Jokaisella sanalla on mask., fem. ja neutri l. pyhä merkitys, joka liittää ne yhteen. Tuo pyhä on siis näkyvässä muodossaan kaikkein pienin ja vähäpätöisin, koska se liittää yhteen "ja" (and, och), "paju" (liittää yhteen pajukorissa ym.), "paja" takominen "pajan", "ylös", "syöttää pajunköyttä", paija, paija (päivänsäde), Pauanne; "bye-bye", sekä "Lullaby" = laulaa "paja, [-o]".

- Partikkelit syntyvät siis siitä, että kun tehdään sana-kanootti so. pannaan sanat "jataan", syntyy niiden välille ketju, jossa ed. sanan viimeinen tavu ja jälkimmäisen sanan ensi tavu liittyvät yhteen.

- Tämä on se "henkinen" yhteen liittäjä, joka kytkee sanat yhteen, mutta jolla ei itse ole merkitystä. Koska se ei ole esine eikä sillä siis ole maallista näkyvää muotoa. Siksi se on "taivaallista".

- Joka sana on elämänpyörä (aidan ympäröimä), jonka takareunalla on sanan vastakohta piilossa. Ketju sisältää kaikki välimuodot sanan muuttumisessa vastakohdakseen. Kun uusi sana hyppää karuselliin, se panee sen liikkeelle, pyörimään ja johtaa pyörän akselin suuntaa joko ylös tai alas. Toiseen todellisuuteen. Tätä hyrrää sanotaan Sammoksi, koska se tuottaa sanoja edellisen sivun ketjun tapaan.

- Samalla tavalla käyttäytyvät elektronit. Kun pyörään osuu, se lähtee pyörimään.

Kaikkein tärkein on jumalallinen - yhdistävä sana. Lapset harjoittelevat sitä hokemilla: "Matikasta maitopyörä..." jne.

- Toinen sana on yksin. Se ei liiku. Se on kuollut. Kun siihen osutaan toisella sanalla, se lähtee pyörimään sanaparinsa kanssa piiritanssia... Piiritanssi (ensin toisiaan kiertävät kaksi, sitten monta), joka on kuin ruletti; so. kaikki mahdollisuudet käydään gnostilaisittain läpi ennen kuin  pysähdytään "oikealle" kohdalle.

Minä olen alku ja loppu - Alfa ja Omega

- Ugrilaisilla kaikki tärkein on alussa, mutta indoeurooppalaisissa kielissä se on sijoitettu sanojen loppuun, koska heille se on vähäarvoisinta.

 

5.4.95     - Hahmopsykologinen piilotajunta näkee kaiken kahtena. Kun Baabelin kielisekaannus tuo tarpeeksi krääsää, ei kuvaa enää voi nähdä kahtena. Dualismi menee piilotajuntaan. Mielen piiloon.

- Kieli on jakautunut kahtia vasta- ja vetovoimaisiin sanoihin. Siksi ugrilaiskielet eroavat niin suuresti IE-kielistä... Jos kaksi sanaa ei näytä sukulaisilta, vaikka merkitsevät nyt samaa, on etsittävä vastakkaisia sanoja, sanojen käänteiskuvia em. lähteä -esimerkin mukaan.

 

I          - Sanat alkavat jostakin ja päättyvät jonnekin. Kovat konsonantit kuvaavat lähtö- tai pysähdyspistettä, kun taas vokaalit kuvaavat sitä, minne mennään, tai että mistä tullaan. Siksi ne ovat avonaisia. Tämä on yksi perussäännöistä.

II         - Keskellä olevat kirjaimet kuvaavat matkan laatua. Konsonantit ilmaisevat nopeutta (S-H) tai tilan nopeaa kaleidoskooppimuutosta (T-T, P-P) ja vokaalit kulun hitautta.

-         Symmetrinen näyttää suljetulta, mutta on salaisesti avoin (henkiseen). Sarja näyttää avoimelta, mutta on salaisesti suljettu, sisäänpäin kääntynyt.

-         Sana pannaan piiloon silloin kun sen alkukirjain pannaan piiloon [h- tai sch].

-         Sanojen suku lisääntyy assosiaatioiden kautta. Ne ikään kuin lonksahtavat "viereiseen" paikkaan, kun ne otetaan uuteen käyttöön. Tätä jatkuu niin kauan kunnes niiden matka kulminoituu vastakohdakseen; Jos ne aloittavat maallisesti, niin ne päättyvät henkiseen. Jos ne lähtevät henkisestä, ne päätyvät maalliseen.

-         Sanojen mutaatio ei siis ole virhe, vaan jatkuvan elämän merkki, jonka kulkureitti on assosiaatiomaailma, henkinen todellisuus, jonka sukulaisuussuhde ei perustu perintöön vaan ominaisuuksiin, luonteeseen.

-         "Kannus" on tällainen mutaatio saamelaisilla. Se on alunperin tarkoittanut lyöntikapulaa. Mutta Thorin vasara syrjäytti sen ja kannus siirtyy rummun nimeksi, joka 'pantiin piiloon'. Sen on täytynyt jättää merkki jonnekin. Onko se pata??? vai paja vai mitä? Rummun todellinen nimi on piilossa.

- Jos toiset kerran olivat kannuslappalaisia, niin toisten täytyi olla "tulilappalaisia"

>           Dhol-rumpu. Rumpu jota lämmitettiin tulessa, jotta se saisi äänen, jotta se heräisi henkiin. > Tulen ääni. Saamesta täytyisi löytyä jotain, joka kavaltaa dhol- ja tulirumpu -sanojen yhteyden.

> Koltta: toll = tuli ~ tull 'noja' > lpN: dolo 'tuli', dola t. dove = ennen vanhaan; dološ 'entiset esineet so. tulus'... joka on rummun kalvolla = arpa? so, entinen tuliaika; siitä on jo kauan, että kyllästyttää puhua siitä... Engl: dhole [doul] 'engl.-intial. villikoira'.

 

6.4.95      - Jos sanalla on vain yksi merkitys, on se "laskenut levolle". Sillä tulee olla maskuliininen (tässä todellisuudessa) päämerkitys, joka on n. 63% tapauksista. Sitten on feminiininen merkitys, joka on noin 33% tapauksista ja jäljelle jää neutrimerkitys, joka on n. 3% tapauksista. Tämä suhde tarkoittaa, että maskuliininen so. näkyvä muoto voi olla "henkinen" tai feminiininen.

-         Yksiselitteinen sana on kuollut!

-         Meillä on vain kolmikirjaimisia tavuja, ei nelikirjaimisia, so. 1-2-3 kaikki kirjaimet ovat tärkeitä.

Sana on täydellinen vasta, kun kolme merkitystä on: Yksi on ilmassa, toinen on maalla ja kolmas on maan alla (vedessä). So. kaksi voi olla piilossa ja yksi näkyy. Ykkösellä ei ole merkitystä, vain 2:lla ja 3:lla on....

-         Kielentutkijat ovat tehneet saman virheen kuin musiikintutkijat; he ovat luokitelleet sanat oman maailmankuvansa mukaisesti. Sana-assosiaatiot ovat jääneet heitä huomaamatta. He ovat tutkineet sanojen sukulaisuutta, genetiikkaa, eivät luonnetta, so. millainen sana on contra mistä se on.

-         Sanalla on siis ylinen, alinen ja hengellinen so. liittävä merkitys. Kun sana kuolee (tai tapetaan), sen "henki" nousee ylisiin? Ylinen muuttuu hengeksi ja Henki ... alisiin... Sanalla on siis 'alinen', kuolema, ylösnousemus (ylinen) ja elämä (keskinen) sekä liitto. Alinen ja ylinen ovat sama. So. keskim. > abstrakti mielikuvitus ja henki, laatu, teko...

-         Ei ole muuta elävää sanojen syntyä kuin assosiaatio-ketju. Luotu ei elä - ellei sillä ole henkeä!

-         Jos sanalla on vain yksi merkitys, se on (viekkaudella) tehty. Se ei elä.

- Sanat ovat käänteissukua symmetrisesti (Bach - hav) tai käänteissymmetrisesti so. henkisessä todellisuudessa peilikuvia (ouro-pahta; koski-fors on käännekohta.

- Konsonantit ovat "tähdet", so. sanan luuranko.

-          On kolme kieliryhmää: Yksi on henkinen, so. ei fyysisiä edustajia (das Es), so. kuolleet kielet, jotka vain abstraktioina säilyttävät luun so. merkitysten luurangon! Toinen (ka) on tappiolla mutta hallitsee silti, koska kuningas (el) ei tule toimeen yksin. IE-kielet ovat 'kuningas', FU-kielet ovat "vaimu" (henki), Polynesian kansat ovat jäänne unohtuneesta? Mu-manner? Duaali = Damm = pato, so. ohjaaja. el = minä (yksin), la (henki, ruumis); es = sielu.

- Sta-lin = ståhl, Stahl, stielen, stiel - suuri tyylikäs teräksinen varas suuressa staalo-linnassa.

 

07.04.1995         - Staalot ovat raudan (stål 'teräs') valtiaita.

- Ugri-kieli on se käänteiskielen jäänne, josta indoeurooppalainen kieli syntynyt.

-         Jos uskoi sanojen neitseelliseen syntyyn, voi yrittää esim. seuraavalla tavalla: Laita R-kirjain kaikkien sanojen alkuun. Pitäisikö järkevien sanojen syntyä 50%:ssa tapauksista?

-         Riikkuri raakkuri rirjava rintu raitassa ruopissa riimeinen rintu.

          Ruka riellä rammarissa ruiskuttaa, rekös reitä rapsia riin raurattaa...

- so. 1-2 järkevää sanaa. Luulisi neitsyestä syntyvän enemmän. Se on maho...

-         Väinä-m-öinen; yöllinen salmi; Paha vesi joka ylitetään yöllä, jotta sanoma, viesti voitaisiin välittää pahan ajan yli. Ver-dad = totuus = veriteko

-         Näyttää siltä, että indo-eur. kieli halusi mahdollisimman irti yhteisestä alkukielestä ja päättyi juuri täsmälleen vastakohdakseen. so. ugrilaiskielten pahaa kuvaavat sanajuuret kääntyivät indo-eur. jumaluuksiksi!

- Tavuissa ugril. ja indo-eur. sekä niiden väliset yhteissanat on sekoitettu epäsäännölliseksi tavusotkuksi. Tavuja voi olla vuorotellen molemmista kielistä        
- Sch-wer-t = hiljainen veri (war = sota; Wahrheit = totuus;

aar-re 'ympyröity, kierrettävä alue - kuin kissa kuumaa puuroa)

- Pyhä kolminaisuus on jo jokaisen tavunkin sisällä, ja se vaikuttaa siis ulos kolmeen suuntaan. Yksikään näistä ei ole hyvä tai paha sinänsä! Pahaa on vain se puoli, joka on hukutettu kaivoon. Siis hukuttaja on vasta silloin "paha". Kaleidoskoopin on pyörittävä, jotta elämä säilyisi. Jokaisen kolmion kulman on pidettävä huoli myös itsestään. Tämän se voi tehdä vain suhteessa toisiinsa. Kukaan näistä ei ole jumala - yksin.

- Salattu merkitys (so. tavallinen peilikuva) on se, mistä sanan ulkoasu yrittää olla mahdollisimman kaukana, ettei vain sekoitettaisi. Kirjainten kuitenkin täytyy olla samat. So. sanat ovat "tuossa todellisuudessa", nuttu nurinpäin. Ja jos ne ovat vielä ylösalaisin, tulee siitä kahdeksikko.

Miten sanat voivat olla ylösalaisin? Konsonantit muuttuvat vokaaleiksi, kovat konsonantit ensin pehmeiksi, jonka jälkeen vokaali saa "vallan".

 

8.4.95                  PK: s.141  Sanat muuntuvat (pohj.-etelä) -välillä peilikuvikseen, mutta miten ne muuntuvat käänteiskuviksi itä-länsi -välillä?

- Sarjallisuus, toisto  = paikkaan sidottu, pysyvä

- Peilisymmetria        = vaihtaa paikkaa täällä todellisuudessa

- Käänteissymmetria = vaihtaa henkistä paikkaa: suuri > pieni; musta > valkea

- Kieli käyttää paradokseja: "Ota" (käsi ojossa osoittamassa, ettei siinä ole keihästä); so. humoristinen suhtautuminen, leikki: Mänkiä on 'soittaa joukolla' (S. Mengd)

- Ugrilaissanasto liittyy metsästykseen, anglosaksinen ihmistaisteluun...

- Alussa (juur) Jumala (jo, yo) loi (pa, pani) taivaan (dei) ja maan, so. juopa luotiin alussa, koska itse luominen on juovan panemista so. parittelua.

Maa (Ort, earth) sei (oli) öde (autio; kohtalo) ja (i) tyhjä (ond)... "I" viittaa ylös (minuun), menneisyyteen tai oikealle. Jos luomme taivaan, alinen alkaa kuvastua... Maa olemme me ("ma"). Maan menneisyys on "u"? Näkymätön on un-.

- Raamatun alkukertomus on siis piilotajuisesti parittelukertomus. Pimeä kohta. Tulkoon valkeus (luz = valo = tieto > Lucifer)

- Aika syntyy vasta kun kaleidoskooppi pysähtyy paikoilleen. Se alkaa elää ajassa, joka on sen ulkopuolella. Osat jähmettyvät paikoilleen. Aika alkaa vasta kuolemassa! Nyt elämme ajattomuudessa! Kun kolme todellisuutta liikkuu samanaikaisesti, ei niillä ole syysuhde. Niillä on vain asemasuhde toisiinsa nähden. Voimat syntyvät niiden keskinäisistä asemista.

- Mitä kauemmaksi erkanemme toisesta todellisuuspuolesta, sitä voimakkaammin se alkaa vetää puoleensa, koska sen mysteeripitoisuus kasvaa! Tämä on informaation ja kyberneettisten systeemien perussuhde.

- Ennen oli kaksi klaania: Modžes (musta - yksinäinen) & Aaron (laaja - virta)

- Symmetrioista muodostuva kieli tuottaa fraktaaleita, siemeniä, jotka kokeilevat omaa elämäänsä yhä uusissa piiloavaruuksissa.

ts         ~ 'säteen nopeus; taivaallinen'

s          ~ 'avoin; ylinen; ylöspäin, ulos'

š          ~ suljettu, sisäänpäin; alinen'

- Piilomerkitys on päivätajunnan mauste.

- Sanafraktaalit ovat tulosta erilaisista symmetrioista. Kantoaalto on yksiulotteinen syke, joka tulee (kirjaimena) näkyville vain silloin, kun muut kirjaimet eivät sitä peitä. Kysymyksessä ei ole salatiede vaan informaation luonteen ymmärtäminen.

[14.7.09:          Esimerkki puurtamisesta sanojen kimpussa:
verk-ko = Ber-ko = Pek-ko = per-so = per-se = ver-co so. totuus ja kumppanit, "totuus et & pojat". Niin kuin mesimarja menestyy vain siellä, missä lehmät ovat syöneet muut ruohot ympäriltä pois.]

 

09.04.95 Eliaan päivänä
R. al 'leppä' ~ S: Aal 'ankerias'; lepän mahla on punaista, mutta onko kirpeää? Leppä on naisellinen puu, jonka hedelmää Adam ja Ewa maistoivat ankerias-käärmeen, so. juurien läsnä ollessa, vaikka El (~ eld-tuli) kielsi!?

1)         El(d) - indogerm. '1' - 'Yliminä'

2)         Do(ll) - F-ugril. '2' - 'Aliminä'

3)         Tre(e) (puu) ~ dry (kuiva) ~ Strahl (säde)

         -  'das (Freud) Es-Freud' ~

         > drama -tapahtuma ~ drakma (kolme hopearahaa)

- Tu-lus ~  two luz! Do-ll ~ 'tehdä' hullu tuli. Säteen kaipaus saa tekemään minut! Tulella on siis ikävä minua...

- Franz Baumannin mukaan Ketchua-inkoilla on duaalis-kolmiyhteinen maailma, jossa kaikki jakautuu mies- ja naissukupuolten välille. Kuinka läheisiä sukulaisia Ketchua-inkat ovat meille?

- X = tuntematon; kohtaaminen, ux-uksi, jonka (sisälle menon) jälkeen kaikki on yxi-yhtä... Luinen lukko lonkahuta... > lukko = 'locken, lockig', loukko, luck-onni, luz-valo. Kun luk (~ Lucifer) avataan, siitä tulee luz-valo (kunnes se lose-katoaa). Ja col-kol-cool kolkuttaa kolmasti tai knock-koputtaa-nokkii tai poimii-noppii-nyppii knoppa-kysymyksiä arvaillen. Ja tul-u(K)s on 'tulen ovi'.

Ä         - 'maan sisällä'

A         - maan päällä, takana; ei-'

O         - 'ilmassa, läpi; kiertokulku; out-ovi'

U         - 'unessa; alla, alisessa'

I          - 'ilmassa; nopeasti'

E          - 'ikuisuudessa; ehjä, echt-aito; edessä'

A-E-I      'takana-edessä-ilmassa'

O-U        'vasemmalle'

U-E         'alla-edessä'

O-I          'ulkona-ilmassa' (valkeassa tunnelissa)

 

- Laulettu viisaus (visa = sång) oli Pasific'in ihmisten venematkojen kartta.

Kiertää-kaartaa (kiitää-kaataa)

lentää-laataa

Ex-yy korpeen    (jonka koordinaatit: x & y - 'kohtaaminen & ero')

tekköö pesän

Itköö-kuoloo

syöp-syöp-syöp-syöp...

 

- Gordionin solmua ei voi avata, koska se on net, verkko - ei puu!  Puulta puuttuu yksi ulottuvuus, siksi se voi varjostaa maan. Lepän (al) veri on sen sielu (ankerias, käärme).

- Bi-bee-l - Kaksoismehiläinen - kello-herran kaksoisolento be-hing. Joka on verhoutunut Balza-puub -turkkiin (Pelz)  ja vyöhön (Belsen).  - Se(e) 'nähdä vesi'

- Ihminen lakkaa olemasta juuri silloin, kun on alkanut olla. Kun ihminen "luodaan" (create) eli piirretään krita-liidulla taululle, syntyy ei-ihminen välittömästi ja näin kiertokulku alkaa.

- Katkelma minä:n puheesta on fragile-fractal -fragment. Se on traagista, koska se on "tuonpuolista" (trans-), so. pölyjäljestä, paskasta (track/trash) luotu/siivottu. Ensin tästä ash-tuhka-ahjosta nousee rastas(h) -pasknäär, sitten Rast-lepo, rasti ja risteys. Dust-pölystä syntyy tyst-hiljainen stardust-sumu. Soil-mullasta soul-sieluaurinko, joka on aina ylhäällä kuin sol-kvintti (ei suinkaan siis vintti pimeänä). Ja auringosta scara-bee-uss-sitsontiainen, musta, ochin zorn-kiukkuinen zornaja-pörisijä, jonka au-zorn muistuttaa Auge-aa Iristä... Pyytää katse, (minut) riistää katse... Nousee päivä, laskee päivä...Sitsontiainen on auringon maan-alinen symboli- käänteissymmetrisesti:

- Musta piste, musta aukko. Mehiläinen on välittäjä...

- On aika lopettaa seikkailu tässä kolmiulotteisessa fraktaalihämähäkinverkossa. Verkko ei ole verkko vaan häkki. Miten suomalaiset tiesivät sen? Ero on ulottuvuuksien määrässä.

- Siksi kielen vertaus puuhun on harhaanjohtava. Kielipuu ei elä. Se elää vasta sitten, kun mahla virtaa edestakaisin, lehdet lannoittavat juuria ja antavat suojan juurille. Verkko on vaahto, jonka internetissä voi seikkailla Sinbad Merenkulkijan lailla loputtomasti. Kärpänen on aina verkossa, koska se ei tiedä kotiaan. Kaikki lentävä... koti..?

Fraktaaliverkko on loputon, koska näemme asioiden yö- ja päiväpuolen sekä niiden "hengen", sielun aina uutena kokonaisuutena, joka on erilainen kuin ennen. Kaikki riippuu siitä, mistä reiästä sukellamme.

Reikä on kuu ja kaivo.  Auringosta ei palata, koska siellä (joku jo) palaa.

Au = päälle tunkeva valoinformaatio, joka leviää kaikkialle - sanoja ja ulkoasuaan levittäen. Ter = mustaliima, so. pieni puoleensa vetävä Musta aukko. Se nielee seikkailijan, joka hakeutuu valolta suojaan. Kun nämä yhtyvät, syntyy au-ter-e, ilman, taivaan ja maan yhtymisen kiertokulku, jossa kulta ja C-hiili tervehtivät toisiaan - sanoen Te-re! (>14.04.95: Terra ~ Ferro?)

Ja näin on syntynyt taivaan ja maan liitto, yhdistyminen. Aikojen alussa alkaneen erossa = eros -rakkauden olon jälkeen.

Päivä on auringon harharetki, josta se tuhlaajapoikana palaa kotiinsa.

Meille liitto kestää vain häivähdyksen ja ero kauan. Mutta näin on vain yhdestä paikasta katsottuna, koska liiton tila siirtyy lakkaamatta paikasta toiseen. Kun se katoaa meiltä, se ilmestyy muille. Kultasormus... Ja terve = ter-ra - musta säde!

PK: s.170         - S-way - mutkainen tie, edestakainen taivaallinen sway-keinu, jossa zwei-kaksi kohtaa yhtyy ja eroaa yksinäisyyteen - kuin kellon viisarit... ajan ja luvun kiertokulku...

- Olen henkinen miinanraivaaja, ilmeiden purija, joka tiedon säteellä raivaa tuon verkko-verhon ulkoasun puhtaaksi viipyen (weilen) siellä aikani (while).

- Liitto kiertää ympyrää, jonka sisälle jää kaksijakoinen maailma kolminkertaisine käänteiskuvioineen. Siellä musta piste taivaalla sytyttää maan tuleen, mutta musta piste maassa sytyttää taivaan, koska ne ovat toistensa kanssa liitossa, samassa kehässä, Tar-haassa... Toinen kiertää ja toinen on. Näin syntyy kolmas, poika - suhde joka on näkymätön, mutta joka ilmenee kahden (keskinäisen vaikutuksen välisenä) kuvauksena. Kaikki muu on mustaa, valkeaa tai harmaata säteilyä. X-ray on pehmennyt G-rey'ksi ja extra-x-säde, tuonpuolinen, on muuttunut täksi, so. Tax-free'ksi, täkki-peitoksi, johon on hyvä liimata savea, josta toinen ihminen taas aikanaan syntyy (re-vival), revitään elämään tai pursuaa ulos, versoo. Kuin verdad-todellinen vihreä totuus (verde veritas). Totuus on sen veri, prima vera, jossa ver -kätkeytyy lopulta marjaan (berry-Beer ~ örn-björn-bär-bear). Tulee vihdoin ulos maan kuningattaren schmul-thron -mansikka-satuna tai Marjana, pyhimyksenä, jolla on janan kaksiulotteiset Janus-kasvot, jotka nuuskivat toisiaan.

Clock-kello on klug-viisas, jos sen nuppi on vedetty täyteen...

- Kalevala syntyi tragediasta, kun kolmiulotteinen maailmankuva törmäsi eurooppalaiseen kaksiulotteiseen maailmankuvaan - (ja - Eu-rope - hirtti itsensä köyteen.)

Ecce homo ~ Esse homo ~ egg-home... Koko universumi voidaan sisällyttää tähän lauseeseen. Alkusynty on se, kun tiedämme, mistä munasta kaikki alkoi. Ongelma on siinä, että kaikki alkaa ja voi johtaa siitä pisteestä, mistä astumme sisälle alkusynnyn internet-sivustoille. Sama verkosto aukeaa joka kerta - vain hieman erilaisena. Toinen kerta on jo eri universumi, koska unesta versoaa silloin toinen aika her-um -ympyrää kiertävä her-ra-han -nainen, sapa, sabat -pyhä...

Sanojen rinki on sanojen saari, sanaton saari. Sana-Don -saari virtaa, se soi, ei puhu. Siksi soitto on feminiinistä. Se tehoaa paremmin naisiin, jotka alkavat cry ~ X-ray -säteillä, mennä lament-lamaan...

- Sana-assosiaatiot ovat sattumageneraattorissa. Ne ovat sanan henkiset ilmansuunnat, sanan saalistuspaikat, pyydykset. Sanat eivät ole yksin mitään. Ne ovat jotakin vasta omassa assosiaatioketjussaan. Siellä ne syntyvät ja siellä ne siementävät: Alhaalta lähtee leppä, lepästä pelto, pellosta luominen, luomisesta lanta, lannasta maa, maasta alava maa jne. Loputtomiin, kunnes kohtaamme uuden assosiaation: Lapio. Lapiosta piha, pihasta haka, haasta hakanen, hakasesta (pakkanen tai) lukko, lukosta luck-onni, onnimiehestä matti-materia, materiasta ateria jne...Pivosta pidot, pidoista dot-kaksi, kahdesta kaksi do:ta (perussäveltä), fa:sta Fan -valhepiru, tahna johon tartutaan, maanpäällinen loukku, josta pudotaan sudenkuoppaan... Do:sta oud ~ outo ~ lud ~ lyd ~ Lied jne...

Sanojen synnyn "puuteoria" ei huomioi vuodenaikojen kiertokulkua, sanojen palaamista juurilleen ja puun astraalikehää (tähtikehää), jossa kaikki kiertää. Panta rhei... Rei-n virtaa...Virta on veden säteily - ohjattu, leveä panta, joka ottaa kiinni, sitoo panta-kaluksi (Panda-karhuksi?), sormukseksi, suopungiksi, Sammoksi, jonka läpi kaikki syötetään sampaana l. sauvana. Näkymätön muuttuu näkyväksi - tai sitten ei, vaan sam-moksi ~ yhteismustaksi., Molokiksi, jossa lo = loukku, jonka lovi on kätkettynä moneuden mo:hon, muun lukitun peittoon, look-I-Kirjaan, vain omaan, yksityiseen lakikirjaan, diaryyn, joka on kaksiosainen, koska se dry-kuivasti toistaa jo kerran tapahtuneen.

Kullervon Erbe-perintö: Kuollut kieli, joka kukkii keltaisena kylmässä maassa. Fön-tuulen äänestä syntyisin... Kullervolla ei ole nuga-veistä ilman nougat-pähkinää, sillä ne kuuluvat yhteen. Pähkinä on arvoitus, salaisuus, olipa se jalkojen välissä siemenenä vai rinnassa (sydän syrjällään) tai suussa (purtavana): tappaa-raiskata vaiko rakastua-siementää. Saman asian päivä- ja yöpuoli, Hamletin serkku...

PK: s.196         - Peilisymmetria syntyy sanan törmäämisestä omakuvaansa, jolloin informaatio on helposti liian suuri. Selänkääntö on omallekuvalle yritys ymmärtää itseään takaperin. Kulttuurivaihto ei sisällä peilisymmetrioita. Kulttuurierot tuottavat niitä. Jos paskasta halutaan nousta eroon, se kääritään koristeelliseen lahjapakettiin - kuin turkin kääntäminen. Kulttuurin sisällä peilisymmetria ilmaisee yhteenkuuluvuutta.

- Kielentutkimuksemme on käpertynyt itseensä. Se on hermeettistä, sisään päin menneeseen suuntautuvaa, juurille menoa. Siksi tämä "iso tammi" varjostaa maailmaa. Sen kuva ylhäältä katsoen on: (piirretty ympyrä, jonka kehältä suuntautuu nuolia keskipisteeseen). Se yrittää löytää juurensa omasta itsestään. Se on sokea, kun sen tulisi nähdä ulkomaailmaan. Kun se näin tekee, huomaa se, että sen omat juuret johtavatkin ulkoavaruudesta takaisin siihen itseensä (Kuvassa sama ympyrä, mutta nyt nuolet suuntautuvat ulkoa päin ympyrän kehää kohti). Se mitä etsitään juurilta, löytyy joka päivä ulkopuolelta.

Tätä tarkoitan, kun sanon, että luopuminen erottumishalusta johtaa yhteyden löytämiseen [Jumalaan?]. Huomaamme, että omat juuremme ovat myös naapuriemme juuria (sukulaisista puhumattakaan). Olemme samassa verkostossa, joka pohjautuu vuorovaikutukseen. Puu ei kasva omilta juuriltaan, vaan se on vuoro-vaikutuksessa ilman ja veden kanssa. Se puolestaan vaikuttaa olemassaolollaan naapuripuiden olemisen laatuun.

 

10.4.95         - Kieli kääntyy sisäänpäin. Kuolevat kielet lisäävät väliinputoaja-äänteitä ja niiden muuttumisen eri asteita. Ne muuttuvat salakieliksi ennen poistumistaan - kuin voikukan vanha kukinto. Siementääkseen? Koltta ja kildininsaame ovat tällaisia sisään vetäytyviä hiipuvia kieliä. Ne menevät oman sisäavaruutensa mikromaailmaan.

- Kirjoitetut kirjaimet eivät huomioi pitkiä ja lyhyitä vokaaleja, koska kirjoituksella on aina kiire. Muuten se jää jäljelle puheesta.

- Äänet ovat informaatiota. Äänillä on siis entropiahakuisuus - viestin viejän ominaisuus. Jos ne eivät pääse läpi, ne naamioituvat vaarattomiksi jäniksiksi, hiiriksi ja ketuiksi päästäkseen uudesta ovesta sisään uudelle kielialueelle: viina = hapanta jne.

- Uudet tulokkaat voivat olla vanhan vartijoita. Vanha säilyy reunoilla eristyksissä, kun keskus loistaa omaa itseään. Tietyllä tavalla vain amerikkalaiset ovat konservatiiveja. He ottavat uudet sanansa latinasta/kreikasta: Kvarkit - Lumo - Outo jne... Kvarkit ovat sanojen kolmiulotteisen internetin kuva. Ne sisältävät myös käänteismaailman (sarjojen ja peilikuvien lisäksi), so. ylösalaisin/vasen-oikea, musta-valkoinen/ääni-hiljaisuus.

- Taakse jätetty tai hyljätty siirtyy verbeissä vähäpätöisiin aikamuotoihin. Epäsäännölliset verbit lienevät kaikkein mielenkiintoisimmat sukulaisuuden määrittelyssä.

- Kaikkein tärkein tunnusmerkki on, avautuuko/sulkeutuuko sanan alku/loppu. Konsonantit ovat tässä avainasemassa. Kaikki on suhteellisen pehmeää-ohutta-kovaa -voimakasta-heikkoa-avointa-salattua-nopeaa-hidasta.

 

11.-12.04.95 - yöllä
- Sanat ovat kuin päivänkakkaraketo. Jos etsit sanan päämerkitystä, 'kauneinta' päivänkakkaraa (daffodil), näet aina kauempana toisen, suuremman ja kauniimman. Näin tapahtuu, kunnes olet tallannut koko kedon lakoon.

 

12.04.95 - aamulla.         - Vain ne sanat, jotka jäävät elämään, joista kansa on keksinyt humoristisen väännöksen. Kansa valitsee, mikä on yhteisen kielen sanasto. Yläluokka valitsee sanat, mutta kansa toteuttaa.

- Olisiko tehtävä taulukko siitä, kuinka äänteet vaihtelevat suomenkielen eri murteissa samojen sanojen kohdalla? Esim. Savolainen korvaa d:n h:lla: tahdon > tahon; hyvää päivää > hyvvee päeveee (Keitele) / hyvveä päeveä (Viitasaari). Ensimmäinen sana on lähempänä kuin toinen ja sanan ensimmäinen tavu on lähempänä kuin toinen (?). Luultavasti sanan ensimmäinen kirjain on lähempänä kuin toinen, so. ensimmäisen lauseen tulisi olla tarkemmin lähteeseen perustuva kuin toisen. Tavu olisi korkeintaan kolmikirjaiminen - muuten se on yhdistelmä (-lyhennelmä). Sanan tulisi olla korkeintaan kolmitavuinen, muuten se on yhdistelmä. Lauseen maksimi on kolme sanaa? Asian maksimi olisi silloin kolme lausetta!?

- Myös sanojen merkitys on sumea. Sanalla ei ole vain yhtä merkitystä. Sanan 'merkitys' on sen käyttö. Ja käyttö syntyy puoliksi perinteestä, sen tarjoamasta assosiaatiomaailmasta - yhtyneenä nimettävän kohteen assosiaatiomaailmaan, so. Perinne - tila - nimittäjä -kolmiyhteydestä. Perinne = aika = 'sisäinen tila'. Ulkoinen tila on 'avaruus'. Nimeäminen on 'toiminta'. Sisäinen tila muuttuu aikajatkumoksi, koska tila on supistunut yksiulotteiseksi janaksi. Tietoisuuteen tulevasta putkesta mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Muisti on eräänlainen kaikuluotain.

 

13.4.95 Paratiisi- ja Eve-sanue ym.
- Nälkäiset leivän perässä juoksijat-aivot... Pään tilalla reikä. Vain he voivat juurettomuudessaan toimia sattumageneraattoreina, jotka paljastavat rulettipyörän salaisuuden: venäläisen ruletin, joka ottaa jostain ja siirtää sen toiseen paikkaan täysin satunnaisesti. Venäjänkieli on pol-napa-puoli, joka välittää O- ja V-kätisten kielten vuorovaikutuksen... Huomenna selvitän Gold-Gatan'in goal-arvoituksen ja osoitan sen Jatulintarhaksi.

Meillä on avain Paratiisi-tarun Eva-dimensioon. Asia koskee kuukautisvuodosta johtuvaa häpeää ja aikuiseksi tuloa. Mahdollisesti sitä seurannutta raskautta. Kyy tarkoittaa ’niitä’ aikoja. Oliko kysymys ’kielletystä hedelmästä’ (väärään aikaan) vai ensisynnyttäjäksi tulosta? Omena on punainen, lehti on punainen, tuli ajaa ihmiset pois Paratiisista.

Mitä tarkoittaa engl. ’ivy’ - Eeva ’norsunluun’ lisäksi? Eeva syntyi Adamin ’luusta’. Mitä on ’norsu’ eri kielillä? Miten Paratiisi-sana kuvaa tätä kaikkea?

         > Para > vaara > Warning > war > vara- > varas???taa.

         > He ainakin olivat omenavarkaissa. > Esp. ’para ti’ = ’sinulle, sinua varten’.

R. spar  = säästö > svar = vastaus > svart = musta > vartio > warten (odottaa)

         > Saam. vuarr = -kertaa > R. varga = susi > varje = joka-  > F. varjo (~ kahdentuminen)

         > Saam (kolt.) tiõt’t = tieto. >? R. sju = 7 > sjuk = sairas

         > E. die = arpa (~kuolla) > ’dice’ = arpa, kohtalo > die = kuolla (died)

         > dive 'sukeltaa' > divina = jumalallinen > divination = jumalanpalvelus

         > dia = päivä (> ’ne jumalalliset päivät’) > dia-mond!!! > R. tio-tie = tie-to!

         > dyke??? > dig = kaivaa > S. Dienstag = tiistai > dienst-tag

 

14.04.95 klo 02:10     - Kaikesta voi johtaa mitä vain! 'Minä ole se, alku ja loppu, maskuliini ja feminiini
             > Kaksonen (8)!

Klo 07:30 - pitkäperjantai 14.04.95  - Jagr-jäger -argo-jousi-metsästys muuttuu agri-agros -maanviljelyksi; Ikaros- carrot'iksi ja jägare-ägare'ksi. Vain varg pysyy sutena ja war sotana.  > var-jagd-guardian.

- Jos meillä olisi kolme M-F-N -sanaa, niin kaikki puhe voitaisiin johtaa niistä. Jakamalla jokainen sana kahteen ja kolmeen osaan.

 

15.4.95         - E. Barrow-dais(y); dice-'arpakuutio', para-ylimaallinen dime-prime-time-kolikko - paratiisitaru on uuden ajan pikku Kalevala.

Jos Kalevala auttoi metsästäjäihmistä sopeutumaan rautakauteen ja vaihtamaan shamaanin seppään, niin Vanha Testamentti ajoi rautakauden ihmiset autiomaasta tulisen, taotun miekan kanssa viljelemään maata. Argo vaihtui agro'ksi, auraksi, joka sai myöhemmin sädekehän, auran päänsä päälle. Auringosta tuli aurora. Kolmion kulmat siis vaihtoivat paikkaa. Kalevala on varjo-Raamattu, feminiininen tai VT:n ja UT:n rinnalla mahdollisesti jopa 'Das Es'.

- Pakanajumalat tuhottiin, koska ne olivat niitä, mitä uskovaisten täytyi ilmeisesti nähdä painajaisunissaan irstailemassa oman todellisen jumalankuvansa hahmossa! Heti kun askeettinen jumalankuva syntyy mielessä, näyttäytyy se painajaisunissa irstailijana, koska sen yöpuoli on peitetty pois päivätajunnasta 'pahana'.

Paratiisi poltettiin tulella, jolloin siitä tuli Bala-Dies (?) > Ballet -balladi...
Paratiisia ei voi olla ilman Eastern-itäistä para-siida-pääsiäistä.

 

16.04.95 - I pääsiäispäivä        - Sanat ovat eläviä olentoja. Niillä on tarve ryhmäidentiteettiin, so. yleismerkitykseen, mutta myös itseidentiteettiin yleismerkityksen sisällä. Sanoman tulee olla siis sama, mutta M-F-N -merkityksistä piilossa olevat voivat muuttaa muotoa. Toisaalta vaatteita voi vaihtaa! Vaatteet ovat kirjaimia. Sanoilla on siis tarve olla myös itsenäisiä. Ne haluavat välittämälleen viestille kauneutta ja itsenäisyyttä Sanojen kirjo, Baabel kuuluu elämään. Se ei ole synnin palkka. Meidän on vain muistettava sanojen synty.

- Sanat keräävät voimaa itselleen. Niillä on halu hallita. Sana vahvenee ja voimistuu, kun se saa yhä enemmän käyttöyhteyksiä. Lopulta se halkeaa yleisyyteensä ja muuttuu partikkeliksi, artikkeliksi, sijamuodoksi tms:ksi. Vahva sana pitää kiinni juuristaan. Sen (sanan) neutri-aspekti, so. sanan henki on silloin vahva. Sanan maskuliininen puoli on minun suhde sanaan. Sanan feminiinipuoli on sen yötajunta-aspekti. Sanan henki on muiden kuin minun suhde siihen. So. sanan suhde maailmaan. Tässä mielessä on eri vahvuisia sanoja. Eikä sanalampun henkeä pitäisi hetimiten nostattaa esille, sillä se tulee näkyväksi. Niin kuin katolisten ilmestykset. Tai shamaanien taiat.

- Sanat ovat ne luoneiden ihmisten omakuva. Ja se, mitä minä sanasta tavoitan yhdellä kerralla, ei ole sana - vaan se on minun senhetkinen suhteeni sanaan, so. se, miltä puolen se sillä hetkellä näyttäytyy minulle. Voin pakottaa sanan paljastamaan syntynsä. Se ei siis ole herra vaan palvelija. Tämä on syytä pitää mielessä - sananpalvelijankin.

- Toisto (is-is) merkitsee jatkumista sisään päin. Sanan merkitys syvenee sitä mukaa, kun se esiintyy uusissa lauseissa. Sen pysyvyys vakiintuu muuttuvassa maailmassa niin kuin ympäristössään liikkuvan esineen.

Tulla joksikin = muuttua. Tämä on tekemistä. Ympäristö pysyy ja sana-olio muuttuu.

 

20.4.95         - Kieli tarvitsee maaperän, jotta se voisi juurtua. Uudella sanalla tulee olla mahdollisuus tuttuihin "vääriin" assosiaatioihin, ennen kuin se hyväksytään. Sama koskee varmasti kuvallista ilmaisua.

- Sanat ovat sulhanen, joka etsii morsiantaan. Kohtaaminen voi tapahtua vain yö/päiväyhteydessä. Päivä kohtaa yön. Suomalaisen Jumin puoliso on tallella espanjankielessä. Ei se ole puoliso vaan sisar joka tulee raiskatuksi veljensä toimesta. - Kullervo-tarina. [Sukulaisuus selviää kuten gem ~ jum -yhteydessä.]

- Vokaalit ovat tasapainossa ("Viio"), koska ne ovat kahdella tavalla käänteisiä konsonanttien kanssa.

- Toiset kielet ovat vaeltavia. Ne eivät palaa kotiin, ennen kuin ovat kiertäneet koko maapallon. Sanojen pitäisi puoliksi alkaa/loppua vokaalilla / konsonantilla. Mikä on kolmas tekijä? Tasapaino ei ole 1 vok. + 1 kons., vaan 2 vok. + 1 kons. Tasapaino ei ole kaksiulotteinen. 1 gr kultaa = 2 gr hopeaa. Tekijöiden laatu on tasapainoon vaikuttava tekijä.

 

21.4.95 autossa         - Minun jumalani on äärettömän paljon suurempi kuin Raamatun jumala. Se on Kalevalan jumala. Raa-mat > raw-mat-er-ial (ter-ial ~ trial). So. raaka ruoka, möyhentämätön maa. Se on raaka-aine, joka meidän on itse pureskeltava syötäväksi ja nieltäväksi. Meidän on pariteltava (mate) sen kanssa; mate = matelija, made - maata = maa-ten. Käärme on jo Raamatun nimessä. mate-r = Suljettu maan kohtu (lannoittamaton-siementämätön?).

 

22.04.95         - Pelkkä sanojen käyttö ei ole niiden merkitys, sillä käyttö taiteessa on laajempi ja laajentaa käyttöä. So. testaa maaperää.

- Taide on tiedustelija, joka kokeilee, onko uudella maaperällä elinmahdollisuuksia. Taidetta on siis kaikki, minkä kokeileva puoli ulottuu yli arkielämän keskiverron.

- Tieteen tehtävä on verrata mennyttä nykypäivään, ajan sammasta tämän hetken levinneeseen tilaan. Perimä on luuranko ja opittu on liha sen ympärillä.

- Myös joikusävelmät tulisi kyetä palauttamaan muutamaan perusmalliin, joiden muuntelua valtaosa on. Perinteen "luu" on opittava "lihassa" sisälle jo tunkeutuneena.

- Sanoilla on oma "luunsa". Puulla on yksi tai useampia juuria. Ehkä tahtilajit ilmaisevat joko juurien tai sarvien monimuotoisuutta. Itse luuranko on ehkä naamioitunut melodioiden pehmeyteen. Tai sitten rytmiikka on "luut" ja melodia "lihat". Ehkä luita ja lihoja on molemmissa. So. teemaidea ja sen muunnelmat; melodia ja rytmi.

- Kielitiede tutkii vain luita (sisäisiä kieliryhmiä) eikä lihoja, lehtiä, tuon olennon elämää nykypäivän vuorovaikutuksessa.

- Sanat kulkevat kuin pajatus/lallatustavut tai melodiafraasit.

- Kun sanamutaatio tapahtuu, tapahtuu se vain sääntöjen mukaisesti: Edellisen sanan loppua aletaan erehdyksessä pitää uuden sanan alkuna tai uuden sanan alkua edellisen sanan loppuna. Jos kirjainjärjestys kuvaa vaihetta ja sukupuolta, on seurauksena välittömästi kaiken kääntyminen päälaelleen. Navat vaihtavat paikkaa. Näin tapahtui Baabelin kieltensekoituksessa. Se oli suuri mutaatio, joka syntyi sanojen nelivaihteisuuden sotkeutumisesta ensin muotoon:
irr-iss-inn-iss ja sitten rri-ssi-nni-ssi ja sitten ris-sin-nos-sir = hum-mua-aum-muh jne.

 

24.04.95          > Kaisa Häkkinen, Hiidenkivi 2/95, s.42: "Kreikan sana étmos merkitsee 'tosi, todellinen' ja '-logia' tarkoittaa tiedettä... Kreikan filosofit pohdiskelivat kielen syntyä ja etymologinen tutkimus oli alunperin sanojen analyysia. Jonka tavoitteena oli paljastaa maailman eri ilmiöiden alkuperäiset nimeämisperusteet..."

- "Verbi 'puhua' on alkujaan tarkoittanut 'puhaltaa', 'puhkua'... pärstä on selitetty alunperin pärskyvän tai päristelevän kotieläimen  turpavärkkiin viittaavaksi ilmaukseksi."

- "Eräät antiikin etymologit pitivät mahdollisena, että sanoihin kätkeytyisi typistetyssä muodossa jonkinlainen laajempi tarkoitetta kuvaileva ilmaus. Sanat olisivat siis oikeastaan lyhenteitä, sen tapaisia kuin... "sotu"..."

[Siis sanoja ei ole käytetty, vaan kirjaimet sinänsä kuvaavat tapahtuman kulkua. Käänteissanat ilmaisevat teon aikamuotoa. Tekijä ja kohde kuuluvat yhteen.]

 

25.04.95         - Jokaisella kirjaimella/sävelellä on eri vahvuusaste riippuen siitä, ovatko ne maan päällä, alla vaiko taivaassa!

Madonluvut: Ilmarinen kyntää kyisen pellon. Kyy ~ key 'avain'.  - Maa-do:n luvu't ~ fa, sillä do on jo maa'lla. Nyt on puhe loukussa, kuopassa vaanivasta do:sta, joka on fa. Phyi Phan ~ Fan!  Mato on siis itse
fun-fan = van > vanligtvis = tapa, tottumus

- Do-si-la-sol-fa-mi-re-do: dose (annos)-silava/rasva-Lasol-puhdistusaine-solfa l. Säveltapailu-family-miracle-redo -valmis  > Od is al los af im er od ~ O-this-is-all-lose/safe-I'm (h)er-(G)od...

 

26.04.95 - Sanoilla on omat taivas-helvettinsä ja symmetriansa. Jotkut alueet ovat pyhiä. Silloin toinen kieli paljastaa, mistä on kysymys. Ja päinvastoin.

- Sanojen pyhä kolmiyhteys: seksuaalinen - maallinen - abstrakti muoto. Maan alinen muoto "noituus" yms. Lienee kristinuskon synnyttämä.

- Mikä oli se muutos, jonka seurauksena sun -aurinko muuttui "Sun haltuus rakas isäni" -jumalaksi, maa muuttui m*äen päälle måån'iksi so. kuuksi ja kuu (sir) muuttui tähdiksi (sir-ios)? Mikä on tämän raiteilta suistumisen historiallinen tausta? Ottiko kirkko (cyr-kant) = pyörivä neliö - kuun aseman itselleen? Kaikki viittaa siihen, että se laskeutui alas Tuonelaan, naiselliseen pimeyteen. Mutta onko se vieläkään noussut sieltä pois?

- Olen ollut Vipusen vatsassa sanoja hakemassa jo monta viikkoa. Tiedän, että Väinämöinen ei pelännyt missään vaiheessa. Hän pani vatsassa pajan pystyyn ja tunki itsensä rautakangin avulla ulos, Olen saanut sanapajan jo suurin piirtein valmiiksi (5.7.2010: Hah-hah !!! & 4.5.2012: Huh-huh!).

Ovatko nuo puuttuvat kolme sanaa seksi - elämä/maa - taivas?

 

- Sanojen verkko:

1) Maskuliini (maallinen, paksu)

2) Feminiini  (seksuaalinen; lauta)

3) Abstrakti  (neutri; rako, ohut viiva)

4) Takaovi toiseen todellisuuteen, muihin sanoihin - ulkonäön kautta
                   ("mies kalassa" on herkkä kaksiselitteinen tila).

 

27.04.95 Veteraanien päivä

Ainakin suomenkielessä E-vokaali tarkoittaa leveyttä. Siis kuulohavainto on tärkeä. I-kirjain on ohuempi. Se on ylempänä, siis ilmassa. Se on näkyvämpi. Ohuutensa takia se on myös ajallisesti ohuempi. Se viittaa menneisyyteen: teen - tein, menen - menin...

Ohuus ja paksuus ilmaisevat ajallista ja tilaan liittyvää paikkaa. Ne ovat suhteessa aistielimiin. Kuulo on leveämpi (myös taaksepäin). Näkö on kapeampi, jolloin syn = siin, scene - vrt. Näkö, nähdä??? Y on lähellä I:tä. Ear ja hear ovat enemmän takavokaalisia. Ä on kapeampi kuin Ö (tai U). Aakkosjärjestys ei ole sattuma. Se kuvaa samalla tapahtuman ajallista järjestystä.

Miten vuolle ja valla liittyvät kokonaisuuteen? On huomioitava 2-3 tärkeää seikkaa:
1)         Tapahtuman jatkumista kuvataan sanatoistolla, joka nopeutuu, hidastuu, nousee, laskee, kovenee, hiljenee, so. määrittelee tapahtuman avaruudellisen sijainnin, joskus myös ajallisen (?). Käytetyt kirjaimet ratkaisevat, onko kysymys kaukoetäisyydestä vai lähi- tai sisäavaruudesta.

2)         Laaksoissa esiintyvä kaiku kuvaa käänteissarjallisuutta, so. kaiku vastaa/hyppii/kiirii, so. kiertää (cir) ympyrää vastaten tietyistä pisteistä. Tavallisin ilmiö on, että kaiku aloittaa sanan toisesta tavusta, koska ensimmäinen tavu peittyy omaan alkuperäisääneen. Kaiku on erityinen symmetrian muoto. Se on sarjallinen kirjainten suhteen mutta peilisymmetrinen (?) tavujen suhteen!!! Tämä on synnyttänyt tiettyjen "kaikusanojen" suosimisen vuolle -joiussa. Ne voivat alkaa mistä tahansa - kuten joiku itse. Joiku on siis kaiun makrotasoinen muoto.

3)         On erikoinen käänteissymmetrian muoto, joka ilmenee kultaisessa leikkauksessa ja suurennuslasin kaksikasvoisuudessa. (Janalla A+B) A on kauempana, mutta jana A on suurempi kun jana B, jos B-piste on lähempänä. Kultainen leikkaus on piste, jossa "vaaka" on tasapainossa.  Taivas on kaukana, mutta siellä tapahtuvat maallisten asioiden heijastukset ovat suuria juuri siksi, koska ne ovat kaukana, mutta kuitenkin samansuuruisia, koska täyttävät koko sikäläisen avaruustodellisuuden tilan. Se mikä maassa täyttää todellisuuden kokemuksen, on taivaalla suurta tämän suhteellisuuden vuoksi. 0+1 on suurta seksuaalisella pienellä tasolla (myös atomitasolla), se on suurta suopungin 0+1 -yhdistelmässä ja se on suurta Otavan lenkissä taivaalla!

Nämä kolme seikkaa antavat pohjan seuraavalle sanaetymologialle:
Tallata-llatalla... ja tuu-joutuu-joutuujou... (~ vallavallavalla...)

- Miten tämä liittyy runolaulun kädet vastakkain istumiseen ja viisijakoisuuteen, jolloin puoltaja vaihtui vuorotellen so. 10 iskua = 2 x 5...?

- Sanasymmetria voi olla vain vuoristojen tuotetta. Sitä ei ole keksitty aavikolla, viidakossa eikä merellä. Mitä siellä on keksitty? taivas ja maa. Vuoristo on Paratiisin käärme.