SANAT III 1995-96

SANAT III 5/1995-1996

 

2.5.95                  - Tirén 30-34 ja 225 "sanattomat" joiut - voisiko "n" olla "on" -sanan lyhennys samaan tapaan kuin "Tuo (on) Seppo Ilmarinen". Tai kuten englannissa "isn't"? Ovatko K ja L lukkoja. Jotka kiinnittävät vokaalit yhteen m/f -tavalla?

 

3.5.95                  - Sanat nousevat ja laskevat kuin sävelet. Nousu tarkoittaa siirtymistä kirjaimistossa loppua kohti. Lasku on paluuta aakkoston alkuun. Nousu ja lasku ovat myös ajallisia ilmiöitä. Nousu on nykyhetken lähestymistä menneisyydestä ja lasku on paluuta juurille. Jos lasku on alussa, tarkoittaa se tulevan siirtymistä nykyhetkeen. Ja nousu paluuta "ohuuteen", so. ilmaan, so. tulevaisuuteen. "Korkeus" on siis kaksiselitteinen asia: 1) maallinen ja taivaallinen, 2) materiaalinen - henkinen ja 3) nykyinen tuleva-mennyt.

 

5.5.95                  - Sanoilla on taivaallinen (= maskuliininen) ja maallinen (= feminiininen) merkityksensä. So. laki/rakkaus = ylhäällä (ylinen) / alhaalla (alinen) -merkitykset. Nämä merkitykset ovat juuria. Kyseiset sanat ovat neutreja, kun ne tulevat maanpäälliseen, arkiseen ilmiasuunsa so. "putki, keihäs, aura, jousi" jne. Ne ovat pienen ihmisen työkaluja, heijastusta maa-ilmasta. Neutrit so. meidän näkyvä maailmamme on...?

- Kielitieteen on vaikea hyväksyä sitä, että sanoilla on muutakin merkitystä kuin informaation välittäminen. Sanoja käytetään myös tarkoituksessa antaa muunnoksen avulla niin suuri informaatiopommi, että informaatio ei välttämättä edes välity. Käyttöympäristö ratkaisee tässä paljon. Jos sanon sanan "syön" ja viittaan sormella silmääni, tarkoittaa se, että "syön katseellani" so. vahdin maisemaa.

 

6.5.95                  - Käänteisyys on todella merkittävä kielen rakenteen luoja.

- Kolmiulotteisuus on perspektiivin pohja. Siihen tarvitaan M+F (= silmät) ja N (= kohde).

- Ei ole kysymys vain siitä, että sanat ovat sukua toisilleen, vaan siitä, että kirjaimiin liittyvät proto-assosiaatiot tuottavat jatkuvasti samantyyppisiä sanoja, jotka sittemmin näyttävät samankaltaisilta.  Nurinkäännetty sana merkitsee samaa, mutta toisessa kieliryhmässä. Tai sitten käännös edustaa toista kahdesta näkökulmasta.

- Ns. Kielillä puhuminen kuvaa teoreettisia kieliä, jotka eivät vielä ole edes "syntyneet". Tällaista on tulevaisuuden näkeminen. Emme vain tiedä milloin näky toteutuu.

7.5.95         - Tuomas Kempiläinen: Yhdestä sanasta on kaiken synty.

8.5.95          - Nuorille eläimille annetut sanat ovat myös "nuoria" sanoja.

PK? s.121     - Ihminen on sanojen onkija. Sellainen kala millainen onki. Kun samantyyppinen sana tarttuu onkeen, sen merkitys yhdistetään jo käytössä olevaan sanaan. Sanat suhtautuvat toisiinsa. Ne vaihtavat suudelmia keskenään ja menevät toistensa sisälle. Se on elämän laki.

 

9.5.95          - Jokin konsonantti ilmaisee, katsotaanko ympyrän keskipisteestä vaiko kehältä päin. Onko vokaalin paikka ennen/jälkeen merkkinä siitä? ar-ra; R = ympyrän kehä ja A sen keskipiste?

- Miten tämä sovelletaan aikaan? Konsonanttialku ilmaisee tulevaa (ru), vokaalialku mennyttä (ur). Nykyisyys olisi siis symmetrinen, tilaan liittyvä. a-r-a... Mennyt on paikallaan, tuleva liikkuu. I-kirjain on nykyisyyttä (tilaa?). Tai ilmaa. U = sulautumista? Rar - tuleva-mennyt -kehä > rarrar = aika, joka syö itse itsensä!

- Mitä vähemmän kirjaimia sitä laajempi symboliikka. Mitä enemmän sanoja, sitä tarkempi yksityiskuvaus. Tämä on jin-jang -ympyrä. Joka vaihtaa värejä!

- "Tuleva" on aina maskuliininen, joka uppoaa feminiinisyyden sisään ja muuttuu menneisyydeksi. Menneisyys ei - meidän maailmassamme - uppoa tulevaan muuten kuin tiedon muodossa. Kysymys on feminiininen, vastaus maskuliininen. So. menneisyyden tietäjäakat ovat maskuliineja.

- Ellamu   = kuun vanha nimi kaksois-muodossaan. el (mask.) + la (femin.) + mu ("toinen näkymätön")

 

10.5.95     - 2- ja 3-tavuiset sanat > 2- ja 3-jakoinen musiikki sekä loppupitkä (1/8+1/4), jossa on 1-0 (M-F)

- Sana-tavut muodostavat oman jumala-pantheoninsa. Ylijumala on  tärkein tavu tai sana. Sillä on rinnalla alempia jumalia. Yksi tai kaksi kuningasta on aina.

Kirjainten elämänkaari:
- A-E 'alkumaa', F-I 'henkimaailma', J-N 'maallinen vaellus', O-P 'vaarallisen viehättävä', R-U 'raadella-sihistä-tappaa-ulvoa', V-Ö 'yö, kuolema'.  - Kirjainparit ja -kolmiot muodostavat I ching -järjestelmän.

1-0: Jos jokaisella merkillä onkin KAKSI sisältöä, syntyy näistä huomattavan suuri määrä eri merkitysyhdistelmiä. Mitä enemmän merkkejä, sitä yksiselitteisemmiksi kutistuvat yhden merkin mahdollisuudet.

 

11.5.95        

         - Etuvokaalit (avoin) > itä (m) (a-i)

         - Leveät vokaalit > etelä (f) (a-e)

         - Ylävokaalit > ilma (m) (i-a)

         - Pyöreät vokaalit > pohjoinen (henkinen) (io - uy)

         - Takavokaalit > länsi (f) (e-yäö)

- Vokaalien poistuminen merkitsee nopeutumista, niiden lisääntyminen hidastumista.

- Alussa oli I liike/liikkumattomuus (aika - paikka) ja II suunta ajassa ja paikassa. Entä input-muisti-output?

- Ihmiset haluavat myös erottua toisistaan sanojen avulla, koska he haluavat luoda uutta.

- Ovatko loppuaksentoidut kielet käänteiskieliä?

- Mitkä tahansa kaksi tavua saattavat muodostaa vastakohtaparin ja alkaa pyöriä toistensa ympäri: pa-ra. So. ne muodostavat m/f -kirnun.

- Tämä koskee kaikkia kieliä. Keskenään eri kielet muodostavat jopa sattumalta samansuuntaisia (= samanmerkkisiä) tai vastakohtaisia pareja.

- "Perkele" sisältää mahdollisuuden sanaan "pärekieli". Ei ole niin, että "pärekieli" on Perkele-sanan vanha muoto, vaan niin, että "Perkeleeseen" sisältyy myös päreenkieli-assosiaatio. Yhtä hyvin siihen sisältyy "pellossa oleva kohouma "berg"). Perkele voisi olla "peratun maan" eli "pellon-eläjä". Kaikki nämä merkitykset ovat piilossa tukemassa sanan elämää. Sana elää vain monimerkityksellisyydestään saadun voiman kautta.

 

12.05.95         - Mikä oli se alkuräjähdys, joka hajotti sanat? Kaikkialle.

- Maailman synty on jonkin yhteisen kuolema. So. kieli pohjautuu vain yhteen sanaan, jolloin sen on hajottava kahdeksi.

- Hajottaminen on siis ensimmäinen luomistapahtuma. Ja synnyttäminen on kahtiajakautumista. Mutta sanallinen synnyttäminen, henkinen synnyttäminen on maho. Se ei kanna hyvää hedelmää. Se on miesten työtä (nim. halkoa sanat). En ole varma siitä. Sanoja halkoessa äiti helposti unohtuu. Jos äiti, sanan juuri, muistetaan, on kaikki kunnossa. Tämä läksy meidän on opittava.  - Luoda = hajottaa lantaa.

 

13.5.95         - Pieni ero sanoissa saattaa merkitä, että alkuperäinen viite halutaan piilottaa uuden sanan sisälle. Salakieli kuuluu kulttuureihin.

- Sanoilla on pesänsä. Sanat lähtevät matkalle ja tulevat kotiin. Ne piiloutuvat, sotivat ja rakastelevat. Niillä on yksilöidentiteetti ja ryhmäidentiteetti ja kolmas, joka pitää sen kaiken tasapainossa.

- Kirkkolatina on nähtävästi täydellisyyteen hiottu salakieli. Agnus Dei, qui tollis peccata mundi...

- Seksuaalisanasto on yhtä piilossa oleva avain kuin jumalnimistökin.
Mistä ovat peräisin sanat hyvä-huono-paha?

- Miksi kirjoitetaan ja lausutaan eri tavalla? Kirjoitus tuli latinasta mutta ääntäminen?

 

15.05.95         

1)         Vastakohtasana löytyy tavallisesti toistamalla sanaa ketjussa - esim. sapasapasapasapa - so. sapa+pas tai FrauFrauFrauFrau > Offer 'uhrata' jne. Ehkä kysymyksessä on piilomerkitys. Janus - Joonas

2)         So, toinen tapa on vaihtaa tavuvokaalit keskenään.

3)         Lyhyen sanan lukeminen oikealta vasemmalle

4)         Kirjainten vaihto

5)         Kirjainten siirtäminen yksi kerrallaan sanan loppuun

6)         Eteneminen jättämällä yksi kirjain kerrallaan alusta pois.

7)         Lisäämällä puuttuvia vokaaleja

8)         Tapahtumakokonaisuuden aikajärjestys on (sama kuin) aakkosjärjestys!?

9)         Yksi sana on alunperin kuvannut koko tekokokonaisuutta.

10)        3-4 assosiaatiota liittyy tapahtumaryppääseen.

11)        Joka sanalla on noin kolme eri merkitystä.

12)        Sanan "poikiminen" on merkki sen vanhuudesta ja vahvuudesta.
             Adverbit ovat kaikkein vanhimpia. Ne ovat "manalassa".

13)        Poikkeusaikamuoto osoittaa sanan iästä jotain.

 

30.05.95          - Ei ole kysymys siitä, mitkä sanat ovat sukua toisilleen. Kysymys on siitä, mitä muutoksia samoilta näyttäviin sanoihin tulisi tehdä, jotta ne saataisiin näyttämään riittävän samoilta.

- Egyptissä laatusana seuraa pääsanansa jäljessä - usein yhteen kirjoitettuna.

 

01.06.95         > Milka Ivic: Kielitiede ennen ja nyt. Tietolipas 46, SKS 1966

s.40         Schleicher: (komparatisti): Kieli on elävä organismi.

s.43         Max Müller: Puheilmiö kuolee juuri huulille pääsyn hetkenä.

s.51         Steinthal: Sanojen merkitykset eivät ole tarkasti määriteltäviä, jokainen yksilö sanaa lausuessaan leimaa sen omalla henkilökohtaisella kokemuksellaan, omalla yksilön psykologiallaan niin, että sanat saavat varsinaisen merkityksensä vasta sillä hetkellä kun ne puhutaan.

s.87         Vendryas (Bally): Kukaan ei koskaan esitä samaa tietoa kahdesti samalla tavalla.

s.181         Zapotek'in kielessä ei eroteta verbien tekemistä ajankohdan mukaan, vaan sen mukaan, suoritetaanko tekeminen ensimmäistä kertaa vai ei.

s.236         Kommunikaation ehdot kielessä: lähettäjä-vastaanottaja -koodi

s.252         Ennustettavuus = pre-dict-ability (= S. predigen 'ennustaa')

 

1996:

13.04.96?         - Meillä on avain Paratiisi-tarun Eva-dimensioon. Asia koskee kuukautis-vuodosta johtuvaa häpeää ja aikuiseksi tuloa. Mahdollisesti sitä seurannutta raskautta. Kyy tarkoittaa ’niitä’ aikoja. Oliko kysymys ’kielletystä hedelmästä’ (väärään aikaan) vai ensisynnyttäjäksi tulosta? Omena on punainen, lehti on punainen, tuli ajaa ihmiset pois Paratiisista.

- Mitä tarkoittaa engl. ’ivy’ - Eeva ’norsunluun’ lisäksi? [2.11.2013: Eva syntyi Adamin Ivy-luusta.] Mitä on ’norsu’ eri kielillä? Miten Paratiisi-sana kuvaa tätä kaikkea?

 

Protokieli 21.05.96

1)          Imperfekti voidaan saada aikaan käyttämällä vanhentunutta kieltä, sellaista jota ei enää muutoin ole käytössä. Sanan toistaminen merkitsee preesensiä. tekemisen jatkumista.

2)          Adjektiivit voidaan synnyttää liittämällä sanaan ’tyhjyyttä’ merkitsevä ilmaus; Esim. ’olematon mies’ = miesmäinen (mainast = kertoa, sanoa), miehinen (= mee-hing/henki). Without > ’vida ut’ so. ’ilman elämää’, ’elämä ulos’

3)          ’Hitaus’ tai ’kielteisyys’ ilmaistaan kahdella ’samanmerkkisellä’ ilmaisulla.
’Vitka’ = with + ka (epäilyttävä esimerkki). ’Uno’ = un (epä-) + no (ei)

4)          Pronominien sukulaisuus: Lähellä = likellä = lik-som = -(ro)-lig = (est.)
’-lik’ = like = as (kuin, kuten) = som = wie... est. ’kaasas’ = mukana; engl. ’as if’ > suom. ’kas...’ > katsoa.

5)          ’Onne-kas -sanassa -(k)as merkitsee muinaista, olematonta, siis ei realisoituvaa vaan onni sanan abstrahoitunutta muotoa, onnea ilman että onni itse näkyy mutta on kuitenkin läsnä...
est. ’halli-kas’, suom. mutki-kas.

6)          -ka* (kanssa) abstrahoituu ’sa’-ilmaukseksi: makui-sa. ’Ka’ = con = ga.  > kom! > come! > makui-sa

7)         Att- ja zu- partikkelit verbien yhteydessä = luona, vieressä luokse, kiinni jsskn;  
        > E. at  ’vieressä’, att äta; zu essen, to bring (ympäröidä, saada aikaan, tuoda)

8)         Perheenjäsenten sukulaisuussuhteet noudattavat samaa periaatetta:
            Jos sanan ulkoasu pysyy samana, niin merkitys muuttuu.

 

31.05.1996 Helsinki, Hakaniemi
On helpompi muistaa 3-kirjaiminen kuin 2-kirjaiminen tavusana. Jos unohdat yhden kirjaimen, riittää 2/3 selvittämään, mistä on kysymys. Tavallisesti nämä ovat K-V-K -tavuja: jum-sam-baj-luv-... Meille tavallisia ovat vokaaliloppuiset 2-kirjaimiset sanat: po-ma-la jne.

On myös ala-tyyppisiä sanoja: Jum-ala...

König-honig-honung-konung > söhnig > Sonne > sonni!

saatan > seitan - night/nait > niid > nein > 9 > nuot-io (nuottatuli?)

sat - sit - stand - shit - seita - siida = yö (raskaus?)

jum > move > lumi-lumen (-kirkas päivä) > jump > jub

- Sammakko hyppii, mutta sen ei tiedetä olevan jumaluuden symboli. Jum(i) taas ei kykene liikkumaan, vaikka se on suurin jumaluus, sillä siinä liikutaan!  > sam > < jum tai: kiefer ~ cither.

 

2.-5.7.96       - Motto; geheim = je t’aime

A>u(n):         > un-sicher - unnecessary > aaruma / uurima > aar ~ ur?!
                      -A- on feminiininen ja -i- maskuliininen; -u- on fem. ja -e- on mask.?

 

2.7.1996 (Marianpäivänä):

Kielissä ei ole kysymys mask. - fem. vastakkainasettelusta, vaan yksin- ja kaksin olemisen välisestä kuilusta sekä näiden kahden yhtymisestä!

 

3.7.96                  - Sanalla on valo- ja varjopuolensa, yö ja päivä. Jos sana on ympyrän keskipisteessä, sen assosiaatio-ominaisuudet ovat ympyrän kehällä. Mutta mikä tahansa kehällä olevista sanoista joutuu ennen pitkää huomion keskipisteeksi ja siitä tulee näin ollen uuden ympyrän keskipiste, jonka kehällä alkuperäissana on vain yhtenä dimensiona.

Siis ’kokonaisuuden osa pitää em. kokonaisuutta myös omana osanaan’! Osa ja kokonaisuus sisältävät toisensa, koska ne ovat jatkuvassa ’napojen vaihdossa’ so. ’sukupuoliyhteydessä’ keskenään. Tämän tajusivat hämärästi intialaiset, jotka kuvasivat universumia rakastelutoimituksena.

- Ei sanan ole hyvä olla yksin. Omien sisällä muotoiltujen lakiensa (informaatio) mukaan sen kaipuu ulos itsestään on suoraan verrannollinen sen yksinäisyyden määrään; mitä yksinäisempi sana, sitä suurempi kaipuu sillä on toisten joukkoon. Sana on kuin kadonnut karitsa.

 

Jyväskylä 3.7.1996    α > Kotiinpaluu > ω

Tavoitin ykseyden tänä iltana kahdeksan (∞) ja yhdek-sän välillä tajutessani, että koti (kot), jumala (Götz), liha (kött) ja sukupuoli (kön) kuuluvat yhteen kauniisti (schön). Siis niillä tuleekin olla sama nimi. Minä olen se. Tat twam asi > Isa-ma-wttat...? Es-ne-lo-a-nim...E-sen-lo-ma...El-o-se-nam...Nam: El - o - hing...elo-hing...Lov-en-ring. To = tem... Tuo on tämä.

Me asumme siidassa laulaen Seitonin lauluja...Se-on-it...Tieson...Ti-es-on...tieonees, on-it-se. Him-el-aia kimmeltää Himmel-alla...Häv-eyn-in alla. Him-mel-loo-ja...El-o-him-aj---E-lo-him-jaehi...

Onko niin, että jumalasta irtauduttiin silloin kun Sitä alettiin palvoa pajatuksin ulkona, kodin ulkopuolella? Alettiinko Sitä silloin pyrkiä käyttämään hyväksi omiin tarkoituksiin, jolloin toimitus lakkasi olemasta pyyteetöntä? < Mikä ajoi Jumalan kodin sisältä ulos taivaalliselle loputtomalle marssille, jolloin sitä nähtiin vain yöllä - aikana jolloin sitä juuri ei haluttu nähdä. Ei, koska todellinen jumala - Rakkaus - kukoisti vain yön pimeydessä. Ulosjäänyt jumala tuli mustasukkaiseksi ja alkoi jyristä ja salamoida.

Kristus tuli aasilla ratsataen... Jiisaraidaasitiaraidasiieeselraidasiijleseediartiarasiij...

Eesel-leesen-ride-diar-Jeesu-asija.

On vaikea kirjoittaa tajunnan räjähtämisestä...kuin kaleidoskooppi...Seuraavassa sekunnissa heräät uuteen todellisuuteen, missä mikään ei ole niin kuin ennen. Nyt minä näen sinne kaukaiseen menneisyyteen. Minä näen kansojen, ihmisten alitajuntaan, sinne uneen jota on nähty, mutta josta on ollut mahdoton herätä...

Ecce homo...see-omen...see-o-mega...see-men-ö...syö omena...ni-ve-di-vi-ci-vi... Kaikki on samanarvoista - ei niin, että kodista on tullut suolankeittotölli samalla kun älykääpiöistä on tullut tarujen sankareita. Olen nähnyt, kuinka va-ko on muuttunut ko-va-simeksi, kuinka ar-go on vääntynyt ag-roksi ja kuinka kaikki vanha on vaipunut mitättömyyteen ja unohdukseen. Meillä on vain vanhat sadut Googista ja Maagogista, joista kukaan ei enää ymmärrä, että ne joskus olisivat olleet koti ja maakota, nuo muinaisen perheen pyhät paikat, jossa jumalat uinailivat - niin lähellä, ettei niitä tarvinnut lähteä etsimään maailman myrskyistä. Saunatontut sirkkoineen, pankonhaltiat, tuhkankumartajat ja hämyn-etsijä-jumalat. jotka näkivät pimeydessäkin suuren kirkkauden. Koko elämä oli pelkkää palvontaa. Kun mies pyydysti saaliin, hän teki sen hartaudella, kun hän kantoi sen kotaan, oli se kuin pyhäintoimitus, salainen mysteeri. Kun hän kesytti poron tai hevosen, muodosti niiden parittelu vuoden pyhän toimituksen - yhtä pyhän kuin mitä viljantähkälle voitiin antaa. Ja aina yöllä suuri taivas muistutti siitä, ettemme ole yksin, vaan me olemme yhtä. Ei vähäisinkään karitsa jäänyt universumilta huomaamatta, Siellä kotilieden lämmössä kytivät rakkaus ja laulu - monille monta kertaa - toisille ei ehkä koskaan. Nyt tuhka on sammunut. Raato ei enää ole pyhää vaan hävettävää saastaa. Kotkan saalis on rikos ihmisille, eikä kukaan enää ymmärrä, miksi jänö on Jussi, ja miksi sen pitää joskus kuolla.

Variksesta on tullut varas, kun hiiren kiire on nostettu standille. Oi te maan hiljaiset. Älkää puhuko enää, ettette turhaan kantaisi huolta meistä nykyisyyden palvojista. Jos kerran kuolemme, olemme sen varmasti ansainneet. Kun emme enää pelkää kohdata sitä, tulee meistäkin kuolemattomia. Kuolemattomia, koska ymmärrämme kuolevamme ja tappavamme joka päivä, jotta mitään uutta voisi syntyä.

 

Jyväskylä 3.-4.7.1996 (jatkoa)

Olen ollut Väinämöinen, joka yritti rakentaa sanoilla venettä - ilman nauloja. Olen mennyt rautakauden taakse, Antero Vipusen luo, vatsaan, käynyt läpi tuhannet syöverit, kuilut, limakot, jotta olisin ymmärtänyt kaikkien niiden olevan arvokkaita paikkoja, minun arvoisiani. Olen oppinut ymmärtämään, että nuo kolme sanaa ovat ne kaikkein pienimmät ja vähäpätöisimmät. Eivät ne näyttäydy suurille silmille. Ja kaikki ne ovat olleet tässä vierellä - koko ajan. Mutta kun on sokea, niin kuinka voisi nähdä pimeyden läpi?

Ei tämä tie ole vielä päättynyt. Alussa se vasta on. On kuitenkin jotain, mitä pitkin voi aloittaa konttaamisen - nöyränä kuin koiranpentu. Utelias olen tietämään, miten ja milloin ensimmäinen sana halkaistiin kahtia. Kuka oli se kolmas, joka näki tämän kaiken? Oliko se itse tekijä tuon halkeamisen tulos, halkaisun lapsi? Miten on mahdollista, että sanojen lapsi loi isänsä ja äitinsä? Tapahtuiko luominen muistelemalla sitä, kuinka se ennen oli tehty? Ja miten isä ja äiti osasivat tulla vastaan, vastaan sillä tavalla, että kuvittelivat itse luoneensa oman lapsiluojansa? Käsittämätöntä...

Onko kaikki kiinni siitä, katsotaanko tätä maailmaa lapsen vai aikuisen näkökulmasta. Kun minussa syntyy käsitys vanhemmista, olen minä itse heidän luojansa. Kun vanhemmilla syntyy käsitys minusta, ovat he minut luoneet. Näin luoja ja luodut muodostavat yhden perheen, jossa ei ole enää kuningasta. Koti ei enää ole linna, vaan koti itse on jumala, pyhä paikka. Muuta pyhyyttä ei ole, koska se kaikki on ulkopuolella. Ja ulkopuolella ei koskaan ole oikeaa jumaluutta. Jumala on sisällä, tai sitten sitä ei ole lainkaan. Jäljelle jää vain itse. Ja - Se Itse on hyvin yksinäinen Olento. Koska se ei ole oikea jumala. Oikea jumala on aina me. Me’isyys puolestaan voi muodostua vain, jos minuutta on riittävästi läsnä.    Mehiläinen, kotka > mehu-kass - me-hi-käs...

En jaksa kirjoitella näitä sanaleikkejä enempää, koska en oikeastaan ole niistä niin kiinnostunut. Eivät ne mahdu nyt ensi kiireessä ulos missään hyvässä järjestyksessä, eikä se ole minulle niin tärkeää. Olen kiitollinen, että minulle on näytetty kaikki tämä, eikä kenelläkään ole huolta enää siitä, palvelenko minä häntä vaiko en. En siis kanna itsestäni huolta. Nyt on jo lähes kolme aamulla Ulpun päivänä ja muistelen Velhon sanoja hirvaan suorojen ripustamisesta ul-ku-puul-le. On samantekevää, mitä tekee, kunhan sen vain kykenisi tekemään rakkaudella. Ei siihen vaikuta aikakausi, ei paikka, ei äly, ei sivistys eikä valta. On vain etsittävä neulansilmää, niin näkymät ovat riittävän suuret - jokaiselle.

Jokin etappi on jälleen saavutettu. Olen löytänyt sanani ja voin jatkaa huomenna veneen, haapion rakentamista kotkan siipien alla. Leijona on kesyyntynyt ’loveksi’. [Ks. A.V & W Lisuri s.131 v.1998]

 

4.7.96 (uiden kuin Ulpukka Ullan päivänä veden pinnalla mulahtaen välillä ulliveteen ja katsellen Nicaraguan taulua uivasta kauriista)

Näin sanoi Jeesus: Totuus on hullutusta. Sitä ymmärtävät vain lapsenmieliset. Tulkaa siis tekin lasten kaltaisiksi, niin pääsette taivasten valtakuntaan... Tätä eivät uskoneet ”varisseet ja kielenknoppineet”...

- Mikä ero on olla ’Kainuun erämaassa’ ja ’Palestiinan erämailla’? - 'Maassa’ ei ole muutoksia mutta ’maat’ vaihtelevat >’ mailla ja halmeilla’. Sanomme: K:n erämailla t. -maissa ja P:n erämaassa’.

- Miksi Haar -hår-hair (hiukset) ja hart-hard -hård (kova) kuuluvat yhteen? Onko Hoore-hora-huora (whole-whore) -sanoilla yhteys tähän? Onko ’kar’ (karaistunut) yhdistävä tekijä?

Elämä jakautui seuraavasti:

- metsästys (työ - kuolema)

- uhraus (syönti)

- rakastelu, parittelu

- synnytys, perhe-elämä, vapaa-aika, henkisyys

-Kaikenkattava sana kutistuu vähitellen olemattomiin. kun taas toiset sanat kasvavat ja keräävät voimaa itselleen tullakseen ajallaan hallitsijoiksi. Sisältä ulos, ulkoa sisälle - kuin liikutuksen kyynel...

K = ka-ga-co-con = kanssa ( > et=ett=& =w-ith < it-se / et-jem???)

Aasa > engl. house > jpn.’ie’ > ’Haus’(koti > vir. ’aus’=kunnia) on haussa (kateissa). Se on (saks.) ’aus’ l. (p)ois-sa! Japanin ’home’ (koti) = ’katei’!

Jos sitä etsitään eri nimellä, on se ’uchi’ = kolt. uts(h)i = pienokainen. Ja siinäkin kodissa on ’uksi’ (ovi) ja sen takana asuu ’ukki’, joka aikoinaan itsekin oli ’pukki’. Japanin ’ie’ = engl. ’yes’ (saks. ’ja’) ja sen vastakohta on suomen ’ei’ (saks. n-ei-n). Japanissa asuu ’ai-no’ kansa, tämä ’ei-on-no’ -kieltä puhuva ryhmä on ai-no-a-laatuinen, koska se on No-an -aikainen...

Edellinen on luettava: A in No (A on O-nollan sisässä), sillä yöllä (unk. nö) na-inen muuttuu myös nö:ksi (= unk. ’nö’ ). Ei&oo = ei-ia-oo, ei-jaa. Kuin vanha runolaulutoimitus käsi kädessä - edestakaisin...

Kot-i ilman simen-kot-aa on åt - siis jonnekin muualle - ut (ulos), josta tullaan kontti selässä kant-aen kontt-i-lihoja (kött). Syöt-tää kait-sija (guide) niitä lapsilleen (kids) leikaten (cut) palasia (cuts) myös kissalle (katt) katetusta pöydästä, sen kant-ilta...kun ilta ehtoo (ehtii). Mutta ei ehdy tarina-tar.

-Home on ’o-ma’, jonka merkki (omen) on ’O-men’ - o-men-na - käännettynä ’O-mutta-A’...na (=kyllä). A-men.  A-ne-mo-isesta on tullut vana-emonen > Väinämöinen, joka on anemone - anonyymi - homonyymi = ihmisen nimi, nymfi tai nomen. Hän on no-men, no-man, norr-man, so.normaali (se-on-nyt) ei-on-inen (aionien) ikäinen mehiläis- (bee-hing)-o-lent-o, joka mielo-ilee myös kiellettyjä kiel-o-ja vieraillessaan kjiel-ässä (kylässä) kielimässä tietoa sylissäni sulava syyllinen - kili-kello kaulassa...

Vain taru on elävää, koska totuus on ’veren-isä’, ver-dad. Taru on kadoksissa (ver-loren), koska se elää vain loruissa (Lorelei). Siksi me tarvitsemme bii-informaatiota, joka on ihmisen isä - homeo-pater, home-party; sitä suurempi on sen ar-va mitä pienempi se itse on, koska vain har-va (Haar-vuus, hius-karva) on hyvää (vir. ’hea’) kuultavaksi (hear). Tämä on esi-coitus-isiemme (anus-est-tor = ancestor) an-to -tarina.Wot-tan-(nan) sen  (= nonsence = nan-söns = ei-poiki-a) vastaan. Ovatko slaavilaiset sal-va -kansaa. salon-kulkijoita, sala-metsästäjiä, joilla ei ole enää kotia - vain ainoastaan dom -tuomio olla ilman yksilöllisyyttä. Heidän kotinsa on aina siellä (dom) - siis jossain muualla. Jos se olisikin täällä (här), löytyisi täältä rakkaus (skär-lek = vir. kääri-männ-gud). Se tarkoittaa ihmisen ja jumaluuden yhtymistä (köyrimistä) Shivan-saba-siveydellä saksi-asennossa. Sabas-jalka-cut / kiss...säpikäs > sap-häpi-pikk(=big)-käs (=kass)...Sex niinkuin (lik-som = sömn-lig) sakset(pih-dit > pis/pil)!!! (+ Kuva, jota ei ole liitetty tähän.)

...Pääskysen laulu: ’Sikset sakset ompeluvakset...sakset ja riista...Rosat = ratsu on kylläinen ( Ross-satt). Cross + cut > ros-kat...

 

Mikä on kala-symboliikan (’hal’) merkitys Sanassa?

O-me-ga =O+∞ = jin+jang = nainen miehen kanssa. Nö&me = Nomen(i). Minä olen huutavan (howl)  ääni (hääl) erämaassa (hal-o> hav-ö = meri-saari > sjö=järvi, skön = kaunis > kön = sukupuoli),
kaikuvan (hallen) kail-ottava ääni (golos, holos) korvessa (sal-o):

Minä olen tie-totuus-elämä - veni-vidi-vici - va-ver-vid(a) - tie-to-el - en kaikki-tietävä (=hell-vet) > hol-vit > tuli-vesi). Minä il-ma (=ilma-maa)-aannun ensiksi sanoen: Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Se on: Al - lu (lo) - el - il(lu-ft) - i - la. Voisiko sen lukea: il-a-hu-ill-al-lah? > Allah = (esp. luettuna:) Aijja(h) (=äijä) > Jah-(ve?). Mitä sitten ’ve’ tarkoittaa? ’Tulen’ (=ve) puuttuu siitä. Jumala on tulemassa. Ei Se tule koskaan lopullisesti, sillä  silloin tuleminen lakkaisi. Vai oliko niin, että sanansa mukaisesti Aijah ei voinutkaan ilmentyä Jah-ven tavalla. Toisaalta Jah-velta puuttui A-alku, ja se siis oli ’vajaa’. Kokonaisuudessaan tämä sana pitäisi olla Ai-jah-ve...A ja V (W) = Alfa ja Omega, susi karitsan vaatteissa, ul-il-ma > il-ma + maa = (t)ul(va)-vesi??? ’Ja’ on Amorin nuoli ’juh’ nuolenpää (=kail-keil-kiil) -kirjoituksella kirjoitettuna. Pfeil - Pihl. Pihlajasta sai varmaankin hyviä nuolitarpeita, kiiloja. Miten se liittyy kiila-kirjoitukseen?

oSheem-spiegel (silmälasit) > Schauspiel ...häpy-näytelmä häveliäs leikki...
Divina Commedia; erota (divide) ja (con-) yhdistä (med) - (ja)...Irtysh; irti ja yhteen...irren (erehtyä) ja summen...virren-singen, mennä ja laulaa virran viedessä koh-ti kod-ua.
Viina (in vino ver-itas) -laulu (int. ’vina’-soitin) ja naiset: divan &(ia) communion...ihania hetkiä koti-konnuilla municipal:issa.

Mikä yhteys on sanoilla home (=koti) - home (hall) - homo (ihminen)?

Entä ’shell’ (simpukka) - kota-siemenkota-kotilo - hell(kuuma) - hella-hellä - sell (myydä) - köpa (=ostaa) - selten (harvoin-harvinainen) - ’sel-lainen’ (dzenn-lainen) - njel (=kieli-niellä) - zen - gelb (keltainen) - geel(i) (=rasva) -gel / -jel (=kylä?) sail (purjehtia) - Seel(e) (=sielu)? Sel-lainen gall sell self Hell:lle (=ruots. till Hell). Faust myi itsensä Paholaiselle (ruots. djävl-en > Devil).

- Lainasanat ovat niitä, jotka vanhetessaan muuttuvat ala-arvoisiksi, koska uusi kulttuuri raivaa vanhan vähitellen tieltään. Näin on käynyt koti-sanalle Keski-Euroopassa. Jos etsit lainasanoja, hae niitä halveksittujen käsitteiden joukosta. Ovatko kylä - kiil (nuoli) ja küla (unk. ’ulko-’) sama asia? Ovatko tshappa (kaunis / musta) - sapa (häntä) - sabe (esp. ’tietää’) ja Zauber (lumota) sama asia? Ovatko kort - kurz - short (lyhyt / ’vajaa’) - unk. kurta (töpö - lyhyt) sama kuin suom. sur-kastua tai ’suuri’? Miten ’kortit’ liittyvät kohtaloltaan tähän? Entä saks. Speer (keihäs) - sperr (tiukka / ammollaan) - spar(bank) ja Spiel? Entäpä unk. barázda (=lovi) > ’varas’ - parras - varras > paras - saras-taa - taraswarten? Miten ’varre’-vaara liittyy tähän?

 

> 1996 Latvia (Baltic sea languages): bura   ’purje’ = Est. puri, lit. bure, ven. parus < ? gr. bor(os) ’tuuli’

>? Myytti suomalaisista jotka sitoivat soul-solmuja Seil-köyteen, jotta saadaan hyvä sail-tuuli. Kun seal-solmut puretaan, saadaan joko ven. burja- tai pol. burza-myrsky. He siis palvelivat Saakelia, joka hallitsi pol. zagiel-purjeita (= S. Segel, R. segel, E. sail).

 

5.7.96 klo 02.15: - Wall-hall on helvetti, koska se on sama asia kaksi kertaa!

- Se on kala-kala - Jeesuksen symboli. Tästä syystä kansat jakaantuivat, koska he käyttivät samaa sanaa kahdessa eri merkityksessä. Seurauksena on ollut hirvittävä megaluokan neuroosi, joka pakotti kansat ja kielet erilleen toisistaan. Ei näin, sillä 'korva' ja 'kuulla' sopivat yhteen. Siispä he alkoivat - identiteettisyistä - erota toisistaan tietoisesti käyttämällä samasta asiasta kahta eri nimeä valitsemalla pääsanaksi asian eri ominaisuudet...

En tiedä vielä, mutta katastrofi on ollut valtava. Eivät sellaiset ihmiset ole voineet elää yhdessä. Toiset ovat syöksyneet päälle ja toiset ovat lähteneet pakoon. Miten tämä kaikki on tapahtunut. Se on muinaisessa menneisyydessä tapahtunut informaatiokatastrofi, jonka seuraukset ovat olleet tuhoisampia kuin mikään ydinräjähdys! Se on ollut kaaos! En edes minä itse tiedä, kumpi on kumpi. Kumpi voitti?! Onko wal hal vai onko hal wal? Tämä on kaaoksen traaginen tasapaino-hakuisuus.

Kaaos ei voi olla tasapainossa, koska se pyrkii tasapainoa kohti. Ja jos se ei pyri, se lakkaa olemasta kaaos! Jin ja Jang silmieni edessä tänä heinäkuisena yönä yksin Jyväskylässä - kuitenkin ihmisen koko traaginen historia silmieni edessä - kuin filminauha. un-to-n-ot-nu...päivänä un-do... Jo itse nimi varoitti minua ryhtymästä tähän. Ehkä juuri siksi minun oli se tehtävä.

- Osaan jo osani. O-saan-j-o-osan-i. Hoosianna - o - sanna... Jaanos ja Joonas ovat kohdanneet jälleen toisensa - pitkän erossa olon jälkeen. Ja antaneet anteeksi. Sillä he eivät tienneet mitä olivat silloin muinoin tehneet. Voi teitä Jan-os ja Jon-as! Asian osaan jo: as-jan-os-ion > asjanonjos. Kuin musiikkia...

- Kielet ovat hajonneet kaaosta kohti jo niin kauan, että luultavasti ne yhdistäen kaikki voidaan kuvata jo yhdellä sanalla - joka ei ikävä kyllä kerro enää yhtään mitään, jos se lausutaan turhaan ääneen. Luulen, että on mahdollista löytää tuo yksi sanatavu. Todennäköisempää on kuitenkin se, että valitsenpa minkä tahansa tavun, se johtaa aina ’Roomaan’. Ja joka kerta minulla on kuitenkin eri tavu lähtöpisteenä! Käsittämätöntä, kuinka yksinkertaista tämä kaikki on...

- Sanat ovat kuin säveliä, niitä voidaan kerätä, mutta perinne antaa niille oikean järjestyksen, kieliopin. Kielioppi on geenistö.

- "Kantaa" edellyttää kantoastian keksimistä. Tragen (= dra 'vetää') on vanhempi. Carry edellyttää jo pyöriä.

- Sanat ovat kuin kaatunut tammi tai särkynyt muna.

 

6.8.96 Jyväskylä    - Palasin valmistautumaan Riekkoon. Tässä välissä olen kirjoittanut Kuolan matkan aikana ja Põltsamaalla harmaakantisen vihkon täyteen sanoja, käynyt läpi ersämordva-eesti -sanakirjan ja aloittanut Unkarin sanakirjan, josta löysin alma/alfa/olmai/allmighty/alleman (Germ.) /valmu/elma/alme - jne. sanayhdistelmät. Ne avasivat Paratiisikertomuksen yhteen liimautuneet sivut! Raamatun alkuosa on kertomus sanojen synnystä! Kolme puuttuvaa sanaa???

 

12.08.         96 - Jospa P/F = PH ovat vaihdettavissa olevia myös unkarin ja saksan välillä.

- Päivämäärätön:

- Trad. kielitiede: - pitkittäisleikkaus: Aika muuttuu, paikka ei.

- Minä - poikittaisleikkaus: Paikka muuttuu, aika ei... (?) (Millä tavalla?)

- Sanat esiintyvät pareittain: Suuri ja pieni ovat naimisissa. Kolmas sana on se, joka liittää ne yhteen...

 

28.08.96         - Me (= tiede) tutkimme, miten sana "jum" esiintyy eri kielissä ja tarkoittaako se samaa. Minä tutkin, mitä kaikkea sana jum tarkoittaa eri kielissä ja syntyykö näistä merkityksistä yhtenäinen [alku-]kuva.

- Toiseksi tutkin sitä, mitä muissa kielissä esiintyvät jumaluussanat tarkoittavat omassa kielessäni tai yleensä muissa kielissä. Ja sitten - syntyykö näistä merkityksistä yhtenäinen kuva.

 

29.9.96         - Pajatus > paha > pohja jne.
- Olisi muistettava H:n ja J:n välinen samuus kuten espanjan kielessä, jolloin englanti on välivaihe (human) ja ranskassa H poistuu äännettäessä, kuten joskus espanjassa.

 

15.11.96        

1) vedin     'noita' < Ryss. vidu 'tietää' - Sergei Pakriev (Udmurtia)

         ~ R. veta 'tietää' ~ ? Udm: vötany = nähdä unta

2) tuno       'shamaani'; ket-kiškaš 'käden kiskojat'

         > bõdzom kreš  'suuri gusli'

         > võrsud  'perheonnen jumala'

         ~ gondyr  'karhu'; kjun 'susi' (?) - toteminimet >? KONTIO; Mari Jon dol

 

15.11.96 pe Virrat III-jatkoa -96 s.5 > 4.7.01 "Karhu"         

[15.11.96 pe IS: Shamaaniterminologian etymologiset juuret

    > 14.6.97 Virrat / Koiranen - (Esitelmäni) "Karhun maailmankuva"

      > 4.7.01 Virrat / Antti Kettunen - II Esitelmäni karhu-mytologiasta]

 

Olmai-ihminen-shamaani:  Saamenkielten ihmistä tarkoittava sana on '*olmo-'

(Lehtiranta YSS; SUST 200, 1989) Variaatiot ovat (Etelä-saamesta Turjaan):

ålmedje > al'matja > almatj > ulmutj > olmuš > olmož > ååumaž > ålmenž >olmaj

Mitä se tarkoittaa? Koltan ’ääll’, ’mää'll’ = mahla so. ’maiti’, joka Kuolassa on ’ma(i)ll’. Se tarkoittanee itse asiassa toukokuussa (may) lähetettävää jalavapuun (ruots. ’alm’, lat. Ulmus) metistä (ugr. ’med)’ postia (mail)...med mera. Ja ’maiti’ = mesi; met; siis ’mesi-mesi’.

On hämmästyttävää, kuinka tarkasti sanalla on vastine englannin ’allmighty’ (kaikkivoipa) -sanassa. Se on saksan ’allmächtig’ ja ’allgemein’ sekä ruotsin ’allmän’ (yleinen), allmakt (kaikkivalta) ja allmoge (kansa). Alkemiaa vai maiti-maitoa(al-maiti)? >? Mai-kuu

Kevät on liiton (ruots. allians) aikaa, aall-Jaans -aikaa, jolloin katseet kääntyvät kaksikasvoisen Januksen puoleen etelämpänä, jossa kevät alkaa jo tammikuussa. Pohjolassa se venyy Jaani-päivään saakka. Ehkä silloin vietettiin Kuolassa ihmis-(man-das)-myyttipeuraan liittyviä hedelmällisyysriittejä tuon suolla (R. ’mosse’, E. ’morse’) pitkin jaloin (E. ’leg’) kulkevan alkupeura (engl. ’elk’-’moose’)-esi-isän (’algu’-’elg’) kunniaksi. Sarvipäinen Mooses Kiinan erämaassa... joka ei ägg-synyt, vaan iski sauvalla (sehnai-huilu?) vettä kalloluu-kalliosta niin että syntyi alkulähde (R. ’källa’).

Se mikä Raamatussa on tarua on ’unheen’ vaipuneessa pimeässä pohjolassa vieläkin totta. See-nijjd, veen emonen, yön (night) tytti, ilman ’sää’-impi uimassa yömeressä (night-mare) yhdeksänsataa vuotta (night manno’s, months < mån-ad). Eikä näy (R. syn) näkymätön (unseen), ei synny syntymätön...

’Ei ole (= ain’t) alku ainehesta, al(fa)-kuu on mää´ll’ - ilman ’ääll’-uss-ta. Ainetta, minua (=I) ei ole, on vain alku. Mahla-käärme (R. aal = ankerias), o-mega,  mahlapuussa (al-fa-ter). Ja se hohtaa (il-ljum-ine, alumin, il-luz-zion) kuin lumi, Jumi, kuu-ljus-to, koska se on henki (est. vaim) joka liikkuu vetten päällä. Va-im, veen emonen, ilman impi, joka odottaa ummen-äpön-ukon sukellusta, sanaa, alkuääntä (umer-Laut).

Alahall’ on allin mieli...Walhalla, wallah...whale...veiled Allah...joka viipyy (weilen) eikä tule (come). Wellcome!

Ja kun aikaa (zemen) kului, nousi maa (zemen) vedestä, alkuihminen (h’omme, khom, human) nousi uuteen päivään (huomen), alkoi siementää (semen) kulkien (kommend) Sampsa Pellervoisena, shamaanina, salaiselle saarelle (Samsalu, Saamland) jolla oli ihmisen asuinsija, home.

Mielenkiintoinen on jukagiirin kieli tässä suhteessa, koska sen ’alma’ -sana tarkoittaakin shamaania.

- Alfa ja omega >? allvar ja komiikka! > aloe ja sen soma...

 

17.11.96 (ABC-OB-ON-WOMB-APPLE ???)

HUOMEN;   ink. hõmenin ’huominen’; homus ’aamu’; ly huodez, ve homez ’aamu’

         ~ va  om(e)nikko ’aamu’; omenna ’huomenna’; li uom˝g ’aamu; itä’

         >? E. omen ’merkki’ = Lat omen; omit ’poistaa’ ~ womit?

>W-Lamut: timina ‘morgen; huomenna’  ~ Ewenk tymani ‘aamu’ ~ Germ. *themas ‘hämärä’

>? SOMA-SAMA; F. OMENA; Hepr. JOM

”Teillä on väärät oppikirjat. Minun Raamattuni on aapinen, so. ABC-kirja. Siitä oppii kaiken mahdollisen popsimalla oikeat sanat ja nielemällä ne, vaikka ne olisivat kuinka karpaloita-karviais-paloja tahansa.” Englantilaiset tekevät sen obse(r)ve -tavalla, saksalaiset Obst-Erbe -perintönä - suoraan hedelmien ylensyömiseen kuolleelta (ns. Obst-sterben -ilmiö) Apis-härältä, jota Kreikan Opes-jumalattaret tutkivat huolellisesti - ymmärtääkseen mehiläistarhauksen perusteet ja ymmärtääkseen, miten saadusta piikistä voi paisua.

Minä luen Raamattuani atomaar-isällisellä tavalla: alusta loppuun - sana kerrallaan, sillä silloin se on a-tomar-inen - tyhjentymätön. Kun sanat vielä jaetaan kirjaimiksi, tulee niistä uusia järjestyksiä, esim. Tamara-tomera-amorada-amar-omara-o’muerta-o’morte-maraton-marto-aar-atom jne...  Oikeassa järjestyksessä luettaessa sinä katsot ikäänkuin yhtä pistettä koko ajan. Koska sanat eivät mahdu siihen kaikki kerralla, ne muodostavat aikajatkumon, tapahtumasarjan - mutta vain aakkos-järjestyksessä luettuina. Jos mukaan vielä otetaan kaikkien kielien sanat, tulee tapahtumasarjoille värit ja moniulotteisuus. Yhdestä kielestä löytyy etupäässä vain takapäähän liittyviä tapahtumasarjoja, joten ne eivät ole ajan myötä kovin mielenkiintoista luettavaa.

Jos Raamatun sijasta haluamme muuta oppia, niin tarttukaamme toiseen aapiseen. Se on kavran -mehiläistarhaajan opas - täydellinen B-luokan kirja, koska ’B’ on sen opetussisällön kohde, sillä lat. apis onkin engl. ’bee’. Kirjan ensimmäinen opeteltava sana onkin: a  ”B” ... See! (= Luck!)

Koran on siis ABC-aapiskirja!. Kolmas opus voisikin jo olla Baghava Gita (?) eli B-kuva-seita - ilman G:tä. Jos ei halua aloittaa A:n alusta voi alkupaloiksi lueskela æpistola-tekstejä epis-tyylissä so. arkkitraavin perimmäisen palkiston alimmassa osassa. Oven päällä lukee kreikaksi: episty’lion l. eeppis-tyylinen leijona. Sisällöstä mainittakoon erityisesti ABC-style leijonien apostolien kirjeet. Siis a-posteriori -jälkipostin eri-ori-areenalla eikä interieauhr’issa, sisäkorvan tiloissa.

 

19.11.96 klo 00.15         - On kuin kadonneet sanat olisi transponoitu vain eri sävellajiin, jolloin ne tulevat tunnistamattomiksi. Tehtäväni on palauttaa kaikki samalle korkeudelle, jolloin pystymme näkemään sana-teemojen sukulaisuuden.

 

19.11.96  PM Klo 14.53   - Jos FU-kielet ovat vanhempi kerrostuma, löytyy niistä sanaparien feminiininen puoli.
              Maskuliininen osa kuuluu IE-kielille.

- R/L -vaihtelu on todettu, mutta entä R/N?

- Minä paljastuu länsimaisen ihmisen alitajunnan sanojen avulla!

ou-nej-njiet-nein-ei-egg-nicht-nacht; Nolla on joko muna tai reikä (ow) / yö tai neitsyt (family-home-hem-fem)

 

19.11.96         - Pajua ja maitohorsmaa yhdistävät vain karvat! ja mysteeriä sekä mestaria vain tiedon võttaminen > Vyyhti selviää ja saaliina = byte. Ja mies palaa vyötettynä yötulilta.
Uunilintu kuiskuttelee lulla-by:tä. Ja minä jatkan loputonta tutkimusmatkaani. leg-luku > sananjalka

- Šummeria soitetaan, kun on Kummer (huoli) sairaasta. Parannukseksi on joskus kummelia.
Entä Asko Kommer > kommellus > Sommelo on muuttunut keräksi.

 

20.11.96 illalla - Georg Ots  -  Sanat muuttuvat suhteessa maailmaan kahdella tavalla:

1) Sanojen merkitys muuttuu. Ne (export) "viedään" ulos. Itse sana pysyy samana, mutta sen kytkös asioihin muuttuu pois vietäessä.

2) Asiat saavat uusia sanoja, jotka "tuodaan" (import) muualta.

Me olemme tutkineet lähinnä 2-tyyppiä. Tutkimme sanojen pysyvyyttä/muuttumista Samana pysyvältä näyttävän "perusasian" (= käsitteen) ympärillä.

Minä tutkin 1. tapausta - sitä, miten saman sanan merkitys muuttuu, kun se kohtaa uuden ympäristön, on tuotu matkamuistona (tai kauppiaalta) uuteen paikkaan. Tutkin siis neutraalisti sitä, miten kaoottiseksi yhden sanan sisältö muuttuu sen saadessa uusia käyttötapoja! Näyttää siltä, että kaoottisuus on vain näennäistä, koska sanamerkityiset ovat samalla kuin aalto:

1)         tyyni vedenpinta, näkyvä maskuliininen keskisen maailman reaalitodellisuus (näennäinen)

2)         aallonpohja, so. feminiininen, suvunjatkamisen kannalta tärkeä piilotajunta-todellisuus, yöpuoli, alinen

3)         aallonharja, so. henkinen ylistodellisuus jumalineen, jossa vulgääri feminiinisyys on kääntynyt
            pyhäksi ja pelottavaksi.

- Tyyni vedenpinta on siis vain yksi erikoistapaus, joka ei selitä kahta muuta! Yhden sanan eri sanamerkitysten kaoottisuus näyttääkin kuvaavan loogisesti noita kahta muuta piilotajunnan tasoa. Eikä aalto voi olla kahdessa eri tilassa samanaikaisesti muutoin kuin "toisessa" todellisuudessa.

Tällä tavoin löydän ensi katsomalla kymmenittäin sanayhteyksiä nostraatikkojen ym. sanakartoista, joiden yhteenkuuluvuutta ei ole osattu nähdä.
[Kirja on aloittamani Merrit Ruhlen: On the origin of languages, Stanford University Press 1994.]

- Entä se, että sanojen sanajärjestys on samalla proto-tapahtumaketjun aika-järjestys, jos katsomme, luemme sanakirjaa kuin Piru raamattua, so. sukupuoli/soidinaktin symbolitasolla. Toisella metatasolla (uskonnollinen) olisi tapahtumajärjestys epäselvempi (pyyntöajatus):
huoli > uhrin hankinta > ennustus > uhraaminen > uhriateria > huolen poistuminen

Seksuaalitaso: yksin > pyyntöajatus > kosinta > kieltäytyminen > lepytys > yhdyntä > kyllästyminen > seuraukset (tärkein kuvausosa; suvunjatkuminen jne.)

Tämä viimemainittu sanasto löytyy tavallisesti eläinten parittelua/tappamista kuvaavista sanastoista.

Jos yhdellä sanalla on kolme eri tasoa, kolme eri aaltovaihetta, löytyy yksi taso kerrallaan yhdestä kielestä. Muut aallonvaiheet löytyvät sieltä, minne sana on jäänyt, tai kulkeutunut - ja sieltäkin yksi taso kerrallaan. Kun eristämme yhden sanan eri kerrostumat eri kielistä, olemme palauttaneet kielen esi-baabeliaaniselle ajalle!

- Siis vielä kerran: Minä katson, mitä ulkoasultaan yhden ainoan sanan useat eri merkitykset kertovat ja etsin niistä kolmiulotteista logiikkaa; alista-keskistä-ylistä ja yritän nähdä tuon proto-näkymän.

Menetelmä on kuin arvoituksissa: Mikä on se, joka kulkee aamulla neljällä, päivällä kahdella ja illalla kolmella jalalla (sfinksin muinainen kysymys)? Vastaus: ihminen lapsena, keski-iässä ja vanhuksena kepin kanssa). Jos vastauksena on looginen näkymä, niin etsintä on kannattanut. Menetelmäni on sanakirjojen käyttö yhdistyneenä äänneasujen tuottamiin assosiaatioihin - kuin eri musiikkiteemojen yhtäkkinen tunnistaminen saman teeman muunnelmiksi.

Tätä menetelmää ihmiset ovat käyttäneet vuosituhansia, kun ei vielä ollut muita kielenoppaita kuin perinne ja elämä. - Oli kerran Onnimanni, Onnimannista matikka, matikasta maitopyörä, maitopyörästä pytikkä...

- Vielä tärkeä tekijä: Sanat siirtyvät pykälittäin eteenpäin. Kuinka kauaksi ne siirtyvät, on osoitus siirtymisen iästä. Pää muuttuu kalloksi, kallo kuuluttamiseksi, kelloksi, kutsuksi, kutsu korvaksi (kjell), korva (kjell, bell) kieleksi, kieli nieluksi, nielu näläksi, nälkä kylmäksi, kylmä kuolemaksi!

Jakautuminen on fraktaalinomaista, koska kaikki, mikä on alkanut jakautua (2:een - 3:een), jakautuu samalla tavoin loputtomasti, universaalisti - ainakin globaalisti. Ja jotain pysyvää on oltava, jotta identiteetti säilyisi. Kukin kolme tasoa elävät oman itsenäisen rytmiikkansa mukaisesti. Tästä muodostuu elämän sommelo, Alun, so. Adrianen loputon lankakerä.

- Kielto muuttuu kysymykseksi sanajärjestyksen muuttamisella. Oleellista on se, mikä näkyy, on tässä ja mikä ei näy - on joko ylhäällä tai alhaalla - poissa.

Kielen ja suun asennot viittaavat mikro-ilmansuuntiin: leveä-kapea, ylhäällä-alhaalla, edessä-takana, kiinni-auki?  - 'S' on henkinen, kuten myös H. Yhdessä ne muodostavat salaisuuden jne.

- Kaikessa näkyvässä on miehinen, naisellinen ja neutraali puoli. Näkymätön jakautuu samalla tavalla. Kaikki palautuu elämän ja kuoleman dualismiin, näkökulmaan, joka vaihtelee ympyrän kehän ja keskipisteen välillä. sinä - minä...

- Vain muualta voidaan, meidän molempien näkökulma, reaalimaailman tyyni merenpinta nähdä samanaikaisesti. Ehtona on se, että näkijä on riittävän kaukana. Lähellä on vain aallonharja ja aallonpohja. Vedenpinta on raja tämän ja tuonpuoleisen välillä.

 

23.11.96         Sampo ~ syän = sydän, joka sykkii (jumo) ja on 7 vuoren sisässä - syvällä.

"Minä olen alfa ja omega..." Sanat muuttuvat tämän aakkosjärjestyksen puitteissa maskuliineista feminiinisiksi ja päinvastoin. Tämä teoria selittää - sumean logiikan mukaan - miksi käsitteillä näyttää olleen historiassa kaksi sukupuolta. Aakkosjärjestys kuvaa myös aktin tapahtumajärjestyksen. Välillä se alkaa leuddin tapaan keskeltä uudelleen alusta!

 

26.11.96         - Jos meillä on oikea avain, koodi, muuttuu sanakirjan tila (= sanaluettelo aakkosjärjestyksessä) toisen (seksuaalisen) tason tapahtuma - so. aikajärjestykseksi. Tila muuttuu ajaksi näkökulmasta riippuen!

- Seksuaalisymboliikka ei ole sivussa vaan keskellä, koska se on liitto ihmisen (hyvän) ja jumalan (pelon) välillä! Siitä syystä seksuaalitapahtuma-sanasto on sekä ihanaa että pelottavaa - vuorotellen. Pelkoa, kun tulee sisään ja pelkoa, että menee pois! Vain tämä taso sisältää sekä hyvän että pahan. Ympärillä on joko hyvää tai pahaa! Mordvassa tämän selvittävät S-T-V -alkuiset sanat.

- Jos jokin "Sammon arvoitus" on saanut tiedemiehet kirjoittamaan tuhansia sivuja sen ratkaisemiseksi ilman seksuaalisymboliikan olemassaoloa, on kysymys "uudesta Kalevalasta", maailmankirjallisuuden suuresta runoudesta, jota voi verrata vain virallisen kristinuskon ja kommunismin tuottamiin runoelmiin maailmasta. Toinen kieltää seksin ja toinen sielun (henkisyyden). Totuus on tarua ihmeellisempi!

1.12.96          - R ~ L

12.12.96        - Voivatko hepreassa sanat olla sittenkin "nurinpäin"? Onko sillä salakieltä:

Adam >< mada (tiede) > E. mad 'hullu' ~ Est. madu 'käärme-mato'; Heva-avec > aave = vaimu 'henki'

- vez   'kerta; tieto' > R. veta 'tietää' = S. wissen > F. vesi > E. sew 'ommella' > kylvää > R. säva 'siementää'

 

12.12.96         - Sanalla on kaksi suuntaa:

1)         Sen merkitykset eri kielissä (horisontaalinen l. paikallinen dimensio)

2)         sen yhteys edellä ja jäljessä tuleviin sanoihin sanakirjassa (vertikaali l. ajallinen dimensio).

- Sanojen alut edustavat yleensä vanhinta perinnekerrostumaa. Ne vastaavat musiikin introja, johdantoja. Oletan, että vokaalit ovat konsonantteja vanhempia. Korostan, että tämä on vielä vain oletus. Kysymys saattaa olla myös ilmaisun sävytyksestä. Konsonantti on maskuliinisempi kuin vokaali.

- Sanakirjojen (aakkosjärjestykseen perustuvia) seksikohtauksia tulisi analysoida sonaattimuodon rakenneperiaatteella:  ESITTELY-KEHITTELY-(KERTAUS)-HUIPENNUS-PÄÄTÖS

 

14.12.96         - Sanojen kaksiulotteisuus tarkoittaa: Ei ole viinitarhaa (Rebe), ellei ole kettua (repo, rieban), joka olisi siellä varkaissa (raubeb).
Fuchs(e) 'kettu' > fix 'tarttua kiinni' > fuck 'vittu' > fiksu 'älykäs' > fiksaatio 'turhautuma' 
         > "Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista."

 

15.12.96         - Mikä on se voima, joka halkaisee "kaksineuvoisen" jumala-sanan kahtia? Miten sana jakautuu mies- ja naispuoliseksi? Onko kysymys vain kahdesta eri näkökulmasta (so. asiaa katsotaan sekä sisältä että ulkoapäin)?

- Niin kuin musiikin tutkija menee tuntemattomalle alueelle ottaakseen selvää, on hänellä oikeus mennä kielen maailmaan tutkijan tavoin. Hänen täytyy - etiikkansa mukaisesti - kunnioittaa kielitieteilijöitä, jotka katsovat asioita omasta pienestä perspektiivistään, koska ovat oman (tieteellisen, opitun) maailmankuvansa kahleissa. Onko heillekin tuotava "hyvää sanomaa"? Miten heihin suhtaudutaan säilyttämällä kuitenkin oma identiteetti? Onko heillä tarvetta muuttua? On, koska maailma ympärillä muuttuu. Ei ole paluuta menneeseen viattomuuden aikaan.

 

17.12.96         - Jos sanalla on eri sukupuoli (ja -merkitys) kahdessa kielessä, välittää niitä kolmas kieli, jossa sana esiintyy seksuaalitasolla. Molemmissa muissa se on "kätketty", so. sen vastapari puuttuu.
> Venus < ben (jalka; luu) ~ Bahn 'rata' > vana > vaahto > wahnsinnig

- Viesti on aina valheellinen. Kun sana leviää toiseen kieleen, saa se helpommin vastakohtaisen piilomerkityksen. Ainakin tuo merkityssisältö tulee julkisemmaksi. Jumala muuttuu saatanaksi, koska ero on hiuksenhieno raja-alueella, asian ytimessä.

- Jumalaksi tai paholaiseksi sana saadaan, kun sen yhteyssisältö katoaa. "Rivot" tai "pyhät" sanat eivät siedä väärää assosiaatioperhettä ympärilleen. Sellaiset kuuluvat vasta naapurikieleen [jonne ne on pantu "jemmaan" - pois sotkemasta arkipäivää]. Keskus, sanan varsinainen käyttöalue on pyhä. Hiljaisuus vallitsee. Sana alkaa elämään vasta ympyrän kehällä.

- Kuinka sana muuttuu lihaksi? Vanhinta kerrostumaa edustavat kaikkein yleisimmät, kattavimmat, laajimmat abstraktiot. God on kuitenkin nuorempi kuin koti - vai onko? Asia on niin, että kokonaistapahtumaa ilmaiseva sana on vanha. Kun se on kerännyt itselleen kaiken, menee se lepoon ja muuttuu kieliopin kaikkein vähäpätöisimmäksi sanapäätteeksi, joka sisältää tuskin paria kolmea kirjainta - ei enempää. Jumaluuden se on saavuttanut, kun se katoaa kokonaan pois!

- Meidän on vaikea kuvitella sanojen elämää, koska olemme jakaneet todellisuuden elävään ja kuolleeseen. Nyt on aika astua rajan yli.

 

18.12.96         - Länsimaissa sanoilta karsitaan liian avonaisia seksisymbolimerkityksiä (esim. Saksa). Nämä merkitykset hakevat itselleen uusia sanoja kuin tietokonevirus. Tällä tavalla kierto aikanaan käy läpi koko sanaston. Yläluokka karsii ja alaluokka (= kansa) keksii tilalle uutta, koska kaikella on sukupuoli.