1983- Kajaanin Big Band XVI

1/1983 Elias - PS (Pekka Sairanen): "Kajaanin Big Band 15 vuotta"
Kajaanin Big Band konsertoi ensimmäisen kerran 15 vuotta sitten. Jazz alkoi 60-luvun lopulla iskostua osaksi uomalaista kulttuuria. Jazztoimintaa virisi ympäri maata, myös Kajaanissa, muusikkojen ja opiskelijoiden piirissä. Jazzin syke kantautui pohjoisillekin alueille kansainvälisenä, uudistavana ja keskustelua herättävänä.

Ilman keskusteluja ei Kajaanissakaan selvitty. Epäiltiin, että jazz on meille vieras ilmiö, paikalliskulttuurin kilpailija, kukaties jopa vihollinen. Tähän puolestaan vastasivat jazzin puolestapuhujat viittaamalla siihen, että on Kainuuseenkin tuotava "kokeeksi" muualla syntyneitä "oivalluksia ja ilmaisuvälineitä".

Esimerkkeinä näistä mainitsee vuonna 1974 silloinen kulttuuriasiamies Sakari Jankko arabialaiset numerot, paperin valmistustaidon, perunanviljelyn, saunan, teatterin ja langattoman lennättimen. Kyllä näiden vieraiden oivallusten perään aivan luontevasti voitiin lisätä Big Band!

Vuonna 1974 Kajaanin Big Band oli jo päässyt merkittävään vaiheeseen. Tuon vuoden heinäkuussa kaupunginvaltuusto teki historiallisen päätöksen aloittaa samana syksynä alueorkesterikokeilu. Orkesterin johtoon saatiin Ilpo Saastamoinen. Konsertit kaupungissa ja maaseudulla lähtivät käyntiin.

Alku oli uteliaisuutta herättävää. Yleisöltä ja kriitikoilta tuli palautetta. Useimmiten ruusuja, mutta joskus risujakin.

Kovimmin keskustelua Kajaanin Big Bandista käytiin alkuvuodesta -77. Kiistassa oli nähtävissä osittain asenteellista jakautumista ns. kevyen ja ns. vakavan musiikin leireihin.

Musiikkialan järjestöjen kanta oli kuitenkin se, että kevyttä ja vakavaa musiikkia on tuettava kumpaakin. Vastakkainasettelu oli siis ammattilaisten mielestä turhaa. Samaa mieltä oli pakinassaan Kainuun Sanomien Hermanni. Hermanni sanoo yhtyvänsä niihin "jotka niin viisaasti sanovat, että on sekä huonoa että hyvää musiikkia molemmilla aloilla".

Big Band tänään
Orkesterin merkittävimpinä saavutuksina tähän mennessä pidetään vuonna -77 maailmankantaesityksensä Kajaanissa saaneen norjalaisen säveltäjän Jan Garbarekin Jazzsarjan tuottamista sekä Ilpo Saastamoisen säveltämää Kalevala-sarjan ensimmäistä osaa, joka sai kantaesityksensä Sana ja sävel -tapahtumassa 1979. Ilpo Saastamoisen lähdettyä Kajaanista -80, ovat orkesterin kapellimestarina ehtineet olla Kalle Fält ja Jorma Talvitie. Talvitie johtaa tällä hetkellä orkesteria, ja hänen sopimuksensa on tehty toukokuun loppuun.

Big Bandin päätoimisista muusikoista koostuvassa Kajaani Kvartetissa soittavat kapellimestari Jorma Talvitien (pasuuna) lisäksi Arto Piispanen (piano), Tauno Räsänen (rummut) sekä Harri Sarkkinen (basso). Avustajasoittajia on yhteensä 15. Puhallinsektioiden äänenjohtajia ovat Tapani Leskinen (trumpetti) sekä Hannu Sovelius (saksofonit).

Kun Kajaanin Big Bandia perustettiin oli tavoitteena, että valtion osuus olisi noin 70 %. Alussa valtionosuus kokonaismenoista olikin melkein 50 %. Sen jälkeen valtion prosentuaalinen osuus on kuitenkin laskenut jopa alle 30 %:n. Kaupungin nettomenot Big Bandista vuodessa ovat jo yli 300 000 mk.

Näistä luvuista huolestuneena kulttuurilautakunnassa oltiin välillä valmiina jopa supistamaan Big Bandin toimintaa aina kokeilun keskeyttämiseen saakka. Tällä hetkellä supistuksiin ei sittenkään liene aihetta, sillä tiettävästi opetusministeriöstä lopultakin olisi luvassa tuntuva valtion avun korotus jo tälle vuodelle.

Kajaanin Big Bandin alueorkesterikokeilu on ollut ainutlaatuista ja ennakko-luulotonta. Puhtaasti tilastollisesti orkesteri on täysin vertailukelpoinen kun sitä verrataan toisiin, alueorkesterin luontoisesti toimiviin orkestereihin. Esiintymis-kertoja ja yleisöä on riittänyt eivätkä kulut ole olleet läheskään samaa luokkaa kuin esim. sinfoniaorkestereilla.

Antaako tämä aihetta jatkaa kokeilua, sen tulemme pian näkemään. Vai joutuuko Big Band "vastatuulessa ylittämään itsensä" kuten Oulun ylioppilaslehti otsikoi pari vuotta sitten orkesterista kirjoittaessaan?

Suhtautuipa Kajaanin Big Bandiin miten tahansa, tänä keväänä on mahdollisuus testata mielipiteitään tulemalla juhlavuoden konsertteihin. Konserteissa on mahdollisuus kuulla jazzia swingistä uusimpaan rock-jazziin. Vierailijoina kuullaan ja nähdään jazzin kuumimpia nimiä alkaen M. A. Nummisesta Earl Boncamperiin.
PS

 

Päiväämätön 1983 (Kainuun Sanomat?):
Tämän vuosi on Kajaanin kunnallisen orkesterin Big Bandin 15. toimintavuosi. Sitä juhlistetaan kevyen musiikin kehitystä kuvaavilla juhlakonserteilla pitkin kevättä.

Tämä vuosi saattaa olla myös ratkaiseva vuosi Big Bandin toiminnassa. Valtakunnalliseen alueorkesteri-kokeiluun kuuluva Big Band kunnallistettiin 1974. Sen toimintaan tulee valtionapua, mutta huomattavasti vähemmän kuin mitä alun-perin arvioitiin, joten kaupungin osuus on ollut jatkuvasti suhteettoman suuri. Mikäli valtionapu ei suurene ratkaisevasti, on harkittava kannattaako kaupungin jatkaa tätä kokeilua.

Vuodenvaihteen molemmin puolin on otsikoissa näkynyt Jean Sibelius -kvartetin mahdollinen tulo Kajaaniin. Kulttuurilautakunta on valmistellut tämän huippu-yhtyeen saamista Kajaaniin. Asia saataneen alkuvuodesta valtuustokäsittelyyn.

Kvartetin saaminen vuodeksi Kajaaniin olisi kokeilu. Se merkitsisi kaupungin konserttitoiminnan lisääntymistä ja säännöllistymistä. Korkea taso olisi taattu. Säännöllinen konserttitoiminta tyydyttää musiikinharrastajia ja voi houkutella musiikin pariin sellaisia, jotka eivät ole sitä ennen harrastaneet. Musiikin opiskelijat hyötyvät myös. Musiikkia viedään kouluihin ja laitoksiin. Helsingin juhlaviikoista ja Kuhmon kamarimusiikista kokemuksia kerännyt Seppo Kimanen sekä muut kvartetin jäsenet ovat varmasti hyödyllinen lisä kulttuuritoimintaamme.

 

5/1983-84 Elias
I Sakari Jankko: Kajaanin orkesteritoimi - Säännötön kiemura vai hallittu kuvio
Kaupunkikuntien elintapoihin kuuluu kehityksensä jossain vaiheessa ryhtyä harrastamaan ammattiorkesterin ylläpitoa.

Suomessa orkesterin ylläpitoharrastus ulottuu sangen pieniin kuntayksiköihin. Kajaani on tässä asiassa luettava pieniin kuuluvaksi.

Hyödyllisinä vertailukohteina voisivat toimia mm. Kouvolan, Kotkan ja Joensuun kaupungit, joiden asukasmäärät osuvat lähelle omaamme, ja joissa on pitkään harrastettu päätoimisen kaupunginorkesterin rakentamista.

Yksi perusväittämistä toteaa, että tuon kokoisilla kaupungeilla ei ole taloudellisia resursseja päätoimisen pienen sinfoniaorkesterin ylläpitämiseen eivätkä muiden tämänhetkiset kasvuennusteet osoita niin ratkaisevaa volyyminlisäystä, että mahdollisuudet lähivuosikymmeninäkään ratkaisevasti kohentuisivat. Ts. pessimistin näkemys väittää, että lukuisien Suomen kaupunkien orkesterihankkeet ovat rutkasti ylimitoitettuja. Muutoksia tilanteeseen voisivat tuoda lisääntyneet valtion-avut ja/tai orkesteripaikkakunnan ja sen ympäristökuntien välinen tehokas yhteistyö.

Kuntien ulkopuolisen rahoitustarpeen ymmärtää hyvin, kun tiedetään, että noin Kajaanin kokoisen pikku-kaupungin orkesterin vuotuiset kustannukset useissa tapauksissa nousevat jo yli kahden miljoonan markan ja orkesterirakennelma on vasta noin puolitiessä. Lisärahoitustarvetta on siis jäljellä lähes toinen verta lisää.

Tosin meidän ei tarvinne sen enempää vaivata päätämme vertailukaupunkien orkestereiden asioilla, koska vastaus tulee enemmin tai myöhemmin ajan mukana.

Koska tällä hetkellä emme kylliksi tiedä näinkin runsaasti talous- ja ihmisvoimaa vaativasta hankkeesta, olisi kai pidettävä taloudellisesti ja taiteellisesti arveluttavana, mikäli vaikuttaisimme siihen suuntaan, että kaupungissamme saatettaisiin alulle sen suuntainen kehitys, kuin mitä edellä on kuvattu.

Se alkaisi melko vaivattomasti siten, että amatööriorkesterin sisälle alettaisiin perustaa muutama päätoimi ja eräitä sivutoimia. Alku näyttäisi vireältä ja huokealta ja päätöksenteko tapahtuisi valtuustossa leppoisasti myhäillen. Muutamana vuonna lisärahoitustarvekin menisi läpi, ehkä hiukan jo muristen, mutta eräänä vuonna sitten rahoitusvolyymin kasvu hidastuisi ratkaisevasti ja meillä olisi keskentekoinen ja -kertainen ja miljoonia maksava ns. orkesteri.

Selvyyden vuoksi korostan, että pieni sinfoniaorkesteri on hintansa "väärtti", mutta sen hinnan maksukyvyn pitää olla ennustettavissa jo silloin, kun prosessi aiotaan panna käyntiin. Nyt ei näin ole.

Emme tiedä kyllin kaupunkien maksuvalmiuden tulevasta kehityksestä ja mikä myös lienee tärkeätä, emme liian ole kyllin selvillä siitä, millaiseksi kaupunkien / kaupunkimme kulttuurikartta kehittyy. Eli olisiko väkevä orkesteri-investointi aiheuttamassa jonkin kokonaisen muun taiteenlajin syrjäytymisen. Sellainen vaara on ilmeinen, koska kulttuuritoimen osuus kaupungin talousarviossa voinee enetä vain hyvin tiukoissa rajoissa.

Päätoimisen soittajiston palkkaaminen olisi silti viivyttelemättä aloitettava. Se musiikkikulttuuri, jonka osana elämme, on tuottanut runsaimmin, kauneimman ja painavimman antinsa pienten soitinkokoonpanojen musiikissa. Ts. on mahdollista perustaa soittajisto, joka on "täysi" jo pienenä kokoonpanona, eli Kajaanin kaupungilla on varaa milloin tahansa, milloin se niin tahtoo, perustaa kamari-musiikkiyhtye. Verrattaessa eräiden kaupunkien kaksimiljoonaisia vuotuis-kustannuksia keskeneräisistä kokoonpanoistaan puolikasmiljoonaiseen täyden kokoonpanon jousikvartettiin on vaikeaa tulla muuhun tulokseen kuin että halpaa on.

Kamarimusiikkiyhtyeen perustamisen päätöksentekoa vaikeuttanee kuitenkin mm. se että pelkän         kamarimusiikin harjoittamiseen ja esittämiseen palkattua pää-toimista kokoonpanoa ei tässä maassa vielä ole missään. Suurempien kokoonpanojen yhteydessä toimivia kvartetteja tosin on, mutta niiden toimenkuva on lähinnä kolmi-tahoinen käsittäen kamarimusisoinnin lisäksi myös opetusta ja orkesterityötä. Tällainen yhdistelmä onkin tarpeen ehkä juuri silloin kun lähitavoitteena on orkesterin voimakas ammattimaistuminen.

Eikä päätöksentekoa helpottane sekään, että yhdellä kertaa olisi perustettava neljä tointa eikä olisi täyttä varmuutta, keitä niihin hakeutuisi. Kiinnostusta Kajaaniin hakeutumiseen epäilemättä lisäisi se että kysymyksessä olisivat maan ainoat kamarimuusikon päätoimet. Kiinnostusta vähentäisi varmaankin Kajaanin syrjäinen asema ja sen kehittymätön kulttuuri-ilmasto. Tosin Kajaani-kammoa voisivat lievittää esim. tiedot vireästi toimivista musiikkioppilaitoksesta, jazz-yhtyeestä, tasokkaista renessanssi- ja puhallinyhtyeistä, konserttitoiminnasta ja aktiivisesta amatööriorkesterista.

Kamarimusiikkiyhtyeen toimien täyttäminen tai täyttämättä jättäminen ei silti liene ratkaisematon ongelma. Olisihan mahdollista toimia esim. siten, että toivotun kaltaisten soittajien pysytellessä saavuttamattomissa, puolet talousarviosummasta käytettäisiin kamariyhtyeiden vierailukonserttien järjestämiseen.

Kamarimusiikkiyhtyeen perustaminen ja sen toiminnan laatuisa käynnistäminen olisi kaiketi melko huomattava kulttuuriteko ja on hyvin mielenkiintoista nähdä, kuinka tässä käy. Ratkaisu on valtuuston käsissä, eikä tietenkään ole helppoa päättää sellaista, mistä muut suom. valtuustot eivät ole aiemmin päättäneet. Eli ei ole vallan vaivatonta tehdä kulttuurihistoriaa, vaikka ovat sitä Kajaanista käsin jotkut tehneet.

         Aluejazzin tulevaisuudesta valtuuston ei sitä vastoin tarvinne päättää sitä eikä tätä. Se ratkaistaneen Suomen kulttuuriministerin ja Kajaanin kulttuuritoimiston myyntisihteerin työpöydillä vuoden 1984 alkupuoliskolla ja molempien ratkaisujen tulisi taata toivottu tuotos. Ja niin asia olisi ratkennut.

Tämä väittämä perustuu siihen olettamukseen, että mikäli aluejazzyhtyeen Kajaanin rahoitusosuus painuu alle kolmasosaan bruttokustannuksista, on sen talouden perusta toteutunut jokseenkin sillä tavoin, kuin se valtuustolle vuonna 1974, aluetoiminnan aloitusvaiheessa, esiteltiin ja valtuusto hyväksyi.

Edellä esitetyn asetelman toteutuminen edellyttää valtionosuuden säilymistä ainakin ennallaan tai sen vähäistä nousua, sekä ratkaisevaa nousua myyntituotoksessa, mikä on mahdollista aiempaa aktiivisemmalla myyntitoiminnalla ja tarjoamalla kiinnostavia solisteja. Myyntituotosta vahventanee vielä se, että ensi vuonna olisi koko päätoimisen kokoonpanon kapasiteetti käytössä, jolloin myytävää pitäisi syntyä ainakin 70 suoritetta.

Valtionosuuden säilymisen tai lisäämisen perusteena olisi se, että aluetoiminta kasvaisi yli kaksinkertaiseksi aikaisempien vuosien keskiarvoon verrattuna.

Miksi sitten alueorkesteritoimintaa ei jo aiemmin sopeutettu valtionosuuden kehitysrytmiin?

Yhtenä syynä on kaiketi nähtävä se, että kulttuuritoimistomme on toiminut vajaalla miehityksellä viime vuoteen saakka ja päivittäinen rutiini on vienyt kulloisenkin henkilöstön lähes koko työajan, joten aikaa ja voimia tähän aktiviteettiin ei juuri ole liiennyt.

Valtionosuuksien verkkainen nousu on jo usean vuoden ajan osoittanut, ettei opetus-ministeriö aio tukea päätoimisen Big Bandin muodostamista Pohjois-Suomeen, Kajaaniin, joka tällä alueella keskeisen asemansa takia olisi sen itseoikeutettu sijaintikunta.

Sen sijaan näyttää siltä, että ensimmäinen päätoiminen jazzorkesteri muodostuu pääkaupunkiimme, jonne se tietysti kuuluukin. Tosin silloin, kun aloite Kajaanin aluejazzorkesterin perustamisesta tehtiin vuonna 1973 ei helsinkiläisestä Uuden Musiikin Orkesterista kukaan mitään puhunut UMO:a ei edes uumoiltu.

Kun opetusministeriö sai tämän vuoden talousarvionsa orkesterirahaan n. miljoonan lisäyksen, josta huomattavan osan ennakoitiin kohdistuvan jazzkokoonpanoihin, oli vielä syytä odottaa tämän vuoden valtionapupäätös. Siitä selvisi, että miljoonan markan jättipotista liikeni Kajaanin Big Bandille lisää 30 000 mk eli valtionapu oli 170 000 markkaa talousarviossa olevan 140 000 markan sijasta.

Tästä oli yksiselitteisesti pääteltävissä, että valtionosuuden varaan voidaan rakentaa ainoastaan yhtyemuotoinen aluejazzyksikkö, jota sitten olisi mahdollista toimi kerrallaan laajentaa, mikäli ulkopuolinen rahoitusosuus pystyy huolehtimaan omasta osuudesta (n. 2/3).

Avustajasoittajien irtisanomiseen oli siis taloudellinen, että myös musiikkipoliittinen peruste.

Mikäli Big Bandin toimintaa halutaan jatkaa, olisi se nähtävä pelkästään kunnallisena satsauksena ja käsittääkseni irti  kulttuurilautakunnasta tapahtuvana.

Selvä tehtäväjako olisi kai se, että sekä jazz että klassillinen orkesteritoiminta tapahtuisi kahden eri yhdistyksen ylläpitämänä tuntipalkka- ja/tai sivutoimipalkka - periaatteella.

Kaupungissamme toimisi edellä esitettyjen toimintamuotojen toteutuessa siis kaksi orkesterimuotoista amatööri-sivutoimikokoonpanoa.

Kustannusten nousukehitys olisi hallinnassa, koska päätoimien lisäämiseen ei olisi aihetta, ennen kuin kaupungin kasvu edellyttäisi, eli ehkä silloin, kun väkiluku pomppaa yli 60 000:n?

Orkesterimenojen raahautuessa vertailukaupungeissa kolmen vuotuisen miljoonan haamurajalle, olisivat ne vielä tässä kaupungissa yhden miljoonan tuntumassa. Ja silti olisi laatua ja monipuolisuutta.

Kajaanin orkesteritoimi voisi siis olla hallittu kuvio; laadukas, monipuolinen ja edullinen.
Sakari Jankko

II Pekka Sairanen (haastattelu) [Heikki Keskinen]: 
Big Bandin uusi kapellimestari: "Suomalaisessa kansanlaulussakin soi blues".
(Kuvateksti: Kajaanin Big Bandin viikoittainen suunnittelupalaveri meneillään. Oik. Big Bandin uusi myyntisihteeri Jaana Uhlbäck, joka tässä kuussa aloitti työnsä. Jaana on valmistunut Kajaanin kauppaoppilaitoksen markkinointilinjalta tänä keväänä. Kesk. kapellimestari Heikki Keskinen ja vasemmalla kulttuurisihteeri Pekka Sairanen.)

Elokuussa otti vastaan Kajaanin Big Bandin kapellimestarin vaativan toimen muusikko Heikki Keskinen (24).

Keskinen on opiskellut kotimaisten oppilaitosten (Oulunkylän pop/jazzopisto, Helsingin konservatorio) lisäksi lukuvuoden Yhdysvalloissa kuulussa Bostonin Berkleen musiikkikorkeakoulussa. Hänen opintoihinsa siellä kuului säveltäminen, harmonia, teoria, johtaminen ja ennen kaikkea saksofonin soitto.

Nuoren muusikon kotimainen ansiolista on pitkä. Hän on soittanut mm. Tapiolan Big Bandissa ja ollut UMO:n sovittajana sekä solistina nuorten solistien konsertissa. Vuonna 1974 hän oli perustamassa Heinolan Big Bandia, jota on johtanut perustamisesta lähtien.

Heikki on vieraillut studiomuusikkona lukuisten eri artistien levyillä ja taustalla. Artisteista mainittakoon Tapani Kansa, Petri Pettersson, Liisa Tavi, J. Karjalainen ja Sakari Kuosmanen.

Uusi kapellimestarimme on soittanut mm. seuraavissa yhtyeissä: Blue Train, Finnforest, Petri & Pettersson Brass, High School Memories ja Sleepy Sleepers.

Millä mielellä Heikki Keskinen aloittaa työnsä?
- Odotukset ovat toiveikkaat. Minulle nämä Kajaanin Big Bandin olosuhteet ovat jo ennestään tutut, kun olin puolisen vuotta Ilpo Saastamoisen tuuraajana ja senkin jälkeen olen vieraillut solistina.

Mitkä ovat suurimmat ongelmat, jos ei oteta lukuun aivan viime aikaisia ongelmia avustajien irtisanomisineen (jolla ei vielä ollut tarkoitus lopettaa Big Bandia kuten esim. Helsingin Sanomat on virheellisesti tulkinnut)?
- Ensimmäisenä tulee mieleen -harjoitustilojen alkeellisuus. Meillä on erikoisuutena esim. sellainen kiintoisa asia kuin ulkovessa. Toisena ongelmana on se, ettei tätä kajaanilaista jazzkokeilua vielä tunneta kylliksi.

Mikä on uuden kapellimestarin linja?
Ensiksi tehdä yhtye merkittäväksi kotimaiseksi jazzyhtyeeksi. Musiikillisena linjana on tietysti jazz korostaen bluesin merkitystä. Tämän vuoksi meitä ei pelota lähestyä esim. rockia tai rhythm & bluesia, Tämä vastaa myös soittajien suuntautuneisuutta. En näe tässä pelkoa myöskään kaupallisuudesta, vaikka kaupallisuudessa kyllä sinänsä voi musiikin kannalta olla pelättävää.

Blues on yleisinhimillinen musiikillinen ilmentymä. Se on eräs lähestymistapa musiikkiin.

Suomalaisesta kansanlaulusta voi löytää bluesinaineksia. Siksipä blues sopii vaikkapa Kainuuseen. Meidän tehtävänämme voisi siten olla bluesin löytäminen näiden seutujen ihmisten musiikillisesta maailmasta antamalla uusia jazzillisia ärsykkeitä.

Haastattelu: Pekka Sairanen

[Heikki Keskinen (Selvis) 2002: Intoa täynnä sieltä [Berkeley College] takaisin härmään ja Kajaanin Big bandiin, jossa olin tosin vieraillut jo ennen jenkkilää.]

 

> Loppukesä -83 Iisalmen Sanomat - Nadja Nowak: Jazzahtavan kalevalainen Kalle Fält

Pudasjärven poika palaa reissusta kotiin
Jos tuota Kalle Fältin ansioluetteloa haluaa jatkaa, niin ei pidä unohtaa aikaa [11/80-81] Kajaanissa kaupungin kuuluisan Big Bandin kapellimestarina. Tässä virassa viihdyin vain vuoden verran, sula virkamiesasema kapellimestarina ei kiehtonut minua, tulee pontevasti Kallen  suusta. Hänen Big Bandinsa ohjelmistoon kuului pääosin jazzia tai jazzahtaviksi sovitettuja kappaleita, mm. kansanlauluja. Välillä vallinneen yleisökadon takia oli turvauduttava liikemiesten konsteihin: ohjelmistoa oli muutettava kevyemmäksi. Kaikesta huolimatta Kalle Fältistä kuuluu jääneen  suurimmalle osalle kajaanilaisista mukava muisto...

 

2.10.83 (ke)         Kainuun Sanomat - Unto Torniainen: Jäähyväiset pilleille
(Kuvateksti: Eero Raittinen vieraili Kajaanin Big Bandin solistina keskiviikkona.)

Se alkoi Ilja Saastamoisen "Hautajaismarrsilla" ja päättyi reippaisiin rock'n roll -sävyihin. Kajaanin Big Bandin puhaltajisto jätti jäähyväiset pienelle, mutta sitäkin innostuneemmalle kuulijakunnalleen Eero Raittisen toimiessa solistina.

"Jäähyväiset pilleille -konsertti - pidettiin keskiviikkona Kauppaoppilaitoksen salissa. Sali on ihan hyvä paikka lentopalloilijoille. Konsertin pitopaikaksi se taas on lähinnä kelvoton. Kapea ja kova sali, jossa on laidalla "soittokoppi" puurouttaa suuren orkesterin täysin ja silloin kun koko orkesteri soittaa kaikki sotkevat kaikkea. Pienemmän kokoonpanon musiikki pysyi vielä jotakuinkin siedettävyyden rajoissa, mutta suuren kokoonpanon fortekohdat menivät puuroksi.

Konsertti koostui rhythm & bluespitoisesta materiaalista ja lisäksi kuultiin muutamia  evergreen-klassikoita.

"Konsertin alussa kuultiin yllätyksenä "Hautajaismarssi", jossa tahtipuikkoa heilutteli teoksen säveltäjä Ilpo Saastamoinen. Varsin hartaan näköisinä Kajaanin Big Bandin puhaltajat surumielistä sävellystä puhalsivat. Heidän pitkäaikainen työnsä on loppumassa..."

Konsertin laulusolistina toimi Eero Raittinen. Hänen laulutulkinnoissaan on syvyyttä ja mustan musiikin tulkkina mies on maamme taitavimpia. Eero hoiteli osuutensa tyylikkäästi ja Big Band soitti tiukasti. Tosin puhaltajien otteista ei voinut olla huomaamatta pienoista alistuneisuutta.

Heikki Keskisnen johti orkesteria ja sai piiskatuksi siihen tarvittavaa energiaa. Myös miehen omissa sooloissa oli aggressiivisuutta ja rhythm & bluesin sisäistä jännitettä.

Muista solisteista kannattaa mainita yllätysfonisti Jukka Tuovinen ja aina luotettava Tapani Leskinen. Näyttävän paikan solisteista sai myös kitaristi Tatu Mannberg, jonka otteista tekninen vika vei loppujen lopuksi parhaan terän pois. Konsertti oli tunnelmiltaan vaihteleva ja valitettavasti vain sali puuroutti musiikin. Näin ollen osa tunnelmista katosi jonnekin onnettoman akustiikan syövereihin.
UNTO TORNIAINEN

 

Ks. 30.12.1983 Keitele, Kirje Muusikko-lehteen Julius Heikkilälle
< Haastattelu: Julius Heikkilä Kuva: Lauri Karvonen Muusikko-lehti/Tammikuu 1984:
"Ilpo Saastamoinen, säveltäjä, soittaja ja musiikkifilosofi"

... I.          Barbaarisperäinen jazzin renkuttaminen on Kajaanissa kokenut loppunsa peräti kunnallisella päätöksellä. Nyt ollaan konventionaalisesti siirtymässä niin kutsuttuun karvoin soitettuun musiikkiin kuten muuallakin armaassa valta-kunnassamme. Mitä tuosta mietit? Menikö liki kymmenvuotinen työ osaltasi haaskiolle?

- Ei. Piikkinä maamme musiikin aluepolitiikan historian yksiväriseen lihaan jää viimeinen täysi toimintavuosi 1979, jolloin Kajaanin Big Band ja sen päätoiminen kvartetti suorittivat 100 esiintymistä - pääasiassa kouluissa. Ottaen huomioon budjetin pienuuden on tuolloista toimintaa pidettävä yhtenä koko alueorkesteri-kokeilun parhaimmista saavutuksista. Sen lisäksi Kajaanin Big Band oli osaltaan vaikuttamassa siihen kehitykseen, joka 70-luvulla synnytti innostuksen harrastaja- big bandien perustamisiin eri puolilla Suomea. Jos joku yleensä menetti jotain, niin se on Kajaanin kaupunki, sillä se tuskin enää pystyy kehittämään omaperäistä musiikkipoliittista linjaa pitkään aikaan.

... Mitä pitäisi tehdä? Seurattuani musiikkielämäämme melko monesta näkökulmasta käsin suhtaudun pessimistisesti kevyen musiikin "kunnallistamiseen". Jo laitosteatterin kehitys osoittaa, että siellä missä taiteilijat ja poliitikot eivät riitele, on toisen osapuolen suu tukittu. Arvatkaa kumman! Lopputuloksena on "taidetta" joka täyttää mesenaattinsa, satapäisen hirviön jokaikisen pään toiveet - eikä lopulta tyydytä ketään. Ollakseen uudistuvaa, omaehtoista, pitäisi musiikin tekemisen olla vain harrastus. Vain tämä takaa sille riittävän ilmaisunvapauden. Maassamme ei ole montaa kymmentä ammattilaista, jotka uskaltaisivat tehdä sitä mitä haluavat, sillä sellaisesta rangaistaan taloudellisesti.

Kriisin pitäisi antaa kehittyä, sillä poliitikot kaivavat omaa hautaansa heittäessään hiekkalaatikossaan arpaa väestönsuojelupäällikön tai saksofonistin virkavaatteista. Taide on heille vain kaupankäyntiväline. Lyhytnäköisyydessään he eivät huomaa, että toiminnallaan he varmistavat epäkohdan näkyvillä olon, ja ehkä jo seuraava sukupolvi panee valtaan tultuaan asiat täysin uuteen arvojärjestykseen. Ehkä liiankin radikaalisti.

Se positiivinen mitä yhteiskunta nyt voisi tehdä, olisi EHDOITTA tukea ennen kaikkea alueellista harrastajatoimintaa, kaivaa kaapista yleisradion aluekulttuuri-politiikan luuranko ja pukea sen ylle keisarinvaatteet saadakseen sen ainakin edes NÄYTTÄMÄÄN elävältä. Keskitetty kulttuuripolitiikka kiskoo parhaimmat niin korkealle, ettei äärimmäisessä periferiassa elävillä ole muuta mahdollisuutta kuin luopua koko leikistä. Tällainen pyramidi seisoo päälaellaan.

 

22.1.84 Helsingin Sanomat - Seppo Heikinheimo:
Pohjoisen musiikki voi yhä huonosti (Irtoleike > Heikinheimo - KBB)

 

12.2.1984 Helsingin Sanomat - Yleisönosasto (Irtoleike):
Lakatkaa lyömästä Kajaanin Big Bandia (> Heikinheimo - KBB)
KAJ RUOHONEN - JUSSI RAITTINEN - JULIUS HEIKKILÄ

 

25.6.84 ma Uusi Suomi / Kymmenen kysymystä (Irtoleike)
7)       Mikä mahtaa olla ensimmäinen kunnallisella pohjalla Suomessa toiminut tai toimiva kevyen musiikin orkesteri?
Vastaus: Ensimmäinen kunnallisella pohjalla toiminut kevyen musiikin orkesteri on Kajaanin big band. Se toimi kunnallisena orkesterina 1974-83.

 

27.1.85 su Kainuun Sanomat - Sirkku Räihälä (Kuvat: Juhani Karvonen):
Kajaani Quartetin ikuisuuskysymykset: Rahan ja myyntisihteerin puute
(3 kpl irtoleikkeitä)
(Kuvateksti: Kajaani Quartet harjoittelee Nakertajan vanhalla koululla. Seinänaapurina on kirjasto.
Kuvatekstit II: Kapellimestari Arto Piispanen, Basisti Kari Räty, Rumpali Tauno Räsänen, Saksofonisti Olli Tuomainen)

Kajaani Quartet - entinen Kajaanin Big Band - on koko kymmenvuotisen olemassa-olonsa ajan taistellut samojen ongelmien kanssa: rahaa ja vakinainen intendentti on puuttunut. Jos lievitystä on tuskaan tullut, on se ollut väliaikaista.
Kvartetti on perustamisestaan lähtien toiminut alueorkesterina. Valtionapu on laskenut prosentuaalisesti alun lähes puolesta yhteentoista prosenttiin. Kaupunki on jäänyt melkein yksin kustantamaan orkesterin toimintaa.

Kajaani Quartet syntyi aikoinaan alueorkesterikomitean mietinnön pohjalta. Kajaanin kulttuurilautakunnan pitkäaikainen jäsen ja viime kaudella puheenjohtajana toiminut Sakari Jankko toteaa, että opetusministeriön työ on jäänyt tavallaan kesken.

"Homma pitäisi hoitaa loppuun. Orkesterin hallinnosta tarvitaan vastaamaan pää-toiminen henkilö", Jankko toteaa.

Kajaani Quartetin myyntisihteeri on tähän saakka palkattu työllistämisvaroilla. Toimi on puolipäiväinen ja säännösten mukaan henkilö on vaihdettava vuoden välein.

Nykyisen myyntisihteerin Risto Mäläskän työrupeama on päättymässä maaliskuun alussa. Mäläskä sanoo tehneensä töitä "puolitalkoilla". "Työhön on kuulunut konserttien myynti ja järjestäminen, sihteerin tehtävät, roudarina ja autokuskina oleminen, lipunmyyntiä ja lisäksi vielä muita kulttuuritoimiston töitä", Mäläskä kertoo.

Vs. kulttuurisihteeri Jorma Liukkonen toteaa, että kaupungille ei myyntisihteerin työstä ole ollut kuluja käytännöllisesti katsoen ollenkaan.

"Kun työntekijä vaihtuu kerran vuodessa, menee häneltä, hyvin pitkä aika perehtymiseen. Harjoittelun maksaa itse asiassa kaupunki, sen sijaan että hyvä myyntisihteeri-intendentti tienaisi äkkiä palkkansa myymällä kvartettia tehokkaasti", Liukkonen sanoo.

Oravanpyörä valmis
Kun Kajaanin Big Band lakkautettiin ja avustajasopimukset sanottiin irti 1983, maksoi valtio yhtyeen menoista 29 prosenttia. Viime vuonna kvartetin valtionapu oli 11,8 prosenttia.

"Kaupunki ei tietysti välittäisi rahoittaa koko toimintaa, kun valtio ei hoida omaa osuuttaan", Sakari Jankko sanoo.

Kajaani Quartetin talouden pitäisi alkuperäisten suunnitelmien mukaan pyöriä siten, että kolmanneksen kuluista kattavat pääsylipputulot sekä valtio ja kaupunki kustantavat kumpikin kolmanneksen.

"Osaltaan kaupunki on myös itse aiheuttanut ongelman, vaikka se onkin rahoittanut toimintaa. Kun kvartetin myyntiä ei ole pysyvästi hoidettu, eivät pääsylipputulot ole olleet suunniteltuja."

"Valtio on taas katsonut, ettei se ole velvollinen täyttämään aukkoa. Oravanpyörä on valmis", Jankko toteaa.

Ongelman ratkaisuksi Jankko tarjoaa sitä, että kaupunki asettaa opetusministeriölle parin vuoden määräajan. "Tuona aikana, ministeriö päättää, tuleeko se täysi-painoisesti mukaan aluekvartetin kehittämiseen., Jollei tule, kvartetti lakkautettaisiin."

Kajaanin Jazzkevään budjetti on sisällytetty kvartetin menoihin kaupungin talous-arviossa, "Viisainta olisi ollut pitää Jazzkevään budjetti omana kohtanaan", vs. kulttuurisihteeri Liukkonen huomauttaa.

Toiminta käynnissä
Kajaani Quartetin viime vuosi oli alkuvuodesta vilkkaan toiminnan aikaa jazz-keväineen kaikkineen. Loppuvuodesta toiminta tukahtui: rahat loppuivat ja kahden muusikon työsuhteiden päättymistä hoidettiin sijaisuuksin. Konsertteja ei voitu järjestää ja sijaiset eivät käyneet harjoituksissa eli työpaikallaan.

"Väärinkäsitysten välttämiseksi on kerrottava, että joulukuulta ei sitten maksettu palkkaakaan sijaisille", huomauttaa vs. kulttuurisihteeri Jorma Liukkonen. Loppuvuoden laman vuoksi oli kvartettia myös mahdotonta myydä mihinkään. Tämän vuoden alusta on toiminta taas käynnistynyt; parissa viikossa on kvartetille myyty jo kahdeksan yksittäistä keikkaa sekä sen lisäksi on tiedossa kevään jazztapahtuman konsertit ja syksyllä on esiintyminen Helsingin Seajazzissa. Yhteistyö Uuden Musiikin Orkesterin UMO:n kanssa on hyvässä alussa.

"Uusien kvartettilaisten valitsemiseksi järjestetty koesoitto viime vuoden lopulla osoitti, että hyviä soittajia nykyään yhä helpompi saada. Tulokset olivat oikein ilahduttavia", Sakari Jankko iloitsee.

"Kyllä me tarvitsemme tällaista hilpeää kulttuuria tänne pakkasten keskelle", Jankko tuumii.
Kuvat: Juhani Karvonen
Teksti: Sirkku Räihälä

 

27.1.85 su Kainuun Sanomat - Unto Torniainen:  Big Bandin leikekirja kiintoisa kooste.
Kajaanin Big Bandin leikekirja on mielenkiintoinen kooste Kajaanin kulttuurin lähi-menneisyydestä. Leikekirjan sivuilla taitetaan peistä klassisen musiikin puolesta "pik päntiä" vastaan. Siellä ihmetellään "Kajaanin Väinämöisen" partaa ja tivataan Big Bandille myyntimiestä.

Kajaanin Big Bandin paksua leikekirjaa selaillessa tämän alueorkesterikokeilun pioneerin vaiheet käyvät selvästi ilmi. Suurin toivein aloitettu kokeilu ei monista hyvistä näytöistä ja saavutuksista huolimatta edennyt tavoitteittensa mukaan.

Kunnallispolitiikan kuviot, eri musiikkilajien väliset ennakkoasenteet ja valtion ja kunnan byrokratia löivät aina jarruja orkesterin kehitykselle.

Kajaanin Big Bandista kirjoitettiin paljon Kainuunkin ulkopuolella ja se teki maa-kuntaa erittäin paljon tunnetuksi. Siksi tuntuu näin jälkeenpäin vähän kummalle, etteivät päättävät tahot kuitenkaan halunneet kehittää orkesteria.

Kajaanin Big Band -kokeilu johti myös 70-luvun loppupuolella rajuun mielipiteiden-vaihtoon pääkaupungin lehtien yleisönosastoilla. Ja  aiheena mikäs muu kuin klassisen musiikin ja nk. kevyen musiikin vastakkainasettelu.

Kun Ilpo Saastamoinen sitten väsyi taistelemaan vakansseista ja myyntihenkilökunnasta alkoikin Kajaanin Big Band -kuvion alamäki.

Lyhytaikaiset kapellimestarivieraat eivät saaneet hommaa pysymään koossa ja jatkuvat muusikkovaihdokset veivät pohjan orkesterin kehittymiseltä. Koko Big Bandin toiminnan ajan on ollut havaittavissa selviä ristiriitoja kokoonpanon kehittämisestä vastanneen Kajaanin kulttuurilautakunnan ja kaupungin hallituksen ja valtuuston välillä.

Kun lisäksi valtion osuudet eivät kehittyneet toivottuun suuntaan, voidaan Kajaanin Big Bandin yli kymmenvuotista kunnallista toimintaa luonnehtia lyhyesti taistelujen ja vastoinkäymisten tieksi.

Ilpo Saastamoisen voimakkaalla henkilökohtaisella työllä saavutettiin se, mitä saavutettavissa oli ja seuraajat eivät saaneet hommaa ollenkaan jaloilleen.

Kajaanin Big Bandin leikekirjassa olisi paljon opittavaa noin kulttuuripoliittisesti. Se kertoo yhden tarinan pienen kaupungin kulttuurikuvioista.
Unto Torniainen

 

27.1.85 su Kainuun Sanomat - Sirkku Räihälä: Kvartetti aloitti vereksin voimin
Kajaani Quartet aloitti uuden vuoden puoleksi vaihtuneella kokoonpanolla. "Kolmas päivä kaverit tulivat töihin ja neljäs päivä pidettiin ensimmäinen konsertti. Siitä oli hyvä lähteä tekemään työtä yhdessä", kertoo kapellimestari Arto Piispanen.        
Kajaani Quartetin rumpalina jatkaa Tauno Räsänen. Tammikuun alusta tulivat mukaan saksofonisti-huilisti-kitaristi Olli Tuomainen ja basisti Kari Räty.

Pojat harjoittelevat yhdessä viitenä päivänä viikossa kuutisen tuntia kerrallaan Nakertajan vanhalla koululla. Matkaa harjoittelupaikalle on viitisen kilometriä Kajaanin keskustasta.

"Tämä on mainio tila. Ulkovessan käyttäminen ei tosin pakkasella ole kovin hauskaa", Arto Piispanen toteaa.

"Hiukan kaukanahan tämä on keskustasta", Olli Tuomainen lisää.

Ohjelmiston pojat laativat yhdessä. Yleisönä heillä on hyvin monenlaisia ihmisiä. "Tietysti pitää ottaa huomioon soitetaanko lastentarhalaisille vai vanhusten viikolla", pojat sanovat. Heidän arvionsa mukaan yleisö on suhtautunut esityksiin innostuneesti.

Arto Piispanen myöntää, että henkilökohtaiset mieltymykset ratkaisevat usein ohjelmiston valinnan. "Hyvin paljon riippuu solistista, millaista yleisöä meille tulee. Mm. Eino Grönin kanssa on ollut keskusteluja. Mahdollisesti saamme hänet solistiksemme."

Ns. kaupungin byrokratia ei puutu kvartetin ohjelmien laatimiseen. "Piispanen on kapellimestari ja hän määrää Kajaani Quartetin taiteellisesta linjasta", toteaa vs. kulttuurisihteeri Jorma Liukkonen ykskantaan.

Jazzmuusikot, niin myös Kajaani Quartetin soittajat, ovat etupäässä itseoppineita. Jonkin verran he ovat harjoittaneet klassisen musiikin opintoja, Olli Tuomainen on käynyt Oulunkylän pop-jazz-opistoa ja Arto Piispanen on tehnyt kolmen kuu-kauden opintomatkan New Yorkiin.

Pojat harjoittelevat paraikaa perusohjelmistoa. Tämän vuoden aikana on Kajaani Quartetin solisteiksi tulossa ainakin Pepe Ahlqvist, Edu Kettunen, Håkan Werling ja Richie Cole Jazzkevääseen.

Viime vuonna konsertteja oli noin 50. Kvartetti oli myös mukana Kajaanin kaupunginteatterin Pekka Töpöhäntä -produktiossa. (sr)

 

20.5.85         Iltalehti - Veikko Virkkunen:  "Boogie in Kajaani - Kainuu sileeksi saksofonilla..."
... Mutta - tuolta Kajaanin linnan raunioista piipahtaa systeemiin soittaja, joka lyö häpnaadilla koko remmin. On Kajaani Kvartetti ja siellä tuo pässi, jazzinsoittaja Jumalan armosta, Arto Piispanen...

 

 

 

 

Lokakuu 1986 - Muusikko N:o 10 - Jussi Raittinen: (> Pohjantahti-posterit)
... Minuun voimakkaimmin vaikuttanut big bandin kuuntelukokemus tapahtui marraskuussa -79 Jazzpäivien yhteydessä kun Kajaanin Big Band kantaesitti Ilpo Saastamoisen Kalevalan ensimmäiseen runoon säveltämän teoksen Synty...

 

1986 Finnish Musical Quarterly (?)
Matti Konttinen: The folk Tradition in finnish Jazz and light Music

JAZZMEN IN SEARCH OF THEIR ROOTS

 

In the early 1970's there appeared a new name in Helsinki music circles, that of the fair-haired young saxophonist Sakari Kukko, another musician with his roots in Eastern Finland, who had a very original approach to the use of folk music in jazz.

Already as a small boy he steeped himself in the arts of the piano, flute, and guitar, and tried his hand at singing, and while at school in his hometown of Kajaani began to apply his talents in a number of groups, until he took the tenor sax seat with the then Kajaani Big Band, led by Ilpo Saastamoinen, another who had been looking closely at folk music. So it was fairly natural that Saastamoinen was an immediate recruit when in 1974 Kukko eventually set up his group Piirpauke (the name, incidentally, comes from an old Karelian dialect-word for noise or clamour), which took its repertoire from the folk music of different countries.

Ilpo Saastamoinen is still today an active musican-composer, whose extensive jazz-influenced big band work "Kalevala Suite" was recorded by the Finnish Broadcasting Company (YLE) earlier this year.

The real impetus for Kukko's investigation of the folk tradition came in the early 1970's, when he heard a Romanian folk group playing in Copenhagen. After acquainting himself thoroughly with the secrets of folk music from the Balkans, Kukko broadened his horizons with lenghthy visits to the Far East, and then South America and Africa, gathering both information and a burgeoning collection of folk instruments. As a jazz musician he was able to make use of everything he had learnt along the way and became interested in studying the old musical traditions of his own country in ever greater detail.

 

 

Joulukuu 1990 - Muusikko s.5 (Tim Ferchen)
... Tim: Minä en laskenut itseäni orkesterimuusikoksi silloin, kun tulin tänne. Olin suuntautumassa moderniin musiikkiin ja soitin Steve Reichin yhtyeessä. Mutta aika kuvaavaa Suomesta, kuten Mircea sanoi ja Frank myös, niin minullakin ensimmäisiä ihmisiä, jotka ottivat vähän niskasta kiinni, oli Paroni.
Ihan ensimmäinen oli Ilpo Saastamoinen, jonka bändiin minä ihan väkisin jouduin opettaessani Kajaanin musiikkiopistossa. Olin Kajaanin Big Bandin ensimmäinen virallinen rumpali, enkä ollut varmaan 15 vuoteen soittanut rumpusettiä. Jollakin tavoin minut laskettiin jazzmuusikoksi, mitä en ole koskaan ollut. 

8.6.03 su Kaleva s.17 - Urpo Huovinen: Paikallisjazz pääsee taas esiin - Kainuun Jazzkevät 5.-8.6.
... Kajaani Quartet heräsi
Telttakonsertin avasi Kajaani Quartet 1980-luvun loppupuolen kokoonpanossaan peräti kahden kapellimestarin voimin. Olli Tuomainen kipparoi Suomen ensimmäistä kunnallista jazzyhtyettä Arto Piispasen muutettua Tampereelle. Siinä aivan ensimmäisessä kvartetissahan soittivat jo l970-luvulla kitaraa Ilpo Saastamoinen, bassoa Ari Kataja, pianoa Markku Peimola ja lyömäsoittimia Jouni Kesti...

 

Päiväämätön Lokakuu 2009 - Suomen kuvalehden kuukausiliite -

Outi Kaartamo: Isä soittaa paremmin (Tim & Tatu Ferchen ss.32-33)
... Kyllästyin siihen, että Kainuu oli niin politisoitunut. Mitään ei tapahtunut, kun keskustalaiset ja vasemmistolaiset vain tappelivat keskenään. Olin töissä keskustalaisessa musiikkiopistossa ja soitin vasemmistolaisessa Big Bandissa. Sain molemmilta puolilta jatkuvaa pommitusta.

[28.6.2013: Tuo on tulkinnallinen juttu, sillä jos tällaista tapahtui Timille, minä en tiennyt siitä mitään. Henkilökohtaista se ei ainakaan ollut, koska Big Bandissa ei sisäisesti puhuttu politiikkaa lainkaan. Se oli muiden puuhaa. Samasta syystä on kyseenalaista voida puhua "vasemmistolaisesta" big bandista, koska iso osa soittajista oli varuskuntasoittokunnan vakinaisia, enkä parhaalla tahdollakaan voi sanoa löytäneeni heistä vasemmistolaisia piirteitä. Muista soittajista en tiedä, koska emme puhuneet politiikasta. Itse kyllä tiedän - ehkä ansaitusti - saaneeni ainakin yleisvasemmistolaisen leiman.]

 

Marraskuu 2012  - Muusikko - Ahti Vänttinen: Kommentti, s.21

["Kritiikistä ja sen puutteesta"]
"...Se, että jokin osa rytmimusiikin tekijöistä ei "enää" kuulu liittoon, viittaa ajatukseen, että he joskus olisivat kuuluneet. Tämä voi sisältää historiallisen viittauksen aikoihin, jolloin mm. silloiset popmuusikot olivat järjestöllisesti ja poliittisestikin hyvin aktiivisia liiton toiminnassa. Siitä on kuitenkin vuosi-kymmeniä, ja oma analyysini on, että rytmimuusikkojen nykyinen kiinnostus liiton toimintaa kohtaan on ensisijaisesti ammatillista eikä poliittista. On syytä huomata myös, että liiton jäsenkunnassa ei koskaan aikaisemmin ole ollut yhtä paljon rytmi-muusikoita kuin nyt."

> 6.2.2013 jälkeen  kommentti edellisestä MMK:hon Jaana-Marialle:
Me siis elämme maailmassa, jossa ammatillisuus musiikissa asetetaan selkeästi inhimillisyyden edelle, so. musiikkipolitiikka on tärkeämpää kuin politiikka (jonka osa musiikkipolitiikka siis on)! Meidät myös asetetaan johonkin poliittiseen lokeroon vaikkemme antaisi siihen mitään aihetta. Ei siis pidä pelätä oman mielipiteensä ilmaisemista, koska MEIDÄT KUITENKIN YMMÄRRETÄÄN VÄÄRIN (tahallisesti tai tahattomasti) - MYÖSKIN SILLOIN KUN OLEMME HILJAA!

En minä tiedä, missä maailmassa minä elän. Tämä on kuitenkin jotain aivan muuta kuin se, jonka 60-luvulla olin kuvitellut tavoitteekseni elämässä. Näyttää siltä, että jos meillä onkin jotain päämääriä, on ikään kuin kunnia-asia kätkeä ne päivänvalolta. Vai missä täällä ollaan menossa. Olen pudonnut kelkasta. Olen juuri saanut digitoitua Kajaanin Big Bandin historian omalta osaltani. Sen kokonaissivumäärä - etupäässä lehtijuttuina - on tässä muodossaan 275 sivua (pelkkä lehdissä julkaistu teksti ilman kuvia), johon tulevat lisäksi 57 sivua oheismateriaalia (myös omia muistiinpanoja).

Mitä sieltä paljastui? Sieltä paljastui se, että jotkut ihmiset olivat valmiita tuhoamaan orastavat mahdollisuudet kansallisen maineen lisäksi saavuttaa kaupungille jopa kansainvälistä hyvää mainetta - pelkästään siksi, että heidän oma puolueensa ei ollut ollut luomassa tuota instituutiota, joka toimi yleisten ihanteitten saavuttamisessa paremmin kuin yksikään kaupunginorkesteri koko maassa, ja kaikki tämä noin kymmenesosalla niistä kuluista, mitä nuo kaupunginorkesteri joutuivat käyttämään.

Nuo ihmiset onnistuivat lopulta. Heidän päämääränsä ei ollut keskittyä siihen, MITÄ saavutetaan vaan siihen, KETKÄ saavuttavat. He onnistuvat, koska kukaan ei osaa edes kuvitella, että ihmiset voivat asettaa elämässään tavoitteeksi jonkin TUHOAMISEN - rakentamisen sijasta. Jos joku teistä onnistuu eristämään musiikin tällaisten kysymysten ulkopuolelle, niin onnitteluni siitä. En tiedä kenenkään vielä hakeneen patenttia sellaiselle tietokoneohjelmalle, joka pystyisi eliminoimaan inhimillisyyden pois musiikista.

No niin. Ilta on jo pimentynyt yöksi, niin kuin oma mielenikin - onneksi tilapäisesti - miettiessäni näitä musiikin koukeroita. Joten hyvää yötä kaikille!
Ilpo

Ps. 30.12.2013 Põltsamaalla
Lienee syytä muistuttaa Kajaanin pitkäjännitteisyydestä kulttuuripoltiikassaan myös seuraavalla esimerkillä: Hain Hannu Soveliuksen kanssa keskustelutani 2000-luvulla Kajaanin kaupungilta pientä määrärahaa noin 30 KBB-kasetin digitoimiseksi ja tallentamiseksi Kajaaniin ja mahdollisesti Helsinkiin. Apurahahakemukseen ei voitu tuolla kertaa suostua, joten kasettien kohtalo jäi omalle vastuulleni. En enä haluaisi tukea tuollaista kulttuuripolitiikkaa lahjoittamalla vielä kuukauden työpanoksenikin näin eläkeläisenä kaupungille, jolle muut kuin kulttuuriarvot ovat selkeästi tärkeämpiä.

Näin jälkikäteen ymmärrän, että Kajaanin poliitikoista jotkut olisivat halunneet vasemmistolaiseksi leimautuneen big bandin kaupunkiin vain, jos se ei maksa mitään. Tällaisen ilmaiskuvan oli ehkä tuolloinen kulttuurisihteeri ollut pakotettu antamaan saadakseen ideansa läpi.

Nyt tajuan,että KBB:n historia olisi joka tapauksessa tänä päivänä ollut lopussa, koska kaupungilla ei olisi ollut varaa kustantaa täyttä big bandia, kun silloiset armeijan soittajat nyt olisivat kaikki eläkkeellä, eikä uusien soittajien paikallista koulutusta olisi ollut järjestetty. Soittajia ei yksin kertaisesti kaupungissa olisi enää tarpeeksi big bandin ylläpitämiseen. Sen pituinen se.

Ehkä on viisasta, että kaupungin kulttuuripoliitikot pitävät viisaampana unohtaa koko big bandin taannoinen olemassaolo Kajaanin kulttuurihistoriasta, koska se kuitenkin on ilmeisen selvästi arka aihe vielä näin retrospektiivisesti lehtileikkeistä silmäiltynä. Yhdistettynä käytyyn lehdistökeskusteluun big bandista se antaa myös lohduttoman kuvan siitä. millaisia menetelmiä oltiin valmiit käyttämän, kun eurooppalaisen kulttuurin syvimpiä perinteisiä arvoja ollaan puolustamassa - ymmärtämättä edes itsekään, minkälaisia arvoja ollaan sokeasti puolustamassa. Muistan kun tuolloinen kaupunginjohtaja puolileikillään sanoi: Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan pistoolistani varmistimen...