1977 Seppo Heikinheimo Kajaanissa I

Kajaanin Big Bandin jazzkonsertti 16.2.77 Kajaanin Kauppaoppilaitoksen juhlasalissa klo 19.30.
Johtaa Ilpo Saastamoinen

Ohjelma (Ks. Kajaanin Big Band -mappi):
Ilpo Saastamoinen - trad. KAINUUN KUJEET
JAN GARBAREK         - Sarja Big Bandille jne.

 

20.2.1977 su  Helsingin Sanomat - Seppo Heikinheimo:
"Musiikin asemasotaa Kajaanissa - Big band vai sinfoniaorkesteri"
[Kuvateksti I: Ilpo Saastamoinen on keskeinen tulenjohtaja Kainuun musiikillisessa asemasodassa.
Kuvateksti II: HS 1.3.70 (Karin piirros) - Karin näkemys sinfonian ja kevyemmän musiikin välisistä rintamalinjoista on todellisuutta Kajaanissa, missä on voimakkaasti tuettu big band, mutta sinfoniaorkesteri vain Oulusta saatavissa.]

Kajaani (Seppo Heikinheimo)
Suomen oloissa ainutkertainen kokeilu ja voimainmittelö on meneillään Kajaanissa: lähivuodet ratkaisevat, muodostuuko kokeilumielessä jo pari vuotta opetus-ministeriön tuella ylläpidetty big band -toiminta vakinaiseksi vai ei. Kysymys on hyvään suomalaistapaan politisoitu: vasemmisto on komppisäesteisen torvisoiton kannalla, muut haluaisivat kaupunkiin pienehkön sinfoniaorkesterin.

Vuonna 1973 käynnistetty kokeellinen alueorkesteritoiminta sisältää rokassa rikkana tai mausteena - miten haluaa - Kajaanin big bandin, joka on nopeasti noussut arvoon arvaamattomaan. Sen aluetoimintaan saama valtionapu on näet noussut seuraavasti: 1974 - 18 000 mk, 1975 - 55 000 mk ja 1976 - 72 000 mk. Tuo viime keväänä myönnetty avustus on roimasti suurempi kuin monien kaupunkien paljon suurempien sinfoniaorkesterien saama: Oulu 56000 mk, Kuopio 39 000 mk sekä Lahti, Tampere ja Jyväskylä 33 000 mk.

Kajaanissa kulttuurilautakunta on asettunut kuulemma yksimielisesti big bandin kehittämisen kannalle, ja lautakunnan sihteeri Sakari Jankko on sen vannoutunut tukija:
"Kun emme voi tällaiseen 32000 asukkaan kaupunkiin saada sellaista kulttuurin supermarketia kuin Oulu tai Kuopio, keskitymme erikoismyymälään ja tarjoamme big band -soittoa."

Koko Kajaani ei kuitenkaan murisematta hyväksy sitä, että tämä laajan talousalueen - Kainuun - keskus kyllästetään näin yksipuolisella tarjonnalla. Vastustajat huomauttavat, että kaupungissa sijaitsevan Suomen suurimman varuskunnan yhteyteen kuuluu jo sotilassoittokunta - jonka puhaltajista big band saa 70 prosenttia jäsenistään - ja että palkkaamalla 17 big band -muusikon asemesta yhtä monta jousisoittajaa saataisiin sotilaspuhaltajia hyväksi käyttämällä jo laatuunkäyvä yleisorkesteri.

Sakari Jankolla on kuitenkin vastarokote hihassaan: maaliskuussa Kajaanissa pidetään kamarimusiikin päivä, jonka tarkoituksena on kartoittaa mahdollisuuksia perustaa kaupunkiin myös 4-5 -miehinen kamariyhtye. Rahoituksesta ei tosin ole Vielä mitään tietoa.

 

Yksitoikkoista tuuttausta

Keskiviikko ja torstai tarjosivat sattumoisin hyvän tilaisuuden perehtyä tilanteeseen musiikillisen rintamalinjan molemmin puolin: keskiviikkona ampui big band täydellä tykistöllä, torstaina vieraili Kajaanissa Oulun kaupunginorkesteri, joka sekin oli turvautunut raskaimpaan kalustoonsa eli Madetojaan.

Big band on musiikillisesti verraten suoraviivainen yhtye: sinfoniaorkesterin vaskisoitinten eli tuuban, pasuunoiden, käyrätorvien ja trumpettien lisäksi siinä on joukko saksofoneja, joiden soittajat saattavat vaihtaa myös huiluun tai jopa oboeen. Säestyksenä on välttämätön rytmiryhmä: lyömäsoitinpatteristo, pari sähkökitaraa ja sähköpiano.

Big band -musiikkiin vihkiytyneelle sen soitto saattaa sisältää vivahteikkaitakin kauneusarvoja, mutta oudommalle sen musisointi on väsyttävän yksitoikkoista: sähkösoittimet ja rummut pitävät koko ajan yllä tuhtia perusmeteliä, puhaltajat tuuttaavat niin ikään posket pullollaan. Sellaista taidekeinoa kuin dynaamisia vaihteluita ei näköjään tunneta lainkaan; voimakkuustasoon tulee hetkellistä helpotusta vain yksityisten soitinten soolojen aikana.

Heikki Sarmanto oli konsertissa kuitenkin säveltäjänimi, joka poikkesi edukseen yleiskuvasta: kappaleessaan Our Latin Friends hän uskaltautuu jopa pianissimo-nyansseja tutkimaan, ikävä kyllä vasta loppusoinnun aikana. Kaj Backlundin No Comments ja Ilpo Saastamoisen kansanmusiikkisovitelma Kainuun kujeet olivat musiikillisesti varsin monotonisia kyhäelmiä. Norjalaisen Jan Garbarekin Nomus-rahoilla tilattu Sarja big bandille sisälsi melko vaihtelevaa musiikillista materiaalia, mutta mielikuvituksen monipuolisuudella Garbarekikaan ei ole armoitettu.

Kaikille mainituille kappaleille oli lisäksi ominaista suhteeton pituus: alle 15-20 minuutin eivät nämä säveltäjät näytä saavan ajatuksiaan selviksi, ja Garbarek tarvitsi peräti 40 minuuttia. Tuloksena on loppuun puimisen maku. Big bandia oli kuulemassa n. 60-70 henkeä, valtaosaltaan koululaisia. Johtajana ja yhtenä kitara-solistina oli Ilpo Saastamoinen.

 

Monotonista Madetojaa

Vuorokautta myöhemmin oli kajaanilaisilla sinfonian ystävillä suuri tilaisuutensa: Oulun kaupunginorkesteri, joka hoitaa aluetoimintaa 12 konsertin vuosivauhtia peräti kahdessa läänissä, suoritti vuoden ainukaisen vierailunsa Kajaanissa. Liikkeellä oltiin Oulun oman pojan, Leevi Madetojan 90-vuotispäivän merkeissä. Orkesteria johti vt. -kapellimestari Rauno Rännäli. Sama konsertti oli soitettu iltaa aikaisemmin Oulussa. Silloin oli solistina Matti Lehtinen; Kajaanissa hänen tilalleen tuli kaupungin musiikkiopiston yksinlaulun lehtori Rauno Keltanen.

Sikäli kuin tarkoituksena oli sinfoninen käännytystyö, tilaisuus kääntyi kuitenkin itseään vastaan. Mihinkään ei kai pääse siitä, että oululaisten on muistettava Madetojan vuosipäivää, mutta soittamalla kokonainen konsertti vain hänen sävellyksiään tehdään karhunpalvelus sekä Madetojalle että yleisölle: valtaosa kuulijoista tuskin haluaa kuulla lisää Madetojaa vähään aikaan, ja aika moni saattaa päätellä, että saa jäädä tuo sinfoniakonserteissa käyminen.

Konsertin alussa oli kuulemma myyty 179 pääsylippua, mutta väliajan jälkeen salissa oli minusta huomattavasti väljempää kuin ennen sitä. En ihmettele yhtään.

Madetoja on traagisväritteisenä ihmisenä ja opettajansa Sibeliuksen varjoon kovasti jääneenä säveltäjänä jotenkin myötämieltä herättävä hahmo, mutta pelkästään musiikkina otettuna hänen toinen sinfoniansa on kyllä armottoman ikävää kuultavaa: temaattinen materiaali ei ole omaleimaista, sitä käsitellään keskinkertaisella tavalla ilman kirkkaita oivalluksia, instrumentointi on tasapaksua ja suurmuotojen rakentelu väkinäistä, ei materiaalista itsestään kasvavaa. Sanalla sanoen teos, joka ei taatusti tee yhdestäkään sinfonian vihaajasta käännynnäistä.

Laulusta Yrtit tummat on todettava, että sen orkesteriasu vaikuttaa varsin kömpelöltä. Haukka-aaria Pohjalaisista kärsii yksinään oikean ympäristönsä puutteesta, ja barytonille, mieskuorolle ja orkesterille sävelletty Aslak Smaukka on todella primitiivistä voimaa kulmikkaalla tavalla uhkuva teos.

 

Vivahteetonta orkesterisoittoa

Oulun kaupunginorkesteri on ollut interregnumin vallassa sen jälkeen kun Stephen Portman sen jätti. Sijaisena on pariinkin otteeseen toiminut teatterikapellimestari Rauno Rännäli, josta ei taida hevillä tulla sinfonia-orkesterin johtajaa.

Rännäli kyllä viittaa tahtia luotettavasti, mutta kykyä soittaa orkesteria moni-vivahteisena ja herkkänä instrumenttina hänellä ei vielä ole. Vivahteet puuttuivat esityksestä lähes kokonaan, ja vaskien ja patarumpujen osuus oli tuskallisesti yli-mitoitettu.

Oulun kaupunginorkesterissa on nykyisellään koko joukko hyviä soittajia, mutta kehittyäkseen parahultaiselta yleistasolta se tarvitsisi johtoonsa kokeneen orkesterin kouluttajan ja taiteilijan, mielellään myös vähän lisää jousia ja akustiikaltaan kunnollisen esiintymispaikan Ouluun.

Rauno Keltasella on muhkea äänimateriaali, mutta sen käyttö ei vielä ole  ongelmattomassa kunnossa: Keltanen laulaa pakotteisesti, niin että ääni särkyilee eikä aina kulje moitteettomasti. Kilpalaulannassa orkesterin kanssa hän jäi häviölle, sillä Rännäli ei ole erityisen helläkätinen säestäjä. Pohjan Laulu, suomalainen mieskuoro, keskivertotasoa: forte jylähtää, mutta muuten sointi on epätasainen.

 

Omituisia numeroita

Molemmat konsertit olivat vain yksittäisiä tapauksia Kajaanin suuressa musiikillisessa perusasetelmassa, johon tähän mennessä on kiinnitetty varsin vähän huomiota. Kysymys on nimittäin siitä, käytetäänkö lähivuosina miljoona markkaa julkisia varoja vuodessa big bandin ylläpitämiseen, joka olisi sitten ainoa musiikin muoto, jota kainuulaisille tarjottaisiin, vai mennäänkö monipuolisemmat mahdollisuudet tarjoavaan jousipuhallin ratkaisuun.

Puhallinmusiikilla on omat kiistattomat arvonsa, mutta on muistettava, että big band edustaa siitä vain yhtä, poppia ja jazzia ym. palvelevaa sektoria. Kajaanin big band toimii nykyään kokeilumielessä, mutta sen kokeilusta ei ole saatu puolueetonta tietoa: vuosikertomuksen luonnostelee kapellimestari Saastamoinen ja saattaa "virastokielelle" kulttuurisihteeri Jankko. Päättäjien tarvitsemaa objektiivista, mahdollisesti kriittistä aineistoa ei siten pääse mukaan. 
Paitsi yhdessä muodossa: yleisömäärinä.

Alkuvaiheissa Kajaanin big bandin yleisöpohjaksi oli komeasti luonnosteltu 5000, mutta juuri valmistunut vuoden 1976 vuosikertomus päättyy summittaiseen lukuun 17 000. Yksittäisten tilaisuuksien yleisömäärää ei vastoin normaalia tapaa ole ilmoitettu, joten on turvauduttava jakolaskuun, esiintymisiä kun on ollut 38. Tulokseksi tulee keskimäärin 447 kuulijaa konserttia kohti. Tällaista määrää en tältä istumalta voi pitää kuin suurisuuntaisena sumutuksena: kun bändillä ei omassa kaupungissaan kerran puolessatoista kuukaudessa pidettävässä konsertissa ole kuin 60-70 kuulijaa ja syrjäkylillä kuulemma yleensä vielä paljon vähemmän, näyttää siltä, että suunnitelmat 17 täysipalkkaisen soittajan pestaamiseksi rakentuvat hämärille perusteille.

Tähän viittaa sekin, että vuoden 1977 talousarviossa on pääsylipputuloiksi arvioitu vain 4 000 markkaa. Jos kuulijoita todella olisi tuollaiset massat, pitäisi rahaa kertyä toki enemmän, vaikka mukana olisi ilmaisesiintymisiäkin, joista lasketaan kertyvän 32 000 mk:n myyntitulot.

 

Mihin kohtaan papereissa koira on oikein haudattuna? Siitä olisi kiintoisaa saada selvitys.

Sikäli kuin asiaa koskaan selvitetään. Big band on näet kuntaliitoksen myötä vasemmistoenemmistöiseksi muuttuneessa Kajaanissa vahvassa myötätuulessa: uusi valtuusto myönsi varat kolmen päätoimisen soittajan palkkaamiseen, mitä viimevuotinen valtuusto ei tehnyt.

Alueorkesterimietintö sisälsi paljon hyvää, ja sen sivistyspalveluja tasaava vaikutus on ollut ilmeinen. On kuitenkin omituista jättää niin suuri alue kuin Kainuu yksi-muotoisen musiikkitarjonnan piiriin, varsinkin kun Kuhmon kamarimusiikki-juhlat ovat osoittaneet, että asukkaat arvostavat myös vakavampaa kuultavaa.

Kajaanin tapahtumilla on yleisvaltakunnallista mielenkiintoa.

 

 

(vastineeni - kirjoitettu 24.2.77, HeSa ei julkaissut heti! Puhelimessa kulttuuritoimituksesta sanottiin, ettei vastineeni ollut ennättänyt pikapostinakaan ajoissa lauantaina toimitukseen, jotta artikkeli olisi ennättänyt sunnuntain lehteen, jossa olin pyytänyt sitä julkaistavaksi kuten alkuperäinenkin SH:n artikkeli. Helsingin posti ilmoitti minulle kuitenkin toisin.)

(maaliskuussa -77 - julkaistu Muusikko-lehdessä, ss. 14-15)

Kysymyksiä, jotka Seppo Heikinheimo jätti Kajaanissa tekemättä.

SH: Koska en aio tehdä täsmällisiä muistiinpanoja Kajaanin Big Bandin toiminnasta enkä myöskään haastatella vain omasta näkökulmastaan asioita katsovaa kapelli-mestaria, niin miten välttyisin kirjoittamasta mitään väärää tai ennakkoasenteeni mukaista tarkistamatonta tietoa?

Vastaus: Valokopiot big bandin toimintakertomuksesta ja -suunnitelmasta ovat viereisessä orkesterin toimistossa. Koska arvatenkin pidätte niitä sumutuksena, niitä ei siis tarvittane. Vuoden -77 toimintaa esittelevä kirje on viikko ennen saapumistanne lähetetty lehtenne toimitukseen.

SH: Miksi big bandin valtionapu aluetoimintaan on noussut sinfoniaorkestereita suuremmaksi?

V: Vuoden -74 valtionapu oli toiminnan syyskaudella aloittamista varten. V:n -75 tietonne 55 000 mk on väärä - oikea tieto on 65 000. Soittajat alkoivat silloin nimittää saamaansa rahaa palkaksi. V:n -76 nousu edellisestä on 10 %. Tämä tuki suuntautuu poikkeuksellisesti myös palkkoihin muun valtiontuen puutteessa. Kajaanin Big Band ja sen yhtye yrittää tyydyttää pop/jazz- musiikin tarvetta alueella, joka ulottuu Rovaniemeltä Helsinkiin ja Raahesta Joensuuhun (ei Porin seudulla). Saman alueen klassisen musiikin tarpeista huolehtii 7 alueorkesteria. V. -75 aluetoiminnan osuus koko toiminnasta oli 2/3 (31 kpl 47:stä) ja v. -76 yli puolet. Mm. näillä kymppitonnisilla valtio vaientaa huomautukset miljoonien markkojensa sijoittamisesta vain klassisen musiikin (laajasti käsitettynä) ooppera- ja orkesteritoimintaan, koulutukseen ja radiotoimintaan - pääasiassa Etelä-Suomessa.

SH: Minä ja Kajaani emme murisematta hyväksy näin yksipuolista pop/jazzmusiikin tarjontaa. Onko muuallakin yhtä yksipuolista?

V: Pori Big Bandin kunnallistamishanke on viivästynyt alettaessa voimakkaasti kehittää jo kunnallista kaupunginorkesteria. Yksipuolistuminen saatiin näin estetyksi. Monipuolinen tarjonta on varmistettu muissa kaupungeissa hautaamalla big bandien ja kansanmusiikkiyhtyeiden kunnallistamistoiveetkin.

SH: Yritetäänkö käsitteeni päälaelleen kääntämällä olla tunnustamatta Kajaanin musiikintarjonnan yksipuolisuutta?

V: Ei. Täällä kylläkin on klassista ohjelmistoa soittava täysin valtion ylläpitämä varuskuntasoittokunta (kuten itsekin korostitte) n. 500 000 mk:n vuosibudjetteineen, klassista musiikkia opettava ja konsertteja tuottava musiikkiopisto (yhteiskunnan koko tuki n. 800 000 mk/v), kulttuurilautakunnan, Oulun kaupunginorkesterin ja valtionkirkon toimesta järjestetyt klassisen musiikin konsertit sekä tämän musiikinalan eriasteinen yhteiskunnan tukema kouluopetus. Koska big band yleensä saa yhteiskunnan tukea, puhutaan täällä jo monipuolisuuden sijasta tasapuolisuudesta.        

SH: Älkää kierrelkö kysymystäni - tarkoitinhan yksipuolisuutta soittimien suhteen, jousiston puuttumista.        

V: Tämä oli ajankohtainen kysymys 50-luvulla, jolloin yhteiskunta tuki vain klassisen musiikin kulttuuria ainoana oikeana. Epäilemättä mielenkiintoinen on nykypäivänä ajatuksenne perustaa tänne jousiorkesteri (jousisoittajiahan ei riitä edes Ouluun) big bandin tilalle (maamme pop/jazzmuusikkojen kärsiessä työttömyydestä).

SH: Miten todistatte aiheelliseksi pelkoni, että lähivuosina hupenee miljoona vuodessa big band -diktatuuriin?

V: Todistaminen on vaikeaa, sillä realistinen lähivuosien tavoite on 6-8 päätoimesta muodostuva runkoyhtye, jonka jäsenet eivät suinkaan saa 10 000 mk:n kuukausi-palkkaa. Haaveet päätoimisesta orkesterista ovat hyvin kaukaisia ottaen huomioon myös kamariyhtyetarve.

SH: Itse konsertista - mitä soittimia nimitinkään pariksi sähkökitaraksi?

V: Rytmiryhmälle välttämätöntä niistä sanotaan tavallisesti bassoksi.

SH: Miksi en kysynyt konserttinne yleisömäärää keneltäkään?

V: Koska lipunmyyjän ja tuolit järjestäneen talonmiehen ilmoitus (92) olisi ollut omaa arviointiamme n. 30 % suurempi.

SH: Mutta ilmoitinhan yhtä suurpiirteisesti Oulun kaupunginorkesterin aluekonserttien määrän 7:n sijasta 12:ksi ja vihjaisin osan yleisöstä kyllästyneen kesken heidän konserttiansa. Miksi sali väljeni?

V: Laulukuoro siirtyi väliajan jälkeen pois yleisön seasta näyttämön taa.

SH: Miksi kapellimestarin annetaan tehdä tuo sumutus nimeltään vuosikertomus?

V: Koska hän on ainoa toimihenkilö koko big band - järjestelmässä. Kulttuurilauta-kunta on yksimielisesti hyväksynyt tuon tosiasioihin perustuvan 5-sivuisen asiakirjan - myös siihen sisältyvät kaksi myönteisesti väritettyä arvoarvostelmaa varsinaisen toiminnan ulkopuolella suoritetuista yhtye-esiintymisistä Moskovassa ja Tukholmassa sekä Ruotsista saatu NOMUS -sävellystilaus sekä yhden valtionapua koskevan negatiivisen oletuksen kriittisestä aineistosta on erikseen kokoelma.

SH: Ettekö tunnusta siis sumuttaneenne yleisömäärissä?

V: Juridisesti voidaan todistaa, että Teille kerrottiin joidenkin yleisömäärien olevan huomattavan suuria. Näitä ovat esim. 5. 6. Oulu/n. 4200, 2. 7. Lieksa/n. 3000, 11. 9. Kajaani/n. 5000.Täällä pidetään kylläkin merkittävämpänä ja kustannuksiltaan pienenä kokeilumuotona yhtye-esiintymisiä syrjäkyläkoulujen 50 hengen veisto-saleissa, sillä näissä tilaisuuksissa on usein 10 % seudun väestöstä.

SH: Mutta entä komeat luonnokset 50 000:n yleisöpohjasta?

V: Ymmärtänette, että kokoonpanojen esiinnyttyä tähän mennessä 7-ssä läänissä on luonnos osoittautunut alimitoitetuksi. Joulukuussa jäivät Pieksämäki, Viitasaari ja Sotkamo ilman pyytämäänsä vierailua, koska soittajat olivat kiinni päätoimissaan, ja kapellimestari ujostelee esiintyä Kajaanin Big Bandin nimellä yksin. Alueorkesteri-laki ja sen mukainen valtionapu ratkaisevat luonnollisesti toiminnan rajat.

SH: Miten 17 000 kuulijalta kerättiin vain 4000 mk:n pääsylipputulot ja ilmaisesiintymisistä 32 000 mk:n myyntitulot?

V: Sitä täälläkin ihmetellään, kun toimintakertomuksessa ja -suunnitelmassa sanotaan: "...ei Big Band ole itse järjestänyt aluekonsertteja vaan on myynyt niitä..." ja "Omista järjestetyistä (Kajaanin)konserteista on saatu pääsylipputuloja." Tilaisuuksista monet ovat järjestäjien päätöksellä yleisölle maksuttomia.

SH: Kysyn vielä: Miksi sitten Kainuu on jätetty yksimuotoisen musiikkitarjonnan piiriin?

V: Jos tarkoitatte Kuhmon kamarimusiikkijuhlia, ei tarjonta ole yksimuotoista, sillä valtakunnallinen ns. Kajaanin pop/jazzleiri pidetään nykyisin Paltamossa, jonka asukkaat arvostavat myös "iloisempaa" kuultavaa.

Omituista on, että Teidän mielestänne klassisen, vakavan musiikin yksipuolinen tukeminen eri muodoissaan on tasapuolisuutta ja tasapuolisuus yksipuolisuutta kun kyseessä on muiden musiikkikulttuurien, vasta toimintaansa aloittavan Kajaanin Big Bandin ja muiden valtakunnallisesti merkittävien Porin sekä Pohjanmaan kokeilujen kamppailusta ennakkoluuloja vastaan. Tämä on valitettavaa tilanteessa, jolloin maan musiikkityöntekijöiden on luotava kulttuuria totuudenmukaiselta pohjalta, sillä yksi lottopotti vastaa koko kaupunginorkestereiden valtionapua, toinen kotimaisen elokuvan tukea ja vuodessa näin kertyvä summa lienee lähes sama kuin koko taiteen edistämistuki.

Mikäli Teidän väärennöksiä tulviva kirjoituksenne pyrkii hajottamaan sitä kompromissein saavutettua yhteistyöhalua, mikä kymmenen vuoden aikana valtion taidehallinnossa on vähitellen saavutettu useiden eri musiikinalojen edustajien kesken, niin se on erinomaista kriitikkoseminaarien oppimateriaalia. "Ei elämä parane ilman kritiikkiä". Niinhän Te sanoitte.

 

 

KÄSINKIRJOITETTU MUISTIO (Helmikuu 1977?):

- Kajaanilaiset eivät murisematta hyväksy tuollaista puppua (Heikinheimon kirjoitusta Hesarissa), sumutusta, olipa sitten kysymyksessä koti- tai ulko-paikkakuntalainen.

- Kajaanin Big Band ja sen yhtye on alunperin suunniteltu ennen kaikkea alueorkesteriksi: Vuoden 1975 47:stä esiintymisestä 31 (= 2/3) oli aluetoimintaan kuuluvaa ja v. 19786 38:sta Kajaanin ulkopuolella 20. Kokeilutoiminnan aikana etsimme lopullisen suhteen, jonka nojalla valtionapu määräytynee alueorkesterilain voimaan astuessa. Jo nyt voidaan todeta, että orkesterin toiminta-alueen tulee kattaa alue, jonka etelärajana on Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Pohjois-Karjala, mukaan luettuna Joensuu, Pieksämäki, Jyväskylä ja Kokkola.

- Monilla maamme paikkakunnilla riittää päätöksentekijöille musiikkikulttuurin säilyttäminen ennallaan - so. Yksipuolisena, sillä erilaisten kulttuuriperinteiden pohjalta uutta luovat ihmiset eivät aina jaksa marista. Muut turhautuneet nukkuvat massaviihteen unta. Sen voima (kun) on suurempi kuin koko yhteiskunnan kulttuuripolitiikka tässä maassa.

- Orkesterikomitean mietintö korostaa eri musiikinalojen - ei eri soittimien - huomioimista entistä tasapuolisemmin.

- Lähivuosien jälkeen tulee ajankohtaiseksi suunnitella sivutoimien perustamista lähinnä paikallisille Big Bandin soittajille.

- Jos joku haaveilee 17 päätoimesta lähivuosina, osallistun ilomielin haaveiluun - hyvin tietäen, että tuon jousisoittajamäärän saaminen Kajaaniin on kiven alla, hyvin suuren rahan takana.

 

Kysymys: Kun kerta Big Band edustaa vain pientä osaa musiikin yhdestä - puhallinmusiikin - alasta, niin eikö se ole tarpeeton?

Vastaus: Se edustaa ainoana kunnallisena orkesterina koko maassa pop/jazz - sekä samanaikaisesti (varsinkin yhtyemuodossa) osittain kansanmusiikin sektoria verrattuna kymmeniin maan kunnallisiin tai valtiollisiin tai näiden voimakkaasti tukemiin klassisen musiikin orkestereihin (sotilassoittokunnat mukaan lukien). Tästä syystä sen tehtäväkenttä on sekä alueellisesti että musiikin sektorillisesti ylivoimaisesti suurin.

- Jos sekoitetaan keskenään tasapuolisuus soittimien välillä (lähtökohtana vain yksi mahdollinen musiikkikulttuuri) ja tasapuolisuus musiikkikulttuurien välillä, tulisikin ongelmaksi:
Miksi meillä ei ole sähkökitarakuoroja Keski-Suomessa, virsikanteleviisikkoa Vaasassa eikä sitraseptettiä kehitysalueella? Miksei sinfoniaorkestereihin kiinnitetä alttosaksofonisteja, miksei jousisoittajien jazzyhtyeisiin pääsyn ehtona ole sinfoniakirjallisuuden hallitseminen ja kaupunginorkesterin koesoiton läpäisemisen ehtona improvisointitaito? Miksei M. A. Numminen ole oopperatähti ja Konsta Jylhä Radion Sinfoniaorkesterin äänenjohtaja? Mikseivät kaikki sotilassoittokunnat soita vain big band -musiikkia?

- Miksei Rauno Keltanen ole Kajaanin Big Bandin yhtyesolisti?
[Rauno Keltanen oli tuolloin Kajaanin musiikkiopiston yksinlaulun opettaja ja big bandin suuri vastustaja.]
- Kapellimestarin pätevyysvaatimuksiin ei kuulu kaupallinen tutkinto. Hän laskee siis vain tahteja ja pyytää tilaisuuden järjestäjiltä tiedot yleisömäristä, koska orkesterilla ei ole toimistotyövoimaa. Vaikka tiedettäisiinkin yksityisen konsertin täsmällinen yleisömäärä (esim. 92), niin ilmaistilaisuuksien kuulijaluvut jäävät aina arvioiksi (esim. 5000). Ei ole mieltä ilmoittaa näiden täsmällistä summaa vuosikertomuksessa, joten summa pyöristetään (5000 tai 5100). Sellaisella orkesterikokeilulla, jossa kapellimestarin työ pääasiallisesti on muuta kuin musiikin tekemistä, on kyseenalainen merkitys.

 

- On omituista puhua yksipuolisesta musiikin tarjonnasta samalla kun väitetään big bandin konsertoivan kerran 1 ½ kk:ssa 60-70 hengelle. Kajaanin Big Band- tai yhtyekonserttien määrä oli todellakin v. -76 vain 9. Näistä big band -konsertteja 5 ja yhtyekonsertteja 4 (Mikäli maalaiskunnan puoli otetaan huomioon, lisääntyy määrä kahdella yhtyekonsertilla ja yhdellä big band -konsertilla.). Jos huomioidaan 8 viikon loma-aika, merkitsee tämä yhdistettynä pikemminkin yhden konsertin kuukausivauhtia. On ikävää yleistystä ilmoittaa yleisömääräksi 30% todellista pienempi luku ja jättää mainitsematta, että kyseessä oli penkinpainajaisiltana esitetty uusinta-konsertti, mikä ei sulje pois mahdollisuutta, etteikö joissakin muissa tilaisuuksissa olisi joskus vähän yleisöä. Samalla on muistettava, että kaikki Kajaanin esiintymiset liitettyinä konsertteihin muodostavat yleisömääräksi 18, mikä merkitsee esiintymistä joka kolmas viikko. Emme pidä suurta eroa konserttien ja muiden esiintymisten välillä, koska soitamme periaatteessa samantyyppistä musiikkia molemmissa.

- Se, että 50 000 yleisöpohjaa ei ole saavutettu 100 %:sti lienee ymmärrettävää:
a)         koska meillä on ainoastaan yksi päätoiminen muusikko - kapellimestari
b)         koska tietääkseni mikään orkesteri missään päin maailmaa ei ole yltänyt 100%:siin kuulijamääriin omasta yleisöpohjastaan so. Toiminta-alueen koko väestöstä.

- Miksi Heikinheimo sai yli vuorokauden vierailullaan niin vähän (hyvää) mutta niin paljon pahaa aikaan?
- Kajaanin Big Band saa pääsylipputuloja vain omista konserteistaan Kajaanissa. Sen lisäksi - kuten jo aikaisemmin mm. HeSa:n toimitukseen lähetetystä v:n -77 toimintaa esittelevästä kirjeestä ilmenee - se tarjoaa esiintymisiä vastaanottaville kunnille yms:lle korvausta vastaan. Näitä tuloja oli v. -76 yhteensä n. 40 000 mk. Täten on mahdollista, että orkesteri voi suorittaa aluetoimintaa muita orkestereita enemmän (1/2 - 2/3 koko toimintakapasiteetista), koska sen matka- ja palkkakustannukset varsinkin yhtyemuodossa ovat halvempia kuin täydellä sinfoniaorkesterilla. Esim. Oulun kaupunginorkesterin (äskettäisen) Kajaanin-matkan (jota konserttia Heikinheimokin oli arvostelemassa) kustannukset oivat n. 10 000 mk. Järjestäjä voi tarjota esiintymisen yleisölle ilmaisena jos haluaa. Toisaalta Kajaanin kulttuurilautakunta tai kaupunginhallitus voi määrätä orkesterin esiintymään ilman myynti- tai pääsylipputuloja.

- Vastustajien vaikeus on siinä, miten kokeilumme saataisiin näyttämään epäonnistuneemmalta kuin mitä se on - kuitenkin pysymällä tosiasioissa ja unohtamatta olosuhteita (so. Päätoimien puutetta).

[Heikinheimon vääristellyt, epätäydelliset ja siten harhaanjohtavat väitteet ja tiedot kohdistuvat valtionapua saavaan, vasta toimintaansa aloittavaan kunnalliseen instituutioon.]

- Jos Heikinheimo olisi heti ilmoittanut, ettei aio tehdä täsmällisiä muistiinpanoja eikä tarkistaa tietojaan, niin hänelle olisi mielihyvin toimitettu mukaan kopiot Kajaanin Big Bandin toimintakertomuksesta ja -suunnitelmasta. PR-kirje vuoden -77 toiminnasta oli lähetetty HeSa:n toimitukseen jo viikko ennen hänen vierailuaan.

- Jos kuntalaisten 3-4 mk:n big bandiin menevästä (vero-)osuudesta siirryttäisiin sinfoniaorkesterin myötä n. 10-kertaiseen summaan, on epäilyttävää, että silloinkaan budjettiin saataisiin riittävän korkeita palkkaluokkia esim. Helsinkiläisten jousisoittajien saamiseksi Kainuuseen.

- Varuskuntasoittajien osuus big bandin jäsenistä ei ole 70% 17 soittajasta vaan 53% (10 kpl 19:sta). Heidän hyväksi käyttäminen on normaali tapa myös sinfoniaorkesteri-kaupungeissa.

[- "Kaksi sähkökitaraa" ei kuulu big bandin välttämättömään rytmiryhmään. Sen sijaan ns. [sähkö]basso kuuluu.

 

- Heikinheimo korosti sitä, että juuri kamariyhtyeen rahoituksesta ei ole mitään tietoa. Minusta huomattavasti suurempi ongelma on 17 jousisoittajan vakanssin rahoitus. Big bandiin ei edes uskalleta haaveilla näin suurta päätoimien määrää lähivuosina. Mistä (ja millä rahalla) muuten taiottaisiin sellaiset jousisoittajat, että ilolla voitaisiin todeta "huipputason musiikkielämää" olevan myös Kajaanissa?

- Kajaanin Big Bandin peruslähtökohta on se, että se EI tule olemaan budjetiltaan sinfoniaorkestereiden miljoonaluokkaa, koska lähivuosien realistiset  tavoitteet rajoittuvat 6-8 -miehisen päätoimisen runkoyhtyeen luomiseen. Muu big band toimisi edelleen avustajasoittaja- ja mahdollisesti osittain sivutoimisin voimin. Koska soittajat eivät palkkaukseltaan ole Toivo Kärkiä, on miljoonabudjetista vihjaileminen asiatonta. Vuoden -77 KOKO budjetti on n. 280 000 mk. Samanaikaisesti jo viime vuonna yhteiskunta tuki Kajaanin klassisen musiikin instituutiota - musiikkiopistoa ja sotilassoittokuntaa - n. 1,3 miljoonalla markalla.

- Kajaani lienee ensimmäisenä kaupunkina huomioinut kunnallisessa musiikkipolitiikassa erilaiset musiikilliset tarpeet.

- Mikäli väite "Big Band edustaa vain yhtä pientä [musiikin] sektoria" sisältää kielteisen arvoarvostelman, on sitä pidettävä suoranaisena tyhmyytenä. Kansanmusiikkiyhtye edustaa myös vain yhtä, jousikvartetti toista, sotilassoittokunta kolmatta, ooppera neljättä, ja sinfoniaorkesteri viidettä. Ydin on siinä, että neljä viimeksi mainittua edustavat samalla VAIN yhtä musiikin sektoria - klassista musiikkia.

 
- Ellei tilatussa tilaisuudessa ole muita esiintyjäryhmiä, noudattavat myös järjestäjät opetusministeriön suositusta em. Halvoista lippujen hinnoista. Valitettavasti tilanne on se, että kapellimestari on samalla orkesterin koko toimisto.  Yleisömäärätkin täten perustuvat tilaisuuden järjestäjien ilmoitukseen. Ilmaistilaisuuksien yleisömääriä ei tietenkään voida laskea tarkkaan (esim. Jätkän Kulttuuripäivät Lieksassa).

- Se, että Kajaanin Big Band ei järjestä alue-esiintymisiä omalla riskillään vaan ottaa vastaan tilauksia tekee mahdolliseksi alue-esiintymisien suuren määrän. Jos Heikinheimo olisi vaivautunut edes pyytämään toimintasuunnitelman kopion itselleen, olisi hänen silmiinsä väkisinkin osunut luettelo "myyntihinnoista", ettei niitä olisi tarvinnut sekoittaa "pääsylipputuloihin".

- Koska päätoimisia soittajia on tarkalleen yksi, luulisi Heikinheimonkin ymmärtävän, että 50 000 yleisömäärä on vaikeasti savutettavissa - varsinkin kun musiikin tarjontaa ymmärtävät kulttuurilautakunnat järjestävät yhtye-esiintymisiä jopa 50 hengen syrjäkyläkansakoulujen veistosaleihin. Mm. Tästä syystä pidänkin tärkeimpänä asiana päätoimisen pikkuyhtyeen perustamista, koska vain se pystyy esiintymään pienissä syrjäkylissä taloudellisesti siedettävällä budjetilla.

- Heikinheimo olisi allekirjoittaneelta kysymällä saanut vaivattomasti vastauksen koiran hautapaikasta (?) esim. seuraavat yleisömäärätiedot (luettelo?).

- En voi muuta kuin kysyä: Miksi Heikinheimo ei vaivautunut pyytämään selvityksiä asioista, joita ei ehkä ymmärtänyt?
(Asetetaan kysymys toisinpäin: Miksi Heikinheimo ei ollut kiinnostunut muista budjettitekijöistä - mm. Sitä, miten kunnanvaltuustossa saattoi mennä läpi v:n -76 budjetti, jossa oli sivutoimisten soittajien palkkamenot, mutta päätoimisten soittajien varaan rakennettu myyntitulo. Siitä ei esim. Allekirjoittanut vieläkään ole saanut vastausta. Sinänsä mielenkiintoinen tilanne etsittäessä vaikkapa jälkikäteen negatiivisia tekijöitä big bandin taloudelle.)

 

- Jotta Heikinheimo olisi saavuttanut päämääränsä osoittaa klassisen musiikin orkesterin saaminen Kajaaniin nykyistä paremmaksi ratkaisuksi, olisi hänen täytynyt tutkia asiaa puolueettomiin faktoihin nojautuen. Koska näitä faktoja ei ollut, turvautui hän halpaan ratkaisuun - tiettyjen tosiasioiden peittelemiseen - ja aiheutti tällä tavoin hallaa ajamalleen asialle. Vai oliko ehkä loppujen lopuksi kysymys siitä, että hän teki tökerön kirjoituksensa tahallaan - ollen itsekään uskomatta jousiorkesterin perustamisen mielekkyyteen. Olisihan ollut vain yksi haukuttava lisää laumassa.

- Onneksi kysymyksellä alueorkesteritoiminnasta on jo siinä määrin valtakunnallista merkitystä, että mm. Opetusministeriö on vuosien varrella katsonut aiheelliseksi niin pop/jazz- kuin kansanmusiikinkin tekemisen yhtenä muotona massaviihteen vastapainoksi. Yksipuolisen musiikkidiktatuurin ajat toivottavasti alkavat olla menneisyyttä huolimatta joistakin tämän diktatuurin puolustajista.

- Tasapuolisuuden nimissä olisi mielenkiintoista tietää, millaiseksi Kainuun musiikkikatsaus olisi muodostunut, jos Heikinheimo olisi ollut paikalla vain yhden päivän ja Karvonen, Laipio tai Heikkilä toisen. Silloin ei ainakaan olisi tarvittu näin lukuisia virheiden ja tarkoituksellisten yksipuolisuuksien oikomista kuin nyt joudutaan tekemään.

- Keskustelussa (jossa Heikinheimo ei kysynyt allekirjoittaneelta sanaakaan big bandista) Heikinheimo laveasti kertoi kriitikon moraalista - siitä miten hän ottaa asioista paikan päällä selvää, ettei tarvitse tehdä skandaalijuttuja hatarin tiedoin kysymättä asianosaisilta. Niinpä hänen artikkelistaan tulikin ihanteen irvikuva, koska muutkin kuin allekirjoittanut olisivat pystyneet antamaan vastaukset niihinkin kysymyksin, joita Heikinheimo ei nähtävästi halunnut esittää - voidakseen omatunto rauhallisena esittää yksipuolisen jutun.

On valitettavaa, että Heikinheimo näyttää halunneen tietoisesti sulkea silmänsä tosiasioilta ja siten sumuttaa myös ulkopuolisten ihmisten artikkelin perusteella saamaa käsitystä.

- Miksi Heikinheimo puhuu "yksipuolisella tarjonnalla kyllästämisestä" ja toisaalla "kerran puolessatoista kuukaudessa pidettävästä big band -konsertista"? Miksei hän kysynyt esim. "Montako klassisen musiikin konserttia Kajaanissa on järjestetty keväällä 1977?" Vastaus on: [BB-konsertteja enemmän?]. Millä musiikilla kyllästämisestä tässä on kyse?

- Jos on omituista siinä että Kainuu - Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleineen (valtionapu 1976 ...mk.) ja pääasiassa klassista musiikkia soittavine varuskuntasoittokuntineen (täysin valtion ylläpitämä) - jätetään "yksimuotoisen musiikkitarjonnan" piiriin niin mitä omituista on siinä, että lähes kaikki Suomen kaupungit Poria lukuun ottamatta on jätetty yksimuotoisen kunnallisen musiikkitarjonnan piriin? Heikinheimon käsityksen mukaan tässä ei ole mitään omituista, koska hänen mielestään yksipuolisuus on tasapuolisuutta (silloin kun on kysymys vain sinfonisen musiikin tukemisesta) ja tasapuolisuus yksipuolisuutta (silloin kun on kysymys Kajaanin Big Bandista ja Kainuun kulttuuripolitiikasta.).

- Oi pyhä yksinkertaisuus - mitä muuta tuohon enää voi sanoa.

Ilpo Saastamoinen
tulenjohtokoulutuksen saanut res. vänr.

 

Heikinheimo: Miksi en tullut tehneeksi näitä kysymyksiä kulttuurilautakunnan edustajille tai kapellimestarille?
V: Koska olitte nähtävästi ennakkoon päättänyt tehdä tietyn lehtimiestavan mukaisen kyhäelmän.

Heikinheimo: Enkö muka... (?)
- En usko enää mihinkään, mitä kirjoitatte. Te epäilette minun sumuttavan, mutta minä TEDÄN, että te sumutatte yrittäessänne tyhmäksi tekeytymällä olla ikään kuin ymmärtämättä selviä asioita. Tyhmäksi tekeydytään tavallisesti haastattelua tehtäessä. Te sen sijaan ymmärsitte kaiken jo ennen kuin tulitte Kajaaniin mutta esitätte tyhmyydet vasta kyhäelmässänne. En missään tapauksessa pyyhi kyhäelmä-paperillanne mitään. Se on arvokkainta materiaalia tulevissa kriitikkoseminaareissa, joihin minulla on asiaa. Kuten opetitte: "Ei elämä parane ilman kritiikkiä."

Heikinheimo: Jos kirjoituksessani olisi sata virhettä, niin mitä tekisitte?
V: Ihmettelisin, jos vastineeni julkaistaisiin. Jos sitä ei tehtäisi, ihmettelisin, kuinka oikeusmaa-Suomessa voidaan rankaisematta tehdä tällaista.

 

 

21.2.77 Lähetetty Uudelle Suomelle - V. P. (Vellamo-äitini) [Ei tietenkään julkaistu ko. lehdessä.]
Seppo Heikinheimolle 20.2. H.S:n artikkelin johdosta         

Aivan niin kuin haitari

toi ensin kauhistusta,

nyt tuo poppi miehelle,

joll' on mieli "musta":

 

"Musaa toki sinfonista

Kainuun saada pitää.

Siitähän se sivistyskin

kansan joukoss' itää..."

 

Sinfoniaa viljelköön

Seppo Heikinheimo.

"Big band Kainuun kuolkoon pois!"

se Sepon ompi keino.

 

Mut kaviaari kansalle

on ollut outo aina.

Siks ei sillä sinfoniat

arvoss' paljon paina.

 

Lillin lallin, tillin tallin,

kuule, Seppo, kansaa.

Kainuun Big band pinnistää

- ja Seppo meni ansaan...

 

Kajaani 24.2.1977 - Kirjeeni Helsingin Sanomille

Herra Päätoimittaja
Koska lehtenne sunnuntainumerossa 20.2.1977 toimittaja Seppo Heikinheimo julkaisi kirjoituksessaan Kajaanin Big Bandin toiminnasta  kymmenkunta todistettavasti väärää tietoa tai siihen verrattavaa vihjausta (mm. epäsuorasti vihjaten allekirjoittaneen harjoittavan "suurisuuntaista sumutusta") pyytäisin tilaa oheen liitetylle puheenvuorolle seuraavan sunnuntain lehdessänne.

Pyydän samalla anteeksi vastineen pituutta, mutta syynä siihen viittaan seuraaviin tekijöihin:

1)         Virheiden määrä S.H:n kirjoituksessa on huomattavan suuri.

2)         Vaikka olin käytettävissä, ei minua haastateltu big bandia koskevissa kysymyksissä lainkaan.

3)         Toim. Heikinheimo ei jostain syystä pyytänyt kopioita Big Bandin vuosikertomuksesta, jolloin hän helposti olisi voinut tarkistaa kirjoituksensa joitakin virheellisyyksiä.

4)         Heikinheimon kirjoitus ei tuo käsittääkseni esille ainoatakaan positiivista seikkaa Kajaanin Big Bandin toiminnasta, vaikka tällaisia seikkoja voidaan osoittaa olevan.

5)         Kirjoitus hyökkää jyrkästi vasta toimintansa aloittanutta valtionapua saavaa kunnallista laitosta vastaan väärennetyillä tiedoilla tai osittain tietoja salaamalla.

6)         Asia, jota kirjoituksessani en ole maininnut, on se, että Heikinheimo väittää lopuksi nykyisen Kajaanin vasemmistoenemmistöisen kaupunginvaltuuston tehneen big bandille myönteisen päätöksen. Tosiasiassa myönteisen päätöksen teki viimevuotinen oikeistoenemmistöinen valtuusto.

7)         Heikinheimon kirjoitus voi saattaa lopuksi toimintani pop/jazzmusiikin edustajana yksityishenkilönä - mm. 6 vuotta valtion säveltaidetoimikunnassa - outoon ja epäilyttävään valoon.

Alkuperäinen vastineeni on samalla lähetetty HeSa:n musiikkitoimitukselle.

Kunnioittavasti: Ilpo Saastamoinen, kapellimestari

 

28.2.77 Helsingin Sanomat: Keskustelua - Kajaanin big band
Seppo Heikinheimon raportti Kajaanin big bandin toiminnasta (HS 20. 2. 77) on antanut yhtyeen johtajalle Ilpo Saastamoiselle aiheen esittää joukon vastahuomautuksia. Heikinheimo puolestaan selventää kannanottojaan.

 

25.2.77         Kajaani - HeSa julkaisi sen vasta 28.2.77!  -  Big band vai sinfoniaorkesteri Kajaaniin?

Koska Seppo Heikinheimo jätti Kajaanin-visiitillään väliin täsmälliset muistiinpanot, mahdollisuuden saada toimintakertomus- yms. kopiot, esim. allekirjoittaneen haastattelemisen big band -asioissa sekä muutamat mielestäni tärkeät kysymykset, niin yritän nyt vastata niihinkin ja samalla oikoa artikkelissa esiintyneitä lipsahduksia.

Kajaanin Big Bandin valtionapu aluetoimintaan on noussut sinfoniaorkestereihin verrattuna vain kerran (-75), jolloin aluetoiminnan osuus oli 2/3 (31 esiintymistä 47:stä). Vuoden -74 valtionapu oli puolen vuoden toiminnan aloittamista varten v:n -75 tieto 55 000 mk oli väärä, ja todelliseen 65 000 mk:aan verrattuna nousu v. -76 on vain normaali n. 10%. Tuki suuntautuu poikkeuksellisesti myös palkkoihin muun valtiontuen puuttuessa, ja vielä syksyn -74 avustajat soittivat lähes ilmaiseksi. Kajaanin Big Band ja sen yhtye yrittää tyydyttää pop/jazzmusiikin tarvetta Rovaniemeltä Helsinkiin ja Raahesta Joensuuhun (Porin Big Bandin seutua lukuun-ottamatta). Saman alueen klassisen musiikin tarpeista huolehtii 7 alueorkesteria, joille valtaosa aluetuesta meneekin. Mm. Kajaaniin tulevilla kymppitonnisilla valtio vaientaa huomautukset miljooniensa sijoittamisesta vain (laajassa mielessä) klassisen musiikin ooppera- ja orkesteritoimintaan, koulutukseen ja radiotoimintaan - pääasiassa Etelä-Suomessa.

 

Mitä on yksipuolinen tarjonta? Pori Big Bandin kunnallistamishanke on viivästynyt alettaessa voimakkaasti kehittää jo kunnallista kaupunginorkesteria. "Yksipuolistuminen" saatiin näin estetyksi. "Monipuolinen" tarjonta on varmistettu muissa kaupungeissa hautaamalla big bandien ja kansanmusiikkiyhtyeiden kainot kunnallistamistoiveetkin. Kajaanissa kylläkin on klassista ohjelmistoa soittava täysin valtion ylläpitämä varuskuntasoittokunta (kuten "vastustajat" huomauttavat) n. 500 000 mk:n vuosimenoineen, klassista musiikkia opettava ja konsertteja tuottava musiikkiopisto (yhteiskunnan tuki n. 800 000 mk), kulttuurilautakunnan, Oulun kaupunginorkesterin ja mikseipä valtionkirkonkin toimesta järjestetyt tai tuetut klassisen musiikin konsertit sekä ko. musiikin eriasteinen yhteiskunnan tukema kouluopetus.

Kajaanin Big Bandin tarjonta edustaa tässä joukossa - ei pelkästään monipuolisuutta vaan jopa - tasapuolista musiikintarjontaa. Mikäli jousiston puuttuminen paikka-kunnalta on yksipuolisuuden kriteeri, niin lienee palattava takaisin 50-luvulle, jolloin yhteiskunta tuki vain ymmärryksensä mukaan ainoaa oikeaa, klassisen musiikin kulttuuria. Vaikka unohdettaisiin maamme pop/jazzmuusikoiden työllisyysvaikeudet, niin outoa on kaavailla tänne jousiorkesteria - jousisoittajiahan ei riitä edes Ouluun.

On vaikea todistaa itselleni, että big band -"diktatuuriin" hupenisi lähivuosina miljoona vuodessa, sillä realistinen lähivuosien tavoite on 6-8 päätoimesta koostuva runkoyhtye, jonka jäsenille ei suinkaan voida kaavailla "miljoonabudjetin" vaatimaa 10 000 mk:n kuukausipalkkaa. Haaveet päätoimisesta orkesterista ovat hyvin kaukaisia - myös kamariyhtyetarve huomioonottaen,

 

KONSERTTIYMPYRÄT [JA YLEISÖMÄÄRÄT]

Soittimista, joita toimittaja nimitti "pariksi sähkökitaraksi", toista sanotaan tavallisesti bassoksi. Konserttimme lipunmyyjän ja tuolit järjestäneen talonmiehen ilmoitus yleisömääristä (92) oli n. 30% lehtiarviota suurempi. Oulun kaupungin-orkesterin aluekonserttien määrä oli viime vuonna 7. Mistä luku 12? Heidän konsertistaan tuskin kukaan lähti väliajalla pois - vihjauksen mukaan kyllästyneinä. Sen sijaan laulukuoro siirtyi salista näyttämön viereen.

Vuosikertomus: Sen tekee kapellimestari, koska hän on ainoa toimihenkilö koko big bandin puitteissa. Kulttuurilautakunta on yksimielisesti hyväksynyt tuon tosiasioihin perustuvan 5-sivuisen asiakirjan - myös siihen sisältyvät kaksi myönteisesti värittynyttä arvoarvostelmaa (varsinaisen toiminnan ulkopuolella suoritetut yhtye-esiintymiset Moskovassa ja Tukholmassa sekä Ruotsista saatu uusi Nomus-sävellystilaus) ja yhden valtionapua koskevan negatiivisen oletuksen.         Kriittisestä aineistosta on erikseen kokoelma. Juridisesti voidaan todistaa, että toimittajalle kerrottiin joidenkin yleisömäärien olevan huomattavan suuria. Näitä ovat esim.

5.6. Oulu / n. 4200, 2.7. Lieksa / n. 3000, 11.9. Kajaani / n. 5000.

Täällä pidetään kylläkin merkittävämpänä ja kustannuksiltaan pienenä kokeilun-muotona yhtye-esiintymisiä syrjäkyläkoulujen 50 hengen veistosaleissa, sillä näissä tilaisuuksissa on usein 10% seudun väestöstä.

"Komeat" luonnokset 50 000:n yleisöpohjasta ovat osoittautuneet alimitoitetuiksi esiinnyttyämme tähän mennessä 7:ssä läänissä. Joulukuussa jäivät Pieksämäki,  Viitasaari ja Sotkamo ilman pyytämäänsä vierailua, koska soittajat olivat kiinni päätoimissaan ja kapellimestari ei suostu esiintymään yksin - big bandin nimellä. Alueorkesterilaki ja sen mukainen valtionapu ratkaisevat luonnollisesti toiminnan rajat.

Täälläkin ihmetellään artikkelin kysymystä siitä, miten 17000 kuulijalta kerätään vain 4000 mk:n pääsylipputulot ja ilmaisesiintymisistä 32000 mk:n myyntitulot, kun toimintakertomuksessa ja -suunnitelmassa sanotaan: "...ei big band ole itse järjestänyt aluekonsertteja vaan on myynyt niitä..." ja "Omista järjestetyistä (siis Kajaanin) konserteista on saatu pääsylipputuloja." Tilaisuuksista monet ovat järjestäjien päätöksellä olleet yleisölle maksuttomia.

Kainuuta Kuhmon kamarimusiikkijuhlineen ei ole jätetty yksimuotoisen tarjonnan piiriin, sillä ns. valtakunnallinen Kajaanin pop/jazzleiri pidetään nykyisin Paltamossa, jonka asukkaat arvostavat myös "iloisempaa" kuultavaa.

 

LOPPPUPÄÄTELMÄT

Omituista on, että klassisen, vakavan musiikin yksipuolinen tukeminen eri muodoissaan näyttää toimittajan kirjoituksissa tasapuolisuudelta, ja tasapuolisuus yksipuolisuudelta, kun on kyseessä muiden musiikkikulttuurien, vasta toimintaansa aloittavan Kajaanin Big Bandin ja samalla muiden valtakunnallisesti merkittävien Porin sekä Pohjanmaan kokeilujen kamppailusta ennakkoluuloja vastaan. Tämä on valitettavaa tilanteessa, jolloin maan musiikkityöntekijöiden on luotava kulttuuria totuudenmukaiselta pohjalta, sillä yksi lottopotti vastaa koko kaupunginorkestereiden valtionapua, toinen kotimaisen elokuvan tukea ja vuodessa näin kertyvä summa lähes koko taiteenedistämistukea.

Mikäli toimittajan kirjoitus pyrki teilaamaan Kajaanin orkesterikokeilun (tarviten siihen tietoisia tosiasioiden vääristelyjä), lienee se vain osoitus kokeilun menestyksestä. Kirjoitus joka tapauksessa pyrkii hajottamaan sitä kompromissein saavutettua yhteistyöhalua, mikä 10 vuoden aikana valtion taidehallinnossa on vähitellen rakennettu useiden eri musiikinalojen edustajien kesken, ja keinoiltaan on siis erinomaista kriitikkoseminaarien oppimateriaalia. "Ei elämä parane ilman kritiikkiä." Niinhän meitä valistettiin.

Lopuksi: Big Band -päätoimille myönteisen päätöksen teki jo viime vuonna kaupungin oikeistoenemmistöinen valtuusto eikä nykyinen vasemmisto-enemmistöinen.

Kajaani 25.2.77 Ilpo Saastamoinen

 

 

28.2.77 HS - Seppo Heikinheimo: (Vastaus lehden samassa numerossa)

Minun puolestani Suomessa saa kernaasti toimia miten monta big bandia hyvänsä; nurinkurista on vain se, että niin suurella alueella kuin Kainuussa ei toimi muuta valtion tukemaa yhtyettä eli orkesteria kuin big band. Varuskuntasoittokunnan en sen normaaleissa puitteissa katso palvelevan klassista musiikkia; jousiorkesterilla täydennettynä se voisi tarjota huomattavasti monipuolisempaa kuultavaa (mm. operettia) kuin big band.

On ilmeisen suhteetonta, että Kajaanin 17-miehinen big band saa aluetoimintaansa paljon suuremmat summat kuin monikymmenpäiset sinfoniaorkesterit eri puolilla maata.

Tieto Oulun kaupunginorkesterin aluekonserteista oli orkesterin konserttimestarin antama.

Minusta on harhaanjohtavaa laskea big bandin tilastoihin suurten yleisöjuhlien (Jätkän kulttuuripäivien jne.) yleisömäärät. Jos big band soittaisi pari marssia Suomi-Ruotsi -maaottelussa tai Salpausselän kisoissa, vuosikertomukseen pantaisiin varmaan satatuhatta kuulijaa lisää. Ainoa oikea tapa on ilmoittaa kunkin konsertin ja esiintymisen kohdalla sen yleisömäärä, muuten toiminnasta ei saada oikeaa kuvaa. Kun puheena olleeseen Kajaanin konserttiin kerran myytiin lippuja, miksi kulttuuri-sihteeri ei voinut ilmoittaa lukua minulle, niin ettei minun olisi tarvinnut turvautua omaan ja hänen arvioonsa ja Saastamoisen talonmiehen tuolilaskelmaan?

 

Kajaani 27.2.1977 (lähettämäni kirje)
Helsingin Postikonttori
Pikaosasto /Voutilainen        

Viitaten tänä päivänä käymääni puhelinkeskusteluun osastoltanne olevan Nyholmin kanssa, tiedustelen, onko mahdollista täsmällisesti näin jälkikäteen saada selville Helsingin Sanomain toimitukseen jätetyn kirjaamattoman pikakirjeen jättöaikaa (vahtimestarille).         Kirje oli lähetetty Kajaanista perjantai-iltana seuraavin tiedoin: (valkea kuori, kuulakärkiteksti) junassa 25.2. Lähettäjä Ilpo Saastamoinen, Sammonkatu 2 B 10, 87100 Kajaani 10, Vast.ottaja: Helsingin Sanomat, kulttuuripäätoimittaja Kylävaara, Ludviginkatu 2-10, 00120 Helsinki 12.

Kysymys on allekirjoittaneelle tärkeä, koska  yksityisessä puhelinkeskustelussa kulttuuripäätoimittajan kanssa on tullut esiin mahdollisuus, että kirje olisi toimitettu toimitukseen vasta lauantai-iltapäivällä 26.2. (Kirjeen myönnetään saapuneen toimitukseen).

Pyytäisin Teiltä - mikäli mahdollista - tarkan käsityksenne asiasta, koska asia on vielä aivan tuore ja ko. henkilöt siten muistanevat, menikö HeSa:n toimitukseen pikakirjeitä vielä klo 10:n jälkeen lauantaiaamuna, ja oliko Kajaanin kirje perillä siis aamu- vai iltapäivällä Vastauksenne on allekirjoittaneelle erittäin tärkeä.

Kunnioittavasti:         Ilpo Saastamoinen, kapellimestari
Kajaani 

 

1-2.3.77 Helsingin Sanomat - Pekka Gronow: Keskustelua: Kainuun big band
Keskusteluun Kajaanin alueellisesta big bandista (Seppo Heikinheimo 20. 3. ja 28. 3. Ilpo Saastamoinen 28. 3.) osallistuu kulttuurisihteeri Pekka Gronow.

Pekka Gronow:
HS:n musiikkitoimittaja Seppo Heikinheimo on hiljattain käsitellyt Kajaanin big band -kokeilua ja puuttunut samassa yhteydessä laajemminkin musiikkipolitiikkaan: "Minun puolestani Suomessa saa kernaasti toimia miten monta big bandia hyvänsä; nurinkurista on vain se, että niin suurella alueella kuin Kainuussa ei toimi muuta valtion tukemaa yhteyttä eli orkesteria kuin big band", toteaa Heikinheimo.

Totta kai kaikkialla Suomessa pitäisi olla tarjolla musiikkia mahdollisimman monipuolisesti. Valitettavasti kuitenkaan suurella osalla maamme asukkaita ei ole käytännöllisesti katsoen koskaan mahdollisuutta kuulla "luonnossa" korkeatasoista 'elävää' jazzmusiikkia. Jopa Helsingissä, jossa sentään on silloin tällöin ulkomaisia vierailuja, Yleisradion järjestämiä tilaisuuksia jne. jazzinharrastajan mahdollisuudet kuulla hyviä konsertteja ovat paljon vähäisemmät kuin sinfonisen musiikin harrastajan. Muualla Suomessa tilanne on vielä paljon huonompi, eikä sen paranemisesta ole mitään tietoa. En kuitenkaan muista Heikinheimon koskaan tuoneen näillä palstoilla julki huolestumistaan asiantilasta.

Tätä taustaa vasten on tuskin kohtuutonta, jos Kajaanissa kokeillaan vaihteeksi päinvastaista järjestelyä. Kokeilu näyttää sitä paitsi olevan monessa suhteessa yleisöä aktivoivaa: ellen väärin muista, Heikinheimon arviointi Kajaanin big bandin konsertista oli hänen pitkän uransa ensimmäinen jazz-arvostelu.

 

04.03.1977          Kirje:

(Lähettäjä) Postikonttori HELSINKI 10 Pikaosasto No 16
Kapellimestari Ilpo Saastamoinen Kajaani

Viitaten 28.02.77 meille lähettämäänne kirjeeseen, joka koski 25.02.77 Helsingin Sanomille lähettämänne pikakirjeen perilletoimitus-ajankohtaa, ilmoitan seuraavaa:

Saamme aamuisin Kajaanista klo 22.15 lähteneestä ja Helsinkiin klo 8.55 saapuneesta junasta no 72 pikapostia. 26.02. on ko. posti saatu pikaosastolle klo 9.15. Postia avanneet virkailijat muistavat, että em. postin joukossa oli pikakirje Helsingin Sanomille.

Postimies, joka suoritti pikajakelua ko. alueelle ensimmäisellä jakeluvuorollaan, on saanut jaettavat lähetykset 26.2. klo 8.30. Kuitenkin muistetaan osastolla, että hän, järjestettyään kantopiirinsä lähetykset jakojärjestykseen, avusti jotain toista lähetysten järjestämisessä ja odotti samalla juna 72:n posteja, jotka hän otti mukaansa. Hän on saanut toisen jakeluvuoron postit klo 12.15, jolloin hän on suorittanut jakelua toisessa piirissä.

Mutta myös toisella jakeluvuorolla (klo12.20) on Helsingin Sanomille viety pikapostia, joka postimiehen arvion mukaan on ollut perillä klo 13 mennessä.

Kun HS:lle ensimmäisellä jakeluvuorolla pikapostia vienyt postimies on nyt lomalla (27.2-12.3), emme voi häneltä kysyä, mitä hän muistaa ko. lähetyksen perille-toimittamisesta.

Edellä esitettyyn nojautuen pidän todennäköisenä, että ko. pikakirje toimitettiin perille 26.02. ennen puolta päivää ja joka tapauksessa klo 13. mennessä.

Osaston esimies ekspedit. Jouko Voutilainen

[26.9.2012: Helsingin sanomien toimitus väitti, ettei ko. kirjeeni ennättänyt lauantaina toimitukseen ajoissa, joten vastineeni jäi julkaisematta sunnuntain Hesarissa. Tämä Postin kirje osoittaa Hesarin toimituksen väitteen vailla pohjaa olevaksi. Vastaustani ei haluttu julkaista sunnuntain Hesarissa (vaan vasta viikon päästä?).]