1978-2012 Popmuusikot IV

1978:

29.6.78 to Iisalmen Sanomat: Muusikoille yhteinen järjestö (Irtoleike)Muusikkojen yhteisjärjestö -niminen yhdistys sak:laisiin järjestöihin kuuluvien muusikoiden yhdyssiteeksi perustettiin keskiviikkona Helsingissä. Yhteisjärjestön perustivat Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan liitto, Suomen Muusikkojen liitto ja Merimies-Unioni. Järjestö valvoo muusikkojen ammatillisia ja sosiaalisia etuja, mutta ei hoida työehtosopimusasioita, jotka kuuluvat liitoille.

Yhteisjärjestön puheenjohtajaksi valittiin Suomen muusikkojen liiton toiminnan-johtaja Raimo Vikström. Kolmessa sak:laisessa järjestössä on muusikkojäseniä yhteensä 3 500. Ravintolamuusikot kuuluvat Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan liittoon, laivamuusikot Merimies-Unioniin ja muut [!] muusikot (noin 2 200) Muusikkojen liittoon. Nykyisin vielä Teknisten ja erikoisammattien liittoon kuuluvat Popmuusikot ry. tulee myös liittymään Muusikkojen liittoon.

Perustavan kokouksen julkilausumassa syytetään erityisesti valtiovaltaa liian vieras-ystävällisestä työvoimapolitiikasta, joka on heikentänyt kotimaisten muusikoiden toimeentuloa. Lausumassa edellytetään suomalaisten muusikoiden suosimista työ-voimapolitiikassa ja mm. mekaanisen musiikin kilpailun rajoittamista. Yhdistyksen perustamistilaisuudessa puhunut SAK:n järjestösihteeri Lauri Ihalainen  kiinnitti huomiota kulttuurityöntekijöiden ammatillisen järjestötoiminnan hajanaisuuteen ja sanoi SAK:n olevan valmis ja kiinnostunut järjestämään kokonaisvaltaisempaa ammattiyhdistystoimintaa.

 

1979:

Päiväämätön - kevätkesä -79: Monistettu musiikki vie ammattimuusikon työn

Elävää musiikkia on tuettava
Erityisesti erilaiset tallenteet uhkaavat elävää musiikkia. Esitysten monistaminen on aiheuttanut ongelmia muusikoille ja lisännyt työttömyyttä. Videolaitteet ovat viimeisin uhka ja Ruotsissa niitä vastaan on taisteltu kovasti. Levyautomaattien tuotosta ei muusikkojen taskuun kilahda penniäkään.

"Musiikin kulutuksen kasvu ei ole lisännyt työtilaisuuksia, vaan pikemminkin vähentänyt niitä", Vikström painottaa. Muusikot ovat hänen mukaansa joutuneet omituiseen kaksijakoiseen tilanteeseen: toisaalta he joutuvat kärsimään äänitteiden aiheuttamista hankaluuksista ja toisaalta he ovat omaksuneet äänitteiden teon normaaliksi työkseen. Lainsäädäntö laahustaa pahasti jäljessä ja muusikoiden saama tuki on hyvin niukkaa.

Ratkaisumahdollisuutena Vikström näkee valtion tähän astista aktiivisemman osallistumisen. Hänen mukaansa esimerkiksi ohjelmatoimistot välittävät työn-tekijöitä tai ainakin vuokraavat työvoimaa. Siten tehtävä kuuluisi valtiolle. Vikströmin mielestä tulisi harkita myös pysyvien työpaikkojen luomisesta muillekin kuin "vakavan" musiikin esittäjille.

"Tällä hetkellä kevyen musiikin alueella on vain neljä pysyvää työpaikkaa - Kajaani Big Band, jonka palkan maksaa Kajaanin kaupunki. Paremmat toiminta-mahdollisuudet parantaisivat myös musiikin laatua ja nostaisivat yleistä tasoa", Vikström uskoo.
KALLE HEIKKINEN

 

8/1979         SAK - K.V.: Järjestäytymällä autat myös muita
Kaikkihan muistamme Eero ja Jussi R a i t t i s e n, jotka kaksikymmentä vuotta sitten lauloivat itsensä musiikkimaailmamme tähtitaivaalle ja tyttöjen sydämiin. Nykyisin veljekset eivät enää laula yhdessä, vaan erikseen, mutta ovat yhä tunnettuja kumpikin tahollaan laulajina ja popmuusikkoina.

- Ensi keväänä vietämme yhteistä 20-vuotista taiteilijajuhlaamme, kertoi Jussi, monitoimimies, joka oman työnsä ohella hoitaa myös muiden muusikoiden asioita. Jussi toimii Popmuusikot r.y:n puheenjohtajana ja studiomuusikkojen luottamusmiehenä.

Mikä sai sinut järjestäytymään ammatillisesti, kysymme Jussilta?
- Ammattiliittoon liittymiseni saneli puhtaasti käytännön tosiasiat. Jos mieli ajaa omaa tai muiden etua on järjestäydyttävä. Liityin jäseneksi vuonna 1969 eli silloin kun ryhdyin ammattilaiseksi. Silloin perustimme myös Popmuusikot r.y:n, jonka sihteeriksi minut oitis valittiin. Puheenjohtajan pallilla istui siihen aikaan Ilpo Saastamoinen. Mukana olivat myös Seppo Paroni Paakkunainen ja Edvard Vesala sekä monia muita, jotka olivat niitä ensimmäisiä osastomme aktiiveja.

"Villillä" alalla
Popmuusikot kuuluvat SAK:laiseen Muusikkojen Liittoon yhdistyksenä, kertoi Jussi Raittinen edelleen.

Muusikon työ ei ole suinkaan ongelmatonta. Jo yksistään sekin, että alan työnantajat eivät ole järjestyneitä kertoo mistä on kysymys. Popmuusikot joutuvat työskentelemään ns. "villillä" alalla. - Meillä ei vielä ole edes maankattavaa yleistä työehtosopimusta, käymme siitä vasta neuvotteluja, toteaa Jussi.

Järjestäytymisaste 70 prosenttia
- Se on kuitenkin hyvä asia, että tämänkin alan työntekijät, muusikot, alkavat olla jo melkoisen hyvin järjestäytyneitä. Ammattimuusikoista 70 % kuuluu ammatti-liittoomme. Sen sijaan amatöörien ja puoliammattilaisten keskuudessa ei järjestyneisyys vielä ole näin hyvällä tasolla.

Jussi kertoi solisteja liittyneen jo 70-luvun alkupuolella yhdistyksen solistijaostoon. Innostus oli ollut suuri. Jaostoa veti Jukka Kuoppamäki ja mukana oli sellaisia nimiä kuin Katri-Helena, Tapio Rautavaara, Anita Hirvonen ja Päivi Paunu, joka vieläkin on aktiivisesti mukana Ravintolamuusikot r.y:ssä.

- Teemme kuitenkin jatkuvasti jäsenhankintatyötä. Järjestämme mm. vuosittain yhtyeitten Suomen mestaruuskilpailut, johon viime vuonna osallistui noin 150 bändiä. Käytimme tilaisuutta hyväksemme ja hankimme siinäkin yhteydessä uusia jäseniä.

- Kyllä se nykyisin on välttämätöntä, että heti kun työelämään tulee mukaan liittyy myös jäseneksi ammattiliittoon. On muistettava, että järjestäytymällä itse auttaa myös muita. Joukollahan näitä asioita hoidellaan, sanoo Jussi Raittinen. (KV.)

 

31.8.79     Muusikkojen yhteisjärjestön tilaisuus Kajaanin muusikoille.
              (Raimo Vikström, Veikko Byysing)

> (Päiväämätön lehti?) Kajaanilaiset muusikot koolla
Muusikkojen yhteisjärjestö järjesti Kajaanissa 31.8.1979 tiedotustilaisuuden paikallisille muusikoille. Kaikki lähes kaksikymmentä muusikkoa oli kokoontunut kuuntelemaan Raimo Vikströmin ja Veikko Byysingin terveisiä ja keskustelemaan muusikoita kiinnostavista asioista. Pääluottamusmies Veikko Byysing tapasi lisäksi päivän mittaan runsaasti ravintolamuusikkoja ja keskusteli heidän kanssaan työ- ja työehtosopimuskysymyksistä. Kajaanilaiset muusikot kuuluvat yleensä johonkin Muusikkojen liiton osastoon tai Ravintolamuusikot r.y. :hyn. Kajaanissa ei ole omaa muusikkojen ammattiosastoa, mikä selvästi on heikentänyt järjestäytymisastetta. Käydyn keskustelun pohjalta pidettiin järjestäytymisasteen kohottamista välttämättömänä ja paikallisen ammattiyhdistystoiminnan käynnistämistä toivottavana.
Toimenpiteet tähän suuntaan käynnistyvät lähiaikoina.

 

Päiväämätön 12/1979: Muusikot koolla
Orkesteritoimintamme monipuolistamista pitää välttämättömänä Suomen Muusikkojen Liiton liittovaltuusto, joka piti kokouksensa lauantaina Helsingissä.

Muusikot pitävät aiheellisena, että maahamme saadaan tulevaisuudessa big bandeja, kamari- ja puhallinyhtyeitä sekä kansanmusiikkiin ja pop-jazzmusiikkiin erikoistuneita yhtyeitä, jotka voivat keskittyä täysitehoisesti oman musiikkinsa esittämiseen. Uusien sinfoniaorkesteri-tyyppisten orkestereiden perustamista sen sijaan olisi liiton mielestä tarkkaan harkittava.

 

1980:

SOUNDI 3 / 1980 s. 63 Jussi Raittinen: (Ks. Soulset-työpaperi)
Komppikitaristi kiittää - Jussin eepoksen vihon viimeinen osa
...Meillä on Popmuusikot ry:n ja European Musicin välinen työsopimus. Kundit saavat siinä lauantaisin 80 mk käteen ja viikolla 50 mk ja joskus jopa 30 rahaa. Eivät olleet suuria tienestit tuolloin. Popmuusikot muuten solmivat ensimmäisen työehto-sopimuksen nimenomaan European Musicin kanssa joskus loppusyksystä -69.
...

Eräänä päivänä Paroni, nyt siis Utopiassa, tuli huoneeseeni ja rupesi puhumaan perustettavasta Popmuusikot ry:stä. Perustettaisiin nuoria keikkamuusikoita varten Muusikkojen liittoon oma valtakunnallinen osasto, johon Saastamoisen Ilpoa kaavailtiin puheenjohtajaksi, Paronia varapuheenjohtajaksi  ja minua sihteeriksi.

Minun hommanani tulisi olla käytännöllinen toteutus ja taloushommien hoito. Suostuin hommaan, sillä en koskaan ollut tuntenut olevani kotonani Artisteissa, ja varmasti olin firman kaikkien aikojen kehnoin työntekijä.

Suuri Popmuusikot ry:n perustamiskokous pidettiin joulukuun puolivälissä Natsalla, ja väkeä oli paikalla yli kaksisataa. Innostus oli valtava, osittain jo senkin takia, että nyt tehtiin ammattiyhdistystä, jossa nuori polvi itse oli asioistaan päättämässä. Toki nuoria muusikoita jo pitkin 60-lukua oli kevyen musiikin puolelta liittynyt Liittoon, mutta näin tapahtui lähinnä tanssiyhtyeissä. Popmuusikoita pidettiin varsin yleisesti vanhemman muusikkoväen, niin klassikoitten kuin tanssimuusikoidenkin ja erityisesti jazzväen piirissä kovasti ammattitaidottomina ja amatööreinä ja täten oikeastaan Liittoon epäkelpoina. Asenteet olivat kuitenkin hiljalleen lientymässä, ja nyt kun uuden osaston johtoon saatiin viittä vaille valmis musiikkitieteen maisteri ja tunnettu pedagogi Ilja sekä tunnettu jazzmies Paroni niin ei kovin helposti enää voitu hankettamme tölväistä järjestyneen ammattiväen piirissä.

Ensimmäisessä hallituksessa oli meidän kolmen lisäksi ainakin Vesalan Eetu, joka olikin itse asiassa yksi perusidean ympärillä puuhanneista kundeista, Hasse Walli, Rune Leskinen, Orient Expressin Markku Runne sekä Smokingseja liidaava sekä omaa liiketoimintaansa aloitteleva Matti "Saara" Sarapaltio.

Tuosta vanhemman polven suhtautumisesta meihin vielä sananen. Se oli joskus aika kornia, mutta mielestäni aivan yhtä ikävällä tavalla suhtautuvat monet ikäiseni ja jopa minua yli kymmenen vuotta nuoremmat (olen 36) "pidemmälle" edistyneet ammattitoverit tämän päivän nuorimpaan polveen, erityisesti uuden aallon edustajiin. Aivan samoja kliseitä kuulee nyt kuin kymmenen, viisitoista vuotta sitten me saimme kuulla jazz/tanssimuusikoiden suusta. Olen luullut, että rockmusiikin yleistyminen (sehän vaikuttaa tänä päivänä kaikessa kevyessä musiikissa) myös suvaitsevampi suhtautuminen nuoreen polveen muuttuisi. Olemmeko todella unohtaneet, mitä oli olla nuori, innostunut sekä pää täynnä asioita, joita ei vielä käytännössä ehkä aivan "oikealla" tavalla osaa toteuttaa? Toivottavasti emme!

Siirtymiseni kevyen musiikin kaupallisista jakelutehtävistä ammattiyhdistysliikkeen riveihin aiheutti minussa sangen nopean poliittisen tiedostamisprosessin käynnistymisen. No, olinhan jo kahdenkymmenenkuuden, irtautumassa lapsuuden-kodin vaikutuspiiristä ja aikaperspektiiviä kahteen sangen voimakkaaseen asenteen-muokkaajaan, nimittäin kouluun ja asepalvelukseen, rupesi olemaan tarpeeksi ns. elämänkatsomuksen syntymiselle.

Radikaali opiskelijaliike oli alkanut jo tuossa 60-luvun puolenvälin tienoilla, ja vuonna -68 oli se varsinainen "hullu vuosi". Minä en kuitenkaan ehtinyt vielä tähän junaan mukaan, ehkäpä siksi, etten kovin paljon pyörinyt varsinaisissa opiskelija-ympyröissä.

Sitoutumiseni työväenluokkaan tapahtui siis ammattiyhdistysliikkeen ja käytännön työelämän kokemuksen kautta, ja tämä on näin jälkeenpäin ajatellen muodostanut minulle sen perustan ja motiivin pysyä mukana musiikkibisneksessä - sellaisen jokainen taiteilija tarvitsee. Selväoivallus siitä, että myös viihteen alueella vallitsevat samat taloudelliset peruslait kuin muuallakin työelämässä vähentää melkoisesti tässä hommassa niin tavallista identiteettikriisiä, samoin kuin myös se, että johdonmukaisesti pitää itseään työntekijänä eikä jonkin karvaisena yksityis-yrittäjänä. Jos minusta ei olisi tuolloin tullut ammattiyhdistysaktiivia ja kommunistia (en tosin ole puolueen jäsen), on varsin todennäköistä, että olisin jo aikoja sitten lopettanut musiikkihommat, ainakin rockmusiikin puolella.

Mahdollisesti olisin jonkin huonosti menestyvän ohjelmatoimiston pomo, taikka istuisin jossain levy-yhtiössä käyden mahdollisesti viikonloppuisin keräämässä sekiinit salkkuun humppatansseissa vanhan nimen varjolla. Kenties olisin rikaskin. Ammattiyhdistyshommissa en ole juuri palkkaa saanut, mutta varsin rikkaita kokemuksia sitäkin enemmän. Suuren osan varsinaisesta poliittisesta työstäni olen tehnyt esiintymällä eri järjestöjen tilaisuuksissa sekä yksin että myös Boysien kanssa. Yhtenä vaikuttavimmista kokemuksistani tällä saralla muistuu vieläkin mieleen Teiniliiton kevätfestivaalit pääsiäisenä 1974 Jyväskylässä.

Jospa tähän siteeraisin loppulauseeni Simo Talvitien vuonna 1975 kokoamasta nuorten kansalaisten mielipidekirjasta "Entä minun isänmaani?": "Toivon kuolevani eläkkeellä olevana kansantaiteilijana sosialistisessa Suomessa". Se kiteyttää lähes kaiken sen mihin elämässäni pyrin...

 

6.5.80 ti Savon Sanomat: Muusikot tukevat kevyttä musiikkia 
Muusikot haluavat musiikkielämämme monipuolistamista. Tähänastinen kehitys orkesterielämässämme on muusikkojen mielestä ollut yksipuolista; se on synnyttänyt lähinnä yksinomaan sinfoniaorkesterityyppisiä orkestereita.

Meillä ei ole julkisen tuen turvin toimivia kevyen musiikin orkestereita lainkaan. Ei ole juuri big bandeja, pop- tai jazzyhtyeitä eikä liioin kansanmusiikkiyhtyeitä. Kajaanissa toimii maan ainut kunnallinen Big band, jossa on neljä vakituista soittajaa.

Näin todetaan vastikään valmistuneessa Muusikkojen liiton musiikkipoliittisessa ohjelmassa. Ohjelma jakaantuu kahteen osaan: toinen käsittelee musiikkipolitiikkaa ja toinen mm. muusikoiden työoloja ja koulutusta. Maahan ei tässä vaiheessa enää pitäisi perustaa uusia sinfoniaorkestereita. Nykyisin toimivia tulee sen sijaan kehittää ja toiminta-aluetta laajentaa. Suomessa on vain kaksi täysimääräistä soittajistoa, Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri, joissa on noin 95 soittajaa. Kaikkiaan sinfoniaorkesteri-tyyppisiä orkestereita on lähes kolmekymmentä, joista pienimmissä vain muutama päätoiminen soittaja.

Nyt tarvittaisiin lähinnä big bandeja, kamariyhtyeitä, jazzia ja poppia soittavia yhtyeitä tai puhallinsoittajistoja elävöittämään ja monipuolistamaan musiikki-elämäämme.

Pitkä koulutus ja huono palkka
Palkkaus on tunnetusti alhainen. Se ei vastaa vaatimuksia, joita orkesterimuusikolle asetetaan, eikä niitä ponnistuksia, joita orkesterimuusikoksi pääsemiseksi vaaditaan. Orkesterimuusikon keskimääräinen koulutusaika on orkesteriin tultaessa lähes kymmenen vuotta, todetaan ohjelmassa.

Lisäksi on ajateltava, että enin osa soittajista joutuu omalla kustannuksella hankkimaan erittäin kalliit soittimensa. Tähänkin ongelmaan ohjelmassa puututaan ja ehdotetaan, että työnantajat enenevässä määrin hankkisivat soittimia tai korvaisivat paremmin oman soittimen käytön ja avustaisivat sen hankkimisessa.

Muusikkojen työllisyys jakautuu varsin epätasaisesti. Ongelmat ovat isoimmat kevyen musiikin alueella. Orkesterimusiikin puolella on toisaalta ylitarjontaa puhaltajista ja pulaa jousisoittajista.

Koulutuspoliittisella suunnittelulla voitaisiin koulutus saada paremmin vastaamaan työelämän tarpeita. Koulutusta olisi myös monipuolistettava ja otettava huomioon erityisesti kevyen musiikin tarpeet.

Uusien työpaikkojen luominen olisi ensisijaisesti suunnattava kevyen musiikin alueelle. Ne kevyen musiikin tekijät, jotka eivät soita tanssimusiikkia, ovat pahimmassa paitsiossa.

 

1981:

> 13.10.1981         Viitasaaren Sanomat - Matti Waskilampi: Kulttuuririihi
Sis. mm: Keikkamuusikot edelleen työehtosopimusten ulkopuolella
> Isot henkilöhaastattelut 81-89

 

1982-1988???

9/86 Muusikko 13 - Arthur Fuhrmann: VASTAUS NIMIMERKILLE "C maj 7"
... Ilpo Saastamoinen lähetti ELVIS'in vuosikokoukselle pitkän kirjoituksen, jossa kosketeltiin mm. improvisaatio-tekijänoikeusongelmatiikkaa. Tältä pohjalta sitten "Paroni" Paakkunainen otti asian esille TEOSTO'n vuosikokouksessa, joten ongelma on tiedostettu, mutta mitään konkreettista ei ole tapahtunut.

 

1989:

4/1989:  Anu Laakkonen: Poppia, rokkia ja rottia - suomalaisten rockmuusikkojen ammattiyhdistystoiminnan kehitys ja ideologiat
(Pro gradutyö Popmuusikot ry:n kolmesta puheenjohtajakaudesta),
Helsingin yliopisto huhtikuu 1989.

s.107         Suhtautuminen kaupallisuuteen.
"...Niin Saastamoisen kuin Raittisenkin edustama ajattelutapa oli monessa suhteessa tyypillinen 1970-luvulle: kaupallisuuden kanssa ei haluttu olla tekemisissä. Saastamoisen ideologiassa "rakkaus musiikkiin" voitti bisneksen... Saastamoisen ja Raittisen ideologiaan kuului muusikon käsittäminen pikemminkin työläiseksi kuin yrittäjäksi. Musiikkibisnes edusti työnantajapuolta ja kapitalismia."

s.108         Musiikin tekemisen perusta
Saastamoisen ideologian mukaan musiikin pitäisi pysyä harrastuksena, jotta se säilyttäisi uudistumiskykynsä ja ilmaisuvapautensa. Saastamoisen muusikko-ihanne oli luova taiteilija, joka pyrki tajuamaan musiikin ja muiden elämän-alueiden yhteyden eikä pitänyt musiikkia itseisarvona. Pohjimmaisena pyrkimyksenä oli "todellisuuden peruskysymysten" syvällinen ymmärtäminen. Harrastusmaisuuden korostaminen ei ollut ristiriidassa voimakkaiden koulutus-pyrkimysten kanssa, koska Saastamoisen näkemys koulutuksesta poikkesi perinteisille musiikkioppilaitoksille ominaisesta näkökulman kapeudesta.

s.109         Musiikkinäkemys
Saastamoisen ideologiaan sisältyi käsitys kaikkien musiikin lajien tasa-arvoisuudesta. Jo 1960-luvulla virinnyt kiinnostus vieraiden kulttuurien musiikkia kohtaan ennakoi tavallaan 1980-luvun lopun world music -innostusta. Kyseessä oli musiikillisen maailmankuvan tietoinen laajentaminen. Tämän ideologian mukaan populaarimusiikki oli oma taiteenlajinsa, jolle kuului arvostettu yhteiskunnallinen asema.

 

1990:

Päiväämätön 1990 (> Ks. MUSA-koulutus):  ROCKMUUSIKOT RY

Raittisen Jussi, minä ja Leppäsen Leevi ollaan oltu mukana Seinäjoen Rytmi-instituutin perustamiskuvioissa. Ja nyt kannatusyhdistys on päättänyt sen käynnistää, Vaasan lääni ja Seinäjoen kaupunki lähtivät mukaan siinä määrin, että pomoa etsitään ja ekoja kursseja suunnitellaan. Ja onhan siinä myös (perustaja)jäsenemme Ilja Saastamoinen ollut mukana. Joensuun puolella on tapahtumassa isompia juttuja ja huhu kuului, että Helsingin nuorisoasiainkeskuskin olisi valtakunnallisesti mukana. Huhusta otetaan selvää.

Marraskuun syyskokouksessa käydään siis kevään jutut läpi, eli toimintakertomus, tilinpäätös jne. ja valitaan johtoremppa sekä tehdään suunnitelmat. Johdossa on siis nyt olleet puheenjohtajana Pekka Nissilä, vara-peejiinä (nykyisin jälleen freelance) Janne Louhivuori ja loput - Anita Pajunen, Pirjo Aittomäki. Luumu Kaikkonen, Jan Noponen, Nono Söderberg ja Tommi Lindell. Kuka viitsii, ehtii, jaksaa ? Siinäpä pulma. Tekemistä kyllä riittää.

Tarkkailkaa postianne
Motivoitunut (?) puheenjohtajanne         Pekka Nissilä

[14.02.2013: Huom! Ei bisnes ja kaupallisuus SINÄNSÄ ollut pahasta. Kysymys oli siitä, että muut vain yrittivät hyötyä kaupallisesti siitä, minkä olit repinyt irti omasta selkänahastasi. Tämä ulkopuolisten ansioton hyödyntavoittelu merkitsi vain sitä, ettet voisi korvauksetta antaa ulos luomustasi vain siksi, että toinen hyötyisi taloudellisesti siitä, että olit kyennyt tuomaan julki ilosi tai tuskasi, että kykenit välittämän sen toisille - mitä bisnes-herrat eivät itse osanneet tehdä. Kysymys oli kunnioituksesta; jos itse kunnioitit sitä mitä teit, olisi tuo kunnioituksen osoitus vähimmäisvaatimuksena myös niille bisnesmiehille, jotka tuotteitasi hyödyntävät. Kysymyksessä on siis vain yleinen arvonanto sitä kohtaan mitä teet. Et halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät arvosta tekemisiäsi.]

 

1993:

Muusikko 9/93 - Pekka Nissilä:  Jussi Raittinen, 50 vuotta: "Comeback on vielä tekemättä"

URAKEHITYS
... Tosin bändikin oli aika valinkauhassa, me treenattiin tällä Hauru-Pohjola-Rautarinne-Jakoila -ryhmällä, mutta tehtiin kuitenkin jollain entisen rippeillä keikkoja.

Debytoitiin tammikuussa -70 (John) Mayallin Kulttuuritalon konsertissa. Mutta selvästi vähemmän oli silloin keikkoja. Toinen vaikea vaihe oli 70-luvun loppuvaihe, silloin mä olin jo melkein lopettamassakin. MAF perustettiin -78 [?!], ja oli puhetta, että Liittoon perustettaisiin päätoiminen keikkamuusikkojen luottamusmiehen duuni. Keskusteltiin vakavasti, että alanko minä hoitaan sitä...

... Kyllä mulla on ollut elävä yhteys siihen mitä rockissa tapahtuu, varsinkin (bändien) SM-skabojen kautta. Yhtenä tarkoituksena niillä oli saada maakunnan ääni kuulumaan. Harrastuspuoli oli alussa tärkeä, ja olihan se meidän tapa kerätä jäseniä myös. Kilpailu oli kuitenkin se muoto, jolla saatiin eniten julkisuutta. Kulttikselle pääsy (finaaliin) oli kova juttu silloin, kyllä se pisti niitä treenaamaan...

LIITTO
Oilingin Masa rupesi puhumaan bändissä syksyllä -68, että nyt kundit Liittoon. Jonkinlainen esiaste popmuusikoiden järjestäytymisestä oli itse asiassa syksyllä-64, puuhamiehenä oli Johnny Liebkind. Heinosen Leksalla ja Weneskoskellakin oli tämmöisiä konserttivedätyksiä, ja siellä kävi bändit ihan mainospohjalta soittamassa. Funtsittiin jonkinlaista boikottia, muttei se oikein saanut kannatusta. Ilmapiiri oli, että aina tulee kuitenkin joku, joka vetää välistä. Mä olin sitten jonkin aikaa Einiöiden Artistit Oy:ssä keikkamyyjänä -69, ja silloin syksyllä alkoi pakka mennä sekaisin uudella tavalla, tuli Apollo, Wigwam ja Tasavallan Presidentti.

Jormasin ja Topmostin jälkeenhän oli Ernos, First ja New Joys. Firstillä oli ainoat suomenkieliset kunnon hitit, jos listoja katsotaan. Eikä pidä unohtaa Soulsetia, joka oli hetken aikaa todella suosittu. Ja Blues Section oli kovasti esillä, pärjäsi kaikissa äänestyksissä ja oli Ronnien kautta esillä Suosikissa kovasti, vaikkei mitään pophittikamaa heittänytkään.  Soulsetissa kohtasivat Vesalan Eetu, Paroni ja Saastamoisen Ilpo.

Syksyllä -69 Paroni ja Eetu tuli käymään mun luona siellä Einiön lafkassa, ja esitti, että olisi tarkoitus perustaa Liittoon tämmöinen popmuusikkojen osasto. Ne pyysivät minua sihteeriksi, kun olin käynyt sitä Kauppaopistoakin. Suostuin, ja perustava kokous oli Natsalla marraskuun lopulla, ja innostus oli valtava. Alkuvuodesta pidettiin tukikonsertti, ja Liittokin auttoi meitä rahallisesti alkuun. Se oli keino saada näitä poppareita Liittoon, ja niitä tulikin ympäri maata, siinä oli heti sellainen valtakunnallinen leima. Ammattilaisia oli poppareissa paljon, itse asiassa enemmän kuin tänään, niitä soitti näissä solistibändeissäkin.

Nopean liikkeellelähdön jälkeen tulikin sitten välirikko. Me oltiin radikaalisti eri mieltä, ja kyllä meitä jossain määrin katsottiin hitaastikin. Alkuvuoden -70 aikana Tomi ja Veikko Byysing oli keskustelleet pitkään Saastamoisen Ilpon kanssa ravintola- ja laivamuusikkojen tilanteesta Liitossa. Se johtikin siihen, että Popmuusikot ry. erosi Liitosta, ravintolamuusikot perusti oman ja laivamuusikot oman, ja kaikki menivät eri liittoihin.

Popmuusikot meni loppujen lopuksi Mekaanikkojen liittoon (myöh. Tekeri), ja kyllä meitä siellä katsottiin vähintään yhtä kieroon. Sinne tuli samaan aikaan nippu muitakin freelancereita, että niillä kyllä riitti ihmettelemistä. MAF:in hallituksessa mä olin jo mukana Popmuusikkojen edustajana, joiden pj:ksi ryhdyin -74 Ilpon jälkeen, ja olin kymmenen vuotta.

Jonkinlainen vakiojengi siinä oli, vaikka pientä vaihtumista tapahtui tietenkin. Nyt kun jälkikäteen katsoo, niin sellaista järjestösotaa se oli, mutta kyllä jotain saatiin aikaiseksikin. Ravintola-tes, laiva-tes, Tekeri pääsi mukaan YLEn neuvotteluihin -76 jne. Jäsenmäärä nousi muutamassa vuodessa hurjasti. Meillä oli eri jaostoja, esim. äänittäjät, jazzarit ja solistit.

Solistipuolella oli -73 Vanhalla suuri kokous, siellä oli puuhaajina ainakin Katri (-Helena), Danny, (Jukka) Kuoppamäki ja Päivi Paunu. Sinne tuli kovasti väkeä, Arttu Suuntalasta ja (Viktor) Klimenkosta lähtien. Ilkka Hemmingin puheenvuoro mulla on jäänyt mieleen, kun hän totesi, että "mitä me vielä tällaiseen yhdistykseen liitytään, liitytään sitten vasta, kun asiat on kunnossa".

-78 me tultiin Tekeristä takaisin ja kynnys oli korkea, kolmisensataa jäsentä oli silloin. Mä olin Liiton hallituksessa ensin kuunteluoppilaana, ja sitten liitto-kokouksen valitsemana jäsenenä. Toimin myös kaksi kautta keikka-alueen luottamusmiehenä. Siihen aikaan kyllä istuttiin kokouksissa ja paljon! Rooman sopimuksen ratifiointi oli silloin yksi pääasioista. Suurin kokemani edistys-askel niiltä vuosilta, vaikken tainnut enää olla just silloin hallituksessa, kun se tuli, oli tämä TaEl:lin saaminen. Sen mä tunsin myös erittäin hyvin henkilö-kohtaisesti, koska juuri samaan aikaan alkoi mennä keikkapuolella lujaa, joten jotain kertymää alkaa olla, varsinkin kun vertaa siihen aiempaan...

 

1994-1997???

 

1998:

2/98 SELVIS s.16
Ilpo Saastamoinen (Elviksen jäsen)

(Millainen kuva sinulla on SMTK:n toiminnasta?)
1)         Minulla on aika huono ja yksipuolinen kuva MICistä (Mus. tiedotuskeskus) sekä siitä, miten LUSES liittyy MICiin. Niiden toiminta tuntuu olevan avoimesti taidetta arvioivaa ja esteettisiä valintoja tekevää, esimerkiksi muutamia suomalaisia oopperasäveltäjiä nostetaan selvästi esiin. On hämmästyttävää, että joitakin tuetaan niin selvästi, muttei toisaalta ole kuitenkaan avoimesti myönnetty, että MICissä tehdään esteettisiä arviointeja. Tämä vaatisi periaatteellista MICin (ja LUSES:n) toimintaa koskevaa keskustelua - tuetaanko kaikkea vai valikoidusti.

(Mitä mieltä olet keskuksen toiminnan painopisteistä? Keskittyykö se liikaa vain joihinkin musiikkityyleihin?)
2)         Vaikea sanoa. Itse edustan väliinputoaja-tyyliä, jota pidetään jazzin luopiona, muttei toisaalta hyväksytä kansanmusiikiksi, rockista puhumattakaan. Raja-alueilla toimivat jutut tuntuvat jäävän huomiotta.

(Pitäisikö keskuksen edistää suomalaisen kevyen musiikin leviämistä myös kotimaassa? Miten?)
3)         Luonnollisesti. Yksi ongelma on esimerkiksi siinä, ettei MIC tee minkäänlaista aktiivista työtä hankkiakseen säveltäjiltä nuotistoja. Odotetaan vain, että säveltäjät itse hoitavat asian. Mutta kun laitos ei osoita mitään mielenkiintoa, niin tuntuu kuin olisi siellä tyrkyttämässä tavaraa. Ei säveltäjäpuolikaan aivan syytön ole, ovat aika passiivisia tarjoamisessa, joskin se on ymmärrettävää arkuutta tässä tilanteessa. Mutta pitäisi tutkia, voiko asialle jotakin tehdä, voisiko MIC aktiivisemmin nähdä koko säveltäjäkentän. Lisäksi MIC (tai LUSES) voisi myös myöntää apurahoja nuottien puhtaaksikirjoittamiseen.

(Keskuksen toiminta painottuu vakavan musiikin säveltäjiin ja marginaalisen kevyen musiikin vientiin [?]: onko mielestäsi kohtuullista, että toimintaa kuitenkin rahoittavat...suomenkielisen kevyen musiikin tekijät ja ulkomaiset tekijät, joita keskuksen toiminta ei välttämättä vastaavasti hyödytä?
4)         Se ei ole kohtuullista. Viittaan yhtenä esimerkkinä pariin rahallisesti merkittävään oopperaproduktioon, ne yksin nielevät kevyeltä puolelta paljon.

 

8/98 Muusikko, s.5-6 - Raimo Wikström - 30 v. muusikkojen asialla
...Kun olin ollut liitossa töissä kolme vuotta minut valittiin puheenjohtajaksi Jorma Katraman jälkeen. Olin silloin kolmekymmentä. Liitto oli erittäin vaikeassa tilanteessa, koska sen toiminta ja olemassaolo oli asetettu vakavasti kyseenalaiseksi.  Oli näet tapahtunut järjestöllinen hajaannus muusikkojen piirissä, kun Musiikkialan Ammattiliittojen Federaatio oli perustettu. Siihen kuului kolme muusikkojen yhdistystä Ravintolamuusikot ry, Laivamuusikot ry ja Muusikkojen liitosta eronnut Popmuusikot ry. Ne kuuluivat SAK:n jäsenliittoihin.

Muusikkojen liiton suhde keskusjärjestöön oli jotenkin traumaattinen sen jälkeen, kun liitto vuonna 1956 oli eronnut SAK:sta. Ennen sotia liitolla oli ollut yhteistyötä Henkisen työn yhtymän kanssa. Kun ammattiyhdistysliike eheytyi 60-1uvun  lopulla, Muusikkojen liitto seurasi asioita ,sivusta passiivisena.

Jälkeenpäin ajatellen keskusjärjestöasia olisi pitänyt hoitaa tuolloin tavalla tai toisella, mutta näin ei tapahtunut. Itse muistan ottaneeni asian esille, mutta uutena liiton työntekijänä en saanut ajatuksilleni vastakaikua. Olin itsekin epävarmalla kannalla, kun kokeneemmat sanoivat, ettei keskusjärjestöstä ole hyötyä.

Tapahtumat vyöryivät siis omaa tahtiaan ja liitolle tuli kilpailija. Kilpailut pitää tietenkin aina ottaa tosissaan, jos aikoo pärjätä ja näin Muusikkojen liitossa myös tehtiin. Haaste otettiin vastaan ja hihat pantiin heilumaan.

Olin puheenjohtajana pari vuotta. Sinä aikana teimme liiton hallituksen kanssa perusteellisen uudistussuunnitelman, jota lähdettiin toteuttamaan 1973. Minua pyydettiin jatkamaan puheenjohtajan tehtävässä, mutta en halunnut sitoutua niissä oloissa puheenjohtajan tehtävään. Sitä vastoin uuteen toiminnanjohtajan tehtävään lähdin mielelläni. Olin siinä hommassa 16 vuotta.

Liiton toimiston työskentely alkoi muuttua, kun toimintaan tuli uutta vauhtia. Hiljalleen muutettiin työajat normaaleiksi toimistoajoiksi. Minun osaltani soittaminen alkoi vähä vähältä jäädä sivummalle ja loppui ennen pitkää kokonaan. Toimiston ja liiton toiminnan muutokset eivät tietenkään sujuneet täysin ilman kitkaa. Muutosvauhti oli aika kova.

70-luvun alkupuolella saimme tehdä tosissamme työtä, jotta liitto olisi säilyttänyt asemansa saati sitten mennyt eteenpäin. Meillä oli hyviä ja aktiivisia toimihenkilöitä hallituksessa ja osastoissa, esimerkiksi Jorma Taivainen, Juha Mononen, Arthur Fuhrmann, Jorma Katrama, Markku Kalenius, Pertti Hynninen, Ari Hakulinen, Markku Suoknuuti, Tapio Lehtonen, Aaro Söderberg jne. Saavutimme myös tuloksia. Kaikkien panos oli tietenkin tärkeä.

SAK:hon liityttiin uudelleen 1974 sen jälkeen, kun asiassa oli suoritettu jäsen-äänestys. Toiminta sai uutta puhtia ja yhteistoimintaa muun muassa HRHL:n kanssa viriteltiin. Ravintolamuusikkojen työehtosopimus saatiin liittojen yhteisten ponnistusten jälkeen [???] solmituksi vähän ennen vappua 1974.

Ennen pitkää tulivat myös ensimmäiset työtaistelut ja lakot. Muistuu mieleeni muusikkojen hakusaarto Yleisradiossa ja MTV:ssä, ravintolamuusikkojen lakonuhka 1974 ja lakko 1977, studiomuusikkojen kieltäytyminen työn vastaan-ottamisesta äänilevy-yhtiöissä talvella 1974, RSO:n lakonuhka Yleisradiossa 1979 sekä muusikkojen lakonuhka Yleisradiossa ja MTV:ssä vuotta aiemmin - missä yhteydessä myös laulusolistit saivat Yleisradiossa ja MTV:ssä työehtosopimuksen. Laajempia SAK:n julistamia lakonuhkia ja lakkoja on niitäkin ollut lukuisia.

Luulen, ettei ole väärin sanoa, että Muusikkojen liiton toiminta alkoi 70-luvulla näyttää enemmän ja enemmän tavalliselta ammattiliiton toiminnalta. Olimme saaneet jäsenistön hyväksymään sen ajatuksen, että on panostettava liiton toimintaan, jos sen odotetaan tuottavan tuloksia. Erittäin tärkeätä oli se, että saimme jäsenmaksun tason nostettua yleistä tasoa vastaavaksi ja organisoitua jäsenmaksujen perinnän tehokkaasti.

Mitä on saatu aikaan kolmessakymmenessä vuodessa, mitkä ovat tärkeimmät virstanpylväät?
Muusikkojen liitto on toiminut 81 vuotta. Itse olen ollut mukana 30 vuotta ja jotain siitä tietysti muistuu mieleen. [v. 2017 siis 100 v.]

On muistettava, että edeltäjien tekemä työ on aina se perusta, jonka varaan rakennetaan. Muusikkojen liiton toiminnan erityispiirre on, että liitto on kyennyt koko historiansa ajan jatkamaan sitä toimintaa, joka vuonna 1917 pantiin alulle. Vaikeita aikoja ja hajotuspyrkimyksiäkin on ollut, mutta niiden läpi on kyetty jatkamaan. Siinä suuri ansio on niillä henkilöillä, jotka ovat kantaneet ensisijaisen vastuun yhteisten asioiden hoitamisesta. Meidänkin liitossamme on paljon tällaisia henkilöitä. He ovat osoittaneet kaukonäköisyyttä ja rohkeutta ja velvollisuuden tuntoa. Yksi esimerkki reippaista otteista on se, että köyhä Muusikkojen liitto keskellä sodan melskeitä hankki omistukseensa toimistohuoneiston Uudenmaan-kadulta.

Liittyminen SAK:n jäseneksi vuonna 1974 perustui jäsenistön suuren enemmistön mielipiteeseen ja tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Tämä oli minusta viisas ratkaisu. SAK:n jäsenenä Muusikkojen liitto onkin yleensä saanut sen tuen ja avun, jota keskusjärjestöltä on voitu odottaa. Esimerkiksi Rooman sopimuksen ratifioimiseksi käytyyn kampanjaan 80-luvun alkuvuosina SAK osallistui aktiivisesti muusikkojen tukena.

Koska muusikkojen työsuhteet ovat kautta aikojen olleet lyhyitä ja poikenneet ikään kuin valtavirrasta, liitolla on riittänyt runsaasti työtä työsuhteiden lyhyyteen liittyvien erilaisten epäkohtien poistamisessa. Merkittävä prosessi tässä mielessä oli työeläketurvan järjestämiseksi käyty pitkä kamppailu. Sen aloitti Antero Aarre tekemällä henkilökohtaisen soveltamishakemuksen omassa TEL-asiassaan. Kun siinä saavutettiin myönteinen vakuutusoikeuden ratkaisu kampanjaa laajennettiin koskemaan esimerkiksi levy-yhtiöt, Yleisradio ja MTV.

Oli jotenkin hohdokasta, kun Eläketurvakeskuksen johtajat pyysivät, että emme enää tekisi uusia soveltamisratkaisupyyntöjä muusikkojen ja näyttelijöiden osalta. Tilanne oli nimittäin ajautunut siihen, että Eläketurvakeskukseen tuotiin kuorma-autoilla asiakirjoja, jotka liittyivät näihin eläkeratkaisuihin. Silloin tuntui, että asiat saattavat lähteä etenemään. Nyt kaikki työsuhteet ovat työeläketurvan perusteena.

 

1999-2006???

 

2007:

20.11.07 Freelancemuusikot ry:n 60-vuotisjuhlakonsertti Helsingissä
Arvoisa kutsuvieras, tervetuloa juhlakonserttiin!

Suomen Muusikkojen Liitto ry:n suurimman paikallisosaston - nykynimeltään Free-lancemuusikot ry - perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Juhla-vuoden kunniaksi osaston johtokunnalla on ilo kutsua Sinut juhlakonserttiin, joka järjestetään tiistaina 20.11.2007 klo 19.00 Pop & Jazz Konservatorion Arabiasalissa Helsingissä (Arabiankatu 2 A). ["Kutsuvieraita" siis kaikki jäsenet!]

Juhlakonsertissa kuullaan Freelancemuusikot ry:n jäsenistä tilaisuutta varten koottua orkesteria laulu- ja instrumenttisolisteineen. Ohjelmistossa on osaston jäseniltä Matti Puurtinen, Anna-Mari Kähärä ja Raila Kulokari tilattujen teosten kantaesitykset, sekä laadukas valikoima muuta koti- ja ulkomaista musiikkia.

Juhlaterveisin,
Janne Murto puheenjohtaja Freelance muusikot ry

PK: 23.11.07          - Pari päivää Helsingissä... Eka iltana Free lance muusikot ry:n 60-vuotisjuhlakonsertissa sekä kokouksessa. Nykyinen puheenjohtaja J. M. ei tuntenut minua, joten esitinkin kokoukselle äänioikeuden tarkistamista osanottajilta. En jaksa tässä ruveta enää pohdiskelemaan nykytilannetta. Totean vain, etten itse ilkeäisi katsoa jäseniä silmiin, jos keräisin rahat jäsenmaksuista valtakunnallisesti mutta toimisin avoimesti vain paikallisosaston mandaatilla. Se ei voi olla pitkällä tähtäyksellä edes Muusikkojen liiton periaatteiden mukaista.

 

2008:        

29.2.08 klo 3:45 - Karkauspäivän aamuna.
Toissa yönä tiivistyi kolme ongelmaa, joihin en ole löytänyt toimintaratkaisua:

1)         Free lance muusikot ry:n "kunnianpalautus" sekä toimintamallin muuttaminen niin, että valtakunnallisesti kerätty raha tulisi myös valtakunnalliseen käyttöön, Ravintolamuusikkojen luottamusmiehen (Vesterinen?) läsnäolo kokouksessa ainoana Helsingin ulkopuolisena jäsenenä minun ohellani juhlakokouksessa oli häpeätahra yhdistyksen toiminnalle. Toinen häpeätahra oli se, ettei nykyinen puheenjohtaja edes tuntenut minua, kun tivasin sen tarkistamista, ovatko kaikki läsnäolijat äänivaltaisia jäseniä. Yhdistys on Muusikkojen liiton suurin ylivoimaisesti jäsenmäärältään, mutta keikka-alan valtakunnallisen työehtosopimuksen puutetta ei ole Muusikkolehdessä edes kommentoitu koko sinä aikana, jonka olen ollut poissa Helsingistä. Keikka-alan työehtosopimuksen puutetta ei siis 35 vuoteen ole uskallettu kommentoida julkisesti, vaikka rahat Muusikkojen liiton toimintaan suurelta osin tulevat Free lance -muusikoiden jäsenmaksuista (yli 800 jäsentä?). (En puhu nyt työttömyyskassaan menevistä varoista.). Olemme samassa tilanteessa kuin 1970-luvun alussa: Maksamme, mutta muut hyötyvät.

- Kysymys on myös kunnian palautuksesta siltä osin, että Muusikkojen liitto lopulta tuli perässämme SAK:hon. Tähän liittyy se kulttuuripoliittinen näköalattomuus, jonka seurauksena Popmuusikot ry. aloitti koko kevyen musiikin koulutus-suunnitelman pohtimisen. Sen seurauksena oli suunnitelman valmistuminen (1972) pikku apurahalla lähinnä Paronin ja minun toimesta. Klaus Järvisellä ei ollut paljoa osuutta suunnitelman valmistumiseen. Hänen vaimonsa Seija teki senkin osan keräämällä pianisteilta ko. soitonopetukseen liittyvät tiedot. [Ja Seijan tytär T. S. auttoi viimeisenä yönä 210-sivuisen mietinnön monistamisessa ja kokoamisessa.]

Olenpahan kirjannut tämän vaietun historian nyt ainakin päiväkirjaani. Paikkamme olisi erikseen kutsuttuna kunniajäseninä kaikissa Muusikkojen liiton juhlakokouksissa [28.1.2014: Osoituksena, ettei meitä hävetä...]. Mitaleja en kaipaa.

 

22.5.08 MAF-muusikkojen meeting, Wanhan Kellari, Helsinki > Kuva
Kokoonkutsujat: Veikko Byysing, Per-Erik Nelin
Mukana mm. Jussi Raittinen, Harri Saksala, IS, Pekka Nissilä

 

2009:

Kun rock järjestäytyi
Ma 23.11.2009 klo 20-01.
Showtime 20.15 Jussi Raittinen ja Ilpo Saastamoinen muistelevat

 

http://www.sue.fi/?s=Ilpo%20Saastamoinen

KUN ROCK JÄRJESTÄYTYI: POPMUUSIKOT RY 40 VUOTTA

Julkaistu: 16.11.2009
Suomen pop- ja rockmuusikot kokosivat rivinsä syksyllä 1969 – tiettävästi ensimmäisten joukossa koko maailmassa. Tuolloin perustettu Suomen Popmuusikot ry alkoi puheenjohtaja Ilpo Saastamoisen ja sihteeri Jussi Raittisen johdolla ajaa asiallisia työehtosopimuksia "takahuoneiden taistelijoille".

Jäsenhankinta oli vilkasta. Järjestettiin tukikonsertteja ja yhtyeiden SM-kilpailuja. Vähitellen ajat ja edut paranivat, mutta eräs
luku pop-aktivismista päättyi, kun yhdistys nimenmuutosten ja
yhteenliittymien jälkeen sulautui osaksi Freelancemuusikot ry:tä vuonna
1997.

Kun rock järjestäytyi -konsertti Tavastialla 23.11.2009 juhlistaa 40 vuotta sitten perustettua Popmuusikot ry:tä. Konsertissa esiintyvät Jussi & The Boys ym. ’73, Honey B. & The T-Bones sekä The Winyls. Illan puheenjohtajana ja takahuone-tarkastajana toimii Jussi Raittinen. Konsertin järjestää Suomen Jazz & Pop Arkisto JAPA.

 

K: 25.11.09                  Helsinki - Free Lance -muusikoiden vuosikokouksessa
(25.11.09 Ote päiväkirjastani: - Hesassa Free Lancer muusikoiden syyskokouksessa valitsemassa uutta hallitusta.)

Ehdotusmuistio:

1)         (Vuosikokouksen) Kokousmateriaali: Etukäteen osanottajilla pitää olla budjetti, henkilövalintaehdotukset jne.

2)         Valtakirjakysymys pitää hoitaa mahdollisia äänestyksiä varten. Äänioikeuden tarkistus läsnäolijoilta?

3)         Kehä-III contra muu Suomi. Kysymys on oleellinen, koska yhdistys mainostaa itseään valtakunnallisena, mutta ei kompensoi ulkohelsinkiläisten matkakuluja millään tavalla esim. pikkujoulusyöminkeihin - vuosikokouksista tai jäsen-edustuksista puhumattakaan. Tai sitten pitää olla sääntö siitä, että ulkohelsinkiläisen muusikon tulee kuulua free lance muusikoiden järjestön sijasta paikallisosastoihin

[tai free lance muusikoiden järjestöstä tulee tehdä avoimesti vain helsinkiläisille tarkoitettu].

[17.6.2012: Miten tasapuolisesti valtakunnalliseksi leimautuneen järjestön jäsenet ovat edustettuina Helsinki-keskeisyyteen verrattuna. Mitä asialle on tehty tuon tapauksen jälkeen?]

4)         Puheenjohtajan valinta: Helsinki / muu Suomi kahtiajako olisi huomioitava esim. joka toinen vuosi tapahtuvalla puheenjohtajavalinnalla. Ylivoimainen kustannuskysymys???
         - Puheenjohtajan valinta vuorotteluperusteena ammattilais- ja amatöörijäsenkunnan vuorottelu???

5)         Jäsenkysely: A) asuinpaikkakunta, B) tulojakautuma, C) huippubändit + opiskelijat - palkkioporrastus???
[Sitä edeltävä syvällinen kaikille avoin keskustelu siitä, onko keikka-alan valtakunnallinen työehtosopimus ylipäätänsä välttämätön.]

6)         A) Radion soittolistakysymys: Lähtevätkö sinfonia- ja kaupunginorkesterien jäsenet tukilakkoon tämän riitakysymyksen kärjistyessä?
         (2013: Esim. YLE:n kieltäytyminen työnantajavelvoitteiden hoitamisesta festivaalien radionauhoituksista)

         - B) INDIES-probleema radion soittokelpoisuudessa
              (2013: YLE:n musiikin lähetysvalintakysymys -
               noudattaako se YLE:n tehtävää kulttuurin monipuolisena tarjoajana suomalaisille)

         - C) Edustajan valinta SML:n syys- ja kevätkokoukseen

7)         Työehtosopimus - ideologiakeskustelu. Vähintään kerran vuodessa muusikkolehdessä tulisi olla edes
            tätä ongelmaa koskeva puheenjohtajatason artikkeli keikka-alalta.

8)         Free lance -muusikoiden ideologia:

         1) Musiikillinen genre ei voi olla arvioinnin tai vertailun mittapuu
            [rock, punk, iskelmä, listamusiikki, jazz, proge, helsinkiläisbändit,
             kansanmusiikki, maailmanmusiikki, yli 8 minuutin biisit jne.]

         2) "Hyvyys" on avoimesti hyväksyttävä pelkästään subjektiiviseksi mittapuuksi.
             Suosikkilistat eivät voi olla ainoa YLE:n valintaperuste.

         3) Tekijänoikeuskysymys, netin tuomat uudet ongelmat jne.

 

2010-2011???

 

2012:

20.6.2012.   Vastaus Paronille                  
Hei!  Muistaakseni emme ajatelleet ensisijaisesti omaa etuamme silloinkaan, kun olimme perustamassa Popmuusikoita ja laatimassa kevyen musiikin koulutusta - uhraten omaa aikaamme (kalenterieni mukaan) jopa viitenä päivänä viikossa korvauksetta ko. asioiden hoitamiseen. Meillä henkilökohtaisesti nuo asiat olivat jopa keskimääräistä paremmassa kunnossa! Me halusimme varmistaa, etteivät tulevat sukupolvet joudu enää kokemaan niitä epäkohtia, joita me olimme omassa menneisyydessämme kokeneet.
Ilpo

 
[Jatkuu osassa V:] Marraskuu 2012         - Muusikko - Ahti Vänttinen: Kommentti