Taidemietteet V 1966-67

27.2.66    - Musiikin dynamiikka ei ole itse musiikissa, vaan sen esittäjän  dynaamisuuden, toiminnan voimakkuuden vaihteluissa, mikä on eräässä määrin kuuntelijan havaittavissa. Sama pätee myös maalaussiveltimen käytössä, teatterin toiminnassa, kirjallisuuden sanasymbolein esittämässä toiminnassa ja elokuvan toiminnankuvauksessa. Tämä selittää, miksi musiikki vaikuttaa, vaikka siinä ei olisikaan sanoja.

- Jäljentämiseen liittyy aina kokemus, jäljittelyn kokemus, joka saattaa olla jopa suurempi kuin jokin aito mutta muuten pienempi alkuperäiskokemus.

- Minä joka puhun, ettei ole absoluuttista samanaikaisuutta, juoksen paitani hikeen ehtiäkseni Swingle Singers -konsertin alkuun klo 20.00. Ja kuitenkin SAATAN olla oikeassa!
> Sartre: Kirjailija tekee partituurin, mutta soittaja... on lukija.         

28.2.66     - Onko jokainen ihminen arvostelija? On, mutta tarvitaan myös niitä, jotka valikoivat kaiken esitettävän musiikin keskeltä sen, mikä kulloinkin on uutta ja välittävät sen esittäville muusikoille, joiden olisi ehkä nykyään jo vaikeaa pysyä ajan tasalla muuten kuin käyttämällä kaiken aikansa pelkästään musiikin seuraamiseen. Tässä mielessä myös radiotoimittajat ovat kriitikoita.

- On niin helppo sanoa, että IHMISYYDEN VUOKSI hyväksymme aritmeettisessa arvojärjestyksessä myös alimpana esiintyvän musiikin (kuitenkin sitä itse mielessämme halveksien). Samasta syystä emme tunnusta halveksivamme "alempia" ihmisiä, koska aritmeettisen logiikan perusteella meidän - kaiken järjen mukaan - TÄYTYISI halveksia. Tässä on meidän maailmankatsomuksemme ongelma: kieltäydymme suhtautumasta todellisuuteen teoriamme mukaisesti. Tällöin vedämme tueksemme uskonnon, joka muodostaa peittelevän pintasilauksen harhallemme, koska se ei voi suhtautua todellisuuteen sillä tavoin mielekkäästi, että voisimme avomielisesti hyväksyä sen.

- Esimerkkinä siitä, miten musiikkikin on eri funktioiden suhteuttamista toisiinsa, voin ottaa sen, että jollekin aikaisemmin tehdylle laulunauhoitukselle tehdään tausta myöhemmin - trikkiäänityksellä. Alkuperäinen nauhoitus on vain eräs toiminta-kokonaisuus, johon reagoimme dynaamisesti. Alkuperäinen nauhoitus ei ole muuta kuin mekaaninen funktio jostakin tapahtumasta, joka on ollut ainutkertainen hetkellisyydessään. Mutta sen suhdejärjestelmä on mekaanisesti muunnettu sellaiseksi, että se voidaan pääpiirteissään toistaa synnyttäen kuitenkin samat assosiaatiot kuin alkuperäinenkin tapahtuma.  Nauhoitus on tapahtuman symboli. Samoin kirja on kirjoitettujen ajatusten symboli - ei enää sama kuin ajatukset.

Kirjoitus on ajatusten symboli. Siinä alkuperäinen dynamiikka - tapahtumien ja sen osatekijöiden suhteet - on toistettu niin, että se herättää likiarvon alkuperäisestä toistumattomasta tapahtumasta.

- Riippuu täysin eri tekijöiden toiminnan nopeudesta, minkä havaitsija käsittää taustana, minkä teemana. Kontrapunkti lienee lähinnä  raja-aluetta, koska silloin on vaikeinta seurata, mikä on tärkein ääni, sillä eri äänet ovat tasa-arvoisia (ainakin vuorotellen) basso continuota lukuun ottamatta.

- Toinen mahdollisuus on se, että melodia muuttuu välillä taustaksi ja tausta melodiaksi peräkkäisinä vaiheina. Melodiaksi erottuu myös äänenväriltään tai rytmiltään muista poikkeava sävelkulku. Sointu pyrkii kuulumaan aina taustan ominaisuuksiin - samoin kuin tasaisesti toistuva rytmi verrattuna vaihtelevampaan. Kysymys on vain funktioiden nopeuksien välisistä suhteista.

- Jokin paikka näyttämöllä ei sinänsä ole huomiota herättävämpi. Vaikutus muodostuu vasta kaiken aikaisemmin tapahtuneen, senhetkisten vuorosanojen ja paikassa tapahtuvan liikkeen sekä ympäristöliikkeen suhteiden yhteisvaikutuksesta. Osatekijöitä ei voi ehdottoman tarkasti esittää.

- Nopeuksien samanaikainen vaihtelu on se tekijä, joka on pystyttävä tuomaan musiikkiin nuotintamismahdollisuuksien lisäksi myös niissä puitteissa, joita on mahdoton merkitä nuoteilla.

- Onko elämyksen laatu musiikillisen arvon mitta? Ainakaan eri henkilöiden elämysten laatuja ei voida verrata keskenään. Sitä paitsi elämyksen laatu voi olla vain se, mikä vastaanottajan elämyskentässä on mahdollista muodostua. Tässä merkitsevät eniten assosiaatiot elämyskentän aikaisempien tapahtumien ja uuden ärsykkeen välillä so. "sama aaltopituus".

Kuinka silloin pieni lapsi voi ymmärtää tai laadullisesti kokea kaikkea sitä, mitä Beethovenin musiikki sisältää, koska lapsella ei voi olla läheskään samoja kokemuksia kuin Beethovenilla aikanaan. Onko sitä paitsi tarpeellista yrittää eläytyä Beethovenin ajatusmaailmaan - puoliväkisin kuin vanhan teatterin näyttelijä tai historiantutkija. Eikö kysymys ole pikemminkin suhteiden älyllisestä ymmärtämisestä tai tunnetiloista, jotka syntyvät tottumuksesta jo suoraan arvostuksen ollessa jo tiedottoman puolelle hautautuneena psykologisen ärsyketeorian mukaan.

On mahdotonta kokea laadullisesti korkeammin kuin mitä se kullakin hetkellä on mahdollista. Eikö laatu merkitse aistimuksen, havainnon ja kokemuksen kompleksisuutta,  eri asteista jäsentyneisyyttä ja suurempien kokonaisuuksien tajua?

Tiedämme, että tämä on täysin riippuvainen kehitystasosta ja lapsi voi tajuta vain yksinkertaisimpia assosiaatioita, niin yksinkertaisia kuin hän sillä hetkellä kykenee tajuamaan analogioina oman menneisyytensä ja ärsykkeen välillä. Kiinnostus edellyttää sitä, että ärsyke on jotain uutta ja laajentaa siten elämyskenttää. Lapselle on korkeamman laadun tae se, että hän  ymmärtää siinä jotain tuttua, mutta kokee sen kuitenkin uutena, todellisuuden piiriä laajentavana. Muussa tapauksessa on seurauksena "yliampuminen", "eri aaltopituus", joka etäännyttää sen sijaan, että herättäisi ajattelua.

Joka tapauksessa ei ole yhteistä objektiivista laadun kriteeriä, koska rakennelman kompleksisuus ei ole välttämättä hyvän laadun tae - ainakaan lapselle.

Nykyhetkeä kuvaava musiikki lähestyy helpoimmin niitä, jotka kokevat saman maailmanajan, saman kehitysvaiheen. Läheisyys elämyskenttään on yhteyden rakentamisen ehdoton vaatimus. Sitä paitsi yhteys tapahtuu kenties samanaikaisesti useilla eri tasoilla (millä?).

Jos absoluuttinen laatukriteeri on olemassa, niin kuka sanoo, mikä se on? Asian-tuntijoillakin se vaihtelee aikakaudesta ja maailmankuvan sisällöstä riippuen.

Arvojärjestyksen laatiminen edellyttää subjektia. Tiedoton luonto ei tunne arvojärjestelmiä. (Vai tunteeko - ainakin eläimet ruoan suhteen). Onko kysymys absoluuttisen, aritmeettisen arvojärjestyksen sijasta suhteellisesta sopivuudesta?

Arvojärjestelmä muodostuu siitä, mihin verrataan. Jos on subjektista riippumattomana oleva ikuinen arvojärjestelmä, eivät siinä jo olevat teokset saa muuttaa keskinäistä järjestystään, katsottiinpa järjestystä minä historian aikana tahansa. Koko absoluuttisen arvojärjestelmän täytyy olla mielettömyys.

- Mitä on laatu, kvaliteetti? Mikä on sen suhde ihmisen funktioon?
Eikö "laatu"-sana merkitse SOPIVUUTTA JOHONKIN TARKOITUKSEEN, mikäli laatu -sanalla on arvovärite esineen (funktion) ominaisuuksista puhuttaessa. Mikään funktio ei ole hyvä SINÄNSÄ; se voi ainoastaan olla sopimaton tai sopiva JONKUN MIELESTÄ suhteessa toisiin funktioihin. Musiikin tai esineen laatu on niiden funktion asema jossain arvojärjestelmässä, joka tähtää tiettyihin toimintoihin. Jos eliminoimme laatu -sanasta arvostuksen, voimme puhua yksinkertaisesta tai monimutkaisesta suhteesta johonkin keskiarvoon - tämän määritelmän mitenkään erityisesti arvostamatta jompaakumpaa. Mikä on sopivaa lapselle, ei samalla tavalla ole sopivaa aikuiselle, koska se viimeksimainitulle on todennäköisesti useimmiten vanhan viihdyttävää kertausta. Viihdettähän myös me tarvitsemme.

1.3.66     - Me tarvitsemme myös sävelkorvattomien musiikkia ja kaikki mahdollisuudet ovat käytettävissämme.
- Onko yleensä "alkuperäisiä" tapahtumia ja niiden symboleja? Eikö jokainen tapahtuma ole alkuperäinen ja ainutlaatuinen? Jos näin on, ei ole enää varsinaista symbolikäsitettäkään. On vain meidän kyky yleistää yhteistä, assosioida, analogioita, samastaa eri tapahtumissa ilmeneviä, toistensa kaltaisia suhdejärjestelmiä.

- Paikan varioiminen musiikissa ja sen käytännöllinen toteuttaminen on eräs tärkeimpiä probleemojani. Siinä tarvitaan välttämättä kovaääniskaappeja - tai useita soittajia. Nauhamusiikissa tarvittaisiin kaappien nopeaa vuorottaista päällekytkentää.

- Nuottikirjoitus on ajatuksen symboli, soittaminen on nuottikirjoituksen symboli, nauhoitus on soittamisen symboli ja kuulijan korvalla kuultu on nauhoituksen symboli jne.

3.3.66          [TEOKSEN KOKIJA LUOJANA]
- Kuva on siitä mielenkiintoinen, että katselija valitsee tarkkailuun käytettävän ajan ja jakaa sen eri kuva-alueiden osalle mielensä mukaan. Miten musiikissa? Tätä ei voi esim. musiikissa tehdä. Katselija tavallaan säveltää aika-arvot. Se selittää, miksi kuvaamataiteet kiinnostavat. Kuvan katseleminen onkin aktiivista luomista eikä pelkkää passiivista vastaanottamista. Kuvaamataiteessa on koko teoksen rakenne samanaikaisesti nähtävissä - vaikkakin ylimalkaisena. Kuvan tarkkailussa on myös mahdollisuus etäisyyden tasaiseen muuttumiseen. Musiikissa tämä mahdollisuus on jäänyt alkeisasteelle.

- Ihminen voi itse asiassa usein valita, kuinka monta kertaa hän haluaa taideteoksen kokea. Tällöin ihminen luo itse taideteoksen aikasuhdetta. Näin teoksen pituudeksi saattaa kertyä elinikä, mikä onkin hyvin mahdollista. Kuuntelija voi olla sidottu teoksen esitysaikaan, mutta sen toistaminen merkitsee vapautumista passiivisuudesta. Tässä tulee heti kysymykseen moneus, joka laajentuu/supistuu yleiskäsitteeksi "III sinfonia", vaikka onkin kysymys joka kerta ainutlaatuisesta toiminnasta / kokemuksesta.

- Mikä tahansa ilmiö voi olla "taideteos", koska arvomerkitys muodostuu vasta havainnoitsijan mielikuvituksessa.

- Periaatteessa minkä tahansa tarkkailun voi keskeyttää jonkin voiman vaikutuksesta. Ja niin kuin musiikkikin kuuluu vain yhdessä (ajallisessa) järjestyksessä, niin katsekin kulkee kuvapinnalla juuri siinä (ainoassa, tietyssä) järjestyksessä missä se kulkee eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Voimme milloin tahansa katkaista äänilevyn pyörimisen ja aloittaa sen jälleen alusta. Tämä kaikki on taidetta samassa mielessä kuin lapsen kokeillessa vetoketjun toimintaa.

- Ihmisen luovana työnä musiikkia kuunnellessaan ovat ne ajatukset, mitkä musiikin avulla assosioituvat mieleen. Ehkä se on maisema, tunne, tunnelma, ehkä vain toiset abstraktiset suhteet, jotka syntyvät mieleen. Aikakäsite ei tässä riipu paljoa kuuntelijasta. Korkeintaan hän voi jäädä miettimään jotain vaikuttavaa kohtaa muun musiikin edetessä. Tällöin kaikki myöhempi selvenee tästä tärkeästä pisteestä käsin.

- Musiikki on liikkuvaa suhteessa kuuntelijan liikkumattomuuteen (ajassa). Kuvataulu on liikkumaton suhteessa katselijan silmien liikkeisiin (ajassa). Nämä ovat kaksi vaihetta tässä kahden tekijän suhdeskaalassa. So. toinen funktio on suhteellisen muuttumaton suhteessa toisen funktion muuttumiseen.

- Eri taidelajien ykseys on ilmitullut ainakin itselleni riittävän selvästi.

- Mitä enemmän suhdejärjestelmät muistuttavat toisiaan, sitä helpommin ne sulautuvat yhdeksi käsitekokonaisuudeksi. Joissakin tapauksissa tarvitaan funktioiden tarkkailemista suhteessa muihin funktioihin, jotta niiden toiminnan NOPEUS (= aika) paljastaisi niiden samankaltaisuuden.

- Mikä vaikutus on sillä, että musiikissa on hitaampia ja nopeampia toimintoja sekä simultaani- (= vertikaali-?) että horisontaalitasossa? Onko niin, että me ikään kuin heittelehdimme näiden suhteiden keskellä - tajutessamme olevamme jotain "hitaampaa"  suhteessa johonkin "nopeampaan" - ja seuraavassa hetkessä jälleen jotain "nopeampaa" suhteessa johonkin "hitaampaan". Tämä merkitsee ikään kuin  "sijaintimme" alituista muuttumista - riippuen siitä, mistä järjestelmästä käsin tarkkailemme funktiotamme.

- Sointi - moneusjärjestelmien keskinäinen suhde (~ järjestelmän sisäiset suhteet) silloin, kun vertailemme jossakin kokonaisuudessa sen eri osatekijöiden suhdetta toisiinsa (= simultaanisuus, vertikaalisuus) simultaanitasossa. Samanaikaisuutta niissä ei ole, koska se merkitsisi liikkeen pysähtymistä, mikä on mahdotonta.
    - Sointi voidaan lyhentää ja lyhentää. Mutta ei voida päästä yhteen "hetkeen", koska lyhentäminen on teoriassa äärettömiin jatkuva ilmiö (prosessi). Silloin kun päästäisiin "hetkeen" - erotukseksi "ajasta" - merkitsisi se toiminnan päättymistä, so. muuttumattomuutta (jolloin ei syntyisi mitään vaikutelmaa) verrattuna johonkin muuttumiseen.
    - Sointi on aina toimintaa, so. aikaan sidottua, jolloin käsite "samanaikaisuus" on mahdoton. Sointi edellyttää suhteiden säilymistä hetken aikaa samankaltaisina. Luonnossa ei ole olemassa pysähtynyttä toimintaa, sillä hetki voidaan jakaa lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi, miljoonasosaksi, miljardisosiksi, mutta sittenkään mikään ei pysähdy. Siirrytään vain pienempään maailmaan. Todella lyhyet hetket ovat ihmisen tajunnan ulkopuolella. Mutta nekin vaativat edetäkseen järjestelmässä aikaa, so. toimintaa.
    So. vertikaalisuus, (vertikaalinen) sointi on todellisuudessa samaa kuin osatekijöiden suhteiden säilyminen suuremmassa muuttumiskokonaisuudessa,  horisontaalisuudessa. Horisontaalisuus puolestaan on "vertikaalisuutta" verrattuna johonkin laajempaan horisontaalisuuteen, vuosimiljoonaan, joka taas on vertikaalisuutta verrattuna maailmankaikkeuden ikään jne., jne.
    - Sointihan taas puolestaan muodostuu yksittäissävelistä (ja ympäristölisukkeista, kaikesta ääni-materiaalista), joiden funktioiden suhteet ovat pysyviä verrattuna johonkin muuhun tapahtumiseen.

- Yksittäissävel on puolestaan horisontaali-ilmiö, jonka osatekijöinä ovat perussävel, sen "vertikaalitasossa" olevat yläsävelet jne. - alistettuna ryhmäksi, jonka nimi on "sävel", koska niiden toiminta on yhdenmukaista  suhteessa vastakohtana sille, "mikä ei kuulu". Jokainen yläsävel on taas horisontaalikokonaisuus syntyneenä joistakin vielä pienemmistä "vertikaali-osatekijöistä.

- Mikä on melodian ja rytmin suhde? Eikö ole kysymyksessä vain aste-ero sen perusteella, hahmottuuko funktio selvästi toistuvaksi sarjaksi yksityiskohtia, vai onko kysymys yhtenäisestä tapahtumankulusta ilman suuria dynaamisuuseroja. Säännöllisesti toistuva hahmottuu pysyväksi verrattuna johonkin epäsäännöllisempään tapahtumiseen. Tämä selittää, miksi melodia voi olla enempi rytmiikkaa ja ostinato, rytmi taas puolestaan lähellä melodisuutta (rubato). Harmonia on vain näiden erilaisten toimintojen suhteiden pysyvyyttä verrattuna johonkin toisenlaiseen funktioon.

4.3.66    - Mitä vähemmän sävelkorkeus vaihtelee, sitä merkittävämmäksi aika-arvot, etäisyysvaihtelut sekä äänenväri tulevat. Nämä ovat kääntäen verrannollisia keskenään.

6.3.66     - Taide on samaa kuin uskonto: Sen salaisuudet on ilmaistu harvoille valituille. On ihmisen syy ellei hän ymmärrä laadultaan taiteena pidettävää.
- Miten selitetään se, ettei laadullisesti hyvä herätä toistuessaan samanarvoisia vaikutelmia?

- Miten klassillisen musiikin harrastus korreloi maailmankuvan konservatiivisuuteen, Pahan peittämiseen, rumuuden halveksimiseen tai sen  muuntumiskykyisyyteen uusissa olosuhteissa, yksityiseen omistusoikeuteen, oikeuslaitoksen hyväksymiseen, puolustussodan oikeutukseen ja harvainvaltaan? Miten on mahdollista että on ollut korkeita kulttuureita ilman eurooppalaista klassista musiikkia?

- Miten rajoittunut on rytmikäsityksemme, kun ainoa oikea on se, että kaikki kulkevat samassa perusrytmissä - ainoastaan sen eri potensseissa. Mihin katoaa polyrytmiikka?

- Kielisoitinten ja puhallinsoitinten dynaaminen perusero on siinä, että kielisoittimet edustavat säveltä, jonka funktio on jyrkästi muuttuva - voimakkaasta ensihelähdyksestä hiljenemiseen (läheisyydestä kaukaisuuteen?) - ollen enempi rytmiikkaa. Puhallinsoittimet taas esittävät äänen staattisuutta, jatkuvaa samanlaisena pysyvää funktiota, pysyvää paikkaa, etäisyyttä ja ovat siis enemmän "melodiaa". Käyttötavasta johtuen voivat assosiaatiot muodostua päinvastaisiksi.

- Kovuus/pehmeys... saman skaalan eri vaiheita. > Ajan jakaminen... Kovuus edustaa muista havaittavista funktioista erottuvaa "suurempaa". Se edustaa siis helpommin rytmiikkaa.

- Sävel voidaan saada kiertämään kuuntelijaa neljän stereokaapin voimakkuuksien vaihtelulla! Voidaan esim. synkronisoida kaksi stereokaappijärjestelmää yhteen. Sävelen paikan muuntamista on musiikissa käytetty minimaalisen vähän. Kuutioon sijoitettua VERTIKAALISTA kiertoa ei ollenkaan.  (Se johtuu siitä että) Aikaisemmissa pienissä paikan muuttumispuitteissa ovat niistä suurimmat riittäneet ihmisille, koska ei ole kuviteltu paikan vaihtumiseen perustuvan musiikin olemassaoloa. Kuitenkin voimme käyttää vielä monipuolisempia järjestelmiä kaikissa tasoissa.

7.3.66   - Värin havainnoimiseen vaikuttavat tekijät:
1) havainnoitsijan aistimiskyky
2) esineen pintarakenne
3) valaistus
4) lämpötila yms.

Eikö jokainen väri ole NIMISANA, joka ilmaisee esineen jonkin muista esineistä erottavan tekijän. Kaikki nimisanatkin (auto, talo) ovat eri funktioiden ominaisuus-eroja. "Musta" on yleistys siinä missä "autokin". "Auto" sensijaan on tavallaan laatusana, mikäli se on eräs ominaisuus erotuksena "kulkuväline" -luokasta. Sanat "ominaisuus" ja "millainen" ovat hyvin suhteellisia. Laatusana syntyy tavallisesti variaatioksi jostakin yleisemmästä ja pysyvämmästä, joka on erotettu havainnon kohteeksi. Riippuu muusta yhteydestä, mille sanalle paino kulloinkin tulee kun sanotaan:
l) mustaa kangasta,
2) mustaa KANGASTA,
3) MUSTAA kangasta,
4) MUSTAA KANGASTA...
- Jokainen mikä on mustaa on tavallaan ainutlaatuinen esine. Jokainen musta on erilainen. Voi tätä suhteiden paljoutta!

13.3.66     - Teatteri jossa NÄYTTELIJÄT ovat arkipuvuissa ja katsojat peikko-sekä keijukaisvaatteissa.

16.3.66     - Rytmin hidastumista vastaa nopeampi sointumuutos, mikäli  halutaan pysyä soinnullisesti alkuperäisen rytmin nopeudessa. On mahdollista 'ampua' yhdestä pisteestä eri nopeita melodiakokonaisuuksia, joista toiset pääsevät pitemmälle, toiset lyhemmälle.
- Yritän lukea Lucretiusta jazzin tahdissa onko se heksametriä mutta vaikeaa se on sulauttaa näitä rytmejä toisiinsa ehkä ajatukset.

17.3.66      - Kuuntelemme musiikkia, koska se on meille riittävän epätavallista todellisuutta. mitä muuta se voisi olla?

19.3.66      - Puhuin heittelehtimisestä eri suurien kokonaisuuksien näkökohdista käsin musiikin kuuntelun yhteydessä. Sama heittelehtiminen tapahtuu myös katsottaessa väärässä perspektiivissä piirrettyä kuutionäköharhaa.

23.3.66       - Polyrytmisyys tarjoaa kuuntelijalle mahdollisuuden ajalliseen siirtymiseen ja variointiin. Hän voi valita esim. jonkin nopean tai hitaan osarytmiikan, josta käsin hän tarkkaa kokonaisuutta.
> Margaretha Romberg: Marxilainen estetiikka. (Radioes. 28.2.66)

27.3.66       - Taideteos ja sen selitys, kritiikki, ovat saman skaalan eri osia. Sama asia, sen suhteet pyritään ilmaisemaan useasta eri näkökulmasta käsin.
- Meillä on absoluuttinen taidetilannne (jo) silloin (ja vasta), kun meillä on kiintopiste, subjekti, joka kokee jonkin asian "taiteena". Jollain todennäköisyydellä tämä tilanne voi olla taidetta myös toiselle subjektille, joka on suurin piirtein samassa kehitysvaiheessa (musiikillisesti). Jollain todennäköisyydellä tämä tilanne ei ole taidetta eri kehitysvaiheessa olevalle subjektille.

31.3.66        - Eliot katsoo samaa asiaa eri puolilta; objektina ja subjektina. Vrt. Cezannen kaksi eri perspektiiviä.

11.4.66        - Eilen Ruovedellä keikalla.

13.4.66        - Henri ei ole huomannut, että jokin on kaunista vain siinä järjestelmässä jossa EI TIEDETÄ jonkin vielä kauniimman olemassaolosta. Tämä selittää osaltaan maa-ilmamme rajoittuneisuuden, joka on kuin kuvio epäselvine ääriviivoineen. Jos ihminen ei koskaan elämässään ole nähnyt muuta kuin lihapaloja tai vanhoja akkoja, löytyvät kauneimmat niistäkin. Nämä ovat absoluuttisen kauniita niin kauan kunnes ihmiset näkevät KUKAN.
- Siinä maailmassa, missä kaikki on täydellistä, merkitsee kauneus epätäydellisyydestä uneksimista.

17.4.66          - Teatteri jossa on yksi katsoja ja katsomossa 99 näyttelijää... Kuinka helppoa olisikaan tehdä ihminen hulluksi. Teatteri, jossa näyttelijät seuraisivat katsojaa kotiportille saakka...

18.4.66          - Voisinko kirjoittaa äänien vuoropuhelun nauhurille ilman että yhtäkään sanaa sanottaisiin: naurua, hiljaisuutta, hengitystä, karamellipaperin rahinaa, huohotusta, nieleskelyä jne...

- Turha työni Erkon kilpailuun ei tehnyt minua edes iloiseksi. Se etten menestynyt siinä, ei vielä ole sen merkki, että kirjoittaisin TODELLA niin hyvin, että se meni arvostelijoiden yli. Toisaalta - miksi osallistua sellaiseen kilpailuun, jonka vaatimuksena on tyylillinen yhtenäisyys, silloin kun minä pyrin hyväksymään KAIKKI tyylit. Miksi olla mukana kilpailussa, jonka arvosteluihanteena on tiivis, hyvä yhtenäinen muoto, samalla kun minä yritän päästä EROON lopullisesta täydellisestä kaavasta. Miksi osallistua kilpailuun puhumalla minäkeskeisyyden ongelmattomuudesta silloin kun voitto tulee siitä, että ravintolassa kerrotaan olevan pöydän n:o 189, jossa istuu joitakin, ja sitten joku huutaa:"Haista paska vanha akka". - Niin - kuitenkin nämä kaikki ovat yhtä samaa todellisuutta. Ja jos ihmiset siitä huolimatta hyväksyvät vain toisen puolen tästä, niin kai on tehtävä jotain. Suottahan se tietysti on, mutta miksi sanoa kalaa jumalaksi läpi koko elämänsä? Miksi osallistua protestirunokilpailuun runolla, jossa KIITETÄÄN ja iloitaan siitä, että Hitler ja Stalin saivat kasattua niin paljon sotajoukkoja ja siten tehtyä sen minkä tekivät.

24.4.66        - Palosen Erkki* kävi täällä kaverinsa kanssa. [* Erkki oli basistina Viitasaaren yhtyeessämme 50-luvulla. Hän oli ammatiltaan taksiautoilija.] Nautimme hieman jaloviinaa ja lauloimme kaikki vanhat laulut iskelmäkirjastani sekä muistelimme menneitä...

Olen onnellinen siitä että voin valita radiosta Jukka Kuoppamäen protestilaulut radion nuorisokonsertin ja Ensio Forsblomin Bach-tulkintojen sijasta. Minä elän... Ikkuna on auki jotta savu hälvenisi huoneesta - tietysti myös jaloviinan tuoksu - ja odotan hetkeä 19.30, jolloin käännän aseman yleisohjelman puolelle kuunnellakseni protestilauluja, vaikka mieleni tekisi myös kuunnella Forsblomin cembaloa ja Bachia. Jälkimmäisiä on tilaisuus kuunnella varmimmin useaan kertaan, silla nehän ovat ikuisia...

Ja lumiräntää tulee tippuu maahan pum pum. Kun rupean pitkäkseni mietin miksi katto pyorii päästä jalkoihin päin eikä päinvastoin. Taas pitkäkseni ja nousen. Tämä on minun raittiusliikkeeni. Kuoppamäki ja Mozart ketarat pystyssä... Ja Kuoppamäki miettii, miksi konserttilaulu on niin väkinäistä äänenmuodostukseltaan... Nyt huone pyörii taas ja radio soi ja Kuoppamäki laulaa ja minä painaudun entistä helpommin ja rennommin sänkyäni vasten miten helppoa... Katto suurenee ja levenee kiihtyvällä vauhdilla ja sitten kirjoitan tämän Jukka Kuoppamäen laulaessa koko ajan. Eikä tämä ole ainoa tapa elää. Tämä, että ikkuna laskeutuu taas mutta toisaalta se on tärkeää -kokea Chagallin yö entistä mustempana. Kuoppamäki maksaa 3/4 palkastaan vuokraa, sanoo hän...
Pitkän tauon perästä kaikii pysähtyy pikku hiljalleen. Räntää sataa ja kuusikko... nyt jyrsin hiljalleen näkkileipää ja harpunsoitto kantautuu radiosta.

1.5.66      VAPPU. - Eilen illalla Karttulassa soittamassa eikä viina tippaakaan matkan aikana. Eipä silti että se olisi haitannut.

VAPPUILTA klo 01.20. Jokainen päivä tuo tullessaan uutta. Tänä iltana olimme Hännilänsalmen lavalla tanssimassa. Pojat - minä heidän mukanaan - pitivät melkoista showta päällä, ja jokin osa siitä herätti luultavasti pahennusta. Minunkin ehkä oletettiin juoneen hieman. No - jokatapauksessa ilta oli hauska. Tanssittelin yhteiskoulutyttöjä ja rentouduin. Ei mitään erikoista koko iltana, mutta kuitenkin niin paljon. Laila Kinnunen lauloi jazzia. Normaalia vappuriemuja.

- Tämä elämä... Radiosta tulee jazzia jota rakastan, niinkuin rakastan iskelmiäkin ja Bachia, ja kello on pian jo kaksi. Näin se yö kuluu - kenties voisin istua ja valvoa tässä absurdissa yksinäisyydessä omalla tavallani viihtyen vaikka aamuun saakka.

2.5.66       - Pääsen luultavasti jazzkursseille, joten tänä keväänä alkavat harjoittelut. (Russell?)

3.5.66         Huomenna on Jyväskylässä jazzkonsertti.

5.5.66       - Christian Schwindtin yhtye soitti aika mukavasti. Sumussa ajamisen jälkeen kello kahdelta nukkumaan.
- Tämä kesä minun olisi käytettävä kirjoittamiseen ja soittamiseen.

9.5.66        - Lauantaina jamit Jyväskylässä. Ne kestivät kolmeen yöllä, jonka jälkeen juttelin Warsellin Sakun kanssa kuuteen sunnuntaiaamuna. Puoli kymmeneltä autoon, Peltomäen Penan kanssa mainoksia tekemässä ja illalla Vesannolla keikalla.

- On mahdollista rakentaa teema kaksi- ja kolmisäveljärjestelmien pohjalle yhdistämällä kaksi erilaista sävelkuviota eri järjestyksessä. Tässä  on yhteys toistuvan sanan käyttöön runoudessa. Sävelkuvion täytyy olla sellainen, että kuuntelija muistaa sen esiintyneen jo aikaisemmin. Tältä pohjalta alan suunnitella improvisointia. Entistä enemmän taukoja, entistä vähemmän säveliä, entistä enemmän variaatiomahdollisuuksia ja erilaisuutta. Miten tämä kaikki toteutetaan  käytännössä?

11.5.66 - Ehdotuksia:
- Sävelkorkeuden nouseminen merkitsee lähestymistä.

- Sävelkorkeuden mataleneminen merkitsee etääntymistä, samoin hiljeneminen / voimistuminen.

- Matala sävelkorkeus merkitsee myös suuria massoja, korkeat sävelet pieniä kokoja.

- Pitkät tasaiset sävelet merkitsevät etäisyyttä, taustaa.

- Ei ole sama asia, että soittaja soittaa samaa säveltä paikallaan kuin että hän lähestyy kuuntelijaa, mutta kumoaa sen alaspäin suuntautuvalla sävelkululla. Se, että kaksi tapahtumaa kumoaa toistensa vaikutuksen, ei ole sama asia kuin että ei tapahdu mitään.

- Siinä ympäristössä, joka muuttuu voimakkaasti, saattaa sävelkorkeuden laskeminen (laajeneminen?) merkitäkin lähestymistä (mikäli muu tausta, liikkuu vielä nopeammin pois päin).

- Se että voimme aistia musiikin tällä tavalla, johtuu fysikaalisista kokemuksistamme todellisuudessa. Em. kokemukset saattavat useissa tapauksissa assosioitua musiikissa. Lähestyvän auton ääni nousee, etääntyvän laskee ja hiljenee. Lehmän ääni on matalampi kuin hiiren. Mikäli nämä asiat olisivat päinvastoin, kokisimme musiikinkin aivan toisin. Assosiointi saattaa rajoittua myös vain ennen kuunneltuun  musiikkiin. Odotamme, että määrätyllä soittimella on määrätynlainen ääni. Aina emme osaa edes tiedottomasti yhdistää musiikkia ulkomaailmaan. Kaikki vaikutus syntyy vain suhteessa kaikkeen edellä ja samanaikaisesti tapahtuvaan. Ei tapahdu mitään sinänsä.

12.5.66        - Vieraantuminen: Kuuntelen keskusteluja musiikista kuorossa yrittäen asennoitua niin, etten muka olisi kuullut yhtään musiikkitermiä enkä ylipäätänsä tietäisi mitään musiikista.
- Henri puhui kerran luonnon vakiosävelkorkeuksista ja niiden muutoksista. A:n värähdysluku ei ole mielivaltainen.

19.5.66       - Oli laulua kirkossa, lastenjuhlat sekä mieskuoron konsertti.

20.5.66       - Kenties masentuneituuteni johtuu siitä, etten pääse tekemään sitä mitä haluan, siitä ettei minulla ole halua lukea tai soittaa riittävästi ja että olen monessa asiassa sittenkin jäänyt paitsioon näiden kolmen vuoden aikana.

22.5.66         Nykyisin haluaisin vain istua ravintolassa, puhua ja puhua, pelata pajatsoa, olla keikoilla ja erityisesti - heittää lanttia, jota en ole vielä tänä keväänä tehnyt.

24.5.66         Alan pikku hiljaa taas innostua harjoittelemaan soittamista... Poikien kanssa meillä oli yhdet jamit - hyvät. Mieskuoro valmistelee Ruotsin-matkaa.

31.5.66       - Sävel pysyy samana sointumuutoksista riippumatta.

- Sävelkulku nousee tai laskee sointumuutoksia hyväksi käyttäen.

- Pienten ja suurten intervallien synnyttämä tyyliero.

- Jonkin intervalliryhmän esiintymisharvuus.

- Teeman muuntelu - temaattinen improvisointi.

6.6.66          - Ylihuomenna (8.6.) lähdemme mieskuoron Ruotsin-matkalle... Olen soitellut hyvin ahkerasti. Minun ON saatava soittopaikka syksyllä Hesasta.

21.6.66           Asunnan Pekalla [rumpali Ruovedeltä] on teltta Viitasaarella. Sunnuntaina nauhoitimme yhtyettä.

   

- Jyväskylän kulttuuripäivät (East and West) - Jyväskylän kesä 3.7. - 16.7.66:
[West: Yes or No & East: Yes and No.]

10.7. su George Russel - jazzkonsertti - 13.7. Musiikki / Ravi Shankar (sitar)
[Ohjelmalehtisen takannessa kirjoitettu muistiinpano: Kaikki rakenteet, rytmit ja melodiat ovat oikeita!]
Lisäksi: 5.-12.7.66 Georg Russelin jazzseminaari: jazzimprovisoinnin teoriaa. Jazzmuusikoille tarkoitettu kurssi luentoineen ja käytännöllisine harjoituksineen.

27.6.66         - Olimme Ruovedellä juhannuskeikalla. Siellä olivat sellaiset herrat kuten Pekka Asunta (dr.), Pasi Piiparinen ja "Vaari" (Ilmo Ahia, b.). Heidän touhunsa takasi koko matkan elämysarvon. "Kun kaikki alkaa mennä pieleen, niin tulee silloin kaikenlaista mieleen." Asko Mäki (Vaasasta?) ja The Matthews olivat orkesterikumppanimme. Ikimuistettava juhannus, jonka tapahtumia ei voi kuvata kirjoittamalla - ne täytyy elää.

28.7.66          - Eikö mitä säveltä tahansa voi käyttää minkä soinnun kanssa tahansa? Eikä merkitsevää ole se, miten USEIN tämä yhdistelmä toistuu kokonaistapahtumassa?

5.8.66            - Jyväskylän kulttuuripäiviltä... on muistissa paljonkin täyttä asiaa. Arkipäivän ongelmat; työn saanti ja soittaminen vievät kaiken ajattelun... Olin George Russelin jazz-kursseilla. Jazzia olikin tilaisuus kuunnella rajattomasti mm. jazz-risteilyllä. Kulttuuriklubilla olin Antsun [?], Esko Jämsenin, Juha Virkkusen, Anssi Pethmanin, Koskialan Matin, Hakkaraisen Veikon ja monen muun kanssa juttusilla. Katsoin ehkä kuusi filmiä - joukossa intialaisia S. Rayn kuvia. Kävin Ravi Shankarin konsertissa ja seurasin Itä - Länsi -teemaluentoja. Russelin kurssi oli päivien tärkein tapahtuma. Kaikki on vielä sekaisin päässä, ilman järjestystä.

- Viitasaarella olemme kovasti jammanneet ja nauhoitelleet. Virroilla kokoontui (laulu)kvartetti... Kävin Muusikkojen liitossa (Hesassa) töitä kysymässä.

... Edellisenä iltana 22.7. jammasimme Viitasaarella Asunnan Pekan ja muiden kanssa, paljojen juomien kera. Täytin silloin 24 vuotta. Kaihilahden kanssa äänitimme kirkossa viime tiistaina. Myös Eichhornit ovat saapuneet, ja saksaa tulee taas kovasti puhuttua. Soittelen muutamia tunteja päivässä Hesaan lähtöä odotellessani.

 

- Jyväskylän kulttuuripäivät:

- Miten voidaan kehittää musiikkia yhtäkkisistä nopeista tempovaihteluista?

- Kaikki melodiat, rakenteet ja rytmit ovat oikeita.

- Samoin kuin intialaisessa musiikissa pysyy sävellajin pohjasävel ja perusskaala samanlaisena, on jazzissakin useimmiten vain yksi perusrytmi (josta tietenkin poiketaan).

- Suurempi massa (= sointu) hahmottuu taustakokonaisuudeksi jonkin pienemmän (= melodian) kustannuksella.

- Miten voidaan kehittää musiikkia äkillisistä nopeista rytmi- ja tempovaihteluista?

- Sävelryhmän rytmiikan suhde muihin sävellyksessä hahmottuviin rytmikokonaisuuksiin.

 

Mistä asioista hahmottuu rytmikokonaisuuksia (Mikä päiväys?)?

1)         Paikasta (sen vaihtelusta) hahmottuva rytmiikka

2)         Sävelkorkeudesta hahmottuva rytmiikka

       (= erilaisten tapahtumien suhde toisiinsa)

3)         Sävelvärin muuntelusta hahmottuva rytmiikka

4)          Aika-arvojen muuntelusta hahmottuva rytmiikka

5)         eripituisten fraasien muuntelusta hahmottuva rytmiikka

6)         erilaisten skaalojen muuntelusta hahmottuva rytmiikka

- Perusrytmissä määrättyjen sävelten aksentointi melodiankulusta riippumatta.

9.8.66   > George Russell: The Lydian Chromatic Concept of Tonal Organization. [luettu]

10.8.66  - Vähemmän ymmärrettävä ja tasaisesti sekava hahmottuu taustaksi jonkin selvemmän ilmaantuessa (taustaäänet, -värit, -muodot).

22.8.66   - Etsin työtä ja tiedossa on jo keikka Pentti Tiensuun yhtyeessä.

25.8.66   - Ristit ja alennusmerkit eivät välttämättä ole siellä, missä olemme tottuneet niitä pitämään.
- Musiikin paikanvaihtelu merkitsee myös kuuntelijan paikan teoreettista vaihtelua suhteessä kuultuihin ääniin. Yleinen vetovoimaperiaate pätee siinä, kuinka paljon kuulija kokee liikkuvansa. Suurempi koetaan enemmän paikallaanpysyväksi, mutta pienempikin kiertolainen vetää suurempaa hieman puoleensa. Eri suunnista kuultu ääni ei merkitse pelkästään äänen paikan vaan myös kuuntelijan paikan peri-aatteellista vaihtelua.

26.8.66    - Sukulaisuus perussävellajiin ja sen mukainen paikan vaihtelu...

31.8.66    - Musiikin vaikutus subjektiin määräytyy kaiken aikaisemmin kuullun perusteella, johon sisältyy myös se mitä subjekti EI OLE kuullut. Wittgenstein painottaa juuri tätä olevan ja ei-olevan yhtäläistä tärkeyttä.

- Olisi opeteltava soittamaan myös käyttäen ainoastaan kunkin soinnun luonteen-omaisinta asennetta välttäen samasta asemasta soittamista. Toinen tärkeä tapa on intervalleihin perustuva soitto (esim. +7 ja 6). Kuinka paljon onkaan vielä opittavaa, kun tällaisetkin asiat selviävät vasta kymmenen vuoden soittamisen jälkeen.

- Se mikä meille oli "Diabolus in musica" osoittautuikin enkeliksi heti sen jälkeen kun opimme hyväksymään senkin samanarvoisena, yhtä tärkeänä osana todellisuutta.

- Joskus ennen 4.9.66 päiväystä kalenterista:

- Niin kauan kuin kaikki ihmiset noudattavat sääntöjä, tuo poikkeus siihen vaihtelua. Onneksi kaikki eivät koskaan noudata.

- Niin kauan kuin emme noudata sääntöjä, voimme uskoa minkä tahansa sääntöjen ikuisuuteen.

- Eikö mitä säveltä tahansa voi käyttää minkä soinnun kanssa tahansa? Eikö merkitsevää ole se, miten USEIN tämä yhdistelmä toistuu kokonaistapahtumassa.

- Riittävän monet ovat eri mieltä ajatuksistani, jotta on mahdollista, että olen havainnut yhden uuden oikean vaihtoehdon käsityksiimme elämästä.

- Sartre (?): Kirjailija tekee partituurin, mutta soittaja - jolle kuuluu konsertin yhden osan soittaminen - on lukija.

5.9.66     - Olin tänään Pentti Tiensuun juttusilla. Hän sanoi, että jos vähän harjoittelen jatkuvasti varsinkin espanjalaista kitaraa, pystyn elättämään soittamisella täysin itseni. Hän soitatti minulla prima vista joitakin kappaleiden kitarastemmoja ja oli erittäin tyytyväinen, kun sain suoralta kädeltä soitettua suht koht hyvin teeman, jota he jollakin orkesterilla olivat saaneet harjoitella kovasti radiota varten. Hän sanoi minulla olevan mahdollisuuksia levytyshommissa ja lupasi yrittää järjestää sellaiseen mahdollisuuden. Yhtään varmaa keikkaa ei vielä ole tiedossa, mutta toivo senkun lisääntyy. Annikki-rouva [Tähti] vaikutti hyvin mukavalta - keskustelimme poikien lukuinnosta. Hän sanoi, että koska Pentti voi suositella minua, tulee hänkin sen kyllä tekemään varmasti. Tämä vierailu oli tärkeä, koska sain nyt ensimmäisen asiantuntijakritiikin johon itsekin voin luottaa.

- Olin Kumpusten* puolella vierailulla loppuillasta. Mukavaa väkeä kuten kaikki muutkin täällä tapaamani ihmiset.

[*Rva Kumpunen on Viitasaaren Kymönkosken koululla toimineen opettajatoverini ja Viitasaari-kvartetin jäsenen Tapani Kumpusen (opettajavaimo: Marja-Liisa) äiti. Samalla hän on myös oopperalaulaja Taru Valjakan äiti. Olin heillä Jääkärinkadulla asumassa vuokralla - ensin Matti Kontion, sitten Risto Juntusen kanssa - molemmat Viitasaarelta - vv. 66-69. Kun menimme Anjan kanssa naimisiin, muutin 1970? Eino Leinon kadulle. Yksi sisaruksista oli Terhikki Kilpiö, joka oli naimisissa Matti Kilpiön (Jyväskylästä - Markku Kilpiön isoveli) kanssa. Terhikin suosituksella pääsin Ilkka Kuusiston laulukokeeseen ja sitä tietä heti Radiokuoroon - kuukausipalkalle.]

7.9.66    - Miten selvitetään Russellin teorioiden pohjalta, että intervallia F-C EI AINA koeta niin, että F olisi perussävel? Tämä on pieni aukko teoriassa, tai sitten en ole ymmärtänyt sitä vielä täysin. Myös muut tekijät - kuten ympäristö - vaikuttavat siihen, mikä koetaan perussävelenä ja KUINKA VOIMAKKAASTI.
- Mikä tahansa sointu voidaan analysoida miksi tahansa muuksi soinnuksi riippuen siitä, mikä koetaan perussäveleksi.

8.9.66     - Eräitä syksyn pitkäveteisimpiä päiviä, kun ainoa seuralainen on Russellin jazzkirja sekä kitara.

19.9.66   - Elokuva "Viime vuonna Marienbadissa" osoitti sen rakenneyhteyden musiikkiin - ehkä George Russellin ideoihin. Aikaisemmin olen sanonut, että on samantekevää mikä sävel esiintyy minkäkin soinnun yhteydessä. Tärkeää on se kuinka USEIN se havaittavasti liittyy samaan ympäristöön. Tämä oli toteutettu Marienbadissa siten, että kuvan teksti saattoi koskea jotain aivan muuta kuin kuvaa; joko teksti oli myöhässä kuvasta tai kuva tekstistä. Vaikutuksen synnytti se, että kaksi eri asiaa eli samanaikaisesti useampaan kertaan.

2.10.66     - Kysymys "hyvästä" musiikista. Miksi vähäosaisten ja pinnallisten ihmisten pitäisi kuunnella ja ymmärtää vakavaa musiikkia, joka pohtii kärsimyksen ongelmaa, koska professorit ovat heille riittävän selvästi osoittaneet, etteivät he pysty ratkaisemaan olemassaolon kärsimyksen ongelmaa. Miksi heidän pitäisi surra sitä, josta he eivät ole vastuussa niiden mielestä, jotka tämän vastuun ovat "jalosti" ottaneet harteilleen. Vähäosaisilla kärsimystä on muutenkin, ja pinnalliset eivät ole vakavasta kiinnostuneita.
- Japanilaista musiikkia sekä musiikkia Etelä-Amerikan intiaaneilta, jotka ensi kertaa näkevät valkoisen miehen. [Ks. Kansat soittavat N:o 41 Camayura-intiaanit Mato Grossosta]

16.10.66     - Orkesteriharjoitukset...

20.10.66     - RYTMI: Tapahtumasarjaksi havaitun kokonaisuuden "toistuvien" osien väliset suhteet; tapahtumien kesto ja aikaväli tapahtumien välillä. Pääpaino rytmisillä - ei melodisilla - vaihteluilla (tai saattaa         olla).
- MELODIA: Tapahtumakokonaisuuden muutokset joissa paino on sävelkorkeuden muutoksissa - ei niinkään rytmissä.
- HARMONIA: Osiinsa hajotetun tapahtumakokonaisuuden samanaikaiset, simultaanit osien väliset suhteet. ...Eivät ole hyviä määritelmiä.

24.10.66     - Olin jazzkonsertissa Matin [Kontio - huonetoverini] kanssa.

30.10.66 - sunnuntai. Olin Taru Valjakan konsertissa. Sitä ennen viiden tunnin orkesteriharjoitukset.
- Soittoni on kurjaa nykyisin.
- Sain juuri ajatuksen - Miksei kirjettä voisi SÄVELTÄÄ?

1.12.66      ...Tilapäiskeikkoja, E-klubilla jammaamassa, laulusäestyksiä, yksi TV-nauhoitus, radiokuoro-nauhoituksia ja maanantaina eräs laulujuttu jossain pikkujoulussa jota varten on pitänyt harjoitella yli 20 tuntia.

11.12.66     - Kaksi tenttiä jäljellä. Jukka ja Sirpa [Kuoppamäet?] kävivät täällä sointuanalyysi-harjoituksissa.

 

1967:

9.1.67      ... Joululoma on ohi; keikoilla Ruuponsaaressa Juhani Liedevaaran häissä... - Henrin Zen-Koan-kirja on tutkittavanani. Ei yhtään sävellystä tehtynä. Joulujameja oli kovasti.

16.1.67.     - Perjantaina Veikko Hakkaraisen [pianisti] luona juttelemassa ja musiikkia kuuntelemassa.
- Lauantaina [Ulpun kanssa] Malmilla kutsuilla kitaran kanssa... Espanjalaisia lauluja espanjaksi, ruotsia, suomea, englantia, ranskaa ja unkaria - mitä tahansa.

19.1.67       - Vähän alle markka rahaa ja kykenemättömyys mihinkään tosityöhön. Sentään olen nuotintanut levyltä koko Sonny Rollinsin St Thomasin sooloineen.

30.1.67       - Eilen olin Ulpun kanssa pyrkimässä Vihreän Oksan esiintyjäkaartiin Balder-salilla [tuomarina mm. Harry Bergström]. Liian vähän harjoitusaikaa, joten todennäköisesti emme menestyneet karsinnoissa. Koko viime viikon harjoittelimme kovasti - mutta ei se mitään... Harmittaa hieman se Vihreän Oksan juttu, koska ei ollut harjoitusaikaa kuin viikko. Se olisi tietänyt elokuussa rahaa. Emme kuitenkaan sitä niin vakavasti ottaneet. Tähän tietysti sopisi jokapäiväinen filosofian lause: Pääasia, että olemme yrittäneet.

4.2.67         ...Pyydetty erääseen lauluohjelmaan säestäjäksi. Eilen illalla kävin E-klubilla. Sain soittaa Juhani Vilkin kitaralla - Eero Ojanen pianossa ja Pekka Tirkkonen rummuissa. Soitin puoli tuntia, ja he tuntuivat pitävän soitostani. Vilkki pyysi... puhelinnumeroni mahdollisia nauhoituksia varten. Lupauksia ja toiveita... Ne tulee jo nykyään otettua rauhallisesti... Ulpu ja hänen äitinsä ovat molemmat pyytäneet minua Vanhan kirkon kuoroon [kanttorina Antti Koskinen?] - harjoitukset samana iltana kuin opettajien kamarikuorolla, jossa olin jo kerran.

10.2.67        ...Myöhemmin illalla juteltiin kolmistaan musiikista. Minulla oli mukanani Istvan Nyirkosin laulunauha. Puhuttiin myös Vanhan kirkon kuorosta ja Jyväskylän kulttuuripäivistä.

13.2.67         - Sunnuntaina koelaulu ja illalla esiintyminen Vanhan kirkon kuoron mukana. Tämä päivä meni Pasilassa erään TV-näytelmän taustamusiikin teossa - Harry Bergströmin ansiosta. Minua harmittaa. Harmittaa se, etten pystynyt suoralta kädeltä soittamaan erästä säestystä, vaan jäin out kun se kokeeksi mentiin läpi. Sitä paitsi en pääse sinne keskiviikkona radiokuoron nauhoituksen tähden. Luulen että Bergström on tyytyväinen kun (Ingmar) Englund tulee sinne keskiviikoksi. Nämä kaksi päivää soitan neljää sointua.

Keskiviikkona on eräs nopea säestys ja laulusäestys espanjalaisella kitaralla, joita en pääse edes yrittämään. Minua harmittaa se, että en ole harjoitellut tarpeeksi viime aikoina, ja se että ei ole varaa ostaa kevyempää kitaraa mikä helpottaisi säestystyötä. Luulen menettäneeni mahdollisuuteni saada Bergströmin kautta töitä. Luultavasti myös Matti Koskialan mielestä en ollut mitenkään vakuuttava soitossani. Bergström mainitsi, että harvoin muusikkoa suositellaan  ravintolanjohtajan toimesta, ja mainitsi samalla Vihreän Oksan kilpailun epäonnistumisesta.

- Eilen illalla olin niin iloinen saadessanl kuulla TV-jutusta, ja nyt - itsellenikin määrittelemättömästä  syystä - masentunut ja hieman toivoton, kuvitellut epäonnistuneeni siinä, mitä itse olen pitänyt tärkeänä. Minua masentaa se, että  TV-keikka on järjestetty osittain sukulaisuussuhteen perusteella - ei pelkästään soittokykyjeni ansiosta.

- Sanonko huomenna Bergströmille, että hänen nähtyään mitä EN osaa, haluaisin hänen myös tietävän mitä osaan - ja sen jälkeen kysyä miten hän suhtautuu lupaukseensa yrittää järjestää minulle paikka Vihreän Oksan orkesterissa.

14.2.67     Päivä meni saman kappaleen parissa soitellessa kuten eilinenkin. Kävin Ulpun luona nauhoittamassa loput laulut, ja sitten Sepon järjestämänä radiosta pari kappaletta. Illalla vei Koskialan Matti minut E-klubille. Soitin joitakin kappaleita Sarmannon veljesten ja Aaltosen Junnun kanssa. Ilokseni Heikki pyysi minua parin viikon perästä seuraaviin jameihin myös mukaan. Ei tämä nyt aivan hassusti sittenkään ole mennyt. Loppujen lopuksi uskon näistä päivistä ehkä myöhemmin olevan hyötyä.

20.2.67   ...olin... konservatoriossa jazzkonsertissa klo 23 - 01. ...Ja niin hän tarttui Kenraalibasson harjoitustehtäviin...

2.3.67        Olen keskustellut Sarmannon Heikin kanssa, ja nyt olen taas saanut hieman syytä ja intoa harjoitella. Rahahuolet aina mielessä.

17.3.67    - Olimme soittamassa ateneumilaisten vuosijuhlassa. Eräs talven kauneimpia keikkoja. Ensin Bankett Hildenillä illallinen ja sitten pari tuntia soittoa ja senjälkeen jatkoilla. Soittoa kolmeen saakka.

22.3.67    - Tämä fantastinen normaali elämä: Kuuntelen radiota, luen, syön, kävelen luennolta harjoituksiin ja esiintymisistä nukkumaan.

24.3.67    - Tänään Vanhassa kirkossa laulamassa...

4.4.67      - Johanssonin Requiemin kantaesityksen jälkeen... Niin - Requiem oli vaikuttava. vaikka kuoro-osuus ei mennyt hyvin. Olin Pekan (†? opettaja-radiokuorolainen?) kanssa Olympigrillissä juomassa olutpullot parin hänen tuttavansa kanssa.

- Eilen 3.4. olin Johnny Griffinin jazzkonsertissa. Siellä raaputin paperille seuraavaa:

Siellä oli pianisti, basisti

ja rumpali joka hymyilee

tenorisaksofonistille USA:sta.

Minä istun tässä pöydässä

kahden olutpullon kera

ilman menneisyyttä -

kaikki muistaen

uudella tavalla -

joka hetki.

 

Elämä virtaa,

olinpa minä valmis siihen tai en.

Vapaampana yhä uusia,

useammanlaatuisia tapahtumia varten.

Tänään en saa itseäni surulliseksi

tekemälläkään.

15.5.67  - II helluntaipäivä.  - Perjantai-iltana [Hakaniemessä raitsikkapysäkillä - E-klubilta tultaessa] olen nähnyt Stanleytä [Lindroos, tsax.] uhattavan stiletillä, mutta hän on vain kääntänyt selkänsä, osoittanut maksan paikan ja kehoittanut tyyppiä lyömään. Ei lyöty.

- Radiokuorossa olen tuntenut itseni heikoksi nykyisen käheyteni vuoksi. En ole varma pääsenkö sinne syksyllä. Kesän soittopaikasta tai muusta työstä ei ole tietoa. Tulevasta ammatistani ei ole tietoa.

19.6.67    Teemme iltatyötä. Tietenkin uusia ihmisiä. En enää ole muusikko, en ole enää filosofi.

3.9.67    - On kesä mennyt. Elokuu Jyväskylässä ravintola Maakunnassa keikalla. Virroilla kymmenen päivää musiikkileirillä jazzia opettamassa, Sergeant Pepper, ja nyt taas Helsinki ja entiset kiireet.

17.9.67     Eilen illalla Annikki Tähden mukana keikalla... ja sitten Beatlesien "The Sergeant Pepper's Lonely Hearts Club Band"...  "All you need is love...", Sinbad merenkulkija... Mitä nämä kaikki sanat sanovat minulle kymmenen vuoden kuluttua?

...Aion myydä yhden kitaran.

Minulle jää kaksi kitaraa.

Ja huomenna on levytys.

Illalla soitan KSO:ssa.

Ylihuomenna menen laulutunneille rva Liinpään luokse.

Annan kitaratunteja Tuula Kautolle...

...Tiistaina alkaa Kinnusen estetiikan proseminaari.

Siellä on esitelmäni

statistiikan käytöstä kirjallisuuden tutkimuksessa...

 

... Johanssonin Requiem meni levytykseen.

Se tietää lisää rahaa.

Aion ostaa uuden vahvistinlaitteen.

Harri Hasselberg antaa siinä neuvoja.

Ostan joko Ampegin tai Fenderin...

... Minulla on nauhalla Les Paulin "Whispering"

ja Beatlesien "All You need is Love"...

19.9.67     - Statistiikka kirjallisuudentutkimuksessa:
Mikä merkitys on todeta jonkin sanan, sävelen toistumistiheys?
[8.1.2012: Tilastollisen analyysimallini alkujuuret lienevät tässä!]

21.9.67      - Tänään on harjoitukset, huomenna lounaskonsertti ja partiolaislevyn tekeminen.

7.10.67      - Olen liittynyt Reijo Hirvelän yhtyeeseen.

9.10.67      - YÖLLÄ: Tulin juuri Bluesbreakers -konsertista. Tunnelmaa piisasi ja vanha soittajanveri kuohahti taas kerran.

15.10.67     - Musiikki - johtoteema joka esiintyy toistuen ja muunnellen eri ympäristössä ajan kuluessa. Sehän on MINUN OMA ELÄMÄNI! Minä varioin, muutun, joudun uuteen ympäristöön, palaan uutena ihmisenä vanhoille oleskelu-paikoilleni. Entä kaikki se, mitä en näe enkä koe? Meitä häiritsee se, jos kuulemme kahta musiikkia samanaikaisesti. Taide(musiikki) tuo tämän elämänkulun PELKISTETYSTI esille - kuitenkin niin, että jollain tasolla samaistamme musiikin kulun, sen suhteet vastaaviin suhteisiin omassa elämässämme.

Historia valikoi ja pelkistää menneisyyden kaaoksesta kaiken oleellisen, minkä tarvitsemme tunteaksemme jonkin menneisyyden hetken maailmanhengen. Tämä kaikki on yhtä ja samaa asiaa.

17.10.67     - Musiikissa, runossa tapahtuminen on "sisällä". Ympäristö on liikkumattomampi kuin taideteos. Rakennuksessa, kuvassa ja patsaassa tapahtuminen on "ulkona", joten veistos on ikäänkuin staattisempi vaatien kokijalta aktiviteettia. Kuulo- ja näköaistiin vaikuttavat asiat ovat aaltoliikettä, jolla on erilainen värähtely, so. erilaiset aallonpituudet.

29.10.67 sunnuntai.
- Eilen Siikajärvellä illanvietossa soittamassa, jatkoilla kitaran kanssa... Tänään KSO:ssa Tete Termites -konsertti... Popkonsertissa olin melkein joutua masennus-tilaan; Pidin siitä musiikista melkein kyynelsilmiin asti (väsymys?)... Olin itkeä tänään konsertissa...

30.10.67     - Hammaslääkäriin menee tässä kuussa 250 mk, vuokraan ja vahvistimeen 200 mk. Minun olisi hankittava aika tavalla. Housujen ja kenkien ostoa en voi edes ajatella enää. Miksen saa työtä soittajana? Olenko todella niin huono?

1.11.67         > Eino Roiha: Johdatus musiikkipsykologiaan.
- Musiikin keinot eivät riitä käsitteelliseen ilmaisuun... Ainoa mitä musiikissa voidaan tunteista kuvata on niiden dynamiikka, sillä sen nojalla voidaan jäljitellä psyykkisten tapahtumien liike- ja intensiteettivaiheita.

12.11.67      ... Viime päivät ovat menneet jazzin parissa, enkä tiedä, mitä kirjoittaa. Tuhat ja sata asiaa painaa päälle.

3.12.67         - Olin Hirvelän Reijon kanssa Turussa keikalla.

12.12.67         - Tiistaikonsertissa Beethovenin Missa Solemnis. Vetää taas vakavaksi. Elämä tuntuu olevan lähellä. Ihmiset soittavat radiossa, toiset laulavat Osannaa. Vetää taas vakavaksi.
- Milloin sävellän jazzmessun? Tämä ilta oli jälleen voimakas elämys.  

15.12.67         - Sain eilen M.A. Nummisen LP:n [jossa olin soittamassa].

 

[Jatkuu osassa VI: 2.1.1968]