1983-85 Kevyen musiikin koulutus VIII
1983:
31.5.83 Savon Sanomat: Pop-musiikki ei kiinnosta Sisä-Savon nuoria
Sisä-Savon kuntien yhteinen uuden musiikin leiri peruuntuu. Vaikka leirille ilmoittautumisaikaa jatkettiin, ei halukkaita ilmaantunut viidestä Sisä-Savon kunnasta. Aikaisemmin ei vastaavaa leiriä ole edes yritetty järjestää.
Tervoon 13.-15. 6. suunnitellun, lähinnä popmusiikista kiinnostuneille tarkoitetun leirin peruuntuminen säästää nuorisolautakuntien kuluja noin 3 500 markkaa. Summa oli varattu lähinnä leirin ohjaajien Jussi Tegelmanin ja Ilpo Saastamoisen palkkoihin.
Tervon kunnan nuorisosihteeri Heikki Walleniuksen mukaan nuorison passiivisuus ei ainakaan johdu tiedon puutteesta. Paikalliset bändit kokoontuivat toukokuun alussa Vesannolla katselmukseen, jossa leiristä kerrottiin. Osallistujalle kolmi-päiväinen leiri olisi tullut maksamaan 150 markkaa.
Samanaikaisesti kuin uuden musiikin leiri on Tervossa tarkoitus järjestää klassisen musiikin leiri. Tälle viisipäiväiselle leirille on ilmoittautuneita riittänyt.
15.9.83 Viitasaaren Seutu: Pop-jazzia kansalaisopistoon (Irtoleike)
Kansalaisopiston musiikinopetus laajenee tänä syksynä kolmella uudella opinto-ryhmällä, joista erityisesti Pop-jaz-ryhmältä odotetaan paljon. Ryhmä kokoontuu jo ensi maanantaina Nuorisotalolla klo 18, mutta jatkossa maanantaisin keskuskoulun musiikkiluokassa. Opintoryhman vetäjänä on tunnettu musiikkipedagogi Ilpo Saastamoinen.
Alkavan tahven aikana tullaan perehtymään tavallista suuremman orkesterin työskentelyyn ja nuoteistasoittoon, koska alustavassa kokoontumisessa todettiin aktiivisesti kiinnostuneita olevan pitkälti toistakymmentä. Ensimmäiseen varsinaiseen harjoitukseen ma 19.9. odotetaan vielä erityisesti kaikenlaisia puhaltimia, varsinkin huiluja, joita tiettävästi paikkakunnalla on runsaasti, sekä mahdollisesti myös orkesterin kanssa yhteistyöstä kiinnostuneita laulajia jo ilmoittautuneiden lisäksi.
Opiskeluaineistona tullaan perinteisen pop-jazz-materiaalin ohella käyttämään kansanmusiikkimateriaalia, skaaloja, tahtilajeja sekä erikoissoinnutuksia. Kotimaistakaan kansanmusiikkia ei ole tarkoitus unohtaa, sillä onhan Kalevalan julavuosi lähestymässä. Opetusaineisto pyritään muokkaamaan siten, että jokainen saa tasoaan vastaavaa soitettavaa, joten kenenkään ei tarvitse arastella tähän erikoislaatuiseen opintopiiriin osallistumista - vaikka kuunteluoppilaana.
1984:
I UNOHTUNEET MUSIIKKIKULTTUURIT:
> 26.1.84 la Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen: "Unohtuneet musiikkikulttuurit esille"
> 10.-11.3.84
(Kuvateksti: - Suurin osa maailman kansojen musiikista jää tietoisuutemme ulkopuolelle, kuuntelemme vain noin kymmentä prosenttia, sanoo Ilpo Saastamoinen. Hän on testannut ihmisten musiikkiin suhtautumista Intiaa ja Kuubaa myöten.)
Uljaista kansanmusiikki- ja jazzfuusioistaan sekä mm. kitarakirjoistaan tuttu Ilpo Saastamoinen johtaa Keiteleellä maaliskuussa pidettävää kansanmusiikkiseminaaria. Unohtuneet musiikkikulttuurit -teemalle rakentuvaa seminaaria ovat toteuttamassa Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopisto sekä Suomen Kansanmusiikkiliitto.
Monet ovat tottuneet ajattelemaan että kuulemamme musiikki edustaa suurinta osaa maailman musiikista. Todellinen tilanne on kuitenkin toinen. Emme suinkaan kuuntele maailman musiikista yhdeksääkymmentä vaan kymmentä prosenttia. Suurin osa maailman kansojen musiikista jää tietoisuutemme ulkopuolelle, sanoo aina Intiaa ja Kuubaa myöten ihmisten musiikkiin suhtautumista testannut Saastamoinen.
Kahden päivän tiiviin työskentelyn myötä 10.-11. 3. pidettävässä seminaarissa tutustutaan muutamiin maassamme melko vähälle huomiolle jääneiden musiikki-kulttuurien ilmenemismuotoihin. Aihetta lähestytään nuottiesimerkkien ohella levy- ja nauhamateriaalin sekä yksityisesti äänitetyn autenttisen materiaalin avulla.
Seminaarissa käsitellään myös kansanmusiikin sovittamiseen liittyviä kysymyksiä. Demonstraatioissa avustavat Tom Nekljudow (lyömäsoittimet) ja Pekka Nylund (kielisoittiniet). Molemmat kansanmusiikin spesialistit soittivat Piirpauke -yhtyeen joitakin aikoja sitten hajonneessa kokoonpanossa. Nekljudow ja Nylund vetävät seminaarissa myös ryhmäharjoituksia: Työväen musiikki-instituutista on mukana kansanmusiikin erikoistuntija Ilpo Saunio. Hän kirjoitti yhdessä Kalevi Immosen kansa Pororumpu ja balalaikka -kirjan, joka ilmestyi 1980. Musiikin alueen kouluttajana laajaltikin tunnettu Ilpo Saastamoinen toimii seminaarin luennoitsijana.
Aiheistoltaan seminaari on rakennettu mielenkiintoiseksi. Esille tulevat saamelaisten, kainuulaisten ja pohjoissavolaisten kansanmusiikki, turkkilainen mustalaismusiikki rytmeineen ja skaaloineen. Pakistanin muslimimusiikki, gruusialainen kuorolaulu, intialaiset skaala ja rytmit, Balkanin alueen rytmit ja tahtilajit sekä mm. katsaus Afrikan rytmiikkaan.
Seminaari on suunnattu lähinnä aikuisille musiikin harrastajille, kuorolaisille, koulujen musiikinopettajille, kansanmusiikista yleensä kiinnostuneille ja jatkuvasti sen parissa työskenteeville, harrastaja- ja ammattilaismuusikoille.
Vastaavantyyppistä seminaaria ei alueella ole aiemmin järjestetty. Mikäli kokemukset ensimmäisestä seminaarista ovat myönteiset, tapahtuman kehittämistä traditioksi harkitaan.
Konsertteja, kirjantekoa
Ennen seminaaria Ilpo Saastamoinen kiertää pohjoista ja itäistä Suomea soittaen koululaiskonsertteja pitävässä triossa yhdessä Nekljudowin ja Nylundin kanssa. Kiertue alkaa Viitasaarelta 23. helmikuuta. Pohjoisimpia paikkakuntia ovat Muonio, Kolari ja Kemijärvi, eteläisimpiä Mikkeli.
Parhaillaan Saastamoisella on oikoluettavanaan ensimmäisen kitarakirjansa ruotsinkielinen painos, sekä hänen englannista suomeksi kääntämänsä Suuren kitarakirjan teoriaosan oikovedokset. Kysymyksessä on [Ralph] Denyerin kitarakirja, jonka WSOY julkaisee suomeksi ja jonka käännöstyöstä Saastamoinen teki lähes puolet.
Saastamoisella on työn alla myös kansanmusiikkia käsittelevän oppikirjan kirjoittaminen. Oppikirjan kustantajana on Tammi. Kansanmusiikkikulttuureja esittelevästä kirjasta on tarkoitus tehdä musiikin harrastajaa kiinnostava. Ja kaiken aikaa muhii hieman isompi työ odottamassa tarvitsemaansa aikaa.
Työskentely nuorison parissa on Ilpo Saastamoiselle varsin tuttua mm. monista viikonloppuseminaareista. Nuorisolle on suunnattu myös ensi lauantaina Pielaveden Laurinpuron koululla [28.-29.1.84 la] klo 9 käynnistyvä musiikkitapahtuma. Se kuuluu osana kansalaisopiston toimintaan.
Pielaveden mieskuorolle Saastamoinen säveltää Kalevalan ja kuoron juhlavuodeksi Antero Vipunen -teemaa. Viitasaaren teatterille hän on jo saanut valmiiksi uuden musiikin Kulkurin valssi -näytelmään. Harjoitukset ovat menossa, ja kantaesitys kuullaan 22. maaliskuuta. -RP [Rauni Paananen].
28.-29.1.4.84 la Pielavesi - Kansalaisopiston nuorisokoulutusta, Laurinpuron koulu
> 29.1.84 Iisalmen Sanomat: Pielavedellä kombit paikalleen (Irtoleike)
(Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen kouluttaa bändiläisiä Pielavedellä. Tässä hän neuvoo Jussi Hankalaa rumpurytmien nikseihin.)
Pielaveden bändiläiset pääsivat kevyen musiikin kurssilla ammattilaisen ohjantaan lauantaina aamusta alkaen. Kansalaisopiston järjestämän kaksipäiväisen kurssin vetäjänä toimii tunnettu muusikko ja säveltäjä Ilpo Saastamoinen Keiteleeltä, kuuluja piirpaukelaisia.
Kurssi alkoi tärkeällä teorian opetuksella: sointuteoria välttämätöntä improvisioinnin ja aika-arvot rytmin kannalta. Kolmi- ja nelisointuja tutkittiin eri säveilajien yhteydessä, jolloin vastaan tulivat niin duuri- kuin moilisoinnutkin. Samalla selvitettiin käytännössä olevat erilaiset merkintätavat.
Osa kurssilaisista oli edellisenä iltana ollut soitannollisella keikalla, joten väsymys painoi silmäluomia. Vastaanottokyky kuivahkolle teorialle ei ollut parhaimmillaan, vaikka innokkaalla musiikkinuorisolla oli juuri tällä alueella runsaanlaisesti tiedollisia aukkoja.
Päivällä kiinnostus kohosi silminnähden, kun käytiin käsiksi itse instrumentteihin. Kitaristit ja rumpalit saivat omat harjoitustehtävänsä. Rumpalit pistivät patterilla synkooppiharjoituksia vuorollaan kitaristien suorittaessa kylmäharjoittelua. Improvisiointisooloissa käytettiin erilaisia kombeja eri sävellajeissa. Ohjanta tapahtui välillä kädestä pitäen.
Alkulämmittelyn jälkeen kimpoilivat luokan kiviseinistä soundit kombien asettuessa vähitellen kohdalleen. Kurssi jatkuu sunnuntaina pitkälle iltapäivään.
1.2.84 Iisalmen Sanomat: Itä-Suomen pelimannipäivät Iisalmessa [Irtoleike > Ks. 4.-5.2.84 la-su]
> 5.2.84 Iisalmen Sanomat - Soittamisen iloa ja intoa
(Irtoleike: S. Kaasinen, J. Näreharju, P. Makkonen jne.)
9.2.84 to Pielavesi, Kirjasto klo 19 (Ulla Eskelinen)
- Esitelmä kansanmusiikista eri kulttuureissa (nauhoitusten avulla)
> 16.2.84 to Pielavesi-Keitele (Ed. kääntöpuoli): Keiteleen horisontti -
"Unohtunutta musiikkikulttuuria piirpaukelaiselta pohjalta"
Kansanmusiikki on aikaansa edellä > Ks. Kansat soittavat -filosofia (dokumentti)
17.2.84 pe Iisalmen Sanomat: Nuorten musiikkia taidetapahtumassa (Irtoleike > Ks. 24.3. 84)
Musiikki päätapahtumana, muutama pyörähdys pienten piiriä tanhun merkeissä ja palkittujen piirustusten näyttely oli illan aiheena Keiteleen nuorison taide-tapahtumassa. Nuoriso- ja raittiussihteeri Lea H u h t a kertoi avatessaan taide-tapahtuman tavoitteena olleen sen, että nuorisolle pitäisi saada tilaisuuksia esiintymiseen ja sitä kautta esiintymisvarmuutta.
Osanottajia oli kiitettävästi pitäjän kaikilta kulmilta. Yksi esitys oli ylitse muiden, kirkonkylän lauluryhmän esitys Urpo Jokisen Pikkuinen tyttö, johtajana Ulla Kahisalo tehosi parhaiten tuomaristoon sekä hellytti kuulijain sydämet ja mielet. Hamulan musiikkikerhon laulama Ukrainalainen kansanlaulu - Hiljainen tienoo Oili Leinosen johdolla ja säestyksellä pääsi hopealle.
Monia muita korkeatasoisia myös kuultiin. Musiikkikodin pojat, Tabellin veljekset Hannu ja Ari nuorten ja varhaisnuorten sarjoissa olivat pianossa omaa luokkaansa, siitäkin huolimatta, vaikka ylituomari Ilpo Saastamoinen toivoikin poikien esityksiin enemmän tempperamenttia.
Kaikista esityksistä selvästi näki, että niihin oli paneuduttu huolella ja harjoiteltu hyvin. Vuosi sitten vastaavassa tilaisuudessa arvosteltiin sitä, että esiintyjillä oli lunttilappuja. Lienee arvostelusta otettu opiksi, sillä yhtä poikkeusta lukuunottamatta luntteja ei ollut. Useissa lauluissa, joita yksinlauluinakin esitettiin, oli useita säkeitä, eikä sanoissa takelleltu kertaakaan. Siinä saattaisi olla opiksi monelle nuottikansioon tuijottavalle vanhemman väen kuorolle ja kvartetille.
Arvosteluraati, jonka ylituomarina toimi Ilpo Saastamoinen ja jäseninä Kaarina Saastamoinen, Terttu Tolonen, Pirkko Tauriainen, Yrjö von Koch ja Pentti Nykänen, viipyi päätöksiään tehdessä tavallista pitempään, niin tasaista oli esitysten joukko.
Parhaita esityksiä palkittiin pienillä muistoesineillä. Jatkoon Kiuruvedellä pidettävään läänin kilpailuun kelpuutettiin voittajat varttuneemmasta päästä ja opintomatkalle samaan seuraan menestyneimmät nuorimmatkin.
Tuomaristo asetti kuitenkin selvään järjestykseen osan esityksistä, seuraavassa muutamia ratkaisuja.
Laulu l-3 1k henkilökohtainen: 1) Ilona Saastamoinen Kirkonkylä ja Timo Kasurinen Leppäselkä 3) Sami Konttinen Kirkonkylä ...(jatkuu)
17.2.84 Savon Sanomat: Keiteleen nuoria runsaasti läänin kulttuurikilpailuun (Irtoleike > Ks. 24.3. 84)
...Tuloksia:
Laulu 1-3 1k: Ensimmäinen sija jaettiin Ilona Saastamoisen (kk) sekä Timo Kasurisen (Leppäselkä) kesken...
Piirustuskilpailun ensimmäisen luokan sarjan voitti Jussi Leskinen Kulvemäeltä,
toinen Elina Saastamoinen kirkolta ja kolmantena Merja Jääskeläinen Kummulta...
> Pelimanni-lehti N:o 2 / 1984 (kansikuvassa myös IS udin kanssa)
Kuvat (5 kpl) Juhani Näreharju. > Ks. Los Ustads
> 28.2.84 Savon Sanomat: Musiikkiseminaari Keiteleellä > 10.-11.3.84
Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Pielaveden-Keiteleen kansalaisopisto järjestävät 10-11.3.84 Keiteleellä kansanmusiikkiseminaarin, jonka teemana on 'Unohtuneet musiikkikulttuurit'.
Aihesisällöstä mainittakoon pohjoissavolainen, kainuulainen ja saamelainen kansan-musiikki, Balkanin alueen tahtilajit, Turkin mustalaismusiikki Gruusian kuorolaulu, Intian ja Pakistanin asteikot, Latinalaisen Amerikan synkopoitu musiikki aasialaisen teatterilaulun ja nykymusiikin yhtäläisyydet.
Seminaarin johtaa Ilpo Saastamoinen. Ilpo Saunio Työväenmusiikki-instituutista vierailee luennoitsijana ja havaintoesityksissä avustavat Tom Nekljudow (lyömäsoittimet) ja Pekka Nylund (kielisoittimet).
> 7.3.84 Iisalmen Sanomat: Keiteleellä kansanmusiikkia maailmalta (Irtoleike-puffi)
> 9.3.84 pe Keskisuomalainen: Seminaari unohtuneista sävelkuluista
> Helsingin Sanomat 10.3.84 - sanasta kiinni / Pirkko Kotirinta:
Miten kiinnostaa tuvalainen kurkkulaulu, Ilpo Saastamoinen?
10.-11.3.84 Keitele-kons. & I Unohtuneet Musiikkikulttuurit -seminaari
(mm. Pekka Toivanen, Jouni Koskimäki, Jarkko Niemi, Timo Leisiö, Pertti Rasinkangas, Johannes Heikkilä jne.)
Siperia-Tuva + yl. mus. filosofia > Ks. LOS USTADS
Esite: Kansainvälisen kansanmusiikin juhlavuoden 1984 merkeissä järjestetään seminaari, jonka teemana on: "Unohtuneet musiikkikulttuurit"
> 11.3.84 Keskisuomalainen - T-H-V (= Timo-Heikki Varis):
Keiteleen seminaari: Paras musiikki - mitä se on?
> 11.3.84 Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen: "Outoja säveliä Keiteleellä"
(Kuvateksti: Pientä kyselevää keskustelua aiheutti seminaarilaisten keskuudessa Ilpo Saunion jakama moniste azerbaidzanilaisen mugamin rakennekaavio. Luennon päätyttyä asiasta tiedettiin joltisenkin enemmän.)
> Ks. Los Ustads - U. Mus-kulttuurit I 84
...Ilpo Saastamoinen johdatteli luennossaan seminaarilaiset musiikin estetiikan hämmentäviin sokkeloihin, joissa todettiin jo kivien ja pölyhiukkastenkin muodostavan oman kuulijakuntansa musiikille. Musiikki on joka tapauksessa viestintää joltakin jollekin. (Lehtikuvissa mm. Timo Leisiö, Pekka Toivanen, Jouni Koskimäki, Johannes Heikkilä, Rauno Nieminen, Pertti Rasinkangas)
> 15.3.84 Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen:
"Saunio musiikkiperinteestämme: Suomalainen suosioon"
- Olemme eläneet nyt muutaman vuoden sellaisessa ajassa, jolloin todella on kaivattu "unohdettujcn musiikkikulttuurien" pelastamista. Tämä ei koske pelkästään joitain ulkoeurooppalaisia tai ulkosuomalaisia musiikkikulttuureja, vaan myös meidän omia suomalaisia kansankulttuurejamme. Esimerkiksi perinteinen työväenlaulu ja -musiikki on yksi tällainen, arvioi perinteemme tilaa Työväenmusiikki-instituutin johtaja Ilpo
S a u n i o Keiteleellä.
"Unohtuneet musiikkikulttuurit" -seminaarissa Saunion luentojen aiheet eivät olleet kotimaisia, vaan niissä liikuttiin eksoottisissa musiikkikulttuureissa, erityisesti Neuvostoliiton alueella. Tätä taustaa vasten huoli kotoisimmista asioista on aivan oikeutettua.
Ennen siirtymistään Työväenmusiikki-insituutin johtajaksi Ilpo Saunio teki laajan tutkimus- ja paremminkin kartoitustyön Neuvostoliiton kansojen musiikki-kulttuureiden selvittelemiseksi. Tätä laajaa tehtävää Saunio vertasi lähinnä jonkun maanosan kulttuureiden kartoitukseen.
- Se vähä mitä sikäläisistä musiikkikulttuureista on kirjoitettu, ei ole ainakaan millään länsimaisella kielellä, ja niin oli myös aivan tutkimatonta aluettakin. Minun tutkimukseni muodostui etupäässä kuvaavaksi tutkimukseksi, ei niinkään tieteelliseksi.
Varsinaisena tutkirnustyönään Saunio pitää selvitystään suomalaisen työväen-musiikin vaiheista aina viime maailmansotaan saakka. Instituutti jatkaa paraikaa tutkimusta kohti nykyaikaa. Kisällilaulu on eräänä tutkimuksen pääteemana.
- En varsinaisen työni rutiinitehtäviltä juuri ehdi osallistua tutkimustyöhön. Eräänlainen toimitustyö on keskeisintä. Laadin erilaisia artikkeleja, viimeisin sarja käsitteli 70-luvun lauluja lähes koko maailman laajuisesti.
Työväenmusiikki kansanmusiikkia
Työväenmusiikilla on monta ulottuvuutta. Vanhin osa siitä on ehdottomasti kansan-musiikkia. Varsinkin kansanlaulujen alueella on sellaista jota ei voida erottaa normaalista kansanlaulusta millään, sillä ne laulut liittyvät työhön tai heijastavat työväestön olosuhteita niin maaseudulla kuin taajamissakin. Sama pätee osittain myös soitettuun musiikkiin, toteaa Saunio.
- Kupletit, jotka olivat suosiossa, 20-luvulla, ovat myös kansanmusiikkia, sillä ne tekivät ihmiset, joiden nimet ovat jo unohtuneet ja laulut ovat näin anonyymejä kansanlauluja. Toisaalta ne ovat kansanmusiikkia myös siksi, että niitä eivät esittäneet ammattitaiteilijat.
Kuorolaulu ja torvisoittokuntien musiikki eivät ole Saunion mielestä kansanmusiikkia silloin, kun esitettävänä on vaikkapa työväenlaulu tai kansanlaulu. Se on kansanomaista musiikkia tai ainakin amatöörimusiikkia. Sitävastoin, jos tehdään vaikkapa LP-levy ja sen kannessa kerrotaan tekijöiden nimet, on kyseen-alaista onko se enää kansanmusiikkia tai edes kansanomaista musiikkia. Uudempi poliittinen laulu liikkuu taas populaarimusiikin ja kansanmusiikin rajoilla ja lähenee ns. taidemusiikkia.
- Mikä on sitten työväenmusiikkia, on oikeastaan vaikea määriteltäväksi. Se saattaa olla esimerkiksi puhtaasti eurooppalaista taidemusiikkia, yhteiskunnallista musiikkia, kantaa ottavaa musiikkia tai se voi olla protestimusiikkia ja listaa voisi jatkaa. Itse asiassa on kysymys siitä, kenelle musiikki on suunnattu.
Nuoriso ja musiikki
Nuoriso on hyvin herkkä ottamaan vastaan uusia vaikutteita. Saunion mielestä siinä ei ole mitään vaaraa, jos me saamme vaikutteita, jotka uudistavat perinteistä musiikillista ilmaisuamme.
- Ei kansallinen perinne tässä mielessä mene hukkaan, mutta erittäin haitallisena pidän sitä, että näihin uusiin vaikutteisiin liittyy kiinteä kytkentä kaupallisuuteen. Tämä taas pyrkii hallitsemaan koko nuorten maailmankuvaa, eikä pelkästään ole kysymys musiikista. Jo meillä kouluissa keskeisesti opiskeltavan englanninkielen myötä nuoret imaisevat kokonaisvaltaisen kulttuurin, jonka musiikki-ilmaisu on vain rokkia. Vaikka nuoret tietäisivätkin olevan muunlaista musiikkia, ei sille anneta mitään arvoa, koska se ei tässä osakulttuurissa merkitse yhtään mitään, perusteli Saunio voimakasta rokkivillitystämme.
Toisaalta on todettava, että nuorten musiikkiin kohdistunut harrastuneisuus lisääntyi. Saunio arveli suomalaisten nuorten musiikinharrastuksen olevan laajempaa kuin monissa Euroopan maissa. Lukumääräisesti hän arveli soittavien harrastajien määräksi 3000-4000 nuorta, jotka soittavat erilaisissa yhtyeissä. Suomalaista musiikkia niissä tosin vierastetaan ja tyyli on jotain rokin ja popmusiikin aluetta.
- Koulutuksella ja ohjauksella on ajassamme erikoisen tärkeä tehtävä kasvattaa nuoret ymmärtämään, että on olemassa muita tasaveroisia mahdollisuuksia tehdä musiikkia, vaikkeivät he siitä itse välittäisikään. Tässä tehtävässä toimivilta vaaditaan erityistä avarakatseisuutta.
Ydinkysymys kaikille musiikin kanssa kosketuksissa oleville, iästä riippumatta, on se mikä on musiikin tehtävä. Jokainen kuuntelee tai tekee musiikkia löytääkseen juuri itselleen tarpeellisia asioita. Musiikki on aina viesti joltakin jollekin. Tämän viestin me joko ymmärrämme tai emme ymmärrä ja sen määrää kulloisenkin musiikin tehtävän vastaanottajalleen.
Keskustelukumppanina
PERTTI MALINEN
> 15.3.84 PieKei -pääkirjoitus: Kansanmusiikkia (> Los Ustads - Unohtuneet mus.kulttuurit)
> 15.3.84 to Pie-Kei - Nimetön (> Los Ustads - Unohtuneet mus.kulttuurit):
"Keiteleen seminaari opetti ennalta-arvaamatonta musiikkia."
> 15.3.84 Savon Sanomat - Sakari Seppälä
"Seminaari Keiteleellä: Musiikin arvomaailma uusiksi."
(HYVÄ REFERAATTI ESITELMISTÄNI!) (> Los Ustads - Unohtuneet mus.kulttuurit)
> Folk & Country 3/84, ss.19-21 - Pekka Toivanen: Kadonneen kansanmusiikin metsästäjät
(HYVÄ REFERAATTI ESITELMISTÄNI!)
> Mainos samassa C&W -lehdessä: Unohtuneet musiikkikulttuurit -seminaari Pielavedellä 15-17.3.85
(> Los Ustads - Unohtuneet mus.kulttuurit I -84)
24.3. 84 la Kiuruvesi - Nuorison taidetapahtuma
> Päiväämäätön - Savon Sanomat: Nuorison taidetapahtuma Kiuruvedellä
- Rock- ja popmusiikki kehittynyt huimasti
- Jos tämän vuoden erikoisuuksia vielä miettii niin esiin nousee ainakin se, että kansanmusiikki näyttää olevan erityisesti Ylä-Savon nuorten suosiossa. Mutta se ihmetyttää, että yhteiskunnalliset laulut puuttuvat kokonaan, sanoi läänin nuoriso-sihteeri Seppo Hinkula.
Kärki tasainen rockissa ja popissa
- Taso on ollut todella kova. Erityisesti tekniikka on ollut pitkälle kehittynyttä, sanoi muusikko Pertti F ä l t.
Muusikko Ilpo Saastamoinen korosti bändien huimaa kehitystä. Hän vertasi neljä vuotta sitten pidettyä Kokkolan taidetapahtumaa ja Kiuruveden taidetapahtumaa ja totesi, että nyt jopa laulujen sanat erottuvat paremmin kuin ennen.
- Yhtyeet ovat erittäin kehityskykyisiä. Myös persoonallisuudet erottuvat selvästi. Ja ilahduttavaa on oman tuotannon esille tuominen, sanoi muusikko Pertti Fält.
- Musiikki on muuttunut selkeämmäksi. Musiikin koko kirjo on ollut päivän aikana esillä. Mutta punkkia olisi kaivattu enemmän, sanoivat tuomariston jäsenet Ilpo Saastamoinen, Pertti Fält ja Ilkka Pettersson.
Rock- ja popbändeistä paras oli Cro Magnon Varkaudesta. Tuomaristo sanoi bändillä olleen hyvän sähköisen latauksen. Myös esiintyminen oli kiitettävää ja laulu puhdasta. Tuomaristo toivoi nyansointia vielä kehitettävän.
31.3.84 la -1.4.84 su Joensuu - kurssi
> 30.3.84 Karjalainen: Pop- ja jazzkurssi Joensuussa
Viikonvaihteessa vierailee Joensuussa tunnettu jazz- ja popmuusikko sekä -pedagogi I l p o Saastamoinen luennoiden, antaen henkilökohtaista soitinohjausta sekä kouluttaen musiikkiopiston eri orkestereita. Ilpo Saastamoinen tunnetaan populaarimusiikin piirissä monipuolisena puuhamiehenä, joka viime vuosina esiintymisten, opettamisen, sovittamisen ja säveltämisen ohella on herättänyt mielen-kiintoisia kysymyksiä myös populaarimusiikin tekemisen perusteista eli sen esteettisestä luonteesta. Mm. näihin kysymyksiin lauantaiaamun luennolla perehdytään. Kurssi alkaa lauantaina 31.3. klo 11 musiikkiopiston auditoriossa jatkuen sunnuntaihin 1.4. noin klo 16:een saakka. Kurssi on avoin kaikille asiasta kiinnostuneille, eikä siitä peritä mitään maksuja.
8.-10.6.84 Juankoski - pop/jazzleiri (Juice Leskinen, Anssi Tikanmäki, Kalle Fält, IS)
> 14.6.84 Kansan Sana - Kalevi Taskinen: Bändit leirillä Juankoskella
Musiikki raikui ja kaikui raikkaana helluntaipyhinä Juankoskella. Paikkakunnalla oli koolla bändileiri, jolle oli kokoontunut nuoria asianharrastajia Kaavilta, Tuusniemeltä, Vehmersalmelta ja Juankoskelta. Opettajina toimivat Juankosken kuuluisa poika Juise Leskinen sekä Anssi Tikanmäki, Kalle Fält ja Ilpo Saastamoinen.
- Eri bändit ovat toivoneet asiantuntevaa ohjausta toiminnalleen ja niinpä toive päätettiin toteuttaa kuntien vapaa-aikatoimen aloitteesta, kertoi Juankosken kulttuuri-ohjaaja Seija Heiskanen .
- Ja tyytyväisiä nuoret kertoivat olevansakin. He ovat saaneet sekä asiantuntevaa kritiikkiä että kehuja taidoistaan, huomauttaa Seija.
- On ollut erittäin mielenkiintoista työskennellä bändiläisten kanssa. Harrastajat ovat tulleet tänne omasta vapaasta tahdostaan ja siksi toiminta on ollut innostunutta ja mielekästä, kertoi ohjaajana toiminut Kalle Fält.
- Harrastajat paneutuivat työhönsä tosi ahkerasti, puhtaalla motivaatiolla. Musiikki on sellainen ala, että sitä ei saisi oikein ammattilaisena tehdäkään, huomauttaa Ilja (Ilpo) Saastamoinen puolileikillään. - Myös opettaja oppii näillä leireillä. Sitä tulee opettaessaan kiinnittäneeksi huomiota moniin sellaisiin asioihin, jotka vaativat terästystä omassakin työskentelyssä.
Opiskelu ei ole rajoittunut ainoastaan kurssitunteihin. Keskusteluja on jatkettu tuntien ulkopuolellakin, kertoo Ilja.
- Leiri on ollut minulle hyvin suurimerkityksellinen, huomauttaa kurssille osallistunut Raimo Torvinen. -Jo se, että sai kuunnella toisia bändejä, on rikastuttanut, mutta kaikkein tärkeintä on tietysti se, että sai omasta soitostaan asiantuntevaa kritiikkiä, jonka pohjalta osaa karsia pahimpia virheitään. Täällä on työskennelty tosissaan. Sitä vartenhan leirille saavuimme, emmekä suinkaan vaan kuluttaaksemme aikaa.
Kurssin opettajat olivat asiansa osaavia ja kurssin henki hyvä, siksi oli ilo työskennellä, sanoo Raimo ja toivoo, että leiritoiminta jatkuisi seuraavinakin kesinä jossakin po. kuntien alueella.
Leiri päätettiin sunnuntaina komeasti paviljongilla järjestettyyn yhteiskonserttiin.
Teksti ja kuvat Kalevi Taskinen
29.-30.9.84 Seinäjoki - Kemun kurssit (IS ja K. Fält)
30.9.84 Pohjalainen - Jaana-Stiina Liuhala:
"Kemun musiikkikurssi Seinäjoella: Virikkeitä ja filosofiaa".
(Kuvateksti: -Tämä tässä on bassokitaran kaula, opastaa "Ilja" Saastamoinen. Kari Haapalaa ja Timo Tolossta naurattaa.)
Kaksi kevyen musiikin vahvaa ammattilaista Ilpo "Ilja" Saastamoinen ja Kalle Fält treenaavat tänä viikonloppuna nuoria seinäjokisia muusikonalkuja Kemun järjestämällä koulutuskurssilla.
- Kovin mullistaviin tavoitteisiin ei kahdessa päivässä päästä, mutta saavathan kaverit ainakin virikkeitä, tuumaa muusikkoparista puheliaampi Ilja.
- Ja silloin on opettaja täyttänyt tehtävänsä, kun kaveri ei kurssin jälkeen lopeta harrastustaan, hän veistelee.
Sekä Ilja että Kalle ovat tätä nykyä kiertäviä kevyen musiikin opettajia. Sitäpaitsi Iljalla on kunnia olla tässä maassa ensimmäinen, joka aikoinaan järjesti nuorille kevyen musiikin leirejä. Silloin elettiin vuotta 1966 ja paikkana oli Virrat.
- Sitten homma hiipuikin muutamaksi vuodeksi kunnes Klaus Järvinen viime vuosi-kymmenen alussa alkoi vetää omia kurssejaan, joista sitten muovautui nykyinen Oulunkylän opisto, Ilja kertoo.
Rutkasti virikkeitä antoi Ilja lupauksensa mukaisesti heti kurssin kättelyssä. Hän istutti osanotajat, toistakymmentä muusikonalkua hetkeksi paikoilleen ja antoi tulla lähes fiosofisin sanakääntein juttua aiheesta hyvä ja huono musiikki.
Ilja ryöpytti yhteiskunnan tekemää keinotekoista rajanvetoa, jossa hyvää musiikkia on kaikki klassinen, ja huonoa kaikki muu. Yksiarvoisessa yhteiskunnassa kaikki-tietävät asiantuntijat tietävät kansalle neuvoa mikä on kuutelemisen arvoista ja mikä roskaa.
- Moniarvoisessa yhteiskunnassa sen sijaan sä itse päätät, mikä on sun mielestäs hyvää musiikkia. Ja sekin, mikä on sun mielestäs roskaa, saattaa toisen mielestä olla sitä kaikkein parasta, opasti Ilja.
- Jos bändissä joku rupeaa neuvomaan että sä soitat ok ja sä taas oot ihan surkea, niin hakoteillä ollaan.
Hetken hengähdys ja sulattelutauon jälkeen ryhdyttiin sitten tositoimiin eli soittamaan. Pojat jaettiin kahteen ryhmään, Ilja kaivoi nuotteja laukustaan ja niin annettiin mennä joko nuoteista tai "omasta päästä".
- Yhteissoitto on täällä perusideana. Näin lyhyessä ajassa jää yksittäisen opettamisen aikaa vain muutama minuutti, Ilja selvitti.
Nuorisoseuran tiloja kehuivat sekä Ilja että Kalle lähes ainutlaatuisiksi. On upeaa että nuorisolla on tällainen tila käytössään, tällaista ei kyllä joka kaupungista löydykään, kaverit ihastelivat.
JAANA-STIINA LIUHALA
1.12.84 Laihia (Jorma Aro); Kansallinen kulttuuri yhteisessä maailmassa;
Nuorisoseuraseminaari: Kansanmusiikki kulttuurin ilmentäjänä.
> 2.12.84 Ilkka - JS: Paavo Liski (NS-seminaarissa)
- Kansallinen luovuus toipumassa lamastaan - Itsetunto vapauttaa
Kansanmusiikista kulttuurin ilmentäjänä puhunut säveltäjä Ilpo Saastamoinen korosti kansan oman kulttuurin arvostuksen tärkeyttä uuden kulttuurin luomisessa.
- Olemme vapaita rakentamaan omaa kulttuuriamme vasta sitten, kun tiedämme, ettei se ole parempaa - muttei huonompaakaan - kuin jokin toinen kulttuuri.
- Kuuntelijoina emme saa pysähtyä lopullisesti yhteenkään kulttuuriin. Luojina tämä sen sijaan on luonnollinen velvollisuutemme.
- Koska jostakin aineistosta on lähdettävä, niin miksei omasta kansanmusiikistamme. Olkaamme samalla tietoisia välittäjä-asemastamme idän ja lännen välillä - myös henkisesti, muistutti Saastamoinen...
> 2.12.84 Pohjalainen - ET:
"IS nuorisoseuralaisille: Hoida kansankulttuuria kuin elävää olentoa"
(Kuvateksti: Kansanmusiikkia säveltävä ja esittävä muusikko Ilpo Saastamoinen piti kansankulttuuria käsittelevässä aatepoliittisessa seminaarissa värikkään puheen kansanmusiikin puolesta.)
- Kansankulttuuriin on suhtauduttava kuin elävään olentoon, evästi muusikko Ilpo Saastamoinen nuorisoseuralaisia Laihialla. Saastamoinen osallistui lauantaina nuorisoseuraväen neljänteen aatepoliittiseen seminaariin, jonka aiheena oli Kansallinen kulttuuri yhteisessä maailmassa.
- Kansanmusiikki, kuten muukin kulttuuri on eräs erityinen viestinnän muoto. Kansanmusiikin väittäminen yksinkertaiseksi on sama kuin moittia tietokonetta siitä, että se käyttää vain kahta muuttujaa. Musiikissa nämä muuntelevat yksiköt ovat musiikillisia hahmoja, sanoi alustuksessaan Suomen kansanmusiikkisäveltäjä, muusikko Ilpo Saastamoinen.
Puhujan mukaan olemme kuvitelleet, että kansanmusiikki on maaperä, josta ammattitaiteilijat jalostavat taidetuotteet. Tosiasiassa kansa hyödyntää ja tutkiskelee sitä omaehtoisilla jalostusmenetelmillä. Kansanmusiikkisovitukset ovat väistämättä alkuperäismateriaalin yksinkertaistettuja versioita, erityisesti silloin, kun perusteemat soitetaan nuoteista.
(- Olemme yhtä vanha kulttuurikansa kuin mikä muu kansa tahansa maailmassa. Siitä eräänä todisteena on suomalainen kansanrunous. Kulttuurimme ikivanhuutta osoittavat suomalais-ugrilaisten kansojen eri kulttuurimuodot, kuten tekstiilitaide, ornamentiikka, sanoi teatterinohjaaja Paavo Liski alustuksessaan.)
15-16.12.84 Keiteleen yläaste; Kitarakurssi
?2/1985 Pie-Kei:
Forestyn poikien musiikillisten taustojen yhteinen nimittäjä on tavaton innostus musiikin kuunteluun. Heikillä ja Timolla on lisäksi takanaan musiikin opiskelua. Heikki on ottanut aiemmin pianotunteja ja viimeisten kahden vuoden aikana kitaratunteja Viitasaaren musiikkiopiston suojissa opettajanaan Ilpo Saastamoinen. Musiikinopiskelu keskittyy jatkossakin kitaransoittoon. Nykäsen Timo on ottanut pianotunteja kuusi vuotta. Vuoden verran hän on saanut oppia kitaran soittoon musiikkiopistossa. Bassotunnit Timo aloitti viime syksynä opettajanaan Ilpo Saastamoinen.
1985:
15.2.85 pe Savon Sanomat: Kansanmusiikkiseminaari Pielavedelle (Irtoleike)
Pielavedellä toteutetaan Kalevalan l50-vuotisjuhlavuoden merkeissä Suomen Kansanmusiikkiliiton sekä Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopiston toimesta kansanmusiikkiseminaari nimeltä 'Unohtuneet musiikkikulttuurit'. Seminaari järjestetään 15-17.3. Siinä tutustutaan lähinnä kalevalaisen sävelmaailman sovellutuksiin improvisoidussa musiikissa. Tutustumisen kohteena on myös suomalais-ugrilainen musiikki.
Kurssin johtajana on muusikko, säveltäjä Ilpo Saastamoinen. Hänen lisäkseen toimivat asiantuntijoina ja käytännön harjoitusten ohjaajina Kalle Fält, Pekka Nylund ja Rauno Nieminen. Vierailevina luennoitsijoina kuullaan mm. professori Pertti Virtarantaa sekä tutkija Ilpo Sauniota.
Unohtuneet musiikkikulttuurit -seminaarin aihetta lähestytään luentojen, soivien esimerkkien sekä runsaiden käytännön harjoitusten avulla. Kurssilaisilla on mahdollisuus osallistua ohjelman toteutukseen myös soittaen ja laulaen. Seminaari on tarkoitettu soveltuvaksi yhtä hyvin muusikoille, musiikinopiskelijoille, tutkijoille kuin muillekin asiasta kiinnostuneille.
17.2.85 Saarijärvi, Hotelli Menninkäinen (Eeva Oravuo): Suom.ugr. al. Musa
Opettajat Raija Saarela ja Ilpo Saastamoinen
(17.2. su 9-11: Suomalais-ugrilaisen kielialueen musiikki,
- klo 13-14.30 Kalevala säveltäjän näkökulmasta (& 16.2. seminaari???)
23.2.85 la Savon Sanomat: Varkauden bändikatselmus - Tasaisen kilvan voitto Night Gallerylle
...Tuomaristoon kuuluneiden Ilpo Saastamoisen, Esa-Markku Juutilaisen ja Tarja Lumpeen mielestä kisa oli kohtalaisen kovatasoinen ja ratkaisun tekeminen vaikeaa.
28.2.85 PieKei: Kansanmusiikkiseminaarissa kalevalainen sävelmaailma (Irtoleike > Kalevala-kirjoituksia)
9-10.3.85 Tampere, Vapaan Sivistystyön liiton opintokerhopäivät (musiikkikurssi)
(Elma Hirvonen - Kai Niemi > Maisa Heikkilä) + Samuelin Poloneesi
- Äänellinen ilmaisu eri kansanmusiikkikulttuureissa -kurssi + keikka (P-tahti)
ÄÄNI-RYHMÄ:
- luovan perinteen vaaliminen
- 0-1 -periaate
- oma identiteetti/kansainvälisyys (tietoisuus ainutlaatuisuudestarnme)
- jokaisen suorituksen täydellinen hyväksyminen
- äänen tuotto (erilaiset kulttuurit)
- sanojen avulla tehty polyrytmiikka (saamelaiskulttuuri)
- improvisointi (esim. Kalevalarytmit)
- improvisointi laulun avulla
- Ryhmän toimintaa varten tarvitaan:
- magnetofoni ja kaksi kaiutinta
- tyhjiä kasetteja tai nauhoja
- Ääniryhmässä tutkitaan ihmisäänen käyttömahdollisuuksia. Lähtökohtana on eri kulttuuripiirien kansanmusiikin ääni-ilmaisun vertailu. Ryhmässä tuotetaan äänellä erilaisia asioita ja tutustutaan ilmaisutapoihin, joita meillä Suomessa on aikaisemmin käytetty.
9.3.85 la klo 12.30 - 17.00 + 18 - 19.30 - ääniryhmä
klo 21 Pohjantahti-yhtyeen konsertti
10.3. su klo 8 - aamuvirittely
klo 8.30 - 11.30 ryhmätyöskentely
klo 12.30 Ryhmien tulosten esittely
14.3.85 PieKei - "Unhoon jääneitä musiikkikulttuureita etsitään Pielavedellä"
15.-17.3.85 Pielavesi; II Unohtuneet Musiikkikulttuurit -seminaari
(Virtaranta-Saunio) - suomalais-ugrilainen musiikki - suunnittelu ja johto IS
> Ks. myös > Pohjantahti + Kalevala-kirjoituksia
16.3.85 Iisalmen Sanomat - Kalervo Manninen: "Valtakunnallinen seminaari Pielavedellä: Unohtunutta musiikkikulttuuria elvytetään"
17.3.85 Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen (> Ks. Pohjantahti-posterit):
"Itkuvirsi elävää perinnettä Karjalassa" (Pertti Virtaranta)
19.3.85 Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen: "Unohtuneet musiikkikulttuurit" päätökseen.
> Pohjantahti-posterit
> 19.3.85 ti Savon Sanomat - Sakari Sepälä: "Yksinkertaisuuden ylistys"
(Kansanmusiikkiseminaari Pielavedellä) > Pohjantahti
21.3.85 PieKei - "Seminaari elvytti musiikkikulttuureja"
(Virtaranta-Saastamoinen -jutut) + Ilpo Saunio: Itkuvirsiä Pravdan etusivulla
- Pohjantahdin erikoiset (Ym. Ks. > Pohjantahti)
22.4.85 Mikkeli: 'Maailman musiikkikulttuurit' (Musiikkikirjastopäivät) klo 10
> 23.4.85 Länsi-Savo: Usko Meriläinen Mikkelissä: Nykypäivän säveltäjä ahdistettu nurkkaan.
... Maailman ympäri Saastamoisen kanssa > Kansat soittavat
> 24.4.85 Savon Sanomat: "Musiikkikirjastoväki koulutuksessa" > Kansat soittavat
21.5.85 ti V:saaren mus.koulun oppilasnäyte Keiteleen ala-asteella klo 19
IS: Väinämöisen soitto (sähkö- ja bassokitarat)
> 23.5.85 Iisalmen Sanomat - Vellamo Paananen: Musiikki elää sydänmaallakin
Viitasaaren alueen musiikkikoulun oppilasnäytekonsertti Keiteleellä tiistai-iltana todisti kuuntelijoille, että musiikki voi elää ja kehittyä sydänmaallakin. Innostuneiden nuorten soittajien halu ja jo saavutettu taito antoi käsityksen siitä, miten tarpeellinen Keiteleellä toimiva sivuyksikkö on.
Musiikkikoulun johtaja Sirkka Kovalainen kertoi, että pyrkijöitä tulevalle opetus-kaudelle oli 13. Heistä suurin osa pyrki pianolinjalle, mutta myös viulu, harmonikka, huilu ja erilaiset kitarat ovat opiskelupurkimysten kohteina.
Oppilasnäytteissä ilmeni, että paikkakunnalla on kehityskelpoisia nuoria, eri instrumenttien tulevia taitajia. Eräiden soitteissa saatiin kuulla varmuutta, jopa taiteellisuuttakin. Mukana ollut kuuntelijajoukko antoi puolueettomasti suosiota kaikille esiintyjille, mutta hyvin nuori harmonikansoittaja Rauno Mikkonen reippaalla esiintymisellään kirvoitti kovimmat taputukset.
Samoin sähkö- ja bassokitaristit Viitasaarelta esittäessään Ilpo Saastamoisen säveltämän Väinämöisen soiton opettajansa johdolla, huomioitiin myönteisesti. Niin ikään jousiyhtyeen soittama Händelin Passacaglia ja päätösnumerona ollut jousi-orkesterin soittama musiikkiosuus saivat yleisön lämpenemään...
...Opettajina ovat olleet piano Liisa-Maija Hautsalo, joka toimi säestäjänä, viulu Hannu Luukkonen, kitara Matti Holm, huilu Ossi Minkkinen, harmonikka Erkki Ihalainen, jousisoittimet Martti Hotti sekä sähkö- ja bassokitara Ilpo Saastamoinen.
VELLAMO PAANANEN
14.6.85 Kainuun Sanomat - (mmy): Ilpo Saastamoinen: Afro-musiikin viehätys yksinkertaisuudessa
Erilaisia rytmityksiä, kiinalaisten pääkallosoitinten soittamista ja afro- amerikkalaista musiikkiperinnettä opiskeltiin torstaina musiikin erikoistumiskurssilla Kajaanin täydennyskoulutuslaitoksella.
Afro-amerikkalaiset rytmit ja äänenkäyttö saattavat ensin tuntua suomalaisesta vierailta ja vaikeilta. Kurssin opettajan Ilpo Saastamoisen mielestä afro-amerikkalainen musiikki on kuitenkin yksinkertaista. Hänen mukaansa juuri yksinkertaisuudessa piilee tämän musiikin viehätysvoima.
Saastamoinen sanoo, että yleensä länsimaissa pidetään kansanmusiikkia primitiivisenä. Se johtuu meidän ahtaasta musiikkikäsityksestämme. Saastamoisen mielestä afro-musiikki on kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta huomattavaa. Yleensä kaikki kansanmusiikki on viehättävää. Se on yksinkertaista, mutta tähän yksikertaisuuteen sisältyy nerokkuutta. Kansanmusiikki tarvitsee rakennus-aineikseen vain sävelen ja tauon. Näillä kahdella elementillä voidaan ilmentää koko inhimillinen musiikki, sanoo Saastamoinen.
Afro-amerikkalaiseen musiikkiin, kuten jazziin, kuuluu oleellisesti improvisointi. Se on tämän musiikin lähtökohta. Saastamoinen sanoo kuitenkin, että mitään spontaania improvisaatiota ei ole olemassakaan. Tällä Saastamoinen tarkoittaa sitä, että musiikkiin vaikuttaa aina opitut asiat. Hän sanoo, että improvisoinnissakin ilmenee aina jotakin aikaisemmin opittua: kulttuuriperinne on musiikissakin aina taustalla.
Polyrytmiikka on myös yksi varhaisimpia elementtejä afro-amerikkalaisessa musiikissa:
Saastamoinen opetti peruskoulunopettajille musiikin erikoistumiskurssilla poly-rytmiikkaa. Ryhmä jaettiin kolmeen osaan ja osa hoki esimerkiksi "vakaa vanha Väinämöinen," 4/4-tahdissa, osa 5/4-tahdissa ja loput 12/8-tahdissa. Lopputuloksena tästä syntyi kokonaisuus, jossa musiikin teema ikään kuin kulki vakaana, punaisena lankana rytmien sekamelskassa. Saastamoisen mukaan polyrytmisillä harjoituksilla yritetään oppia kuuntelemaan toisia enemmän kuin itseään.
Kurssi, jolla Saastamoinenkin opetti, on osa peruskoulunopettajien musiikin erikoistumiskurssia. Koko kurssi on kestänyt kaksi vuotta ja opiskelua noihin vuosiin sisältyy 600 tuntia. Opettajien musiikinkoulutus on sisältänyt kahdeksan erilaista periodia ja kursseja on pidetty sekä kesällä että talvella.
- Taideaineissa eivät tiedot ja taidot ole koskaan liikaa. Opettajat tulevat musiikin-opetuksessa paljon rohkeimmiksi sitä mukaan kun tiedot kasvavat. Musiikkia voisi intergroida muuhunkin opetukseen ja muihin aineisiin, sanoo erikoistumiskurssin vetäjä, fil. lis. Eija Korhonen. (mmy)
18.6.85 Kangasniemi, Kiviniemen Leirikeskus - Pohjantahti -keikka?
Nuoren kansan musiikkileiri (17.-20.6.85) (Tiedote:)
NUOREN KANSAN MUSIIKKILEIRI 17.-20.6.1985
Nuoren kansan musiikkileiri leireillään Kangasniemellä, Synsiön leirikeskuksessa juhannuksen alla 17.-20.6.1985.
Leirillä tutustutaan monipuolisesti sekä perinteiseen kansojen musiikkiin että perinnemusiikin uusiin toteutustapoihin. Opetus keskittyy pääosin ryhmäsoittoon, joten mukaan voi mainiosti ilmoittautua vaikka kokonainen yhtye.
Soitinopetusta annetaan hanurin, harmonin, viulun, paimensoitinten, 5-kielisen kanteleen, basson ja kitaran soitossa. Leiripäivien ohjelmaan kuuluu myös yksinkertaisten soitinten rakentamista ja niillä soittoa. Leirille osallistuminen edellyttää laulun tai soiton perusteiden hallintaa sekä ennenkaikkea kiinnostusta kehittää ja monipuolistaa omia musiikillisia taitojaan.
Ohjaajina leirillä ovat: Ilpo Saastamoinen, Pannu Lehtoranta, Markku Lepistö ja Juhani Näreharju. Opetuksesta ei peritä maksua. Majoituksesta, yhteismajoitus tai teltta (telttoja saatavissa leiripaikalta), sekä ruokailuista peritään täyshoitomaksuna 180,-. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Suomen Kansanmusiikkiliitto...
27.-29.6.85 Juankoski - Pohjantahti (4-päiväinen mus.leiri & konsertit)
> 3.7.85 ke Koillis-Savo - KK: Onnistunut pop-musiikkileiri - Tasokkaat vetäjät bändileirillä
(Kuvateksti: Muusikko Kalle Fält opastamassa Headache-yhtyeelle Juicen "Syksyn sävelen" rytmiikkaa. Juankoskella järjestetty popmusiikkileiri oli menestys, kiitos taitavien ja mukavien vetäjien sekä hyvin toimivien järjestelyjen.)
Ilpo Saastamoinen, Kalle Fäit ja Pekka Nylund ovat kovia tekijämiehiä ja arvostettuja suomalaisia muusikoita. Nämä todelliset musiikin ammattilaiset toimivat Juankoskella järjestetyn pop-musiikkileirin vetäjinä. Innokkaita koillis-savolaisia nuoria osallistui leirille yhteensä kuusitoista. Osanottajat olivat oikein tyytyväisiä monipuoliseen ja tasokkaaseen opetukseen bändileirillä. Opetuksessa keskityttiin lähinnä yhteissoiton hiomiseen ja soittajien perustaitojen kohentamiseen.
- Lyhyehköllä leirillä ei ehdi enemmälti paneutua kavereiden nuotinlukutaitoihin, vaikka tällä leirillä teoriaa opetetaankin. Pop- ja rockjutuissa on niin paljon sellaisista asioista kyse, että niitä ei voi aina nuottiviivastolla ilmaista! Eikä se tämä teoria ole rockissa niin tärkeää, totesivat Juantehtaan ala-asteella järjestetyn pop-musiikkileirin vetäjät, jotka itse hallitsevat erittäin hyvin myös musiikinteorian.
- Toki nuottien ymmärtäminen nopeuttaa kaiken oppimista. Ja todella pitkälle aiottaessa on teorian ymmärtäminen välttämätöntä, kiteyttää Ilpo Saastamoinen. Monet sähkökitaraan ja sen soittamiseen tutustuneet muistavat Saastamoisen jo vuonna 1974 julkaiseman kitarakirjan, jossa perehdytään myös teoriaan ja soittotekniikkaan.
- Nuottien ja yleensä teoriapuolen hallitseminen auttaa myös oikean soittotekniikan löytämisessä. Näillä leireillä kiinnitetään huomiota juuri soittotekniikkaan. Monilta itseoppineilta rockmuusikoilta menee joskus vuosiakin väärän tekniikan korjaamisessa, jatkaa Kalle Fält.
Juice kunniassa
Leirin touhuja yhden iltapäivän ajan seuranneena voi todeta, että koillissavolaiset nuoret rockarit kunnioittavat kovasti Juankosken 15 vuotta sitten jättänyttä Juice Leskistä. Sekä kaavilaiset että juankoskelaiset nuoret soittivat paljon Leskisen tuotantoa - milloin yhdestä luokasta kajahti haikea »Syksyn sävel», milloin taas toisessa luokassa lähti soimaan tanakka »Pilvee» - kappale. Asiantuntevalla opastuksella tuoreet yhtyeet saivat kappaleet soimaan melko mukavasti.
- Tuntuu jännältä veivata täällä poikien kanssa Animalsien vanhaa »The House of the Risin' Sun» -biisiä, jota itse soittelin keikoilla jo viisitoista vuotta sitten, naureskelee Kalle Fält. Hän on kolunnut ansiokkaan uransa aikana lukuisia kotimaisia huippuyhtyeitä muinaisesta Pepe & Paradisesta viime vuotiseen Albert Järvinen Quipsiin. Kalle pitää nykyisten, aloittelevien rockareitten musiikkimakua hyvänä.
Omaperäisyyttä lisää
- Tuntuu siltä, että nykyisin on tulossa paljon hyviä ja mielenkiintoisia rockbändejä. Tosin niistä vain harvat pääsevät levyttämään, sillä tuottajat kalastelevat vain Dingon kaltaisia hittiyhtyeitä, Kalle arvioi.
- Hassisen Koneen valtava läpimurto muutamia vuosia sitten on innostanut niin sanottuja maalaisbändejä tekemään omaa musiikkiaan ja se on erittäin hyvä asia, tuumailee Kalle. Hän odottaa kotimaiselle huipulle nousevilta yhtyeiltä oma-peräisyyttä ja musiikillista kunnianhimoa.
- Suomessa on nykyisin ehkä kymmenen bändiä, jotka pärjäävät hyvin. Näille nimibändeille kertyy sitten tuloja ehkä hieman liikaakin, ja toiset, varsin ammatti-taitoisetkin yhtyeet saavat elää lähes nälkäpalkalla, pohtii Kalle Fält.
Tiukka tahti
Bändileiriläiset pitivät koko torstaina alkaneen ja sunnuntaina päättyneen leirin ajan yllä tiukkaa tahtia. Arkipäiville kertyi varsinaisia soittotunteja lähes kahdeksan ja sen päälle jammailtiin vielä iltaisin useita tunteja. Vetäjien mielestä iltajammailut ja pitkät päivät soittimien ääressä antavat nuorille oikeaa tuntumaa soittamisesta ja homman kanssa pääsee paremmin sinuiksi tekemällä tosiaan töitä.
Vetäjien työnjako oli sellainen, että Ilpo Saastamoinen keskittyi enimmäkseen teorian neuvomiseen, Kalle Fält paneutui yhteissoittoon ja lyömäsoittimiin ja Pekka Nylund opasti kitaristeja välillä aivan yksityistuntien tapaan. Kaikki olivat mukana myös yhteissoittoa seuraamassa ja neuvomassa.
Nuoria ja innokkaita soittajia
Leirille osallistui vain kaksi varsinaista yhtyettä - kaavilainen Headache ja juankoskelainen Seigo. Molemmat porukat ovat varsin nuorten soittajien yhtyeitä ja vasta äskettäin perustettuja. Kaavilaiset pojat ovat tosin soitelleet jo hieman kauemmin eri nimellä ja eri kokoonpanoilla. Soittajien nuoresta iästä ja vähäisestä kokemuksesta huolimatta yhtyeet soittavat varsin sujuvasti.
Kaikki kurssilaiset pitivät leiriä erittäin onnistuneena ja osanottajien mukaan leirillä opittiin paljon. Ja sen kuuli myös leiriläisten esityksistä sunnuntain Koillis-Savo-rockissa. Pitkiä päiviä ei kukaan valitellut. Leiri sujui muutenkin hienosti. Järjestelyt pelasivat moitteettomasti maukkaasta ja riittävästä ruoasta alkaen. Bändileirin puuha-naisena toimi Juankosken kulttuuriohjaaja Seija Heiskanen.
Perjantai-iltana nuoret rock-musiikin harrastajat saivat mielenkiintoista opetusta lavaesiintymisestä videoiden avulla. Sitä olivat selvittämässä Yö-yhtyeen ohjelma-myyjä Timo Järvenpää ja yhtyeen kitaristi Jani Viitanen sekä Kaavin Kaiun toiminnanjohtaja Kari Mathalt. /KK
2.-3.7.85 Varkaus - Pohjantahti (2.7. klo 20 konsertti - 3.7. sem. esitelmä klo 10)
> 8.6.85 Savon Sanomat: Pop-musiikin kurssi Varkaudessa (Irtoleike)
Varkaudessa järjestetään pop-musiikin kurssi heinäkuun 1.-5. päivänä Savontien kerhotalolla. Opetusta annetaan klassisista bändisoittimista saksofoniin ja sovittamisesta lavaesiintymiseen. Kurssi on tarkoitettu aloittelijoille ja jo soitto-kokemusta saaneille jopa valmiille bändeille. Työskentely kurssilla tapahtuu henkilökohtaisina tunteina ja ryhmätyönä.
Opettajina kurssilla ovat Esa-Markku Juutilainen, Nono Söderberg, Reijo Karvonen, Leevi Leppänen ja Jukka Itkonen. Varkaudessa järjestettävä kurssi on yksi harvoista Suomessa järjestettävistä kevyen musiikin kursseista. Uutta tämänvuotisella kurssilla on sanoitusluento, jonka pitää Jukka Itkonen. Kurssin jäjestävät Varkauden kulttuuri-ja nuorisolautakunta, WEMY ja Kuopion läänin taidetoimikunta.
Laulu-Varkauden viikolla, 3.-4. pvä, järjestetään Varkauteen myös ainutlaatuinen sanoittajaseminaari. Sen järjestäjänä on Kuopion kesäyliopiston Varkauden toimipaikka. Laulelmista ja iskelmistä ammatti- ja harrastusmielessä tai muuten aiheesta kiinnostuneet voivat tutustua erilaisiin sanoittamisen näkökulmiin Juice Leskisen, M.A. Nummisen, Ilpo Saastamoisen, Ilpo Hakasalon, Marketta Saarisen ja Esko-Pekka Tiitisen opastuksella kirjaston auditoriossa.
> 4.7.85 to Warkauden lehti - "Sanat ovat laulujen sielu - ovatko?"
(Kuvateksti: I Ilpo Hakasalo kuunteli toisen Ilpon luentoa keskittyneesti.... II: Ilpo Saastamoinen kertoi Kalevalan tärkeydestä jo omalla olemuksellaan.)
... Ensimmäisenä päivänä sanoittamisen eri tavoista kertoivat Ilpo Saastamoinen, Esko-Pekka Tiitinen ja Ilpo Hakasalo. Yllätysvieraana seminaarissa nähtiin lisäksi Veli-Pekka Lehto.
Kuopion kesäyliopiston järjestämässä seminaarissa pyrittiin ainakin keskiviikkona antamaan monipuolinen kuva musiikin sanoittamisesta.
Ilpo Hakasalo kertoi iskelmämusiikin sanoittamisesta. Iskelmämusiikin sanathan kansan aivoihin porautuvat. "Oli elämän valttikortit mulla kerran taskussain...", lienee joka kapakan jukeboxista tuttu. Käytännön iskelmäsanoittajan työstä kertoi VP Lehto, Matin ja Tepon laulujen uskollinen sanoittaja.
Kansalle tuntemattomampi, outokumpulainen Esko-Pekka Tiitinen tekee sanoja lastenlauluihin sekä kuunnelmia, näytelmiä ja kupletteja. Ilpo Saastamoinen on käyttänyt musiikissaan vuosikausia kansanmusiikin aineksia ja sanoitustyyliä.
Kansanmusiikin mikromaailma
Muusikko Ilpo Saastamoinen on kiinnostunut erityisesti primitiivisestä musiikista, mm. eskimoiden, intiaanien ja Australian alkuasukkaiden tavasta esittää sanomansa. Näennäisten yksinkertaisuuksien takana piilee Saastamoisen mukaan monimutkaiset rakennemallit ja oma mikromaailmansa.
- Kansanlaulumateriaali voi pelata kahdella sanalla, tavulla, äänteellä - kuin morsetusmerkki. Ne saadaan näyttämään niin monimutkaisilta, ettei tulevaa pystytä ennakoimaan. Mitä enemmän ennakoimme, sitä vähemmän musiikin tarvitsee sisältää informaatiota.
Saastamoinen havainnollisti luentojaan soittamalla näytteitä erilaisista kansan-musiikeista. Musiikin rytmitys ja käytetyn, vain yhdenkin, sanan tavutus teki musiikista monimutkaista, vaikeasti muistettavaa.
- Balilainen mieskuoro käyttää musiikissaan kahta ryhmää, jotka toistavat tiettyä äännettä. Intialaiset laulavat sävelten nimillä. Kun sanaketjua toistetaan, sanojen merkityssisältö unohtuu, Saastamoinen selitti myös oman Pohjantahti-trionsa musiikillisia vaikuttajia.
Sanoitusten pingispeli
- Länsimaissa musiikki leimataan usein tyhjänpäiväiseksi, koska sille ei aseteta odotuksia ja sanoma klimppiytyy kuulijan korvissa. Vasta kun kuulija hahmottaa sanoman, hän pystyy ymmärtämään, Saastamoinen sanoi.
Saastamoisen mukaan primitiivisen musiikin sanoitusta voi verrata lasten loruihin. Niitä on hyvä kuunnella joskus niin, että arvuuttelee niiden jatkoa. Hän vertasi myös esimerkiksi saamelaisjoikua pingispeliin. Siinähän sanan toistuessa melodinen rytmi muuttuu.
- Se on pakenemista. Se saa kuulijan arvuuttamaan tulevaa. Ja juuri kun kuuntelija on arvaamassa, komppi muuttuu. On täysin näennäistä, että kuuntelija on passiivinen. Jotta kommunikointi, pallon pomputtaminen, olisi mielekästä, on vastapuolelle annettava mahdollisuus erävoittoon. Lopulta häviökin on nautittavaa.
- Käytämmekö sanoja joskus liikaa, kun teemme musiikkiin tekstiä? Saastamoinen aprikoi.
> 4.7.85 to Warkauden lehti - Virpi Sutinen: "Ilpo Saastamoinen sanoittaja-seminaarissa: Yksinkertaisista tavuista voi rakentaa monimutkaisia kokonaisuuksia."
(Kuvateksti: Primitiivisen kulttuurin puolestapuhuja, Ilpo Saastamoinen.)
Sanoittajaseminaarin keskiviikkoisessa osassa luennoivat Ilpo Saastamoinen, Ilpo Hakasalo ja Esko-Pekka Tiivinen. Kaikki tarttuivat aiheeseen hyvin erilaisista lähtökohdista, kukin oman persoonansa ja kokemuksensa pohjalta. Heistä Ilpo Saastamoinen paneutui alkukantaisten heimojen laulukulttuurin selvittämiseen.
Mies kuin suoraan Kalevalasta. Pitkä parta ja hiukset, Kalevala-päähine ja rennonoloinen asu maanläheisine väreineen. Ilpo Saastamoinen oli kuin kotonaan Varkauden pääkirjaston auditoriossa ihmisten odottaessa uteliaana, mitä tuleman pitää.
Saapuvilla oli monentyylistä pöytälaatikkorunoilijaa, kokeneempia ja vasta-alkajia. He odottivat ilmeisesti konkreettista opetusta laulujen sanoittamisesta. Saastamoinen toi tullessaan yllätyksen. Hän ärsytti jopa luentoaiheen valinnallaan.
Saastamoinen pyrki esitelmöimään alkuperäisten kansojen laulukulttuurista. Hän halusi antaa kuuntelijoille uusia näkökulmia ja palauttaa heidän mieleensä, kuinka paljon sanoittajilla olisi oppimista kansanrunoudesta. Saastamoinen itse on käyttänyt hyvin paljon Kalevalan tekstejä töissään.
- On uskomatonta, kuinka yksinkertaisilla tavuilla ja sanoilla pystyy rakentamaan hyvinkin monimutkaisia kokonaisuuksia, ihan samalla tavoin kuin veikatessa voi merkata ristejä, ykkösiä ja kakkosia monessa eri järjestyksessä. Tulos on aina erilainen, Saastamoinen selvitti.
Jos ensin on vaikka äänne a ja sitten äänne i, niin kuuntelija ei voi arvata, mitä tulee seuraavaksi. Näin ennakointi on mahdotonta eikä kuulija pysty muodostamaan odotuksia. Kaikki tuleva on tervetullutta, Saastamoinen filosofoi.
Ilpo Saastamoinen on monitoimimies. Hän säveltää, sovittaa ja sanoittaakin, mutta ei mielellään omia sävellyksiään. Keikoilla mies kiertelee Pohjantahti -yhtyeen kanssa, suomentaa tekstejä ja antaa musiikkiluentoja.
Saastamoisen menneisyyteen kuuluu myös kaksi julkaistua kirjaa; Kitarakirja vuodelta 1974 ja Kitarasäestyksen alkeet 80-luvun alusta. Nyt tulossa on kolmas teos. Se ilmestyy syksyllä ja on suunnattu muusikoille ja musiikinopettajille. Teos on uraa uurtava ajallaan.
- Kirjan nimi on Kansat soittavat. Hyvin tavanomainen nimi, mutta sisältö sitäkin epätavallisempi, Saastamoinen paljasti.
Ilpo Saastamoinen kuului kolme vuotta Piirpauke -yhtyeeseen ja on yksi sen perustajajäsenistä [!]. Tällä hetkellä hän asustaa Keiteleellä, mutta on kerennyt katsella Helsinkiä ja Kajaaniakin.
[Jatkuu osassa IX:] 5.7.85 Savon Sanomat: Rock soi Koillis-Savossa