1989-1992 SAAMEN MUSIIKKI III

[1989-1992 SAAMEN MUSIIKKI III]

5.5.89         pe         HeSa - Kari Selinheimo: Saamelaisteatterille työntekijöitä -
Pohjoismainen koulutushanke käynnistyy syksyllä Inarissa.

Saamelaisprojektiin on tähän mennessä valittu opettajiksi Björn Skiestad, Tarja-Tuulikki Tarsala, Ilpo Saastamoinen, Åsa Simma, Norman Charles, Ida-Lotta Backmann, Kaija Viinikainen ja Maya Tånneberg-Grischin.

6.5.89 la Pohjolan Sanomat: Saamelaisteatterikoulutus käynnistyy -
Kari Selinheimo kouluttaa ammattilaisryhmän

...Kurssin johtajana toimii Kari Selinheimo... Kurssipaikkana tulee toimimaan Saamelaisalueen ammatillisen kurssikeskuksen Riutula Inarissa. Inarin Opistolla on uusi sali jota voidaan myös käyttää...

Opettajakunnasta voidaan jo sanoa että se on korkeatasoinen. Erityisesti saamelaisteatterin asiantuntemusta edustavat ruotsalaisen Dalvadasteatterin vetäjä Åsa Simma ja Dalvadista ohjannut Ida-Lotta Backman. Ilpo Saastamoinen on alkuperäiskansojen musiikin eturivin asiantuntija. Maya Tångeberg-Grischinin kanssa on myös neuvoteltu. >Ks.  9-13.10.89

22.7.89 la         FD - Nouraid Festivala i Karasjok - Publikum sviktet
(Kuvateksti: Inga Juuso og den finske gruppa Pohjantahti (oik. Kalle Fält) som titulerte sig som "a shamanistic group".) (syntymäpäiväni!)

...Sist ut var Inga Juuso fra Guovdageaidnu. Med seg hadde hun en finsk gruppe ved navn Pohjantahti. Finlenderne karakteriserte sin musikk som sjamanistisk, og viste et samspill av klasse. Rytmene vekslet hele tiden og gikk i mot og rundt hverandre. Inga Juuso mestret hovedrollen som joiker til fulle. Hvordan kan slik musikalsk kommunkasjon oppstå? Var spørsmålet mange stilte seg mens avslutningssettet pågikk.

20.7.89 to kl.   20.00 Pohjantahti, Finland, Inga Juuso (+ Sara K. Hætta

21.7.89 fre kl.  21.00 Mattis Hætta m/Pohjantahti
                          > 28. nr. bearjadaga suoidnemánu 7.b.1989
- Nuoraid Áigi: Jag reiser inn i det ukjente (> Kuva)

- 21.7.89         Finnmarks Dagblad: Dårlig kurs-oppslutning (> Kuva)

 

2.8.89            Iisalmen Sanomat - Pirjo Nenola: Ironiaa kulttuurishokista

Tallinnan folklore -festivaaleilla Saastamoinen oli yksin solmimassa kontakteja mm. Eesti-Saami -yhdistykseen. Heinäkuussa Pohjantahti oli Norjan Karasjoella saamelais-festivaaleilla, jossa se säesti joikaavia Inga Juusoa ja Mattis Haettaa.

> 5.5.89         HeSa - Kari Selinheimo: Saamelaisteatterille työntekijöitä

> 6.5.89         Pohjolan Sanomat: Saamelaisteatterikoulutus käynnistyy

9.-13.10.89     Inari (IS opettajana): Saamel. kurssikeskus Riutula (K. Selinheimo)         
                     Yhteispohjoismainen erityiskoulutusprojekti saamelaiselle teatterille

27.-29.10.89   Tallinna "Musiikkimme lähteet - saamelaismusiikki"
                     Eesti-Saame -yhdistyksen saamelaismusiikki-seminaari  (Mikk Sarv, I. Rüütel)
                    (joikuesitelmä + improvisoitu joiku) (Wimme Saari, Timo Leisiö)

> 29.9.89       Tallinn - Kutsu - ESTONIAN CULTURAL FOUNDATION
Meillä on ilo kutsua Ilpo Saastamoinen Tallinnassa järjestettävään seminaari-keskusteluun 27.-29.10 1989 "Musiikkimme lähteet - saamelaismusiikki". Seminaarin aihe on saamelaismusiikin kehityksen historia ja merkitys nykyajalle. Puheeksi tulee musiikin arkiston perustaminen ja kansanmusiikista lähtevän musiikki-opetuksen järjestäminen. Seminaarin ovat järjestäneet Eestiläis-Saamelainen yhdistys ja Eestiläinen Säveltäjien Liitto.

Järjestäjät ovat valmiit huolehtimaan osallistumiskustannuksista sekä asunnosta ja ruuasta seminaarin aikana.

Tallinnassa 29.9.89
Eestiläisen Säveltäjien Liiton kansanmusiikki komission puheenjohtaja I.  Rüütel
Eestiläis-saamelaisen yhdistyksen puheenjohtaja M. Sarv

PROGRAM KAVA PROGRAM KAVA PROGRAM

27.10.89         Arrival (Tallinn harbour)
Housing        ("Olümpia" hotel)
Supper          (hotel)
Introductory meeting (Composers' House.)

28.10.89        Breakfast (hotel):
seminar
Dinner         ("Gnoom" restaurant)
Seminar
Supper          (hotel)
Light night with Saami music  ("Lapin kulta")(Composer's' House)

29.10.89         Breakfast (hotel)
Excursion by the old Tallinn
Dinner          ("Gnoom" restaurant)
Folklore-club in the "Kodulinna" house
Supper           (hotel)

30.10.89          Breakfast (hotel)
Round table discourse with journalists
Dinner           ("Gnoom" restaurant)
Klo 17              Departure (Tallinn harbour)

 

1.12. - 3.12.89 Sevettijärvi - 2.12. Nellimö - 3.12. R-niemi-Oulu-J:kylä ???
         (Olinko vai jäikö vain suunnitelmaksi?)

19.12.89 Murmansk (Sähkösanoma)
ilpo saastamoinen 
jyväskylä finlande

murmansk department of soviet fund of culture invites mr ilpo saastamoinen mr jaakko gauriloff mrs wimme saari from 17 day of january 1990 to 28 day of january 1900 for a term 13 days to murmansk town and to lovozero settlement of murmansk region for conducting seminars about problems of saams music folk lore all expenses bears your side it is supposed theat for movements inside of the ussr will be used your own means of conveyance we ask to confirm your arrival to adress ussr murmansk papanin street 5 18 fund of culture
vice president of murmansk department andrei edokov

26.12.89 klo 14.25 TV-1: Kultainen koskelo (Pohjantahti, ohj. Titta Karakorpi)
                                  - saam.musaa. (Katso: Hyvän puolesta pahaa vastaan)

 

17.-24.1.90    Saamelaismusiikin äänityksiä Murmansk (18. & 23.1.90),

18.01.90        Murmansk: On suuria ja pieniä kansoja. Ei ole suuria ja pieniä kulttuureja.

22.1.90          Lovozero (1. improvisoitu leudd) (Jaakko Gauriloff, Mikk Sarv)
- Lovozeron laulujuhlat - kaksi konserttia, TV-haastattelu

...Mikk Sarv liittyi seurueeseen so. tuli vastaan Virosta Nellimön raja-asemalle Neuvostoliiton puolella. Matkasta ei ole varsinaista päiväkirjaa, ainoastaan osoitekirjamuistiinpanot sekä kasetit, jotka äänitettiin Lovozerossa sekä värivalokuvat. Lovozerossa oli yhteinen juhlailta, jossa Jaakko ja minä esiinnyimme. Esitin elämäni ensimmäisen improvisoidun leuddin Jaakko Sverloffin käyttämällä melodialla, jonka tekstinä improvisoin kuvauksen matkastamme Rovaniemeltä Lovozeroon.

Matkalla tapasimme Muurmanskissa (jossa yövyimme) mm.  Anna Prahovan sekä ainakin menomatkalla meitä oli saattamassa Ekaterina Korkina, joka oli matkaoppaamme Lovozerossa. Oma Ford-farmarini jäi pysäköitynä hotellimme eteen Muurmanskiin kovaan pakkaseen, sillä matka Lovozeroon tehtiin talviyössä mustalla Volgalla. Syynä tähän oli se, että matkan varrella ohitimme lukuisia tuntureiden huipuilta näkyviä ohjusasemia, joiden kuvaaminen oli matkan aikana tietenkin kielletty. Vastaanotto Lovozerossa oli juhlallinen, koska Jaakko oli ensimmäinen suomalainen koltta, joka vieraili kildiniläisten luona.

23.1.90   Paluu Murmanskiin

18.-22.4. Saamen kulttuurin päivät Tallinnassa ja Tartossa
              Lähtö Hesasta 17.4. (keskipäivän laivalla),
              18.4. Yhteisilta levyä tekevien Ailun ja Paronin ym. kanssa.
              20.4 esitelmä Tartossa & J. Gauriloff esiintyminen. [Ühistöö 1.5.90]

II Saamen kulttuurin päivien ohjelma 17-22.4.90

17.04 ti - 15         Saapuminen Suomesta
         19-22         Tutumistilaisuus ja iltapala - Tombi 55        

18..4. ke - 9         aamiainen hotellissa
         10-13         neuvottelut

         13-14.30     lounas

         15              City-saamelaisten saapuminen

         16-18          Peeter Jalakas: "Luovuudesta näyttelemistekniikassa"
                           Draamateatteri, harjoitussali

         18-23          baari-ilta "Valgus"-baarissa

19.04 to - 9           aamiainen hotellissa

         10               lähtö Raplaan "Viru"-hotellista

         11-14          Seminaari "Luovuus ja sen rajat" Raplassa

         14-15.30      lounas Raplan ravintolassa

         15.30-18.30 vierailu Sillaotsan maatilamuseoon

         19               konsertti ja illallinen Raplan metsästysmajalla

         21               lähtö Tallinnaan

20.04 pe -             lähtöTarttoon

         11-14          seminaari jatkuu Tarton yliopiston museossa

         14.30-16      lounas "Ateenassa"

         16-18          vierailu Viron Kansallismuseoon

         18               Tapaaminen Tarton kulttuurihenkilöiden kanssa
                            Tarton Muoviesineiden Kootehtaan talvipuutarhassa (sauna)

21.04 la - 8.30       aamiainen

         9.30             lähtö Tartosta Tallinnaan

         13-14           yhteenvetojen vetäminen

         14.30-16       lounas

         17                 lähtö satamaan

         18.30-20        illallinen Kuolan saamelaisille

         22                 lähtö rautatieasemalle

Osanottajat: Frederik Forsberg, Jaakko Gauriloff & Ilpo Saastamoinen, Sergei Fofanoff, Irja Seurujärvi-Kari, Raila Pirinen, Katrin Korkina, Nadja Vatonina, Jelena Sergejeva, Anna Sapelnikova

18.-22.4.90          Saamen kulttuurin päivät Tallinnassa ja Tartossa

> 26.5.90             Helsingin Sanomat (ATM):
                           Yllättävää kulttuurien kohtaamista - Saamelaisuus kiinnostaa naapureitamme Virossa.)
(Kuvateksti: Jaakko Gauriloff on äskettäin ollut mukana Virossa järjestetyssä saamelaiskulttuuritapahtumassa. Tapahtuman järjesti useita vuosia toiminut Viron saamelaisseura.)

Pienten etnisten vähemmistöjen kulttuuriyhteistyö on löytämässä uusia ulottuvuuksia Euroopan yhdentymisen
paineessa. Vapautuva itä-Eurooppa ja rajojaan avaava Neuvostoliitto luovat omalta osaltaan pohjaa yllättävillekin kulttuurien kohtaamisille.

Kolttien kulttuuriperinteen elvyttämisessä ansioitunut rovaniemeläinen Jaakko Gauriloff koki iloisen yllätyksen äskettäisellä Viron vierailullaan: Suomenlahden takaisen sukulaiskansamme keskuudessa oli virinnyt yllättävä
kiinnostus saamelaisuutta kohtaan.

Viime syksynä Lapin läänintaiteilijan vakanssin luovuttanut Gauriloff oli mukana Tartossa ja Raplassa järjestetyissä saamelaiskulttuuritilaisuuksissa. Tapahtumissa oli mukana Suomen ja Viron opetusministeriöiden edustajia. Tarton tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan myös Viron presidentin puoliso, rouva Arnold Rüütel.

Virolaisten kiinnostusta saamelaisuutta kohtaan kuvaa, se että maahan on perustettu Viron saamelaisseura, joka pyrkii luomaan yhteyksiä muun muassa Suomen saamelaisiin. Seura on Gauriloffin mukaan toiminut jo usean vuoden ajan.

"Tapaamisessa löydettiin monia yhtäläisyyksiä virolaisten, suomalaisten ja saamelaisten kulttuureissa. Esimerkiksi shamanismi ja verenpysäyttäjät kuuluvat kansojen yhteiseen perintöön", Gauriloff kertoo.

Kulttuurirahasto tarvittaisiin

Jaakko Gauriloff haluaisi saada pohjoisen ihmiset entistä laajempaan kulttuuri-yhteistyöhön keskenään, jotta ryhmien etniset ominaispiirteet saadaan säilymään yleiseurooppalaisen kulttuurin paineessakin.

Esimerkiksi saamelaisjärjestöjen toimintaa näivettää kuitenkin alituinen rahapula. Gauriloffin mielestä pitäisikin perustaa yhteispohjoismainen kulttuurirahasto, jonka avulla kulttuuriyhteistyötä voitaisiin harjoittaa.

"Virolaiset yllättyivät kovasti, kun kuulivat että meillä rikkailla suomalaisilla ei ole rahaa tällaiseen toimintaan, vaan joudumme aina anomaan apurahoja", Gauriloff kertoo.

Yhteistyötä Neuvostoliitossa toimivien ryhmien kanssa vaikeuttaa myös viisumi-käytännön kankeus.
Gauriloff toivoo myös, että kulttuurijärjestöt voisivat toimia suoraan, ilman byrokraattisia välikäsiä.

Ensi viikolla saamelaisilla on yhteisleiri Sevettijärvellä. Tapahtumaan piti alunperin tulla ryhmä virolaisia saamelaisuuden ystäviä, mutta rahanpulan vuoksi heidän tulonsa uhkaa jäädä haaveeksi.

Lauluperinnettä tallennetaan

Jaakko Gauriloff on läänintaiteilijan uran jälkeenkin työskennellyt kovasti kolttien kulttuuriperinteen hyväksi. Hän sai vastikään valtion puolivuotisen säveltaiteen apurahan kolttien lauluperinteen kokoamiseen ja tallentamiseen.

Kolttien balladinomainen leudd -lauluperinne on Gauriloffin mukaan erityisen voimakasta Neuvostoliiton kolttien keskuudessa. Murmanskin alueella kulkiessaan Gauriloff on huomannut ymmärtävänsä sikäläisten laulua, joistakin murre-eroista huolimatta. Kolttien kieli on säilyttänyt ominaispiirteensä huolimatta 50 vuoden mittaisesta eristyksessä elämisestä.

Murmanskin seudulle on perustettu saamelaisseura viime tammikuussa. Alueella aloittaa kesällä
toimintansa myös saamelaisradio. Neuvostoliitossa kolttia on jäljellä vajaa parituhatta, kun heitä Suomessa asuu noin 800. (ATM)

1.5.90          Ühistöö s.2 - Maaja Pauska:
Saamidega koos loojaid ja loovust leidmas.

"... JAAKKO GAURILOFF ja ILPO SAASTAMOINEN. Jaakko on koltasaam, praegu nende silmapaistvaim poplaulja, kes koostöös Ilpo ja oma kultuuri vanade inimestega on uurimas ja vahendamas saami kultuuris olevaid improvisatsioonivõimalusi tänapäeva kultuuriilmale. Viis aastat oli ta Soomes Lapi lääni kunstijuht.

Ilpo on soomlane, kes, alustanud dzässmuusikaga, läks improvisatsiooniuurimise teed. Ta ei rahuldunud afro-ameerika improvisatsiooni võimalustega, otsis neid balkani, türgi muusikast. Kui see oli selge, jõudis ta lõpuks saami muusika väga komplitseeritud rütmikani. (Rütmifiguur võib sisaldada 20 või 58 lööki). Ta on muusikuna alati avatud, püüab inimesi samale õhutada.

Need mehed tahtsid Eestisse tagasi tulla, veelgi siinsete inimestaga rääkida. Tahaks neid kutsuda 17.-18.augustil Kaiu rock-festivalile.

7.-10.6.90 Tromsø, saamelaismusiikkikongressi
               (Ene Viidang, Niina Lavonen - paluumatkalla: yö Kvænangsfjordissa)
              - esitelmä koltta-leu´ddista - lisäksi 9h omia kasettiäänityksiä esityksistä

Google: > Selected Publications - Universitetet i Tromsø
         Ola Graff (red) Joikens frie lyder. Rapport fra den første internasjonale forskningskongress om samisk joik. Tromsø Museum 1991. Transcriptions of lectures presented by Erik Prost, Ante Mihkkal Gaup, Doris Stockman, Ilpo Saastamoinen, Ene Viidang, Ola Graff, Karl-Olof Edström, Nina Lavonen, Harald Gaski, Halvdan Nedrejord. Including the opening speech by the Rector of the University of Tromsø, Ole Mjøs.

12.6.90 ti         Keskisuomalainen - Teppo Kulmala:
Saamelaismusiikista Kesän pohjavärit - Joiku yksin ja ulottuvuuksin.
(Kuvateksti I: Ilpo Saastamoinen kertoo löytäneensä joikuihin rinnastuvaa musiikkia niin Siperiasta, Tyynenmeren rannikolta kuin Tulimaastakin.
Kuvateksti II: "Joiku on saamelaisille luonnollinen osa elämää." - Mattis S. Heatta on tehnyt muutakin musiikkia, mutta hänen musiikillinen kotinsa o saamelaisuudessa.
Kuvateksti III: "Joiut ovat vahva osa saamelaisten kulttuuritraditiota." Inga Juuso ei usko joiun häviävän.)

Eilen alkanut Jyväskylän Kesä myös joikaa. Kesän ensimmäisiin vieraisiin kuuluvat norjalaistaiteilijat harjoittelivat illalla yliopiston vanhassa juhlasalissa. Mukana olivat ja ovat tiistain konsertissa myös Ilpo Saastamoinen ja Pohjantahti-yhtye.
Illan konsertin taustoihin kuuluu oleellisena se, että joikaaminen on paitsi maagista ja kaunista, tai vaihtelevaa ja vivahteikasta, myös erittäin vaikeata.
Samaten saamelaismusiikin liikkuma-alue on huomattava.
Elämän askareista se on siirrettävissä taidemusiikin alueelle tai rock-kappaleisiin. Sanattomasta ja säestyksettömästä loilottelusta se tarttuu tarinoihin, instrumentteihin ja konserttisaleihin.

Saamelaismusiikki ei ole Ilpo Saastamoiselle uusi asia. Hän aloitti Nils- Aslak Valkeapään yhtyeessä 70-luvun alussa. Siitä lähtien etnisen musiikin monitoimimies on ollut mukana myös saamelaisuuden alueella pikemmin säännöllisesti kuin poikkeuksin.
Jyväskylän Kesässä tänään kuultavan ryhmän jäsenet ovat esiintyneet yhdessä aiemminkin, mm. Karasjoen musiikkifestivaaleilla viime heinäkuussa.

Alkukoti tuntematon
Saamelaismusiikkia ei tunneta vielä erityisen hyvin.

Syy löytyy Pohjois-Norjan tunnetuimpiin joikaajin kuuluvan Matti S. Heattan mukaan saamelaismusiikin laajemman tuntemuksen ajallisesti vielä verraten lyhyestä traditiosta.

Varsinaisen instrumentaalimusiikin tasolla saamelaistaide on tullut tutuksi vasta viimeisten vuosikymmenten
aikana. "Uuden musiikkimuodon omaksumiseen on oltava pitempi perspektiivi", Heatta toteaa ja vertaa asiaa
konserttimusiikin kehitykseen ja vuosituhantisiin perinteisiin.

Toki musiikkitieteilijät kiinnostuivat saamelaismusiikista jo ennen omaa vuosi-sataamme. Spekulaatioita sen synnystäkin on esitetty useita, mutta kukaan ei Ilpo Saastamoisen mukaan täydellä varmuudella täsmällistä alkukotia tiedä. "Idästä tämä musiikki tulee."

Yksin ja eri kokoonpanoilla
Saamelaismusiikin esitysmuodot ovat monet. Mattis S. Heatta sanoo tehneensä levyjä sekä 28-jäsenisen big bändin kanssa, pienellä yhtyeellä että sooloina ilman instrumentteja. Soittimista oleellisimpiin kuuluvat, rummut, huilut, kitara.

Joikuja on esitetty yhtä hyvin jazztapahtumissa kuin tehty saamelaisnuorison piirissä suosituksi rock-musiikinkin kehyksissä. Tänään saamelaiskonsertissa esiintyvä Norjan Karasjoella asuva Inga Juuso kertoo Norjan
suosituimpiin iskelmä-laulajattariin kuuluvan Mari Boine Persenin laulavan saameksi saamelaismusiikkiin pohjautuvia lauluja. Persen tunnetaan hyvin myös Norjan rajojen ulkopuolella.

Arkisissa askareissa
"Ihmisten, jotka tuntevat ja tietävät joiun olemuksen, on luontevaa ja vaivattomampaa soittaa saamelaismusiikkia", Mattis Heatta selvittää.

"Mutta hyvin vaikea sitä on ulkopuolisen oppia."

"Koskapa joiku on saamelaiselle osa elämää", hän sanoo ja ottaa rinnastuskohteen toiselta puolelta maailmaa: Kuten mustaihoiset heimot laulavat ja tekevät työtä samanaikaisesti, myös saamelaiset joikaavat arkisissa askareissaan. Musiikki ja elämä ovat yksi."

Yhdeksänkymmentä prosenttisesti Heattan tuntemat joiut tulevat porojen kanssa työskentelevien ihmisten
piiristä Karasjoen tienoilta.

Joikuja voi tehdä miltei mistä tahansa elämänalueelta. Ne ovat osa sitä aluetta.

Ilpo Saastamoinen ottaa hauskan esimerkin: Hän esittää saamelaisten "joikaamista" vastaavasti, mutta
alaskalaisittain - Beethovenin Oodia ilolle, ja se kuulostaa aidolta - alaskalaisittain.

Joikaava kirkkokansa
Heatta sanoo, että erityisesti merisaamelaisten piirissä ovat tuttuja eeppiset joiut. Tämä on ns. luohtiperinnettä. Esiintyvät [?] joiut - ollessaan sanallisia ja kertovia - eivät ole niin yksilökohtaisia ja persoonallisia kuin sanattomat.

Ajattelen tämänkin olevan yleismaailmallista: Monessa kulttuurissa sanat ikään kuin kaventavat omakohtaisesti
koettua maagisuutta.

Mattis vahvistaa ajatuksen kertomalla, että "kun saamelaisalueella menet kirkkoon, lähes kaikki saamelaiset yhtyvät virteen joikaamalla, eivät tavanomaisesti veisaamalla".

Tulimaan intiaanit         
Ajatuksen joikaamisesta voi yhdistää kaikkialle; koraalilauluista negro-spirituaaleihin. Esimerkiksi jazziin sitä lähentää se, että myös joikuun saattaa kuulua improvisaatiota, "enemmän ja vähemmän", mainitsee Ilpo. Joikaamiseen kuuluu esittäjän persoonallisuus. "Eri ihmiset eivät tulkitse joikuja identtisesti", Mattis sanoo. Ilpo Saastamoinen on maailmanmusiikin löytöretkillään koettanut hakea saamelais-musiikin rinnakkaisuuksia eri puolilta.
Näitä on löytynyt Siperian alueelta, joka on täynnä sukulaisilmiöitä sekä mm. udegeilta Tyynenmeren lähitienoilta. "Myös Tulimaassa Etelä-Amerikan eteläkärjessä elävien Ona-intiaanien shamanistinen laulu on lähellä joikaamista."

Rytmisesti yllättävä
Suomen etelään saamelaisjoikua on Saastamoisen mukaan tarjottu primitiivisen musiikin muotona, jolloin esimerkit on valittu äärimmäisen yksinkertaistetusti. "Tämä antaa väärän kuvan, sillä joiku on rytmisesti mutkikkaimpia musiikinlajeja."

Siinä käytetyt jaot ja iskualojen epäsäännöllinen vuorottelu tekevät rytmisestä rakenteesta kompleksisen ja
hyvin yllättävin keinoin muuntuvan.

Maagisista lähteistöistään, elämänmenoon erottamattomasti kuuluvista joka-päiväisistä tehtävistään ja instrumenttien myötävaikutuksella joikaamisesta on tullut, jos meille vielä suhteellisen outo, niin yksin taiteellisena tapahtumana myös merkitsevä konserttiesiintymisen muoto.

Ilpo Saastamoinen ja Pohjantahti sekä saamelaiset joikujen taitajat tuovat tämän ilmi Jyväskylän Kesän saamelaiskonsertissa tänään ja, joikujen klubi-illassa huomenna.
TEPPO KULMALA

12.6.90 ti         Keskisuomalainen - Anne Makkonen: Joiku myötäilee ihmistä.
"Joiku viestii ihmiseltä ihmiselle. Kun joikaan, eläydyn siihen mistä joiku kertoo; joiussa on aina kyse vahvasta identifikaatiosta tarinaan. Joiku myötäilee ihmistä", määrittelee joikaamista Saamelaisillassa esiintyvä karasjokelainen Inga Juuso.

Inga Juuso on elänyt joikujen parissa jo lapsesta lähtien. Hän on esiintynyt ammatikseen 15 vuotta, vaikka työskenteleekin toimittajana sámiradiossa Karasjoella, Pohjois-Norjassa.

Inga Juuso painottaa, että myös joikaaminen on musiikkia. Aina ei niin kuitenkaan ole ymmärretty olevan. Juuso kertoo monien kristinuskoon tulleiden saamelaisten lopettaneen joikaamisen, koska joikujen ja
joikaamisen katsottiin olevan pahan kanssa veljeilyä.

"Joikumisella ja joiuilla on läheinen suhde shamanismiin, se on vanhaa shamaanien musiikkia. Siitä johtuu,
että joiut ovat hyvin henkisiä. Samasta syystä se on myös voimakasta."

"Joiut kertovat tarinoita elämästä: ihmisistä, eläimistä tai luonnosta. Usein joiku kertoo jonkun elämästä. Samalla joiku myötäilee ihmistä, josta joiku kertoo. Voimakkaasta ihmisestä kertova joiku on voimakas, puolestaan surullisen kohtalon kärsinyttä joiku myötäilee surullisesti."

Joiku kiertää maailmaa
Joiut ovat vahva osa saamelaisten kulttuuritraditiota. Saamelaiseen kulttuuriin kuulumattomalle joiut eivät välttämättä aukene itsestään, eivätkä toimita samaa tehtävää kuin saamelaiskuuntelijalle. Inga Juuso on konsertoinut eri puolilla maa-ilmaa ja kertoo löytäneensä saamelaisia joikujaymmärtäviä kuulijoita. Vuonna 1981 Inga Juuso oli esiintymässä maailmanlaajuisen kongressin yhteydessä Australiassa:

"Esittämämme joiut saivat vastakaikua aboriginaalien, australialaisten alku-asukkaiden joukossa. Myös hawaijilaiset ymmärsivät hyvin joikujamme. Molempien kulttuureissa toistuu samanlaisia kohtaloita. Esimerkiksi tarinat, joissa asuinmaat on viety tai hävitetty ovat samanlaisia. Myös musiikki on osin samaa."

Joiuilla on yhteysside myös Kanadan intiaanien musiikkiin. Myös Kanadassa esiintynyt Juuso, kertoo erityisesti Alaskan alueen intiaanien lauluissa olevan paljon yhteisiä piirteitä joikujen kanssa.

Joikaamisen lisäksi Inga Juuso on osallistunut saamelaisteatteri Beaivvásin produktioihin. "Teatterin viimeisessä näytelmässä Gabriel Garcia Lorcan Veren häissä, yhdistimme flamencoa ja joikua", kertoo Juuso.
Joikujen yhteyksistä muihin musiikkeihin Inga Juuso mainitsee lisäksi afrikkalaisen musiikin, mistä löytyy joikujen henkeen sopivia instrumentteja.

"Vaikka joikumistaitoiset saamelaiset ovat viime vuonna vähenneet, en silti usko joiun häviävän. Luulen, että kuten kaikkialla maailmassa, niin myös saamelais-alueilla, ihmiset haluavat palata takaisin juurille. Myös muiden kuin saamelaisten kiinnostus joikua kohtaan on lisääntynyt samasta syystä, vaihtoehtoisuuden vuoksi."
ANNE MAKKONEN

14.6.90         Keskisuomalainen - Mikko Voutilainen: Pelimannihenkinen joiku
Saamelaisilta yliopiston vanhassa juhlasalissa 12.6.
Mattis S. Heatta, Inga Juuso, Ilpo Saastamoinen & Pohjantahti.

Saamelaismusiikin esitteleminen oli hyvä valinta Jyväskylän Kesältä. Alue on toistaiseksi jäänyt aika vähälle huomiolle Suomessakin virinneessä maailman-musiikki-boomissa. Joikuperinne on tavallaan tuttu, mutta - ainakin itseni kohdalla - elävä kosketus saamelaismusiikkiin on ollut vähäistä.

Kesän saamelaisilta osoitti, että joiku istuu ja mukautuu erinomaisesti tähän päivään. Eikä sen tarvitse tinkiä identiteetistään ja perinteisistä arvoistaan.

Traditionaalinen joiku esitetään ilman säestystä. Konsertissa Inga Juuso kertoi, että säestyksen lisääminen on hänelle keino tavoittaa myös nuoret kuulijat; keino pitää joiku ja saamelainen kulttuuri hengissä.

Pohjantahti-trion kanssa toteutettu esitys vakuutti, että Juuso - kuten myös Mattis S. Heatta - on oikealla linjalla. Ja tämä oli vain eräs tapa. Joikuperinne antaa mahdollisuuksia moneen suuntaan. Ei ole vaikea kuvitella joikua esimerkiksi jazzympäristössä, joikumelodioita improvisaation pohjana.

Pohjantahti, Heatta ja Juuso ovat työskennelleet aiemminkin yhdessä. Kesään kasatusta ohjelmistosta kuitenkin kuuli, että se oli valmistettu pikatreenauksella. Yhteistyö artistien kesken ei ollut saumatonta. Mutta 'sutut' korvasi ensemblen hyvä henki, suoranainen pelimannimeininki. Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund ja Kalle Fält säestivät rennolla otteella, kehittelivät kokonaisuuteen sopivia sooloja, olivat kiinni joiku-traditiossa mutta toivat ilmi myös oman persoonallisuutensa.

Mattis S. Heatta ja Inga Juuson joiut kertoivat mm. rakkaudesta, poromiehestä, heillä oli ohjelmistossa äidin
joiku, serkun joiku, joiku isoäidille. Side omaan elin-ympäristöön on siis kiinteä.

Joiun ymmärtäminen ei kuitenkaan ole kiinni saamelaiskulttuurin tuntemisessa. Heatta ja Juuson joikujen
puhdas musiikillinen kauneus ja ilmaisuvoima läpäisee helposti kulttuurirajat. Esitykset, sekä soolot että
säestykselliset joiut, lämmittivät ja koskettivat.

Joiku-perinteeseen liittyvä maaginen vire ei kyllä tullut Kesän saamelaisillassa esiin. Tämä puoli olisi varmasti
vaatinut toisenlaisen esityspaikan. Tavanomaisesti valaistu sali, mikki- ja nuottitelineet muistuttivat kouriintuntuvasti, että kyseessä oli konsertti.         
MIKKO VOUTILAINEN

15.6.90         Keskisuomalainen - Mikko Voutilainen: Liian hiljaa ja huonoilla saundeilla.
Saamelaisjoikujen klubi-ilta Ilokivessä 13.6.
Mattis S. Heatta, Inga Juuso ja Pohjantahti-yhtye.

Pohjantahdin shamanistinen alkutervehdys herätti huomion, polkaisi konsertin käyntiin paljon virkeämmällä draivilla kuin mitä edellisenä iltana koettiin yliopiston vanhassa juhlasalissa. Mutta tästä eteenpäin kipinä
hiipui. Intensiteetti laski aika nopeasti, ja syykin oli helppo osoittaa: soittajat eivät kuulleet kunnolla toisiaan, eikä yleisö soittajia.

Jyväskylän Kesän järjestämä äänentoistokalusto oli surkea. Vanhassa juhlasalissa, kun yleisö istui nätisti
paikoillaan, saundi vielä toimi. Mutta kapakkaan siirrettynä laitteisto osoittautui täysin riittämättömäksi.

Pekka Nylundin akustisesta kitarasta kuului vain epämääräistä, vaimeaa helinää salin keskiosaan jossa istuin.
Ilpo Saastamoisen bassosaundi oli kuminaa pahvilaatikossa. Instrumenteista kohtalaisesti kuului vain
Kalle Fältin huilu ja shamaanirumpu.

Harmittavimmin äänentoiston säästöpolitiikka iski tietenkin Mattis S. Heattan ja Inga Juuson lauluun. Kyllähän näiden joiun taitureiden äänet tulivat saundipuuron läpi, mutta nyanssit hukkuivat jonnekin mikrofonin ja kaiutinkaapin väliin.

Tämänkaltainen esitys olisi vaatinut ehdottomasti huippuluokan äänentoisto-laitteiston, ei mitään huipputehokasta satsia, mutta laadukkaan. Koska instrumentteja oli vähän ja laulu ensiarvoisen tärkeässä osassa, olisi jokainen osatekijä pitänyt saada ulos selkeästi ja kokonaisuutena tasapainoisesti. Nyt pinnisteltiin
epätoivoisesti (kiertoa vastaan), että jotakin ylipäätään kuuluisi. Saundin hienosäädöstä ei voinut puhuakaan.

Heattan, Juuson ja Pohjantahdin ohjelmisto Ilokivessä oli sama kuin y1iopston vanhan juhlasalin konsertissa tiistaina. Epätäydellisestä ääniympäristöstä huolimatta Heatta, Juuso ja Pohjantahti saivat kannustavan vastaanoton, mikä kertoo paitsi yleisön kiinnostuksesta saamelaismusiikkia ja joikua kohtaan myös artistien ilmaisu-voimasta. Etenkin Inga Juuson osuudessa oli raikas ote, luontaista karismaa ja selkeä pyrkimys elävään yhteyteen muusikoiden kanssa.
MIKKO VOUTILAINEN

11.-14.10.90          Kuolan-matka: 9.10. Äkäslompolo,
         10.10. Rovaniemi (Jaakko), Ivalo (Riku),
         11.10. lähtö Kuolaan (Ivalosta?)
         13.10. Lovozero,
         14.10. Paluu Ivaloon klo 18 (oma auto J:kylästä 2080 km)
         (Valokuvat Lovozerosta 13.10.90)

17.10.90       Lapin Kansa - Marjukka Vakkuri (Kuvat: Pauli Laalo):
                    Kolttien perinnemusiikki elämään - Leuddeja kerätään laulukirjaksi
(Kuvateksti I: Ilpo Saastamoinen on yhdessä Jaakko Gauriloffin kanssa tehnyt kolttien perinnemusiikin tallentamiseksi töitä jo vuosia. Nyt materiaalia alkaa olla jo kirjaksi asti.
Kuvateksti II: Kulttuurin elinkamppailussa kysytään yksituumaisuutta, Jaakko Gauriloff muistuttaa.
Kuvateksti III: Aivan ensimmäisenä on koottava se materiaali, jota voidaan käyttää opetuksessa, sanoo Ilpo Saastamoinen.)

Kolttien perinnemusiikkia tallettaneen ja tutkineen muusikko Ilpo Saastamoisen mielestä leuddeista on koottava laulukirja, jota voidaan käyttää sekä Suomen että Neuvostoliiton puolella. Leudd on kolttien lyyristä lauluperinnettä, jonka taitajia Suomessa on enää kymmenkunta.

Aineistoa kirjaa varten alkaa olla jo riittämiin, mutta työtä sen saamiseksi laulu-kirjaksi on vielä kosolti. Ja työn eteneminen kangertelee - niin kuin monissa muissakin kolttia koskevissa asioissa - rahasta. Saastamoinen on kuitenkin toiveikas ja arvelee, että laulukirja saadaan viidessä vuodessa.

Hän haaveilee koulujen laulukirjasta, joka varustettaisiin sekä suomen- että venäjän-kielisin tekstein.

- Muun muassa Tampereen yliopisto on kiinnostunut kirjan kustantamisesta, mutta tekijänpalkkiot pitää saada rahoitettua jotenkin muuten. Yliopistolla ei siihen varaa ole. Kirjan teossahan on pakko käyttää ulkopuolisia
asiantuntijoita esimerkiksi kielen tarkistamiseksi, Saastamoinen sanoo.

Äänitteet unohtuivat arkistoihin
Saastamoinen on yhdessä Lapin läänintaiteilijan tehtävät jokin aika sitten jättäneen Jaakko Gauriloffin kanssa tehnyt työtä kolttien perinnemusiikin tallentamiseksi ja elvyttämiseksi jo vuosia. Yhteistyö alkoi nelisen vuotta sitten Sodankylän Jutajaisista, kun etnomusiikkiin perehtynyt Saastamoinen kiinnostui leuddista. Se oli hänelle täysin tuntematon alue, eikä siitä yleisesti ole paljoa tietoa olemassakaan. Kolttien musiikkia on tutkinut vain Heikki Laitinen gradussaan.

Saastamoinen upposi yhden leuddin analysoimiseen puoleksi vuodeksi ja löysi tutkimusmatkallaan niin mielenkiintoisen musiikkimaailman, että halusi avata sinne ovet muillekin.

T. I. Itkosen vuonna 1913 tallentamien äänitteiden lisäksi Saastamoinen on kaivanut esiin Armas Launiksen 1922 Kolttakönkäältä ja Boris Glebistä tekemät äänitteet sekä A. O. Väisäsen tallenteet Suonikylästä vuodelta
1926. Äänitteet ovat saaneet kaikessa rauhassa pölyttyä arkistoissa, eivätkä Inarissa asuvat koltatkaan ole niihin päässeet tutustumaan, ennen kuin Saastamoinen toi ne heidän kuultavakseen.

- Moni kuuli isovanhempiensa äänen ensimmäisen kerran 70 vuoteen. Se oli ihmisille varmasti aikamoinen kokemus, hän kuvaa.

Kymmeniä leuddeja nuotteina ja teksteinä
Saastamoinen on nuotintanut vanhoja äänitteitä ja kerännyt uusia. Tekstit niiltä ovat poimineet Helena Semenoff ja Vassi Semenoja, jotka ovat tehneet työlästä litterointia jo monen vuoden ajan. Nyt käytettävissä on Saastamoisen mukaan jo kymmeniä 1euddeja jotka ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita elämästä.

Uusien äänitteiden keräämisen Saastamoinen ja Gauriloff aloittivat jo samaisista vuoden 1986 Jutajaisista. Sen jälkeen nauhurit ovat pyörineet aina tilaisuuden tullen - tallenteita ovat tehneet myös koltat itse. Uusia äänitteitä on tallennettu Inarin kolttakylistä ja Lovozerosta, jossa Gauriloff ja Saastamoinen vierailivat ensimmäisen kerran tammikuussa ja nyt toistamiseen aivan äskettäin [11.-14.10] yhdessä Sevettijärven kolttien kanssa.

Kuolan yhteyksien avautumisesta Saastamoinen kiittelee Eestin saamelaisyhdistystä ja sen puheenjohtajaa Mikk Sarvia. Hän on ollut tarpeellinen välikäsi ja osaava venäjänkielinen tulkki, joka itse jatkaa serkkunsa Jan Sarven aloittamaa keruutyötä Kuolan niemimaalla. Jan Sarvi nauhoitti 1970-luvulla useita tunteja kuolan-saamelaisten musiikkia, josta on tehty myös ensimmäinen LP-levy Kuolan saamelaisten musiikista.

Yhdessä eestiläisten kanssa
Jatkossa Saastamoinen pitää yhteistyötä eestiläisten kanssa tuiki tärkeänä. Eestiläiset ovat tehneet Kuolaan useita keräilymatkoja, joilla on kielen ja musiikin tutkijoiden lisäksi ollut mukana myös kalliopiirrosten tutkijoita. Tallinnassa on myös viimeisen vuoden sisällä järjestetty kaksi saamelaismusiikin seminaaria.

Kahden Kuolaan tekemänsä matkan jälkeen Saastamoinen sanoo saaneensa jo melko kattavan kuvan kuolansaamelaisten musiikista, mutta vielä on haastattelematta ihmisiä lukuisissa pienissä kylissä. Näiden kartoittamisen jälkeen Saastamoinen arvelee kokonaiskuvan muodostuvan niin hyväksi, että aineisto
on koottavissa kirjaksi. - Jonakin päivänä vaikkapa yhdessä eestiläisten kanssa, hän haaveilee.

Aivan ensimmäisenä on Saastamoisen mielestä saatava talteen sellainen materiaali, jota voidaan käyttää opetuksessa. Se on elintärkeä, sillä kolttien kulttuuri on katoamassa molemmin puolin rajaa. Alle 50-vuotiaita leuddin taitajia ei tahdo Suomesta enää löytyä ja Kuolassakin perinnemusiikki elää vain pienen joukon
varassa.

Tulitikulla voi sytyttää tulipalon
Jaakko Gauriloffin mielestä leudd on ehkä vielä pelastettavissa. Hän sanoo, että perinteen taitajia ei tarvita monta - yhdellä tulitikulla voi sytyttää ison roihun.

- Yhteydet Kuolaan lisäävät voimaamme. Suomen puolella meitä on 600, Neuvostoliitossa 2 000, hän muistuttaa.

Esiintymiset Kuolan saamelaisalueilla ovat olleet Gauriloffille suuria elämyksiä. Leuddin laulaja on otettu vastaan lämpimin tuntein kuin kauan kadoksissa ollut ystävä. Vaikka 50 vuotta raja erotti ihmiset, kieli on yhä yhteinen, ja musiikki ja muu kulttuuri yhdistävät.

Gauriloff itse sanoo tekevänsä Suomen puolella töitä viimeiseen hengenvetoonsa asti, jotta kulttuuri ei kuolisi. Hän peräänkuuluttaa yksituumaisuutta. - Valtakulttuurin ja valtaapitävien suhtautuminen ovat ratkaisevia vähemmistökulttuurin elin-kamppailussa, mutta myös saamelaisilla on keskinäisissä väleissään paljon parantamista. Voimia ei saa tuhlata riitelyyn, Gauriloff sanoo.

Yksinkertaisuudessaan monimutkainen
Saastamoinen on löytänyt leuddista koko improvisoidun musiikin perustan. Se on informaatiota, jossa yksilö erottautuu omaksi persoonakseen improvisointiosalla, jonka vaihtelevuutta hän ei itsekään tiedä. Leudd on yksinkertaisuudessaan moni-mutkainen sävelrakenne, jossa ei päde länsimainen säännöstöön perustuva ajattelu.

Sanat ovat leuddissa hyvin tärkeät. - Mutta samoin kuin karjalaisten itkuvirsissä leuddissa käytetään pyhää kieltä. Eli käytetään paljon kiertoilmaisuja. Ei sanota esimerkiksi minun isä, vaan minun kaunis kasvin-kumppanini, Saastamoinen sanoo. Kiertoilmaisuissa mennään niin pitkälle, että kulttuuria tuntemattomille sanoma ei avaudu.

Omassa elämässään koltat ovat käyttäneet leuddeja tärkeänä kommunikoinnin välineenä. Esimerkiksi kylien ja omat kuulumiset on vaihdettu laulaen. Tavallisesti laulanta on aloitettu kertomalla, kuka on ja keitä ovat
esi-isät. Leuddit ovat kertoneet ihmisten lisäksi esimerkiksi luonnosta, pedoista ja muista luonnoneläimistä.
MARJUKKA VAKKURI 

1.2.91 pe         Lapin Kansa - Leena Talvensaari (> Pohjantahti-posterit):
Neljän Tuulen yhdistys luo sopusointua kulttuurin keinoin

Päiväämätön 2/1991: Kulttuuriyhdistys Enontekiölle

22.02.91    Kilpisjärvi - illalla. - Ajettu 800 km tänne ja pidetty harjoitukset (Wimme Saaren kanssa TV-2:lle).

23.2.91 la  Kilpisjärvi (TV-2) - Pohjantahti & Wimme Saari (Ks. DVD)

25.2.91     Pohjolan Sanomat - Risto Anunti, Enontekiö:
                Min Aigi aloitti konsertilla  (> Pohjantahti-posterit)

2.-3.3.91 la-su     Helsinki - Pohjantahti & Wimme Saari solistina - Taika-päivillä
         Taidekasvatuksen päivät Taideteoll. korkeakoulun Taidekasvatuksen osastolla
         2.3.91 la luento 14-15.30. 'Myytit ja ugrilaismusa' + Pohjantahti-kons. klo16

04.03.91         - Lauantaina oli konsertti Wimme Saaren kanssa Taideteollisessa korkeakoulussa...

5. - 6.4.91 Jkl, Kansanmusiikin analyysiseminaari (> Kuva)
         IS: esitelmä 45': "Saamelaisen musiikin analyysi"
         Katalin Lazarin ja Kalle Raution tapaaminen (nuotinnus ja analyysimallit)
         myös Nina Lavonen ja Maksim Gavrilov (Petroskoista) Jyväskylässä

03.06.91 - maanantai-iltana paluumatkalla Suomeen Georg Otsilla.
Tallinnassa oli vanhan kaupungin päivät. Esiinnyin eilen illalla Wimmen sijasta ulkoilmatilassa sisäpihalla - yksi leudd, jonka Mikk käänsi laulamalla eestiksi. Yökonsertti musiikkimaassa, jossa esittelin joikuja. Paikalla myös saamelaisia - Kalle Mannela jne. Esitys meni hienosti. Tänään laavulla hirvipuistossa tunnin puheenvuoro Kuolan saamelaisille musiikin tekemisestä.

07-09.08.91 - Tallink         Udeget-matkan anti?
Emme löytäneet puhtaita "joikaajia" (jollaisia olin erään Melodija-LP:n perusteella lähtenyt etsimään: Udeget: "Jekhyj", Melodija 19759 007), mutta sen sijaan kulttuurit täynnä kalevalamelodiikkaa, lauluja jotka Heno tunnisti eestiläisiksi. Hei jee -laulu - josta saamelaiset (mahd. Seurujärvi?) löysivät tekemistä koskevia kieltoja - kuulemma kertoi ohjeista naimisiin meneville: "Ei saa tehdä näin..." mutta nähtävästi eri paikoissa kuin missä luulimme niiden olevan.

27.08.91         Teimme Jaakko Gauriloffin [Kotkan siipien alla] kasetin levytaustat
                    (Nummi-Pusulassa, Rauni Liukon koululla - äänitys: Kari Hakala).

Musiikin suunta 1/93: KENTTÄTYÖSKENTELIJÄN TÖPPÄILYJÄ.
(Välähdyksiä matkan varrelta) & Ensimmäinen äänitysmatkani
(Skannattu 2009) > Ks. ko. dokumentti!
"Lopuksi kysyn: Mitä suomalainen musiikkitiede on tehnyt saamelaiskulttuurien elinvoiman säilyttämiseksi?"

 

1992:

8.2.92          Saamel.konsertti J:kylän Talvessa: W. Saari, J. Gauriloff, Pohjantahti
         - Klo 12-14 kurssi saamel. musiikista.

SAAMELAISMUSIIKKIA - WIMME SAARI & JAAKKO GAURILOFF SEKÄ POHJANTAHTI-YHTYE
La 8.2. kello 19.00 Konservatoriossa (Kuva K. Runeberg)

Vuonna 1984 perustettu POHJANTAHTI-yhtye esittää suomalais-ugrilaisten kansojen perinteistä musiikkia nykyaikaan sovellettuna. Vuosien varrella yhtye on omaksunut vaikutteita myös arktisten kansojen - erityisesti saamelaisten -musiikista.

Pohjantahti-yhtye nousi julkisuuteen vuonna 1985 Kalevalan juhlavuotena, jolloin se mm. konsertoi 70 kertaa, teki Pohjantahti -lp-levyn ja valmisti palkitun Kansat soittavat -filmin Koulu-TV:lle.

Pohjantahti-yhtyeen tärkeitä virstanpylväitä ovat olleet Ilpo Saastamoisen mittavat sävellysproduktiot Kaikukeihäs (1987 Joensuun laulujuhlille) ja Karhunpeijaiset (1988 Pielavedelle). Yhtye on esiintynyt mm. Ruotsin Skellefteåssa, Pariisissa, Madridissa sekä 1989 Norjan Karasjoen saamelaismusiikkifestivaaleilla.

Ilpo Saastamoisen (sähköbasso) lisäksi yhtyeessä soittavat Arto Piispanen (syntetisaattori) ja Pekka Nylund (kitarat).

WIMME SAARI on tämän hetken tunnetuimpia saamelaisjoiun tulkitsijoita. Hän on TV- ja levyproduktioiden ohella esiintynyt pohjoismaissa sekä Kanadassa ja Japanissa. Hän on eräs harvoja tunturisaamelaistraditioon perustuvan improvisointijoiun taitajia.

JAAKKO GAURILOFF on aikamme ainoa ammattimainen kolttasaamelainen laulaja. Pohjoismaiden, Saksan, Viron ja Neuvostoliiton ohella hän on esiintynyt USA:ssa ja Japanissa sekä tehnyt useita levytyksiä. Hän toimi myös viisi vuotta Lapin läänintaiteilijana.

> 10.2.92 Keskisuomalainen - Mikko Voutilainen: Saamelaismusiikin hiipuva ja elävä osa

Jyväskylän Talven Saamelainen ilta konservatorion kamarimusiikkisalissa 8.2. Jaakko Gauriloff, Wimme Saari ja Pohjantahti-yhtye (Ilpo Saastamoinen, basso, Pekka Nylund, kitarat, Arto Piispanen, koskettimet).
(Kuvateksti: Wimme Saaren ilmaisu on tiivistunnelmaista ja sytyttävää.)

Ei ollut vaikea aistia, kumpi oli niin sanotusti aito asia, Jaakko Gauriloffin koltta-saamelaiset iskelmät vai Wimme Saaren joiut Jyväskylän Talven saamelaisillassa. Konsertissa joiku edusti selkeästi elinvoimaista, eteenpäin menevää, universaalista viehätysvoimaakin omaavaa kulttuuria.

Kolttasaamelaisesta traditiosta sen sijaan tuntui olevan jäljellä vain kieli; musiikilliset erityispiirteet oli valtakulttuuri jo tainnuttanut.

Kolttasaamelaiset on pieni, vain noin 600 ihmisen yhteisö. He asuivat toiseen maailmansotaan asti Petsamossa. Sodan jälkeinen evakkoaika ja asettuminen Inarin alueelle merkitsi kolttasaamelaisille suurta kulttuurista muutosta. Prosessissa perinteinen kertova, balladinomainen laulutyyli leudd joutui antamaan tilaa
mm. iskelmämusiikille.

Iskelmällinen Gauriloff
Läänintaiteilijanakin toiminut Jaakko Gauriloff on tunnetuimpia koltankielellä laulavista taiteilijoista. Hänen osuutensa lauantainkonsertissa käsitti sekä omia sävellyksiä että traditionaalista leuddia.

Gauriloffin oma tuotanto oli soinnillisesti jokseenkin turruttavaa tanssimusiikkia ja iskelmämelankoliaa, josta
säestävä Pohjantahtikaan ei saanut mitään ihmeellistä irti; perinteiset laulut soivat jo paremmin.

Kuva urautuneesta tanssimuusikosta vain vahvistui, kun Gauriloff ryhtyi vilkuilemaan kelloaan, päivittelemään ajan nopeaa kulumista ja huolehtimaan siitä, että konsertti loppuu sovittuna aikana.

Puhutteleva Saari
Tunnelma siirtyi toiselle, paljon puhuttelevammalle tasolle Wimme Saaren osuudessa. Wimme Saari on näkyvin pohjoissaamelainen tai valtasaamelainen muusikko tällä hetkellä. Hän taitaa traditionaalisen joiun, mutta uskaltaa myös kokeilla, kuinka joiun ja saamelaismusiikin rajat venyvät muissa yhteyksissä ja uusilla estradeilla.

Saari on tehnyt kiintoisaa yhteistyötä rock/jazz/tekno-bändi RinneRadion sekä Pohjantahti-yhtyeen kanssa.
Ilmaisu oli jälleen tiivistunnelmaista ja sytyttävää, yhtälailla Saaren kuin Pohjantahti-trion osalta.

Paikkana konservatorio ei ollut toimiva tällaiselle musiikille. Kalseat valot ja jäykähkö miljöö eivät edesauta
joiun magiikan leviämistä.

Uskon, että klubimaisemmassa ympäristössä runsas yleisö olisi kokenut tiiviimmän elämyksen.
MIKKO VOUTILAINEN

6.6.92 la          Outokumpu: Wimme, Inga, Jaakko + Pohjantahti (2 Pekkaa: PN&PT)
                       Saamelais-klubi-avajaiset illalla Wanhassa Tasossa (Matka aikaan ja tilaan)

5.-9.6.92          Joensuun laulujuhlat  (2 Pekkaa: PN&PT):
                9.6. Joensuu: Inga Juuso, Wimme Saari, J. Gauriloff  + Pohjantahti

Esite: SAAMELAISET - WIMME SAARI, JAAKKO GAURILOFF, INGA JUUSO JA
         ILPO SAASTAMOINEN & POHJANTAHTI

Saamelaisjoiku on yksi vanhimmista Euroopan elävistä musiikkiperinteistä. Joiku kertoo aina jotakin joko henkilöstä, eläimestä tai elinympäristöstä. Ilpo Saastamoinen ja Pohjantahti ova tehneet jo vuosia töitä pohjoismaisten saamelaistaiteilijoiden kanssa. Inga Juusoa yhtye säesti 1989 Norjan Kaarasjoen saamelaismusiikki-festivaaleilla, jonka jälkeen yhtye on soittanut myös Wimme Saaren ja Jaakko Gauriloffin kanssa. Yhteistyön viimeisin lihallistuma on Jaakko Gauriloffin levy Kotkan siipien alla (1992).

Inga Juuso on itseoppinut Norjan saamelainen tunturijoikaaja, joka on konsertoinut Kanadassa, Australiassa, Itsenäisten Valtioiden Yhteisössä sekä useissa Euroopan maissa. Hänen joikunsa perustuu perinteisille joikutekniikoille, joihin hän lisää omana tavaramerkkinään erityisen kiekautuksen.

Inga Juuson ensilevy, viime vuonna ilmestynyt Ravddas Ravdii sisältää 19 perinteistä henkilökohtaista tunturisaamelaisjoikua. Useimmilla saamelaisilla on oma henkilökohtainen joikunsa, joka esittää kyseisen henkilön luonnetta, oli hän luonteeltaan iloinen, synkkä tahi ilkeä.

Wimme Saari on Enontekiön käsivarren tunturisaamelainen, joka on joikunut julkisesti
vuodesta -82 lähtien. Saari on esiintynyt aiemmin mm. Kaustisen kansan-musiikkifestivaaleilla (1989), Tornion Blues-Jazz Festivaaleilla (1989) ja Pori Jazzissa (-91). Saari on käynyt esiintymässä myös Kanadassa ja Itsenäisten Valtioiden yhteisön alueella. Wimme Saaren ohjelmistoon kuuluu hyvin vanhoja joikuja, joita hän esittää sekä ilman säestystä että säestyksen kanssa. Saari säveltää myös uusia joikuja Jazzpojat ja Rinneradio -yhtyeiden kanssa.

Jaakko Gauriloff on tämän hetken ainoa puoliammatillisesti laulava koltta-saamelainen. Pelkästään koltan kielellä esiintyvä Gauriloff aloitti uransa vuonna 1963 tanssilaulajana ja säveltäjänä. Pohjoismaiden lisäksi hän on esiintynyt Japanissa, Neuvostoliitossa, Virossa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Saamelais-kulttuurin läänintaiteilijana Gauriloff on ollut viiden vuoden ajan.

Ilpo Saastamoinen & Pohjantahti esiintyi ensimmäistä kertaa Joensuun Laulu-juhlilla vuonna 1987, jolloin se tuotti Joensuuhun Kaikukeihäs -laulusarjan suomalais-ugrilaisten kansojen muuttohistoriasta. Tämän jälkeen Ilpo Saastamoinen ja Pohjantahti ovat tehneet muun muassa kuorolle ja yhtyeelle sävelletyn Karhun-peijaiset -tilausteoksen (Pielavesi), jota on esitetty myös Helsingissä, Kaustisilla ja 1990 Ruotsin Kalixissa.

Päiväämätön - Ilta-Sanomat: Joikuja stadissa
(Kuvateksti: Ilpo Saastamoisen Pohjantahti esiintyy päättäjäisiltamissa.)

Saamenkulttuuri elää Helsingin illassa vielä tänään ja huomenna. City Samit -yhdistys järjestää yhdessä HYY:n kanssa Samefeastan. Vanhalla ylioppilastalolla on tänään ohjelmassa musiikkia ja teatteria. Norjansaamelaisen joikaajan Inga Juuson lisäksi Vanhalla esiintyvät 15-henkinen laulu- ja tanssiryhmä Oijar Kuolan niemimaalta sekä näyttelijä Sverre Porsanger, joka esittää italialaisen Dario Fo'n satiiria saameksi.

Huomenna Vanhassa kirkossa alkaa klo 18 saamenkielinen jumalanpalvelus. Vanhalla pidetään huomenna klo 20 päättäjäisiltamat ja lavalle kipuavat mm. Ilpo Saastamoisen Pohjantahti-yhtye solisteinaan Wimme Saari, Inga Juuso ja Jaakko Gauriloff. Saamelaista kuvataidetta, käsitöitä ja valokuvia on esillä Vanhan galleriassa sekä. hotelli Haagassa.

Saamenkulttuurin esittely liittyy pohjoismaiden ja Kuolan saamelaisten pitämään konferenssiin Helsingissä 15.-18. kesäkuuta. 
                      Samefeasta Vanhalla klo 20.30.

 

16.6.92 ti         Helsinki - Saame-kongressi (+ Angelin tytöt & Oijar)
                   & Saamelaisiltamat Vanhalla klo 20- (6 henkeä: IJ, WS, JG, Pohjantahti)

> 18.6.92 to Helsingin Sanomat - Pirkko Kotirinta:
Joiku ja sen seuraajat - Angelin tyttöjen käsittelyssä joiku soi uudella tavalla
(Kuvateksti: Angelin tytöt eli Tuuni Länsman (vasemmalla), Ursula Länsman ja Ulla Pirttijärvi.)

Saamelaiskonferenssin päättäjäisiltamat Vanhalla. Mukana Oijar, Angelin tytöt ja Pohjantahti solisteinaan Wimme Saari, Inga Juuso ja Jaakko Gauriloff.

Saamelaisten kulttuurin voi sanoa jääneen valtaväestölle kohtalaisen vieraaksi. Musiikista tunnetaan toki joikaaminen, mutta senkin syvällisyyksiin moni on paneutunut lähinnä vain Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan ystävällisellä avustuksella.

Voi olla, että tämän kesän jälkeen mielikuva jängällä joikhaavasta Aslakista muuttuu hiukan, kun Anglin tytöt, saameksi Annel Nieiddat, saavat äänensä kunnolla kuuluviin.

Angelin tytöt eli Ulla Pirttijärvi, Ursula Länsman ja Tuuni Länsman on Suomen ainoisiin saamelaiskyliin kuuluvasta Inarin Angelista kotoisin oleva kokoonpano. Se tekee Suomen saamelaisten joiulle samanlaista nuorennusleikkausta jollaisen Mari Boine Persen on tehnyt Norjassa. Vaikutteet tulevat osaksi juuri Perseniltä, jonka vahva ja juuristaan tietoinen, mutta silti innovoiva musiikki on löytänyt kuulijoita myös saamelaisalueen tai Norjan ulkopuolelta.

Suunvuoro naisilla
Juuri levynsä julkaissutta kokoonpanoa on jo kiirehditty mainostamaan uudeksi Värttinäksi. Suhtautumisesta Värttinään tietysti riippuu, miten vertaus vaikuttaa. Musiikillisesti kokoonpanoilla on sen verran yhteistä, että molempien lähtökohtana on perinne, tosin hyvin erilainen perinne. Ja kummassakin kokoonpanossa on naisilla suunvuoro.

Angelin tyttöjen musiikin sydän on joiku, mutta mukana on myös "tavallisia" lauluja - ja laulujoikuja -, joita usein säestetään kitaralla. Sen lisäksi instrumentteina toimivat erikokoiset rummut.

Angelin tytöt ovat joikanneet yhdessä jo kymmenen vuotta, vaikka kullakin on ikää vasta parinkymmenen vuoden verran. Yhteisen taipaleen pituus kuuluukomeasti yhteen soivissa lauluosuuksissa.

Joikaaminen on tavallaan yksilölaji ja persoonallinen sellainen: joikatessaan saamelainen keskittyy kohteeseensa. Hän ei esimerkiksi joikaa ystävälle, vaan joikaa ystävän. Angelin tyttöjen kolmen äänen liikkuminen rinnakkain, välillä toisiaan leikaten, välillä pienen pienen intervallieron päässä on aikalailla uutta.

Omien sävellettyjen joikujen ja laulujen rinnalla kulkevat perinteiset, esimerkiksi tyttöjen suvussa eläneet joiut. Aiheet ovat monesti arkisia ja liittyvät tuttuihin ihmisiin ja tapahtumiin.

Varma esiintyminen ja toisaalta viehättävä tuoreus ja vilpittömyys ovat Angelin tyttöjen valtit. On mielenkiintoista, että suomalaiseen kansanmusiikkiin tulee vipinää kulttuurirajojen tuntumasta,
ensin Karjalan suunnasta, nyt Lapista, ja että tekijöinä ovat naiset.

Angelin tyttöjen esiintyminen oli saamelaiskonferenssin päättäjäisiltamien koho-kohta. He tulivat elinvoimaisina estradille Kuolan saamelaisten Oijar-ryhmän jälkeen, jonka esitys puolestaan puhui toisenlaista kieltä saamelaiskulttuurin tilasta.

Kolttien leudd on katoamassa
Oijar-ryhmä koostuu Venäjän puolella asuvista kolttasaamelaisista. Heidän osittain hanurisäestyksinen esityksensä näytti selvästi, miten saamelaisperinne on itänaapurin puolella vuosien mittaan omaksunut toisen kulttuurin vaikutteita.

Musiikki on sidoksissa kieleen, ja kun oikeus kieleen on uhattuna, on uhattuna myös koko (musiikki)kulttuuri. Sen huomaa leuddin kohtalosta. Leudd on kolttien joiku, usein kerronnaltaan pohjoissaamelaista joikua laveampi ja runollisempi ja musiikiltaan muuntelevampi.

Vanhakantainen kolttien leudd elää enää vanhimpien laulajien laulamana. Sen paikan on vallannut niin melodioiltaan kuin rytmiltäänkin vahvasti venäläis-vaikutteinen tyyli.

Erilaisten (venäläisvaikutteisten) tanssilaulujen ja piirileikkilaulujen lomassa ryhmän vanhimmat naiset Anissia Jurieva, Maria Zahharova ja Anna Molodova esittivät säestyksettömiä leuddeja, joille oli tunnusomaista vapaarytmisyys ja suuri muuntelu.

Edellisen kerran kuulin leuddeja Kaustisella 1986. Silloin jäi mieleen Domna Sanilan arkaainen, äärimmäisen pienellä melodisella alueella liikkuva leudd, joka kantoi viestiä mittaamattoman pitkän ajan takaa ja kuljetti väreitä ulkopuolisenkin kuulijan iholla.

Tämänkertaiset leuddit viestivät toki pitkästä perinteestä, mutteivät samalla intensiteetillä. Oijar-ryhmä esiintyi ilman mikrofoneja lavan edessä ja äänentoiston puuttuminen sekä iltamayleisön asiaankuuluva iltamahäly haittasivat osaltaan esityksen perillemenoa.

Psykedeelisillä aaltopituuksilla

Illan yllättäjäksi voi sanoa mm. läänintaiteilijana tunnettua Jaakko Gauriloffia, joka oli yksi Ilpo Saastamoisen, Pekka Nylundin ja Pekka Toivasen Pohjantahdin solisteista.

Gauriloff kuuluu itse kolttasaamelaisiin eli vähemmistön vähemmistöön ja hänen edustamansa musiikki on kulutusmusiikkia siinä missä leudd alkaa olla museo-harvinaisuus. Gauriloff tekee rockia, joka tällä kertaa näyttäytyi hilpeän vanhahtavassa asussa.

Oli kuin olisi siirtynyt suoraan 70-luvulle. Pohjantahti, joka säesti ensin Wimme Saaren herkkävireisiä joikuja hyvin kekseliäästi ja siirtyi hetken kuluttua Inga Juuson säestyksessä jazzillisempaan suuntaan, kuulosti yhtäkkiä Gauriloffin taustalla naftaliinista nostetulta 70-luvun psykedeeliseltä bändiltä. Kosketinosuudet moduloituivat mielessä vaivattomasti kunnon hammond-saundiksi, värivalot vilkkuivat ja siinä se oli!
Lapin henget kohtasivat toisenlaiset vibraatiot.

Gauriloff alleviivasi merkillistä elämystä vääntelehtiessään lavalla menneiden vuosien itärokkarin
tavoin. Illan psykedeliaproge kruunasikin riemastuttavasti - tosin kenties tahattomasti? - siirtymän ulottuvuudesta toiseen.
PIRKKO KOTIRINTA

5.11.92         Jyväskylän yliopisto luentosarja saamelaismusiikista alkaa.
                   (Pekkilän kanssa sovittu: 13h arktinen, 13 h. saamel. musa) > Ks. 19.3.93???