2003 ESISELVITYS IV
[2003 ESISELVITYS IV]
ILPO SAASTAMOINEN:
SUURIMMAT JA TÄRKEIMMÄT MUUTOKSET ESISELVITYKSEEN 27.01.03
Johdanto - ainakin tiedotustilaisuudessa lehdistölle esitettäväksi:
Saamelaismusiikin koulutustarpeen tavoitteena ei ole romantisoitu kaipuu menneisyyteen. Vielä vähemmän sen tarkoituksena on integroitua länsimaiseen kulttuuriin ympäristön sanelemilla ehdoilla. Oma sola on etsittävä Skyllan ja Kharybdiksen väliltä.
Koulutuksen tavoitteena on osoittaa, että musiikissa - inhimillisen ja sosiaalisen viestinnän välineenä - ei ole tapahtunut mitään olennaista kehitystä viimeisten vuosituhansien aikana. Kaikki mitä musiikin avulla voidaan sanoa, on voitu tehdä yhtä lailla jo hamassa muinaisuudessa. Niin kuin metso on löytänyt elämänkumppaninsa samoilla äänillä jo miljoonien vuosien ajan - vain vähän soidinlauluaan ajoittain muuntelemalla.
Koulutuksen tehtävä on auttaa ymmärtämään omaa perinnettä, sitä, mitkä piirteet saamelaismusiikissa ovat sellaisia, joiden vaikutusteho on ajaton. Tehtävänä on myös auttaa ymmärtämään, että viestin lähettämiseksi ja perille menemiseksi voidaan käyttää ajan myötä muuttuvia välineitä, jotka eivät kuitenkaan muuta sanoman sisältöä.
Jos metso osaisi käyttää sähkövahvistinlaitteita, se epäilemättä kokeilisi niitä, mikäli uskoisi menestyvänsä keväthämärän karkeloissa entistä paremmin. Uuden välineistön käyttäminen ei välttämättä muuttaisi sen perinteistä laulutyyliä. Miksi yrittää vikistä hiiren lailla, kun menestys on ollut moitteetonta kunnon kähinän avulla? Ei metso haaveile hiiren häistä.
Perinteinen oppiminen tapahtuu aluksi toistamalla ja jäljittelemällä. Se perustuu ikimuistoiseen tapaan, johon ei liity arvomaailman pohdiskelua. Matkimista se on vain alkutaipaleella, kunnes selviää, että tähän mennessä tehty on vain pinnallista, ulkokohtaista näyttelemistä - sen esittämistä miltä musiikki näyttää, kun sitä jotkut oikeasti tekevät. Sisäistäminen on tapahtunut silloin, kun itse tietää tekevänsä - ei matkivansa jotain muuta, toista, oikeaa tekijää.
Koulutus on lisäksi kaiken asettamista kyseenalaiseksi. Tekijän on selvitettävä itselleen, miksi metson ääni kuuluu oikealle metsolle - ei hiirelle. Onnistuessaan koulutus selvittää, miksi hiiren ääni on kuitenkin yhtä hyvä. Sitä tarvitaan kun ollaan houkuttelemassa toista hiirtä luokseen, ei metsoa. Ymmärtäessään että hiiren oma ääni auttaa sitä itseään selviytymään olemassaolotaistelusta paremmin kuin metson ääni, on hiirellä ja metsolla yhtälaiset edellytykset jatkaa sukua. Kumpikaan niistä ei ole toista parempi, toista kehittyneempi. Molemmat ovat sellaisinaan riittävät siihen tarkoitukseen, mihin niitä käytetään.
Jos koulutus ei kykene herättämään kunnioitusta omaa perinnettä kohtaan, se ei ansaitse koulutuksen nimeä, sillä tuo toiminta on ajan haaskausta. Ei edes sitä vaan jotain vielä pahempaa. Laestadius nimittäisi sitä opettajan kaapuun naamioituneeksi paholaiseksi, joka ei haaskaa aikaa omassa organisoidussa tuhoamistyössään. Opetus voi siis olla kouluttamista ymmärryksen puutteeseen, ymmärtämättömäksi jäämisen tilaan, tilaan jossa mennyt ei ole mitään, koska kaikki vain kehittyy. Jos täällä on vain oman menneisyyden kuolema, täytyy kehityksen olla vain jossain muualla, ulkopuolella, vain jäljiteltävänä. Siinä siivellä aletaan vihdoin uskoa, että ilmiselvä rappeutuminenkin on kehittymistä. Tai että perhosen pitää hävetä omaa kotelovaihettaan. Kaikkein pisimmälle vietynä joku orpo saadaan opetuksen avulla hypnotisoitua uskomaan, että edistyminen on kehittymistä. Yksilö voi tuntea edistyvänsä, muuttaa kokonainen yhteiskunta tai jopa aikakausi saattaa uskoa kehitykseen kiertäessään kehää - ja sitäkin väärään suuntaan. Eräänä ihmiskunnan historian kehityskaaren virstanpylväänä on pidetty sitä, että nenärenkaalla varustettu härkä saatiin kiertämän kaivoa. Miten tuo keksintö on auttanut meitä kehittymään vihan ja rakkauden tunteissa?
Terveen musiikinopetuksen sanoma on auttaa ymmärtämään, että inhimillisessä vuorovaikutuksessa on kyse esittäjän ja kuulijan välisestä historiallisesti ainutlaatuisesta, uniikista suhteesta: Juuri se viesti ja vain siinä tilanteessa. Tuota kohtaamista ei ole tapahtunut universumin historiassa koskaan ennen. Miten jokin toinen kohtaaminen voi kuuluttaa olevansa kehittyneempi kuin tämä, joka tapahtui ensi kerran - ja vain kahdelle?
Musiikkikoulutus on ansainnut olemassaolonsa silloin, kun se kykenee vastaamaan näihin kysymyksiin tai edes herättämään ne, kun se auttaa ymmärtämään, että viestin lähettäjän ja vastaanottajan välinen suhde on niin ainutlaatuineen, ettei minkään aikakauden estetiikka tai filosofia kykene sitä mitätöimään vertaamalla sitä johonkin muualla, sinertävässä kaukaisuudessa olevaan parempaan. Vertausta ei voida tehdä, koska missään muualla ei toistu tämän tilanteen ainutlaatuinen kokemus.
Vielä syvemmälle koulutus on yltänyt, jos opiskelija tajuaa, ettei hän voi tehdä musiikkia muita paremmin, vaan että hän voi tehdä musiikkia vain edellistä itseään paremmin, edistyä. Jos se näyttää muiden silmissä mitättömältä, voi olla, että hän onkin ruma ankanpoikanen, jonka joutsenaika ei vielä ole tullut. Epäilys että kaikki voi olla toisinkin on ehkä vahvin elämään houkutteleva motiivi. Loputon uteliaisuus. Oleminen ikuisen kysymyksen äärellä varmistaa elämänhalumme. Musiikissa se voidaan sanoa: Soitinko huonosti, vai olivatko kuulijat pihalla?
Voiko kokonainen yhteiskunnan tai aikakauden maailmankuva olla pihalla? Jos tätä ei uskalleta kysyä, jää vaihtoehdoksi vain joiun sopeuttaminen, nylkeminen tai muuten piilottaminen l. integroiminen ympäröivään maailmaan. Mahdolliset perkuujätteet internoidaan suohautaan. Ja tässä draamassa ei ole kyse Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannasta. Syyllisyys on globaalista - aina siellä missä enemmistöllä on tilaa alistamiselle.
Ruotsin TV on ’maailmanmusiikin’ nimissä dokumentoinut tilanteen, jossa eräs loisteliaimmista saamelaisjoikaajista jää täysin afrikkalaisten maahanmuuttajien musiikkijyrän alle. Heitä ei vähääkään kiinnosta, olisiko heillä jotain opittavaa saamelaismusiikista - tai edes kykyä oppia. On helppo arvata kuuntelijan asemaan jäävä henkilö, joka loppuvaiheessa enää vain toistaa hiljaa yhtä pitkää säveltä ja lyö etelän rumpua kerran tahdissa. Isäntäväki riemuitsee tästä synteesistä, joka muistuttaa pikemminkin elävältä hautaamista kuin kulttuurien kohtaamista.
Tämän esiselvityksen laatija ei koko elämänsä aikana ole joutunut niin lyhyessä ajassa etsimään ratkaisuja niin syviin musiikillisiin kysymyksiin kuin mitä saamelaismusiikin koulutuksen luonnostelu on tuonut. Toisaalta tehtävä on tuntunut jopa helpottavalta. Samassa tilanteessa kuin miten kuoleva ihminen kokee menneen elämänsä filminauhaa katsellessaan, on kirjoittaja nähnyt selvästi myös tulevaisuuteensa, sen ettei menneeseen ole paluuta. Ei ole paluuta harhaan, että pystyisimme luokittelemaan maailman musiikit arvojärjestykseen. On vain sen tosiasian muistaminen, että jokaisella meillä on oma musiikillinen tärkeysjärjestyksemme; se järjestys, kuinka me valikoimme kuunneltavan musiikin ja kuinka me valikoimme musiikin ja hiljaisuuden välillä.
Tämänhetkisen maailman ongelma on siinä, että jonkun muun valitsemalla arvojärjestyksellä on oikeus sanella se, mitä radiosta lahjaksi annetaan. Itsetunnostamme jää jäljelle vain rippeet, hipun kokoinen oikeus valita musiikin ja hiljaisuuden välillä. Musiikin valintaan meillä on voimaa vain siten, että jaksamme hädin tuskin nupista vääntämällä sulkea massatiedotusvälineen tarjoaman tulvan. Tämän päivän vähemmistöyksilön lupamaksu takaa sen, että tuskin koskaan kuulee musiikkia, josta haluaisi sisimmässään maksaa. Unohduksen päivänä, koukkuun jouduttuaan hän luulee maksavansa siitä, mitä haluaakin kuunnella. Näin syntyvät enemmistöt, jotka luulevat heränneensä kun nukahtavat. Kulttuurit kuolevat, koska ketään ei ole kertomassa, että herääminen uuden sivistyksen aamunkoitteeseen olikin itse asiassa uneen vaipumista.
Sanomalehdistö on keksinyt rahasammokseen uskomattoman hyötysuhteen: ostaja lukee tekstistä prosentin, mutta maksaa kaiken. Radion valtiomesenaatiksi pukeutunut Paratiisin käärme tarjoaa kaiken vielä edullisemmin; se maksattaa karamellin ja syöttää käärepaperin. Henkisen ajattelun eläkeläiset eivät voi purra, joten ruokkijan ei tarvitse heitä pelätä.
Musiikin kulttuuri- ja aluepoliittisen ajattelun tähti syttyy taivaalle vasta silloin, kun on ymmärretty, että mainontaa eivät ole radiomusiikin väleissä olevat katkot, vaan että mainontaa on itse musiikki. Puheet ovat vain mainoksien esittelyä. Kuin Kalevalan Joukahainen ylistämässä Lemminkäisen univirren tehopakettia... Jokainen esitetty sävellys kertoo ensimmäiseksi sen, onko kaikki hyvä tunturin tuolla vai tällä puolen.
Jos saamelaismusiikin koulutussuunnitelmalla on jokin syvä tarkoitus, olisi se nähdäkseni sen asian perusteleminen, miksi joku voi tuntea ylpeyttä oman kansansa musiikin esittämisestä - häpeämättä sen arvoa muiden kulttuurien joukossa. Tämän asenteen oli N-A Valkeapää sisäistänyt ja se erottaa hänet Laestadiuksesta. Koulutuksen tehtävänä on kertoa, miksi tuollainen asenne on oikeutettu. Tehtävänä on näyttää tie, mitä pitkin kulkemalla on mahdollista löytää sama terve itsetunto.
Inari 10.2.2003
Saamelaisalueen koulutuskeskus
Saamelaisalueen koulutuskeskus kutsuu Teidät ohjausryhmän kokoukseen 12.2.2003 klo 12.30 alkaen Saamelaisalueen koulutuskeskukseen Inariin Menesjärventielle.
Kokouksessa on tarkoitus viimeistellä Ilpo Saastamoisen laatima esiselvitys Saamelaismusiikkikeskuksesta, joka olisi tarkoitus perustaa kulttuurikeskuksen yhteyteen.
Hankkeesta järjestetään lehdistötilaisuus samana päivänä klo 15.30 Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa.
Tervetuloa kokoukseen
Lassi Valkeapää, Rehtori
12.2.03 Lehdistötiedote - Saamelaisalueen koulutuskeskus / Outi Korpilähde, Inari
SAAMELAISMUSIIKKIKESKUS INARIIN
Perinteinen saamelaismusiikki on uhanalainen laji. Pitkälti suulliseen siirtymään perustuva musiikki on vaarassa jäädä unohduksiin, vanhat taitajat ovat vähissä ja nuoret vielä vähemmässä. Tähän on monia syitä: saamen kielen taidon heikkeneminen erityisesti pienten kieliryhmien osalta, länsimainen koulujärjestelmä opetussuunnitelmineen ei ole osannut antaa arvoa saamelaiselle musiikille ja jo vanhastaan tiedettiin uskonnon saamelaismusiikkia kuihduttava vaikutus.
Saamelaismusiikin taitajia on kyllä useita eri Pohjoismaissa, mutta järjestelmällistä musiikkikoulutusta ei ole. Nykyisessä peruskoululaitoksessa saamelaismusiikki ohitetaan vähin äänin; monin paikoin harjoitellaan lauluksi väännettyä joikua, mikä on omiaan herättämään jopa vastenmielisyyttä saamelais- musiikkia kohtaan. Saamelaismusiikin koulutus on satunnaista, hajanaista ja etupäässä kurssimuotoista. Laajinta koulutus on [IS: tällä hetkellä] Kokkolassa, Keski-Pohjanmaan musiikkiammattikorkeakoulun kansanmusiikkiosastolla.
Saamen musiikin kandeja
Saamelaismusiikki tarvitsee hyvin organisoitua ja päämäärätietoista koulutusta. Tähän tarkoitukseen on nyt tehty kartoitus saamelaismusiikin koulutustarpeesta. Se pitää sisällään suunnitelman saamelaismusiikin kandidaattikoulutuksesta. Koulutus on tarkoitettu sekä esiintyville taiteilijoille että musiikinopettajille. Sisällöltään koulutus kattaa maailman kansanmusiikin, saamelaismusiikin koko kirjon, laulu- ja soitto-opetuksen, saamelaisen tanssin. Laajuudeltaan koulutus olisi 120 ov eli 3 v. Koulutuksen tulisi alkaa vuonna 2004.
Saamelaismusiikkikeskus Inariin
Saamelaismusiikkikeskus tulisi toimimaan saamelaiskulttuurikeskuksen yhteydessä Inarissa.
Koulutus tarvitsee tiloiksi ainakin luentosalin, joka toimii myös harjoitustilana, studion laitteistoineen, muita opetustiloja ja mahdollisesti ulkoilma-auditorion.
Henkilöstöksi tarvitaan taiteellinen johtaja, tuntiopettajia ja muuta henkilöstöä.
Rahoitus
Saamelaismusiikkikeskuksen ja sen toiminnan pääasiallinen rahoittaja olisi valtio, mutta hankkeeseen pyritään saamaan myös ulkomaista rahoitusta ja sponsoreita. Rahantarve pelkästään laitteiston hankkimiseen on noin miljoona euroa.
Saamelaismusiikkikeskuksen selvitystyön on tehnyt Ilpo Saastamoinen Saamelais-käräjien ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen toimeksiannosta.
13.2.03 to Kaleva - Kulttuuri - Helena Sahavirta:
Inariin keskus saamelais-musiikille - Yksikkö koulutuspaikaksi koko Pohjoiskalotin alueelle
(Kuvateksti: Iso työmaa. Ulla Pirttijärvi, Ilmari Mattus (toinen vas.), Jaakko Gauriloff ja Ilpo Saastamoinen (edessä) pohtivat musiikkikeskuksen tehtäviä.)
Laulamallakin voidaan viedä kieltä eteenpäin", vakuuttaa saamelaismuusikko Jaakko Gauriloff. Hän jo aikoinaan Lapin läänintaiteilijana yritti käynnistää saamelais-musiikin koulutusta.
Nyt aika tuntuu vihdoin kypsyneen, sillä yksi Inariin nousevan saamelaiskulttuuri-keskuksen yksiköistä keskittyisi saamelaismusiikin koulutukseen, tutkimukseen ja taltiointiin.
"Saamelaismusiikin tilanne on todella masentava", vahvistaa fil.lis. ja säveltäjä Ilpo Saastamoinen, joka yhdessä ohjausryhmän kanssa on laatinut musiikkikeskuksen esiselvityksen. Eikä hän tarkoita pelkästään Suomea vaan Kuolasta koko Pohjois-kalotille ulottuvaa saamelaisten asuinaluetta.
Koulutusta ei ole lainkaan ja oppikirjoissa saamelaismusiikin käsittely on lähinnä arveluttavaa.
Nyt pitää tutkia sekin, voidaanko saamelaismusiikki saada UNESCO:n erityissuojeluun katoavana kulttuuriperintönä Silloin toiminnalle voitaisiin saada kansainvälistä tukea", hän esitti Inarissa.
Saamelaismusiikin kandidaatteja 2010?
Inarin saamelaismusiikkikeskus antaisi ammattiin johtavaa koulutusta koko saamelaisalueelle. "Silloin on säilytettävä avarakatseisuus ja otettava huomioon vähintään neljä tai viisi erilaista saamelaista musiikkikulttuuria", Saastamoinen painotti. Hänen mukaansa vain järjestäytynyt koulutus pystyy täyttämään sen tyhjiön, jonka perhetraditioiden katkeaminen aiheutti.
Peruskoulun opettajien lisäkoulutus sekä nuorison vapaaehtoiset musiikkikurssit, jotka tähän asti ovat olleet yksittäisiä "tähdenlentoja", haluttaisiin käynnistää Inarissa nopeasti. Tutkintoon johtava 3-4 vuotta kestävä koulutus tulisi sekin aloittaa niin, että ensimmäiset saamelaismusiikin kandidaatit valmistuisivat vuonna 2010.
Musiikin keräys-, julkaisu- ja tutkimustoiminnan lisäksi musiikkikeskus järjestäisi myös konsertteja.
"Kulttuurikeskus on nyt todella hyvässä myötätuulessa", kertoi saamelaiskäräjien hallintopäällikkö Juha Guttorm. Varsinaiset rahoitusneuvottelut eri
ministeriöiden kanssa alkavat maaliskuussa, keskuksen sisällön ja eri toimintojen koordinoinnin suunnittelu on jo täydessä käynnissä. Nykysuunnitelmien mukainen keskus maksaisi runsaat 8 miljoona euroa.
Kulttuurikeskus yhdistäisi eri toimijoiden tarpeet, esimerkiksi noin 300 ihmisen auditorio palvelisi kaikkia ja mahdollistaisi isotkin kongressit. Myös kongressi- ja konserttisali olisi yhteinen.
Jo suunnittelussa mukana ovat Sami Radio ja Saamelaisalueen koulutuskeskus, jonka
johtaja Lassi Valkeapää uskoo musiikkikeskuksen olevan tulevaisuudessa osa alueella annettavaa saamelaista korkea-asteen koulutusta.
"Inarinsaamelainen joikuperinne katkesi jo kauan sitten" kertoi ohjausryhmässä istuva inarinsaamelainen Ilmari Mattus. Joitakin joikuja on kuitenkin taltioitu ja niiden avulla perinnettä voitaisiin herättää henkiin.
Kolttasaamelaisen Gauriloffin mielestä saamelaisia tulee kouluttaa musiikin alalle aivan samalla tavalla kuin muihinkin elinkeinoihin. Pohjoissaamelaista perinnettä ohjausryhmässä edustava saamelaismuusikko Ulla Pirttijärvi korosti perinteen jatkamisen tärkeyttä myös koulutuksen keinoin.
Työsarkaa musiikkikeskuksella riittäisikin. "Boris Glebissä nuotinnettiin vuonna 1922 erittäin mielenkiintoista materiaalia, nämä henkilölaulut ovat kokonaan tutkimatta", Saastamoinen kertoi.
Saamelaisten tiedetään myös soitelleen muinoin joutsenen kurkkuluusta tehdyllä helistimellä ja jonkunlaisella yksikielisellä jousisoittimella.
Helena Sahavirta
13.2.03 Lapin Kansa - Inari, Veikko Väänänen: Saamelaismusiikille halutaan oma koulutus
Inariin suunnitteilla olevaan saamelaiskulttuurikeskukseen liittyen on herännyt ajatus myös saamelaismusiikin koulutuksen järjestämisestä. Saamelaiskäräjät ja Saamelais-alueen koulutuskeskus (SAKK) ovat teettäneet selvitystyön erityisestä saamelais-musiikkikeskuksesta, joka vaalisi osin jo katoamassa ollutta perinteistä saamelais-musiikkia ja tarjoaisi siinä kandidaattitutkintoon ulottuvaa koulutusta. Pohjoismaissa ei ole ollut tähän mennessä järjestelmällistä saamelaismusiikin koulutusta.
Saamelaismusiikkikeskuksen tarvetta ja toimintaa on selvittänyt Ilpo Saastamoinen. Perinteinen saamelaismusiikki katsotaan uhanalaiseksi; Pitkälti suulliseen siirtymään perustuvana se on vaarassa jäädä unohduksiin kun vanhat taitajat ovat jo vähissä ja nuoria on vieläkin vähemmän. Musiikin tilanteen hiipumista on edistänyt saamen kielen taidon heikkeneminen erityisesti pienimmissä kieliryhmissä.
Suomen koulujärjestelmäkään ei ole osannut saamelaismusiikin kohtalosta huolestuneiden mielestä antaa sille arvoa. Jo vanhastaan tiedetään kristinuskon saamelaismusiikkia kuihduttanut vaikutus.
Nykyisessä peruskoululaitoksessa saamelaismusiikki ohitetaan vähin äänin. Monin paikoin harjoitellaan lauluksi väännettyä joikua, mikä on omiaan herättämään jopa vastenmielissyyttä saamelaismusiikkia kohtaan. Saamelaismusiikin koulutus on satunnaista, hajanaista ja etupäässä kurssimuotoista. Laajinta se on Kokkolassa, Keski-Pohjanmaan musiikkiammattikorkeakoulun kansanmusiikkiosastolla.
Nyt tehty selvitys saamelaismusiikin koulutustarpeesta pitää sisällään suunnitelman kandidaattikoulutuksesta. Koulutus olisi tarkoitettu sekä esiintyville taiteilijoille että musiikinopettajille. Sisällöltään koulutus kattaisi maailman kansanmusiikin, saamelaismusiikin koko kirjon, laulu- ja soitto-opetuksen sekä saamelaisen tanssin. Laajuudeltaan koulutus olisi 120 opintoviikkoa, eli se kestäisi kolmisen vuotta. Koulutuksen tulisi alkaa vuonna 2004.
Esitetty saamelaismusiikkikeskus toimisi saamelaiskulttuurikeskuksen yhteydessä Inarissa. Koulutus tarvitsisi tiloiksi ainakin luentosalin, joka toimisi myös harjoitus-tilana, studion laitteistoineen, muita opetustiloja sekä mahdollisesti ulkoilma-auditorion. Musiikkikeskukseen tarvittaisiin taiteellinen johtaja, tuntiopettajia sekä muuta henkilöstöä.
Saamelaismusiikkikeskuksen ja sen toiminnan Pääasiallinen rahoittaja olisi valtio, mutta hankkeeseen pyritään saamaan myös ulkomaista rahoitusta ja sponsoreita. Rahan tarve pelkästään laitteiston hankkimiseen on noin miljoona euroa.
15.2.03 Lapin Kansa - Inari, Veikko Väänänen: Saamelaiskäräjät pohti saamelaiskulttuurin tulevaisuutta - Jo yli puolet saamelaisista asuu alueensa ulkopuolella
... Musiikkikeskus kuohutti.
Käräjien keskustelu rönsyili lauantaina välistä melkoisesti ja kulkeutui maakunta-ohjelmankin kohdalla viikolla julkistettuun saamelaisen musiikkikeskuksen perustamista koskevaan selvitykseen. Klemetti Näkkäläjärvi lynkkasi sen lantalaisen tekemäksi ja saamelaisia loukkaavaksi sekä ilmoitti ettei halua olla sellaisessa mukana.
Juha Guttorm sanoi yllättyneensä siitä vihamielisyydestä, jota selvityksen tehnyttä Ilpo Saastamoista kohtaan oli nyt ilmennyt. Hän muistutti, että saamelaisalueen koulutuskeskuksen ja saamelaiskäräjien Saastamoisella teettämä selvitys oli pohjatyö, jonka jälkeen hanketta vasta alettaisiin käsitellä saamelaiskäräjillä, ensin sen kulttuurilautakunnassa. Guttormin mukaan musiikkikeskus voitaisiin toki viivata ylikin kulttuurikeskushankkeesta, jos se niin suuren närän aiheuttaisi.
Puheenjohtaja Aikio, inarilainen Erkki Lumisalmi ja enontekiöläinen Nils Henrik Valkeapää ehdottivat rauhoittelemaan tilannetta painottaen musiikkikeskuksen tärkeyttä ja sen toteuttamisen järkevyyttä juuri tässä yhteydessä...
Päiväämätön? - Pohjolan Sanomat - Inari, Eero Haapala:
Inariin suunnitteilla saamelaismusiikin opetuskeskus
(Kuvateksti: Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi haluaa, että mm. Saamelaisten joikaajien yhdistystä kuullaan saamelaismusiikin opetuskeskushankkeessa.)
Suomen eri saamelaisinstituutiot suunnittelevat Inariin saamelaismusiikin opetusta. Opetus on tehdyn suunnitelman mukaan mahdollista aloittaa jo ensi vuoden alusta lähtien, mutta varsinainen saamen musiikkikeskus on tulossa suunnitteilla olevaan
saamelaisen kulttuurikeskuksen yhteyteen Inariin. Keskuksen puitteissa on tarkoitus opettaa saamelaista musiikkia jopa korkeakouluasteella. Kolmivuotisen opiskelun suorittavat opiskelijat saisivat saamelaismusiikin kandidaatin tutkinnon.
Saamelaisalueen koulutuskeskus on teettänyt Saamelaiskäräjien suosituksesta saamelaismusiikin tämänhetkisestä koulutustarpeesta fil.lis. Ilpo Saastamoisella 50-sivuisen selvityksen.
Saastamoisen esiselvityksessä todetaan, että perinteisen saamelaisen musiikin siirtyminen sukupolvelta toiselle on katoamassa saamelaisyhteisön keskuudessa. Saastamoinen katsoo, että saamelaismusiikin häviämisen estämiseksi tarvitaan nyt organisoitu uudenmallinen koulutus.
Saastamoinen mainitsee esiselvityksessään, että perinteisen saamelaismusiikin siirtyminen vanhemmilta lapsille, erityisesti etelä- ja itäsaamelaisten keskuudessa, on häviämässä. Sen syynä on se, että saamen kieli on katoamassa luonnollisena kommunikointikielenä. Saastamoinen sanoo myös, että kristinusko on monilla alueilla katkaissut saamelaismusiikin siirtymisen.
Kolmantena syynä Saastamoinen mainitsee joiun katoamiselle saamelaisten sosiaalisen alistamisen. Tällä tavoin saamelaiset menettivät identiteettinsä kielellisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti. Tällöin he häpesivät taustaansa ja halusivat yhdentyä valtakulttuuriin ja näin he lopettivat myös joikaamisen eri variaatioineen toteaa Saastamoinen selvityksessään.
Joikaajia kuultava
Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi kertoo olleensa yllättynyt tehdystä esiselvityksestä. Hän pitää tärkeänä saamelaisen musiikkiopetuksen käynnistymistä, mutta ihmettelee miksi selvitys on pitänyt pyytää saamelaisyhteisön ulkopuolelta. Hän arvostelee myös sitä, että malli opetuksen järjestämiseen matkitaan muualta.
- En olisi joikutaidon katoamisen pelon vuoksi valmis lähtemään opettamaan musiikkia korkeakoulutasolla. Eikä joikaamistunnetta voi opettaa, se on vain jokin mikä on joikaajalla. Näyttää myös siltä, ettei suunnittelija ole ajatellut ketkä omistavat joiut. Saamelaissuvuilla voi olla hyvin kattavat oikeudet joikuihin, sanoo Näkkäläjärvi, joka ei näe joiun asemaa nykyisessä saamelaiskulttuurissa niin synkkänä kuin Saastamoinen.
Näkkäläjärvi kertoo selvityksen edenneen lausuntokierrokselle. Kulttuurilautakunta käsittelee hanketta tämän kuun aikana. Jo aikaisemmin mm. Saamelaisten joikaajien yhdistyksen taholta on kuulunut kritiikkiä esiselvitystä kohtaan.
Saastamoinen kertoo, että korkeakoulutason opetustarve tuli esiselvitykseen mukaan ammattikoulutuskeskuksen taholta.
- Tavoite pitää olla yleisesti hyväksyttävä tutkinto ainakin musiikin opettajille, kertoo Saastamoinen.
Esiselvityksen mukaan koulutuksen piiriin tulisi vuosittain kuusi opiskelijaa ja kaikkiaan olisi kerrallaan mukana 20 opiskelijaa. Tämä edellyttäisi noin 2-3 vakinaista virkaa.
Saastamoinen kertoo olevansa valmis vetämään joitakin kursseja, mutta ei 60 -vuotiaana ole valmis lupautumaan opettajaksi mahdollisesti vasta 2007 valmistuvaan kulttuurikeskukseen. Hän kertoo olevansa ainoa, joka on tutkinut itäsaamelaisten musiikkia.