1996-01 BB-KALEVALA V
30.4.92 Iisalmen Sanomat - Pirjo Nenola:
Maailman syntymyytti sai musiikillisen tulkinnan - Vaikeakin on helppoa, jos on kyky hallussa
Pohjantien Big Band solisteinaan Kalle FäIt (laulu) ja Pentti Lahti (puupuhaltimet) Ilpo Saastamoisen seitsenosaisen Kalevalan tulkkina Kuopion Musiikki-keskuksessa 28.4.92 Orkesteria johti säveltäjä.
Kuvateksti I: Ilpo Saastamoinen tuntuu elävän musiikin toisessa potenssissa. (Kuva: Markku Ropo).
Kuvateksti II: Kalle Fält on vapaan jazzin ehdoton tulkitsija (Kuva: Marja Miettinen)
Maailman syntymyytit ovat kunkin kansan lähtemättömintä perinnettä, kansalliseen muistiin iskostunutta ainesta, joka siirtyy suullisessa muodossa sukupolvelta toiselle. Ainakin niin kauan kun muualta tulevat voimakkaammat vaikutteet syrjäyttävät vanhan perinteen ja korvaavat sen toisella perinteellä.
Kalevalan ensimmäisissä runoissa käydään läpi maailman syntyä suomalais-ugrilaisesta näkökulmasta. Kalevalaisella syntymyytillä on huomattavia yhteyksiä maailman muihin syntymyytteihin, joskin siinä on myös aivan itsenäisiä piirteitä. Onneksi suomalaisten esi-isien näkemys maailman synnystä säilyi osittain salaa sukupolvesta toiseen laulettuina runoina, vaikka suomalaisten kansallisessa muistissa juutalaisten maailmansyntymyytti syrjäytti omamme.
Säveltäjä Ilpo Saastamoinen on hyödyntänyt jo yli kymmenen vuotta sitten valmistuneessa Kalevala-sävellyksessään kansalliseepoksemme puoltatoista ensimmäistä runoa. Tämän pitemmälle tekstissä ei oikeastaan tarvitse mennäkään, koska oleellisin maailman synnystä on siinä. Loput Kalevalasta on ihmis- ja yhteiskuntasuhteiden pohdiskelua samaan tapaan kuin vaikkapa Vanhassa Testamentissa.
Sävellyksen pohjaksi valittu teksti on siksi väkevää ja monia ovia aukovaa, ettei ole ihme, kuinka laajaan musiikilliseen (kontrollissa säilyvään) ilotulitukseen se on säveltäjän inspiroinut. Saastamoinen hallitsee suvereenisti musiikin kielen, mutta pystyy yhtä suvereenisti heittäytymään shamaanin lailla johonkin toiseen olevaisuuteen. Taito, jonka länsimaisen rationaalisen sivistyksen läpi käymät suomalaiset ovat jo ajat sitten unohtaneet.
Saastamoisen Kalevala on sävellyksenä moni-ilmeinen, puhutteleva ja vaikea. Kalevalassa on jopa sinfonisia aineksia. Sävellys on tehty Big Bandille, mutta "instrumenttiaan" Saastamoinen käyttää siten, että mielikuva kepeitä ja viihteellisiä sävelmiä soittavasta torvisoittokunnasta jää kauas taakse.
Sävellyksen edetessä huomio kiintyi tahtilajin jatkuvaan muutostilaan. Kaksi-jakoisesta hypähdetään kuin huomaamatta kolmivaihtoiseen tai viisivaihtoiseen tahtilajiin. Pohjantien Big Bandin lyömäsoittajilla olikin merkittävä rooli esityksen onnistumisen kannalta. Yllättävän hyvin nuoret Ilkka Tirkkonen ja Pasi Sormunen selvisivät urakastaan; rumpalit voisi oikeastaan nostaa solistien rinnalle sävellystä eteenpäin vieviksi tukipilareiksi.
Tahtilajien tapaan myös musiikin tyylilajit vaihtelivat kesken osien oikeastaan kuin huomaamatta. Saastamoinen käy sävellyksessään läpi tämän vuosisadan länsimaisen musiikin koko kirjon perinteisistä lattarirytmeistä ja tangosta marssiin ja valssiin unohtamatta perusjatskomppeja. Ensimmäisten osien muutamissa kohdin olisi voinut vaikkapa humpata vaihtoaskeleella.
Fuusiomuusikkona Saastamoinen kulkee omia polkujaan. Hän yhdistelee jazzia kansanmusiikkiin, tanssimusiikkiin ja klassiseen musiikkiin ikään kuin mitään musiikillisia raja-aitoja ei olisi olemassa. Esimerkiksi Kalevalassa on hyvinkin viihteellisiä osia, jotka hetkessä muuttuvat äärimmäistä keskittymistä vaativaksi vaikeaksi taidemusiikiksi.
Saastamoinen hallitsee dramatiikan käytön. Sävellyksessä jännitys kasvoi pikku- hiljaa valtavaan purkaukseen tekstin huippukohdissa. Teos huipentui Tammen kaatoon, jonka musiikkikaaoksesta löytyi duureja ja molleja sekä tuttuja melodioita Beatleseista Marseljeesiin ja Kansainvälisestä Jaakko Kultaan.
Teoksen vaikeus vakuutti kuulijan myös illan solistien Kalle Fältin ja Pentti Lahden äärimmäisestä musikaalisuudesta. Molemmat elivät musiikin sisällä siirtyen vaivattomasti tahtilajista toiseen ja duurista molliin kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.
Kalle Fält on mestarillinen tulkitsija. Hänen äänensä ei ole maailman paras, mutta tämäntyyppiseen teokseen Fältin äänellä leikittely sopii mainiosti. Fältin laulaminen on intensiivistä; hän vakuuttaa yhtä hyvin huutaen kuin kuiskaten.
Pentti Lahti kävi osittain vuoropuhelua Fältin kanssa, mutta hänen roolinaan oli myös saksofoni-, klarinetti- ja huilusooloin kertoa maailman synty pelkästään musiikillisilla keinoilla. Varsinkin Lahden tenorisaksofoniosuudet olivat huimaa kuultavaa.
Ilpo Saastamoinen on karismaattinen myös orkesterinjohtajana. Nuorista musiikin-harrastajista koostuva Pohjantien Big Band, jonka johtaja Hannu Koponen oli tällä kertaa soittamassa orkesterin fonisektiossa, tulkitsi Kalevalan tarpeeksi hyvin. Pienet epätarkkuudet eivät häirinneet kokonaisuutta.
Hyvä, että Saastamoisen Kalevala tuli jälleen esitetyksi. Aikaisemmin se on kuultu Kajaanissa (kolme ensimmäistä osaa), Jyväskylässä ja Helsingissä. Sävellys on siksi mielenkiintoinen, että sen soisi tulevan esille säännöllisin väliajoin. Se opettaa yhtä hyvin kuulijoita kuin soittajiakin.
PIRJO NENOLA
25.1.93 Keskisuomalainen - Pasi Luhtaniemi: Kansat ja yksilöt selviävät improvisoinnin avulla -
Ilpo Saastamoinen laajentaa Suomen sukua (> Isot henkilöhaastattelut)
... - Suomalais-ugrilainen runonlaulu on yksi haara melodiamuodosta, joka ei palaudu sukulaiskansoihimme. Tältä osin suomalais-ugrilaisten kansojen pitäminen erillisenä kansanryhmänään on virheellistä, Saastamoinen räväyttää. [???]
Hänen mukaansa kalevalainen laulu on sukua muun maassa Afganistanin kirgiiseillä tunnetulle laululle. Kalevalaiselle laululle outo arktisten kansojen eeppinen laulu [?] esiintyy vastaavasti monilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla kuten saamelaisilla ja karjalaisilla. Ilpo Saastamoinen toivookin, että suomalainen tiedemaailma heräisi siihen keskusteluun, joka musiikista on virittynyt maailmanmusiikin myötä:
- Me tarvitsisimme vertailevaa tutkimusta suomalais-ugrilaisen ja muiden kansojen musiikkikulttuurien välillä. Tiedepolitiikka on maailmankuvan sanelemaa, eikä Suomi näytä olevan vieläkään valmis luopumaan itsenäisyyden alun kansallisista tarkoitusperistään.
- Jos osoitetaan, että kalevalainen laulu ei olekaan pelkästään suomalais-ugrilaista alkuperää, sen ei pitäisi heikentää vaan vahvistaa identiteettiämme: se osoittaa, kuinka ikivanhan kulttuurin säilyttäjiä me olemme olleet aina viime vuosisadan loppuun saakka.
- On kysymys siitä, haluammeko tuntea yhteenkuuluvuutta omiin sukulaisiimme vai ihmiskuntaan, jälkimmäiseen itäisten kansojen joukossa... [???]
6.5.95 - Väinämöinen: Mie olen ennen yötä syntynyt...
11.1.98, klo 01.54 - Pitkä työ [lisuri] on päätöksessään... Vanha Väinämöinen, joka ei kestänyt, että Marjatta tuli puolukasta tiineeksi. Kalevala edustaa uutta kehitystasoa sikäli, että Väinämöinen itse tajusi häipyä maisemista. Hänen edeltäjänsä ajoi Marjatan helvettiin. Ja se oli VÄÄRÄ teko. Siksi me olemme viisaampia. Nyt. Monen tuhannen vuoden perästä. Kantapään kautta oppineina.
11.2.99 to Kalevala - KALEVALAISEN MUSIIKIN SEMINAARI
PAIKKA: Joensuun yliopisto, humanistitalo Hi - Ohjelma
12.30 Lounaskonsertti Vienolassa (Humanistitalon kahvila) Pia Rask & Tuzzukad
13.15 Seminaarin avaus: Kalevalaiset paradoksit
Pekka Suutari, Seppo Knuuttila, Tellervo Krogerus (Joensuun yliopisto)
14.00 Teema: Itkuvirret.
Liisa Matveinen (Ilomantsi) Itkuvirren olemuksesta - itkuvirsi nykyaikana
Ilpo Saastamoinen (Jyväskylän yliopisto) Aunuksen itkut musiikkina (Kahvitauko)
15.45 Teema: Itkuvirret.
Vaike Sarv (Eesti Keele Instituut, Tallinn): Transformaatioista setukaisten itkuvirsissä
Anna-Liisa Tenhunen (Joensuun yliopisto): Itkuvirret estradilla - esimerkkinä Klaudia Piattonen.
19.00 Liisa Matveisen ja Jaana Tikkalan konsertti Carelicumissa
26.2.99 Savon Sanomat - Iisalmi, Jussi Kesonen: Kalevalan mystiikka teatteriin, Iisalmessa
Kalle Fältin Pohjolan pidoista on tulossa "ikimuistoinen rälläkkä"
(Kuvateksti: Kuva: Jussi Kesonen - Iisalmelainen taiteen monitoimimies Kalle Fält on nyt Kalevalan kimpussa. Hänen tulkintansa nähdään ensi syksynä Iisalmessa kulttuurikeskuksen suurella näyttämöllä.)
Iisalmen teatteriyhdistys juhlistaa 150-vuotiasta kansalliseeposta tuomalla ensi syksynä kulttuurikeskuksen suurelle näyttämölle Kalle Fältin dramatisoiman ja ohjaaman Kalevalan. Ohjaaja lupaa näyttämölle sekä hauskaa että vakavaa, entistä ja uutta Kalevalaa. Osa puhutaan vanhassa runomitassa, osa, varsinkin nuorten tekstit, on käännetty nykykielelle.
Musiikilla, laululla ja tanssilla on tärkeä osa Fältin Kalevala-tulkinnassa. Jo ennakkoon hän varoittelee Pohjolan pidoista, joista on tulossa "siinä määrin rälläkkä, että niistä puhutaan ja ne muistetaan".
- Näytelmä kertoo siitä, miten syvässä metsäläisyys on meissä suomalaisissa ja miten se yhä vahvistuu vaikka kuinka yhdistymme Eurooppaan. Ja se on pelkästään hieno asia.
Jo 16 vuotta Iisalmessa vaikuttaneelle Fältille aihe on tuttu. Hän sai "syventävän kolauksen" vuonna 1979 ollessaan solistina Ilpo Saastamoisen Kalevala-teoksessa.
- Silloin teksti aukesi uudella tavalla musiikin kautta. Koko tarina tuli ymmärrettäväksi: maailman ja ihmisen synty ja toisaalta kaiken sen raadollisuus.
Sen jälkeen Kalevalan mystiikka eli Fältin päässä niin, että hän alkoi kirjoittaa siitä omaa näyttämöversiotaan kesäteatteriin. Lisää kosketuspintaa tuli vuonna 1986 Pielavedellä kantaesityksensä saaneesta Saastamoisen Karhunpeijaisista ja pari vuotta sitten Pielaveden ja Vesannon mieskuorojen kanssa toteutetusta Antero Vipusesta.
Lisäksi hän on ollut vuosia mukana Ylläksellä esitettävässä Lappi-oopperassa, jonka kolmas osa Käänne on juuri harjoittelun alla. Aiemmat osat olivat Velho ja Riekko. Niissäkin pohjana on Kalevala.
- Olen koko [ajan?] ollut saman aiheen parissa. Ensi syksynä mystinen suomalainen tarusto muuttuu lihaksi ja vereksi.
Näytelmässä ovat mukana tutut miehet, muun muassa Väinämöinen (Pertti Heiskanen), Lemminkäinen (Pentti Mykkänen) ja Ilmarinen (Kari Lappalainen), joita ohjaaja kuvaa "ruumiillisesti tai henkisesti heikoiksi", ja vastapuolella on hallitseva voimanaisten, amatsonien joukko, kärjessä Louhi (Anna-Liisa Laiho) ja Lemminkäisen äiti (Aino Säilynoja).
- Miehillä olisi sopuisaa keskenään, mutta naiset ja mammonan tavoittelu sekoittaa selkeän kuvion.
Keskeisiä rooleja on parikymmentä, näyttelijöitä kaikkiaan liki viisikymmentä.
Fältin Kalevalassa kuullaan paljon Ilpo Saastamoisen musiikkia, sekä vanhaa että uutta. Tanssit on suunnitellut Oulusta valmistunut iisalmelainen Kiki Saastamoinen, lavastus on entisen teatteriyhdistyksen puheenjohtajan, nykyisin Oulussa vaikuttavan Kaarina Kokon ja puvut Tuula Fältin käsialaa.
30.9.99 to Iisalmen Sanomat - Pirjo Nenola (> Velho-trilogia):
Etusivu: Elämä voi ola edessä vielä viisikymppisenäkin
s.8 Kalle Fält ei alistu lokeroitumaan eikä pieneen ympyrään pääkaupunkiseudulle
(Kuvateksti I: Maaseututaiteilijoita ei enää pidetä minään. Heitä pidetään eriskummallisina korpitaiteilijoina, jotka vain naputtelevat kivikausiasteella, Kalle Fält analysoi.
Kuvateksti II: Älykkyydellä ei tee mitään, mutta viisaudella tekee. Suurissa kasvukeskuksissa älykkäät, nopeat ihmiset vetävät äkkiä itsensä liriin. Heille tulee työryhmän identiteetti, heillä ei ole enää omaa identiteettiä, Kalle Fält sanoo.)
... Etnomusiikkiin Fält meni mukaan Ilpo Saastamoisen kautta. Saastamoisen ympärillä olleet muusikot lähtivät kaivautumaan suoraan shamanismin tasolle, koko pallon käsittäviin tuotteisiin. Fält oli innostunut, koska shamanistista musiikkia pystyi lisäksi fuusioimaan jazzin kautta.
Lappi-musikaali eli Saastamoisen säveltämä trilogia Velho, Riekko ja Käärme, jossa Fältillä on näkyvä rooli, on hänen luonnehdintansa mukaan musiikillisesti juurifuusiota.
- Lappi-musikaali käsittele koko pallon ongelmia, luonnon tuhoutumista. Nyt lisäksi tuhotaan luonnollinen ihminen samaan hintaan. Mutta on olemassa toivon pilkahdus, kylähulluus sen loppujen lopuksi pelastaa, Fält sanoo.
K: 16.10.99 'Kalevala' (Iisalmen teatteriyhd. kantaes. klo 19) ohj. Kalle Fält
- Viimeinen esitys 30.10.99? (ainakin nauhoitus on merkitty)
yht. 25 esitystä > 6.5.2000 saakka
18.10.99 ma Iisalmen Sanomat - Pirjo Nenola (Kuvat Seija Sonninen):
Kalevala-näytelmä tekee sanoista eläviä
...Musiikki liittyy tässä näytelmässä olennaisena osana sanalliseen ilmaisuun, koska runolauluja on todellakin alunperin laulettu. Ilpo Saastamoisen musiikki nimen omaan tukee sanomaa; melodiat ovat tarpeeksi yksinkertaisia; niin ettei sanottava ei huku koukeroiden taakse. Toisaalta: melodiat luonnehtivat kunkin roolihahmon persoonaa.
Yksi ongelma on jälleen kerran Säisä-salin näyttämön akustiikka. Jossakin keski-vaiheilla ääni pyrkii aina häviämään näyttämön kattoon, joten sekä repliikit että laulut joiltakin osin puuroutuvat. Kuoron pitäisikin pyrkiä täydelliseen yhtä-aikaisuuteen ja näyttelijöiden on puhuttava korostetun selvästi vaikka sitten luontevan ilmaisun kustannuksella!
Ei juhlallinen eikä kotikutoinen
Kalevala on kunnianhimoinen projekti, jossa on. lähdetty tekemään kokonaisvaltaista elämystä, niin että kaikki osaset tukevat toisiaan. Niin musiikissa, visualisoinnissa kuin ohjaus- ja näyttelijätyössä. on osaamista ja näkemystä, joka täysin onnistuessaan tuottaisi upean taiteellisen ja viihdyttävän kokonaisuuden.
Ensi-illassa Kalevala ei ollut vielä aivan valmis, sisäistetty, hurmioitunut esitys. Se viimeinen potku, draivi ja tekemisen nautinto vielä puuttuivat. Uskon, että se löytyy esityskertojen myötä.
19.10.99 ti Savon Sanomat - Antti Sarvela (Kuva Ilpo Rytkönen): Seksiä, valheita ja Kalevalaa - Iisalmen teatteriyhdistyksen Kalevala on shamanistista loitsuamista
(Kuvateksti: Anna-Liisa Laiho näyttelee eläytyvästi Pohjolan emäntänä Kalle Fältin ohjaamassa Kalevalassa Iisalmen teatterissa.)
Iisalmen teatteriyhdistys tarttui melkoiseen haasteeseen: lähteä nyt esittämään koko Kalevala harrastajavoimin, ja lähes läpisävellettynä "shamanistisena loitsu-näytelmänä"!
Iisalmelaiset eivät ole ennenkään haasteita pelänneet. Rohkeus tuotti taas hyvän tuloksen. Tässä Kalevalassa on kaikki ainekset erittäin hyväksi esitykseksi - kunhan vielä vähän raakilemainen kokonaisuus esitys- ja harjoituskertojen karttuessa varmistuu ja kypsyy.
Suurimman vastuun iisalmelaisten Kalevalassa kantaa Kalle Fält. Tämä iisalmelainen muusikko ja monitoimimies on sekä dramatisoinut että ohjannut koko esityksen. Fältin Kalevalassa naiset ovat vahvoja ja kovia ja miehet onnettomia tunareita...
.... Musiikillinen matka mystiseen tarustoon
Kantavana voimana koko oopperassa on Ilpo Saastamoisen säveltämä musiikki. Tämä tunnettu kitaristi ja "etnomuusikko" oli säveltänyt musiikkia, jossa oli pohjalla mystinen, shamanistinen perusvire. Sen päällä oli mutkikkaita tahtilajeja ja paikoitelleen yllättävää melodisuutta. Varsin kuunneltava kokonaisuus.
Solistit ja kuoro esittivät vaikeat tahtilajimuunnokset ja melodiahypyt varsin huolettoman kuuloisesti. Musikaalia säestäneestä bändistä erottuivat edukseen varsinkin taitava basisti Vesa Karhunen, joka alkukantaisella tavallaan loi pohjan muinaisesta tarustosta. Kauniilla kosketuksella soitti puhaltimia myös Reima Pekkonen. Varsinkin saksofoni- ja huiluimprovisaatiot olivat nautittavia. Lyömä-soittaja/kapellimestari Antti Karjalaista voisi kuulla enemmänkin pianistina.
Eniten lisäharjoittelua vaativat vielä kuorokohtaukset - ja varsinkin niiden alut. Sanoista ei tahtonut saada selvää ja lähdöt olivat hieman epätahtisia. Parhaat palat hyvistä repliikeistä menivät varmaan ohi korvien, kun Pohjolan orgioissa en saanut selvää muusta kuin Louhen voimakkaasti hokemasta kyrvästä. Sitä paitsi nuoret ja notkeat tanssitytöt varastivat kaiken liikenevän huomion.
Muutoinkin vaikea, vanhahtava runoasuinen kieli vaatisi erityisen hyvää artikulaatiota. Ehkä mikrofoneja voisi käyttää enemmän? Samaten häiritsi hieman, että bändin ääni tuli niin selvästi vasemmalta solistien laulaessa omilta paikoiltaan vahvistamattomina...
... Ja lopuksi perinteiset tyhmät kysymykset: ovatko miehet oikeasti näin avuttomia tunareita, pitääkö musiikin sisältää kaikki mahdolliset keksityt tahtilajit, ja voisiko Sammon takoa uudestaan?
2000:
Hyvä ystävä!
Nyt ei ole aikaa kääntää suomeksi, mutta myöhemmin lähetän käännöksen sinulle.
Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, sekä paljon jatkuvaa menestystä, onnittelen Sinua. Velho-trilogia on erinomaisen hyvä ja samalla hyvin mielen-kiintoinen työ.
Veljellisin terveisin
István (Nyirkos) >>>
ETHNICA - Az ethnica alapítványa - szerkeszti: Ujváry Zoltán
Nyirkos István: A Kalevala müvelödéstörténeti hatásáról
... Kulön kell szólnunk Ilpo Saastamoinenröl, akinek 1976-ban lemeze jelent meg A hattyú trükkje címmel, de más érdekes alkotások, pl. folk-rock darabok is kikerültek a keze alól: a 7-részes, nagyarányú (80 perces) Kalevala big bandre, valamint ének- és szakszofon-szólóra; említhetnénk továbbá a férfikórusra és effekt-hangszerekre írt Antero Vipunent, amely egy 45 perces mü (ösbemutató 1985; 2000-2001-ben videokazettát készítenek belöle. Énekhangra és együttesre szerezte a Väinämöinen dalát és a Játszik Väinämöinen címü müveket. A szerzö érdeklödése a fenti szerzeményekkel nem ért véget. A Kalevala I-II sorozatot - amely egy hosszú zenekari mü (1 óra 20 perc) - 1980-ban mutatták be. 1999 októbe- rében Iisalmiban egy színpadi Kalevala-változatot adtak elö, melyben bö zenei (mintegy 40 perces) részletet írt Ilpo Saastamoinen, részben felhasználva korábbi alkotását is. Ez utóbbiak természetesen már nem az úgynevezett klasszikus zenei feldolgozások közé tartoznak, hanem a dzsessz és a könnyüzene igényes termékeihez. Közben elkészült egy nagyszabású háromrészes opera - mely ugyan nem kalevalai témájú, de részben kalevalai hangulatot is árasztó mü - az ún. Velho-trilogia (Velho = Igézö, Riekko = Hófajd és Käärme = Kígyó). Ennek legutolsó darabját: a Kígyót (Käärme) 2000. augusztusában mutatták be Lappföldön, Ylläsben, az äkäslompoloi turista központban.
Zenei jellegét tekintve hasonló muzsikát szerzett még Seppo Paakkunainen, aki az 1985-ös Kalevala évfordulóra egy több mint háromórás Kalevala témájú olyan zenét szerzett, amelyik áthágja már a zene müfaji határait is...
(+ Heikki Sarmanto, Juice Leskinen)
K: 7.4.01 la "Nainen kansanmusiikissa" (Jyväskylän Kalevalaiset Naiset.) -esitelmä.
Nainen, perinne ja arki -seminaari Jyväskylän Ortodoksisen kirkon juhlasalissa
- Klo 13-13.45 "Nainen kansanmusiikisa" FL Ilpo Saastamoinen
> 19.4.01 Keskisuomalainen - Jyväskylä, Eeva Hakkarainen: Kansanperinnettä on hyvä tuntea
Kalevalaisten Naisten Liitto on poliittisesti sitoutumaton perinne- ja kulttuurijärjestö. Siihen kuuluu 65 yhdistystä eri puolilta Suomea. Liiton tehtävänä on suomalaisen kansanperinteen ja erityisesti kalevalaisen runouden tunnetuksi tekeminen. Työtään liitto tekee muun muassa järjestämällä seminaareja, kursseja, juhlia, konsertteja ja näyttelyitä sekä suvijuhlia ja kulttuuripäiviä. Liitto julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Pirta-lehteä ja omistaa Kalevala Koru Oy:n.
… Tamminen ja Keski-Salmi järjestivät seminaarin Jyväskylässä huhtikuun alkupuolella. Ohessa siteeratun Vuokko Isakssonin lisäksi he olivat kutsuneet puhujiksi etnologi Minna Mäkisen ja musiikkitieteilijä Ilpo Saastamoisen.
2.11.2001 ko 14 - Kalevalaseuran "Kekrinpäivän" tunnustuspalkinnot 2001
Palkinto arvokkaasta työstä tieteen, taiteen ja kansankulttuurin alalla:
- Lehtori Outi Karanko-Pap, Budapest
- Säveltäjä Ilpo Saastamoinen, Jyväskylä
- Professori Pentti Virrankoski, Turku