1984 LOS USTADS II

> 26.1.84 la         Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen:  "Unohtuneet musiikkikulttuurit esille"

> 7.3.84 Iisalmen Sanomat: Keiteleellä kansanmusiikkia maailmalta

> 9.3.84 pe Keskisuomalainen: Seminaari unohtuneista sävelkuluista

 

> Helsingin Sanomat 10.3.84 - sanasta kiinni / Pirkko Kotirinta:
Miten kiinnostaa tuvalainen kurkkulaulu, Ilpo Saastamoinen?
(Kuvateksti:) "Länsimaisen musiikin katsotaan meillä kattavan n. 90 prosenttia maailman musiikista", Ilpo Saastamoinen sanoo. "Se asia on syytä oikaista, asiahan on oikeastaan miltei päinvastoin."

Keiteleellä perehdytään viikonvaihteessa mm. kaukasialaiseen, turkkilaisen, saamelaiseen ja intialaiseen musiikkiin. Suomen Kansanmusiikkiliitto on yhdessä Pielaveden-Keiteleen kansalaisopiston kanssa järjestänyt seminaarin unohdetuista musiikkikulttuureista.

Seminaarin vetäjä Ilpo Saastamoinen, millä perusteella käsiteltävät aiheet on valittu?

- Mukana on musiikkia, johon olemme Pekka Nylundin ja Tom Nekljudowin kanssa - jotka lisäkseni toimivat ohjaajina - perehtyneet mm. viime kesänä hajotetussa Piirpauken kokoonpanossa. Lähinnä kurssilla käsitellään Kaakkois- Euroopan, Aasian ja Lähi-Idän musiikkia. Ilpo Saunio luennoi mm. azerbaidzanilaisesta musiikista ja tuvalaisesta kurkkulaulusta. Koska seminaarin tarkoituksena on tavallaan tunnustella, mihin osanottajien kiinnostus eniten suuntautuu, on ohjelma hyvin laaja.

Suomalaisesta kansanmusiikista mukaan on poimittu Kainuun, Pohjois-Savon ja saamelaisten musiikki. Miksi juuri nämä?

- Esimerkiksi Kainuun kansanmusiikin tietynlainen polytonaalisuus, nimenomaan nopeat sävellajivaihdokset, ja Pohjois-Savon kansanmusiikin erikoinen rytmiikka ovat jääneet vähäiselle huomiolle puhumattakaan joiuista, joiden rytmiikka on mielestäni monimuotoisinta koko Euroopassa, Balkanin maatkin mukaan lukien.

- Suomalaisesta kansanmusiikista on kokonaan kuollut mm. puolittain improvisoitu, rytmisesti monipuolinen karjalaisten jouhikkosävelmien perinne. Etenkin improvisointiin kiinnitetään huomiota kurssilla.

Miten paljon riittää aikaa soittamiseen?

- Lauantaiksi on varattu soitto- ja lauluharjoituksiin puolisentoista tuntia, sunnuntaiksi neljä tuntia.

Kurssi on lajissaan ensimmäinen. Onko ollut kiinnostuneita?

- Ennakkoilmoittautumisia on ainakin tullut runsaasti eri puolilta maata. Mikäli intoa tuntuu riittävän, kursseja on tarkoitus jatkaa vuosittain. Tulevaisuudessa voisi ohjaajiksi pyytää ulkomailla tutuiksi tulleita muusikoita, ja syventää perehtymistä vieraisiin musiikkikulttuureihin.

- Kurssin yhtenä tarkoituksena on murtaa osaltaan käsityksiä eräänlaisesta musiikin valtajaosta. Länsimaisen musiikin katsotaan meillä kattavan noin 90 % maailman musiikista ja se loppu on sitten jotakin muuta. Asia on kuitenkin miltei päinvastoin.

Keiteleeltä hahmottuu siis todellisempi kuva maailman musiikista?

- Kyllä, tavallaan. Kurssin avauksessa haluan selvitellä tällaista uutta näkemystä. Ns. taidemusiikki ei esimerkiksi ole mitenkään absoluuttisesti "parempaa" kuin esimerkiksi kansanmusiikki, vaikka siten yleisesti ajatellaan. Arvojärjestelmissä on muuttamisen varaa, ja kansanmusiikkia pitäisikin lähteä arvioimaan uudella tavalla.
PIRKKO KOTIRANTA

 

10.-11.3.84         Keitele-kons. & I Unohtuneet Musiikkikulttuurit -seminaari
       (mm. Pekka Toivanen, Jouni Koskimäki, Jarkko Niemi, Timo Leisiö, Pertti Rasinkangas, Johannes Heikkilä)
        Siperia-Tuva + yl. mus. filosofia          

10.3.84 Kulttuurilautakunta - Seminaarin opettajien konsertti Keiteleellä

> 11.3.84 Keskisuomalainen - T-H-V (= Timo-Heikki Varis):
Keiteleen seminaari: Paras musiikki - mitä se on?
Keiteleellä käynnistyi eilen kaksipäiväinen seminaari, joka kantaa työnimeä "Unohtuneet kansanmusiikkikulttuurit".
Muusikko Ilpo Saastamoisen johtaman seminaarin erääksi erityisteemaksi nousi lauantaina pohdiskelu kansanmusiikin esteettisistä arvoista länsimaisten  taide-teorioiden tukahduttavassa puristuksessa.

"Käsite hyvä ja huono musiikki saa lähtökohtansa terminologiasta, joka sisältää joko hyvää tai huonoa kuvaavia sanoja joko suorasti tai epäsuorasti ilmaistuna. Hyvän ja huonon määritysyrityksillä vaikutetaan yhteiskunnassa mm. kulttuuripoliittisiin päätöksiin", Ilpo Saastamoinen Keiteleellä mainitsi.

Saastamoisen mielestä parhaan etsiminen on suuri harharetki. "Sillä musiikin kokeminen on henkilökohtainen tapahtuma. Kukaan toinen ei koe musiikkia samoin kuin sinä itse. Eihän ole olemassa maailman parasta naista, joka kelpaisi jokaiselle miehelle. Ei siis ole olemassa parasta musiikkiakaan."

Mikä on sitten musiikin kuuntelemisen motivaatio, ellei se ole hyvän tai huonon määrittely? "Kuuntelemme musiikkia saadaksemme kuulla jotain sellaista mitä emme ole aikaisemmin kuulleet. Musiikin kuuntelemisen motivaatio on siinä, että musiikki antaa potentiaalia tulla toimeen yhä monimutkaisemman todellisuuden kanssa."

Näin muusikko-säveltäjä ja musiikinopettaja Ilpo Saastamoinen Keiteleen kansanmusiikkiseminaarissa eilen.

Kansanmusiikkiseminaarinavauspäivän toisena alustajana toiminut Ilpo Saunio Työväenmusiikki-instituutista luennoi aserbaidzanilaisesta mugamista. Mugam on yleisnimitys aserbaitsanilaiselle taidemusiikille. "Mugam voi kestää useita tunteja, jopa vuorokauden", Saunio totesi. "Sitä esittävät tavallisesti ammattilaulaja, jota säestää kolmimiehinen kokoonpano luutulla, piikkiviululla ja rummuilla."

"Aserbaitsanin kansanmusiikki on saanut harvinaisen vähän ulkomaisia vaikutteita, joihin luetaan myös Neuvostoliiton muiden osien musiikkivaikutteet. Alueen alkuperäisväestö on turkkilaispohjaista ja heidän musiikkinsa on vahvasti islamilais-vaikutteista", luennoi Saunio edelleen.

Keiteleen kansanmusiikkiseminaarin ensimmäisen päivän toinen puolisko käytettiin eri kansanmusiikkilajien asteikkojen ja rytmien harjoitteluun instrumentein ja äänitteitä kuunnellen. Kielisoitinryhmän vetäjänä toimi Pekka Nylund. Lyömäsoitinryhmää opasti Tom Nekljudow ja kuorolaulajien opastajana oli Ilpo Saastamoinen.

Seminaarin opettajat toteuttivat illalla yleisökonsertin, jossa he antoivat näytteitä mm. turkkilaisesta, saamelaisesta ja intialaisesta kansanmusiikista. -T-H.V.

 

> 11.3.84         Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen: "Outoja säveliä Keiteleellä"
(Kuvateksti: Pientä kyselevää keskustelua aiheutti seminaarilaisten keskuudessa Ilpo Saunion jakama moniste azerbaidzanilaisen mugamin rakennekaavio. Luennon päätyttyä asiasta tiedettiin joltisenkin enemmän.)
(Lehtikuvissa mm. Timo Leisiö, Pekka Toivanen, Jouni Koskimäki, Johannes Heikkilä, Rauno Nieminen, Pertti Rasinkangas)

Keiteleellä käynnistyi viikonvaihteeksi maassamme ensimmäinen musiikki-seminaari, jossa tutustutaan meillä vähälle huomiolle jääneiden musiikki-kulttuureiden ilmenemismuotoihin. Seminaarin työnimenä on "Unohtuneet musiikkikulttuurit". Seminaarin järjestäjinä toimivat Pielaveden-Keiteleen kansalais-opisto ja Suomen Kansanmusiikkiliitto, ja kurssin johtajana ja yhtenä opettajana toimii Ilpo Saastamoinen.

- Seminaarin tarkoituksena on kuunneltavan levy- ja nauhamateriaalin sekä ryhmissä tapahtuvien ohjattujen harjoitusten avulla ohjata osanottajat kuulemaan ja tajuamaan ne erityispiirteet, joita vieraiden kulttuurien musiikissa on. Se auttaa myös näkemään ne erityispiirteet, joita meidän omassa kansanmusiikissamme on, sanoi Saastamoinen.

Seminaari kokosi eri puolilta Suomea lähes 30 osanottajaa. Valtaosa heistä oli musiikinopiskelijoita tai folk- tai countrymusiikin harrastajia, jokunen opetusalan edustaja ja lopulleen kymmenkunta paikkakuntalaista musiikin harrastajaa. Kun kyseessä oli kansanmusiikin alaa sivuava seminaari, ihmetytti kuitenkin se, missä olivat savolaiset pelimannit. Kaustiselta oli tuntuva edustus paikalla.

Yksi seminaariin osallistuva paikkakuntalainen on opettaja Pirkko Tauriainen. Hänen mielestään seminaarin luennoista on saanut hyviä ja uusia ajatuksia sekä oma näköala musiikkiin on laajentunut.

- Mitään suoranaisesti valmista sellaisenaan oppitunnilla käytettäväksi seminaari tuskin tarjonnee, mutta opettajalle on kaikki uusi tieto tarpeellista.

Risto I k o n e n edusti tavallaan paikallista tavallista musiikin harrastajaa, kuorolaulajaa. Hän kertoi olevansa tavallaan ensi kertaa tekemisissä näin oudon musiikin kanssa.

- Luentojen aines on enemmän spesiaaliasia, mutta käytännön seminaari-työskentelyiltä odotan enemmän. Se, että seminaari on täällä Keiteleellä, on ihan hyvä asia, vaihtelua se antaa. Mielenkiintoista on tutustua ulkolaiseen kansan-musiikkia [?], rytmiasiat kiinnostavat eniten.

Mielenkiintoisen ja monella tavalla valaisevaa luennon azerbaidzanilaiseen musiikkiin piti Työväenmusiikki-instituutin johtaja Ilpo Saunio. Perin oudon-tuntuisesta musisoinnista löytyi varsin paljon tajuttavaa niin melodiselta rakenteeltaan kuin esteettiseltä ilmaisultaan. Musiikilla on sikäläisessä elämän-menossa laajempi funktio kuin täällä länsimaissa musiikilla on.

Ilpo Saastamoinen johdatteli luennossaan seminaarilaiset musiikin estetiikan hämmentäviin sokkeloihin, joissa todettiin jo kivien ja pölyhiukkastenkin muodostavan oman kuulijakuntansa musiikille. Musiikki on joka tapauksessa viestintää joltakin jollekin.

Luentojen jälkeen päästiin työskentelemään ryhmissä. Tom Nekljudowin johdolla improvisoitiin mitä merkillisimpiä rytmikuvioita ja Pekka Nylund soitatti erilaisilla sormintasoittimilla improvisatorisia kuvioita annetun asteikon pohjalta. Kolmas ryhmä kuunteli Saastamoisen opastuksella ihmisäänen erilaisia käyttötapoja.

Illalla seminaarilaiset kuuntelivat opettajiensa konsertissa työväentalolla säveliä "unohtuneista musiikkikulttuureista" Kokoonpanona oli trio: Tom Nekljudow, Pekka Nylund ja Ilpo Saastamoinen.

Tänään jatkuu seminaarin työskentely. Ilpo Saunio kertoo omalaatuisesta tuvalaisesta kurkkulaulusta. Ryhmätöitä jatketaan siten, että jokainen ryhmä perehtyy vuorollaan sekä rytmiseen että melodiseen improvisointiin.

> 15.3.84         Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen:
"Saunio musiikkiperinteestämme: Suomalainen suosioon"

15.3.84         PieKei -pääkirjoitus: Kansanmusiikkia
Viikonvaihteessa Keiteleellä järjestetty kahden päivän mittainen kansanmusiikki-seminaari kokosi paikkakunnalle joukon alansa tuntevaa musiikkiväkeä. Kahden päivän tiiviin opiskelun tuottamia ajatuksia varmaan puidaan pitkään. Seminaarin vaikeaselkoiselta tuntuneet teoriat vaativat ajan avaimen loksahtelua ongelmalukkoon.

Tämänkaltaisen tapahtuman osallistujat tiedottavat tapahtuneesta lähipiirilleen. Tätä kautta tulee itse seminaari ja myös seminaaripaikkakunta mainituksi maailman turuilla. Näinhän on käynyt naapuripitäjässä Viitasaarella, jonka kulttuuri-ystävällisyyden kiistelty hedelmä, kansainvälinen uuden musiikin festivaali tekee koko ajan paikkakuntaa tunnetuksi laajalti ulkomailla.

Kun on kysymys musiikista, joka ei tunne rajoja, on olemassa mahdollisuus, että musiikki-ihmisten mukana myös Keitele-tietous kulkeutuu maamme rajojen ulko-puolelle. Syntyy kysymys, mitäs me tästä hyödymme. Aineellisesti tuskin paljoakaan mutta kulttuurivaihto sisältää kaikilla tasoillaan arvaamattoman paljon henkisen kapasiteetin kasvua. Eli jos lainaisi Saastamoisen Ilpon sanoja: "Musiikki antaa potentiaalia tulla toimeen yhä monimutkaisemman todellisuuden kanssa".

Valitettavasti vain maamme rajojen ulkopuolelta virtaava viihteen massa pyrkii tarttumaan meihin herkemmin, kuin oman kulttuurimme vaatimattomat hedelmät. Televisio on edelleen varteenotettava kilpailija kotoiselle kulttuuritarjonnalle. Tyhjät penkit viime lauantaisen kansanmusiikkikonsertin aikana oli tästä näkyvä muistutus.

 

15.3.84 to         Pie-Kei - Nimetön:  "Keiteleen seminaari opetti ennalta-arvaamatonta musiikkia."
Keiteleellä viikonvaihteessa järjestetty kansanmusiikkiseminaari saa mahdollisesti jatkoa vuoden kuluttua. Unohdetut musiikkikulttuurit -työnimeä kantanut seminaari johdatteli liki 30 musiikin ammattilaista tai harrastajaa kansanmusiikin sokkeloihin luennoin, nuottiesimerkein ja soitettuna.
Seminaarin käytännön järjestelyistä vastasivat Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopisto sekä Suomen Kansanmusiikkiliitto. Tapahtumapaikkana oli Keiteleerannan kurssikeskus.

Monelle osallistujalle koko seminaariaika oli yhtä hämmästystä, sillä eri maiden kansanmusiikki sisältää perin ennalta-arvaamattomia tekijöitä. Vaikkapa "väärin soittaminen" oikein tuottaa monelle tavanomaisiin asteikkoihin tottuneelle paljon päänvaivaa ja ymmärtämistä. Onneksi seminaarin opettajat yksinkertaistivat sanomansa kansantajuiseksi.

Parhaan etsimisen suuri harharetki
Seminaarin opettaja ja luennoitsija Ilpo Saastamoinen pohti avauspäivän esityksessään hyvän ja huonon musiikin olemusta ja olemassaoloa.

- Käsite hyvä ja huono musiikki saa lähtökohtansa terminologiasta, joka sisältää joko hyvää tai huonoa kuvaavia sanoja, joko suorasti tai epäsuorasti ilmaistuna. Hyvän ja huonon määritysyrityksillä vaikutetaan yhteiskunnassa muun muassa kulttuuripoliittisiin päätöksiin, Ilpo Saastamoinen sanoo.

- Mielestäni parhaan etsiminen on suuri harharetki, sillä musiikin kokeminen on henkilökohtainen tapahtuma. Kukaan          toinen ei koe musiikkia samoin kuin sinä itse. Eihän ole olemassa maailman parasta naista joka kelpaisi jokaiselle miehelle, ei siis ole olemassa parasta musiikkiakaan.

- Mikä on sitten musiikin kuuntelemisen motivaatio, ellei se ole hyvän tai huonon määrittely? Kuuntelemme musiikkia saadaksemme kuulla jotain sellaista mitä emme ole aikaisemmin kuulleet. Musiikin kuuntelemisen motivaatio on siinä, että musiikki antaa potentiaalia tulla toimeen yhä monimutkaisemman todellisuuden kanssa.

Näin siis muusikko, säveltäjä ja musiikin opettaja Ilpo Saastamoinen Keiteleen kansanmusiikkiseminaarissa.

Azerbaidzanin taidemusiikki mugam...
...Ilpo Saunio kertoi, että azerbaidzanilaisen musiikin esittämiselle on sen koti-maassaan aivan omat soitto-ohjeensa. Jos esimerkiksi juhlissa yleisö on tummia laihoja miehiä, on näppäiltävä terävästi. Jos taas miehet ovat isoja ja ruskeaksi paahtuneita, on soitettava eri tavalla.

Keiteleen kansanmusiikkiseminaarin ensimmäisen päivän toinen puolisko käytettiin eri kansanmusiikkilajien asteikkojen ja rytmien harjoitteluun instrumentein ja äänitteitä kuuntelemalla. Kielisoitinryhmän vetäjänä toimi Pekka Nylund, lyömäsoittajia neuvoi Tom Nekljudow. Ilpo Saastamoinen otti hoiviinsa kuoro-laulajat, joiden joukossa muutama paikkakuntalainenkin.

Keiteleläiset loistivat poissaolollaan.
Lauantaina seminaarin opettajat Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund ja Tom  Nekljudow kasasivat kamppeensa työväentalon näyttämölle ja pistivät konsertiksi. Kahden ja puolen viikon kiertueen päätöskonserttia ei voinut verrata rundin ensimmäiseen koulukonserttiin Keiteleen ala-asteella.

Konserttia kannatti odottaa nämä kaksi ja puoli viikkoa, sillä yhteispeliä oli hiottu nautittavaksi kaksituntiseksi, jollaista saattoi ammattimiehiltä odottaakin. Vapautunutta virtuoosimaista improvisointia olisi mielellään kuullut enemmänkin.

Harmi vain että yleisöä työväentalon penkeille kertyi ainoastaan seitsemisen-kymmentä kuulijaa ja näkijää. Keiteleläiset taisivat olla nojatuoleissaan seuraamassa velipuolikuuta, penihilliä tai kolmekymmentä vuotta vanhaa westerniä.

Ensi vuonna suomalais-ugrilaista
Kansanmusiikkiseminaarille pohdittiin tulevaisuutta ja tultiin siihen lopputulokseen,, että ensi vuonna vastaavaa tapahtumaa voitaisiin pidentää kestäväksi perjantaista sunnuntaihin. Useat seminaarin oppilaista kannattavat ajan lisäystä.

Ensi vuoden teemaksi kaavailtiin suomalais-ugrilaisen kansanmusiikin ottamista pääteemaksi. Varsinaisesti suomalaisesta kansanmusiikista on jo tätä nykyä olemassa niin paljon seminaareja, ettei sitä oteta yksinomaiseksi teemaksi.

 

15.3.84         Savon Sanomat - Sakari Seppälä: "Seminaari Keiteleellä: Musiikin arvomaailma uusiksi."
Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Pielaveden-Keiteleen Kansalaisopisto järjestivät "Unohdettujenmusiikkikulttuurien" seminaarin Keiteleellä. Nimi oli lähinnä työnimi ja päivien keskeiseksi teemaksi kohosi eräänlainen musiikin kokonaiskentän ja arvo-maailman uudelleenarviointi.
Seminaarin johtaja Ilpo Saastamoinen on jo pitkään kehitellyt informaatioteorian perusteisiin pohjautuvaa näkemystä kansanmusiikin estetiikasta, joka oli hänen pääluentonsa aihe. Vaikka oli puhe kansanmusiikin estetiikasta, laajenee Saastamoisen ajattelu lähelle yleispäteviä musiikillisten maailmankatsomusten ongelmia.

Saastamoisen yhtenä lähtökohtana on arvojen ja inhimillisten kokemusten yhteismitallisuus ja toisaalta ulkoapäin annettujen arvostusten kyseenalaisuus.

Kansanmusiikin soittaja kokee hänen mukaansa usein huonommuutta hyvän ja huonon yleisessä kategorioinnissa, koska länsimaisten taideteorioiden opetus asettaa heidät eri asemaan vertailussa valtakulttuurin ja osakulttuurien välillä.

Samoin määrittyy yleisön huonous tai hyvyys. Koska meidän kielemme on sidoksissa länsimaiseen ajatteluun, se vaikuttaa arviointeihimme. Päästäksemme eroon vanhoista kaavoista olisi löydettävä uusi kieli.

Yhteinen kieli
Jos musiikkia ajatellaan kielenä, on siinä kielen yleisten ominaisuuksien mukaan vastaanottajalla oltava sama sanasto kuin kielen tuottajalla. Muutoin kuuntelu- ja ymmärtämistapahtuma ei toteudu. Musiikin kuuntelu ei ole - niin kuin usein luullaan - passiivinen tila, vaan kuulija reagoi aktiivisesti hahmottamalla kuulemaansa. Hahmotus (tajuaminen) ei kuitenkaan toimi niinkään korkeiden musiikillisten arvojen mukaan, vaan kuulijan aikaisempien musiikillisten kokemusten perusteella.

Ellei tätä hahmotusta tapahdu, ei myöskään informaatio ole kulkeutunut tekijältä kuulijalle Ei silloinkaan, kun on kyseessä yleisesti hyväksytty, korkealle arvioitu musiikillinen taideteos. Tällöin kyseisellä teoksella ei ole kyseisen kuulijan kohdalla informaatioarvoa, eikä näin mitään arvoa. Sama kuulija saattaa sen sijaan toisessa tapauksessa kokea vahvasti sen, jonka informaatio osuu hänen aikaisempaan kokemuskenttäänsä.

Ja kukaan ei voi sanoa, että tämä kokemus olisi arvottomampi kuin joku toinen. Eikä myöskään sitä, että tämä olisi arvokkaampi. Yksilö kokee omien edellytystensä puitteissa jotain, ja vain yksilönä.

Saastamoinen käyttää vertauksena avain/lukko -ajatusta. Kun avaimella ja lukolla on sama informaatio, ne toimivat yhdessä. Jos lukko ei aukea avaimella, se ei ole kummankaan "syy". Avain ei ole "väärä" tai "huono". Niillä vain ei ole yhteistä kieltä. Vain oikealla tiedolla varustettu lukko aukeaa vastaavalla tiedolla varustetulla avaimella. Saastamoisen mukaan periaate toimii samoin inhimillisessä käyttäytymisessä. Ja näin yleisesti käytetty hyvän ja huonon idea ei näin enää ole pätevä jaotteluperuste. On vain yksilö ja hänen ainutkertainen kokemuksensa Saastamoinen näkee asian jopa siten, että kaiken olevaisen kokemistapahtuma on yhtä arvokas, ei ainoastaan (omahyväisen) ihmisen. Hän pitää eläimen, kasvin jopa kiven informaationottokykyä yhtä arvokkaana kuin ihmisen.

Tästä Saastamoinen pääsee ideaansa kaiken musiikillisen kokemisen yhteis-mitallisuudesta ja tämän ajattelutavan toivottavasta vaikutuksesta yleisiin arvostuksiimme.

Ei paljon uutta auringon alla
Toisessa luennossaan Saastamoinen antoi esimerkkejä meillä tuntemattomista (unohdetuista) musiikin-tekotavoista, joilla on mielenkiintoinen yhteys aikamme nykymusiikin käyttämiin keinoihin. Saastamoinen osoittaa, että ei paljonkaan ole uutta auringon alla. Se, miten avantgardismi kehittää uusia keinovaroja, on itse asiassa ollut tuttua jo tuhansia vuosia länsimaisen kulttuuripiirin ulkopuolella. Korealainen teatterilaulaja käyttää "ultramoderneja" tehoja, Gruusialaisessa kuoro-laulussa tavataan clustertyyppistä ilmaisua (cluster on parin vuosikymmenen aikana länsimaisessa taidemusiikissa kehitetty sävelkimppuajattelu jossa yksittäisellä sävelellä ei ole perinteistä itsenäistä merkitystä)...

Huipputaitavat lammaspaimenet
Seminaarin toinen luennoitsija, Työväenmusiikki-instituutin johtaja Ilpo Saunio Helsingistä on tunnettu kansanmusiikin tutkija. Hänen erityisalansa on Neuvosto-liiton kansallisuuksien etninen musiikki, jota hän on laajoilla matkoillaan kerännyt ja tutkinut ja kirjoittanut aiheesta myös kirjan.

Saunion osuutena oli kertoa teemaan liittyvistä osa-alueista, esittää havainto-esimerkein "unohdettua musiikkia". Seminaarin mielenkiintoisimpia yksityiskohtia  oli tuvalainen kurkkulaulu: etelä-Siperian turkkilaiskansojen kehittämä kaksiääninen soololaulu. Tuvan vuoriston lammaspaimenet pystyvät laulamaan yksin kaksi-äänisesti tuottamalla jatkuvasti soivan alaäänen päälle suuontelossaan huilumaisia ylä-ääniä. Tämä erittäin vaikea ja harvinainen taito on osoituksena pitkälle viedystä musiikillisesta kyvystä, jota muualla ei hallita (yksi suomalainen on Saunion mukaan tämän kuitenkin opetellut), ja jonka merkitys ja arvo on nähtävä yhtä suurena kuin minkä tahansa korkeatasoisen musiikillisen suorituksen arvo.

Seminaarin ohjelmaan kuului lisäksi ryhmätyöskentelyä, jossa Saastamoisen yhtyeen jäsenet (ryhmä on entisiä Piirpaukelaisia) Pekka Nylund ja Tom Nekljudow opastivat osallistujia improvisoinnissa ja rytmiikassa.
SAKARI SEPPÄLÄ
(IS: Hyvä referaatti esitelmistäni!) 

 

Folk & Country 3/84, ss.19-21  -  Pekka Toivanen: Kadonneen kansanmusiikin metsästäjät
(Kuvateksti I: Ilja selittämässä musiikkifilosofiaansa.
III: Käsi meni poskelle osanottajilla, kuvassa Rauno Nieminen. Foto: P. Toivanen)

Tuo otsikko saattaa olla hivenen harhaanjohtava, sillä eivät Keiteleellä 10.-11.3. 1984 pidetyssä kansanmusiikkiseminaarissa käsitellyt musiikkikulttuurit ole varsinaisesti minnekään kadonneet, vaan tiedon puutteesta johtuen useille ihmisille hämärän peitossa.

Tilannetta korjatakseen olivat Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Pielaveden-Keiteleen Kansanopisto Ilja Saastamoisen aloitteesta järjestäneet seminaarin tunnuksella Unohtuneet musiikkikulttuurit. Niinpä tämän jutun kirjoittajakin asiasta innostuneena ja Sibelius-Akatemian matka-avustuksen turvin lähti selvittämään mainitun tunnuksen syvintä olemusta.

Finnairin ja Kansanmusiikkiliiton järjestämän autokuljetuksen ansiosta matka Keiteleelle Helsingistä taittui vajaassa kahdessa tunnissa. Perillä oli majoitus järjestetty paikallisessa kurssikeskuksessa, jossa myös opetus ja ruokailu tapahtuivat.

Seminaarin osallistujat (Helsingistä, Jyväskylästä, Kaustiselta ja itse kurssipaikka-kunnalta) valuivat pikkuhiljaa tapahtumapaikalle, ja muutamien alku-muodollisuuksien jälkeen päästiin käsiksi ensimmäiseen varsinaiseen aiheeseen.

AZERBAIDZAN
Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli Azerbaidzanin musiikki. Siihen johdatteli Ilpo Saunio, joka on hyvin seikkaperäisesti perehtynyt Neuvostoliiton alueella asuvien kansojen musiikkiin. Lisäksi Ilpo kertoi tuvalaisesta kurkkulaulusta.

Itse Azerbaidzanin väestö on turkkilaista alkuperää, ensimmäiset asukkaat alueelle tulivat noin vuonna 600. Kulttuuriin tuli vaikutteita paitsi Turkista myös Persiasta. Erityisesti jälkimmäisen vaikutus tuntuu voimakkaana vielä tänä päivänäkin. Azerbaidzanin taidemusiikkia pidetäänkin persialaisen musiikki-kulttuurin alalajina.

Sikäläisen taidemusiikin (mitä usein erehdytään kutsumaan kansanmusiikiksi, kuten niin monen muunkin eksoottisen maan taidemusiikkia) yleisnimitys on mugam. Nimi tulee arabian kielen sanasta makam (maquam), joka tarkoittaa kokoontumispaikkaa, missä esitetään kertomuksia ja musiikkia tarkoin määrättyjen sääntöjen mukaan.

Mugam on laulettua musiikkia (laulajana ammattilaulaja, hanande) soitinyhtyeen säestämänä. Yhtyeen (nimeltään sazande) soittimet ovat poikkeuksetta tar -luuttu (kapeakaulainen, 6 kieltä ja nahkakalvo), kemantsha (piikkiviulu, jossa 2 tai 3 kieltä) sekä djaf-niminen kehärumpu.

Musiikki jakautuu kahteen päämuotoon: säkeistölauluun (tasnif), jossa melodia rakentuu tietylle asteikolle ja jossa on määrätty muoto, sekä varsinaiseen mugamiin, jossa sävelletyt instrumentaaliosuudet (reng) vuorottelevat laulajan improvisoimien osuuksien (sobe) kanssa. Tasnif on useimmiten melko lyhyt, mugam saattaa puolestaan kestä vuorokausia.

Azerbaidzanilaiseen musiikkiin liittyy olennaisena käytettävien asteikkojen erilainen tunnesisältö. Käytössä on 7 perusasteikkoa (70 kaikkiaan), jotka ovat vastaavat kuin persialaisessa musiikissa. Asteikoilla on omat nimensä, mitkä kuvaavat niiden sisältöä: rast (miehekäs), tshargjah (intohimoinen), segjah (rakkaus) jne jne. Tiettyä asteikkoa saa käyttää vain määrättyinä vuorokauden aikoina. Vastaavanlainen tunnesisältö kuuluu osana myös intialaiseen musiikkikulttuuriin (ragat).  Azerbaidzanilainen musiikki ei ole kiinteävireistä eikä sidottua länsimaisiin asteikkoihin, vaan oktaavi voidaan jakaa 17 osaan. Musiikille on tyypillistä kasvava intensiteetti. Muuntelu ja improvisointi tapahtuvat aluksi käytettävän asteikon alkupäässä. Mugamin edetessä keskussävel nousee, improvisoinnin määrä kasvaa ja melodia muuttuu yhä koukeroisemmaksi saavuttaen aikaa myöten huippukohtansa, missä em. toiminnot kulminoituvat. Huippukohdan jälkeen palataan takaisin asteikon alkupäähän ja lopulta perussäveleeseen.

ILJAN MUSIIKKIFILOSOFIA
Toisena asiakokonaisuutena käsitteli Ilja Saastamoinen musiikin estetiikkaa kansan-musiikin ja kansanmuusikon näkökulmasta esitellen itse kehittämänsä musiikki-filosofisen estetiikkakäsityksensä. Sitä hän on kehitellyt ja kypsytellyt vuosikausia maaseudun rauhassa ja sen hän nyt seminaarin yhteydessä ensi kerran toi julkisesti esiin.

Iljan estetiikka on hyvin monitahoinen kokonaisuus, ja sen esitteleminen tämän lehden puitteissa vaatisi vähintäänkin oman teemanumeronsa ja mieluiten tietenkin tekijän itsensä siitä kertomaan. Koetan tässä yhteydessä kuitenkin esittää muutamia olennaisia kohtia mainitusta musiikkifilosofiasta.

Iljan filosofian lähtökohtana on musiikin ja kuulijan välinen suhde, missä ei ole olemassa mitään etukäteen määrättyjä absoluuttisia arvoja. Ei voida siis sanoa, mikä on hyvää ja/tai huonoa musiikkia, koska silloin olisi olemassa myös hyviä ja/tai huonoja kuuntelijoita.

Musiikki sisältää informaatiota, joten sen esittäjällä ja kuulijalla tulee olla sama tietomäärä, jotta sataprosenttinen esittäjä-kuulija suhde toteutuu. Uusi informaatio on ennakoimatonta tietoa, joten sen vastaanottokyky on verrannollinen pään sisältämään tietomäärään.

Musiikki on siis aina kahden kauppa, ja koska me ihmiset koemme maailman eri tavalla, ei mitään objektiivisesti parasta voi olla olemassa. Ehdottomuudet ovat henkilökohtaisia, vertailuja voi suorittaa vain omaan itseensä. Siitä seuraa, että arvojen suhteellisuus on absoluuttista.

Näin ollen musiikin arvon mitta ei ole musiikissa eikä kuulijassa, vaan näiden välisessä suhteessa. Kysymys on lukosta ja avaimesta: kuulija voi olla lukossa tai kuulijalla voi olla avain. Musiikki on vastakappale. Ei ole mielekästä pohtia, onko jompi kumpi hyvä, koska pääasia on, aukeaako lukko annetulla avaimella vai ei.

Vain oikean tietomäärän sisältämä avain avaa lukon. Kunkin ihmisen oma musiikillinen kokemusvarasto on vain hänen, ja samalla ainoa mahdollinen. Sitä ei voi lainata toiselle, eikä ao. henkilö voi myöskään lainata toisen henkilön musiikillisen varaston tietomäärää tehdäkseen ehdottomia vertailuja.

Voidaan siis sanoa musiikillisten kokemuskenttien olevan yhtä suuret, yhtä arvokkaat. Kysymys onkin vain siitä, mitä kukin tekee omalle kokemusvarastolleen, laajentaako hän sitä vaiko ei.

Jo yksi sävel sisältää hurjasti informaatiota (sävelkorkeus, kesto, soittotapa, sointiväri, dynamiikka, soitinnus, jne). Ensimmäisen musiikillisen hahmon voi kokea jo kahdesta eri sävelestä, jotka molemmat koetaan eri tavalla. Miten paljon informaatiota onkaan sitten oheisessa pikku esimerkissä (Savolainen huhmare)?

Musiikillisten hahmojen monikerroksisuus ei ole arvon mitta. Tajuntaan mahtuu vain hahmon ja ei-hahmon välinen vaihtelu. Jo kahden äänen epäsäännöllinen vaihtelu voi ylittää inhimillisen käsityskyvyn informaatioarvoltaan.

Suhteellista on näin ollen myös 90-miehisen sinfoniabändin paremmuus säkkipilli-musiikkiin nähden. Mitä  klassisen musiikin viulisti saa irti intialaisesta asteikosta? Entä pianisti balkanilaisesta rytmiikasta tai laulaja gruusialaisesta kuorolaulusta? Mitä näin ollen on alkukantainen, 'yksinkertainen' musiikki? Yksinkertaisuus on merkityksetöntä, musiikkihan on aina suhteessa kuulijaansa.

Ilja kertoi myös monista muista mielenkiintoisista näkökohdista musiikkiin ja sen kokemiseen. Mutta ikävä kyllä tämänkin jutun sivumäärät ovat sen verran rajatut, että tämän mielenkiintoisen musiikkifilosofian esittely täytyy lopettaa tähän.

RYHMÄOPETUSTA
Iltapäivän loput tunnit kuluivat ryhmäopetuksen merkeissä. Valittavina olivat improvisointiryhmä, rytmiryhmä ja lauluryhmä. Lauluryhmä, jonka vetäjänä oli Ilja, tutustui mm. joikumelodioihin. Rytmiryhmä

Tom Nekljudowin johdolla treenaili erilaisia additiivisia rytmejä. Pekka Nylund veti improvisointiryhmää, johon kirjoittaja osallistui ja jossa tutustuttiin mm. muutamiin turkkilaisessa ja intialaisessa musiikissa käytettäviin skaaloihin ja melodian muodostustapoihin improvisoinnin yhteydessä.

Paras ja samalla ainoa tapa oppia improvisoinnin jaloa taitoa on kuunnella runsaasti musiikkia ja soittaa paljon, niin yksin kuin kaverienkin kanssa. Soittaessa kannattaa kuunnella muita soittajia ja pyrkiä samoille aaltopituuksille ajatustasolla muiden kanssa.

Hyvään melodianmuodostukseen kuuluu myös melodian laulettavuus, mielekkään melodisen linjan luomisen taito, ei suinkaan soittajan sorminäppäryyden liiallinen esiintuominen. Ajan ja soittokokemusten myötä turha räpeltäminen jää onneksi  useimmilta soittajilta pois.

Aika kului ryhmäopetuksenkin suhteen liian nopeasti. Sillä juuri, kun olimme saamassa vähän tuntumaa toisistamme, täytyi lähteä syömään (ei ruoassa mitään valittamista ole).
Sen jälkeen valmistauduttiinkin illan konserttiin.

LOS USTADS KONSERTISSA
Ilja, Pekka ja Tom eli Los Ustads esiintyi siis samana iltana Keiteleen työväentalolla melko harvalukuisalle yleisölle. Jostain syystä paikallinen nuoriso loisti poissa-olollaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Ustadsin pojat olivat ennen seminaariviikonloppua tehneet 3 viikon kiertueen eri puolille Suomea. Tuona iltana Keiteleellä pidetty kansanmusiikkimatinea oli mainitun rundin päätöskonsertti.

Triossa Tom soitti tabloja, naqqaraa (patarummun näköinen savirumpu) ja darabukaa (arabialainen rumpu), Ilja bassoa, udia (arabialainen luuttu) ja jotain sähkö-mandoliinin tapaista kielisoitinta, sekä Pekka kitaraa, bouzoukia ja cümbüstä, joka on turkkilainen nauhaton soitin, ulkonäöltään hivenen banjon ja maniskan risteytystä muistuttava.

Konsertin ohjelmisto sisälsi perinnemusiikkia eri puolilta maapalloa: mukana oli kappaleita mm. Jugoslaviasta, Turkista, Afganistanista ja Norjasta. Henkilökohtaisesti minua miellyttivät eniten jugoslavialainen 9/8 tahtilajissa kulkeva vauhtipiisi Stojanov Cocek, etelä-Intiasta peräisin oleva tanssisävelmä Thillana ja Norjansaamelaisalueiden joikumelodia, jonka rytmiikka on Euroopan kaikki kansanmusiikkilajit huomioiden ehkä vaikein: 20/8 (!).

Kokonaisuutena konsertti oli hyvin lämminhenkinen tapahtuma työväentalon salin vetoisuudesta ja mikrofonien äänenkierrosta huolimatta.

KANSANMUSIIKKI JA NYKYMUSIIKKI
Kansanmusiikki ja nykymusiikki eivät ole monessa mielessä kovinkaan kaukana toisistaan, kuten seminaarin toisen päivän ensimmäisessä aihekokonaisuudessa todettiin.

Luennon ja kuunteluesimerkkien avulla Ilja valotti useita varsin selviä ja suoria yhteyksiä kansanmusiikin ja 1900-luvun musiikin välillä. Useimmilta näet unohtuu se seikka, että kansanmusiikissa on käytetty nykymusiikin keinoja jo tuhansia vuosia. Jos ajattelemme vaikkapa itelmeninaisen esittämää sairasvuode-laulua, jossa käytetään ns. puhelaulua, ihmisäänen eri ilmaisukeinoja(äänteitä, huudahduksia, resitointia, ym.), vapaarytmistä laulua, improvisointia melodian-muodostuksessa ja niin poispäin, eivätkö samat asiat ote tuttuja esim. John Cagen ja kumppanien musiikissa??

Tiibettiläisen rituaalimusiikin kuunteleminen tuo mieleen Pierre Schaefferin ja muiden konkreettisen musiikin säveltäjien äänikollaashit. Balilainen gamelan-musiikki teki valtavan vaikutuksen jo Debussyyn, gruusialaiset keksivät poly

tonaalisuuden 1000 vuotta ennen Stravinskia ja Shostakovitshia. Bartok ja Kodaly keräsivät unkarilaista, romanialaista ja bulgarialaista kansanmusiikkia hyödyntäen niiden sävelmiä omissa teoksissaan.

Monet nykysäveltäjät käyttävät kansanmusiikin soittimia tärkeissä tehtävissä luomaan sointiväriä ja melodiaa sävellyksissään. Mainittakoon heistä vain Stockhausen, Terry Riley, Philip Glass, Hans-Werner Henze, Steve Reich, Neuvostoliiton nykysäveltäjät ja monet muut eri puolilla maailmaa. Entäpä sitten jazzmuusikot ja - säveltäjät? Don Cherry, John McLaughlin, Edward Vesala, siinä kolme esimerkkiä.

Tästä kaikesta huolimatta joittenkin 'arvovaltaisten tahojen' mielestä kansanmusiikki kansanmusiikkina ei sisällä mitään esteettisiä arvoja, on primitiivistä ja kehittymätöntä, vailla mitään todellista sisältöä, jne jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Viitaten aiempana esiteltyyn Iljan musiikkiestetiikankäsitykseen kehotankin itse kutakin mainitun tahon edustajaa vakavasti harkitsemaan, haluaako hän laajentaa musiikillista kokemusvarastonsa aluetta, vai ei.

TUVALAINEN KURKKULAULU
Tuvalainen kurkkulaulu on eräs mielenkiintoisimmista ilmiöistä maailman musiikki-kulttuurien rikkaassa kentässä. Ainakin minulle, joka kuulin kyseistä laulutapaa ensimmäistä kertaa, se kolahti päähän kuin aapasoittemme suuri yksinäinen. Ilpo Saunio kertoi kurkkulaulun eri tyyleistä havainnollistaen niitä hyvin valituin levynäyttein.

Kurkkulaulussa on kysymys yhden ihmisen tuottamasta moniäänisestä laulusta, joka saadaan aikaan äänihuulia ja niiden yläsävelsarjaa hyväksi käyttäen. Laulutyyli on etelä-Siperian turkkilaiskansojen kehittämää, ja vastaavanlaista esiintyy myös Tiibetissä ja Mongoliassa.

Altain vuoristoalueen liepeillä asuvien paimentolaiskansojen keskuudessa kurkku-äänilaulu on saavuttanut ehkä kehittyneimmän muotonsa. Erityisesti tuvalaiset, jotka asuvat Altain itäosassa olevassa kattilalaaksossa, tunnetaan kurkkulaulun spesialisteina.

Laulutyylin alkuperä on tiettävästi paimentolaiskansojen suuharpun soitossa, jossa harpun kielen aikaansaama yläsävelsarjan suuontelossa aiheuttamat vihellysäänet muodostavat melodian. Yläsävelsarjaa voidaan muunnella suuontelon asentoa ja kokoa muuttelemalla. Kurkkulaulussa äänihuulet vastaavat suuharpun kieltä, ylä-sävelsarjaa vaihdetaan äänihuulten asemaa ja asentoa muuttamalla. Laulussa melodian ambitus (ylimmän ja alimman sävelen etäisyys) on laajempi kuin suu-harpun soitossa.

Kurkkulaulua on neljää päätyyppiä: sygyt (vihellys), jossa suu on puoliksi avattuna ja äänihuulet kireinä. Tällöin myös perussävel (borduna-ääni) on melko matalalla. Toinen tyyppi on ezengileer (jalustin) ja se on yläsävelsarjaltaan rikkaampi kuin sygyt. Ezengileerissä on perussävel alusta alkaen mukana ja ylä-sävelsarjalla tärkeämpi melodinen tehtävä kuin edellisessä tyylissä. Ezengileerin olennaisena liittyvä hevosen laukkaa kuvaava rytmi johtuu siitä, että kyseistä laulutapaa esitettiin (esitetään) usein ratsastuksen yhteydessä.

Borbannadyr (veljeni, laula borban) -tyylissä perussävel on matalampi kuin kahdessa edellisessä, huulet pidetään suljettuina ja laulutapa on melko pehmeä. Neljäs tyyppi, kargyraa (syvä korina) on karuin kurkkulaulutapa. Siinä perussävel on hyvin matalalla ja yläsävelsarjan kuviointi korvataan soittimella, useimmiten piikki-viulun tapaisella jousisoittimella.
Kurkkulaulua ei voi opiskella kirjojen mukaan, vaan se etenee suullisena perintönä isältä pojalle.

KANSANMUSIIKIN SOVITTAMIN EN
Kansanmusiikin sovittaminen on asia, joka aiheuttaa  päänvaivaa ja lisää tupakan sekä keskikaljan kulutusta useimpien alan harrastajien keskuudessa.

Tätä ongelmaa lievittääkseen Ilja, Pekka ja Tom pitivät iltapäivällä demonstraatio-tilaisuuden, jossa he esittelivät konserttiohjelmistonsa kappaleita ja niihin liittyviä sovituskikkoja. Omat sovituksensa pojat tekevät ryhmätyönä. Näin kunkin kappaleen henki tulee jokaiselle mahdollisimman tutuksi. Improvisoinnille on runsaasti tilaa, kuten pelimannihenki edellyttääkin.

Moniin kansanmusiikkityyleihin liittyvä kiemurainen rytmiikka edellyttää kappaleen melodian ja rakenteen muodostaman kokonaisuuden osalta niin hyvää hallintaa, että 1/8- tai 1/16-nuotteja ei tarvitse laskea, vaan kaikki musiikin osatekijät soivat päässä ja pulppuavat esiin luonnostaan. Kuvitelkaapa saamelaista laskemassa rytmiä joikatessaan...

Erilaiset skaalat oppii parhaiten kuuntelemalla paljon musiikkia. Se on itse asiassa ainoa tie musiikin sisäisen hengen oivaltamiseen, pyrki sitten esityksessä autenttisuuteen tai ei.

EPILOGI
Sekin seminaari loppui taas liian aikaisin.

Onneksi kuitenkin tapahtumalle on luvassa jatkoa, sillä Kansanmusiikkiliitto on luvannut taloudellista tukea myös jatkossa järjestettäville seminaareille.

Koska Unohtuneet musiikkikulttuurit -seminaarista on tarkoitus tehdä jokavuotinen tapahtuma, niin eiköhän tavata Keiteleellä ragojen, mugamien ja muiden erikoisuuksien merkeissä myös ensi vuonna!
Pekka Toivanen

 

Mainos samassa C&W -lehdessä:  Unohtuneet musiikkikulttuurit -seminaari Pielavedellä 15-17.3.85
Eritysaiheina: Suomalais-ugrilainen musiikki ja Kalevala-aiheinen improvisaatio
Suomen Kansanmusiikkiliitto (Juhani Näreharju)

 

Pelimanni-lehti N:o 2  / 1984 (kansikuvassa myös IS udin kanssa)
Kuvat (5 kpl) Juhani Näreharju.
(Yksi kuvateksti: Kansanmusiikkiliitto toteutti vuoden yleisteemaa "Kansanmusiikki kansainvälisessä yhteistyössä" järjestämällä maaliskuun 10-11 päivinä seminaarin "Unohtuneet musiikkikulttuurit". Keiteleellä pidetty tilaisuus kokosi kolmisenkymmentä harrastajaa ja musiikin ammattilaista.

 

21.3. 84 ke        Helsinki, Tavastia - Los Ustads (lehti-ilmoitus)

1.6.                  Tampere/Yo-talo - Los Ustads?

2.6.84               H:gin laulufestivaalit - Hki, Suomenlinna, Sato (?) - Los Ustads

4.6.84               Keikat Tampereella ja Helsingin laulufestivaaleilla
                        sekä päätös Los Ustadsin hajottamisesta - lähinnä Tomin ehdotuksesta.

23.6.84             Padasjoki ("Koivu ja tähti" -tapahtumateltta)- Los Ustads

20.7.84 pe         Kaustinen - Los Ustads Pelimannitalo klo 22

21.7.84 la          Kaustinen - Los Ustads Pelimannitalo klo 12
                       (intialaista, turkkilaista, afghanistanilaista musaa)

 

> 25.7.84         Kansan Uutiset - Erkki Pekkilä:
... Kiinnostavaa on jazzmuusikoiden perinneinnostus, joka tuli esille Ilpo Saastamoisen Los Ustads -yhtyeen soitosta. Soittimisto on eksoottista: tabla-rumpua, turkkilaista luuttua jne. Sävelmistö on peräisin ympäri maailman: Intiasta, Afganistanista, Turkista, Jugoslaviasta sekä saamelaisilta.

 

> 23.7.84 ma         Etelä-Saimaa - Paula Autio-Vilenius: "Kaustisen musiikkifestivaalien nykyilme: Ajatonta, kansainvälistä musiikkia"
...Ilpo Saastamoinen on muodostanut Piirpauken "jäänteistä" uuden yhtyeen, Los Ustadsin. Yhtyeen nimi jo kertoo, että musiikkia on haettu kaukaa, toisesta ajasta ja paikasta, eikä bändin levyistä luultavasti tule menestysartikkeleita. Niiden tarkoitus onkin enemmän valistus kuin myynti.
PAULA AUTIO-VILENIUS

 

23.-28.8.       Los Ustads -radionauhan teko (3x10-17), Helsinki
                   + 27.-28.8. Miksaus > Ulos 31.10.84 (Yhtyeen viimeinen keikka)

25.7.84         Kansan Uutiset - Erkki Pekkilä: ...Kiinnostavaa on jazzmuusikoiden perinneinnostus, joka tuli esille Ilpo Saastamoisen Los Ustads -yhtyeen soitosta. Soittimisto on eksoottista: tablarumpua, turkkilaista luuttua jne. Sävelmistö on peräisin ympäri maailman: Intiasta, Afghanistanista, Turkista, Jugoslaviasta sekä saamelaisilta.

31.10.84         Radio klo 12.50 "Kansanmusiikkia" - mm. Los Ustads -trio > 23-28.8.

20.2.85           > Kalle (Fält 011049) ja Pekka (Nylund 150657) tulevat I Pohjantahti-harjoituksiin