1969 SOULSET III

14.1.69 Kulttuuritalo (konsertit klo 19.00 ja 21.15) - Paul Butterfield Blues Band ja Soulset

INTRO - Tuovi Marttunen: Helsingin Kulttuuritalon moraalinvartijat
                                   ja Paul Butterfield Blues Band - Soulset -konsertti
             SOULSET EI SAANUT ESIINTYÄ ILMAN PAITOJA!
Ensimmäisen konsertin oli määrä alkaa kello seitsemän. Sali oli lähes täynnä ja Soulset teki lähtöä lavalle. Paroni Paakkunainen ja Edward Vesala olivat heittäneet paidat pois ja maalanneet yläruumiinsa psykedeelisin kuvioin ja värein: Parilla muulla oli kasvoissa. voimakkaita maalauksia.

Paul Butterfieldin Suomeen tuottanut ja konsertin tuottaja Leo Heinonen tuli paikalle ja pahoitteli, että ei pojat, tuo ei käy. Hän oli saanut melkoiset moitteet Kulttuuri-talon taholta jo pelkästään siksi, että Fleetwood Macin rumpali viime joulukuussa soitti ilman paitaa. Esitys tuomittiin strippaukseksi ja koska Kulttuuritalon konsertti-sali on ainoa käyttökelpoinen kokonsa ja akustiikkansa tähden, ei konserttien tuottajilla ole pienintäkään halua joutua erimielisyyksiin Kulttuuritalon johdon kanssa. Niinpä Paakkunainen ja Vesala pesivät maalit pois ja pukivat paidat päälle.

Paroni Paakkunainen: - Se oli valitettava juttu. Olimme uhranneet maalauksiin rahaa ja aikaa. Emme osanneet kuvitellakaan, että Helsinki olisi sen takapajuisempi näissä asioissa kuin Suomen muutkaan paikkakunnat. Olemme käyttäneet samaa kikkaa jo monesti eikä kukaan ole väittänyt sitä strippaukseksi. Maalaukset eivät olleet millään tavalla paheellisia, eivät pornoa, eivät mitään. Ne olisivat olleet vaihteeksi piristäviä ja tällaistahan tehdään ulkomailla vaikka millä mitalla.

Maalausjupakan tähden konsertti viivästyi ensimmäiset 15 minuuttia. Kuten aina ennenkin, pettivät myös sähkölaitteet sekä Soulsetin että Butterfieldien kohdalla ja kun moneen kertaan oli kokeiltu ja muuteltu
pääsi toinen konsertti alkamaan joskus kymmenen tienoilla.

HYVÄNTUULINEN SOULSET
Viivästyminen ei harmittanut yleisöä enää sen jälkeen kun Soulsetin ensimmäinen kappale oli viety loppuun ja Paakkunainen valloittanut yleisön esiintymisellään, joka vetää vertoja kenelle tahansa, ulkomaiselle nimelle. Soulsetilla on tyyliä, heillä on menossa vauhtia ja liikettä. Paroni Paakkunainen ja Juhani Aaltonen ovat puhaltaja-pari joiden soittoa kuunnellessaan ja katsellessaan ei tahdo uskoa, että lavalla on kaksi jäyhää suomalaista soittajaa. Tiistaisessa konsertissa Soulset aloitti pop-jazzilla ja siirtyi sitten souliin, kun Harri Saksala tuli mukaan lavalle. Saksalalla oli ilmeisiä vaikeuksia päästä mukaan korkealle nousseeseen tunnelmaan, mutta loppua kohti esitys nousi sille tasolle, mitä Saksalalta on totuttu kuulemaan.

Mitään huippua se ei ole, mutta Soulsetin soittajat ovat niin hyviä, että kokonaisuus tasaantui hyväntuuliseksi soulin soittamisen riemuksi.

 

Päiväämätön - HANNU SINNEMÄKI:
...Soulset lämmitti yleisön, se oli hyvin tehty. Kokoonpanossa oli nyt kuitenkin epätasaisuuden häivähdys, jota korosti yhtyeen osuuden kohokohta, Edvard Vesalan raju rumpusoolo.

 

Tunnistamaton: PAULI VOINIITYN SINIMUSIIKKIA
Asialla oli amerikkalainen blues- & soul yhtye Paul Butterfield Blues Band. Yhtye antoi kokonaista kaksi konserttia joissa suomalaisena alkupalana soitti Soulset. Ensimmäinen konsertti oli vastoinkäymisiä täynnä jo ennen kuin se oli alkanutkaan. Soulset oli nimittäin tarkoitus esiintyä alushousuillaan ja maalata itsenä kokonaan psykedeelisin värein. Parooni Paakkunainen ja Edward Vesala olivat jo ehtineet koristella kehonsa, kun Kulttuuritalon ahdasmieliset järkkärit tulivat vaatimaan maalien poistamista. "Tämä ei ole mikään sirkus". Pesu ja miltei ilmiriidaksi noussut kinastelu siirsivät konsertin alkua melkoisesti ja Soulset esiintyi huonoimmin kuin koskaan ennen.

 

26.1.69 Savon Sanomat: Intro 2/69 (-mainos 14.1.68 konsertista):
"Ei strip teasea Kulttuuritalolla: Soulset vaikeuksissa"

 

Ei laulata (Yleisönosastokirjoitus)
Ovatko Yleisradion musiikkiohjelmien toimittajat, ollenkaan tulleet ajatelleeksi, miten törkeällä tavalla he loukkaavat suurta osaa kansasta soittamalla levyä "Ain' laulain työtäs tee…" Joillakin kun ei ole työtä, jota laulain tehdä.
Ja sitten vielä puhutaan, ettei radio olisi porvarillinen. Totta kai työnantaja tykkäisi, jos alaiset vain laulaisivat. Mutta ei näillä palkoilla lauleta…
PUNASTUUKO RADIO

 

Päiväämätön:
Minkin taannoisessa muotinäytöksessä auottiin uusia uria vaatetusteollisuuden alalla. Shown sensaatio oli miss Sexy, joka esiintyi uusimman hippamuodin mukaisesti rinnat paljaina. Utelias yleisö tuijotti hiirenhiljaa pitkissä housuissa ja psykedeelisissä maalauksissa tanssivaa mannekiinia. Idea ei ainakaan kesällä käytettävänä ole lainkaan hassumpi, kuviot voi maalata joka kerralla erilaisiksi ja näin "vaatevarasto" lisääntyy huomattavasti. Poikia tämä uusi muoti miellytti tietysti valtavasti. Omalle tyttöystävälle sitä ei kuitenkaan kukaan suositellut. Tytöt suhtautuivat asiaan hiukan arvellen, mutta rohkeimmat lupasivat yllättää ehkä jo seuraavissa kotibileissä.

Muotinäytöksen musiikista huolehtivat "Tamperettaret" jotka lähemmän tarkastelun jälkeen osoittautuivat Soulset -yhtyeeksi. Nämä viiksekkäät veijarit olivat pukeutuneet kirjaviin mekkoihin, ja ensi kertaa saimme huomata, että Edward Wesalalla on todelliset rotusääret. Naisellisesti tirskuva ja hihittävä, keimaileva Soulset muodosti maukkaan vastakohdan hoikille ja sieville mannekiineille.           

 

7.-8.2.69            Ruotsin (Tukholma) keikat . Lähtö 6.2. - 9.2.69 takaisin
              la 7.2. Domino (Tukholma) Comancheros & Soulset
(Kuvateksti:) Suomalainen Soulset esiintyi ensimmäistä kertaa läntisessä naapuri-maassa. Vierailu tapahtui samaan aikaan kuin Wilson Pickettin, joten Ruotsi todella »täyttyi» tuona viikonloppuna soulista, koska sitä tuotiin sinne sekä idästä että lännestä.

Saavuimme viime hetkellä lähtöviivalmiina odottavaan Visby-lauttaan. Meidän jälkeemme saapuivat vielä Soulsettien kaverit, jotka tutuin kuvioin suorittivat varsin näyttävän sisääntulon. Edward Vesalan maksinahkatakki ja hartioille valuva tukka herättivät laivan muissa matkustajissa varsin sekavia tunteita. Saatuamme hytit ja vietyämme tavaramme niihin lähdimme baariin, jossa pojat jo olivatkin. Soulsetin "hiljaiset" Jorma Auvinen ja Ilja Saastamoinen istuivat omissa oloissaan. Muut pojat olivat päättäneet jatkaa vauhdikasta linjaansa. Harri ja Parooni istuivat pöydässämme. Parooni oli tilannut makkaravoileivän ja päästeli suustaan paino-kelpaamatonta tekstiä, sillä makkara oli pahentunutta.

Pojat tuntuivat olevan hieman hermostuneita edessä olevien keikkojen vuoksi. Olihan tämä useimmille pojista ensimmäinen keikka kotimaan ulkopuolella. Harri yritti vakuutella, ettei ole mitään syytä huolestumiseen.
Loppujen lopuksi ruotsalainen yleisö on ihan OK. Harrihan on ollut Topmostien kanssa useitakin kertoja Ruotsissa ja tuntee sikäläisen yleisön.

Kiertelimme laivalla, ostimme tavaroita ja kävimme välillä syömässä. Palasimme baariin takaisin ja tunnelma oli noussut ja huomattavasti. Harri kertoili muille pojille ruotsalaisista bändeistä, tytöistäkin puhuttiin.

Harri muisteli myös niitä kertoja, jolloin hän Topmostien kanssa oli tehnyt tämän saman matkan. Ne ajat olivat olleet hauskoja ja tapahtumarikkaita.  Laivalla matkustavat ruotsalaiset tunsivat Harrin ja halusivat jutella hänen kanssaan. Kuulimme, kuinka Harri kertoi, että Soulsettien kanssa on hyvä esiintyä. Bändi on hyvä, Parooni on loistava sovittaja ja Harri saa itse valita kappaleet, jotka haluaa laulaa.

Laitisen Pekka pyörähteli jopa tanssilattialla hitaan valssin tahdissa. Edward esitti "juoppo" -showtaan ja kansa katseli silmät tapillaan. Viereisistä pöydistä huudettiin pojille heidän hiuksistaan. Vähitellen kaikki siirtyivät
hytteihinsä. Vesalalla oli vielä jokin sävellys kesken.

Aamulla saavuimme Kappelskäriin, josta oli vielä matkaa Tukholmaan. Kaikilla oli kiire hotelliin. Piti ehtiä vielä nukkua ennen illan esiintymistä. Saavuimme illalla Domino-klubille kymmenen maissa. Soulset oli juuri saapunut lavalle. Koska oli perjantai-ilta ei clubilla ollut montaakaan ihmistä.

Olle Nordström, joka oli hoitanut nämä Soulsettien keikat kertoi, että yleensä perjantaisin tällä clubilla ei käykään kovasti yleisöä. Perjantai on Tukholmassa ns. disko-ilta, jolloin ihmiset istuvat kaljalla pienissä diskoteekeissa. Lauantai-iltaisin Domino clubikin on aivan täynnä.

Soulsetilla oli hyvä meno päällä. Paroonilla ja Junnu Aaltosella svengasi. Yleisö taputti kohteliaasti jokaisen kappaleen jälkeen. Mitään ihmeellistä suosiota pojat eivät saaneet ja se ehkä masensi heitä hiukan. Tämä kaikki johtuu ainoastaan siitä, että ruotsalaiset ovat nähneet viime vuosina niin monia maailmankuuluja pop-nimiä, että he ovat tavallaan kyllästettyjä hyvällä pop-musiikilla.

Olle Nordström selitti juuri tätä asiaa. Hänen mielestään Soulset on todella hyvä bändi. Pojat osaavat asiansa. He ovat hyviä muusikoita ja mikä parasta, he osaavat myydä musiikkinsa. Olle sanoi myös, ettei tämä kerta tule suinkaan olemaan viimeinen Soulsettien Ruotsin vierailu. Olle oli hyvin kiinnostunut yhtyeestä ja on mahdollista, että Soulset jatkaa Jormasien jälkiä ja saa levyttää Ruotsissa.

Tapasimme pojat Wilson Pickettin konsertissa ja he kertoivat, että lauantaina oli Domino-club aivan täynnä ja yleisökin reagoi paljon mukavammin kuin edellisenä iltana.

Kokonaisuutena katsottuna tämä Soulsettien ensimmäinen Ruotsinvierailu oli täysin onnistunut. Soulset on vauhdikas yhtye ja tätä kuvaa mainiosti se, että poikien jälleen kerran viime hetkellä ajaessa lautalle he
ajoivat auton ojaan 100 metriä ennen lauttaa. Kiire kun oli.

Soulset EMI:lle 26.2.1969. Tapausta juhlittiin levyttämällä heidän ensimmäinen singlensä 27.2. Finnvoxin studiolla: SOULSET: Ain laulain työtäs tee / Saat kaiken muuttumaan (4/69).

- Ilpo Saastamoinen - Yhtyeen komppi- ja soolokitaristi. "Mukava kaveri" sanoo Edward. Pitää kovasti raitiovaunuista, harrastaa kaunoluistelua ja lukee mielellään Aku Ankkaa.

6.3.69             Soulset: Saariston Sirkka (H. Saksala) 3:13 + Long tall Sally
6.3.69             Soulset: Saariston Sirkka (H. Saksala) - TV-ohjelma

INTRO - Irma Karama: Edward ennen ja nyt. (koko sivun juttu 3?/1969)

 

Päiväämätön   UUSI SOULSET
Soulset on nyt kuusimiehinen ja sisältää trumpetistin. Uuden jäsenen nimi on Mike Koskinen ja hän astui riveihin Jori Auvisen ja Junnu Aaltosen tilalle.

Auvisen Soulset-vierailu jäi melkoisen lyhyeksi, sillä Jore on nyttemmin kiinnittäytynyt Jukka Kuoppamäen yhtyeeseen. Pekka Laitinen siirtyi jälleen bassonvarteen, johon hänellä onkin melkoinen sormituntuma. Peko on nimittäin aikaisemmin toiminut mm. Kopet nimisessä lappeenrantalaisyhtyeessä basistin virassa. Joren lähtö tapahtui lähinnä taloudellisista syistä, mitään riitaisuuksia ei syntynyt asian johdosta.

Junnu Aaltonen on toinen, joka jätti Soulsetin. Junnu, joka on maamme lahjakkaimpia saksofonisteja ei ehdi studiopuuhiltaan käydä keikoilla. Sitä paitsi Yrjö-patsaan voittaminen toi tullessaan paljon ylimääräistä puuhaa Junnulle, joka mm. maaliskuun lopulla teki 4-päivän esiintymismatkan Hampuriin.

Soulsetin uusin jäsen, trumpetinsoittaja Mike Koskinen on jo päässyt hyvin kuvioihin mukaan eikä Soulsetillä ole valittamista. "Trumpetistin löytäminen oli erittäin vaikeata, sillä samalla kertaa oli saatava kyllin hyvä muusikko ja remmiin sopiva tyyppi", kertoi Soulset-kitaristi Ilja Saastamoinen, "olemme onnistuneet".

Tällä hetkellä Soulset kiertelee Lapissa ja he saapuvat näyttämään uutta trumpetistiaan vasta pääkaupunkilaisille huhtikuun puolessa välissä.

12.3.69            Uusi Suomi: Pop-rock ("Reunion" - Love Records LXLP 502)
                    > Soulset: The Dish

3.4.69               Beatles-filmi Yellow Submarine -kantaesitys (Soulset-keikka BioBio)

3.4.69 Suomen Kuvalehti N:o 14: Iskelmät
Kotimaisten popyhtyeiden parhaimmistoon kuuluva SOULSET on viimeisimmällä levyllään täysin muuttanut tyyliään, tulos on peräti mallikasta iskelmämusiikkia. Beatlessävelmä All together now - Laulain työtäs tee on hyvin toteutettu ja osoittaa samalla, etteivät JUHA VAINIO, IRWIN GOODMAN ja SIMO SALMINEN ole ainoat, jotka meillä osaavat tehdä huumorilevyjä. Kääntöpuoli on jo huomattavasti heikompi. (SOULSET: Laulain työtäs tee/Saat kaiken muuttumaan).

 

SOULSET/EMI:  Saunasoul (Soulset) / Brown and hard (Soulset) (PAR 993)

PÄIVI PAUNU:  Hei vain / Kaikki muuttui kohdallain (Columbia MY 169)

17.04.1969        Soulset Poppopissa

YLE 1969           Soulset - Puolituntinen soulrytmejä

- Pekka Laitinen: Pois kuljen pääni painaen / Kaksin aina kaunihimpi
                        (Love Records LRS 1024)

1.5.69               Senaatintori klo 12, Helsingin Työväen vappujuhla
                       (Soulset + Arja Saijonmaa: "Dialektiikan ylistys")

(Ilta-Sanomat?) "Kenestä riippuu sortovallan murskaaminen - meistä, kajautti punaiseen pukuun ja punaisiin saappaisiin sonnustautunut ARJA SAIONMAA Soulset-yhtyeen säestämänä. Ja Senaatintorille kokoontuneet kommunistit osoittivat suosion-osoituksillaan olevansa samaa mieltä." 

 

7.6.69 KS (Keskisuomalainen?) - TJN: Soulset - suomalaista soulia
Puhuttaessa suomalaisen soul-musiikin historiasta - joka tosin ei ole kovin pitkä - voidaan sanoa, että aluksi oli Soulset, sitten oli Soulset ja nyt vihdoin on mukana muitakin soul-yhtyeitä. Nuorisolehtien äänestyksiä vilkaistessa voi huomata kuinka Soulset on kauan ollut suosituin suomalainen yhtye. Se ei halua korostaa esiintymistään värivaloilla ja mielettömällä pukeutumisella, jotka ovat olleet vieraita puhtaalle soulille.

Ajatus tulevasta soul-yhtyeestä syntyi vuonna 1967, kun irlantilainen Them-yhtyeen kitaristi Ken McL e o d saapui Suomeen ja tutustui paroni Paakkunaiseen ja hänen esittämään souliin, Paroni perusti oman yhtyeen, johon hän kokosi hyviä jazz-muusikoita, kuten Edvard V e s a l a, Pekka Laitinen ja Ilja Saastamoinen. Laulusolistiksi hankittiin amerikkalainen Al Sharp, joka tummapintaisten laulajien tapaan herätti täällä runsaasti huomiota.

Soulsetin mukana on syntynyt myös suomalainen soul-musiikki, sillä sävellykset, sovitukset ja sanoitukset ovat kotimaisia ja vieläpä Soulsetin käsialaa. Yhtye on levyttänyt joitakin kotimaisia soul-kappaleita: "Saunasoul", "Ahdistus", "Memphis soul song" ja "Brown and hard" jne.

Soulsetin ensiesiintyminen tapahtui pitkän harjoittelun jälkeen toukokuussa 1968 televisiossa. Soulsetin jälkeen on tullut useita yhtyeitä, jotka kovaäänisesti mainostavat tyyliään. Jotkut niistä ovatkin melko hyviäkin, mutta
niiden ohjelmisto koostuu pääasiassa ulkomaisten esikuvien kopioimisesta.
- TJN

 

3.7.69                        Kansan Uutiset - Ilpo Saunio: Niistä ihanan saastaisista soittajista

(Vastaus Timo O. Vuoriston johonkin artikkeliin kokeilevasta pop-musiikista.)

…Sanot että on naurettavaa kuvitella pop-yhtyeen päässeen pinnalle pelkän soitto-taitonsa ansiosta. No kyllähän tähän tarvitaan myös annos yleisön informoimista ja radionkin apua, mutta eihän väittämäsi suomalaisiin pop-yhtyeisiin sovi, sen sijaan eräisiin todella hyvin rummutettuihin laulutähtiin. Parhaat viime vuosien suomalaiset pop-yhtyeet ovat olleet Blues Section, Soulset ja Jussin The Boys. Blues Section kohosi lyhyessä ajassa Suomen ylivoimaisesti suosituimmaksi yhtyeeksi parisen vuotta sitten ilman että yksikään lehti siitä paljon kirjoitti, ilman että ao. levy-yhtiö olisi heitä sanottavasti mainostanut ja ilman että radio olisi soittanut heidän levyjään muuta kuin aivan sattumalta. Täsmälleen samoin nousi Soulset viime kesänä suosituksi yhden ainoan esiintymisen johdosta (Mustikkamaalla) ilman yhtäkään levyä, ilman lehdistön puffausta. Kummastakin yhtyeestä tuli suosittu vain ja ainoastaan soittotaitonsa ansiosta.

On totta että mainostajat ovat ne, jotka yleisön maun ja tarpeet muokkaavat mutta kokonaan toiseen suuntaan he niitä muokkaavat kuin juuri bluesiin. Pop-musiikkimme kaupallisesta luonteesta olen jo aikaisemmin kirjoittanut enkä välitä lähteä toistamaan samaa. Mutta kaupallisuutta ja syntiä ei ole säveltää hyvä melodia ja tehdä siitä poikkeuksellisen taitava sovitus, kuten esimerkiksi Beatlesien Ob-La-Di, Ob-La-Da. Kaupallisuus pop-musiikissa piilee muualla kuin hyvän musiikin säveltämisessä. Aivopesijöitä riittää, mutta he eivät ole nimeltään Beatles, Bluesbreakers eikä Blues Section tai Boys. Soulin ihanista äänistä ja ihanan saastaisista soittajista luen ensimmäistä kertaa Sinun mainostamanasi. Tunnustaisikohan Paakkunainen olevansa saastainen?

Muissa suhteissa olen samaa mieltä kaupallisuudesta kuin sinäkin. En vain ole ihastunut siihen, että KU:n kirjoittaja yhtyy musiikista puhuessaan melkein samaan taantumuksen kuoroon kuin porvarilehtien toimittajat Seppo Nummi ja Seppo Heikinheimo. Sillä he kyllä yhtyisivät puheisiisi.

ILPO SAUNIO

 

7.7.69 su klo 21.45 MTV: "Soso!" (Soulset)

"Piiri pieni pyörii, lapset siinä hyörii -viihdeohjelma. (Antti Kaskia)

"Kyseessä saattaa olla tämän kokoonpanon viimeisiä TV-esiintymisiä, sillä Paakkunainen on kaavaillut itselleen ensi syksyksi uutta ja entistä ehompaa orkesteria." (Antenni 7-13.7.)

- Soulsetin viimeinen TV-esiintyminen oli myös pienehkö fiasko. Mitähän oli ajettu takaa moisella play-back-fibauksella?

- Ei riittänyt, että Harri Saksala jätti Soulsetit, vaan kävi niin ikävästi, että koko bändi hajosi. Syksyllä on odotettavissa parikin uutta "rautaista" bändiä.

- Harri Saksala on jättänyt Soulsetit. Syynä lienee musiikista johtuvat erimielisyydet.

 

Helsingin sanomat - Julius Heikkilä: Soulset-Vesala

"Contemporary Finnish -LP:n arvostelu (Finnlevy SFLP 9501)

Levyllä Nykysuomalaista - Contemporary Finnish - esittelee taitojaan kaksi orkesteria tehden puoliskoillaan toisistaan miltei täysin poikkeavaa musiikkia. Ykköspuolella kuulemme Soulsetia, joka nimensä mukaan suoltaa tyylillisesti melko oikeaoppista, tosin sangen omailmeistä soulia. Kakkospuolella esiintyy Edward Vesalan Jazz Band. Jälkimmäinen koostuma askartelee väljemmillä vesillä, avantgarde jazzin parissa.

Soulsetin instrumentaalinen puoli on tälle ahtaat tyylirajat omaavalle musiikille sangen tyypillinen, joskin puhaltajia yleensä on enemmän: Mike Koskinen - trumpetti, Seppo "Parooni" Paakkunainen - sopraano- ja tenorisaksofoni sekä huilu, Ilja Saastamoinen - kitara, Hessu Virtanen - bassokitara, Mamba Koskinen - piano, Edvard Vesala - lyömäsoittimet sekä Harri Saksala - laulu ja harmonikka.

Takakansi ilmoittaa demokraattisesti kaikkien kappaleiden säveltäjiksi ryhmän kokonaisuudessaan, mutta yleisesti tiedetään tuotteliaimmaksi yksilöksi Soulsetia musiikillinen johtaja Paakkunainen. Sama tietolähde kertoo sanoittajana toimineen niiden tulkitsijan Saksalan.

She Was Fifty-Four on formattu 5/4- tahtilajiin ja luonteeltaan lähinnä popjazzia. Ainoana kappaleena näistä viidestä siinä ei laulua ole lainkaan, joka taasen tarjoaa oivalliset mahdollisuudet instrumentaalisolistien ja yhteissoiton tarkastelulle. Jo tämä ensimmäinen sävellys toteutettuna riittää todistamaan kumpaisenkin korkean laadun. Huolimatta vähemmän käytetystä ja siksi oudommasta tahtilajista solistit soittavat vapautuneesti ja huomio kiintyy varsinkin tuoreeseen trumpetistilöytöön Koskiseen, joka suorastaan, yllättää. Paakkunaiselle uusi soitin sopraanosaksofoni soi varsin kauniilla äänellä ja mukautuu taipuisasti tämän monitaiturin musiikillisiin aivoituksiin. Viehättävänä piirteenä esityksen varrella pidän perättäisten soolojen alku- ja loppupäiden osittaista limittämistä päällekkäin. Eli siis, kun edellinen soolo hiipuu loppuaan kohden, siihen liittyy toinen, joka hiljalleen siirtyy hallitsemaan temmellyskenttää.

Seuraavat neljä sävellystä muistuttavat siksi paljon toisiaan tempojensa, käsittelytapansa sekä sielunsa puolesta, että tärkeiden poikkeamien keksiminen tuottaa päänvaivaa. Pienoisen ramaisun vaaran torjuu esimerkillisen hyvä soitinnus tahi orkestrointi, mutta myös laadullisesti miltei rikkeettömät muusikkojen sekä laulajan suoritukset, joista mainitsisin eritoten bluesin I Feel Lonely, jossa Paakkunainen improvisoi erinomaisesti taustaa laululle, vaihtaa räpäyksennopeasti tenoriinsa puhaltaen erittäin selväpiirteisen soolon, ja jatko jälleen sopraanolla taustoittaen. Muut kappalenimikkeet näyttävät paperilla seuraavilta: Merry Gull, Ain't A Bit of Happiness ja Five Days Later.

Kääntöpuolella esiintyy kolme Soulsetin entistä jäsentä Edward Vesalan Jazz Bandissä; Juhani Aaltonenhan (tenorisaksofoni ja huilu) soitti e.m. orkesterissa ennen Koskista. Lisäksi ovat mukana Eero Ojanen, piano, Pekka Sarmanto, ja Teppo Hauta-aho, bassot, sekä Paakkunainen - viimeksi mainittu kahdella ja Hauta-aho yhdellä levypuoliskon neljästä nimikkeestä. Täkäläisessä musiikkimiljöössähän free jazzia on harrastettu sangen niukasti ja tätä joukkiota sopii ilman muuta nimittää k.o. suunnan eturyhmäksi eli eturyhmä-seksi.

…Vaikkakaan LP kokonaisuudessaan ei niinkään maailmaa mullistele, on se silti tärkeä lenkki meikäläisen musiikin historiassa näin jää Soulsetista jonkinlainen pysyvä dokumentti ja myös ensi kertaa on saatu taltioiduksi levylle kotimaisten voimiemme tekemää vapaata jazzia..
J. A. Heikkilä

Ilta-Sanomat (Päiväämätön) - Josef Braun: Nykysuomalaista

INTRO (1969?): SOULSET ON HAJONNUT
Syynä hajoamiseen ovat luultavasti ainakin keikkapalkkioiden pienuus ja yhtyeen keskinäiset erimielisyydet. Laulusolisti Harri Saksala lähti nostelemaan ensimmäisenä ja sen jälkeen levähti koko yhtye. Soulset koki hurjimman menestyksen viime kesänä Mustikkamaan pop-festivaaleilla sekä Bulgarian festivaaleilla. Viime syksynä yhtye oli Suomen suosituin, mutta pitkä kevät tylsistytti koko touhun ja heinäkuussa huomattiin, ettei enää kannata jatkaa samaan tyyliin. Nyt vain jännäämme, mitä voimakaksikko Vesala- Paakkunainen tarjoaa seuraavaksi Suomen pop-kansalle. Tuskin he ainakaan menevät nurkkaan homehtumaan.

 

1969 lopussa - Mikä lehti? :
Viime syksynä toimintansa lopettanut Soulset oli maamme kansainvälisesti menestyksekkäin popyhtye. Voittihan se Romaniassa [?] järjestetyn suuren orkesterikilpailun hankkien täten mainetta nimenomaan kansan-demokratioissa. Valitettavasti voitosta ei koitunut pojille kuitenkaan mainittavampaa käytännön hyötyä esimerkiksi ulkomaisten esiintymis-tarjousten muodossa, joten edessä oli sekä ideologisista erimielisyyksistä että taloudellisista pulmista johtuva hajoaminen.

Soulsetin johtajat, saksofonisti Seppo Paroni Paakkunainen ja rumpali Martti Edward Vesala, perustivat            nyt kumpainenkin oman yhtyeen. Paakkunaisen joukkueen nimeksi tuli UTOPIA, kun taas Vesala rupesi kutsumaan miehistään komeasti APOLLOKSI. Molemmat uudet yhtyeet herättivät tietysti heti suurta huomiota poppareiden keskuudessa, joskaan eivät pystyneet täyttämään täysin Soulsetin jättämää aukkoa... Kumpaakin yhtyettä rasittavat vielä jossakin määrin Soulsetin perinteet, joskin soul on tyylisuuntana jo auttamattomasti vanhentunut.

 

29.12.69            Soulset: Nykysuomalaista - Contemporary Finnish;
                         Finnlevy SFLP 9501 - B-puoli

>?             Soulset on muisto vain, mutta jäihän sentään erinomainen LP todistamaan bändin kyvyistä.

SOUNDI 3 / 1980 ss. 58-60 Jussi Raittinen:
Komppikitaristi kiittää kärsivällisyydestä - Jussin eepoksen vihon viimeinen osa
(Paronin ja minun kasvokuvat jutun yhteydessä)

… ja nyt käydään sitten erittäin tärkeän ryhmän, Soulsetin kimppuun. Bändin nimi on jutuissa jo aiemmin vilahtanutkin.

SOULSET: Five Days Later (Ks. MAF 70-74)
Kannessa lukee julkaisupäivämäärä 1.12.1969, mutta tuolloin tämä suomalaisen rockin väriläiskiin kuulunut yhtye oli jo auttamattomasti hajonnut. "Five Days Later" on Finnlevyn tuottamalta LP:ltä "Cotemporary Finnish Music", johon lienee saatu jostain valtionkin tukea. Toisella levypuoliskolla soittaa nimittäin kokeilevaa jazzia Eetu Vesalan yhtye. Sarjassa ilmestyi samoihin aikoihin toinenkin levy, jolla oli Jarmo Sermilän ja Teemu Hauta-Ahon kamaa.

"Five Days Laterissa" paljastuu vielä viimeisenkin Soulsetin rivistön asema todella suomalaisen 60-luvun lopun soulin kärkiporukkana. Piisi on äänitetty joskus elokuussa bändin ollessa juuri hajoamassa. Alkunsa Soulset sai keväällä -68, ja alkuperäiseen rivistöön kuuluivat Seppo "Paroni" Paakkunainen (tenori- ja baritoni-saksofoni ja huilu), Juhani Aaltonen (altto, tenori ja huilu), Pekka Laitinen (urut), Ilpo Saastamoinen (kitara), Matti Bergström (basso) sekä Edward Vesala (rummut). Laulajaa ei aluksi ollut, vaan soitettiin Mar-Keys -tyyppistä memphisläistä instrumentaalisoulia, johon -67 Boyseissa yhdessä Paronin ja Laitisen kanssa ollut irlantilainen Ken McLeod oli miehet tarkemmin tutustuttanut.

Ensimmäinen (???) keikka oli SKDL:n vappujuhlassa -68 Helsingin Suurkirkon portailla, ja homman lienee järjestänyt Ilja (???), joka oli vähän aikaisemmin muuttanut Helsinkiin opiskelemaan, ja joka toimi aktiivisesti kansandemokraattisessa liikkeessä (???)(!!!). *** Iljan merkitys tässä mielessä muusikoille yleensä on hyvinkin tärkeä, olihan hän myös nuorten muusikoiden ammattiyhdistystoiminnan pioneereja hieman myöhemmin toimien Popmuusikot ry:n ensimmäisenä puheenjohtajana. Rivistö muuttui kesäkuussa ensimmäisen kerran Bergströmin vaihduttua vain 14-vuotiaaseen basistimeedioon Heikki "Häkä" Virtaseen. Samoihin aikoihin vakiintui laulajaksi Al Sharp, Tukholmassa vaikuttava mustaihoinen, joka ei tainnut kuitenkaan olla amerikkalainen vaan Afrikasta [= Sudanista] kotoisin. Ringa ja kaksoset käväisivät jossain vaiheessa kuvassa, ja bändi teki heille muistaakseni ainakin yhdet levytaustat.

Tällä kokoonpanolla ryhdyttiin sitten valloittamaan Suomea, ja komeasti se onnistuikin, sillä musiikki oli korkealuokkaista ja show kovaa Alin eläytyessä lauluunsa tavalla, mihin täkäläiset eivät juuri pystyneet. Bändin kunditkin tekivät lavalla omaa koreografiaa, varsinkin Junnu ja Paroni tekivät hommansa saumattomasti. Ja väriläiskänä istui rumpujen takana Eetu, joka tuohon aikaan oli varsinainen hulluttelija ja show-mies. Eetu hoiti myös bändin myynnin vanhalla rutiinillaan ja saikin todella huimia palkkioita sovituksi.

Viime osassa kertoilin heinäkuun rukouslauantaina -68 Mustikkamaalla järjestetystä rockfestivaalista, ja siellä Soulset todella räjäytti pommin. Kansa tuli aivan villiksi.

Vuosi 1968 oli myös Nuorison Festivaalin ja Maailman Ylioppilaiden vuosi, ja ne pidettiin tuolloin Sofiassa, Bulgariassa. Edistyksellisenä yhtyeenä Soulset matkusti noille juhlille ja osallistui festivaalien popyhtyekilpailuun ja voitti - yhtyeen jokainen jäsen sai oikein kultamitalin (???). Suomalainen lehdistö vaikeni tapauksesta tapansa mukaan lähes kuin muuri. Lista, Lipsasen kiertueromanssit sekä uusi komeetta Tapani Kansa olivat paljon "mielenkiintoisempia" aiheita.

Syksy toi jälleen pari miehistönvaihdosta. Laulajaksi tuli juuri hajonneesta Top-mostista Harri Saksala, ja koululainen Häkä Virtanen vaihtui New Joysien kitaristiin, Auvisen Joriin, joka ryhtyi nyt basistiksi. Tämä kokoonpano pääsi sitten levyllekin asti, ja ensilevy oli Scandialle tehty Pekka Laitisen sävellys "Ahdistus". Bändin suosio oli valtaisa, ja Stumpin karvapäälistan kärjessäkin taidettiin keikkua.

Muistan yhden konsertin Kulttiksella aivan vuoden -69 alussa. Bändin kundit olivat riisuneet yläruumiinsa paljaaksi ja maalanneet itsensä aivan kirjaviksi - jonkinlaisesta hippimeiningistä siis oli kyse. Vaan tämä Fleetwood Mac -konsertin järjestäjä, Heinosen Leksa, julmistui tempauksesta niin, ettei meinannut päästää kundeja lavalle. Vasta heidän siistittyään itsensä ja pantuaan paidat päälle sai konsertti hieman myöhästyneenä alkaa. Pukuhuoneessa oli kova taistelu, jonka Leksa kuitenkin voitti vedoten siihen, ettei Kulttiksen johto suvaitse moista käyttäytymistä. Tässä konsertissa heitti Soulset myös juuri tietoisuuteen tulleen Jethro Tullin kamaa. Oikein kahdella huilulla soitettiin esimerkiksi tuttu »Bourree».

Ilja sai jostain syystä tarpeekseen keväällä, ilmeisesti opinnot olivat loppusuoralla, eikä hänen tilalleen otettu ketään, vaan P. Laitinen ryhtyi basson varteen ja Jori Auvinen alkuperäishommaansa eli kitaristiksi. Harri Saksala ryhtyi myös uudelleen tuuttaamaan fonia, ja homma pelasi edelleen hyvin. Kesällä -69 bändi kuitenkin rupesi murenemaan niin musiikillisten kuin henkilökohtaistenkin erimielisyyksien runtelemana.

Hara ja Eetu perustivat Topmost-triossa soittaneiden Eero Luparin ja Holle Holopaisen kanssa Apollon, josta myöhemmin lisää.

Topmostista ja Soulsetista tässä pieni muistelu kesältä -68. Jonkun Toppari-ystävän kotona pidettiin ilmeisesti vanhempien ollessa kesälomalla useampipäiväiset bileet jossakin Tapiolan hienolla omakotialueella. Juomingeissa oli kaikenlaista säpinää, ja muistaakseni polkupyörän heittäminen katolle oli yksi mieliharrastuksista. Jossakin loppuvaiheessa Paroni sitten lopullisesti väsyi, ja Eetu, joka tunnetusti ei ota tippaakaan vaan pitää hauskaa aivan ilman kiihokkeitakin, päätti tehdä Paronille pienen kepposen.

Eetu kuskasi Paronin vasta avautuneen HYKS:in eli Hiltonin ensiapuasemalle esittäen vakuuttavasti, että Paronilla on joku kummallinen sairauskohtaus. No, Seppo otettiin sisään, ja kun hän sitten joskus iltapäivällä vieraassa ympäristössä virkosi, hän vaati oitis poispääsyä ja toitotti kovaan ääneen olevansa Parooni Paakkunainen. Johon ymmärtäväinen henkilökunta tietenkin vastasi, että aivan niin, kyllähän te parooni olette, mutta rauhoittukaapas nyt hieman, jospa ette aivan vielä lähtisi. No, pääsihän hän sitten pois, mutta monta päivää mies kulki tapahtuneesta mörkkinä Eetulle.

Topmost-jengi ja myös Soulset oli varsin läheisessä suhteessa Stump-lehteen. Tämän lehdenhän perusti keväällä -66 Ilkka Sysimetsä, tuolloin Roosterseissa urkuja soittanut nuori mies. Myöhemminhän hänet on tunnettu myös taiteilijanimillä Anssi Savioja ja Frederik. Stump oli alussa lähes underground-julkaisu, nyttemmin se kävisi kelpo fanzinesta.

Suomi-popin kuviot olivat tuolloin varsin pienoiset, kuten nykyäänkin, ja niitähän lehdessä pääasiassa kelattiin, juttuja brittipopista ja jenkkimusasta oli sopivassa suhteessa. Kotimainen pääsi siis lehdessä hyvin esille, mikä ei tuolloinkaan esimerkiksi Suosikissa niin kovin yleistä ollut, jos nimenomaan popmusiikista oli kyse.

… Vesalan Eetu ja Paroni olivat jo tuolloin varsin kokeneita kettuja rockbisneksessa,  ja Soulset, Apollo ja hieman myöhemmin Karelia ovat oivia esimerkkejä siitä, miten he osasivat hyödyntää taitonsa ja tietämyksensä paitsi taiteellisiksi voitoiksi myös taloudelliseksi menestykseksi. Trendin seuraaminenhan on iskelmän puolella varsin sattumanvaraista ja poukkoilevaa, mutta näissä Paronin ja/tai Eetun projekteissa oli aivan eri ote ja näkemys kuin jossain Danny-shown spektaakkelissa. Homma nimittäin hoidettiin Musiikin avulla.
…

Meillä on Popmuusikot ry:n ja European Musicin välinen työsopimus. Kundit saavat siinä lauantaisin 80 mk käteen ja viikolla 50 mk ja joskus jopa 30 rahaa. Eivät olleet suuria tienistit tuolloin. Popmuusikot muuten solmivat ensimmäisen työehto-sopimuksen nimenomaan Europea Musicin kanssa joskus loppusyksystä -69.

...

Eräänä päivänä Paroni, nyt siis Utopiassa, tuli huoneeseeni ja rupesi puhumaan perustettavasta Popmuusikot ry:stä. Perustettaisiin nuoria keikkamuusikoita varten Muusikkojen liittoon oma valtakunnallinen osasto, johon Saastamoisen Ilpoa kaavailtiin puheenjohtajaksi, Paronia varapuheenjohtajaksi  ja minua sihteeriksi.

Minun hommanani tulisi olla käytännöllinen toteutus ja taloushommien hoito. Suostuin hommaan, sillä en koskaan ollut tuntenut olevani kotonani Artisteissa, ja varmasti olin firman kaikkien aikojen kehnoin työntekijä.

Suuri Popmuusikot ry:n perustamiskokous pidettiin joulukuun puolivälissä Natsalla, ja väkeä oli paikalla yli kaksisataa. Innostus oli valtava, osittain jo senkin takia,

että nyt tehtiin ammattiyhdistystä, jossa nuori polvi itse oli asioistaan päättämässä. Toki nuoria muusikoita jo pitkin 60-lukua oli kevyen musiikin puolelta liittynyt Liittoon, mutta näin tapahtui lähinnä tanssiyhtyeissä. Popmuusikoita pidettiin varsin yleisesti vanhemman muusikkoväen, niin klassikoitten kuin tanssimuusikoidenkin ja erityisesti jazzväen piirissä kovasti ammattitaidottomina ja amatööreinä ja täten oikeastaan Liittoon epäkelpoina. Asenteet olivat kuitenkin hiljalleen lientymässä, ja nyt kun uuden osaston johtoon saatiin viittä vaille valmis musiikkitieteen maisteri ja tunnettu pedagogi Ilja sekä tunnettu jazzmies Paroni niin ei kovin helposti enää voitu hankettamme tölväistä järjestyneen ammattiväen piirissä.

Ensimmäisessä hallituksessa oli meidän kolmen lisäksi ainakin Vesalan Eetu, joka olikin itse asiassa yksi perusidean ympärillä puuhanneista kundeista, Hasse Walli, Rune Leskinen, Orient Expressin Markku Runne sekä Smokingseja liidaava sekä omaa liiketoimintaansa aloitteleva Matti "Saara" Sarapaltio.

Tuosta vanhemman polven suhtautumisesta meihin vielä sananen. Se oli joskus aika kornia, mutta mielestäni aivan yhtä ikävällä tavalla suhtautuvat monet ikäiseni ja jopa minua yli kymmenen vuotta nuoremmat (olen 36) "pidemmälle" edistyneet ammattitoverit tämän päivän nuorimpaan polveen, erityisesti uuden aallon edustajiin. Aivan samoja kliseitä kuulee nyt kuin kymmenen, viisitoista vuotta sitten me saimme kuulla jazz/tanssimuusikoiden suusta. Olen luullut, että rockmusiikin yleistyminen (sehän vaikuttaa tänä päivänä kaikessa kevyessä musiikissa) myös suvaitsevampi suhtautuminen nuoreen polveen muuttuisi. Olemmeko todella unohtaneet, mitä oli olla nuori, innostunut sekä pää täynnä asioita, joita ei vielä käytännössä ehkä aivan "oikealla" tavalla osaa toteuttaa? Toivottavasti emme!

Siirtymiseni kevyen musiikin kaupallisista jakelutehtävistä ammattiyhdistysliikkeen riveihin aiheutti minussa sangen nopean poliittisen tiedostamisprosessin käynnistymisen. No, olinhan jo kahdenkymmenenkuuden, irtautumassa lapsuuden-kodin vaikutuspiiristä ja aikaperspektiiviä kahteen sangen voimakkaaseen asenteen-muokkaajaan, nimittäin kouluun ja asepalvelukseen, rupesi olemaan tarpeeksi ns. elämänkatsomuksen syntymiselle.

Radikaali opiskelijaliike oli alkanut jo tuossa 60-luvun puolenvälin tienoilla, ja vuonna -68 oli se varsinainen "hullu vuosi". Minä en kuitenkaan ehtinyt vielä tähän junaan mukaan, ehkäpä siksi, etten kovin paljon pyörinyt varsinaisissa opiskelija-ympyröissä.

Sitoutumiseni työväenluokkaan tapahtui siis ammattiyhdistysliikkeen ja käytännön työelämän kokemuksen kautta, ja tämä on näin jälkeenpäin ajatellen muodostanut minulle sen perustan ja motiivin pysyä mukana musiikkibisneksessä - sellaisen jokainen taiteilija tarvitsee. Selvä oivallus siitä, että myös viihteen alueella vallitsevat samat taloudelliset peruslait kuin muuallakin työelämässä vähentää melkoisesti tässä hommassa niin tavallista identiteettikriisiä, samoin kuin myös se, että johdon-mukaisesti pitää itseään työntekijänä eikä jonkinkarvaisena yksityisyrittäjänä. Jos minusta ei olisi tuolloin tullut ammattiyhdistysaktiivia ja kommunistia (en tosin ole puolueen jäsen), on varsin todennäköistä, että olisin jo aikoja sitten lopettanut musiikkihommat, ainakin rockmusiikin puolella.

Mahdollisesti olisin jonkin huonosti menestyvän ohjelmatoimiston pomo, taikka istuisin jossain levy-yhtiössä käyden mahdollisesti viikonloppuisin keräämässä sekiinit salkkuun humppatansseissa vanhan nimen varjolla. Kenties olisin rikaskin. Ammattiyhdistyshommissa en ole juuri palkkaa saanut, mutta varsin rikkaita kokemuksia sitäkin enemmän. Suuren osan varsinaisesta poliittisesta työstäni olen tehnyt esiintymällä eri järjestöjen tilaisuuksissa sekä yksin että myös Boysien kanssa. Yhtenä vaikuttavimmista kokemuksistani tällä saralla muistuu vieläkin mieleen Teiniliiton kevätfestivaalit pääsiäisenä 1974 Jyväskylässä.

Jospa tähän siteeraisin loppulauseeni Simo Talvitien vuonna 1975 kokoamasta nuorten kansalaisten mielipidekirjasta "Entä minun isänmaani?": "Toivon kuolevani eläkkeellä olevana kansantaiteilijana sosialistisessa Suomessa". Se kiteyttää lähes kaiken sen mihin elämässäni pyrin...

*** Raittinen lienee saanut tietonsa seuraavasta Lehtosen tietosanakirjasta!!! Asia ei siis pidä paikkaansa, vaikka  en muistakaan asiain kulkua tarkkaan. Voisin ajatella, että Ilpo Sauniolla on ollut tässäkin sormensa pelissä.

 

Päiväämätön: Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja 2
Soundi-kirja 24 Tampere 1983, ss.550-552

SOULSET
Soul tuli Suomeen 60-luvun lopulla ja Suomessa sen kärkiporukaksi muodostui keväällä 1968 Helsingissä perustettu Soulset. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Islanderseista lähteneet saksofonisti/huilisti Paroni Paakkunainen ja urkuri/pianisti Pekka Laitinen sekä saksofonisti/huilisti Juhani Aaltonen, kitaristi Ilpo Saastamoinen, basisti Matti Bergström ja rumpali Edward Vesala. Alkuvaiheessa ei yhtyeessä ollut laulajaa, vaan Soulset soitti Mar-Keys-tyyppistä instrumentaalisoulia, johon Paakkunainen ja Laitinen olivat tutustuneet 1967 Boys-yhtyeessä soittaneen irlantilaisen Ken McLeodin välityksellä.

Ensimmäisen keikkansa Soulset soitti Helsingin Suurkirkon portailla SKDL:n vappujuhlassa 1968. Homman lienee järjestänyt vähän aikaisemmin Helsinkiin opiskelemaan muuttanut Saastamoinen, joka toimi aktiivisesti kansandemokraattisessa liikkeessä ja oli sittemmin myös nuorten keikkamuusikoiden ammattiyhdistystoiminnan pioneereja toimien joulukuussa 1969 perustetun Popmuusikot ry:n ensimmäisenä puheenjohtajana. (> Ks. Raittisen edellinen artikkeli!] [Juttu jatkuu...]

[Vrt. Jussi Raittisen juttu ja väärä legenda, että IS olisi järjestänyt Soulsetin I vappukeikan Tuomiokirkon portaille.]

 

Päiväämätön - Hessu Virtanen (1988?)… Vladimir "Nikke" Nikamo kitarassa. Se hajosi jo keväällä -68 ja samaan aikaan Soulset-yhtye etsi basistia, ja Holle Holopainen suositteli mua Soulsettiin, jossa oli Paroni, Eetu, Junnu (Aaltonen), Ilja Saastamoinen kitarassa, urkurina Pekka Laitinen ja Al Sharp -niminen "amerikkalainen soul-laulaja" sudanilainen kaveri. Mä pääsin siihen bändiin, ja se kesä oli Soulsetille läpimurtoaikaa, siitä tuli Suomen suosituin bändi. Soul oli silloin kova sana, täällä kävi niitä soulpaketteja ja Benno & Tarrolla oli oma Soulshow seuraavana kesänä. Mutta tämä oli siis kesä -68, meillä oli kova suksee, kierrettiin ympäri maata ja ulkomaitakin.

- Olitko sä sillä Bulgarian reissulla?
- Joo, mä olin. Voitettiin siellä joku skaba.

- Miltä se reissu tuntui, olit aika skidi silloin?
- Vaikea funtsata, mä tosiaan olin niin poju, aika vihreä ja kipsissä, ei siitä paljoa tajunnut.

- Miten sä pääsit himasta tuommoselle reissulle?
- Ihan OK, vanhemmat oli myötämielisiä. Mä hoidin koulun kuitenkin kunnon pojan tavoin…

… Teitkö Soulsetin kanssa mitään levylle?
- Yksi levy tehtiin jossa oli jotain "Contemporary Finnish Music" Siinä on toisella puolella jotain… oisko Ojasen Ertsin vai kenen... (Edward Vesalan - lat. huom.) jazzia ja toinen puoli Soulsetiltä, jotain ihme sekasikiömusaa, soulahtavaa. Mä en enää silloin ollut bändissä, se oli kesää -69, mutta ne pyysi mut mukaan siihen.

 

24.1.92 Helsingin Sanomat (B9) - Harri Uusitorppa: Paakkunainen, musiikkien kaikkiottelija  
            (> Lehtiartikkelit 90-)
...Pian Paronilla oli jo oma yhtye, stumppien ja suosikkien karvapäälistojen kärjessä keikkunut Soulset.
Uteliaisuutta? Ennakkoluulottomuutta?
"Mä innostuin soulista heti, kun se joskus vuosikymmenen puolivälissä kipusi Amerikassa listoille."
Parissa vuodessa Soulset oli historiaa...

 

Suomalaisen rockin historia (Jee jee jee)
Toim. Seppo Bruun, Jukka Lindfors, Santtu Luoto, Markku Salo, WSOY 1998
(Kuvateksti: Soulsetin neekerisolisti oli suuri nähtävyys, mutta Al Sharp tapasi muistuttaa: - James Brown astuu lavalle ja kävelee viisi askelta ansaiten 5000 markkaa. Minä kävelen 5000 askelta ja ansaitsen viisi markkaa. - Vas. Pekka Laitinen, Junnu Aaltonen. Al Sharp, Paroni Paakkunainen, Häkä Virtanen, Ilja Saastamoinen.)
… Jopa Soulset kritisoi Scandiaa siitä, ettei se ollut suonut soulin sanansaattajille ainuttakaan hittikäännöstä. "Muut sai kyllä listapiisejä levytettäväksi, mut meidän piti tehdä vaan soulia." Kun bändi vaihtoi firmaa ja sai työstettäväkseen Beatles-coverin 'Laulain työtäs tee', Eetu Vesala tihkuikin tyytyväisyyttä: "Sen pitäis mennä kansaan. Duunaritki voi viheltää sitä unissaan. Meill on siinä hyvä meininki, kaadetaan tuoleja ja kolistaan muutenkin. Oikeen rautaa."

 

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=95&t=822&a=10273
Elävä arkisto / Musiikki / Rock/pop: ilmiöt / 60-luvun pop /
30.09.1968 | kesto: 0:51 (Ks. video) - Anki ja Soulset Sofian festivaalilla

 

11.4.2007 ke Helsingin Sanomat - Harri Uusitorppa: Uusin soul-lähettiläs on Tuomo

 

21.1.2011  Keskisuomalainen:  Love Records vilauttelee arkistojaan Facebookissa

Love Records avaa Facebooksivuillaan Löytöjä-osaston. 45 vuotta täyttävän Love Recordsin Löytöjä-osastolla on kuultavissa kuukausittain vaihtuva single-harvinaisuus, jota ei löydy miltään myynnissä olevalta julkaisulta.

Sarjan avaa Pekka Laitisen vuoden 1969 single Pois kuljen pääni painaen. Laitinen sanoitti kappaleen Tsaikovskin Joutsenlampeen. Sovitus on Seppo "Paroni" Paakkunaisen käsialaa. B-puolella kuullaan Paakkunaisen ja Laitisen Kaksin aina kaunihimpi. Paakkunainen ja Laitinen musisoivat kumpikin 1960-luvun lopulla Soulset-yhtyeen riveissä.

IS:            Souljumppa-LP:n tiedot puuttuvat täysin.