1993-05 UDMURTIA-MORDVA

1993 & 2005 UDMURTIA-MORDVA

> 1993         8.10. Lähtö Moskovaan, 9.10 Moskova - Izevsk (10.10 - 18.10.)

                  12 -16.10.93 Udmurtia
                  (Izevskin Kielen ja kirjallisuuden instituutti - Irina Nurieva):

                  19.10. Izevsk-Saransk

                  20.-27.10. Mordva
                  (Saranskin yliopisto - Nikolai Bojarkin)

                  28.10. Saransk-Moskova,

                  29.10. Moskova-Helsinki.

                  Kari Hakala, Ado Lintrop, IS - 240 kuoroäänitettä

 

Global Music News 1993:
The next trip of Global Mobile will be to Udmurtia. Udmurtians are finno-ugric people living near the Valley of Volga in Russia. This journey is a part of GMCs bigger project on the music of finno-ugric peoples.

 

19.10.1993 MATKALLA JUNASSA MORDVAAN.

Ensimmäinen lumisade koivumetsän keskellä:

valkea maa, valkeat rungot, valkea taivas, välissä hieman harmaata.

Monta pitkää työpäivää takana, yhtä monta juhlaa työn päätyttyä -

usein jopa kaksi yhden ja saman päivän aikana.

 

Monta pimeää iltaa auton saapuessa hotellin eteen Izhevskissä.

Elämä on kuin hämähäkin seitti;

joskus pitkiä suoria lankoja

joskus kehää kiertäen.

 

On kierretty kyliä,

kuljettu pitkin kuraisia maanteitä, upottavia kylänraitteja -

joskus toisen auton vedettävänä.

On menty taloihin, joita reunustavat

kanatarhat, ankkalammikot ja hanhipolut,

etsitty takapihojen käymälöitä [tähtitaivaallisen yön helmasta],

kulttuuritalojen esiintymissalien takahuoneita,

toiselle tielle johtavaa toista tietä.

[jonka varrella olevat tienviitta osoittaa toiseen suuntaan.]

 

Tervetulotoivotukset leivän, suolan ja laulun kera.

Sisällä notkuva juhlapöytä,

jonka päällä ruoka-astia kolmessa kerroksessa.

Viinalaulut, komushka... malja toisensa jälkeen,

[ja sitä ennen 'vielä yksi',] suupala toisensa jälkeen

ja taas uusi malja - uudelta ihmiseltä.

Ja kotimatkalla auto vaipuu uneen. Uutta päivää odottaen.

 

[Kunnes:]

Valonheitin syttyy, nauhurit pyörivät,

videokamera käy tallentamaan

rekryyttilaulua, suruvirttä, häälaulua,

morsiamen saattolaulua tai juomalaulua,

vanhaa laulua, uutta laulua,

kolmisävelikköä sekarytmeineen.

Nimien ja syntymäaikojen loputon rihma

käsittämättömällä kielellä.

Kynät suihkuttavat laulujen sanoja halvalle lähikaupan paperille.

 

Niin monia vanhoja kasvoja,

joskus niin väsyneitä -

joskus jopa pelokkaita.

Ihmiselämän syrjäseutujen kirjo tallentuu

kirjavilla muistiintallennusvälineillä.

Tallentajien elämän kirjo

kaareutuu äänettömänä todistajana takaseinälle

videolampun värittömänä varjokuvana.

 

Poissa jo nämä pitkät rasittavat päivät

poissa näkyvistä

koteloihin kätkeytyvinä videonauhoina,

valokuvakansioiden suljetuilla sivuilla

mielen vedenpinnan alla

- pulpahtaen näkyviin silloin tällöin -

kuin sattumalta - joka kymmenes vuosi.

 

Silti on jotakin joka elää.

Elää kuin siemen,

joka ei tiedä odottavansa.

Ja kun alkaa vihdoin kasvaa,

ei enää tiedä olleensa siemen.

Ei muista siemenen unta.

 

Luulee syntyneensä valmiina kukkana

tietämättä oikeastaan omaa tehtäväänsä.

Luulee syntyneensä vain kukkimaan,

eikä käsitä,

miksi mehiläinen käy ja lähtee pois.

 

Eikä mehiläinen puolestaan tiedä kuin

oman tehtävänsä kulkea paikasta toiseen.

Ei tiedä siemenestä mitään.

Luulee tekevänsä tätä,

mutta tietämättään -

tekeekin myös tuota.

 

Ja näin elämä jatkuu

tietämättömyyden kannattamana.

Jos tietäisi,

alkaisi tehdä kauppaa,

alkaisi kiristää,

alkaisi kieltäytyä.

Voisiko tieto tuhota tämän Paratiisin?

 

Juna kulkee omia kulkujaan

tietämättä, minne matkustajat

lopulta päätyvät.

Ei heidän matkansa lopu

pysäkillä eikä asemalla,

vaan jatkuu paikasta toiseen

(hunajaa etsien)

- toisella junalla,

toisena ajankohtana.

 

Tai sitten:

Joku toinen jatkaa sitä samaa matkaa,

minkä ensimmäinen sai päätökseen.

Sillä ihmiset kuolevat,

mutta matkallaolo on ikuista...

ja musiikki...

 

 

 

20.10.93. ÄÄNITYSMATKA MORDVASSA

Ruzaevskijn alue: Syzgarjen kylä

Neljä ihanaa vanhaa ämmää esittämässä itkuja, häälauluja, rekryyttilauluja - ehkä vähän tuhmiakin lauluja (huliganskaja pesni?). Ei tervetuliais-vastaanottoa mutta kaiken päätteeksi hyvä illallinen - juomineen. Tehokas työpäivä, yötä Saranskissa luterilaispapin (Mikis Mishin) viihtyisässä kodissa ristinkuvan alla. Parempi kuin hotelli. Paikan päältä ostetut punaiset Sonyn C-kasettinauhat osoittautuivat aivan kehnoiksi.

Kalevalainen melodiikka hyppii silmille! Itkut alussa olivat vertaansa vailla. Erinomainen lauluryhmä. Nikolai Bojarkin osaa asiansa - haastattelut, tietojen keruu, unohtuneiden laulujen esiin kaivelu. Viime yö junassa oli aivan hirveä kuumuuden vuoksi. En saanut nukuttua. Yksi viikko on takana. Mordvan kielen ääniasu on jotenkin lähempänä suomea kuin udmurtia. Kuoro oli erinomainn.

Talojen päätykoristelu eroaa udmurtilaisesta. Tulimme läpi Tataarien ja Tshuvassien alueiden yöllä junassa (Kazan jne.). Metsät kadonneet, vain eroosion raapimat pellot. Ensilumi satoi eilen päivällä Udmurtiassa.

 

21.20.93         Levzhan mokshakylä

Jälleen uuteen kulttuuriin sopeutuminen. Kamera tallentaa toinen toistaan erikoisempia kansallispukuja. Ääninauhalle tallentuu aarteistoa: lyyrisiä, eeppisiä, kalenteriin, jouluaikaan tai henkilöihin liittyviä, mytologisia, lintu- yms. eläinaiheisia, piiri-, rekryytti- ja häälauluja, rakkausmagiaan tai kuolemaan liittyviä lauluja harmonikkasooloja, pakanallisia uhrilauluja, lyriikkaa ja epiikkaa, nurten tyttöjen ja vanhempien mummojen esittäminä. Voi tätä paljoutta! Itku (n:o 41 - myöhempi huomautus) Afghanistanissa kuolleelle sotilaalle sisältää kalevalaista melodiikkaa muistuttavan litania-aiheen kuten sitä edeltäväkin kolmisävelikkö-itku.

 

22.10.93 Dubenkin alue, Tshindjanovon ersäkylän kulttuuritalo

- Urzjanka -ryhmä (Melodija C30 29309006 v. 1989).

Kylän kylmässä kulttuuritalossa yhdeksän uskomatonta vanhaa rouvaa. Itku ei meinannut loppua ollenkaan. Minun nauhani loppui ensin. Mustaa multaa, metsättömiä, eroosion kovertamia maisemia. Hätkähdyttävä puhesoundin samankaltaisuus suomenkielen kanssa. Itkuissa kalevalainen melodia (litaniatyyppi?!) kuten mokshalaisillakin. Ja jokapäiväinen ylenpalttinen juomatarjoilu; pitäisikö itsekin opetella eri kuorojen suosima laulu 'Humalan äiti'?

 

23.10.93         Kotshkurovon alue, Muranj -kylä

Parikymmentä uutta lauluäänitettä Kyyhky -melodiasta itkuihin. Taidekoulussa ihailimme ja saimme maalaiselämää tai mytologiaa kuvaavat puuveistokset. Esimerkillinen kansantaiteen koulutuspaikka.

 

24.10.93 Staraja Terizmorga - kulttuurikeskuksen mokshakuoro

Yksi meidän korvillemme parhaita esiintyviä kuoroja. Vaimojen 12-henkisestä kuorosta erottautui vielä vanhojen naisten seitsenhenkinen pienryhmä mm. tataarilaisaiheisine lauluineen. Matkaväsymys alkaa painaa, eikä oikein enää jaksa kirjoittaa.

 

25.10.93 Tenjgushevon alue, Narovatovon mokshakylä

Matkattu Saranskista n. 200 km länteen, Moksha-joen yli lähes Mordvan länsirajalle. Ensimmäinen lumiräntäkeli. Ajamme kesärenkailla jarrut epäkunnossa. Kukaan ei juuri puhu matkan aikana. Olemme tällä viimeisellä matkalla kaksi vuorokautta. Täältä ostamamme kasetit olivat täysin kelvottomia. Isäntä-pappimme valmistaa erinomaista kaurapuuroa. Alamme jo olemaan valmiita palaamaan Suomeen.

Aado Lintrop on kovassa nuhassa, eikä puhu paljoa. Tasaista laakeaa masentavan tuntuista maisemaa. Ei paljon puita - metsistä puhumattakaan, vain harmaata lumisadetta. Tämä länsiosa näyttää jopa köyhemmältä kuin muu Mordva. Kuitenkin tummahkoja miehiä tulee vastaan Mercedes Benzillä. Kunhan vielä jaksaisimme nämä kaksi päivää. Sitten helpottaa.

Teitä pitää kysyä perille, koska karttoja ei ole. Parhaat kuorot olivat kahtena ensimmäisenä päivänä ja erityisesti eilen. Kaiken päätteeksi paras yllätys kyllä oli kuitenkin tämä viimeisenä ollut Narovatovon mokshakylä mytologisine lauluineen, pääsiäisaiheineen sekä filmille tallentuneine kehtolauluineen. Lopun kruunasi seitsemän naisen samanaikaisesti esittämä kuolinitkukohtaus, joka kuvasi arkun kantamista talosta ulos. Eräs elämäni suurimpia kokemuksia!

Viimeinen äänitysmatkan yö  Temnikov’issa. Alkaa matka takaisin Suomeen arvokkaan kokoelman kanssa.

_____

 

Kiitos mordvalaiset ja vastomózhonok!

 

Ilpo Saastamoinen

 

 

 

 

 

 

 

04.11.93 Tromsø, Norja (jälkikirjoitus)

Matka Udmurtiaan ja Mordvaan oli jälleen yksi kulttuurishokki elämässäni. Talvi tuli perässämme heti Udmurtiasta lähdettyä. Mordvassa olimme jo alkutalven keskellä. Moskovassa satoi lunta koko paluumatkamme viimeisen päivän. Moskovassa otimme valokuvia historiallisella hetkellä puoliksipalaneen parlamenttitalon edustalla panssarivaunujen ja sotilaiden keskellä. Kävimme vielä saunomassa suomalaisen Neste Oy:n toimistotalossa, jossa Kari Hakalan tytär oli työssä.

Kuvaaja-tulkkinamme oli Ado Lintrop Tarton yliopistosta. Hän siis toimi samanaikaisesti tulkkina, mutta väsähti tilapäisesti siihen työhön jo matkan alkuvaiheessa. Udmurtian Izhevskin yliopistossa jouduin yllättäen pitämään esitelmäni englanniksi (josta se käännettiin venäjäksi), sillä Ado hermostui ja lopetti kääntämisen [tilapäisesti], koska unohti, mitä sana 'viesti' on venäjäksi (vjestj). Jotenkin nämä asiat kuitenkin pysyivät hallussa - Karin hyödyntäessä myös kaikki puhevenäjäntaitonsa, mikä helpotti Adon työtä.

Udmurtiassa matkanjohtajana oli Irina Nurieva - ihastuttava nainen, jonka olen tavannut jo Tarton kongresseissa vuosia sitten. Tarkoitukseni on auttaa materiaalin nuotintamisessa Irina Nurievaa, sillä udmurtien musiikissa näyttää vallitsevan sama sekatahtilajisuus kuin saamelaistenkin musiikissa.

Nauhoitimme siis Mordvassa kansanmusiikkigurun Nikolai Boyarkinin johdolla yhteensä noin 250 laulua ja soitetta. Mordvan materiaalissa erityisen kiinnostavaa olivat itkut, joissa olin alustavasti havaitsevinani hyvin läheisiä piirteitä karjalaisiin itkuihin ja siltä osin myös kalevalaisen laulurunouden litania-tyyppiin, jonka mm. unkarilainen Bela C. Nagy on aikoinaan huomioinut (Huom. 2007: ks. esim. CD-1: n:o 9 ja CD-2: n:o 9). Muun jätän Boyarkinin huoleksi. Hänen ryhmänsä on nyt kutsuttu esiintymään Jyväskylän talveen -94.

 

 

28.1.94 Etnoidi (- Anu Laakkonen): Suomalais-ugrilaisen musiikin projekti

Maailman musiikin keskuksessa on meneillään projekti, jonka tarkoituksena on suomalais-ugrilaisen musiikin kartoittaminen. Projekti sai alkunsa 1990 Tartossa pidetyssä kokouksessa, jossa ryhmä sukulaiskansojemme musiikintutkijoita päätti koota kirjan, joka olisi ensimmäinen kattava yleiskatsaus kaikkien suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkiin. Artikkeleita varten on välttämätöntä kerätä kenttä-äänitteitä. Jo toteutuneita osaprojekteja ovat setukaiskuorojen äänitys 1990-1991, kenttä-äänitysmatka Mordvaan 1991, äänitysmatka hantien alueelle 1992, hantimateriaalin äänitys Budapestissa sekä matka Udmurtiaan ja Mordvaan 1993. Aänittämättä on vielä
marien, komien ja komi-permjakkien, mansien ja saamelaisten sekä mahdollisesti samojedikansojen ja
karjalaisten musiikkia.

Mikäli olet tutkimusmielessä kiinnostunut kerätystä materiaalista, ota yhteyttä Anu Laakkoseen Maailman musiikin keskukseen.

 

Matka Udmurtiaan ja Mordvaan 8.-29.10.1993

Matkan tekivät äänittäjä Kari Hakala Maailman musiikin keskuksesta ja Yleis-radiosta, videokuvaaja Aado Lintrop Tarton kirjallisuuden museosta ja Tarton yliopistosta sekä tutkija Ilpo Saastamoinen Maailman musiikin keskuksesta. Matka rahoitettiin opetusministeriön ja Yleisradion avulla.

Udmurtiassa yhteistyökumppanina oli kulttuuriministeriö ja Udmurtian historian, kielen, ja kirjallisuuden instituutti. Oppaana oli instituutin tutkija Irina Nurieva. Mordvassa matkat järjesti Saranskin yliopisto tutkija Nikolai Bojarkinin johdolla.

Musiikkia äänitettiin DAT-nauhurilla julkaisua varten, ja moniraitanauhurilla kuorojen
nuotintamista varten. Lisäksi kuvattiin 12 tuntia videonauhaa.

 

Matkaohjelma

1) Udmurtia

 

11.10.          Iževsk

12.10           Kuregovo (Glazov'in piiri)

12.10.          Kožil'

13.10.          Pichi-Purga (russ. Malaja-Purgan piiri)

13.10.          Puro-Možga

14.10.          Sinjar-Bodja (Kizner'in piiri)

14.10.          Vuž-Bodja (russ. Staraja Bodja)

15.10.          Skalgurt (russ. Ol'hovka) (Uva'n piiri)

15.10.          Uzej-Tukl'a

16.10.          Kot'šegurt (Selti'n piiri) - Bol'šaja Norja - Jugdon'in sovhoosi
         - Astarkan (russ. Astrahan') - Pet'škez (russ. Sibir')
         (Kirovin alue, Uninsk'in piiri) (äänityspaikka Celt'i)

17.-18.10.          Iževsk: kopiointia ja materiaalin käsittelyä - 118 numeroa
         [Akai-yhtyeen esitys]

 

2) Mordva

 

20.10.          Suzgar'e [Syzgarje]

21.10.          Levzha

22.10.          Tšindjanovo

23.10.          Muran'

24.10.          Staraja Terizmorga

25.10.          Narovatovo

26.-27.10.    Saransk: materiaalin käsittelyä - 116 numeroa

 

Sekä Udmurtian instituutille että Saranskin yliopiston Bojarkinin johtamalle osastolle lahjoitettiin Sony Professional -nauhurit mikrofoneineen yms. lisälaitteineen. Kerätyn materiaalin edelleen käsittelystä ja mahdollisesta levyn julkaisemisesta tehtiin kirjalliset sopimukset. Sopijapuolina olivat Udmurtian kulttuuriministeriö ja Saranskin yliopisto sekä Maailman musiikin keskus. Sopijapuolten lisäksi äänitekopiot toimitetaan Yleisradioon ja videokopiot Tarttoon.

Udmurtian materiaalin nuotinnokset tekevät Ilpo Saastamoinen ja Irina Nurieva yhdessä.

Ainakin Udmurtian kulttuuriministeriön osalta yhteistyösopimus oli ensimmäinen laatuaan. Näin totesi kulttuuriministeri A.P. Sidorova vieraillessaan Maailman musiikin keskuksessa marraskuussa 1993.

Nikolai Bojarkinin johtama Sostav-yhtye kutsuttiin esiintymään Jyväskylän Talveen tammikuussa 1994. Udmurtialaiselle Akai-yhtyeelle esitettiin alustavasti samanlainen kutsu vuodelle 1995.

Molemmat sopimuskumppanit korostivat, että on tärkeätä julkaista äänitteistä koostettava
CD-levy yhteistyössä paikallisten asiantuntijoiden kanssa. Laulutekstien litterointi ja udmurttiäänitteiden nuotinnus on aloitettu välittömästi. Neliraitaäänitteet kopioidaan kahdeksi stereoversioksi tammikuun 1994 loppuun mennessä, jolloin kopiot luovutetaan Bojarkinille.

 

Tulevia näkymiä

Tarton kokouksen päättämistä kohteista äänittämättä ovat vielä ainakin marit, komit ja
komi-permjakit, mansit ja saamelaiset sekä mahdollisesti samojedikansat ja karjalaiset. Marit,
komit ja mansit vaatisivat kaksi eri äänitysmatkaa - mahdollisesti vuonna 1995 tai syksyllä
1994.

Kuolan saamelaisten osalta aloitteen on tehnyt Tromsøn museon äänitearkiston johtaja Ola
Graff, joka on tehnyt asiaa koskevan kolmen vuoden projektimäärära-hahakemuksen yhteispohjoismaiselle rahastolle. Suomalaisena osapuolena olisi Maailman musiikin keskus edustajanaan
Ilpo Saastamoinen. Lisäksi avustajina olisi Kuolan saamelaisia ja virolaisia. Päätös rahoituksesta saadaan keväällä 1994.

 

> 31.1.94 Keskisuomalainen - Mikko Voutilainen: Konsertti kuin luento
(Kuvateksti: Kuva - Jorma Pärssinen

Mordvalainen musiikki on antanut herätteitä koko eurooppalaiselle etnomusiikin tutkimukselle. Lauantaina Talvipalatsissa nähtiin myös värikkäitä kansallispukuja.)

Jyväskylän Talvi:
Mordvalaista kansanmusiikkia -konsertti. Sostav-yhtye ja Pohjantahti. Yliopiston juhlasali 29.1.1994

Sostav-yhtye on Mordvan yliopiston kansankulttuurin laitoksen opettajista ja opiskelijoista koottu esiintyjäryhmä. Sen toiminta liittyy tiiviisti mordvalaisen kansanperinteen opiskeluun ja tutkimiseen ja
tutkimustulosten esittelyyn.

Kahdeksanjäsenisen Sostavin esityksestä paistoi, että tämä ryhmä todellakin edustaa akateemista maailmaa. Esitys oli kuin luento. Kappaleet esiteltiin tunnollisesti ja sitten laulettiin ja soitettiin esimerkinomaisesti. Ilmeet pysyivät peruslukemilla, tyyli noudatti asialinjaa.

Sostav-yhtye tiedosti itsekin, ettei se ole "aito" kansanmusiikkiyhtye. Ryhmän johtaja Nikolai Bojarkin pyyteli anteeksi sitä, etteivät he ole ammattimuusikoita ja toivoi samalla,. että yleisö olisi silti saanut kokonaiskuvan mordvalaisesta kansanperinteestä. Tässä suhteessa hänen oli turha olla huolissaan. Vaikka konserttina tilaisuus olikin kuivahko, sävellykset sinänsä avarsivat musiikillista maailmankuvaa.

Mordvalainen polyfoninen laulutyyli synnyttää kiehtovia sointeja, ja muutamissa tanssikappaleissa oli riemastuttava poljento, varsinkin niissä joissa kaksirivinen harmonikka oli pääroolissa.

Mordvalaisten harmonikkasävelmien ilmeikkyys tuli uudestaan esiin konsertin jälkipuoliskolla Pohjantähti-yhtyeen osuudessa. Tosin Pohjantähdenkin esitystä vaivasi jäykkyys: materiaali tuntui olevan vielä sisäänajossa. Ilpo Saastamoisen, Pekka Nylyndin, Arto Piispasen ja Seppo Heikkosen ohjelmisto koostui sekin
kokonaan mordvalaisista sävelmistä, niiden uusista, sähköisistä sovituksista. Pohjantähti on menossa tällä ohjelmistolla esiintymään Mordvaan.

 

Tutkimisen uusi aalto

- Ryhmämme syntyi ennen kaikkea halusta tutkia kansanperinnettä, mutta myös kysymyksistä, kuinka tätä perinnettä voi säilyttää ja kuinka se sopii nykyaikaan. Pyrimme ottamaan mukaan ohjelmistoomme folkloren koko kirjon, tuomaan esille sen monimuotoisuuden, Nikolai Bojarkin kertoi Sostav-yhtyeestään päivällä
 ennen konserttia.

- Päätehtävänämme ei kuitenkaan ole oppia tuntemaan kaikkia kansanmusiikin tyylejä, vaan aura, joka musiikin ympärillä on, Bojarkin tarkensi.

Nikolai Bojarkin on työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta kansanperinteen tutkimuksen parissa, ensin tieteellisessä tutkimuslaitoksessa ja nyt muutaman viime vuoden Mordvan yliopiston kansankulttuurin laitoksella Nuori laitos pitää sisällään kolme oppialaa: kansallinen kuorolaulu ja musiikki, tanssi sekä yleinen kulttuuritutkimus. Bojarkin johtaa kansanmusiikin osastoa. Yliopisto sijaitsee Saranskissa.

- Näyttää siltä, että nyt 90-luvun alussa on virinnyt uusi laaja kiinnostus kansan-perinteen tutkimukseen. Mordvaan on tullut tukijoita ja myös me haluamme selvittää juuremme sekä tutkia historiallisia kehitysvaiheita.

Nikolai Bojarkin mainitsee erityisesti yhteistyön suomalaistutkijoiden kanssa, millä onkin jo pitkät perinteet. Armas Väisäsen kokoama ja vuonna 1948 julkaistu tutkimus Mordwinische Melodien on perusteoksia eurooppalaisessa etno-musikologiassa ja myös tärkeä lähdeteos Bojarkinin laitoksen tutkimustyölle. Paraikaa Bojarkin tekee yhteistyötä Ilpo Saastamoisen, Kaustisen kansanmusiikki-instituutin Ilkka Kolehmaisen ja
Tampereen yliopiston Timo Leisiön kanssa.

Mordvassa kansanperinteen muodot - esimerkiksi juuri polyfoninen laulu - ovat säilyttäneet monin paikoin ase mansa varsin hyvin. Siksi tutkijat suuntaavat niin mielellään Volgan mutkan maisemiin. Nikolai Bojarkin tiedostaa yhä elävän perinteen merkityksen kansalleen.

- Jos joku tuntee kiinnostusta mordvalaiseen kulttuuriin, niin se on todennäköisesti juuri folkloren ansiota. Ja kun me tiedostamme ja tunnemme perinteemme, voimme kehittyä sen ansiosta eteenpäin.

2/1994 Global Music News:
Recording choral music and sipping moonshine -
Global Music Centre goes to Mordovia and Udmurt Republic

(Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen & The Wailers)

Last October our ethnomusicologists went home, the home of the Finno-Ugric people around the bend of River Volga. That is where we Finns, Estonians and Hungarians originally came from. Our relatives Udmurts and Mordovians stayed there and their distinctive musical cultures have survived.

- "Some two or three years ago we started to plan this broad project on collecting Finno-Ugric musical
heritage. First in Helsinki and then in Tarto, Estonia, quite a large group of us researchers of Finno-Ugric music from different countries gathered together and considered what to do. And last year we started to act. First there was a recording and collecting trip which I made with Jarkko Niemi (also known as the singer and multi instrumentalist of Slobo Horo) to the Hanti people around the town of Surgut and now we did this one", says Ilpo Saastamoinen, ethnomusicologist, musician and Global Music Centre's president of the board.

Saastamoinen, Kari Hakala of Global Music Centre and Aado Lindrop of the University of Tarto spent three weeks in Udmurt Republic and Mordovia and recorded almost 250 pieces of music on multi track and video. The pieces were mostly choral music and the multi-track recording technique ensures that each single vocal part can be later analyzed and notated separately.
                 

- "Mordovian language is actually rather close to Finnish. Their choral music is considered to be a close relative of the choral music of the Setu people of South-East Estonia. And indeed it is. They have the same kind of harmonies. They use intervals that we Westerners might think of as "dissonant". Mordovian
singers have no exact rules of making their vocal parts. The harmonies are improvised. Every singer seems to improvise in her distinctive style which she probably has learned from her mother. The wildest thing we
recorded in Mordovia was seven old ladies singing traditional funeral wails at the same time. Everyone had her own melody and her own key!", Saastamoinen recalls still impressed by the weird experience.

- "Before we went there, I thought that Udmurts sing mostly in unison, but I had to change my opinion. They also have the same kind of harmonies, though not so peculiar as the Mordovian ones."

In the passed Soviet times we used to hear lots of "official" folklore, bombastic and banal, but otherwise the culture of minorities was all but disgouraged. How did it survive in Udmurt Republic and Mordovia?

- "Of course there was some of this 'official' folklore but it never overran the real thing", says ilpo Saastamoinen. "It's the modern life style rather than the Soviet system that has made the original culture to disappear. Things like radios, TVs, international pop music and so on. Udmurt and Mordovian music culture has survived in private parties, like in weddings, funerals and other family fests.
An Udmurt family party is actually quite an experience! They are held on a potluck basis, everybody brings food and drinks and the parties tend to be incredibly plentiful. There can be plates in three layers on the
tables! And of course the grannies of every family bring their home distilled vodka, kumusha. It was really tiresome to be polite and taste every night from tens of bottles that old ladies brought and try to wake up next morning to work again!"

Like in many places among the Finno-Ugric peoples, also in Udmurt Republic and Mordova not only the moonshine distillation but also the choral tradition depends on old women. Like Ilpo Saastamoinen says, "choirs with average age below 50 are rare." The future seems to be brighter though, hence younger generations are getting interested in their roots. "Our collaborator, Nikolai Boyarkin of the University of
Saransk in Mordovia is teaching old traditions to enthusiastics youngsters. The results are quite convincing" says Saastamoinen.

 

K: 23.-26.10.05 Izhevsk - osallistuminen Venäjän tiedeakatemian ja Udmurtian hist.-kirjall. instituutin  
                                     kongressiin "Russkij Sever i vostotshnye finno-ugri"
         + Udmurtilevyn julkistaminen Izhevskin yliopistossa Udmurtiassa Kari Hakalan kanssa

         24.10. Moskova-Izevsk (juna), 25.10. CD-esittely Izevskin yliopistolla

         26.10. Glazov, Kuregovo, Kozil’, 27.10. Malaja Purga, Pitshi Purga

         28.10   Izevsk-Moskova, 28-29.10. yöjuna Helsinkiin, 29.10. Hki - Jkl.

 

 

MUSIIKKIMATKALLA UDMURTIASSA 2005

Sibelius-Akatemian järjestämässä Järvenpään suomalais-ugrilaisen musiikin symposiumissa päätettiin tutkija Irina Nurievan kanssa järjestää CD-levyn Invozho - Traditional Songs of Udmurtia julkistamistilaisuus Izhevskissä Udmurtian tasavallan pääkaupungissa. Ajankohdaksi varmistui viikko 24.-29.l0.05, koska samalla viikolla oli myös Venäjän pohjoisten alueiden suomalais-ugrilaista perinnettä käsittelevä kongressi.

Maailman Musiikin Keskuksen (MMK) edustajat Kari Hakala ja Ilpo Saastamoinen matkustivat Helsingistä 23.10. junalla Moskovaan ja sieltä seuraavana iltapäivänä lentokoneella Izhevskiin.

Varsinainen CD-levyn julkistamistilaisuus pidettiin illalla 25.10 yliopistolla. Tilaisuudessa oli muitakin julkaisujen esittelyjä, joten yleisöä oli kertynyt runsaasti - joukossa mm. Udmurtian historian, kielen ja kirjallisuuden instituutin johtaja K. I. Kulikov sekä entinen kulttuuriministeri A. P. Sidorova.

Samana iltana kongressin osanottajille järjestetyssä iltatilaisuudessa tutustuttiin myös nuoren polven komilaiseen musiikin- ja kansanperinteen tutkijaryhmään, jonka kanssa luotiin yhteysverkko tarkoituksena tutkia komilaisen vanhan 60-luvulla tallennetun kansanmusiikkimateriaalin julkaisemista MMK:n toimesta samassa suomalais-ugrilaisen musiikin levysarjassa.

CD-levyn julkistamisen puitteissa kävimme tapaamassa 26.10 Glazovin alueen Kuregovossa sikäläistä kuoroa. Samana päivänä matkustimme jäisillä ensi lumen peittämillä savivelliteillä Koziliin, jossa meitä odotti toinen samanlainen kuoron juhlavastaanotto. Meiltä kyseltiin innokkaasti Suomen nykyisiä oloja. Vanhat mummot
muistivat vielä meidät hyvin.

27.10. osallistuimme Malaja Purgan alueella erääseen suureen taidekoulun juhlaan, jossa oli myös kansan käsityötaidenäyttely sekä perinne-esityksiä musiikki-numeroineen koulun suuressa juhlasalissa. Kutsuvieraslounaan jälkeen ajoimme Pitshi Purgaan, jossa ensin vierailimme paikallisessa museossa, sitten yksityisen perheen ylläpitämässä paikallisen, aikoinaan äänittämämme kuoron kotimuseossa sekä vielä lopuksi kuoron vastaanottojuhlissa, jotka venyivät monituntiseksi juhla-pöydässä istumiseksi musiikkinumeroineen ja kotipolttoisine eväineen. Pyrimme kuitenkin näinä päivinä silloin tällöin nauhoittamaan musiikkia, jos taustamelua ei ollut liikaa. Perjantaiaamuna 28.10. klo 3 heräsimme valmistautumaan lentomatkalle takaisin Moskovaan, josta jatkoimme vielä samana iltana yöjunalla Helsinkiin.

On kiistatonta, että CD-levyn julkistaminen Udmurtiassa on eräänlainen merkkipaalu, koska levy on äärimmäisen hyvin toteutettu ja siihen liittyvä tiivis kontakti kuorolaisiin on toteutettu mallikelpoisesti, joten kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

Mikäli Mordvan kuorolauluista valmistuu kaksois-CD -levy, olisi perusteltua ajatella myös Udmurtian kohdalla Irina Nurievan ilmaan heittämää kysymystä siitä, eikö myös vanhoja udmurttinauhoituksia (myös soitinmusiikki) voitaisi joskus myöhemmin harkita julkaistavaksi samaan tapaan kuin mitä komilaisten nuorten kanssa Izhevskissä ideoitiin.

Ilpo Saastamoinen, säveltäjä, FL

Invozhosta ja muista suomalais-ugrilaisista äänitteistä saa lisätietoa kotisivuilta www.globalmusic.fi. Mm. metsänenetsien shamaanilaululevy ja Mordva-levy tulevat painosta alkuvuodesta.

 

 

E-mailia ym.:

Tiedote 28.4.2006

Mordvalaisia ja muinaismusiikkia uudistuneessa Ugrijuhlassa

Ugrijuhla on Suomen ainoa säännöllisesti suomalais-ugrilaista kulttuuria esittelevä festivaali. Tapahtuma on järjestetty Imatralla vuodesta 2000 lähtien. Tänä vuonna Ugrijuhla kokee monia uudistuksia, joista merkittävin koskee ajankohtaa. Tapahtuma järjestetään jo keväällä, 22.5 - 26.5.2006.

Ugrijuhlan seminaari keskittyy suomalaisugrilaisen musiikkiperinteen muutoksiin 1900-luvulla ja nykypäivän tilanteeseen. Luennoimassa ovat Karjalan tutkimuslaitoksen erikoistutkija FT Pekka Suutari, säveltäjä FL Ilpo Saastamoinen sekä Mordvan Valtionyliopiston professorit Lyudmila Boyarkina ja Nikolay Boyarkin. Seminaari pidetään Imatran Kulttuurikeskuksessa  perjantaina 26.5. Seminaarin jälkeen mordvalaista laulua kuullaan Gaige Moro  –yhtyeen konsertissa, joka samalla juhlistaa Maailman musiikin keskuksen julkaisemaa, Ugrijuhlan yhteydessä julkistettavaa mordvalaista musiikkia sisältävää levytystä.

Ugrijuhlan yhteydessä järjestetään myös Lidia Toidybekovan valokuvanäyttely marilaisesta kulttuurista Joutsenon Opiston tiloissa, sekä sekarytmiikkaan Ilpo Saastamoisen ja Pekka Nylundin johdolla perehdyttävä kurssi Imatran kulttuurikeskuksessa. Tapahtuman järjestävät Humanistisen Ammattikorkeakoulun Joutsenon yksikkö ja Eteläkarjalaisten Nuorisoseurojen Liitto.

 

Introduction (Mihin-milloin? Bojarkinille 90-luvulla):

I feel sorry, that I had not possibilities to continue the analyzing work of the Kalevala-type similarities in the melodies, even that it is one of my favourite subjects. To compose those three operas concerning the Sámi life in Lappland took all of my time. But I hope, that somebody will be interested in those similarities in the Finnish and Mordovian melodic types. I am also proud and thankful, that during those days in 1993 I had enough time to - not to classify but - transcribe the few first bars of those 116 songs - just as sketches, without an ability to transcribe the text. The transcriptions are made from the stereo tapes, but one has to remember, that we made also four track recordings of the same material.

Anyway - those short notations  surely will help somebody, who wants to compare those melodies with other collections (made by Nikoly Boyarkin himself) belonging to Mordovian folk music. For me, this work is absolutely too demanding. At the same time I hope, that we (The Global Music Center, Sibelius-Academia) can help Nikolay Boyarkin to publish the fourth book of his series of Mordovian folk music transcriptions, because those books will be the firm basis for the future of  Mordovian folk music.

...Is it possibly to just say, that "The next transcriptions are based on the material recorded by Kari Hakala during the expedition lead by Nikolay Boyarkin in Mordovia in 1993. The transcriptions are made in hurry, so as such they are just sketches of the collected material in order to understand something about mordvian folk choir singing. I am sorry, that I haven't have any further possibility to work more with this material, because I am interested so much in the chord producing manners in the choir singing.

Greetings

Ilpo