Soidinmenot II -johdanto

SOIDINMENOT -johdanto

 

I         1.9.2014         - Vasta tänä aamuna tajusin ensitöikseni slaavilaisia sanoja katsellessani, että lampaan karitsa 'vuona' on suunnilleen sama sana kuin venäjän jagoda 'marja':

(v. jagnënok ~ agnetsj 'karitsa', jagodítsa 'pakara'; aslav. jagnitjsja ’poegima').

         >  makedon. jagne 'vuona' < m.slav. (j)agn(j)a < lat. agnus Dei

         Lat. ovis 'lammas' < gr. amnós 'karitsa'  ~ Arab: agânî ’ballad, song'

Tämän jälkeen ei ole ihme, jos S. Jagd-metsästys 

(mhd. jaget, ahd. *jagōd ~ ?aind. yahú- ’rastlos’) liittyy soidinmenoihin.

Entäpä: ven. zemljanika 'maasikas' < zemlja 'maa' ~ läti zemene 'maasikas' < zeme 'maa'

         >? siemen 'semen' ~ ven. sémja 'siemen' ~ lat. semen 'semen' (siemen)

         ~ vrt. ven. jagoda 'marja' ~ S. Jagd 'jahti'

         ~ vrt. aun.ka mandžoi, lüüdi mandzoi  'maasikas' ~ Est. mäng 'leikki, peli'

Marja kun taas käsitteenä jo Kalevalassa liittyy raskauteen.

- Kutsun avuksi myös sanoja kuten englannin:

venery (vanh.) 1) ’metsästys’ (lat. venor 'jagen'), 2) sukupuolinen tyydytys, sukup.yhdyntä’

          ~ lat. A) vēna 'Blutader'; B) vēnus 'Verkauf';

ab. veno 'Dos' (morsiuslahja); C) venus 'Liebe, Liebesgenuss'; 'Rakkauden jumalatar'

~ ahd. wunnia 'riemu; sulo'; wunsken 'wünschen'; aisl. ösk, got. wens 'Wunsch'

(~ E. ask 'kysyä'). >? win/wohnen > air. fine 'suku-; Familie, Stamm'

         ~ nbret. gwenn 'race; germe (taimi)' > Fine-loppu!

Vain tämä tausta (& skr. vancha 'wish') selittää, miksi venäjän jagoda 'marja' on niin lähellä metsästys-sanastoa (S. Jagd-jagen-Jäger). Saaliin toive?

 

II         - Metsästyksen ja marjastuksen ohella on toinen pääteema: joen juoksu, joka assosioituu termiin 'on juoksullaan (kiimassa, yöjuoksussa)'. Tätä tukee hyvin mordvan sana tši(j)ems ’juosta’; tšiema ’juoksu’. Mutta käyttäessämme mordvan toista sanaa jakams '(umher)gehen, wandern' (kuljeskella) saamme marin joγem 'fliessen' (juosta, virrata). Kun tuo marin joki joγaš-juoksee riittävän nopeasti, siitä koskessa lähtee juk/jÿk -ääni, joka säveleksi muuntuneena onkin jo jÿksö-joutsenen laulua. Kosken juoksu muuttuukin sitten herkästi tanssiksi. Mielikuvitustako?

Ks. Vatjan tšävelemä (tšävellE) ’kävellä; liikkua hitaasti’; 'uitma' jne.

En kuitenkaan ryhdy ylivoimaiseen tehtävään - todistamaan, että englannin jig (a lively springy dance in triple rhythm; ylös-alas-kalapilkki;  täristin) liittyisi joikuun. Tienä olisi ensin osoittaa sen yhteisyys sanojen frz giguer "to dance" sekä S. Geige "violin, fiddle" kanssa, jonka jälkeen uskallan  kirjoittaa kopion sanakirjasta: 'alunperin nopean nainnin nimi'. Ei uskoisi, että tällä tiellä päädymme sanaan jitter 'täristen tanssia (seks.); hermostunut' > jitterbug.

Tähän voi liittyä myös veren periodijuoksu jne. Saamen sanat ovat lpN juoi’gât 'joikua', lpN jokkâ 'joki', lpK njoikkad ’hyppiä; hypätä’ (jåağam 'kuljen') sekä syrj. ju 'joki' ~ Pers. ju 'joki, virta'.

 

III         - 16.11.14: Kolmaskin mieltä mullistava huomio syntyi liettuan sanasta

uoga ’marja' = Latv. ogas ~ ven. (yl.slav.) jagoda ’marja’ < ie. *ōg, *əg-

         > E. eye, S. Auge, R. ögon ’silmä’ ~ F. oka; auki).

Huomio ei enää kiinnity silmien 'auki'-oloon eikä mystiseen marjojen Jagd-metsästykseen, vaan siihen, että kaikki, mikä eroaa puun tai pensaan perusmuodosta on "OK". Se tarkoittaa, että oka-piikki ja oga-marja lähtevät kumpikin oksasta erilleen ja ovat siis jollain hahmotasolla sama asia vaikka näyttävät toistensa vastakohdilta. Suomenkielestä puuttuu oka-sanalle kunnollinen etymologia täysin.

        

IV         A) - Kenties neljäntenä pääkohtana huomio kiinnittyy sairauden liittyminen 'tiettyihin' periodisiin aikoihin lemmensairauden lisäksi. Häkellyttävin liitos tulee sanojen 'kaksi' ja 'sairas' koskettaessa toisiaan kuten turkinsukuisissa sanoissa:

tü. eki/iki ’zwei’; uig. (j)ig ’Krankheit’; mtü. īg ’krank’; ewenk: ikэn ’melodia; laulu’

Tämä selittyy ehkä suomen vastaavalla ilmaisulla pari-parittelu tai viron aeg 'aika' ja haige 'sairas'. Tiettyinä age-aikoina (lp jâkke 'vuosi') on tietynlaiset sairaudet/ lemmensairaudet tiettynä ikä-kautena.

Pariutumiseen viittaavat mös marin jəGər ’Paar’, samojed. *jəkə ’Zwilling’ sekä jopa latinan symbolimysteeri octo ’8’ (~ 2?).

IE-kielissä parillisuus ilmenee härkäparin ikeen johdannaissanoissa: E. conjugal 'aviollinen';

conjugate 'olla sukup.yhteydessä' ja yoke 'the union of two people'.

         B) 4.4.98: "Soidinmenojen vanhin sanastotaso on kuumentuminen = suureneminen. Ääni ja sävel ovat myöhempää keksintöä."

- Lemmensairauden liittyminen kuumenemiseen tulee esille mm. liivin sanassa jaig 1) kiima 2) vilu/horkkatauti (s. Wechsel-fieber) ja saksan sanaparissa singen 'laulaa' ja sengen 'korventaa, paahtaa'. Vastaava ilmiö saattaa löytyä poet-sanueesta, jos suomen sanaa paistaa/paistua + paisua (< *pajз-) (?< germ. *bāja-

 > mys ba(j)en 'lämmittää', kys bæjen 'bähen' paahtaa, paistaa') pidetäänkin läheisenä venäjän ilmaisulle on pajut 'hän laulaa' < petj 'laulaa' < gr. paizo 'soittaa, leikkiä'. Smj pajsime 'kylvää, synnyttää; liittää yhteen' muistuttaa taas kakseuden liittymisestä paisumiseen kuten myös latv. paizīt 'tulvia' ja paizums 'tulva'.

         C) Horkkatauti-vapina-tärinä taas liittyy esim. liivin tarkennukseen juogi kaujas ’das Nordlicht’ (revontulet). Jos edelliselle etsitään tukea saamenkielistä, niin ehdolle asettuu lpKuolan sanarypäs K2. jùks 'jousi' ~ (833) N. juks ’sateenkaari’ ~ 835. S. joχsA ’saalis’. Varsinainen kokonaishappeningin perussana on kuitenkin liivin jaig 1) (das kalte) 'Fieber' 2) 'brünstig sein'.

- Soidinmenoihin kuuluu siis myös tanssi, jota sivutaan siellä täällä - kylläkin ilman omaa dokumenttiaan, jonka se olisi ilman muuta ansainnut myös kielen näkökulmasta katsottuna. Sen tutkiminen jää tuleville sukupolville. Ks. joiku-sanueesta esim. komin jektini = udmurtin ektını 'tanzen', mansin oigam 'huutaa, meluta', egu (jeüküä) 'vaimo' ja jeuquam 'tanssia', hantin jak, ioka'tanssi'.

         D) Joiku - syntiäkö? Tällaisiin johtopäätöksiin saattaa tulla katsoessaan sellaisia sanapareja kuten ven. igrá ’leikki, peli; soitto’ ~ v. greh  'synti' tai
unk. játszik (v. igrátj)’leikkiä, pelata; soittaa, näytellä' ~ tü. yazık ’synti’. 

Jotta ymmärtäisimme, miten rakkauskielteistä maailmankuvamme on, tulisi venäjän syntiseen sanaan liittää vienankarj. räähkä (lpK reä'ǩǩ) 'synti', lyydin igrak ’mielitietty’, vi igratsema ’keinua’, lpN ráhkis = F. 'rakkaus', lpN ragat ’(poron) kiima-aika, rykimä’; rahkat ’kiimoa, astua'.

 

V         - Laulun ja joukon/väenpaljouden liittyminen yhteen:

Hanti:          jo(k)h         1) ’kansa’, 2) ’poikanen’ ~ lpN juoigat (juoigg) ’joikata’

         >? vrt. seuraava 2) lpK leudd ~ Inkeri: lääDä ’puhua, sanoa’; luuD 'sanat'

         < ags. lēodian, ahd. liudōn 'singen' S. Leute 'ihmiset, väki' > S. Lied 'laulu'

         ~ ven. ladj 'sopu, sovinto; järjestys' ~ Est. laat 'markkinat'

         ~ Gr. laós (pl. laoi) ’kansa, väki, ihmiset; joukko’

         = (germ. liuti, Leute, ksl. ljudu) ~ ven. ljúdi ’kansa’ ~ lat. ludus = leikki, peli

         > Lat. Salve latus salvatoris, in quo latet mel dulcoris...

         = ’Tervehdin Sinua, Vapahtajan kylki, suloisella hunajalla täytetty...’

 

VI         - Kuudes mysteeri on itkun ja ilon samaistuminen esim:

unkarin sir = itkeä, Marin tser (čer)= 'tauti, sairaus', lpN čierrut ’itkeä’, mutta  lpK

sier(r)a, sīrr, siõrr (sīrre) = ’leikki; kisa; tanssi, huvi’. Soidinmenosanueissa tämä ilmiö on kenties pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Onhan rakkausasioissa kysymys usein tuskasta. Eräs vakuuttavimpia esimerkkejä edellisestä on unkarin dürgés ’soidin’ sekä englannin dirge ’valituslaulu'. Lähempänä joikua on kuitenkin esim. liivin *juoik         ’(weh)klagen, winseln’ & vóikkə’yht. laulu ja rukoilu kuolleen arkun ääressä’, vaikka itse en ole koskaan kuullut 'itkua' joikaamiseen liittyvänä - leuddin yhteydessä sen sijaan kyllä. Kuitenkin sanasto kertoo toista: Suonikylän koltilla oli sana ju(a)īGA ’itkeä ulisee’, Kuolan Padunassa óīkse(muš) 'itku' ja löytyypä lpN:sta sana vuoigit 'voivotella, päivitellä'.

Vastakohtien ykseys tulee paremmin esille viron sanoissa oigama ’voihkia’ ja eteläviron iukama ’hirnua, vikuroida (takajaloillaan)’ - vrt. ven. ëkatj 'tõmblema; võpatama'.

 

VII         - Seitsemäs vastakohta-asettelu koskee ukkosen jyrinän liittymistä niin suruun kuin soidinmenoihin ed. sanaparissa: Unkari: dürgés ’soidin’ on lähellä saman kielen sanaa dörgés 'ukkosen jyrinä' mutta myös E. dirge [də:dž] ’suru-, valituslaulu'.

Vertauskohtana on esim. lpKuolan tiermes sammõr't/sammerdt ’ukkonen jyrisee’, joka muuttuu jo lähtiessään šumer-noitarummun jyminäksi ja sitä kauttaa lpK suõmm-säveleksi.

 

VIII         On lähes tarpeetonta korostaa, että useat musiikkisanaston perustermit palautuvat lintunimityksiin (goose-hanhi, swan-joutsen  jne.). Otan vain yhden esimerkin: lat. canto, canere 'laulaa' ~ IE *ghans- 'hanhi' > L. ganta ~ E. gander.

Tämä piirre tulee esille erityisesti "Kantele"-sanueissa.

- Toinen kantele-sanastossa esiin tuleva piirre on suonten ja jänteiden liittyminen kieliin ja sitä tietä soittoon. Esimerkiksi otan ven. gusli-kanteleeseen liittyvät sanat:

latv. gýsla          'soon' (suoni, vein) ~ ven. gusj ’hanhi' ~ mari kÿslé 'gusli'. Korostan, että kyseiset näytteet ovat vain osa laajemmasta aineistosta, joka on yritetty tallentaa sivustolla oleviin laajempin sanakokoelmiin.

- Joikusanueessa eläin ei olekaan enää lintu vaan esp. yegua ‘tamma’ ~  Lat. equa (equus) ’hevonen’. Tämän kaiken jälkeen olemme toivottavasti kypsiä ymmärtämään, että joiku on ilmeisesti yleiseurooppalainen sana, jonka IE-haara kulkee ikeen kautta lopulta latinan sanaan jocus 'Scherz' = joke. Loput päätelmät löytyvät joiku-dokumenteista 'Soidinmusiikki VIIA&B'. Vastuu hyväksymisestä jää lukijalle.

 

IX         25.11.14 - Uudelle alueelle siirrytään, jos mietitään, miksi pohjoissaamessa on sana juoigat 'loitontaa (karkottaa sudet joikaamalla)' ~ jáget ’ajaa ulos, jonnekin; häätää’.

Olen toisaalla käsitellyt soidinmenoprosessia ja koettanut selvittää, että naarasta kosiskeltaessa ryhmäidentiteetin puitteissa - samanaikaisesti hätistellään kauemmas kilpakosijoita ennalta-arvaamattomalla yksilöllisellä toiminnalla.

Sota- ja rakkauslaulut ovat siis saman kokonaistilanteen erottamattomat kääntöpuolet. On itsestäänselvyys, että tämän ajattelumallin hyväksyminen peruslähtökohdaksi vaatii suunnilleen koko oman maailmankatsomuksen uudelleen arvioimista. Tämä kaikki edellyttää kahden samanarvoisen ja tasavertaisen todellisuuskäsityksen olemista samassa tilassa samanaikaisesti. Ja sen kanssa on vain tultava toimeen, sillä olemmehan jo kokeilleet ylhäältä sanellun absoluuttisen todellisuuskuvan seurauksia maailmassa. Yritykset ovat toistuvasti johtaneet kaaokseen.

 

Seuraava lyhyt kooste keskeisestä puimatannersanastosta on vain viitteitä antava. Koska olen tuon luettelon joskus tehnyt, en katso välttämättömäksi sen poistamista tästä yhteydestä. Toivottavasti lukija onnistuu saamaan siitä jonkin kantavan idean omalle luovalle soidinmenoajattelulleen.

 

PUIMATANNER-sanue:

Suomi:         'Riihi' ja 'rikas' saattavat olla samapohjaisia sanoja, koska joskus maailmassa se mies oli rikas, kenellä oli riihi (ven. mm. ovin), jossa vieläpä oli kunnon uuni (E. oven)...

unk.                  szérű         'puimatanner’ ~ szeret 'rakastaa' ~ sir  = itkeä!

         > hárfaszerű hangszer 'kantele' ~  lpIn: sierrâđ ’leikkiä’ >? cherry ~ R. kär

         < szeres = (harv.) säveltää; ’niittää’ (kuv.); szerzõ = tekijä, säveltäjä

         ~ Hanti: sərəida ’säristä' >? lpKld šereda -päristin’

>         Tü-etym.:         saryn  (kmk.) ’Lied’; krč. saryn ’Lied, Totentrauer, kuolinitku’;

         hak. tel. saryn ’Gesang’; tel. saryn-a ’singen’; čag, hak. sarn-a

         ~ (395) KB. sajra ’schwatzen, singen’ (linnut), kaz. sajyra id.

         > čag. sajra, sajry, sajrū ’Nachtigall’

         > osm.         šajir         ’Sänger, Dichter’, KB. šajyr, kom. šejr < ar. ša'ir

>          palest.:         ši'ir, śi'r 'poem (poetry)'; šā'ir/šu'ara 'poet'

         ~ sirrīr ’sinful' (syntinen)

ven.                   gimn          'hymni, laulu’ < Gr. imnos < lat. hymnus ~ latv. gimn id.

         ~ Frz hymne, S. Hymne, E. hymn, Esp. himno, Ital. inno

         ~ vepsä: kim ’kiima’; Unk. gím 'naaraspeura (gím szarvas), kehmä, vaadin'

> gumnó          ’luuva, puimahuone’; v. tok (puimatanner)

         >  rígač[a], ovín 'riihi, rehi'~ bulg. gúmno ~ balt.S. Riege 'riihi; puimatanner

         ~ Gr. ipnós 'oven, Ofen, furnace'; Skr ukha 'cooking-pot'

         ~ S-kr. gúmno, gúvno id., tšech. humno (tok, riga, stodola)

         ~ polsk gumno 'tok, riga (riihi)'

         ~ ukr. tik, garmán 'gumno' (klúnja, stodóla?); blr: tok 'gumno'; 'riga' (riihi)

         < ? *m'no 'mjatj' rypistää, rusentaa, pusertaa, painaa) < *meti >? F. mäti

molot                   ’vasara, moukari’ = poln. (młot) ~ molotitj ’puida’; molotjba ’puiminen’

         < IE *mel- (*mol-) 'drobitj' (murentaa, möyhentää)

         > molotj 'jauhaa' = lit. málti;S. mahlen)

         > etym. lat. molō >? E. millet-milt-mill-mallet ’hirssi-maiti-mylly-nuija’

tokovátj          (igratj) ’leikkiä; olla soitimella’ > tokarj ’sorvari’

         > tok ’(sähkö)virta (naaraspistoke); puimatanner;

         > soidin, kiima (tokovánie), (lindude) paaritumiskoht; mänguaeg 'sihkulöömine'
           (teerikukon kähisevä soidinääntely) ~ tókar’ ’sorvari’

         > est. togida         ’mukiloida, muksia’ = karj. tokata ~ est. toksata ’tökätä’

         > mordv.-mytologia: toka-paba(nä) ’puimatanner-eukko(nen)

         > mansi:          toxim         'Geschlecht, Stamm'; ’Fleisch’

> esp.          tocar         ’soittaa’ ~ heprea:         tokhen ’miller’ (mylläri)

Nord:                  mn. lófi (láfi) > nn. laave         1) ’dreschtenne’ > finn. luuva >? leudd-love

         = nr. loge (lo, love, lugge) ~ Tanska: lo 'riihi' ~? F. luuva

Ruotsi:         tröska 'puida' ; huggning, tröskning 'puinti'; ria 'riihi';

         ~  E. thresh, S. dreschen; R. huggorm 'kyykäärme'

         ~ R. hugga 'trösten' (lohduttaa); ne hug 'umarmen'; mnd högen 'trösten'

> S.                  das Dreschen 'puinti' (orig. tramp, stamp)

         > dröhnen 'jymistä, kumista; antaa tärisyttävä ääni'

         > Drohne, Dröhne 'kuhnuri(mehiläinen)' < tochA trisk 'tönen, dröhnen'

         > vorgerm. *tre-skō 'lärmend mt den Füssen stampfen' ~ sw. tröska 'puida'

         ~ ital. trescare 'trampeln, tanzen'; afrz treschier 'tanzen', tresche 'Springtanz'

         ~ span. triscare 'mit den Füssen Lärm machen' >? riihiflamenco

>E.                   thresh (thrash) 'puida' > threshhold 'kynnys'

         < OE 'making noise' < 'stam the feet noisily' (stamping, treading)

         ~ 'separate  grains from husks by stamping' > 'beat, hit'

         < Ch.slav: tresku 'crash'; Lith. threšketi 'crack, rattle'

         >OF         trescher  'to dance' = ital. trescare

S.                  Tanz         'tanssi'; tanzen 'tanssia' < frz danser (gallorom. *dantsāre)

         < mlat. *danetzāre 'sich auf eine Tenne (s.d. und dreschen) belustigen'

         > lat. dansāre < frankish *dintjan < Frisian dintje 'tremble'

         ~ afränk. *dansōn 'ziehen' ~ S. Tenne 'puimatanner' ; russ. tancovatj 'to dance'

> Tenne          'puimatanner' < vulg.lat. danea

         > nordost-frz. daigne 'Tenne' (Dreschplatz aud freiem Felde) = fläm. den

         ~ E. den 'Höhle (des Wilds)' ~ ags. denu 'Tal'

         ~ aind. dhanu 'Sandbank' >? Teno (!)

E.          mallet         'lyömäsoitin, -kapula' > mill ’mylly’ > meal (jauhot)

         < Lat. malleus 'hammer' ~ molere 'grind' ~ mould 'earth' ~  Lat. mel 'honey'

         ~ Russ. mólot, Pol. mløt          'vasara, moukari' ~ OFrz mail id. > E. maul id.

         < IE *mel-, *mol-, ml- ’grind’ (jauhaa, möyhentää) ~ lat. molō?

         > milt  ’kalan maiti, perna; hedelmöittää’ ~ E. millet;  milk, S. Milch 'maito'

esp.                  era         1) aikakausi, 2) puimatanner >? (h)eros-area-aukio

         < lat. area 'freier Platz; Drechstenne'

         <? lit. oras 'das Freie, freier Himmel, Luft, Wetter';

         ~ lett. ars 'das Freie, das draussen'~ (kaum) ai. are 'in die Ferne'

         ~ ? ahd. arin 'Fussboden' <? lat. arēna

ital.                  messis [meto] '(viljan) korjuu; sato'; messor 'niittäjä, elonkorjaaja'

         > messe ‘reaping, harvesting; crop, harvest’ >? met-mesi

lat.                  ferire; caedere 'puida'; messem perticā flagellare 'puida (hutkien) riihtä';

         < pertica flagellare 'puintisalko'; baculum, clava 'karttu'

         > domus 'riihi' >? F. taamoa = E. tame 'kesy' ???dam?

Gr:                  álωs         ’threshing-floor’ (puimatanner), round disk’ > Lat. halos

         = halō ’(pyöreä) puimapaikka’; kalós ’beautiful’ ~ Hepr. khor ’hole’ (rengas)

         >? hollow-hole ~ goal

kiina:                  chàng         ’laulaa, laulu’; aloittaa; esteetön, iloisesti

         ~ chàng (mm.) 'puimakenttä'

- Toinen, tässä erikseen käsittelemätön, moniselitteinen elämänalue on 'kyntäminen' ja '(siementen) istuttaminen'. Erityisesti Kuubassa kiinnitimme jo 80-90 -lukujen taitteessa laulujen teksteissä usein esiintyvään symboliikkaan, jossa mies kysyy naiselta lupaa 'pellon kyntämiseen'. Lupa riippuu 'pellon valmiudesta'. Sanoissa tämä näkyy esim:

santeria          (Cuba) > santeria (joruba)-uskonto 

         ~ Slovenia: schenterija -zymbal ~ Heprea: psanter ’piano’

         ~ E. sanctuary  'pyhä paikka' ~ unk. szánt = kyntää

         >? Byzant (< besant) ~ E. peasant 'talonpoika'

         > Byzantinism has been used of tyrannical rule by moral degenerates

         (some of the later emperors)

~ vrt. E. seed 'siementää; kylvää';

         ~ plough 'kyntää' ~ pluck 'poimia (marjoja), nyppiä (karvoja, höyheniä)'

Uskonnollinen ja maallinen pyhyys kohtaavat siis toisensa siellä, missä tieto ei ole sotkemassa asioita ikuisesti lukkoon lyötyine ennakkokäsityksineen.

Lopuksi vielä kertauksena katsaus toiseen perusasetelmaan - sama -sanueen merkityksiin maanviljelyksen alueella. Sanasto muuttuu kielestä toiseen siirryttäessä vähitellen aikadimensiosta tilaksi, 'maaksi'. Toki tämä on vain osa laajasta sama-sanan kokoelmasta (soidinmusiikki I-III), mutta antaa kuitenkin alkukuvan siitä, mistä on kysymys:

 

9.12.2014 klo 09         Tänä aamuna - tunti sitten - löysin yhtäkkiä sama -sanueen sateenkaaren "Soidinmusiikki III:n" 1J-osan svulta 12-13. Siinä on koko maanviljelyksen perusta yhdellä sanalla kuvattuna. Siinä s(a)man-aika muuttuu vähitellen zemlja-maaksi:

sama ~ (puolikas/pitkä/moon/8) aika > 7/viikko (sem-año ~ semana)         

         > maa > siemen > kylvöaika > kesä (skr. sámá 'season - half year - year')

- Laitan tähän (lyhennettynä) vielä koko sanueen, joka oli puolikassivun sisällä  ko. kohdassa:

[Johdanto:] Unk:         szám         'Zahl, Rechnung’~ ven. semj         ’seitsemän’

Venäjä:         zemljá (zémen) ’maa’ ~ Lat. humus, m.pers. zämin id.

Engl:                  semester 'puolivuosi' < G+L: semestris = six months (sex+mensis)

         < semi- ‘half’< G: émi- > Sanskr: sāmi- ~  E. mean ’keski-’

summer           'kesä' < Sanskr. sámā ’half-year, season, year’

         = [OE] Summer is a general Germanic word... < Indo-European base *sem-

         > OIr.         sam = Welsh haf ’summer’ and Sanskrit sámá >? E. half

Frz:                  semaille         = [s(ə)ma(:)j] kylvö(aika) >? E. May 'toukokuu'

         ~ semaine [səmε(:)n] viikon työ, viikko~ samedi [samdi] ’lauantai’

         >? Esp. semana ’viikko’ = siem (7) + año (vuosi; aika) > kk ~ viikko

         > russ. semj 'seitsemän'(seven, sieben, septa-); sémja = siemen ~ Lat. semen

Esp:                 semana 'viikko' ~ Etrusk: ~ settimana 'week'

Kreikka:           zamánı  ’pitkä aika’ ~ lat. semi- 'puoli-' ~ heptá ’seitsemän’ = septem

         ~ Germ. *sebun (S. sieben) < IE *septm

Jukagir:            zaman          'aika' (Zeit) < ?  arab. zeman

Tü-etym:          zaman krm. blk. ’Zeit(punkt)’ > osm. zäman;KB-kom-kaz. zamana

         > čer. saman, sämän, čuv. saman(a) < ar. zamān = ’Zeit’

>  MA.  du- šänbäh, osm-kaz. düsämbä’Montag’ < pers. dū- šanba

         ~ säšämbi         kzk. ’Dienstag’, sal. sej-šembe = pers. sih-šamba ~ kaz. čišämbə

Heprea:         sman         ’time’ (aika); samm 'eye' (neulan)

         ~ sh(e)monah ’8’; sheemeenee ’the eight'h’; vrt.  num. zayeen ’7’< sheva' '7'

         ~ VT: šemīnī' ’the eighth; the octave (music)’

         >? gemini ~ "uudestaan samalla tavalla..."

Arab.                   zamīn ’earth’ (Ympyrä on sulkeutunut...)

 

14.12.14:         Olen päättänyt siirtää erään perussanaston lyhennettynä muista paikoista tähän, koska eräs elämän mittaisia mysteerejä on ollut, miksi saksankielessä Ton tarkoittaa sekä 'savea' että 'säveltä'. Seuraavassa osa tuota elämän mittaista etsintää. Loput löytyvät sanastojen eri paikoista.

Olennaista löydöissä on se, että Ton merkitsee myös 'suonta', mikä on eräs musiikin perussanoja, koska ensimmäiset soittimien kielet tehtiin venyvistä eläinten suonista. Eräs parhaita esimerkkejä on kolttasaamelaisten 'Suonikylä', jolla on monia assosiaatiomerkityksiä hanhesta alkaen kosintaan päättyen. Pitkälle vietynä ton ja song päätyvät samaan lähteeseen - hyvällä mielikuvituksella, johon lukija saattaa eksyä käytyään läpi kaikki tässä olevat ton/song -sanueet. Jos savi liittää tämän sanueen maahan, niin silloin olemme menossa Tuonelaan. Mutta jos siihen sekoitetaan vesi, niin sanueeksi muodostuvat sellaiset sanat kuten Teno, Tonava, Thames - yleensä ottaen 'sävelten virta'. Kun siihen liitetään kamassin tōńi- 'kulkea, vaeltaa', ollaan jo mahd.  ksam. *tåntə- 'astua, polkea' > samJr tānā- 'tallata, polkea'

-sanojen kautta tanhualla, puimatantereella, jolla on tanhut menossa.

Olin vain jo unohtanut, että ton -sanalla on myös tuo suoni-merkitys, vaikka alitajuisesti olen jo vuosia tiennyt, että Gr. tónos 'die Anspannung' on sama kuin latinan tónus 'Spannung des Seils, der Saite; Ton'. Olin siis unohtanut sen, mikä aivan alunperin olisi pitänyt olla muistissa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Komi:    śoi                  ’Lehm, Ton’ = W śüi >? E. tone 'sävel' ~ S. Ton 'savi'

         ~ žin          '(dumpfer) Ton, Klang'; žinna kini 'klingen, tönen'

         Hanti: 1075.         to`n (pl. tōnət) 'suoni' (!!!)

         ~ Gr. χthωn, χthonós ’maa, tanner’

Udmurt:    súi                   (śűj) ’Ton, Lehm’ (savi)  ~ syrj. schoi (śoj) >? F. soi

Ostj.                   lan, ton, лon 'suoni, jänne' >? t ~ l >? F. lanka

         ~ (SSA II:44) lpLu luoggē 'peräsuoli'  < germ. *langa(n) >? E. long

         ~ isl. langi, shetl. long 'nautaeläimen paksusuoli';

         ~ nn murt. botn-lange umpisuoli'; nr blå-langa 'ohutsuoli (märehtijöillä)'

jurSmj.          sani= soittaa; saanä = ’Spiel’ (soitto) >? Suonikylä

         ~  tēn ’Sehne (suoni)’, OS čat, čän, čèn id.,

         ~ mord. san, ostj. ton, ian, wog. tān id.

            ~ Samoj. ton 'Sehne'; seem = see

         >? S. Ton (sävel); E. sonant-, tone ’ääni’; ten ’10’

Türkisch-etym:         čaŋ         (uig. čag. kaz.) ’Glocke(nton)’

         ~ jak. čaŋ, čāŋ = mo. čaŋ ’Musikinstrument’ < pers. čang

Saksa:  T(h)on          'savi' < dehnen (venyttää) = slaw. tjanutj >? Danube-Tonava ~ tone

 

Soidinmusiikki XIV/34:ssä alunperin ollut asiaa koskeva mietiskely siirretään sieltä tähän lisävalaistusta antamaan:
24.11.2014: Olisiko lähdettävä perusolettamuksesta, että minkään sanan merkitys ei alunperin ole ollut se, miltä se nyt näyttää.

Olen vuosikausia miettinyt, miksi saksan Ton 'savi' on niin lähellä Ton 'sävel, ääni' -sanaa, mutta kuitenkin niin kaukana. Miten ne liittyvät toisiinsa? Kysymys on samankaltainen, kun mietitään S. Tod 'kuolema' -sanan yhteyksiä edellisiin. Mysteeri huipentuu komi-syrjäänin sanueessa:

śoi          ’Lehm, Ton’ >? E. tone 'sävel' ~ S. Ton 'savi; sävel/ääni'

Kun muistetaan, että lopussa olevat kirjaimet n ja d eivät ehkä ole olennaisia em. sanoille, löydämme ruotsista ja englannista sanat dö = (to) die. "...Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinun pitää jälleen muuttuman..." Englannin thank 'kiitos' on peräisin  think-thought -sanueesta, joka puolestaan liittyy Saksan Danke schön < denken

-ajatukseen (R. tänka 'ajatella'). Edellisen jälkeen on helpompi ymmärtää esim. sanayhteyttä ags. ðō < ðōhe 'Ton, Lehm' ~ germ. Þanhōn id.

~? F. tanhua 'aidattu kuja, karjakuja; pihamaa, aukea paikka         

         > va tanava 'katettu karjapiha' ~ vi tänav kuja; katu'

         SSA: < germ.  (ksk) *tanχu (vrt. mn tá 'kovaksi tallattu pihamaa, aidattu tie'

         ~ F. tanhu 'kansantanssi' > tanhuta 'karkeloida, peuhata, hyppiä'

- On kuitenkin muistettava vielä tanner-sanue:

esim. ly tander 'kovaksi tallattu maa (tanner)' ~ lp duoddâr 'tunturi'

         < mahd.  ksam. *tåntə- 'astua, polkea' > samJr tānā- 'tallata, polkea';

         ~ Km tōńi- 'kulkea, vaeltaa',  tōnola- 'polkea (rikki)'

- Vasta edellisen kautta syntyy mahdollisuus, että musiikin ja maan yhteys syntyykin 'juoksullaan' olemisesta. Se päättyy aikanaan Tuonelan virtaan, jonka ylittämiseen tarvitaankin jo Laut -lautturi...

Ja edelleen (saks. etymol.): lit. tánkus 'dicht'; pers. tang 'eng (ahdas)'; Savi (Ton) kuivaessaan tulee kovaksi (saks. dicht)

- Gr. tónos 'die Anspannung' (teinó 'spanne' > s. dehnen)

         > lat. tónus 'Spannung des Seils, der Saite; Ton

         ~ E. din 'Geräusch' ~ aind. dhúni- 'brausend' < idg. *dhun- 'dröhnen'

         > KA-saks, dōn 'Tonart; Singweise'

 

Vielä yksi yhteenveto Soidinmusiikki XIV:34:stä:

34)         sono-sing-tone-san-kan-cano -phono:[ks. myös "Kantele IB: soi"]

25.5.12: ...Olen nimittäin kauan miettinyt, miksei saksan Ton (1) sävel, (2) savi -merkityksiä saa millään yhteen liittyviksi. Mutta paljastavia teitä onkin peräti useita:

1) 'kovaksi tullut/tallattu maa' > tandara-duoddar-tunturi-Donner-ukkonen > Ton -ääni

2) samojedikielet, kamassi jne. *tantö - tana - toni 'kulkea, vaeltaa' ~ Saks. Ton

~ vrt. eestin sõita 'kulkea, matkata' ~ F. soittaa (myös soitimella ollessa)

3) Saks.          Ton 'sävel, ääni' < lat. tonus 'kieli; sävel; jännite' < gr. tonos 'jännite'

(Vrt. ven. gusli 'kannel'; Latvia: dzisla, Liett. gysla ~ suoni (saks. Sehne, eest. soon, ven. zila),

4) Sanskr.          tanoti 'jännittyy, ulottuu (= saks. dehnt)' ~ vanh. ruots. tana 'suoni'

~ suunnilleen samaa kuin ruots. dana 'luoda': Ahura Mazdan luomistyö: Och av himmelns ljus och friskhet 'han jne.

5) Puola:          stan 'kunto; vyötärö'; stanac, stawac 'nousta seisomaan; pysähtyä'

Lindström 1853: Savi (ler); Syrj. sjoj, Perm. schoi, Votj. sui, Tscherem. s'un

         (F-U +) Tšuv. tun; Sam. tschu, tju, sye (lera, jord, land);

         Jakut, Aino toi (jord); Avar. tschabar jne.

Mielestäni Ton-etymologiaa ei ole koskaan laadittu selvittämään, miksi se on yhteydessä molempiin sävel/savi -perusmerkityksiin, joten ainoastaan ugrilaiskielissä oleva suoni-merkitys on minulle riittävä vastaus, joten katson etsinnän omalta osaltani päättyneen. Muut nähkööt asian edelleenkin miten parhaaksi katsovat. Minun osuuteni on päättynyt omien löytöjeni esittelyyn, joten en tuputa omia päätelmiäni aktiivisesti muilla tavoin, koska en olke ainoa aivot ja päättelykyvyn omaava ihminen.

 

15.12.14:         Kevennykseksi "Kotisivustoni sanat IV 1997" -dokumentista päiväkirjakatkelma:

26.-28.12.97         :         - Pohjolan kesässä Joukahaisen luo ei ollut tietä, koska hänet oli laulettu suolle asumaan laulujoutsenena. Suonikylässä ledaok' = letto (suo/savikko-jänkä) > lided = hyllyä, huojua, notkua (letto, jänkä). Mahdollisesti joutsen asumapaikassaan Ton-mutalammikoissa lauloi tone -äänellä, josta syystä se myytissä muuttui Tuonelan joutseneksi. Jos sen laulu oli ’Lied’ tai ’Lei’, niin se alkoi hautoa munia ’lay eggs’ -termillä. Lei(t)-Ton ['johtosävel'!] ~ ’lei-ten - löy-tää’. Ja ’ten’ on ’kymppi’, ’maali’ ja ’teen-age’, tiineys-ikä. Se oli aina toisen maailman ja todellisuuden asukas. Jos se oli täällä, niin sen koti oli ’tuolla’. Jos se meni ’tuonne’ puoleksi vuodeksi, niin aina se palasi ’tänne’. Ja taas se laulatti itsensä suohon. Synnyttämään itsensä uudelleen Fenix-lintuna.
Ps.         Elämässä täytyy olla myös ilon aiheita...

 

15.12.14:         Lopullinen välihuomautus:

Tämä asia jäisi ehkä muutoin yksityiskohtien paljouden varjoon, mutta löysin sen äskettäin oikolukiessani "Kotisivustojeni sanoja". Se osoittautui hyväksi tiivistelmäksi vaikka suosittelin koko sanaston lukemista vain äärimmäisessä apauksessa, jos mitään muuta tekemistä ei sillä kertaa ole. Seuraavassa itse asia:

 

18.12.08

...Veneen rakentaminen sanoista ei ole aivan helppo juttu. Sanat sinänsä eivät ole ongelma. Ongelma on se, kuinka ne liitetään toisiinsa. Jos homma pyritään hoitamaan pois käsistä ilman tulisieluisuutta, ilman kaiken uhrimielen  panemista peliin, tulee siitä väkisin pantu torso. Seurauksena on sanojen väkisin naittaminen keskenään. Eri ainekset pysyvät toisistaan erillään, eivätkä ne pysty kommunikoimaan keskenään. Kommunikaatiokyky on avainsana. Kun sanoilla on yhteinen kieli, ne sulautuvat toisiinsa ilman kitkaa, sovitellen itsensä toisiinsa. Sanat muuttuvat siis toisikseen, kun commuunio on täydellinen. Tämä tarkoittaa, että sanojen sisältö selvitetään niin syvälle, että ne kaikki lopulta merkitsevät samaa. Olemme silloin sanojen yhteisillä juurilla. Vain toisikseen muuttuneet sanat liittyvät saumattomasti toisiinsa. Veneen perän täytyy silloin olla yhtä kuin veneen laita. Niiden täytyy lopulta tarkoittaa samaa. Tämä tapahtuu välimuodon, metamorfoosin kautta. Matkavälineenä veneen perällä ja laidalla on eri funktiot, mutta jos vene (canoe) muutetaan tilapäisesti soittovälineeksi (canun), on laidalla ja perällä sama, yhteinen funktio, ja ne on helppo liittää yhteen, koska ne ovat itse asiassa sama. Kuin pirunnyrkki tai Rubrikin kuutio, joissa jokin osa on tilapäisesti palautettava "varhaisempaan, primitiivisempään" asentoon, jotta jokin tietty toinen osa saadaan lähemmäksi oikeaa paikkaansa.

Tämä 'toisiinsa sulautumisen mysteeri' oli mielessä jo erään (paljon arvostellun) uskonnon perustajalla, Ron L. Hubbardilla, joka oppi sen omien sanojensa mukaan intialaisilta viisailta (ks. RH: Phoenix-luennot).

Tuon käsityksen mukaan materiaalinen maailma ja sen monimuotoisuus kertoo ainoastaan sen, kuinka monta kielikuntaa universumissa on. Kun on vain yksi kieli, kommunikaatio on täydellistä ja kaikki on yhtä. Mikään ei ole erillään. Sodat siis ovat vain ilmaus siitä materiaalisuuden asteesta, joka ilmoittaa kielten välisen eroavaisuuden. Kun eri kielet törmäävät toisiinsa ilman ymmärrystä, syntyy pelkkiä pirstaleita, so. maailmaa sirpaloituu entistä enemmän erillisyyttä kokeviksi yhä pienemmiksi yksityiskohdiksi.

[Olen käyttänyt vertauksena lokin ja lentokoneen yhteentörmäystä. Se kertoo vain, kuinka eri kieltä nuo osapuolet ymmärtävät. Jos ne puhuisivat samaa kieltä täydellisesti, ne sulautuisivat toisiinsa törmäyksen sijasta...]

Rakkaus sodan vastakohtana ilmaisee sen sijaan täydellistä kommunikaatiota. Hävityksen sijasta rakkaus luo uutta - kuitenkin niin, että maailma koetaan yhä selvemmin ykseytenä, jossa osien keskinäinen rakkaus ja ymmärtämys on niin suurta, etteivät osaset oikeastaan enää ymmärrä olevansa erillisiä. Ne ymmärtävät ympäröivän maailman onnen ja tuskan kuin omansa, mutta saava vastaavasti ympäristöltä täsmälleen saman ymmärtämyksen osakseen.

Se lienee ollut ainoa merkittävä viisaus tuon uskonnon sisällössä, mutta jo pelkästään se nostaa scientologian historian mielenkiintoisten uskontojen joukkoon, Kyseisen uskonnon muu sisältö saa kyllä sen jälkeen rauhassa olla mitä tahansa...

 

18.12.08         - Muunnossääntöjen etsiminen sanojen etymologian perustana on tullut tiensä päähän. Suurin harppaus oli ensimmäinen: Grimmin laki, joka yhdisti d:n ja t:n, k:n ja g:n sekä p:n ja f:n. Nyt tilanne on se, että uudet löydetyt säännöt ovat yhä harvinaisempia, ne kattavat yhä pienemmän ja pienemmän esimerkkialueen ja niiden löytäminen vie yhä enemmän ja enemmän aikaa.

Asetelma on sama kuin absoluuttisen nollapisteen tavoittelu: Mitä lyhyempi edistysaskel, sitä enemmän aikaa sen tekeminen vaatii. Voi olla, että kahden ennestään yhdistämättömän sanan osoittaminen yhteenkuuluvaksi vie yksityisen tutkijan elämäniän.

Tämä tie on siis kuljettu loppuun. Uusi tie on raivattava umpihankeen, tai sitten vanha tie vain jätetään pois käytöstä, se suljetaan, eikä tutkimusta enää suunnata sille alueelle.

- Minä edustan umpihankiteoriaa: On löydettävä uusi uskonvarainen lähtökohta, joka on induktion ja deduktion takaa valittu tieteellisen menetelmän peruslähtökohta, perusfilosofia. Tähän mennessä tehdyt löydöt osoittavat, että tätä tietä kannattaa kulkea.

Yhdistämällä eri kielikuntien samoilta näyttävät sanat emme vielä päädy kaaokseen. Saamme ratkaisuksi alkukuvan, jossa sanojen eri merkitykset täydentävät toisiaan. Sanaryppäät näyttävät, kuinka yksityinen holistinen kiima-aika -termi hajaantuu tuon prosessin eri osa-alueiksi niin, että lopputuloksena on koko prosessin esittelevä filmi.

Vain tuon alkukuvan pohjalta ymmärrämme, että rakkaus ja "viha" ovat mukana samassa prosessissa, samanaikaisesti. Viha vain suuntautuu kanssakilpailijoihin ja himo parittelukykyiseen kumppaniin. Vain tältä pohjalta voi ymmärtää, että juokseminen (toisen perässä) sisältää myös piilevän sivumerkityksen: valumisen ja vuotamisen. 

[24.5.2012: Tässä siis on lähtökohta ajatukselleni, että sääntö-poikkeus -dualismi ilmenee soidinmenoissa siten, että vasemmalla kädellä (ryhmäidentiteetti) kosiskellaan naarasta kun samanaikaisesti oikealla kädellä (yksilöidentiteetti) annetaan tietoisku kanssakilpailijoille!]

 

17.12.2014         Ja viimeinen sitaatti ennen pohdiskelujen sijoittamista kotisivuilleni:

Yrjö Sakari Forsman: Tiedot Suomen-suwun muinaisuudesta 1862, s.19 alav. >

Carl Bunsen (Outlines of the Philosophy of Universal History II, London 1854, p.19):
"The regularity and settledness of the grammar of these languages - the Finnic and the Tamulic [= Tamil] - bear witness to an early literary cultivation; of which in India nothing remains but tradition, owing to Brahmanic encroachment, while in the fens of Finland oral tradition has preserved up to our own time the songs of Wäinämöinen, and of his sacred home, Kalevala."

 

- Tarkoitus on siis tällä johdannolla vain ärsyttää lukijaa, koska tässä ei ole pyritty todistamaan yhtään mitään. Sitä on hieman yritetty kotisivulleni 2014 liitetyissä 1000 sivussa. Enempää en ole ennättänyt valmistaa 2014 loppuun mennessä. Kolmatta täyttövaihetta jää odottamaan noin 90 dokumenttia erilaisista avainsanoista. Niiden laajuudesta antaa  vihjeen määrä: ~ 25 megaa pelkkää tekstiä. Toivottavasti saan ne esille luettaviksi ennen kuolemaani. Huomiseksi en kylläkään ehdi niitä laittaa... Ehkä 10 vuotta jo riittäisi paremmin. Raakileet ainakin jäävät jälkeen, vaikka työ jäisi minulta kesken. Työn iloa meille kaikille!

 

 

Suppea esimerkkivalikoima lähdeteoksia:

- Itkonen – Joki:         Suomenkielen etymologinen sanakirja I-VII (SKES), 1955-81.

- Itkonen - Kulonen:    Suomen sanojen alkuperä I-III (SSA), Helsinki 1992

- Veijo Meri:               Sanojen synty, Gummerus, Jyväskylä 1982

- E. Lönnrot:               Suomalais-ruotsalainen sanakirja I-II, 1930

- Christfrid Ganander:  Nytt finskt lexicon, SKS 1997

 

- Kettunen:                   Livisches Wörterbuch, Lexica... V, 1938

- Iris Metsmägi (toim.):  Eesti etümoloogia-sõnaraamat, Eesti Keele Instituut 2012

- Eliel Lagercrantz:         Wörterbuch des Südlappischen, Oslo 1926

- Eliel Lagercrantz:         Lappischer Wortschatz I-II, LSFU VI, SUS, Helsinki 1939

- Konrad Nielsen:           Lappisk (samisk) ordbok, 1979

- T.I. Itkonen:                Koltan- ja Kuolanlapin sanakirja I-II, SUS, Helsinki 1958

- J. Lehtiranta:               Yhteissaamelainen sanasto (YSS), SUST 200, Helsinki 1989

- K.F. Karjalainen:          Ostjakisches Wörterbuch I-II, SUS Helsinki 1948

- August Ahlqvist:           Wogulisches Wörterbuch, SUST II, SKS, Helsinki 1891

- Béla Kálmán:               Chrestomathia vogulica, Tankönyvkiadó, Budapest 1963

 

Kai Donner / A.J. Joki:          Kamassisches Wörterbuch, SUS, Helsinki 1944

Johann Eberhard Fischer:      Vocabularium Sibiricum (1747), Frankfurt am Main 1995

Björn Collinder:                    Jukagirisch und Uralisch, Uppsala Universitet, Uppsala 1940

 

Johan Adolf Lindström:          Samling af med Finskan beslägtade ord från de

                 Uralska, Altaiska och Kaukasiska språken. Suomi 1852, SKS, Helsinki

Johan Adolf Lindström:          On den Keltisk-Germaniska, Tavastehus, 1859

Aleksandr S. Shishkov:           Vergleichendes wörterbuch in zweihundert sprachen, 1838

 

Jan de Vries:            Altnordisches etymologisches Wörterbuch, Leiden 1977

H.S. Falk - Alf Torp:  Norwegisch-dänisches etymol. Wörterbuch, Heidelberg 1910

Ernest Weekley:        An Etymological dictionary of modern English I-II, 1967

Ayto:                        Dictionary of Word Origins, Arcade, N. Y. 1990

Collins Spurrell:         Pocket Welsh dictionary, GB 1995

Friedrich Kluge:         Etymologisches Wörterbuch des deutschen Sprache, 1960

B.F. Godenhjelm:       Saksalais-suomalainen sanakirja I-II, SKS, Helsinki 1906

Gustav Körting:          Etymologisches Lehn- und Fremdwörterbuch, Berlin 1910

Cassell's                     spanish-english-spanish dictionary, London 1970

Alois Walde:               Lateinisches etymologisches Wörterbuch, Heidelberg 1910

J.V. Rothsten:             Latinalais-suomalainen sanakirja, SKS, Helsinki 1884

Cornelii Schrevelii:       Lexicon manuale Græco-Latinum-Græcum, 1736

 

P. J. Tšernyh:       Istoriko-etimol. clovarj covr. russkogo jazuka, Moskva 1999

Pekka Kijanen (toim):          Venäläis-suomalainen sanakirja I-II, Hki 1912

P. Arumaa:           Vene-Eesti Sõnaraamat, Tartu 1940

Matti Räsänen:      Versuch eines etymologischen Wörterbuchs der Türksprachen

         LSFU XVII, SUS, Helsinki 1969

Pertti Valtonen:      Suomen mustalaiskielten etymologinen sanakirja. Helsinki 1972

Viljo Koivisto:         Romano-Finitiko-Angliko Laavesko Liin, Helsinki 1994

Rade Uhlik:            Srpskohrvatsko - romsko - engleski rječnik, Sarajevo 1983

 

Hayim Baltsan:      (Webster’s New World) Hebrew Dictionary, Tel Aviv 1992

Moin Halloun:         A Practical Dictionary of the Standard Dialect Spoken in Palestine

         English-Arabic, Jerusalem 1997

F. Steingass:          A Learner’s English - Arabic Dictionary, Liban, 1978

Hans Wehr:           Arabic-English - ed. J. Milton Cowan, Liban, 1980

Ann K.S. Lambton:  Persian vocabulary, Cambridge Univ. (1954-1988)

 

Hakola, Hannu Panu Aukusti:        Duraljan vocabulary, Kuopio Univ. 1997

Hannu Panu Aukusti Hakola:         1000 Duraljan Etyma; Kuopio 2000

Hoddjat Assadian - Panu Hakola:   Sumerian and Proto-Duraljan, 2003

Hannu Panu Aukusti Hakola:          Lexical affinities between Tamil and Finnish, 2009

 

Merritt Ruhlen:               On the Origin of Languages, Stanford University Press 1994

August Schleicher:          Sprachen Europas in systematischer Uebersicht, Bonn 1850

 

Lisäys 18.1.2016:

Wilfred Funk, Lit. D.: 

Word Origins - An exploration and History of Words and Language

Wing Books 1978

s.290 …In all of this we have the Greek and Roman hierarchy of the arts. But millenniums before this culture, man had a love of beauty that was expressed in the dance and the song and in bodily ornaments. Some of the primitives, it is said, never danced without singing, and never sang save in the dance; and usually for such       

occasions, primitive man smeared his body with colored paints, black, yellow, white, red, and others. He tattooed and scarred himself, put feathers in his hair, flattened his skull, devised earrings and nose rings, bracelets, anklets, and necklaces to fancy himself up. In this way in the beginning the arts were all melded into one, but later in our history they became separate and distinct…