M.tutkimus - soittolista

 

Musiikin tutkimuksen soiva lista:

 

Tämän osion musiikkinäytteet eivä ole - yhtä "Ilpon leuddia" - lukuunottamatta omiani. Sen sijaan ne ovat kansamusiikin perusteisiin ja erityisesti improvisointiin liittyviä virstanpylväitä. Näiden esimerkkien kautta olen oppinut ymmärtämään yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välistä suhdetta ennalta-arvattavuuteen ja ennalta-arvaamattomuuteen, järjestyksen suhdetta kaoottisuuteen, toiston suhdetta toistumattomuuteen, yksinkertaisuuden suhdetta monimutkaisuuteen, "primitiivisen" suhdetta "kehittyneeseen", jopa "kevyen" suhdetta "vakavaan". Viimemainituissa pareissa kysymyksessä on 'fake', huijausyritys, johon meidät on kasvatettu luottamaan. Asiaa olen pohtinut lähes jokaisessa laajemmassa analyysissäni - niitä tässä erikseen luettelematta.

Seuraavassa esimerkit, joita tähän olen kerännyt:

 

1)         Leudd Huotari ja Matvei Fofonovin tyttären rakkausseikkailuista - 1'57

         Esittäjä Feodora Feodorova, Suonikylä 1913

Äänitys (vahalieriö): T. I. Itkonen, Suomen kielen nauhoitearkisto

         - Näytekasetti Etnomusikologian  vuosikirja 1986 liitteenä

         & Ilpo Saastamoinen  (Etnomusikologian vuosikirja 1986, ss. 66-95 v.1987):

         Kolttasaamelainen leudd; sattuman entropiaa vai salattua järjestystä

         > Ks. 'Esitelmät B': 1986 Kolttaleudd-analyysi

         > Ks. 'Nuotit' > Kolttaleudd

         - Kysymyksessä on leudd, jossa ei ole merkityksellisiä sävelkorkeusvahteluja lainkaan. Kaikki merkittävä muuntelu tapahtuu 3-(A) ja 2-jakoisten (B) iskualojen epäsäännöllisenä, toistumattomana vaihteluna. Kuitenkin sisälle on rakennettu toistuva kaavio AB - 1-3xABCB - AB. Kuitenkaan yksityisen A:n tai B:n PITUUS ei ole koskaan ennalta arvattava. Jos niputtaisimme yhteen kuulijan vastaanottokyvyn ja viestin "ennalta-arvattavuuden", ymmärtäisimme, että  "primitiivistä" musiikkia on se osuus musiikista joka kulloinkin toistuu ennalta-arvattavasti - samantekevää, onko kysymys rallista tai sinfoniasta. Sen jälkeen ymmärrämme, että ihminen tarvitsee viestin osapuilleen "ymmärtääkseen" SEKÄ toistoa (ennalta arvattavaa traditiota), ETTÄ toistumattomuutta (ennalta arvaamatonta luovuutta). JA KAIKKEEN TÄHÄN IHMINEN TARVITSEE VAIN YHDEN 1-0 -MUUNTUJAPARIN = yhden disc jockeyn myötä- ja vastapäivän pyörittämän LP-levyn 100-päisen sinfoniaorkesterin sijasta!

 

2)         'Ostjakkien nars juh -soite' - 0'35; Unto Miettinen - YLE

         Miettinen hankki kyseisen äänitteen YLE:lle Moskovan radiosta

Tarkemmat tiedot vastaavasta äänitteestä löytyvät käsittääkseni Eestin tiedeakatemian kielen ja kirjallisuuden instituutin julkaisusta (Tallinn 1991):

Heikki Silvet: Ob Ugric Instrumental Music I (Hanti melodies played on the lyre)

Sen on tallentanut I. Brodsky 1975. Siinä 1-0 -suhde on 17/32 = 1/2, kun U. Miettisen saamassa tallenteessa suhde on 7/14 = 1:2.

         > Ks. "Kuvat > "Arctic Folk Music"

         > Ks. "Jutut 73-" > 1990 Arctic Folk Music (Tarto 29-31.10.90 - Folk Belief)

 

3)         Arfo guov'del         - 0'52         Jonas E. Steggo -1954

J. E. Steggolta tallennettun saamelaisjoiku, jonka A.O. Väisänen nuotinsi kirjaan Lapska sånger I (Grundström-Väisänen 1958, s. 33).

         > Ks. "Jutut 73-" > 90-luku B > Árfo-guov'del -94

         > Ks. "Jutut 73-" > 90-luku B > 1994 Árfo-guov'del-käännös

         > Ks. "Kuvat" > Nuotit > Árfo-guov'del

Alkuperäinen nuotinnos on muutama kaoottinen rivi nuotteja ja tekstiä. Osoittautui, että kysymyksessä on 'säkeistömuotoinen' teema-aihe, jonka rakenne on:

A-johdanto + 3 x B(2/8) - C(2/8) - D(3/8) - E(2/8.

Improvisointi tapahtuu aina A-aiheessa - sekä tekstissä. Tämä liittyy mielipiteeseeni, että saamelaismusiikin rytminen perusta piilee pikemminkin 2- ja 3-jakoisten iskualojen yksilöllisessä RYHMITTELYSSÄ kuin länsimaisessa ryhmäidentiteettiin tukeutuvassa tavassa käyttää jompaa kumpaa tahtilajia/iskualatyyppiä.

 

4)         Karjankutsu - 0'30

            Säveltäjä Ahti Sonnisen Pielavedellä kansanpelimanni Optatus
Raatikaiselta tallentamaa musiikkia. Oy Yleisradio Ab:n äänityksiä vuodelta 1947.

         > " Karjahuhuilu " 1976
Kansanmusiikki-instituutin äänilevyjä 3

         (mono KILP-3) + Ahti Sonnisen käsikirjoitus

         > Ks. Yleistä > Henkilökuva > Lähisuku > 1976-84 OPTATUS RAATIKAINEN

         > Ks. myös Ilpo Saastamoinen: Kansat soittavat, Tammi 1985, n:o 125

Tämä esimerkki ei ole mukana niinkään musiikillisista syistä kuin siksi, että olen vieä sitä sukupolvea, joka sodan jälkeen omin silmin näki ja koki Pielaveden Suomäessä, kunka mummu tai vaari huhuili kesäiltana lehmiä laitumelta iltapypsylle ja kuinka lehmät tottelivat kutsua. Mummulla oli oma, hieman toisenlainen kutsu, joka myös on Kansat soittavat -kirjassa.

 

5)         Franseesi 1'38 - Optatus Raatikainen (v.)

         - YLE:n arkisto - tohtori Erkki Ala-Könnin Pielavedellä kansanpelimanni          Optatus
Raatikaiselta v. 1955 tallentamaa musiikkia.

         > Ks. myös Ilpo Saastamoinen: Kansat soittavat, Tammi 1985, n:o 124

         > Piirpauke live in Europe / Ja&Ro 4110/11 (2-LP v. 1983, BRD),

         Suomi: Kerberos KEL 648 sekä CD 8573-87871-2 Warner Music 2002

Franseesi löytyi samasta Ala-Könnin äänitekokoelmasta kuin "Iltamien aloitusmarssi", joka päätyi Paronin Nunnu-sarjan aloitusnumeroksi. Karelia-yhtye sai minut aikoinaan ensimmäisen kerran selkeästi kiinnostumaan  vaarini kansanmusiikkitallenteista. Silloin menin tietysti Ahti Sonnisen luo Lallukan taiteilijakotiin, ja hän johdatteli minut omien tekemiensä nuotinnosten ääreen, joiden joukossa oli mm. "Se nukku" -laulu, jota äitini aina piti vaarin omana sävellyksenä. Sonnisen toimesta tehdystä vaarin radio-ohjelmastahan Kaustisella julkaistiin 1976 mini-LP, johon äitini avulla kirjoitin esittelytekstin. Vasta myöhemmin sain käsiini Erkki Ala-Könnin nauhoitteet, jotka sisälsivät koko Franseesin. Sarja oli minulle merkitsevä, koska ensimmäisen osan 2/4 -melodia oli niin omaperäisesti aksentoitu, että kirjoitin sen ensin sekatahtilajiin (ks. Kansat soittavat) ja vasta tutkiskelun jälkeen 2/4 -tahtilajiin. Tämä johti siihen, että sovittamassani "Optatus-sarjassa" 1970-luvulla melodia oli sekatahtilajin kirjoitetussa muodossa, koska se antoi enemmän oikeutta vaarin tulkinnalle.

Piirpauke-vuosina melodia otettiin myös sekatahtilajisena sovituksena ohjelmistoon, ja vuosien varrella sitä opittiin improvisoimaan - ei sointupohjaisen choruksen vaan - freenä soitettuun 'teema ja variaatiot' -menetelmään pohjautuen. Tässä suhteessa Piirpauken levyllä oleva Zierenberg-versio (16'10) vuodelta 1982 lienee melko harvinainen esimerkki kansanmusiikkimme mahdollisuuksista. Kerta toisensa jälkeen olet kymmenet vuodet ihmetellyt Tom Nekljudowin taitoa seurata solistia rummuillaan. Hän tiesi etukäteen, mitä toinen ajattelee seuraavaksi tulevasta fraasista, joten sooloa soittaessa tuli usein kiusallinen tunne, että häntä ei saa soitettua millään 'ulos'. Tuosta kilpailusta  sitten kehkeytyi kulloinenkin lopputulos.

Franseesia on helppo kuunnella netistä, sillä sitä kaupitellaan - tietysti ilman lupaamme - tuhannessa nettiosoitteessa. Ainakin se on tarjolla kuunneltavaksi lukemattomissa osoitteissa.

 

6)         N. Kuzmin leudd                  1'06         Nikolai Kuzmin, Lovozero 10.8.1994

Tämä esimerkki on se, mitä voi sanoa nuotintajan painajaiseksi. Nikolain äiti, joka Lovozerossa Kuolassa oli tunnettu perinteen taitaja luvvjt-laulajana, valitti usein, että "Nikolai ei tahdo pysyä äänessä". Hänen poikansa (†) oli oikeastaan ainoa miespuolinen perinnelaulaja, jota onnistuimme äänittämään Kola Sámi -projektin puitteissa 1994-1997. Koska tällaista musiikkia on turha etsiä äänilevyiltä, oli minun ehdottomasti valittava jotain häneltä mukaan tähän tutkimuskokoelmaani. Valitettavasti Nikolain kildininsaameksi laulamat tekstit ovat kaikki litteroimatta, joten minulla ei ole edes tarkkaa muistikuvaa, mistä teksti kertoo. Hän esitteli Jaakko Gauriloffille ja meille muille esim. siian pyyntiä verkoilla, verkkojen kokemista, mutta myös karhun kohtaamista metsässä. Ehkä traagisin on kuitenkin hänen viimeisenä tapaamiskertana meille esittämänsä kiitosluvvjt, joka hetkittäin muuttuu valittavaksi ulvonnaksi. Koin siinä silloin vierestä yhden kulttuurin symbolisen kuoleman yhden kiitoslaulun aikana... Ehkä yksi syvimpiä kokemuksia, mitä elämäni aikana musiikista olen saanut.

Nikolai kuoli tietääkseni 2000-luvun alussa, kun hän vielä 90-luvun alussa lauloi Kirsti Beckerin YLE-nauhoille tulevaisuuden haaveistaan - siitä kuinka hän Malboro suupielessä opastaa turisteja hyvästä rahasta... Nikolai jäi ainoaksi miespuoliseksi laulajaksi, koska eräs toinenkin olisi suostunut meille esittämään luvvjtia, jos olisimme lähteneet hänen mukansa porotuntureille muutamaksi yönseuduksi, mutta johon ehdotukseen meillä ei ollut mahdollisuutta tuolloin suostua. Nyt en tidä, onko Lovozerossa enää yhtäkään miestä, joka suostuisi perinteistä luvvjtia esittämään.

Koko tuo materiaali on 110 CD-levyn muodossa kuunneltavissa Tromssan yliopiston museossa, Maailman musiikin keskuksessa ja Inarin saamelaismuseosäätiöllä, jonne ne digitoin 2000-luvun alussa - itseni lisäksi.

Materiaalissa piilee potentiaalisesti monen tutkijan elämäntyön mahdollisuus.

 

7)         Ilpon leudd         - 2'28         - Ilpo Saastamoinen, Lovozero 22.1.1990

         - Ensimmänen IS:n improvisoima leudd Jaakko Gauriloffin ja Mikk Sarvin kanssa tehdystä matkasta tutustumaan Lovozeron saamelaisiin heti rajojen auettua Suomen puolelta Murmanskiin ja Lovozeroon. Kysymyksessä on Jaakko Sverloffin alun perin Erkki Ala-Könnin radioäänitekokoelmalle esittämä leudd, jonka melodiaa olin pikku hiljaa 'salaa' harjoitellut kotona. Tämä äänite on ensimmäinen kerta, jolloin esitin sitä julkisesti Lovozeron yhteisessä konsertti-illassa tutustumismatkamme päätteeksi.

Improvisoida olen yrittänyt kaikkiaan kolmella tyylillä elämäni aikana -  ellei mukaan lasketa nuoruuden scat-lauluharjoitelmia:

1)         J. Sverloffin kolttaleudd - IS-versio: Lovozero 22.1.1990

2)         Ingor Ante Ailu Gaupin "Jienat jietnadit jienjaiguin" (Ääni ääntelee jäillä)

         Alkuperäisversio on LP:llä Sápmi, vuoi Sápmi (IRLP-6)

         Sanat eivät kuulu tähän joikuun. Esitin joiun Heimo Lappalaisen hautajaisissa arkun äärellä 29.5.94. Lokakuussa 2005 Udmurtiassa Irina Nurieva videoi ko. esitykseni eräässä tilaisuudessa. Alkuperäisversio on muotinnettu. Se on kenties ylittämätön pohjoissaamelaisen joiun pohjalta syntynyt levytetty improvisaatio tiukasti pysyen 3-2-3 -tahtilajissa.

         > Ks. "Kuvat" > Musiikin tutkimus > "Jienat..."

3)         > Ks. Musiikin Suunta 3/1999. Ss. 35-44:        

         "Aunuksen itkut musiikkina - katsaus Pertti Virtarannan kokoelmiin."

         < Kalevalaisen musiikin seminaari Joensuussa ja Rääkkylässä 11.-13.2.99

         > Ks. Julkaisut > 1994-99 VIRTARANTA JA ITKUT  

Itkua kokeilin improvisoida ko. seminaarissa, jossa paperinenäliinaa kädessäni pyöritellen valittelin musiikintutkijan turhautumista, kun nykypäivänä ei edes esitysten nuotintamista pidetä tarpeelisena jne.

Kokeilin myös asettua kotoa lähtevää tytärtään surevan äidin osaan esittämällä hääitkun oman tyttäreni häissä 2000, mutta jotkut läsnäolijat näyttivät pidättelevän pikemminkin nauruaan kuin itkuaan tilaisuudessa.

Ehkä joskus saan luvan laittaa myös kohtien 2 ja 3 esimerkit sivustolleni.

 

8)         A) Valentina G. Jevsejeva  7'43

         'Itku (omalle) miehelle' - Kuittinen 31.10.04

9)         B)         Valentina G. Jevsejeva         - 7'41 - Kuittinen 1.11.04

10)         C)          Valentina G. Jevsejeva         - 7'04 - Kuittinen 1.11.04

         > Ks. "Kuvat" > Itku 2009

         > Ks. Jutut-73 > 2000-luku B > 2009 Itku-impro

 

Näillä kolmella itkuvariaatiolla on tärkeä paikkansa tässä kaikilla. Niiden erikoisuus on, että - vaikka ne ovat improvisoituja 1000-prosenttisesti, ne kaikki sisältävät ennaltamäärätyn tekstin. Jevsejeva oli nimittäin kirjoittanut sen paperille ja lauloi siitä - ei sen vuoksi, että olisi huono perinteen taitaja, joka tarvitsee lunttilapun, koska ei osaa luoda tekstiä itse esitystilanteessa, vaan siksi, ettei unohtaisi mitään tärkeää asiaa edeseestä aviomiehestään nyt nauhoitustilanteessa.

Ensimmäinen käyntimme oli tekninen katastrofi, koska osa laitteistosta oli jääny edellisenä iltana autoon, koska emme tienneet seuraavan yön ensimmäisestä pakkasyöstä. Ensimmäinen versio siis epäonnistui ko. itkusta lähes täysin, mutta toinen tallentui jo kokonaisena.

Kun huomasin paperin funktion tilanteessa, sanoin, että varmuuden vuoksi tulemme vielä seuraavana päivänä ottamaan varmistusoton. Silloin pyysin etukäteen, esittäisikö hän itkun kahteen kertaan nauhoille. Näin minulla yhtäkkiä oli kolme improvisaatiota täsmälleen samasta tekstistä, mikä oli jotain ainutlaatuista. Olen siis nuotintanut ja analysoinut kaikki kolme variaatiota samasta itkusta, ja kirjoittanut asiasta yhteensä 75 sivua + lisukkeet. Tuo analyysi on ehkä tärkeintä, mitä olen elämäni aikana musiikista kirjoittanut. Aika ajoittain tuntuu siltä. Joskus taas 50-luvun koululaiskalenterieni merkinnät kunkin päivän ulkoilusuorituksista ja elokuvista tuntuvat vievän voiton merkittävyydessään, mutta näinhän on musiikinkin laita. Tänä päivänä tuntuu tuo juttu kovimmalta mitä tiedät ja seuraavana päivänä puhaltavat uudet tuulet - elleivät mieltymyksesi ole muuttuneet jo saman päivän aikana. Mutta näinhän juuri aina onkin, sillä et jaksa kuunnella koko päivää samaa juttua - paisi jos se liittyy työhösi.

Kehoitan siis vaikkapa tulostamaan nuo 20 sivua itkunuotteja ja kuuntelemaan huolella eri versiot - verraten analyysejä kuultuun musiikkiin. Tekstianalyysin ymmärtämisessä alusta loppuun saattaa mennä pitemmänkin aikaa - minulta se on vienyt koko elämän...