Informaatio II 1985-08

12.2.1985     - On muistettava, että merkitsevä/merkityksetön ovat subjektiivisia käsitteitä - minulle.

23.3.85         - Tiede ymmärtää entropian ikään kuin taantumuksena, vaikka myöntääkin ajan suunnan olevan sitä kohti. Se ei näe, että todellinen entropia on tiedon hajaantumista - eikä suinkaan palautumista jollekin kaoottiselle tasolle. Entropia on tiedon hajaantumista - tietoista prosessia - vastakohtana hajoamiselle - kuolleen materian symbolille.

2.-3.06.85        Kaustinen
- Mistä tahansa kahdesta seikasta (hahmosta) saadaan jaksoja, joissa syntyy odotuksia. [~ 1-0 -variaabelit?]

15.07.85        - Jos syy-seuraussuhde ymmärretäänkin informaationvaihtona, romuttuu samalla käsitys yksisuuntaisesta ajasta, tekijästä ja teosta, koska tilalle tarvitaan vuorovaikutus -käsite. Seuraus hyväksyy syyn!

- Sanoma on siis mennyt perille ja nuo kaksi ovatkin yhtä. Mitä huonommin informaatio menee perille, sitä materiaalisempi on tapahtuma - tai sitten ei tapahdu yhtään mitään (esim. käskiessämme pöytää liukumaan).

- Ei esim. miehen siittiösolu ole syy lapsen syntymään. Naisen solun on hyväksyttävä siittiö ensiksi. Kumpi on syy?

- Informaationvaihdossa ei ole aktiivista ja passiivista osapuolta, ei tiettyä tapahtuma-järjestystä eikä lähtökohtaa, yhtä ensimmäistä signaalia. Jos palaset liittyvät yhteen, ei se edellytä tiettyä tapahtumajärjestystä: palaset osuvat kohdalleen kaikki yhdellä kertaa tai sitten ei ollenkaan. [niin kuin palapelissä]

- Aika on kielen ymmärtämättömyyden tuote. Se ei ole informaatioteorian rakenneosa vaan kuona-aine... jäte!

- Ei ole abstrakteja sanoja. On vain sanojen entropiapyrkimys, joka mahdollistaa yhden sanan liittämisen kaikkiin mahdollisiin sanoihin. Sana - ollakseen sana - tarvitsee siis vähintään kaksi eri käyttöyhteyttä abstrahoituakseen.

18.7.85         - Teoriassa ikiliikkujan käyttövoimana voisi olla informaatio. So. tällainen koje toimisi täsmälleen niin kauan kuin kaikkeudessa vallitsee negentropia. Sen ikänä olisi maailmankaikkeuden ikä. Mikä estäisi ympäristön tuhoamasta siihen keräytyvää tietopakettia? Sen tulisi jakaa tietoa ympäristön imua (imukykyä) vähän nopeammin.

21.7.85         - Hahmojen osuus on syntyä ja kuolla (2011: kokijan mielessä). Ne syntyvät, kun yksityisestä päädytään yleiseen. Ne kuolevat, kun yleinen hajoaa yksityisiksi osiksi. Yleiseen päätyminen on muistikeino lukemattomien yksityistapausten mielessä säilymiseksi.  Yksityisyyteen päätyminen on taas kokonaisuuden ymmärtämiskeino.

- Nämä kaksi todellisuuden rakenteen hallintamenetelmää eivät siis ole toistensa vastakohtia vaan todellisuuden kaksi polariteettia: muistaa ja ymmärtää. Tietojenkäsittelyn kaksi pääelementtiä. Assosiaatio ja analogia.

23.7.85         - Informaatiotodellisuus on elävän systeemin merkityksellistä, vastuun-alaista todellisuutta. Reaalitodellisuudesta puuttuu vuorovaikutus; se määrää kohtalomme kysymättä mitään. Olemme silloin "kuolleita" objekteja. Tämä on kuitenkin vain informaatiotodellisuuden ääritapaus.

- Tunteet liittyvät jotenkin niihin kokemuseroihin, joita syntyy, kun

a)         tuttu hahmo ilmenee vieraassa ympäristössä

b)         vieras hahmo ilmenee tutussa ympäristössä

c)         tuttu hahmo on naamioitunut vieraaksi tutussa/vieraassa ympäristössä

d)         vieras hahmo on naamioitunut tutuksi/vieraaksi tutussa/vieraassa ympäristössä

e)         "minä" tuntee itsensä tutuksi/vieraaksi (kohdatessaan naamioituneen tutun/vieraan) tutussa/vieraassa ympäristössä

f)         tuttu/vieras (~ tutuksi/vieraaksi naamioitunut) kokee minut (naamioituneeksi?) tutuksi/vieraaksi hänelle/minulle tutussa/vieraassa - tai sellaiseksi naamioituneessa ympäristössä... ja reagoimme tilanteeseen joko tunnepitoisesti, refleksinomaisesti tai älyllisesti - ellemme kiellä koko tilanteen todellisuuspohjaa. Ehkä toimimmekin kolmantena tekijänä tarkkaillen sivusta koko edellä mainittua näytelmää.

24.7.85        - Tätä voimme harjoitella opettelemalla näkemään, että kaikki ympärillämme oleva on pelkkää julistusta.

- Juuri meidän itsemme on opeteltava puhuttelemaan sitä nöyrästi. Muuten se jonain päivänä - tai yönä - tulee ja syö meidät...

- Meidän kannattaa ystävystyä sen kanssa, sillä sillä on monet kasvot, jotka heijastuvat kaikessa mitä se katsoo. Ja kuitenkin maapallo on kuin hiekkajyvänen sen linnunradan mittaisessa valovuosisylissä. Ja sen eri hologrammiolemuksilla on kaikilla sama nimi kuin sillä itsellään. Ja sen nimi on sana. Kun kuuntelemme sitä herkeämättä, niin se alkaa soida. Kun  katsomme sitä riittävän pitkään, alkaa se vähitellen näkyä. Kun vihdoin uskallamme koskettaa sitä, huomaammekin että se onkin me itse. Ja me tiedämme, että meilläkin on sama nimi kuin sillä ja että me olemme aina soineet... yhdessä. Ja me tunnemme silloin itsemme.

- Kaikkeuden käsittäminen kaikilta osiltaan ja tapahtumiltaan totaalisesti uniikiksi, absoluuttisen erilaiseksi antaa vasta ensimmäisen mahdollisuuden loogisesti käsittää se informaation, kokemuksen kannalta täydelliseksi ykseydeksi. Tämä logiikka perustuu väitteeseen: Erilaisten olentojen on koettava ulkoisesti eri asioita kokeakseen elämyksellisesti (~ sisäisesti) samaa.

3.8.1985 - lauantai.
- Kahden päivän lakankeruumatkalla Kainuun valoisissa pimennoissa. Paluumatkalla autossa selvisi esim. missä onkaan logiikan tautologian syvyys: Se on lauseessa: a/b = c/d, eli: Kokeakseen analogisesti samaa on erilaisten systeemien koettava ulkoisesti jotain erilaista. (Vrt. 28.3.1984)

- Ja sitten selvisi elämän synnyn peruskysymys, jonka jo aikaisemmin olin tietämättäni tiivistänyt: Entropian ja negentropian välinen 1-0 -vaihtelu - ikuinen tasapainon haku - on elämän liikkeellepaneva voima (6.6.2011: "alkusyy").

- Elämän sykintä on vasta entropian hakemista. Kun täydellisyys, entropia on saavutettu, systeemi nukahtaa "tietoisuuden" uneen, Me sanomme sitä kuolemaksi, vaikka se - täydellisen rakenteensa, symmetriansa ansiosta - onkin kaikkein korkein "olemassaolon" aste!

- Tämä nukahtaminen tapahtuu silloin, kun senhetkisellä tunnetulla maailmalla ei enää ole mitään sellaista informaatiota tarjottavana, joka voisi hätkähdyttää systeemin sisäistä tasapainoa. Ainoa asia, mikä voi herättää "kuolonunesta" on herääminen tietoisuuteen siitä, että omaa tietoa enemmän kuin ympäristö, ja että ympäristö on kehittynyt kykeneväksi ottamaan ilosanoman vastaan!

2.9.85    - Onko analogiakokemusten määrä äärellinen? Luultavasti, jos kokijoiksi hyväksytään myös alkeishiukkaset. Ehkä kaikkiin systeemeihin ulottuvia analogioita onkin vain yksi: jonkin seikan tajuaminen viestiksi!

26.9.85   - Tiede on yltänyt asteelle, jossa se pystyy ennakoimaan melkoisen määrän toistuvia tapahtumia - sellaisia jotka toistuvat jopa koetilanteissa. Se on vain osa todellisuutta. Miten on sattuman laita?
V: Sattumaa ei ole. On vain tieteelle monimutkaisen rakenteen omaavaa informaatiota. Aina on olemassa jokin, joka pystyy ennakoimaan, purkamaan sattuman koodin. Ehkä se on ihmisen sijasta atomi... On vain muistettava, että monimutkaisuus, sattuma on sellaista vain suhteessa johonkin systeemiin.

27.9.85    - Jos "vapaata tahtoa" on, ilmenee se vain 1-0 -tasolla siinä, noudattaako systeemi informaation entropiapyrkimyksen lakia keräämällä ja levittämällä tietoa, vai toteuttaako se vain toista näistä aallon kahdesta eri puolesta. Alkeishiukkanen menee sinne, missä on tyhjö ja pyrkii pois täydestä. Se haluaa olla itsenäinen??? Vai käsketäänkö sen mennä sinne, missä on tilaa? Ihmisellä ei varmasti aina ole tällaista pakkoa.

28.10.85    - Täytyy olla jokin laki kuvaamassa informaation levittämisen tärkeyttä - myönteisessä mielessä. Jos systeemin päämääränä on tiedon negentropia, niin täytyy olla - sokean luonnon lisäksi - joku, joka lähettää sitä myös tietoisesti - "opetustarkoituksessa". Kaikki informaatio ei ole "sattumalta" lähetettyä. Informaatioteorian "negentropialaki" so. "Riittävän varieteetin laki" kuvaa vain toista todellisuuden puolta - input-vaihetta - mutta jättää output-vaiheen huomioimatta. On tavallaan samantekevää, kumpaa nimitystä käytämme - entropiaa vai negentropiaa - sillä kysymys on lähinnä siitä, kenen osaan milloinkin asetumme. "Minän" kannalta vastaanotettu informaatio on negentropiaa edistävää, mutta lähettäjän, ympäristön kannalta "entropiaa", poislähetettyä [hajalleen siroteltua] tietoa. Ja päinvastoin.

- Sitä paitsi ei ole absoluuttisen avoimia eikä suljettuja systeemejä tässä maailmankaikkeudessa. Suljetun systeemin ikä olisi esim. mahdoton määritellä, koska mitään ei tapahdu siinä sulkeutumisen jälkeen; so. se on ikuinen. Onko fyysisessä maailmankaikkeudessa mitään "ikuista"?

- "Riittävän varieteetin laki" ei riitä ainoaksi selitykseksi kyberneettisten systeemien käyttäytymiselle, "eläville olennoille". Eri asia on, mitkä ovat tällaisia systeemejä, joiden olemassaolossa syy-seuraussuhde edustaa vain ääritapausta, raja-aluetta.

 

1986: Kansat soittavat -johdannosta poisjätettyjä pätkiä:
- Leikitäänpä informaatioteorian käsitteiden pohjalta: Maailman ja taivasten valtakunnan välinen juopa ei ole kausaliteettiin perustuva vaan looginen (siis ei loppujen lopuksi "todellinen"), koska maailma määritteli, pelasi itsensä ulos kolmiyhteydestä asettumalla neutraaliksi objektiiviseksi tutkijaksi Isä - Poika - Pyhä Henki -triangelin ulkopuolelle - sen sijaan että olisi määritellyt kysymyksessä olevan uudenlaisen kolmiyhteyden: Isä-sana, Sana-poika ja Poika-maailma, johon viimeksi mainittuun systeemiin älynsä ja muistinsa lokeroita kaiveleva tutkija itsekin kuuluu; siis output - viesti - input/muisti. En käytä vielä input-muisti/arviointi - output -painotusta, koska me - aitohämäläisittäin tai pohjalaisella jäyhyydellä - jo pian kolmatta tuhatta vuotta pohdiskelemme edelleen sitä, oliko Jeesuksen ristiinnaulitseminen "paha" vai "hyvä" teko ja oliko teko "vapaan" tahdon ilmaus... objektiivisesti! (...Uudet teoriat... jne.)

9.1.86   - Yöllä... Jos filosofian pitää olla looginen ajatusrakennelma, niin tulee mieleen rakennelma - ikään kuin hologrammi - jolla ei ole (vain) yhtä peruskysymystä, juurta.

- Tuollainen rakennelma on "ratkaistavissa", selvitettävissä, poraudutaanpa siihen mistä kohti tahansa! Niin kuin siittiö uppoaa munasoluun - mistä tahansa. Ei munasolulla ole "juurta", yhtä ainoaa oikeaa perusoivallusta... Tämä voisi olla uudenlainen lähtökohta filosofialle. Elämän hedelmöittäminen sillä hetkellä, kun sen rakenne tajutaan! Todellisuus ja tieto... kuin geeninauhapari, joista muodostuu portaikko, kierretikapuut! Siinä se on koko juttu!
[4.4.2012: Olen myöhemmin verrannut tätä tilannetta kuin internettiin. Siihen voi myös sukeltaa mistä tahansa!]

19.6.86         > Matti Bergström: Vihreä teoria.
- Onko niin, että entropiatila on tiedon (so. informaation) vastaanottamista ja negentropiatila tiedon arkistointia? Entropiatila on herkistynyt negentrooppisille ärsykkeille ja negentropiatila on herkistynyt entropiaviesteille??? Joka tapauksessa nämä ovat saman asian kaksi eri puolta. Voiko entropiatila olla herkkä myös entropiaärsykkeille?

- Bergstömin tunneteoria erosi omastani aika lailla. Muttei vielä vakuuttavasti. Mielestäni tunteet ovat lukkiutuneet kiinni automatisoituneisiin maailmankuviin ja arvostuksiin. Toinen tuo mukanaan toisen.

- Kaksi ärsyketietä (entropia/negentropia) varmistaa sen, ettei mitään voida kokea yksiselitteisesti. Tämä on sopeutumisen edellytys.

- Onko entropiatila kantoaalto, jota myöten negentropiasanoma voi välittyä? Järjestys pääsee eteenpäin vain kaaoksen kautta - analogian avulla! Jos väliaineena on myös negentropiatila, on suurempi mahdollisuus yhteentörmäyksille ja sanoman pysähtymiselle kesken matkan.

- Epäjärjestys hakee itselleen maailmankuvaa! Siksi se edustaa input-asennetta. Järjestys on taas valmis toimimaan. Se on output. Mutta se ei kadota toimintansa rakennemallia vaikka toimiikin. Ainoastaan toimintaan käytetty energia katoaa (toiminnan myötä).

12.7.86         > Ilya Prigogine & Isabelle Stengers: Order out of Chaos.
s. XXI:         Indeed, one of the key themes of this book is its striking reinterpretation of the second law of thermodynamics. For according to the authors, entropy is not merely a downward slide toward disorganization. Under certain conditions entropy itself becomes the progenitor of order.

- Siinä se oli koko juttu! Ahmavaara arvosteli minua juuri tästä samasta mielipiteestä ja Jukka Hauru kehotti minua tutustumaan fysiikan uusimpiin näkemyksiin, siis mm. Prigogineen. Kirjani johdannon entropian positiivisuutta korostava korjaus tuo sen täsmälleen Prigoginen mukaiseksi. Ahmavaara luuli alkuperäistekstiä lapsukseksi, joten selvensin sen epäortodoksisuutta. Ja Ilya Prigogine tukee minua täydestä sydämestään!!!

s. XXVI:         ...we can never determine when the next bifurcation will arise.
- Prosessit ovat reversiibelejä van jos ne hahmotetaan sellaisiksi... so. unohdetaan jotkut muuttuvat tekijät merkityksettöminä. Prosessi on "toistuva", jos se itse pitää itseään toistuvana eli pitää eri "kierroksien" aikana kohtaamiaan muutoksia merkityksettöminä.

22.7.1987         Syntymäpäiväni aamuna klo 06.30 - 07.00. (Ks. "Aika")
- Kohta uskallan astua myös tieteen alueelle: Kaaos-entropia ja järjestys-negentropia eivät ole toistensa vihollisia, vaan niiden tulisi oivaltaa myös niiden välinen rakkaussuhde. Ne ovat kaksi välttämätöntä olemassaolon puolta, joiden tulee täydentää toisiaan. Yksin ollessaan ne luovat vain kuolemaa: timantinkaltaista kauneudeksi naamioitunutta järjestystä tai sekavuutena hätähuutonsa julkituovaa mielenhajaannusta. Ajan suunta ei siis ole kohti entropiaa, vaan yhtälailla aina on ilmennyt ja tulee ilmenemään myös vastaavanlainen halu järjestystä kohti. Koska olevaisessa ei ole mitään, mikä ei voisi elää kyberneettisen systeemin tavoin.

- Tuo järjestys kuvaa olemassaolon halua materialisoitua, noudattaa oppimisen kautta sisäistettyjä automatisoituneita ohjeita. Sellainen on Äiti Maa. Miespuolinen "Jumala" taas kurkottaa uteliaana taivaisiin hankkimaan uutta informaatiota, jopa mielen kaaoksen uhallakin, koska se on elämälle yhtä tärkeä vietti maailmassa, jossa jatkuva loputon muuttuminen on universaali laki. Tässä prosessissa menneen ja tulevan on elettävä rakkaudessa toisiinsa. Muuten seurauksena on molempien yksinäisyys. Ja se on pahinta, mitä voi tapahtua, koska molemmat tietävät sisimmässään, että toinen ei ole kuollut vaan elää.

24.7.87    - Nyt on jo aika tajuta, ettei käsitteellä "objektiivinen todellisuus" ole merkitystä ihmiskunnassa kuin korkeintaan ehkä muutamissa harvoissa erityis-tapauksissa. Olemme hyvää vauhtia kulkemassa kohti uutta informaatio-yhteiskuntaa, jossa käyttäytymisemme päärakennemalleina ovatkin mielikuvitus-romaanit, -TV-filmit, sanoma- ja aikakausilehdistön tuhatpäinen propagandahirviö, Gorgos (?) ja eri uskonnollisten lahkojen aivopesumystiikka mukaan luettuna. Se tieto, jota voisimme sanoa "objektiiviseksi" meidän maailmassamme tulee joko käyttöömme liian myöhään, on meiltä salattua, tai on täysin merkityksetöntä jokapäiväisessä elämässämme. Meidän elämämme perustuu uskoon eikä tietoon. Ja silti nuo mielikuvitustarinat ja sadut saattavat opettaa meitä elämässämme enemmän kuin mitä itse todellisuus koskaan ennättää tehdä. Tästä syystä todellisuuden olisikin viisasta naamioitua "keksityn" tai "mielikuvituksen" valepukuun tullakseen kuunnelluksi.

28.7.87    - Kun kaksi erilaista negentropia-systeemiä joutuvat totaaliseen vuoro-vaikutukseen, ne joko tuhoavat toisensa tai sitten ne sulautuvat toisiinsa. Tämä on mahdollista vain kaaoksen kautta: Erilaisten negentrooppisten mielenrakennelmien on tultava hajotetuiksi, jotta olisi mahdollisuus löytää uusi rakennelma, joka perustuu molempien rajallisten rakennelmien yhteisiin kokemuksiin. Jos tila jää kaaokseksi, ei siinä ole kuin rajaton input-järjestelmä toiminnassa. Ympäristölleen sitä ei siis ole olemassa... Entä toisinpäin; solun kahtia jakautuminen..?

7.8.87      - Informaatiotodellisuudessa ainoastaan systeemin tilan muutoksella on merkitystä. Ei "objektiivisella" liikkeellä.

07.04.1995   - Peilikuva on maallista todellisuutta, "minua itseäni" - TAT (= teko = minä). Käänteissymmetria edustaa informaatioarvoa: so. mitä pienempi piste (= suurempi informaatio) sitä suurempaa vastaanottaja-aluetta se hallitsee. Mitä suurempi alue, so. mitä tutumpi informaatio, sitä vähemmän sillä on "sanomaa". Sisäinen suuruus (= tieto) ilmaistaan käänteiskuvassa suurella pinnalla.

8.4.95   - Mitä kauemmaksi erkanemme toisesta todellisuuspuolesta, sitä voimakkaammin se alkaa vetää puoleensa, koska sen mysteeripitoisuus kasvaa! Tämä on informaation ja kyberneettisten systeemien perussuhde.

20.4.95  - Informaation luonne on se, että mitä enemmän jotakin on, sen vähemmän se painaa kohtalon vaa'assa!!!

- Lähellä oleva on "kevyempää", koska se näyttää suuremmalta, sitä näyttää olevan lähellä enemmän kuin kaukana. Sama määrä informaatiota kaukana on siis painavampaa, koska näyttää pienemmältä(!!!). Tässä on perspektiivin sielu. Kaukana oleva on aina kiinnostavampaa. [Ks. Informaatioteoria!]

- Kohtalon vaaka on kolmikantaisuuden lisäksi kolmiulotteinen (?). Ylim. ulottuvuus on laatu! Jos todellisuus on kaksiselitteinen, ovat nykyiset vaakamme yksiulotteisia. Kohtalon vaaka näyttää aina olevan epätasapainossa meidän rajoittuneesta näkökulmastamme käsin. Vaaka on aina epätasapainossa, koska asioiden henkinen painoarvo ei näy punnituksessa. Vaaka näyttää vain sen, kumpi kahdesta asiasta on tärkeämpi. Onko se aina pienempi asia? Vai näyttääkö... en tiedä.
[3.5.2012: Informaatioteoria: Mitä pienempi (harvinaisempi], sen painavampi, sen suurempi informaatioarvo!]

20.04.96 - Se oli jokin aika sitten Lapista (?) tullessa, kun ymmärsin, että informaation määrä on suhteessa johonkin kuin harakka tervatulla sillalla. So. sitä useammanlaiseen yhteyteen se kelpaa palapelin osaksi. Mutta mitä todella tapahtuu? Oleellista on, että mitä vähemmän informaatiota on, sitä laajemman alueen sen viestimahdollisuus kattaa. 2-sävelikkö voidaan tulkita hyvin moneen sävellajiin kuuluvaksi.

Mitä tämä käänteisyys on?
1)         0-1 -informaatiotapauksessa universumi laajenee räjähtäen vastaanottajan koodausmahdollisuuksina.
2)         -tapaus koskee ääretöntä informaatiota, jossa universumi laajenee itse viestissä ja jälleenkoodauksessa on vain neulansilmän kokoinen mahdollisuuksien aukko.

- Yksi- ja moniselitteisyys? En kykene konkretisoimaan, mitä tapahtuu. Se on jotain jin-yang -tyyppistä... Toinen muuttuu toiseksi. Ensimmäinen on kysyvä, toinen on vastaava.

 

3.1.1997         - Pari päivää sitten iltakävelyllä tajusin, että kahden pisteen välinen etäisyys (taivaalla) kasvaa, mitä lähemmäksi me tulemme sitä. So. perspektiivi-ilmiö on myös fysikaalisesti totta, mikäli katsomme asiaa informaation näkökulmasta. Mitä kauemmaksi etenemme kahdesta pisteestä, sitä lähemmäksi ne tulevat toisiaan, kunnes ne käytännössä lähettävät säteilynsä yhdestä pisteestä.

- Tämän ilmiön täytyy esiintyä myös alkeishiukkasten maailmassa. Miten se muuttaa meidän ymmärtämystämme em. ilmiöistä? Suhteellisuusteoria ei taida puhua siitä.

13.11.1997         - Musiikki on sitä moniselitteisempää, mitä ”yksinkertaisempaa” se on materiaaliltaan (parametreiltään?) 1-0 -tasolla se symboloi jopa kaikkeutta, koska se voidaan tulkita minä tahansa. Tämä monimuotoisuus on täsmälleen niin laajaa kuin jälleenkoodauspuolella on mahdollisuuksia. Mitä laajempi kirjasto vastaanottajana, sitä lähempänä kaikkeutta 1-0 -viesti on!!!

 

6.1.98          > Osmo Kuusi: Yleisestä merkkitieteestä, Strukturalismia, semiotiikkaa, poetiikkaa /
                       toim. Satu Aapo, Helsinki 1974, s.106
- P. Lappalainen (...1984, s.5) Shannonin kaavio: lähde-lähettäjä-koodaus-kanava + häiriö-dekoodaus-vastaanottaja: Häiriö on se ero, mikä lähettäjällä ja vastaanottajalla on lähteestä valikoidun materiaalin suhteen ja  mistä muista eri lähteistä heidän tietopankkinsa on koostunut.

13.1.98 aamulla klo 8.20
- Informaatioteorian kuvaus kaaoksesta. Niin pieni on siemen... Ja sammakonpoika on onnellinen - ilmankin isää. Sillä isä on aina toisella navalla.

- Sana on kuin itikka, joka hyppii iholla tai koira saaliin ympärillä. Suunnan vaihtaminen on samalla napojen vaihtamista - hyvään päin & pahasta pois.

- Mutta molemmat liikkeet sisältävät jo vastapuolensa siemenen:
hyvään - pain (tuska) & pahasta boys (poika).

15.01.08    - Folklandia-risteilyllä
- Tämän päivän Hesarissa (15.1.08, s.D2: Timo Paukku: Universumi, kvanttien laskukone?) oli sitten minun silmissäni ensi kerran tiedemiehen kuvaus alkeishiukkasista niin kuin sen 60-luvulla ajattelin:

Seth Lloyd: Programming the Universe: Alussa oli bitti... "Universumi koostuu biteistä. Jokainen molekyyli, atomi ja alkeishiukkanen rekisteröivät informaatiota."

http://www.randomhouse.com/kvpa/lloyd/
Is the universe actually a giant quantum computer? According to Seth Lloyd—Professor of Quantum-Mechanical Engineering at MIT and originator of the first technologically feasible design for a working quantum computer—the answer is yes...

All interactions between particles in the universe, Lloyd explains, convey not only energy but also information—in other words, particles not only collide, they compute. And what is the entire universe computing, ultimately? “Its own dynamical evolution,” he says. “As the computation proceeds, reality unfolds.”