Informaatio ja marxismi VII 1980-2012

23.1.80         - Jos meillä olisi ollut nykyaikainen tiedonvälitys yleisine oppi-velvollisuuksineen ja tietty sosialismi, joka olisi poistanut nälän sekä oppimisen esteet, olisimme ratkaisseet maailman arvoitukset jo tuhansia vuosia sitten! On parempi, että miljoona ihmistä pohtii, kuin että yksi pohtii.

4.2.80          > Rolf Löther: Biologia ja marxilainen maailmankatsomus.

5.2.80          > Karjalainen-Laine-Rossi-Silvennoinen:  Systeemit-kybernetiikka-informaatio.

18.12.80       - Mikä ero on ideoilla, abstraktioilla, "objektiivinen totuus" -abstraktioilla ja metafyysisillä abstraktioilla? Nehän kaikki ovat ei-olevaa, eivätkä marxilaiset ole mielestäni koskaan pystyneet tekemään selvää eroa noiden kahden metafyysisen ajattelutavan välillä.

- Kertokaa, mikä ero on materialistisen metafysiikan ja idealistisen metafysiikan välillä!

1.1.1981.         - Dialektisen materialismin moniselitteisyys on siinä, että se yrittää kuvata suhteellista absoluuttisin termein. Se on filosofiana evolutiivista - ei-vallankumouksellista ja johtaa näin ollen lopulta sekasortoon käsitteissään, koska ei ole alusta loppuun loogista.

- Määrän muuttuminen laaduksi... Kokeet yleensä suoritetaan hyvin soveliailla määrillä. Tuskin koskaan meillä on käytettävissä pelkästään yhtä vetyatomia ja yhtä hiiliatomia. Yksinkertaisesti se olisikin mieletöntä, koska ne eivät luultavasti edes tapaisi toisiaan. Sama juttu olisi kokeilla aineiden kemiallisia reaktioita planeettamittakaavassa. Syntyy niin paljon lisätekijöitä, etteivät meidän lakimme enää ole käyttökelpoisia, koska todellisuudessa ei lisätekijöitä läheskään aina voida eliminoida pois. Lakien on otettava huomioon omat rajansa - se millä määrällisellä tasolla ne pitävät paikkansa, ja milloin taas meidän mittapuissamme olemattomat tekijät, gravitaatio yms. alkavat vaikuttaa kemialliseen reaktioon.

3.1.1981     > A. Šeptulin: Dialektiikan kategoriat ja lait. (I kerran luettu jo 28.1.80)
s.16-17          - Sen tosiasian perusteella, että ihmisillä on tapana sekoittaa aivojensa tuotteet ... heidän tajuntansa kohteeseen... Chase tekee sen johtopäätöksen, että on luvatonta pitää objektiivisena oliona sitä, mikä on vain pelkkä symboli, sana.

s.27          - Objektiivisessa todellisuudessa ei ole abstraktia, puhdasta samuutta tai eroavuutta.

s.28          - Hegel: Ristiriita on liikkeen alkulähde, elämän alkusysäys.
[16.12.13: Mielestäni ei ristiriita vaan balanssin haku yksilöllisyyden/ yhteisöllisyyden välillä]

s.166        - Materiaalisten muodostumien olemassaolon kesto sekä niiden kunkin suhde niitä edeltäneisiin ja seuraaviin materiaalisiin muodostumiin on aikaa.
IS:           - Jotain mätää siinä on. Avaruudet personoituvat sen mukaan mitä niissä voi tapahtua.

s.170        - Suhteellisuusteoria: Mitä tiiviimpää on aine ja mitä suurempi on vetovoima, sitä hitaammin kulkee aika.
IS:            - Onko aika loputon? Jos se on kiinni avaruudessa ja materiassa?

 

s.192         - Yhdenlaisissa oloissa ja yhdenlaisissa suhteissa olio on yhtä, mutta toisenlaisissa se on toista... Kyseisissä suhteissa ja kyseisissä oloissa ilmenevä ja etualalle nouseva ominaisuus edustaa oliota näissä suhteissa ja näissä oloissa, ja sen laatua on pidettävä itse olion laatuna.
IS:         - Vrt. tätä omaan luokkamääritelmääni PR-pomoineen!

5.1.81     - Mitä suurempi joukko, sitä vähemmän sisäistä kontrollia, so. sitä enemmän rikollisuutta ym. poikkeusilmiöitä, jotka eivät pienessä joukossa, kyläyhteisössä pääse lainkaan esille. Tämä koskee myös muuta aineellista maailmaa, jossa määrä tuo mukanaan uusia laadullisia ominaisuuksia.

19.2.81 Bielefeld
- Objektiivista todellisuutta ei oikeastaan ole olemassa ilman ajattelua. Pelkkä havainto kertoo vain osan tuota todellisuutta -nykyhetken- joka sellaisenaan ilman historiaa ja tulevaisuutta, on eräänlainen kaaos. Kun katselen hotellihuoneeni kattoa, ymmärrän että tällä huoneella on rakennushistoriansa, pitkä tapahtumaketju, joka lopulta on johtanut nykyhetkeen. Mitä merkitystä on sellaisella objektiivisella todellisuudella, jota ei kukaan tajua? Eikö se ole absurditeetti? Objektiivisella todellisuudella on myös todellinen historiansa. Ja historian tajuaminen olennaisena osana nykyhetkeä edellyttää mielikuvitusta, muistia. Ellei sitä ole, on kysymyksessä vain objektiivisen todellisuuden voimien vaikutuksien havaitsemista sokeana, nykyhetkessä, joka on vain pieni osa tuota todellisuutta.

- En enää usko, että materia olisi syntynyt ennen tajuntaa. Materia ilman tajuntaa on tavallaan mielikuvitusta vastaava todellisuuden "väärinnäkemisessään". Se on yhtä vääristynyt suhteessaan maailmaan kuin puhdas idealismikin.

- Onko tämä a priori -mielipide vai onko se seuraus kyberneettisestä maailman-katsomuksesta, jossa a priori on input, output ja muisti?

21.4.81         - Marxilaisuus rakentuu absoluuttisille moraaliarvoille, joten se ei koskaan voi poistaa egoismia ihmisten luonteesta.

20.6.81        > Eero Paloheimo: Suomi - mahdollinen maa.
- Paloheimo oli oikeassa kritisoidessaan työn marxilaista määritelmää ihmisen ja luonnon välisenä suhteena. Määritelmän epäselvyyttä lisää se, että laajennettaessa se koskemaan opetus-, palvelu- yms. ammatteja, on ihminen itse ymmärrettävä osaksi luontoa. Tällöin määritelmä "luonnon(osan) suhde luontoon" tulee mitään-sanomattomaksi tautologiaksi.

11.1.82        - Ei voi olla         materialistista historiantulkintaa - tieteenä. Tapahtumat voidaan tulkita ja laittaa aikajärjestykseen, mutta tapahtumien syyt eivät ole materian vaan hengen - vallanhimon, rikastumishalun         jne. - tuotteita. Pelkkä historia on melko merkityksetöntä - se selvittää ehkä tapahtumien rytmin, niiden toistuvuuden,  mutta ei tuon rytmin syitä.
- Jokainen historiantulkinta on oikea osaltaan. Mutta tarvitaan enemmän kuin yksi tulkinta, koska kohde on moniulotteinen. Mistä syystä se meille näkyy eri tulkintamahdollisuuksia tarjoavana symbolina? Onko vastaus se, että tapahtuma ei itsekään tiedä koko merkitystään, olemustaan, ennen kuin viimeinenkin tulkinta siitä on tehty...

12.1.82          > Vesa Oittinen: Marxilainen uskontokritiikki.
s. 8          - Tosiasiassa negatiivista (tai sattumaa) ei ole olemassa. Sehän on samaa kuin ei-mikään, ts. jonkin positiivisen, myönteisen, olemassa olevan kieltämistä.
- Se (negaatio) ei ole muuta kuin determinaatiota, rajoittamista...

- Determinaation... konkreettisena aiheuttajana on aina jokin suurempi ja voimakkaampi positiivinen voima...

s. 9           - Kaikki paha on negatiivista mutta kaikki negatiivinen ei ole pahaa.

s. 21         - Abstraktisesta konkreettiseen nousemisen metodi osoittaa, että abstraktiset kategoriat (raha, arvo jne.) eivät omaa itsenäistä todellisuutta konkreettisen ulkopuolella. Se osoittaa, etteivät abstraktit kategoriat ole "periaatteita", joita konkreettinen aineellinen prosessi muka noudattaisi. Se osoittaa konkreettisen ensisijaisuuden abstraktiin (moraaliin, uskontoon, metafysiikkaan) nähden ja sen vuoksi se on nimenomaan materialistinen metodi.

s. 23          - Ajattelu - sikäli kuin se on ajattelua - ei vaikuta materiaan; ja vastaavasti ei materia materiana vaikuta ajatteluun - se vaikuttaa vain meidän ruumiiseemme.
- Aineen ja hengen, materian ja ajattelun välillä ei siis ole syy- ja seuraus-suhdetta... Ne ovat yksi ja sama asia mutta eri tavoin ilmaistuna... objektiivinen olio on aina ensisijainen ideaansa nähden.  

s. 24         ...ideoiden itsenäinen olemassaolo ilman aineellista pohjaa ja sisältöä on mahdoton.

s. 25          - Kategoriat ovat kuitenkin vain ajattelun muotoja eivätkä ne tietenkään voi olla samalla olemisen muotoja... ...jos kategoriat, siis tajunnansisällöt, olisivat objektiivisesti olemassa, niin valhe ja epätarkkuus olisivat mahdottomia. Nurinkurisinkin päähänpisto... olisi siis tässä mielessä objektiivinen.
- Se että ihmiset käyttäytyvät ikään kuin jumala... olisi olemassa, ei tee jumalaa hiukkaakaan sen todellisemmaksi. Päinvastoin: se ilmaisee vain ihmisten käyttäytymisen epätodellisuutta. [16.12.13: Mitä se on?]

s. 39          - Idealismissa, sikäli kuin se on idealismia, ei ole mitään positiivista.

s. 69          - Mutta valhe osoittautuu loppujen lopuksi välttämättömäksi (Platonin) ihanteellista valtiota koossapitäväksi tekijäksi.
(IS: - Leikki eroaa totuudesta samalla tavoin kuin kuution kaksiulotteinen kuva eroaa itse kuutiosta! )

s. 96          - Tämä on synnin käsitteen filosofinen perustelu. Vain sellainen olento, jolla on vapaa tahto, voi tehdä syntiä, koska vain hän olisi voinut toimia myös toisin... Tahdonvapauden käsite on idealistisen ajattelun eräs sitkeimpiä ja pisimpään eläneitä illuusioita. Todellisuudessa ei ihmisellä tietenkään ole vapaata tahtoa. Kaikkia ihmisiä determinoivat heidän toiveensa, halunsa ja pyrkimyksensä... Me emme (syö) ... pyri hyvään vapaasta tahdosta, vaan päinvastoin jokin asia on meistä hyvä siksi, että olemme determinoituja pyrkimään sitä kohti.

s.136          - Itse asiassahan jumala ei porvarillisissa tulkinnoissaan ole muuta kuin tahdonvapauden projisoimista koko maailmankaikkeuteen: hän on se "vapaa subjekti", joka luo maailman omasta tahdostaan. (Spinoza ja 1700-l. porvarillinen materialismi)

s.140          - Teologia... julistaa avoimesti uskoa tiedon vastakohtana.

14.1.82       - Ei yhteiskunnallinen oleminen ole aatteiden perusta - kuten marxilaiset väittävät - vaan ihmisen suhde yhteiskunnalliseen olemiseen. Tämä selvittää sen, mikseivät "huonot" yhteiskunnalliset olot aina tuota sosialistisia aatteita. Toisaalta tällaisia aatteita saattaa syntyä myös yhteiskunnallisesti hyvissäkin oloissa (- jotka siis ovat suhteellisia). Myös tämä suhde on lainalaisuuksia noudattava, vaikka lain-alaisuudet ovatkin ehkä monimutkaisempia kuin suora yhteiskunta ‹ yksilö -suhde.

- Marxilaiset itsekin korostavat, että yksilön kokemus edellyttää myös yksilön itsensä luovaa panosta kokemuksen merkityssisältöön. Joskus pääpaino saattaa olla yksilön osuudella kokemuksen arvioinnissa, jolloin itse ulkopuolinen tapahtuma saattaa olla ulkonaisesti mitätön. Tässä tapauksessa yhteiskunnallinen oleminen ei määrää yksilön aatemaailmaa.

4.12.84      > K.V. Laurikainen: Todellisuus ja elämä. (Mielenkiintoinen opus!)
s.194         - Mitä tulee teesiin tajunnan toisarvoisuudesta (materiaan nähden), se ei perustu tieteellisiin tosiasioihin vaan tiettyyn uskoon.

26.9.85      - Tiede on yltänyt asteelle, jossa se pystyy ennakoimaan melkoisen määrän toistuvia tapahtumia - sellaisia jotka toistuvat jopa koetilanteissa. Se on vain osa todellisuutta. Miten on sattuman laita?
V: Sattumaa ei ole. On vain tieteelle monimutkaisen rakenteen omaavaa informaatiota. Aina on olemassa jokin, joka pystyy ennakoimaan, purkamaan sattuman koodin. Ehkä se on ihmisen sijasta atomi... On vain muistettava, että monimutkaisuus, sattuma on sellaista vain suhteessa johonkin systeemiin.

> K.V. Laurikainen: Fyysikon tie.
s.130      "Yleensä luonnontieteilijät ovat realisteja: he edellyttävät, että on olemassa objektiivinen ulkomaailma, joka on riippumaton havaitsijan tajunnasta."

- Jos näin olisikin ennen tekoa, niin teko osoittaa, että ulkomaailman käsittelytapa on riippuvainen havaitsijan tajunnasta. Olemme fysiikan peruskäsitteiden äärellä.

- Mitä on se uusi tieto, joka ei sovellu vanhan maailmankuvamme rakenteeseen? Voiko sitä sanoa vielä tiedoksi, vai onko sen nimi usko?

- Se jo mikä on todellista jollekin, ei ole todellista siellä mihin em. todellisuus ei ulotu vielä/enää.

3.1.86.     - Etsikäämme poikkeuksia. Ne ovat uuden, laajemman teorian siemen.

- Dialektinen materialismi on kumonnut [omat] periaatteensa sillä hetkellä, kun sillä on yksikin objektiivinen totuus hallussaan.

- Huono teoria on se, jonka puolustamiseksi tai ymmärtämiseksi ei riitä yksi ihmisikä. Teorian vastustaja ei ennätä tutkia läpi puolustusketjua, jonka päättely on niin monimutkaista, että arvostelija väsyy tai kyllästyy työhönsä ennen teorian heikkouksien paljastumista.

- Marxilainen filosofia on oivaltanut tärkeän tekijän; ajan vaikutuksen teorian muodostumiseen ja teorian kohteiden välisten suhteiden muuttumiseen.
> Evald Iljenkov: Dialektinen logiikka.

23.8.86:  Ajatuksen ja toiminnan tiet - Matti Juntusen muistokirja, Jyväskylä 1980.

> Antti Hautamäki: Olemuksen käsitteestä.
s.69     Marxilaisen tieteenkäsitteen eräänä keskeisenä piirteenä pidetään olemuksen ja ilmiön erottamista.
s.70     Hegel: Kaikki sarjan a1...an jäsenet ovat olion a ilmenemismuotoja. Mikään jäsen ei yksinään osoita, minkälainen a on... a onkin prosessi, eikä olio tavanomaisessa mielessä... Olion a olemus ei ole sen olemisessa vaan tulemisessa. Olion olemus on prosessikäsite.
s.74         Marx: Olion olemuksen muodostavat sen (latenttiset) tendenssit.

> Jyrki Hilpelä: Marxismi ja etiikka.
s.87     Marx: Kaiken tähänastisen materialismin... päävika on siinä, että esine, todellisuus, aistimaailma otetaan vain objektin tai havainnon muodossa, mutta ei inhimillisenä aistimellisena toimintana, käytäntönä, ei subjektiivisesti.

8.8.87    - Kommunismi puolestaan nostaa ryhmäidentiteetin yksilön yläpuolelle. Paradoksi on vain se , että yksilöt sielläkin määräävät ryhmäidentiteetin tunnus-lauseet. - ei ryhmä itse!

- Tällä tavalla kansakuntien parissa kohtalon vaaka tasapainottuu - samalla tavoin kuin omissa teoissani. Jollain elämänalueella korostan järjestyksen merkitystä ja yhtä väistämättömästi toisilla elämänalueilla vapautta, epäjärjestystä jopa kaaosta. Tässä mielessä kapitalismi itse - omalla yksipuolisudellaan - on luonut kommunismin. Ehkä pohjoismaiset demokratiat ovat tuo synteesiyritys kahden vastakkaisuuden välillä. Kehitys ei kulje enää kumpaankaan suuntaan. Kehitys kulkee vain vuorovaikutusta kohti. Se on ainoa tulevaisuuden tie pitkällä tähtäyksellä. Ymmärtäminen. Avoliitto. Ja me olemme yllättävän lähellä sitä. Alamme ymmärtää, että "työn sankareita" voivat olla sekä massojen rivimiehet että massojen edustajat. Ja konnia löytyy myös molemmissa päissä.

- Voisiko löytyä analogia kapitalismin ja kommunismin sekä miehen ja naisen roolin välillä? Kapitalismi kerää ja kommunismi julistaa. Kapitalismissa kaunein on nainen ja kommunismissa mies. Mutta nainen ei äitinä ja mies ei taiteilijana vaan työn sankarina - lähes ilman tunteita. Tämä on tietysti liioittelua, koska taide on jo huomannut nämä yksipuolisuudet.

- Kummallista tässä on vain se, että miksi kapitalismi olisi "naisellinen"? Ei se olekaan, koska kerääjänä se on mies, mutta joka naamioituu asettamalla naisen ihanteekseen. Ja vastaavasti: Antaja, synnyttäjä, tuottaja, äidillinen kommunismi naamioituu miehisen ihanteen taakse. Sillä ei mies ole luoja fyysisesti: hän on kerääjä, voitonpyytäjä, joka luo henkisesti. Sen sijaan nainen luo fyysisesti mutta kerää ja sulattaa sydämessään miehen haihattelujen ja vieraissa käyntien mukanaan tuomaa uutta älyllistä tietoa, so. kontrolloi, onko se elämän säilymisen kannalta arvokasta sen ajan mittapuiden mukaan vai ei!

- Ja tämä on se avioliitto: Jumalana on aina se, mitä jumalanpalvelija itse ei ole!!!

- Miksi kommunismi juuri Neuvostoliitossa? Koska naisellisuus on venäläisen miehen salaisesti kätketty ominaisuus. Kuka itkee enemmän kuin venäläinen mies? Mitä ovat Dostojevski ja Tolstoi? Vain kaikkensa muutenkin antava voi herätä eräänä päivänä katkeruuteen siitä, että sekin, minkä hän halusi antaa jopa vapaaehtoisesti, otetaankin häneltä väkisin pois! Sillä antaminen ja ottaminen kuuluvat kaikille... Input ja output... Jos nainen vain antaa, antaa hän ensin neitsyytensä sitten omaisuutensa miehen hallintaan ja lopuksi lapsen ja vielä senkin jälkeen työnsä, niin eikö hänen tulisi saada myös ottaa? Siinä onkin naisen "paholainen". Hänen ottamistaan pidetään monin paikoin syntinä. Sitä, että hän ottaa mieheltä turvallisuutta avioliitossa olevana orjana ja rahaa katkeruuteen siitä, että sekin, minkä hän halusi antaa jopa tilapäissuhteessa - mutta kuitenkin lopuksi aina turvallisuutta. Marttyyrina hänen houkutuksensa on kieltäytyä tästäkin ottamisesta.

9.8.87    - Miksi antaminen ja ottaminen? Jos fyysinen antaminen on naispuolisen mentaliteetin peruselementti, niin sellainen ihminen menettää itseidentiteettinsä, mikäli hänet raiskataan tai häneltä otetaan lapsi pois. Ja miespuolinen ei vastaavasti siedä, että hänelle tarjotaan valmiiksi, tuputetaan jotain - tietoa tai tavaraa. Ja hän kostaa. Kostaa ottamalla väkisin... Siksi kapitalistien riisto on kommunismin pahin itseidentiteetin vihollinen, koska kommunismin elinvoima on siinä, että se haluaa antaa vapaaehtoisesti [24.4.2012: so. osoittaa siten olevansa ylevämpi, menestyneempi, juuri sellainen kuin kapitalisti YKSILÖNÄ haluaa olla!]. Ja kapitalisti ei puolestaan siedä vastapalveluksetonta lahjoitusta; hän ottaa loputkin, jotta vapautuisi ansiottoman saamisen tuskasta!

- Molemmat ajatussuunnat tarvitsevat elääkseen tasapainossa antamisen ja ottamisen, saamisen vuorovaikutusta. Toinen antaa fyysisesti ja saa henkisesti...

- ...onko tämä näin yksinkertaista? Ja jos ei ole, niin onko tämä kuitenkin mahdollisesti kaikkein syvin motivaatio, joka on yhteinen kaikille kyberneettisille systeemeille? Tämä on ainakin eräs tie, joka auttaa meitä ymmärtämään. Se sulkee pois mahdollisuuden, että vain toinen ajatusmalli olisi oikea, että vain toinen tietäisi totuuden. Tämä ajatusmalli osoittaa, että molemmat ovat samassa liemessä. Ja elleivät näe tätä, ovat saman ajatusharhan kahleissa, elämän oravanpyörään sidottuina, epäoikeudenmukaisuuden loputtoman karman vankeja, uhreja.

- Ja itäisillä mailla on puolestaan oma ansansa: elämänpyörästä vapautumisesta tulee arvo sinänsä, joka johtaa nuo filosofiat itsensä hybrikseen, yliarviointiin, jossa van kuvitellaan irtaudutun elämänpyörästä. Siksi he ovat jääneet länsimaiden jalkoihin. Haluavat olla tuolla, vaikka ovat täällä. Ja halu tuonpuoliseen pitää heidät tämän-puolisen vankeina. Koska vain täältä voi haluta tuonne. Jos halu tuonpuoliseen kuoleutuu, huomataan, ettei "tämänpuolista" olekaan, vaan että tuonpuolinen on jo täällä! On aina ollut! Ja meidän tehtävämme on ainoastaan oppia näkemään se ja toimia sen mukaisesti.

19.8.87         - Onko tämä kaikki tuuleen heitettävää selittelyä tyhjän vuoksi? Minä haluaisin tämän itsetilityksen nyt jo päättyvän! Tähän taas päädyin, vaikka minun piti sanoa, että niin kuin ei ole objektiivista rauhaa, niin ei ole muitakaan objektiivisia käsitteitä, joihin kapitalistinen ja marksilainen filosofia nojaavat.

- Ja kuitenkin ne ovat olemassa! Ne ovat olemassa niille ihmisille, jotka uskovat niiden objektiiviseen olemassaoloon ja katsovat maailmaa sen väristen silmälasien läpi. Ja sitten on toisia - luopioita - kuten minä, jotka uskovat, että myös muut mallit nähdä maailma ovat yhtä todellisia. Se maailma vain näyttää erilaiselta, ja vastaavasti siihen suhtaudutaan toimien eri tavalla. Ja molemmat ovat yhtä rajoitettu tapa nähdä todellisuus - niin kuin eläimen tai kasvinkin tapa on rajoitettu mutta todellinen.

26.3.11    - Olin seuraamassa esitelmää: Marko Manninen: Totuudellisuuden hyve
- Kolmas asia oli itä-länsi -asetelman vastakohtaisuus, koska nyt tajusin, että itä ja länsi ovat kuin kommunismi ja kapitalismi, so. samojen virhenäkemysten vallassa, josta syystä em. käsitepareilla yhteisesti on jokin vastakohta, josta löytyy uusi näkemys. Tämä vastakohta on alue, josta ei ole löytynyt maailman suuria hengellisiä johtajia tai uskonnollisia ajattelijoita: pohjoinen-etelä -dikotomia (vaiko vastakkainasettelu). Meiltä siis puuttuu pohjoisten kansojen elämänfilosofia esiteltynä vastakohdaksi intialaiselle, kiinalaiselle tai lähi-idän ajattelumalleille.

2.3.2012    - Ks. 1.3.1979: A. Sheptulin: Dialektiikan kategoriat ja lait.  s.71 - Dialektisen materialismin mukaan tajunta ei ole materian yleinen ominaisuus.
- Tuossa on kai yksi perusero oman tuolloisen ajatteluni ja marxilaisuuden välillä. Olen kai ollut sitä mieltä, että jonkinasteinen tarkemmin määrittelemätön tajunta on jokaisen atomin perusominaisuus. Se on seurausta siitä että atomit ovat mielestäni kyberneettisiä systeemejä, joilla on input, output ja muisti.