SHAMANISTINEN KOOSTE II

SHAMANISTINEN MUSIIKKIKOOSTE II (14.7.87 - 20.4.95)

 

14.7.87 - aamulla klo 07.16         - Olen käynyt läpi kaikki muistot shamaani-matkoista, ja ymmärrän, että ne ovat matkoja omaan alitajuntaan. Ja sehän on jo toinen todellisuus. Kaikki, mitä siellä kohdataan pulppuaa omasta mielestä, joka on herkistynyt vastaanottamaan myös luonnon viestejä. Ja kaikkialla vaanii vaara. Mutta se jättää jonkin merkin. Ymmärrän, miksi M. P. näki haikaloja alisessani - koska vähättelin hänen taitojaan, kunnes hän paransi minut! Matka toisen vuoksi merkitsee myös suhdetta. Se todellisuus heijastuu välittömästi alisen kokemuksiin ja paljastaa heti, mitä toinen sisäisesti sinusta ajattelee. Minun on pakko kertoa tämä shamaanikurssilaisille.

- Nyt tiedän jo toisen virheen, minkä olemme tehneet shamanismissa: Voimaeläimen löytäminen. Jonathan löysi eräälle sairaalle yksisarvisen ja puhalsi sen potilaaseen voimaksi. Eikä yksisarvista ole olemassa! Tuon henkilön alitajunnan perusvoimana on siis usko harhaan! Ja Jonathan vahvisti sen antamalla tuon voiman vahvistuneena jatkaa työtään. Jonathan aisti matkallaan vain tuon voiman suunnan, tyhjyyden, joka ilmeni mahdollisimman järkevällä symbolilla. Yksisarvisen sijasta se olisi voinut olla myös lohikäärme.* Se, että alitajunnan kirjaa voidaan lukea, ei ole ihme, koska alitajunta itse pystyy symbolikielellä lukemaan oman tilansa. Minun alitajunnan kirjasta luettiin voikukan puute ja ruokavalion merkitys. Miksi muuten en ole aloittanut hunajakuuria?

[*Ps. 7.2.2014:  Kävin Jonathanin kanssa pitkän kirjeenvaihdon tuosta asiasta.]

 

15.7.87         - Tämä oli tämän arvoituksen ratkaisu! Kaikki shamanismiin ja ennustamiseen liittyvät vihjeet olivat vihjeitä oman mieleni alitajuisista toiveista ja peloista. Ja se jo oli vienyt mukaan niitä ihmisiä - osan heistä - jotka olin tavannut niissä ympyröissä. Kukaan heistä ei tässäkään todellisuudessa puhunut mitään II vaimoni puolesta, koska heistä oli tullut minun kavereitani! Tämä on toinen vakava todistus siitä, miten alitajunta vaikuttaa ja miten ihmiset uskovat sokeasti sen sanomaan. Ei yksikään ennustus eikä yksikään shamaanimatka tuonut mitään muuta valoa asiaan, kuin oman mieleni valon.

- Ei ole rakkautta yleensä. On vain rakkautta johonkin. Me puhuimme shamaanikurssilla yleisestä rakkaudesta ja veljeydestä, mutta kuitenkin sovelsimme - tietämättämme - niitä voimia myös itsekkäisiin tarkoitusperiimme.

- Ja minä katkaisen suhteeni shamanismiin. Olen jo itse kolunnut oman tunnelini, pannut toisten suihin sellaisia sanoja, joita itse olen halunnut toisilta kuulla. Jos olen saanut hyviä ohjeita tai varoituksia, olen nekin itse sinne taikonut, koska olen kypsynyt tunnustamaan sen itselleni. - Olenko tulossa takaisin järkiini?

- Ja minä istun tässä aamuauringossa Kaustisen pelimannitalon mäellä ja katson. Allani levittäytyy - ei se ole kaupunki, mutta ei se ole myöskään koko maailma, [jonka olen valloittava erään ennustuksen mukaan!], vaan se on näitä kaikkia pienempi - Kaustisen juhlakenttä, ja se oli äsken tyhjä ihmisistä, kun tajusin sen. Nyt sinne asettuu joku ottamaan aurinkoa ja muutamia ihmisiä kävelee ohi. Tällainen on se maailma, joka minun on valloitettava. Omien lähimmäisten maailma. Ja se valloitustyö on meidän jokaisen velvollisuus. Ja se valloittaminen täytyy olla palvelemista.

 

16.7.87 aamulla klo 07.15.         - Mitä minulle oli tapahtunut? Olin tehnyt todellisen shamaanin vihkimysmatkan jo tässä todellisuudessa! Olin repinyt itseni hajalle loppuun saakka, paloitellut itseni, repinyt erilleen asiat ja niiden arvot toisistaan, kunnes korttitalo romahti kasaan. Ja vasta siitä alkoi tajuaminen. En ollut enää uskonut tietäväni hyvän ja pahan eroa.

- Iltapäivällä koneessa (matkalla Falunin Folkmusiikkifestivaaleille - perumani laivamatkan sijasta Helena Semenoffin ja Domna Sanilan kanssa):

- Ihmiset, jotka välttävät tunnelimatkoja, sanovat usein syyksi sen, ettei siinä ole yliluonnollista. Se juuri todistaa, että he eivät uskalla katsoa omaan alitajuntaansa. Ne jotka uskaltavat katsoa, urheilla oman alitajuntansa kanssa, ovat siinä mukana alitajuntansa vaatimuksesta tietämättään. Siksi he kieltävät, että shamaanimatkat ja ennustaminen tms. olisivat pelkästään alitajunnan omia luomuksia "tuonpuoleisen" sijasta.

 

18.7.87          Yöllä Lugnethallin luona (Falunissa). - Eräs radiotoimittaja tuli luokseni ja sanoi, ettei minun pidä laulaa eteläamerikkalaisia shamaanilauluja pelkässä Siperian asussa, koska muutoin yhdistän koko maailman shamanismin. Hän antoi minulle Saksasta pari viikkoa sitten kadulta löytämänsä Arai -papukaijan sulan lahjaksi. Kuka panee sanat ihmisten suihin?

 

*23.7.87 - Vaasa.        

*24.7.87         - Illalla. Kirjoitin ja lähetin Jonathanille 13 liuskaa pitkän kirjeen sekä kopiot Railille ja Mairelle.

- Shamaaniksi täytyy todella haluta ja kyetä osoittamaan halunsa. Muistan, mitä Henrille sanottiin hänen kolkuttaessaan zen-buddhalaisen luostarin ovea (Japanissa kesällä 1967): "Palaa takaisin Suomeen opiskelemaan ensin (englannin) kieli kunnolla ja tule vasta sitten uudestaan." Olenko minä nyt se zen-jousiopettaja, joka itse ei koskaan osunut napakymppiin? Alanko minä opettaa shamanismia toisille tekemättä itse ainoatakaan tunnelin läpäisyä?

 

01.08.1987 Hotel Palast, Berlin DDR

- Alan tajuta uroborean symbolimerkityksen: itsensä syöminen on itsensä puhdistamista itsekkyydestä. Se on sama prosessi kuin shamaanin henkinen itsensä palasiksi hajottaminen.

 

26.08.1987         ...en ole itse luottanut oman alitajuntani täydelliseen oikeassa oloon. Tiedän vain, että se on vanhin osa persoonallisuuttamme ja sellaisena kaikkein vaikeimmin muutettavissa. Mutta olen huomannut, että se voi muuttua, jos tietoinen minä jaksaa ponnistella ja pommittaa sitä yhä uudelleen niin "pahoilla" kysymyksillä ja elämän esimerkkien osoittamilla ristiriitaisuuksilla, että sen on joskus vihdoin annettava periksi - mutta vasta sitten, kun tietoisuus pystyy näyttämään riittävän vakuuttavasti, että elämä tulee jatkumaan myös uuden ajattelutavan vallitessa...

Ja tämä muutos voidaan nähdä myös itse siinä, että alitajunnan viestintäkieli - tunteet - osoittautuvat ikuisuuden sijasta myös muutoskykyisiksi. Ja olen huomannut sen ensiksi tietysti musiikin parissa - pakotettuani itseni työskentelemään jonkin minulle ennestään tuntemattoman musiikin parissa ja opittuani - tietoisen työskentelyn jälkeen - rakastamaan sitä.

 

26.-27.8.87         - Kun 80-luvun alkupuolella luin Castadenan kirjat, en voinut aavistaa, kuinka paljon joutuisin vielä itse kokemaan noiden kirjojen kuvaamista tapahtumista - ilman huumeita, ilman transsitilaa, siten että ne tulevat luokseni tässä todellisuudessa. Eräs mieleen jäänyt kohta kuvasi sitä, kuinka shamaaniksi aikovan piti käydä yksinäisyydessä koko elämänsä tapahtumat - tarkkaan miettien, mitään unohtamatta takaperoisessa järjestyksessä uudelleen läpi. Täällä minä käyn Saunaniemen koleassa sateisessa yössä elämääni läpi - pakon sanelemana - en suinkaan huvin vuoksi. Muistan tuon kirjan kohdan vasta nyt, kun elän sitä itse, kouriintuntuvalla tavalla: Lopetan säveltämisen heti, kun tunnen tarvetta kirjoittaa. Joskus en sävellä [Karhunpeijaisia] mitään yhdeksään tuntiin.

 

1987 - Ari Närhen tekemän haastattelu litteroinnista:

Kolmannen tavan käyttää musiikkia Saastamoinen löytää shamaanirummutuksesta, jonka tehtävä hänen mukaansa on kytkeä koko ihmiskunta yhteen. Samanlaisena toistuva rummutus on nollainformaatiota, eli jokainen arvaa miten se tulee jatkumaan [Tämä yhteistietous liittää myös kuulijat ryhmäksi].

- Nollainformaatio ei kiinnosta tietoista minää. Mitä enemmän ihminen saa nollainformaatiota sitä väistämättömämpi pakko hänellä on itse tuottaa korvikeinformaatiota. Tämmöisiä tilanteita tapahtuu mennessämme nukkumaan - omat aivot alkavat tuottaa korviketodellisuutta eli unia.

Sama ilmiö tapahtuu shamanistisessa istunnossa, aivot alkavat tuottaa JOTAKIN,  joka kumpuaa JOSTAKIN... Eli mitä karumpaa musiikkia, sitä valtavammat

näkymät kuulijalle avautuvat, jopa toisista maailmoista.

> Ks. "Ari Närhi II/87" = Rytmi 4-5. 1987 ss. 32-36

[4.6.2014: Kuultu musiikki on kuin siemenet, jotka kylvetään maaperään - täysin arkisena tapahtumana. Mutta se mitä sieltä kasvaa, on ikuinen mysteeri... kuin shamanistinen transsi, joka syntyy nollainformaatiosta ja tuottaa kokonaisia uusia universumeja...]

 

1988:

(15.) 16.-17.1.88         Hauho, Viittakiven kansanopisto "Muinaisuus mielessä"

(mm. minä ja Paroni - DVD) - Keskin. sivistyksen seura - Suomen Lataamo

         16.1.88 la klo 20.00 IS: Musiikin muinaiset juuret

OHJELMARUNKO:

PE 15.1.        

17.-l8. Päivällinen ja ilmoittautuminen

18.15 Tervetuliaiset

18.30         Ajan myyttinen kuva (Markku Manninen, toimittaja)

19.30         Filmejä, dioja & tarinaa pohjoisista alkuperäiskansoista

20.00         Musiikkia          - Paroni Paakkunainen, Jarkki Heininen, Toppo Isopuro         

- Aku Airaksinen (Perinneyhdistys muinaismieliset)

LA 16.1.        

8.00 Taideherätys, Aamiainen

9.30 Katselmusrinki I (Kurkistus tapaamisen voimavaroihin - itseemme: miksi olemme tulleet, mikä kiinnostaa, mitä on kehitteillä, mitä on tarjottavana mahdollisesti. Viritystä uusille yhteyksille tapaamisen aikana.)

12.00         Lounas         

13.00         Alustukset:          - Muinaisuus meissä

(Veikko Anttonen & Kari Vesala, HY uskontotieteen jaos)         

- Metsän mieli (Pekka Virtanen , HY kansanrunoustiede)                  

- Tietotekniikan muinaisuus (Jouko Seppänen, TEE)                  

- Oliko kansa ennen tyhmää (Seppo Knuuttila, Joensuun yliopisto,).

15.00         Taidekatselmus          - Teemu Kassila, Pekka kainulainen, Lauri Koski                  

- Erkki Pirtola                  

- Teuri Haarla, Heikki Kittamaa         

17.00         Lounas         

18.30         Filmejä, dioja tms.         

20.00         Musiikin muinaiset juuret (Ilpo Saastamoinen, muusikko)                   Musiikkia (Pohjantahti)         Sitten Sauna.

SU 17.1.        

9.00 Aamiainen

10.00 Nykyajan shamanismi (Ben Furman, psykiatri)

10.30 Kaitselmusrinki II (Yhteenvetoa; miltä tuntuu, mitä virittyy) Lounas

Tahtia taipaleelle

Kotia kohti

Filmi-, dia- ja videoesityksistä vastaavat elokuvaohjaajat Markku Lehmuskallio ja

Eva Janiková-Pakaslahti sekä Heimo Lappalainen Kehitysmaainstituutista. Yöesityksenä myös kansanrunoilija Ior Bockin Saga videolla!

 

> Muinaisuus mielessä 15.-17. 1.88 Viittakivessä

(Keskinäisen Sivistyksen seura - Suomen Lataamo)

Neljäs Lataamo-tapaaminen, ensimmäinen tai toinen enemmälti ihmisiä kerännyt, pidettiin sitten tammikuun puolessavälissä Viittakiven kansanopistossa Hauholla. Paikalle oli saapunut kuutisenkymmentä ihmistä, joista toistakymmentä opiston piiristä. Mainonnan vähäisyyteen nähden tulos oli erinomainen, juuri toivottavan suuruinen porukka - enempää tiloihin ei oikeastaan olisi mahtunut.

Kyse ei ollut tavanomaisesta seminaarista vaan tapaamisesta, 'keräjistä', jossa tittelit riisuttiin ja osanottajat kohtasivat toisiaan eri yhteyksissä saunan ja takan äärellä useita tunteja yli puolenyön. Se kai ei liene merkki epäonnistuneesta tapaamisesta? Kiinnostustaan muinaisiin kulttuureihin ja alkuperäiskansoihin, shamanismiin, myytteihin ja näihin liittyen myös uusiin terapiamuotoihin - tai ihmettely tätä kiinnostusta kohtaan - toi paikalle perinnetutkijoita ja uskontotieteilijöitä, taiteilijoita, muusikkoja, taivaanrannanmaalareita ja erilaisia aktivisteja.

Voisiko kiinnostus alkujuuriimme, muinaiseen "alitajuntaamme" ja elävään luontoyhteyteen antaa sykettä itsetietoisen elämäntavan kehittymiselle synkkänä aikakautenamme? Voisiko alkuperäisestä - mitä se sitten onkaan - ammentaminen avata uutta modernia näkymää yli kulttuurirajojen? Voidaanko aika ja luonto ymmärtää uudelleen? - Tällaiset kysymyksenasettelut kutsuivat ihmisiä paikalle. Jos ne massiivisuudellaan eivät tulleet tyhjentävästi tulkittua, kertoivat ne ehkä jotakin siitä, miksi Lataamolla nyt oli tällainen teema. Vaikka se olisikin romanttista haikailua, kertokoon viimeisenä päivänä pidetyn katselmusringin puheenvuorot tapaamisen sadosta. Olen koonnut niitä tähän muistiinpanoistani, mutta jos jotakin erityisesti kiinnostaa, koko tapahtuma on taltioitu kaseteille.

 

Yhteenvetoringissä esitettyä:

Risto:                  Uuden metafysiikan vaatimus ajassamme - nyk. metafysiikan synty 1400 - 1500-luvuilla - vaihtoehtoliikkeitten ja vihreitten toiminnan mielekkyys vaatii sitä - moderni shamanismi muotikysymys - tarvitsee jonkin taustan, jota kohti mennä.

Ilpo:          Enää ei tarvitse olla yksin näiden asioiden kimpussa - taiteen ja tieteen yhteys - riippumattomuus massatiedotusvälineistä kun voima takana - eri alojen ihmisten tapaaminen...

Rauno:         Shamanismi ollut kiinnostavaa eri näkökulmien kautta - Lataamo-tapaamisissa pitäisi olla vähintään 3 päivää, kiireisyys painaa.

Tapani:         Kaiken kaikkiaan kovin mielenkiintoista ja antoisaa, suorituspaineita - shamanismi tätä aikaa pakenevien Kristus...

... Simo:         Saanut suunnilleen sitä, sitä odotti, tyytyväisyys - aika seminaarimainen kuitenkin, puhetta ja kommentointia - ihmisten erilaisuus otettava huomioon tapaamisten rakenteessa, ettei juttupuoli jää niille kenellä läppä käy - muita elementtejä kuten Saastamoisen Ilpon leikit - ei mielipide-eroja.

Heimo [Lappalainen]: Ilpon tyyppistä lisää - ei niin seminaarimaista ensi kerralla.

Veikko [Anttonen]: Tieteellinen perspektiivi itsellä - henkilökohtainen haaste tällainen tilaisuus - uskontotieteessä viileä asenne kokemuksellisuuteen - esitelmäteksti hävis, tulin omana itsenäni - ei shamanointitilaisuus, mutta Lataamon ideana erilaisten ihmisten yhteen saattaminen - kysymys tieteestä liittyy siihen, miten          tietoa hyödynnettävissä ja mihin - ilpo s. esimerkki tieteen  ja taiteen yhdentymisestä ...

... Erkki [Pirtola]:         Olen ollut mukana tekoälyseurassa: yllätys, että tekniikka kaatumassa päälle; kuinka vastata haasteeseen - olisiko suomalaisilla jopa kansainvälisesti annettavaa - henkisyyden raottaminen tullut haasteeksi: kuinka kulttuuriseura jäsentyisi... miten järjestelyt? - erilaiset tieteilijät, eri orvokin terälehdet mukana - tasapainokokemisen puolelle myös - taiteelle etusija kenen ehdoilla tehdään - taiteilijat törmäsivät tilanteeseen, jota he eivät voineet ylittää - tavoitteiden kautta työskentelymuodot - idea: ilpo läpäissyt jonkun vanhan tradition; "aivorotu" "kertoo" saamelaisille mistä on kysymys.

 

10.9.88         Dear Ilpo! Congratulations on your concert! Erkki said it was great... Jonathan (Horwitz, Dänemark)

 

20.3.89 Henki - Oriveden Opiston ilmoitustaululla pe. 10.3.1989:

Ilpo, karhu ja rumpu > Ks. Karhunpeijaiset - infomappi

 

29.4.89 la         Kainuun Sanomat - Viikko

amk: "Kehitys vienyt umpikujaan, josta poispääsy vaatii shamaanin taitoja -

(Kuvateksti: Tämä noitarumpu on Tukholman pohjoismaisesta museosta. Rummun päälle asetettava metallirengas kertoi rummutettaessa korkeimpien voimien tahdon. Kuva kirjasta Saamelaista kansantaidetta.)"

 

Uusi yhteys luontoon löytymässä

Ihmisellä on jo niin paljon tietoa, että paluu luontoon on mahdollista. Tähän ajatukseen voisi kiteyttää shamanismin uuden nousun syyt. Usko materiaalisiin arvoihin on johtanut umpikujaan. Se on luonut kuolleen maailman, jota hallitsevat koneet ja sodat. Ajan uudet aatteet etsivät elävää luontoa.

Muusikko, kapellimestari Ilpo Saastamoinen on perehtynyt shamanistiseen musiikkiin tietoisesti viimeiset puolenkymmentä vuotta. Hän näkee shamanismiin kohdistuvan kiinnostuksen reaktiona länsimaiseen materialismiin.

Shamaani eli yhteisössä, jossa uskonnollisuus oli sataprosenttista. Shamaanirumpu kuului jokaiseen talouteen. Ihmiset tiesivät, että luonto oli elävä. Niin eläimillä, kasveilla kuin kivillä oli henki.

Jokaisessa uskonnossa on ollut omat mystiset suuntauksensa, mutta lännessä yhteys tuonpuoleiseen painettiin leikiksi. Kirkko julisti, että yhteyden saivat vain muutamat - papit. Kristinusko oli materialismin hyödyke. Sen avulla valloitettiin uusia alueita, luonnehtii Saastamoinen.

Nyt ihmiset tietävät, että toinen todellisuus on olemassa. Sen voi saavuttaa eri tavoin; joogalla, hypnoosilla, mietiskelemällä. "Tietoisuus tuonpuoleisesta on tullut joka-miehen oikeudeksi."

"Vihreisiin liikkeisiin kuuluu luonnon kokeminen elävänä."

"Nämä kaksi aluetta hakevat nyt toisiaan", Saastamoinen sanoo.

 

Yksilöllä ei enää yhteisön tukea

Shamaani oli ennen heimonsa parantaja ja hän toimi yhteisön varaukseton tuki takanaan. Tilanne on nykyisin toinen. Shamaanimatkat yliseen ja aliseen maailmaan tehdään itse. Usko saatavaan apuun on täysin oman itsensä varassa. Vaihtoehtoja on muitakin; akupunktiosta henkiparantajiin. Itse kukin punnitsee oman suhteensa kulloinkin kyseessä olevaan parannusmuotoon. Tukeva yhteisö puuttuu.

 

Saastamoinen näkee shamanismin äärettömän hyvänä terapiamuotona. Uraauurtavat amerikkalaiset antropologit Michael Harner ja Jonathan Horwitz ovat käyttäneet shamaanikeinoja mm. alkoholistien terapiaan. Saastamoisen mukaan lääketiede näkee shamanismin tärkeänä terapian elementtinä. "Harvoin ihminen otetaan huomioon yhtä kokonaisvaltaisesti, niin psyyke kuin fyysinen puoli."

Shamaani-sana on ollut käytössä kautta maailman. Vain Afrikan kulttuureissa ei sitä tunneta. Saastamoinen epäilee syyn olevan siinä, että Afrikassa shamanismiin on totuttu liittämään myös noituus. Poppamies ei ollut pelkkä parantaja vaan hän pystyi tekemään myös paljon pahaa.

 

Kiinnostus levinnyt nopeasti

Suomessa kiinnostus shamanismiin heräsi keväällä 1985. Silloin valmistui Kajaanin kaupunginteatterissa näytelmä Eeli, shamaani. Se vei niin käsikirjoittaja-ohjaajan Juha Häkkäsen kuin muun teatterin henkilökunnan shamanismin maailmaan.

Sittemmin he ovat itse organisoineet kaksi kurssia. Olavi Moilanen on vienyt aiheen Inarin opistoon.

Jonathan Horwitz on tulossa ensi kesänä Kajaaniin, jolloin pidetään kolmas shamanismia käsittelevä kurssi. (amk)

 

Kesäk. alussa -89 Pauanne, Kaustinen - Jonathan Horwitzin ja Heimo Lappalaisen shamaanikurssi.

 

19.-22.7.89         Norja, Karasjoki - Pohjantahti (PT)

         (20.7. Inga Juuso & PT klo 20 ulkoilma (+ mm. Sara K Hætta)

         (21.7. Mattis Hætta & PT klo 21 ulkoilma)

         - Saamelais-shamaanikurssin avustajana (Ailu Gaup)

...And my spirits - they are like birds

wings and bodies made out of dream

ai jai jai...

- Jorden er vår moder

vi må beskytte henne...

Heijanna hoojanna heijannaa...

[> "Karasjoen shamaanit -89.jpg"

         FD: Dårlig kurs-oppslutning, Finnmarks dagblad 21.7.89]

 

Ilpo Saastamoinen: Musiikki luovuuden leikkinä

IMPRO - Keskustelua musiikkikoulutuksesta - Vaasan läänin taidetoimikunta 1990

- Shamaanirumpu tuottaa informaatiotodellisuudessa äänen sijasta hiljaisuutta, koska yksitoikkoinen tasainen rummutus edustaa nollainformaatiota. Tämä puolestaan houkuttelee kuulijan ajatukset kääntymään sisäiseen maailmaan, omiin ajatuksiin ja sitä tietä toisen tietoisuuden tason universaaleihin näkymiin. Tällainen nolla-musiikki voi edistää ykseydentuntoa itse kaikkeuden kanssa. Luovuus ilmenee tällöin pelkästään kuulijassa - myöskin siinä tapauksessa, että hän uppoaa lyöntien näennäisen samankaltaisuuden taakse, yksityisen lyönnin mikromaailman sisäisiin sinfonioihin.

Monimutkainen musiikki johdattelee kuulijaa ja passivoi häntä luomalla itse hänen puolestaan. On paradoksi, että näennäisesti yksinkertainen musiikki voi tehdä kuulijasta säveltäjän!

 

12.5.90         Kuopio, Jätkän kämppä 10-15 (Ulla Piela)

         - Pohjantahti (ks. 26.5.) 'Onko outo kummaa' > Ks. 26.5.90 Rauhala, Oulu

13.-19.5.90         Helsinki - Kansainvälinen uskontotieteilijöiden kongressi (IAHR)

         - 13.5. klo 16 yliopiston rehtori &  14.5. Mikä esitelmä (Karhunpeijaisista)?

         - 17.5. klo 19.15 MTV-1 - rumpunauhoitus (Hgin kaup. vastaanotto klo 17-18)

         - 19.5. Pohjantahti-konsertti -  Walhalla klo 19-24 (2 x 45 min.)

25.-26.5.90         Kajaanin shamaaniteatteriesityksen (?) valmistelukokous

         (Esko Vatula ja Juha Häkkänen - Juhan juhlailta-valmistelu?)

26.5.90 la         Oulu, Rauhala (Ulla Piela - TJS / Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliitto)

         - Pohjantahti (Ks. 12.5.90) 'Onko outo kummaa' (klo 10-15)

Olavi Moilanen - Vuokko Coco? - Oiva Arvola - Kalle Mannela - Raija Huuskonen

3.-6.6. 90 su          Etno-impron kurssi Kaustisella (Mikk Sarv, Ene Viidang)

         Järj. Ala-Könni-opisto: "Soittoa leikkien, leikkiä soittaen" 22 osanottajaa;

4.-5.6. 90         (Jonathan Horwitzin ja Heimo Lappalaisen kurssi Pauanteella?)

- Esitelmä? (> Ks. myös 6/1989?)

29.-31.10.90 Tarto - Folk Belief -kongressi

         (esitelmäni shamaanimusiikista & Jonathan Horwitz, M. Hoppál jne.)

 

I/91 City: Jazz? Rock? Joiku? / Musiikki - Jori Mäenpää:

Ilja on nähnyt auringon > Isot henkilöhaastattelut 81-93

...Shamanismi

Iljan pään yläpuolella kansanmusiikkipiireissä leijuu jonkinmoisen gurun sädekehä.

Saastamoinen on shamaanimusiikkia tutkittuaan osallistunut viidelle shamanismi-kurssille ja saanut musiikkipedagogina ja säveltäjänä tärkeitä virikkeitä ajattelusta, joka meiltä on kauan yritetty kieltää.

Ilja säveltää myös oopperaa, jonka aihepiiri liittyy velhojen maailmaan.

Shamaanirummun lyönnit ja lyöntien väliset tauot edustavat Saastamoisen mukaan informaatiota, joka on yhteistä meille kaikille kulttuuritaustaan katsomatta. Koko maailmankaikkeus kasvikuntaa myöden saavuttaa ykseyden, kun kuuntelija keskittyy vapaasta tahdostaan kuvatajuntaansa hyödyntäen rummun sykkeeseen.

Kuuntele kuinka koivun lehti värähtää! Ykseys on arkipäivää. Universaalisuus verkkojen kokemista Keiteleellä.

On kuitenkin muistettava, että kyse ei ole shamanismista, kun kuunnellaan shamaanirummutusta. Minnekään tunneleihin ei lähdetä, vaan kuuntelijan oma tahto tuottaa mielteet, jotka tekevät heistä parhaimmillaan taiteilijoita.

Ehkä musiikinopiskelijoille shamaanimusiikin kuunteleminen ja harjoittaminen olisi suorin tie muusikkouteen ja säveltäjyyteen.

 

11.02.91 Viro - shamaanikursseilla

Istumassa tutulla paikalla Y-joen suvannossa kuunnellen helistimen ääntä vanhaan tapaan - kuin viisi vuotta sitten Kajaanin kurssilla. Rukoilemassa nöyryyttä.

- Pakasaivoon sukeltaminen raudun jättämän ympyrälaineen keskelle.

- Marguksen ongelma tehtävänäni: Sukelsin Pakasaivoon, tunneli päättyi vanhaan, suureen ryppyiseen suuhun. Laitoin siihen pillin ja menin sen avulla sisälle. Kurkiaura, tupakkapellot tropiikissa. Siellä lähde, josta sisään. Tapasin paksuvillaisen oinaan, joka viittasi solariumiin. Sitten lopuksi kettu kiikutti kirjettä, jossa sarvipääoinaan merkki, sana 'pii' ja kello? Palasin takaisin.

- Minun ongelmani: nauhurista tulee savua. Marguksen vanhempien talon takapiha (?), koulun puutarha, vanhemmat asuvat III kerroksessa. Marguksen ikkunasta näkyy valkoinen koivu. Lasten parannuslaulu (Ks. päiväkirjan ss. 3-5).

 

12.02.91          - Matka keskimaailmaan Pakasaivolta. Pohjoisnurkassa oleva metsärinne on entinen vesiputouksen paikka. Itse asiassa näin koko saivon kirnuna, jonne vedet virtasivat kahdelta suunnalta. Kävin kirnussa ja tapasin siellä ilveksen, jolta kysyin, minne menisin. Kävin katsomassa Uuttu-Kallen kotona - ei ketään. Kävin Ylläskaltion kodalla - ei ketään. Kävin Kallen omassa majassa - ei ketään. Kaikki oli kylmänä. Menin takaisin Saivoon ja sukelsin. Jouduin kristallitunneliin, joka haaraantui peilien tavoin useaan eri suuntaan. En päässyt myöskään Aliseen kunnolla. Kävin sitten sieltä käsin automaantietä myöten Jyväskylässä. Postin joukossa oli jokin lentolipulta näyttävä ja jokin muu, josta en saanut selvää. Siinä kaikki.

(- s.5 Suden laulun ja Dance song'in nuotit.)

- Yritys matkata Yliseen kysymään, miten oppisin tyytymään siihen, mitä minulle annetaan. Matka ei ollut selkeä. En tavannut ketään. Maisemat epäselviä. Löysin lopulta - monen tunnelin jälkeen - tyhjän majan, jonka pöydällä oli kultainen kirja. Siinä ei ollut mitään, mutta se itse näytti olevan eräänlainen ikoni. Jokin sanoi - kettuko - minulle, että majan takana on sen omistaja. Mutta siellä oli vain piikkinen (takiaispallo ?) pallo - kuin ohdake, jolla on pitkät radioantennit joka puolella. Eikä se puhunut mitään. Tuli sellainen tuntu, kuin joku (minä itse?) olisi siinä piikit pystyssä puolustautumassa toisilta ihmisiltä - niin, että on jopa vaaraksi lähiympäristölleen puolustautuessaan niin aktiivisesti. Oliko tästä matkasta sittenkin jotain oppia minulle? Oliko se vastaus? (s.7 Venus-Jupiter -teeman nuotti)

 

16.2.-17.2.1991 klo 00.35.         - E. 39 asteen kuumeessa, kun Margit pani hänelle lepakkoparven rintaan. Ja minulla lepakot ovat olleet shamaanimatkalla: Kesällä -87 Timo (Kajaanin kaupunginteatterista) teki lepakoista veneen, kanootin, jolla souti meren yli. Se viittaa siihen, että lepakko on välivaihe elämässäni, jonka suuntana on muuttaa ihminen lajina. Melko suurisuuntainen pyrkimys, mutta näin on kerrottu. Lepakko ei ole se, mihin tartun, mutta lepakosta saan voimaa toteuttaa tehtäväni - se mikä minulle ihmisenä on annettu. Ja lepakon oma tehtävä on antaa minulle voimaa siihen. Kukaan ei tiedä, miten lepakon itsensä tulee käymään. Minä vain tiedän sen, että lepakko kuuluu elämääni, ja minun on rakastettava sitä siksi, että me jaamme yhdessä kohtalon, joka ei edistä meidän onneamme vaan ihmiskunnan onnea. Lepakko ei ole välikappale. Lepakko on osa elämääni. Ja se ihminen, jolla on lepakon voima, kuuluu minun elämääni konkreettisesti. Minä voin rakastaa tuon elämänvoiman kantajaa.

...

17.2.1991         - illalla...        

- En osaa vielä tehdä matkoja, koska hypin joka toinen sekunti tähän tietoisuuteen, mutta jotakin oikeaa tuossa äskeisessä saattoi olla...

- En saanut selvää vastausta lepakoilta. Ne ikään kuin karttoivat minua, eivät "uskaltaneet" katsoa silmiin...

 

07.08.91         (Tallinkilla matkalla Suomeen 9.8.91)

Rummun hiljainen kumu polvistuneen shamaanin sylissä.

Näkymätön, salattu maisema,

silmin näkemättömän sokean naisen eteen avartuva maisema,

jossa henget nuuhkivat sulotuoksuista suokorte-suitsusavua.

Laulun valitukselta tuntuva kutsu, vyökellojen helinä

ja ihmisten piiri näkymättömän piirin aitauksessa.

 

On vain tuli, tuli liedellä,

liekki päässä, valkea sydämessä

ja jokin vanha

joka ei sittenkään vielä ole kuollut pois.

Jokin ikivanha

tämän mustan yön keskellä ja ilo -

ilo sydämessä, päässä, tulenliekeissä, tanssissa

ja taikarummun kumisevissa lyönneissä,

ilo henkien esiin kutsumisessa,

ilo silmien sisäisissä maisemissa.

 

Oi tuli: Vie suokortesavusi kutsu esi-isille!

Kerro, kuinka käännymme

olevaisen ja olemattoman puoleen

(tällä maalla, tähän aikaan,

nyt juuri näiden ihmisten toimesta),

kutsumme sitä ja toivotamme iloa ja rauhaa;

rauhallista savua, rauhallista laulua,

rauhallista rummun kutsukuminaa.

 

Oi olematon - käännä kasvosi puoleemme

ja anna meille rauha.

Sinä kaksipuolinen,

jonka voima on siinä,

missä se ei ole (näkyvissä).

 

Niin kuin musiikki on siinä,

missä se ei ole ja kuitenkin on.

Niin kuin tyhjyys täyttyy

väistämättömällä varmuudella.

Niin kuin ihminen kohtaa sen,

mitä ei ole vielä kohdannut (= tiennyt kohtaavansa).

Ja se mikä on jo kohdattu,

on jollain kummallisella tavalla

aina sen jälkeen poissa,

koska on aina läsnä.

(Ja jos ei olisi poissa,

ei voisi puhua kohtaamisesta,

sillä kohtaamisen toisessa päässä on tuleminen,

toisessa poistuminen.)

 

 

Missä on nyt tämä, tällä hetkellä,

josta minä nyt kirjoitan

liikkuvan laivan pöydän ääressä?

Onko se poissa, mutta kuitenkin paikalla?

Onko tämä muisto sittenkin -

kohtaamisen sijasta yhtä matkaa kulkemista?

 

Missä on se jokikansa,

joka osaa lymytä rantaruohikossa

niin kuin karhu tai tiikeri lymyää saalistaessaan. Tai hirvi.

Tai kauris, joka paetessaan piiloutuu saalistajaltaan.

 

Jos minä olen, niin sitä ei ole.

Jos se on, niin minua ei ole

niin kuin nyt on (- ainakin vähän).

Kuitenkin kaikki mahdollinen

on läsnä samalla kertaa

jollain ihmeellisellä, niin ihmeellisellä tavalla,

niin kuin niin ihmeellisellä tavalla

me kaikki olimme,

ainakin olemme mahdollisesti olleet yhdessä

samalla kertaa

saman joen varrella,

samassa yössä, saman rummun kuminan suojassa,

samalla tavalla iloiten, samalla lailla tanssien,

samalla tavalla tulen henkeä, veden henkeä,

ilman henkeä ja esi-isien henkiä muistaen,

niille leipää, vodkaa ja rakkautta uhraten.

 

Niin - samalla tavalla - kukkii ihmisen sydän:

kuin tuuli joka huojuttaa

joen varjoisan kaltaan osmankäämivartta.

Niin - samalla tavalla -

kutsuu teleskooppi-tuohitorvi oman kaikunsa esiin

yli viidakkoisten kukkuloiden, pitkin jokiuomaa,

hiljaisen kylänraitin toiseen päähän.

 

Kun toinen näkee ja toinen kuulee,

niin kaikkeuskin alkaa soida.

 

09.08.91 - Tallink         - 3.8. oli työpäivä [Udeget-expeditiollamme]. ...Illalla sen sijaan oli shamaani-istunto: Sokea vanha nainen (Martinova) esitti juhlapuvussa shamaanirituaalin. Tilaisuus alkoi siten, että läsnäolijat vuoronperään kokeilivat shamaanirumpua sekä uumalle kiinnitettävää kellovyötä ("rummun herättäminen"). Kellovyön kiinnittämiseen liittyi myös seksuaalisymboliikkaa, koska mies kiinnitti sen naiselle takaapäin ja nainen taas miehelle edestäpäin.

Itse rituaali oli melko lyhyt. Martinova ei tuntenut meitä, eikä halunnut tehdä parannusrituaalia. Hän kiitti vain äidinpuolisia henkiä, ei parantavia, isänpuolisia, joita hän ei ollut kutsunut esiin pitkään aikaan. Sitä paitsi suokortesavu sytytettiin liian myöhään (sähköliedellä), joten henget keräytyivät kaikki vodkapullon hajujen houkuttelemina eivätkä enää välittäneet savusta.

Rituaali oli silti vaikuttava. Martinova lupasi tulla seuraavana iltana koululle toistamaan rituaalin.

... Museon johtaja antoi minulle edellisenä iltana (museosta) udegi-shamaanin vanhan kaulapannan...

- Alkuillasta 3.8.? teimme Petjan veneellä ajelun Bikinijoella. Sen jälkeen oli koululla shamaani-istunto. Sielläkin aluksi nauhoitimme vanhaa miestä ja naista (aviopari?). Minun herätellessäni shamaanirumpua Martinova tunnusteli päätäni ja sanoi Henolle, etten ole muusikko, vaan shamaani, sillä päälaeltani nousee tuli.

 

 

1992:

Päiväämätön: TVL-lehti s.24 - Matti Salmi / Teksti ja kuvat:

Jyväskylän talvi 1992 ja eloonjäämiskurssi II

(Kuvateksti: Aluksi minulla on outo olo. Olen vieraassa paikassa, tuntemattomassa maailmassa. Kaikki on täällä ylösalaisin. Pääsen pinnalle ja näen auringon kilon meren yllä. Nyt on turvallista sukeltaa takaisin. Minun tarvitsee vain olla: supistua ja laajeta. Sykähdellä, vain olla äärettömässä jatkuvuudessa. On vain meri ja sen yllä avaruus. Ja äänet. Toinen syvä meren ääni pohjalta tuleva. Toinen korkea, avaruuden kaukainen ääni. Se oli matkani maailmaan, joka oli ennen kuin mitään on ollut. Oppaanani oli pelkkä Ilpon rummutus.)

Paikalla kuutisenkymmentä erilaista elämänvoimiensa lähteiden etsijää. Oppaana Ilpo Saastamoinen (musiikki) ja Riitta Hasari (bioenergeettinen liike).

 

Eloonjäämiskurssi II

La 1.2.92 kello 15.00-21.00 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen rakennuksessa

Jyväskylän Talvessa järjestetään jo toistamiseen kansanparannuksen perinteisiin ja uudempiin muotoihin perehdyttävä eloonjäämiskurssi. Vaihtoehtoista lähestymistapaa sielun ja ruumiin hyvinvointiin etsitään tällä kerralla musiikin ja bioenergisen liikkeen maailmasta. Kurssin vetäjinä ovat Riitta Hasari ja Ilpo Saastamoinen. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän yliopiston etnologian laitoksen kanssa.

Eloonjäämiskurssille otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä rajoitettu määrä osanottajia...

 

6.2.92. s.8 Vastin - Paula Siltari: Jäätiin eloon - Itsehoidolla stressiä vastaan

(Kuvateksti I: Ilpo Saastamoinen ja Riitta Hasari vetivät Talven Eloonjäämiskurssia. Sielun ja ruumiin vuorovaikutus tuli esille niin liikunnan kuin musiikinkin välityksellä.

II: Kulttuuri on elävä ja terve, kun siihen kuuluvat yhtä painavina sekä yksilöllisyyttä vahvistava improvisaatio että ryhmäidentiteettiä vahvistava säännönmukainen taidemusiikki. Ilpo Saastamoinen johdattaa kurssilaisensa improvisaation lähteille shamanismin keinoin rummun kuminalla.)

Onko perinteisellä poliittisella työväenliikkeellä ja bioenergisellä liikunnalla jotain yhteistä? Entä työväenurheilulla ja chi kung-voimistelulla?

Kyllä, vastaa Jyväskylän Talven järjestämän Eloonjäämiskurssin ideoija, tutkija Esa Sironen.

Toista kertaa järjestetty Eloonjäämiskurssi ironisoi saman nimisiä, mutta peri-aatteiltaan täysin vastakkaisia kursseja. Niitä, joissa jupeille ja johtajille tarjotaan isolla rahalla "rajuja kokemuksia" jossakin merenjäällä tai tunturissa.

Sirosen mukaan Talven eloonjäämiskursseille on toivottu tavallisia ihmisiä. Siinä on onnistuttu, ja molemmat kurssit ovat olleet täynnä. Sironen toivoo kursseille myös jatkuvuutta, sillä kursseilla vaalittu uusi liikuntakulttuuri ei halua olla pelkkä "trippi", porvaristapaan muotiin tuleva ja yhtä äkkiä ohimenevä ilmiö.

Millaista eloonjääntiä Talven kurssi sitten tarjoaa? Sirosen mukaan kursseilla hyödynnetään kansanomaista liikuntaterapiaa, kokonaisvaltaista itsehoitoa: Se on liikunnan ja kansanparannuksen välimaastoa, joka ottaa huomioon niin fyysisen kuin henkisenkin puolen.

- Suomalaiset ja yleismaailmalliset kansanparannusmuodot ovat syntyneet aikana, jolloin eriytynyttä lääketiedettä ei ollut vielä olemassa. Niillä on kymmentuhatvuotiset perinteet ja ne ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Sirosen mukaan vanhat kansanparannuskeinot ovat kestäneet ajan testissä. Monet uudemmat ideat elävät usein vain niin kauan kuin perustaja on hengissä, opetuslapset jo pilaavat aatteen.

Näitä perinteitä vaalitaan uuden liikuntakulttuurin nimikkeen alla. Vaikutteita on saatu itämaisista liikuntamuodoista yhtä hyvin kuin suomalais-ugrilaisten perinteistä. Kansanomaisuus ja huumori ovat tärkeitä alan harrastajille. Tiukkapipoisuus johtaisi Sirosen mukaan lahkoutumiseen ja oikeaoppisuuteen, josta halutaan pysyä kaukana.

- Jalat maassa ja huumori mukana, tiivistää Sironen.

 

Itsehoidosta yksilön puolustuskeino

Erikoistunut lääketiede on hukannut kansanlääkintään oleellisesti kuuluneen itsehoidon idean. Nyt halutaan uudelleen oppia tuntemaan oman mielen ja kehon toimintoja. Liikunta on löydetty elämänkriisien hoitokeinoksi.

TUL:n Kuntoliitto on ryhtynyt uuden liikuntakulttuurin lipunkantajaksi Suomessa. Eikä sen idea ole niin kaukana perinteisestä työväenurheilusta kuin äkkiseltään luulisi.

- Yhteiskunta ja työelämä yrittävät ottaa ihmisestä yhä enemmän irti. Liikuntaan perustuvalla itsehoidolla yksilö pystyy puolustautumaan, tekemään vastarintaa paineelle ja pakolle perustuvan työelämän vaatimuksille.

Sironen muistuttaa, että stressin oireet iskevät yleensä vasta 40 ikävuoden paikkeilla. Työterveysjärjestelmä poistaa oireita, mutta ei syitä.

Uudella liikuntakultuurilla on yllättäen myös poliittisia ulottuvuuksia. Esa Sirosen mukaan sen ideat sivuavat jopa perinteisiä työväenliikkeen tavoitteita:

- Ihmisten on otettava itse käsiinsä oman elämisensä ehdot. Kyse ei ole vain henkilö-kohtaisesta selviytymisestä, vaan oravanpyörää pitää pyrkiä muuttamaan ja hidastamaan. Kaikkeen ei pidä alistua.

Sironen myöntää, että kovin suuresta kansanliikkeestä ei vielä ole kyse. Monet ovat asian kuitenkin löytäneet, ja tieto leviää kokemusten kautta. Perinteiselle urheilu-väellekin uusista ideoista olisi hyötyä. - Tosin osalle urheilijoista nämä ovat pelkkää pelleilyä.

 

Energia virtaamaan

Viime lauantaina Eloonjäämiskurssi tarjosi suurelle naisjoukolle ja muutamalle miehelle bioenergistä liikuntaa ja primitiivistä musiikkia...

 

Shamanismi kunniaan

Kurssin musiikkiosasta vastannut muusikko Ilpo Saastamoinen käyttää keskittymisen apukeinoina primitiivistä musiikkia ja sahamanismin tekniikoita.

Rummun kuminassa rentoutuminen tuotti ryhmässä yhtä monta mielikuvamatkaa kuin siinä oli ihmisiä. Saastamoinen pyrkikin todistamaan, että jokaisen kokemus on yhtä aito ja oikea. Ja jokaisen yksilöllisestä kokemuksesta syntyvä musiikki samoin.

Länsimainen sääntöjen kahlitsema musiikki ei Saastamoisen mukaan riitä ihmiselle. Kulttuuri, josta puuttuu improvisaation yksilöllinen ilmaisumuoto, on siltä osin sairas:

- Afroamerikkalainen musiikki on laina, jolla meidän kulttuurimme on parantanut itseään.

- Jokainen on yhtä oikeutettu* tekemään musiikkia. Hyvä musiikki syntyy aina tässä ja nyt, näitten ihmisten toimesta. Sitä ei tosin ole tarkoitettu kuunneltavaksi eikä levytettäväksi, vaan tehtäväksi. Se tuottaa tekijöilleen yhtä paljon viihdytystä kuin oivalluksiakin, selvittää Saastamoinen. [*4.6.2014: "velvollinen"!]

Kurssin jälkeen joku kertoo, ettei sitten kouluaikojen ole laulanut ennen kuin nyt.

- Jo tämä riittää tekemään kurssin onnistuneeksi, kun yksikin ihminen on avautunut.

Saastamoisen musiikkikurssit ovat tosin tavallisesti pitempiä, pari kolme päivää tai ainakin kokonaisen päivän mittaisia. Pääasiassa hän ohjaa musiikin opiskelijoita ja opettajia, teatterikoululaisia mutta myös ihan tavallisia ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa.

Saastamoisen pitkän tähtäimen päämääränä onkin vaatimattomasti tuhota maailmasta musiikin arvohierarkia ja saada tilalle näkemys, että ihmisten erilaisuus musiikin teossa on arvo sinänsä. Ettei tietty tekniikka ole ainoa oikea, vaan kaikilla ihmisillä on omansa.

Paula Siltari

 

K: 1.3.-13.3. 92         Hantit -expeditio (IS & Jarkko Niemi & + Vera Nikiforova):

         2.3. Moskova - Novosibirsk

         3.3. Novosibirsk - konservatorion kansanmusiikkiosasto / Juri Sheikin 

         4.3. Surgut, 5.3. - 7.3. Russkinskie, 7.-9.3. Surgut (?), 10.-11.3. Ugut ,

         12.3. Surgut - lento Moskovaan, 13.3. Helsinkiin - yht. 68 äänitettä

 

10.4.92 Keskisuomalainen: Tutkimusmatka siperialaiseen musiikkiin

(Kuvateksti: Jyväskylän musiikkitieteen laitoksella vieraileva Juri Sheikin on yksi harvoista arktisen musiikin asiantuntijoista.)

Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksella vierailee tällä viikolla arktisten kansojen musiikin asiantuntija Juri Sheikin. Sheikin on Novosibirskin Glinka-konservatorion etnomusikologisen osaston johtaja.

Sheikin luennoi Jyväskylässä kahden päivän aikana Siperian kansojen musiikista. Sheikin esitteli torstaisella luennollaan pääasiassa rumpujen, erilaisten suhistus-puiden ja harppujen rakenteita ja käyttötarkoituksia.

Instrumentit jaetaan kuuteen pääryhmään, mm. elinkeinon harjoittamiseen ja työntekoon liittyvät soittimet, metsästäjien käyttämät puhaltimet ja pillit sekä rituaaliset soittimet. Torstaisella luennolla Sheikin esitteli pääasiassa rituaalisia, mm. shamanistisissa menoissa käytettäviä soittimia.

Siperiassa elää yhteensä 30 eri kansaa, joiden musiikkiin Sheikin on perehtynyt kaikkiaan 52 retkikunnan matkoilla. Yhteen viimeisimmistä eli Kiinan ja Siperian rajan tuntumassa asuvien udegien alueelle suuntautuneelle matkalle osallistui myös Ilpo Saastamoinen Jyväskylän musiikkitieteen laitokselta.

Kenttätyössään Saastamoinen kertoo osallistuneensa ns. rummun herätys -rituaaliin, jossa kukin vuorollaan omaperäisellä tavallaan "herättelee" rumpua ennen varsinaisia shamanistisia rituaaleja.

 

29.4.93 Lapin Kansa - Jaana Siitonen:

Säveltäjä Ilpo Saastamoisessa on aimo annos shamaania

(Irtoleike > Isot henkilöhaastattelut)

 

2.3.94                  Ulla Remes: Ilpo Saastamoisen jumalakuvasta. (12 s.)

         - Esitelmä prof. Miikka Ruokasen johtamassa dogmatiikan seminaarissa

 

19.5.94 Helsingin Sanomat / Kuolleita - Kirsikka Moring:

Antropologi Heimo Lappalainen

- Siperialaisen elämän tallentaja ja shamanismin tutkija

Antropologi ja pienten siperialaisten kansojen elämäntavan kuvaaja Heimo Lappalainen kuoli sairaskohtaukseen 15. toukokuuta Särkisalossa. Hän oli syntynyt 10. tammikuuta 1944 inkeriläisen äidin ja tsaarin armeijassa palvelleen upseeri-isän perheeseen. Lappalainen oli palannut vähän aikaa sitten viimeiseltä kuvausmatkaltaan Tuvan tasavallasta, Venäjältä.

Lappalainen tutustui siperialaisen shamanismin erilaisiin muotoihin pitkillä matkoillaan ja sekä opiskeli että opetti itsekin parantavia shamaanitekniikoita.

Yhdysvalloissa ja Uppsalan yliopiston sosiaaliantropologian laitoksella opiskellut ja työskennellyt, vuonna 1979 Suomeen muuttanut Lappalainen tutki arktisten kansojen metsästys- ja keräilykulttuureja.

Hän johti pitkään Uppsalan antropologista laitosta, mutta tutkimustyö vei hänet yhä tiiviimmin pienten siperialaisten kansojen asuinalueille kuten Evenkiaan ja viimeksi Tuvan tasavaltaan.

Lappalaisen lukuisista elokuvista mieliin painuvimpiin kuuluu pitkä dokumentti suomalaisesta kesäyöstä: "Chronicles of Finnish Summer".

Hänen tunnetuin antropologinen elokuvansa on kolmiosainen evenkien elämää kuvaava "Taigan kansalaisia", joka on osallistunut monille kansainvälisille antropologisten elokuvien festivaaleille New Yorkin Margaret Mead -festivaalista Pärnun elokuvajuhliin.

"Taigan kansalaisia" on voittanut useita pääpalkintoja ja herättänyt kansainvälistä huomiota herkän ja samalla tarkan kuvauksensa ansiosta. Heimo Lappalaisella oli poikkeuksellinen kyky lähestyä kuvaamiaan ihmisiä ja saavuttaa heidän luottamuksensa.

Kuvausmatkat veivät hänet pitkiksi ajoiksi kulkemaan nomadikansojen mukana pitkin taigaa, jossa kuvaaja ei saanut jäätyä vaikka kamerat niin tekivätkin. Hän asui tsumeissa ja eli kuvattaviensa elämää.

Viimeksi hän työskenteli Tuvan shamanismia käsittelevän materiaalin kokoamiseksi ja vieraili useita kertoja eri puolilla Tuvan maaseutua, jossa hän kuvasi sekä Stalinin vainoista hengissä säilyneitä vanhoja shamaaneja että nuoria uuden sukupolven tuvalaisshamaaneja.

Heimo Lappalainen oli Nordic Anthropological Film Associationin puheenjohtaja. Hän osallistui useiden antropologisten elokuvafestivaalien järjestämiseen ja työskenteli myös opettajana aina Laosissa asti, jonne hänet lähetti pariisilainen elokuvakoulu Varan.

Kirsikka Moring

 

5.4.95                  - "Kannus" on tällainen mutaatio saamelaisilla. Se on alunperin tarkoittanut lyöntikapulaa. Mutta Thorin vasara syrjäytti sen ja kannus siirtyy rummun nimeksi, joka pantiin piiloon. Sen on täytynyt jättää merkki jonnekin. Onko se pata? vai paja vai mitä? Rummun todellinen nimi on piilossa.

-         Jos toiset kerran olivat kannuslappalaisia, niin toisten täytyi olla "tulilappalaisia" > dhol-rumpu. Rumpu jota lämmitettiin tulessa, jotta se saisi äänen, jotta se heräisi henkiin. > tulen ääni. Saamesta täytyisi löytyä jotain, joka kavaltaa dhol- ja tulirumpu -sanojen yhteyden.

> Koltta: toell = tuli ~ tuell 'noja' > lpN: dolo 'tuli', dola t. dove = ennen vanhaan; dološ 'entiset esineet so. tulus'... joka on rummun kalvolla = arpa? so. entinen tuliaika; siitä on jo kauan, että kyllästyttää puhua siitä...

 

6.4.95       - Stal-in = ståhl, Stahl, stielen, stiel - suuri tyylikäs teräksinen varas suuressa staalo-linnassa.

-         Shamaanirummussa on vain yksi- kaksiulotteisuus, joka imee kolmanteen.

 

07.04.1995         - Staalot ovat raudan (stål 'teräs') valtiaita. Kalevalaa ja sen shamanismia ei tuhonnut kirkko, vaan raudan ja pajojen tulo valtasi shamanismin käyttämän kielen ja shamaanitarinat jäivät sepän symbolisella kielellä kertomaan menneeseen kätkeytyvästä. Staalo-hirviöt ennakoivat saamelaisille vaarojen tulemista. Shamanismi muuttui taikauskoksi.

 

20.4.95         - Väinämöinen ja Aino. Shamaani kosi tulevaa nuorta rauta-aikaa - turhaan.

+ Eestin saamel. levyllä on shamanistista kromaattista musiikkia. Se on itse asiassa yleinen Lovozeron melodiatyyppi. Äkkinäiset katkot ovat tyypillisiä shamaanimusiikille. ("Pajan ruotšla...", " Šuur seite..." ???)

- Sanalla on 9 henkeä. Elämä vain piilotetaan. Sverloffin leudd on eest.-saamilevyllä loppupuolella.