Tieteen filosofia I 1965-74

Tieteen filosofia [logiikka, etiikka yms.]

JOHDANTO
7.12.2013:         Nämä päiväkirjamietelmät ovat osittain niin vanhoja, että en enää vastaa niiden ajankohtaisuudesta, koska en ole seurannut alan kirjallisuutta kymmeniin vuosiin muuten kuin satunnaisesti. Joukossa saattaa silti olla näkökulmia, jotka puhuttelevat lukijaa vielä tänäkin päivänä, joten olen päättänyt liittää tekstit dokumentti-aineistooni.

8.12.2013:         Johdannossa olen perustellut hieman näiden kirjoituksien taustaa.
Hyvä lukija. Älä edes koeta ymmärtää sanatarkasti, mitä olen kirjoittanut, sillä en itse  ymmärrä siitä puoliakaan. Tekstit ovat puoliksi faktaa, mutta loppu on runoutta, jonka ilmeisesti olen kirjoittanut eräänlaisessa flow-tilassa - miettimättä sitä, onko se ymmärrettävää kieltä vai ei.

Aineisto on osin sisäisesti ristiriitaista, koska
a) se on kirjoitettu kehityskulkuni eri vaiheissa
b) se on 'ääneen' suoritettu ajatuskokeilu, jolla ei ole alkuunkaan muuta merkitystä kuin todeta, onko jokin mahdollista sanoa/kirjoittaa vaiko ei.

- Musiikin kanssa Tieteen filosofia I-II:lla ei ole oikeastaan mitään tekemistä, joten pelkästään musiikkikirjoituksistani kiinnostuneen ei kannata tuhlata aikaansa näihin teksteihin. Silti ne muodostavat perustan esim. musiikkiteoreettisille käsityksilleni kokijan luovasta (jälleenkoodaavasta) osuudesta musiikkikokemuksen vastaanottotilanteessa. Kahden samanaikaisen todellisuuskäsityksen minimi on läpikäyvänä piirteenä koko maailmankuvassani musiikkia myöten. Siitä syystä filosofiani on mukana muuten musiikkipainotteisessa kirjoituskokoelmassani.
......

 

1.4.65      - Antiikin kulttuuri ei tajunnut ajan historiaa eikä merkitystä. Me tiedämme nykykulttuurissa sen olemassaolon, mutta tavalliset ihmiset käyttäytyvät täydellisesti kuten antiikin aikana, koska nykykulttuurikaan ei PERUSTU ajan merkityksen tajuamiseen. Ymmärrettyämme ettei menneisyyttä mistään voi jättää pois, syntyy äärettömiä ristiriitoja. Oikeuslaitoksemme perustuu suppea-aikaisuuteen. Samasta teosta tulee periaatteessa aina sama rangaistus. Yksilön tekoa pidetään ympäristöstä riippumattomana. Ikään kuin hän vapaasti ratkaisisi tehdäkö murha vaiko siveellisyysrikos. Suppea-aikaisuus näkyy selvimmin ollessamme toisten ihmisten kansaa. Emme suhtaudu häneen menneisyyden tuotteena vaan tarkkailemme hänen käyttäytymistään tässä ja nyt, muistamatta menneisyyden olemassaoloa. Samanlaisina näemme ihmisten hyvät teot. Ajatuksiani ei tällä hetkellä ymmärrä monikaan muu, koska samat kysymykset eivät ole heitä samassa määrin vaivanneet.

- Ympäristön vaikutus näkyy ihmisen elämyskentässä, johon menneisyyden ympäristövaikutusten summa on kerääntynyt. Millainen on yksilön motiivikenttä? Periaatteessa täytyy eri motiivien summa voida yhdistää yhteisvaikutukseksi.

- Teon suoritushetkellä näkyvä ympäristö on vain pieni osa teon motiiveista. Ympäristön vaikutus tekoon on läsnä yksilön syntymähetkestä lähtien.

2.4.65          - Ei ihme jos etiikasta ei ole kasautunutta tietoa, koska on nojattu absoluuttisiin hyvän yms:n käsitteisiin. Suhteellisuusteoria tekee etiikasta kumulatiivisen tieteen selvittäessään vastuun olevan moraalin ja menneisyyden funktion. Ympäristö-menneisyys ei kehota ihmistä irrationaaliseen toimintaan vaan ainoastaan reflekseihin - olivatpa ne sitten hyviä tai pahoja. Tässä ilmenee, kuinka suuressa määrin yksilön irrationaalinen usko elämän kunnioittamiseen pääsee vaikuttamaan hänen yrityksiinsä. Mitä enemmän yksilön vastuu laajenee, sitä suurempi ympäristövaikutus tarvitaan, jotta hänen tekonsa näyttäisi pahalta.

- Nyky-ympäristö ei voi arvostella tekoa. koska se on vain teon tapahtuma-ajan ympäristö, joka saattaa sillä hetkellä olla sangen positiivinen, vaikka sen vaikutuksien summa olisikin jyrkästi negatiiviseen toimintaan kehottava.

- Ihminen toimii aina kunkin hetkisessä ympäristössä yrittäen reagoida juuri siihen. Viimeiset tapahtumat vaikuttavat kaikkein voimakkaimmin, vaikka niillä on merkitystä vain laajentaessaan yksilön elämyskenttää. Ensi kädessä ihmisen toiminta riippuu menneisyyden kasautumista.

- Omatuntokin toimii alkeisasteella suppea-aikaisemmin ilmoittaen hyvän ja pahan vain kullakin hetkellä. Myöhemmin se voi kehittyä tunnistamaan hyvän ja pahan vain menneisyyden pohjalta. Silloin se ei enää ole vastuussa muille ihmisille. Ei ole kysymys varsinaisesta kehittymisestä - on vain uutta tietoa omantunnon tehtävästä.

- Siinä missä yhteiskunta näkee valokuvan, siinä yksilöllä on kausaaliketjun viimeinen rengas.

- Teon merkitys on teon tarkoituksen ja sen seurauksen funktio, so. sen merkitys yksilölle ja yhteiskunnalle (Vm. voi olla kokonaan toinen kuin teon tarkoitus - riippuen siitä miten yhteiskunta haluaa käsittää teon.).

- Miten kuvataan koordinaatistolla vanha oikeusperiaate, jossa yhteisö tietää synnin ja rankaisee siitä ottamatta aikafunktiota mukaan? Jos ympäristö on y ja moraali x, niin miten palkinto/rangaistus sekä eläinmoraali / elämän kunnioitus piirrettäisiin käyrinä koordinaatistoon?

- Mitä voimakkaampi on ympäristövaikutus, sitä voimakkaammin yksilö yrittää aluksi noudattaa omaa moraaliaan. Mutta ajan mittaan sitä vähemmän hänen pitää (tarvitsee, voi?) pystyä noudattamaan... So. vastuujärjestelmä liikkuu taaksepäin ympäristövaikutuksen kasvaessa jossain suhteessa. Mikä on suhde? Kuinka kauan yksilö jaksaa yrittää tavallista voimakkaammin? Suhde on se, että ympäristö-vaikutuksen lisäystä (ajassa) vastaa omavastuun pienentyminen. Lisäksi tulee mukaan se, että ympäristövaikutuksen lisääntyessä yksilön päinvastainen halu voimistuu samalla kertaa (itsetarkkailu/ ulkosyntyinen tunne). Mikä on suhde? Voiko moraali kehittyä ilman ympäristövaikutuksia? That's a question...

2.4.65     > Urpo Harva: Etiikka. (jo toisen kerran)
- Positivismi: Paha ei ole teon eikä teon tekijän ominaisuus eikä näin ollen myöskään syyllisyys voi olla teon tekijän ominaisuus. Jonkun syyllisyys merkitsee vain sitä, että me pidämme häntä syyllisenä esim. sen takia, että hänen tekonsa herättää meissä koston tunteita.

- Onko rangaistus moraalista käyttäytymistä?
- Onko rangaistuksen pelko siveellisen käyttäytymisen motiivi?
- Jokapäiväisen käsityksen mukaan moraali on yleispätevää.

- Nähdäkseni kukaan eetikko ei ole väittänyt, että moraaliarvostuksen objektina on tämä loppumaton teon seurausten sarja, koska se merkitsisi, että ihmisten tekoja voitaisiin pätevästi arvostella vasta maailman lopussa, jolloin mitään uusia seurauksia ei voi enää ilmetä.

- Harva: Teko voi olla hyvä, vaikka teon motiivi on paha, ja hyvästä motiivista voi syntyä paha teko.

- Vastuun, ideaalin täytyy olla tietoinen so. ulkoa saatu (10 käskyä).

- Mitä tarkoittaa itsestään tietoisuus?

- Kun vaatimus kohoaa liian suureksi ympäristön taholta seuraa käyrän laskeminen miinuksen puolelle.

- Ratkaisujen suhde elinikään?

- Mikä on odotuksen suhde kokemuksiin?

- Yksilön tehdessä yhteiskunnan mielestä pahaa, on vika etsittävä yhteiskunnasta, koska se on osasyyllinen teon dimensioon.

- Tiedostettu paha teko ja laajeneva vastuu korreloivat voimakkaasti keskenään. Mitä suurempi paha teko sitä voimakkaampi halu pyrkiä hyvään.

- Itsetietoinen olento vaikuttaa itse toimintaansa. Hän iloitsee tai suree sen mukaan kuin tietää ITSE voivansa valita.

- Muutos ärsykekentässä aiheuttaa suoraan verrannollisen muutoksen toimintakentässä ja kääntäen verrannollisen muutoksen vastuukentässä. (?)

- Uskon merkitys näkyy, kun ihmiseläin reflekseineen on sortunut ympäristön voimasta. Usko ei välitä voimassaolevista olosuhteista, koska sillä ei ole muuta päämäärää kuin pyrkimys sinänsä. Tässä on ihmisen epätäydellisyys parhaimmillaan, ja sitä me yritämme hävittää.

5.4.65    - Syytämmekö nykyaikaa siitä mitä ihmiset menneisyydessä - vanhalla ja keskiajalla - ovat tehneet? Onko oikeutta syyttää ihmistä siitä, mitä hänen menneisyytensä pakottaa hänet tekemään? Voiko nykyhetki päättää asioista mielensä mukaan? Jos voi, niin miksi sitten käydään sotia? Päättävätkö pohjoisvietnamilaiset pelkästä hetken mielijohteesta ryhtyä kiusaamaan amerikkalaisia, jotka ovat tehneet heille vain pyyteetöntä hyvää? Eikö menneisyytemme pakota meitä mihinkään? Se pakottaa meidät löytämään uuden voiman, joka pysäyttää lopulta historian vihan kiertokulun.

12.-13.4.1965 - Uskontokirje Simojoelle > Uskontomietteet 1960-2013

15.4.65        - Meillä ei ole enää lakia, koska emme tiedä, mitkä teot ovat syntiä. Pahoja tekoja emme voi tuomita. Käsittääkseni pahin rangaistus jonka kristityt voivat antaa jumalanpilkasta on auttaa pilkkaajia mahdollisimman paljon. Lakia emme voi poistaa niin kauan kuin OMA elämämme, omaisuutemme ja tietomme merkitsee meille jotain Jumalaan uskomisen RINNALLA. Emme tarvitse lakia, koska meille riittää tieto siitä, että yritämme parhaamme.

18.4.65         - Onko meillä ajatuksenvapautta? Vain harvoilla ihmisillä on uskallusta sanoa mielipiteensä täysin vapaasti, mikäli se jyrkästi eroaa hyväksytyistä normeista - olipa se sitten Raamatun mukaista tai ei. Sananvapautemme on näennäinen.

19.4.65         > Urpo Harva: Moraali ja yhteiskunta.
- Enemmistön täytyy tyytyä omaksumaan tiede uskon kautta.
- Westermarck: Moraalin relatiivisuuden on toisinaan sanottu olevan niin ilmeistä, että sitä on pidettävä faktana. Ei siis oikeastaan kannata kiistellä siitä, onko moraali relatiivista. Tehtävänä voi olla vain selittää, miksi se on relatiivista.

27.4.65         Uskonnon käsittäminen tietona on tehtävä, johon ihminen elämänsä varrella pyrkii. Kun usko on tietoa, se vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen samalla tavoin kuin mikä tahansa tieteen hyväksymä totuus. Ellei usko vaikuta käyttäytymiseen, ei se ole edes uskoa. [2.12.13: On muistakin uskon ja tiedon yhdistäviä PK-merkintöjä tuolta ajalta mm. "Uskontomietteet"]

21.5.65         - Jokainen teko on maailmanhistorian summa, osasynteesi. Jokaisen teon merkitys ulottuu koko maailmanhistorian loppuun saakka... > Uskontomietteet

6.9.65           -  Universaali oikeus on sitä, että tapahtuu jotain ja tälle tapahtumalle annamme erilaisia arvostuksia; onko tapahtuma meille edullinen vai vahingollinen. Tämän olettamuksen mukaisesti haluamme saada sen toistumaan tai olemaan toistumatta joko
1) rankaisun avulla - saattaen tekijät kykenemättömiksi toimimaan uudestaan samalla tavoin tai
2) yrittämällä ymmärtää tapahtuman syyt niin pitkälle taaksepäin kuin mahdollista ja syventämällä uusia uomia niin paljon, että tapahtumien virta muuttaa suuntaansa.

13.9.65         - Kuka voi näyttää vapaan ratkaisun, jolla ei ole yhtään syytä eikä lainkaan menneisyyttä? Jos juuri tällä hetkellä koukistan sormeani vapaan tahdon osoitukseksi, johtuu se siitä, että ajattelen tätä asiaa. Tässä on aina tehty virhehavainto tai -päätelmä.

15.9.65         - Jos ihmiselle kuvitellaan menneisyydestä joka hetki vapaa valinta, seuraa siitä vastuu, joka on vailla järkevää selitystä sekä on täynnä jumalanpelkoa ja ympäristösidonnaisuutta.

25.9.65         > Max Frisch: Homo Faber.
- Kun puhumme todennäköisestä, niin onhan siinä aina jo epätodennäköinenkin mukana, nimittäin juuri mahdollisen rajatapauksena, ja kun tämä epätodennäköinen sitten kerran tapahtuu, niin ei meikäläiselle jää pienintäkään aihetta olla siitä ihmeissään tai järkytetty tai pitää sitä jonakin salaperäisenä asiana.

- Miksi rikoslakimme tuntee vain harvoja asioita, joiden yhteydessä rangaistaan tekemättömyydestä? Ihminen ei voi hypätä neljän metrin korkeuteen, vaikka kuinka haluaisi. Voiko hän sitten olla TEKEMÄTTÄ jotakin, johon jotkut voimat häntä vaativat? Ihmisen henkiset voimat voivat olla liian heikkoja, vaikka tahto olisi kuinka voimakas tahansa. Ihminen ei ole vastuussa kaikista teoistaan mutta ei  myöskään tekemättömyyksistään.

- Mitä synnittömämpi ympäristö sitä pienemmät rikkeet tuntuvat pahoilta. Aina löytyy rangaistavaa, jos sille tielle lähdetään. Ja on lähdetty.

1.10.65    - Tiedämmekö ristiinnaulitsemisen merkityksen? Nykyisen oikeuskäsityksemme kannalta se oli vain murha tai rikollisen teloitus. Emme siis hyväksy tapahtuneella olleen myöhempiä, meidän aikaamme vaikuttaneita seurauksia. Vai onko kirkon selitettävä ristiinnaulitseminen poikkeukseksi hyvän teon määritelmästä. Silloin sitä ei voitaisi yleistää kaikkiin tekoihin ja tapahtumiin, joihin muutoin sovelletaan nykyistä oikeuskäytäntöä.

- Tiedämmekö varmuudella juutalaisten olleen SYYPÄITÄ tapahtumaan? Heidän mielestään Jeesus ehdottomasti oli rikollinen. Meidän mielestämme juutalaiset olivat ehdottomasti rikollisia. Jälkimaailman mielestä me itse olemme samalla tavoin rikollisia syyttäessämme/arvostellessamme juutalaisia!

- Jos kukaan ei olisi suostunut ristiinnaulitsemaan Jeesusta!

10.10.65    - Onko totuuden paljastaminen edes etiikan piiriin kuuluva teko - niin itsestään selvä asia se on.

11.10.65    - Ihmiset voivat ymmärtää Jumalan lain, jolloin ihmislait käyvät tarpeettomiksi.

12.10.65    - Opettajainkokouksessa: - Rauhan rakentaminen JA maanpuolustus ovat rinnakkaisilmiöitä.
- Rauhan rakentaminen on maanpuolustusta. Kumpi on tärkeämpi?

1) Yhteinen päämäärä > (rauhan ja maanpuolustuksen) tasa-arvoisuus, rinnakkaisuus

2) Yhteinen päämäärä > toinen alistettu toiselle
         (rauhan vaaliminen / aseellinen puolustus)        

3) Eri päämäärät:  A) Uskonto > rauha > Jumala/Jeesus
                           B) Isänmaa - puolustus - isänmaa

- Ajatus puolustuksen kuulumisesta alistettuna osana rauhanaatteeseen on mieletön. Se edellyttää kylmän rauhan, aseellisen tasapainon ja kilpavarustelun maailmaa. Rauhanaate sitä vastoin on sujuvasti asetettu palvelemaan puolustusjärjestelyä, jolloin se on ennaltaehkäisevää toimintaa.

Kysymys on siitä kumpi on tärkeämpi, jos on kysymys alistussuhteesta. Uskonto on ainoa ohje tässä arvioinnissa. Jos rauha ja puolustus ovat tasa-arvoisia rinnakkaisilmiöitä, niin mikä on se yhteinen päämäärä? Onko se onnellinen elämä? Mikä on tämän päämäärän arvo verrattuna uskonnon vastaavaan ohjeeseen lähimmäisenrakkaudesta ja hyvään pyrkimisestä?

13.10.65        - Onko totuuden paljastaminen edes etiikan piiriin kuuluva teko - niin itsestään selvä asia se on - paitsi koulussa...

19.10.65         - Käsitykseni Jeesuksen ristinkuolemasta vahvistuu jatkuvasti sellaiseksi, että se oli esimerkki. Emme nimittäin voi sanoa, tuottaako meidän pahana pitämämme teko vain absoluuttisen pahoja seurauksia. Ristiinnaulitseminen tapahtui 2000 v. sitten. Vasta nyt sen vaikutukset alkavat todella näkyä!

- Uskovat - hyväksyessään valtion lait - hyväksyvät myös itsekin olevansa vastuussa teoistaan ihmisille. Näyttääkseen olevansa tosiuskovia heidän on noudatettava maallistakin lakia tavallista tarkemmin.

- Niin kauan kuin uskomme vapaaseen tahtoon, syittä tapahtuvaan vapaaseen tekoon, emme uskalla poistaa oikeuslaitosta.

21.10.65     - Jos olemme samalla tavalla vastuussa kaikista "vapaista" teoistamme (jotka siis ovat vapaasti päätettävissämme), emmekö ole epäloogisia ja epärehellisiä, mikäli pidämme itseämme yhtä syntisinä kuin pahimmat murhamiehet? Me teeskentelemme (Jumalan tähden)! Jos olemme epätietoisia omista ansioistamme / osuudestamme teoissa, tämä epäloogisuus poistuu.

- Kommunismi ei tule onnistumaan, koska - yhteiskuntamuodosta riippumatta - ihmiset viime kädessä uskovat omiin ansioihinsa ja toisten syyllisyyteen - nykyaikaisista yhteiskuntamuodoista riippumatta.

- Jos teot eivät osoita uskoa, niin kuka tahansa murhamies voi teoriassa olla mitä syvin kristitty.

- Maallinen lakimme on sama kaikille. Sellaisena sitä pidetään oikeuskäsityksemme huipentumana oikeustajun kehityshistoriassa. Ramman on hypättävä yhtä korkean aidan yli kuin terveenkin.

26.10. 65       - Meillä on jo tietoa myös siitä pahasta, mitä Kristuksen nimi on saanut aikaan maailmassa. Hyvillä teoilla saattaa siis olla huonoja seurauksia yhtä hyvin kuin huonoilla teoilla saattaa olla hyviä seurauksia (Ks. ristiinnaulitsemis-kysymys).Yhteistä näille on se, että vaikutukset näkyvät vasta vuosisatojen - ellei vuosituhansien - kuluttua.

- Pyrimme olemaan jumalia sekä itsellemme että toisille vaatiessamme heitä tottelemaan käskyjämme.

- Natsien tuomitsijat: Tiedättekö kaikki syyt jotka saivat natsit teloittamaan Bonhoefferin? En tiedä... En minäkään... En todellakaan osaa enää sanoa, kuka oli parempi. Tätä tietämättömyyttämme emme ole vieläkään oivaltaneet.

29.10.65         - Paavi on vapauttanut juutalaiset kollektiivisesta syyllisyydestä Kristuksen surmaamiseen. Ensiksikin: Miten on mahdollista, että heitä on pidetty syyllisinä? Toiseksi: Juutalaisten kunniahan on olla osallisina maailman vapahtamistyössä, mutta nyt Paavi yrittää samentaa heidän kunnia-asemansa!

Mihin he olivat syyllisiä, jos teko EI kerta ollut paha? Pidämmekö pahana tapahtumana sitä, että Kristus kuoli meidän syntiemme tähden? Oivallettuani pahojen tekojen kääntyneen hyviksi (joiden seuraukset ulottuvat maailmanhistorian loppuun saakka), olisin mielelläni ollut ristiinnaulitsemassa Jeesusta - vaikka olisinkin ollut luonnollisesti tietämätön teon merkityksestä. Joka tapauksessa en enää häpeäisi sitä, koska yritän eteenpäin vain sen menneisyyden pohjalta, jonka henkilökohtaisesti olen läpikäynyt.

- Jos olisin elänyt ja ollut Jeesusta tuomitsemassa - jos olisin halunnut tehdä pahaa samalla tietäen että ristiinnaulitseminen olisi kääntyvä hyväksi - en olisi suostunut ristiinnaulitsemaan!!! Tämä olisi ollut teko, jonka seurauksena eläisimme kenties vieläkin lain alaisuudessa ilman vapahdusta. Tämä on se hullutus, jota emme ole ymmärtäneet: se ettemme tiedä, mitkä ovat hyviä ja mitkä pahoja tekoja!

5.11.65         - Maailmankuvamme perustana tulee olemaan se, että pienet synnit ovat lukuisammat, joten niiden merkitys onkin ehkä suurempi kuin muutamien suurten pahojen tekojen. Oikeuslaitoksemme on sortumaisillaan...

7.11.65          > Yrjö Juve: Todennäköisyyslaskennan alkeita.
- Perusoivallus, että on erotettava looginen ja kokemusperäinen toisistaan...
- Jostakin, jota ei selitetä eikä kuvailla, on lähdettävä.

- Aksiomaattisen järjestelmän lausumat eivät koske reaalimaailmaa; niiden yhteys EI OLE looginen.
- Aksiomaattinen järjestelmä on jonkinlainen kokemusmaailman erään ilmiöpiirin malli.

- Vaatimattomuus ja omien ansioiden kieltäminen on teeskentelyä ja epäloogisuutta siinä maailmassa, jossa ihailemme ihmisten saavutuksia ja halveksumme toisten rikoksia. Syistä puhdistetun elämän keskellä voimme joskus sattumalta tulla vakuuttuneiksi sattuman osuudesta, jolloin kiitos tai moite tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Silloin se ihmetyttää meitä ilman teeskentelyä. Mutta sen pitäisi saada meidät ajattelemaan, eikö kaikki sittenkin voisi tapahtua erilaisten syiden vuoksi. Sen pitäisi synnyttää kysymys: Onko kunnioitus ja tuomitseminen yleensä oikeutettua?

10.11.65         - Onneksi me vielä löydämme yleispäteviä arvovaatimuksia ja halveksuntaa niiden pohjalta, jotta muistamme että on muitakin syyllisiä kuin ne jotka vankiloihin teljetään.

- Nautimme enemmän arvokkaaksi uskomastamme työstä kuin turhana pitämästämme. Jos on turhaa, että ihminen luopuu omaisuudestaan muita auttaakseen, ei mikään mahti saa meitä innostuneina jakamaan omaisuuttamme pois. Tiedottomasti aavistamme, ettei ratkaisu löydy tältä tieltä. Olisi epäloogista luopua omaisuudestamme nyt.
Kun sen sijaan lakkaamme tietämästä omia ansioitamme ja saavutuksiamme, on omaisuuden tasoittaminen sen looginen seuraus. Itse olisin ehkä valmis siihen - mutta vasta omien aatteideni pohjalta ja edellyttäen että kaikilla on käsitys aatteistani.

12.11.65         - Kun ymmärrämme teon syiden olemassaolon välttämättömyyden, lakkaamme tietämästä, että huoruus sinänsä on suurempi synti kuin se hyvä, minkä jätämme päivittäin tekemättä. Se mahdollistaa meidät auttamaan tuomitsemisen sijasta. Jos syitä ei olisi, toistaisimme ikuisesti lukkiutuneita käsityksiämme suuremmista synneistä ja kielletyistä teoista. Samojen käsitysten mukaan ulkonaisesti siveän ihmisen TÄYTYY olla toisia parempi...

- Mikä merkitys on väitteen päinvastaiseksi käsittämisellä? Miten merkitys varioi kahdella ERI käsitteellä tai toisilleen ALISTETUILLA käsitteillä? (Esim. Benda: Jos tietäminen ei ole elämää, ei elämäkään ole tietämistä) VÄÄRÄ!

- Kun lausumme väittämän, on selvitettävä, mitä todellisuuden aluetta se koskee, jotta sen pätevyyttä voitaisiin arvostella ja että voidaanko se yleistää koko todellisuuteen.

14.11.65   - On puhdas aksiooma, uskonasia, että totuuden tietäminen muodostaisi maailmamme paremmaksi.
- Joka on lukenut Spengleriä tai eksistentialisteja ilman omaa ajattelua EI VOI USKOA, että maailmankuvamme olisi täydellisesti muutettavissa.

- Onko mahdollista palauttaa kaikki yhteen luonnontieteelliseen alkupisteeseen esim. seuraavalla tavalla:

- Tapahtuman tietoinen tarkkaileminen - luonnontiede

- Tapahtuman menneisyys - historia

- Tapahtuman "erikoisuus" - taide tms. syventynyt näkeminen

- Tapahtuman vaikutus havaintoon ja sen suorittajaan - psykologia         

- Tapahtuman maailmanhistoriallinen syiden ja seurauksien merkitys subjektille, joka on samalla tapahtuman objekti - OIKEUS = TOTUUS(ks. psykologia) (TIETOISUUS syistä ja seurauksista)         

- Tapahtuman mahd. sattumanvaraisuuden ja epätasaisuuden poistaminen - uskonto

15.11.65    - Te kysytte: "Mikä on perintö?" Minä kysyn: "Mikä on TOTUUS?"

- Onko olemassa oikeuttamatonta vihaa, jos se on looginen seuraus tietoisuudestamme ihmisen vapaista ratkaisuista.

- Ihmiset ovat pitäneet oikeutettuna, että heitä rangaistaan. Näin ajattelevat ennen kaikkea ihmiset jotka hajonnan käyrässä sijaitsevat niiden alueella, jotka PYSTYVÄT toteuttamaan itsensä asettamat normit.

- Oikeuslaitoksemme eivät kysy, kuinka oikeutettu jokin teko on. Lait kieltävät teon sinänsä, vaikka sellaista abstraktiota (= tekoa "sinänsä") ei ole olemassa muualla kuin laissa itsessään. Erilaisten syiden vuoksi teko voi tekijän mielestä olla oikeudenmukainen seuraus - tietoisesti tai tiedottomasti ajateltuna (varkaus?).

- Kostomurha on oikeudenmukainen ilmiö siinä maailmankuvassa, jossa ihminen on vastuussa teoistaan muille uskoessaan (heidän tavoin) itsekin, että olisi sittenkin voinut toimia toisin.

- Miten syntyy arvosteluperustaksi hyväksytty tunne? Alunperin tietoisesti hyväksytty totuuskäsite muuntuu toistuessaan yhä enemmän tiedottomaksi tunnetilaksi alemmissa aivokeskuksissa. Alamme pitää tuota tunnetilaa objektiivisena, pätevänä arvosteluperustana. Unohdamme että sen takana on ollut joskus muinoin tietoinen, älyllinen valinta. Itsessäni olen todennut arvostuksieni muuttuessa myös vastaavien tunnetilojen muuttuvan niiden mukana.

[8.12.2013: Seuraava runokatkelma on tässä alkajaisiksi kuvaamassa syytä, miksi aloin tutkia filosofiaa ja etsiä elämässäni uudentyyppisiä ratkaisuja. Tuolloinen länsimainen maailmankuva näytti kulkeneensa tiensä päähän, jossa edessä oli vain umpikuja...]

> 15.11.65
...Tieto-opissaan Nietzsche tulee hänen jälkeensä niin yleiseen relativismiin ja perspektivismiin, kantaan joka johdonmukaisesti ajateltuna veisi lopulta kaiken filosofian kieltämiseen...

- Kun kaikki filosofian peruskäsitteet on julistettu fiktioiksi, täytyy silloin niiden kannattaman            ajatusrakennuksenkin olla fiktio tai sitten lopulta mikään ei ole fiktio...

- Mutta Vaihingerin filosofia, joka eittää kategorioiden loogillisen pätevyyden, luhistuu siten omaan itseensä, osoittautuu siten itse kokonaisuutena fiktioksi, mahdollisimman suureksi sisäiseksi ristiriidaksi... jos taasen fiktionalismi on oikeassa, silloin ei ole mitään perustetta fiktio-käsitteellä, sillä kaikki hypoteesit, dogmit, fiktiot jne. ovat silloin fiktioita...

- "Elämänfilosofian" tietä tuskin enää voidaan päästä pitemmälle... jää jäljelle vain järjestymätön kaaos... Deweyn suoranainen deskriptiivinen metodi on täten mahdoton...

- Totuus voidaan todeta totuudeksi vasta aikana jolloin se ei ehkä enää olekaan totuus... Täten pragmatismin totuuskäsite johtaa lopulta totuuden täydelliseen nihilismiin...

- Eikö Deweyn moraalikäsitys johda lopulta kaiken moraalin kieltämiseen, arvojen hylkäämiseen...

- Filosofia, joka ei edellytä mitään ehdotonta totuutta on pelkkää ilmassa leijuvaa hapuilua?

- Bergsonin intuitio johtaa... kaiken filosofian kuolemaan, kukistuu oman itsensä mahdottomuuteensa...

- Miksi on yleensä olemista eikä ei-olemista? Mitä oleminen on luonteeltaan?

- Eikö tällainen epätodellinen todellisuuden perusta tee todellisuuttakin epätodelliseksi? Rickertin käsite, jolta puuttuu kaikki olemassaolo, mutta joka siitä huolimatta pätee, on tyhjä käsite... tekee saman virheen...

- Kaikki on turhuutta ja arvotonta. Joudutaan umpikujaan, mistä ei avaudu enää mitään tietä eteenpäin. Ei ole kiinteitä päämääriä, ei mitään pysyviä arvoja. Kaikki maailmassa on lopulta yhtä yhdentekevää, sokean kohtalon työtä, mikä totalistinen maailmankuva vie välinpitämättömyyteen. Siten Spenglerin maailmankuva johtaa omaan mahdottomuuteensa...

Minä luulin

maailmankaikkeuden kysymykset selvitetyiksi

ja syyn olevan VAIN minussa

kunnes aloin etsiä...

Olen syyllinen

ja muut

ja että

olin kuunnellut niitä

jotka sanoivat tietävänsä, että

kaiken tietämättömyytemme keskelläkin

meillä on yksi varma tieto:

RISTIINNAULITSE!

Luin Salomaan "Nykyajan filosofeja" (1924)

ja musiikki - radiosta tullessaan -

ei tietänyt mitään tästä kaikesta.

Mutta minä...

minä luin ja kirjoitin

ja luin vuotta 1924...

Luin tyhjyyttä ja epätoivoa...

ja sitten SOTA

pelasti heidät tästä kaikesta

- toinen maailmansota -

johon he purkivat tyhjyytensä

johon he saattoivat uskoa

johon he saattoivat peittää tietämättömyytensä...

Ja musiikki

ei tietänyt mitään tästä kaikesta

jota minä kirjoitin -

kaikesta kehästä

joka oli ollut ennen minua

ennen ollut.....

Minut valtaa hetkellinen masennus.

Ei ole leikin asia se mitä teemme

kun pilarit ovat muuttuneet

läpikuultaviksi ilmapalloiksi

jotka paukkuvat

meidän itkien pohtiessa

Kaarle IX:n vaimojen nimiä.

Vasta täällä

kuulustelulamppujen loisteessa         

minulle alkaa selvitä,

miksi tietämättömyys

voi pelastaa.

Minun elämäni

on jatkuvaa selviämistä

2000 vuoden humalasta.

21.11.65   - Puhun usein MEISTÄ, jotka tekevät sitä ja sitä. En tarkoita sitä, että olemme parempia. Tarkoitukseni on "pakottaa" muita ihmisiä ajattelemaan uudelleen, ovatko he ehdottoman varmoja totuudessaan.

23.11.65    - Rehellisyys on loogisuutta. Vastakkaispäätelmän täytyy olla väärä, koska samanarvoisista asioista(luokan jäsenistä) ei voi tehdä tällaista päätelmää. Ja jos jokin on luokan jäsen, ei voida sanoa päinvastoin, koska luokkaa ei voida alistaa luokan jäsenelle.

26.11.65     - Kuinka oikeassa ovatkaan ne, jotka tietävät syyn olevan itsessään ja puhkaisevat kuplan. Cassius Clay oli yksi aikamme rehellisistä ihmisistä lukiessaan kaiken omaksi ansiokseen. Hän oli läksynsä oppinut yhteiskunnalta, joka hänet kasvatti. Autuaita ovat itsekkyydessään rehelliset, sillä he eivät peitä omaa totuuttaan. Miten meidän kävisi, jos kaikki ihmiset pystyisivät peittämään itsekkyytensä? Minun totuuteni poistaa koko kysymyksen.
- Kuinka suuressa määrin nuorten melun kaipuu johtuu koulun pakollisesta hiljaisuudesta. Kuinka suuressa määrin sukupuolivitsit syntyvät koulun ja vanhempien vaikenemisesta. Kuinka paljon nuorten vastuuton vapauden käyttö syntyy vanhempien rajoituksista ja tottelevaisuuden vaatimuksista.

28.11.65         (s.37/200)
- Vapaiden ratkaisuiden "todistaminen" > omien ansioiden ja muiden omien syiden "todistaminen".
- Miten paljon ihmiset tulevatkaan vihaamaan minua aluksi minun sanojeni tähden, koska olen pettänyt heidät... [7.12.11: yhteisestä harhasta luopumalla]

1.12.65         - Niin, me kristityt olemme sopineet muiden ihmisten kanssa eräänlaisesta työnjaosta: valtio hoitaa sosiaalityön, eteläafrikkalaiset harjoittavat rotusortoa, amerikkalaiset taistelevat Vietnamissa, kiinalaiset vihaavat ja pilkkaavat meitä ja meidän uskoamme. Me sitä vastoin rakennamme kirkkoja (verranto), kirkkoja maaseudulle, kirkkoja Tapiolaan, rukoushuoneita kaikille, jotta meillä olisi jotain näkyvääkin puolustettavaa, koska valtio ei ole onnistunut hankkimaan edes asuntojakaan kaikille puhumattakaan mahdollisuudesta tehdä työtä, joita asioita me voisimme puolustaa.

- Jonkin asian hyväksyminen puuttumatta siihen lainkaan on samalla tavalla ratkaisu kuin mikä muu teko tahansa.

... kun taas kaikki se työ, mikä järjestelmän puitteissa tehdään ihmisen auttamiseksi on pidettävä "pahana", koska se on katsottava järjestelmän virheiden peittämiseksi. Siksi sen järjestelmän "onnekkaat" tekevätkin eniten työtä sen ylläpitämiseksi. Näin meidän arvokkain työ osoittautuu pahaksi, jos oletamme että järjestelmä on väärä. [8.12.13: jos työ tukee samalla järjestelmän säilymistä]

- Mikään mahti maailmassa ei voi pakottaa minua muuttamaan käsityksiäni todellisuudesta tieteen tai järjen avulla, ellen sitä itse halua tehdä. Sillä onhan kysymys uskosta, joka on luonnon yläpuolelle asettuva abstraktinen rakennelma.

- Ärsykekentän menneisyydestä riippuu, kuinka pieni tapahtumavariointi riittää synnyttämään muutoksia. Mitä rajoittuneempi alue sitä pienemmät erot merkitsevät ratkaisevaa uutena kokemista.

2.12.65         - Kuinka raskas väitös onkaan se, että se lähimmäisenrakkaus mitä "harjoitetaan" yrittämättä muuttaa järjestelmää on (muut syyt ja tekijät eliminoituna) pahaa jonkin toisen järjestelmän kannalta, mikäli/vaikka tämä uusi järjestelmä on/olisi todennäköisesti paremmin todellisuuden mukainen. Kun taas se "paha" minkä vanha järjestelmä tuottaa, on tärkein todiste sen hylkäämisen puolesta ja siis "hyvä" uuden järjestelmän kannalta (nopeuttaessaan muutosta vanhasta uuteen). Mitä minulle on tapahtunut? Tämä on hullutusta! Ja kuitenkin minä uskon juuri tähän!
- Lakimme eivät ota huomioon sitä, että lähitulevaisuudessa ihmiset haluavat tulla tuomituiksi, jotta heidän totuutensa voittaisi.
- ...ja vankilat täyttyvät yhä innokkaammista pyrkijöistä, jotka iloitsevat tullessaan tuomituiksi - siinä on tuomitsijoiden rangaistus, joka on monta kertaa pahempi, koska se on heidän uskonsa mikä pettää.

3.12.65         - Konservatiivien painostusryhmät vaativat pakkoa, radikaalit painostus-ryhmät vapautta itselleen ja toisille sanoa jotain. Kun uskomme, että joku ei ole teoistaan vastuussa Jumalalle, hoidamme asiat niin, että hän on vastuussa ihmisille.

- Saksalaiset ovat minulle tärkeä todistuskappale loogisuudessaan ja järjestelmällisyydessään, kun ovat rakentaneet maailmansa yksilön omien ansioiden varaan. Heidän hyvä työnsä on systemaattinen juutalaistentappaminen, Ausschwitzin keskitysleiri, rodunjalostus yms. Jos kaikki tämä olisi jäänyt tekemättä, niin kuka silloin olisi etsinyt totuutta? Vain loogisesti johdonmukaisesti loppuunviety itsekkyys voi valmistaa tietä epäitsekkyydelle. [8.12.13: paljastamalla tuon itsekkyyden viemällä se loogiseen loppupisteeseen, jolloin KAIKKI huomaavat sen syvimmän olemuksen.]Toivottavasti emme koskaan unohda Auschwitziä, Hiroshimaa ja apartheid-politiikkaa...

- MITÄ MUUTA MINUN PITÄÄ VIELÄ TIETÄÄ?

- Miten yksinkertaista: Se hyvä mitä teemme on pahaa ja se paha mitä teemme on hyvää... [8.12.13: jonkin muun järjestelmän piirissä] Kysymys on vain siitä, minkä maailmankatsomuksen hyväksi teemme jotain...

- Kaikkein pahinta olisi, jos hyvinvointimme rakentuisi vanhan maailman-katsomuksen pohjalle, omille ansioille ja toisten ansiottomuudelle. Silloin muutamien ihmisten hyvinvointi perustuisi toisten armopaloille ja avun saajat tuntisivat olevansa riippuvaisia ja ikuisessa kiitollisuudenvelassa "hyväntekijöilleen". Yhteiskunnan hyvinvoinnin edistymisestä seuraava ihmisen onnellistumisen haave (kommunismi) ei tee koskaan ihmistä onnelliseksi. Tämä voi olla totta.

[8.12.2013: Toistuiko Ausschwitzissa Jeesuksen ristiinnaulitseminen - uhraus, jotta "hyvä" lopulta saisi voiton?]

5.12.65         - Iloitsen jokaisesta murhasta ja raiskauksesta, sillä ne pakottavat joka kerta jonkun ajattelemaan [8.12.13: tapahtuman syiden ohella] tietäväisyyttään ihmisten korkeimmista arvoista suhteessa sattumanvaraisuuteen.

6.12.65         - Vilu puistattaa minua, sammutan ja suljen vuorotellen radion, koska olen taas kuullut tarpeeksi. Kello jyskyttää päässäni, en sure. Kuumeen ohella minua vaivaa liiallinen mielenterveys-tauti, josta ei voi olla puhumatta. Mitähän arkkipiispa sanoisi, jos kertoisin hänelle kirjeessä, että se hyvä, mitä hän tekee valittuna uskovana, on suurinta peitetyintä syntiä Jumalan valtakunnan kannalta, mitä tiedän [8.12.13: mutta hyvää tuolloisen kirkon ajatusrakennelman pysyvyyden kannalta]. Kun kerron, että pahantekijät ovat Jumalan lapsia, kun järjestelmä vaihtuu...

9.12.65         - Kaksi aatesuuntaa voidaan yhdistää parhaiten vain löytämällä niistä yhteinen virhe.
- Kuinka mieletön on maailmamme, kun uuden maailmankuvan valossa tarkastelen kaikkea sitä, jota yritämme tukea, ja sitä mitä yritämme peittää kaikin keinoin.
- Miten helppoa on vanhan maailmankuvamme pohjalta käsittää paha ikuisena ongelmana, jota ei saada poistettua. Vaikeahan on poistaa sitähyvää (siksi), joka vaatii uutta järjestelmää.

27.12.65         - Ajatuksen hyväksyminen merkitsee sitä, että siitä seuraavia tekoja tapahtuu jossakin kaukana meistä.

 

1966:

16.1.66         - Onko se utopistista idealismia, jos minä väitän ihmisen toimivan eri syistä ilman olosuhteista riippumatonta vapaata ratkaisua ja sillä perusteella väitän, että oikeuslaitosta ei tarvita sen jälkeen, kun olemme poistaneet syyt tehdä pahaa ja tunnustamme olevamme vastuussa vain Jumalalle?

21.1.66         - Meidän uskontokäsityksemme on voimakkaasti hierarkinen. Jumala on siellä ylinnä ja johtaa kaikkea. Hänestä alaspäin ovat pyhimykset, uskovat piispat jne. aina alhaisimpiin saakka. Tälle järjestykselle tunnusomaista on se, että ylempi on aina esimiessuhteessa kauempana Jumalasta olevaan. Ihminen siis uskoo, että niin kuin hän on vastuussa Jumalalle, ovat hänen omat alaisensa vastuussa hänelle ja vasta hänen kauttaan Jumalalle. Heidän on vain toteltava, mitä hän käskee. Ja näin kantaa hän vapaaehtoisesti vastuun alaisistaan. Tämä on eräs täysin mahdollinen käsitystapa. Ainakin se oli näin Jeesuksen aikana sadan-päämiehellä. Tosiasiassa jokainen meistä on suoraan vastuussa Jumalalle emmekä esimiehellemme.

24.1.66         - Vanhan järjestelmän paikkausyritys voi olla myös hyvä asia. sillä vasta se epäonnistuessaan synnyttää tarvetta etsiä toinen ratkaisu. Jos ei yritetä korjata, jää jäljelle epäilys, että korjausten avulla olisi tultu toimeen jne.
- Meille ei ole olemassa sitä totuutta, jota emme vielä ole oivaltaneet... Meille on totuutta kaikki se minkä teoreettisesti voimme kuvitella tapahtuvaksi.

26.1.66         - Minun on vain kahlattava läpi sitä likiarvotodellisuutta muistaen, että ei ole olemassa mitään asiaa sinänsä. Tällaisia sinänsä -käsitteitä käytetään jokapäiväisessä elämässä määräämättömän paljon.

- Onko universaalista hyvää ja pahaa? Eikö tällaisia käsitteitä ole vain suhteessa johonkin arvojärjestelmään?

- Olemme erehtyneet suhteessamme todellisuuteen. Kaikki ajattelu ja todellisuuden kuvittelu tapahtuu vain aivoissamme, johon on rakentunut ylimalkainen universumi pienoiskoossa (keskinäisten suhteiden säilyessä samana) niistä tiedoista, jotka meillä on käytettävissä oivallettuna.
Tämä mikrokosmos ei koskaan hallitse koko todellisuutta yhdellä kertaa. Se saattaa olla täysin tietämätön mahdollisista tärkeistä todellisuuden suhteista. Tässä vajavaisen todellisuuden kuvan käsittelyssä voimme olla loogisia. Ajatus kulkee vain mielikuvituksessa - ei universumissa. Tämä mikrokosmoksen ja makrokosmoksen likiarvoinen analogia on, tärkeä tutkiessamme todennäköisen tapahtumisen ongelmaa.

28.1.66         - Vapauttava tieto siitä, että absoluuttisesti looginen tiedossamme olemme vain abstraktisessa mikrokosmoksessamme, joka toimii vain niiden subjektiivisten yksipuolisten havaintojen pohjalta, joita se on vastaanottanut ulkotodellisuudesta. Jos tiedämme kaiken todellisuuden tapahtumisesta, olemme absoluuttisesti oikeassa. Tiedämmekö? On tärkeä ero ajatusmaailman samaistamiselle ulkotodellisuuden kanssa ja em. käsitteiden erottamisella toisistaan, jolloin ajatuskonstruktio maailmasta on vain supistettu, likiarvoinen raakakopio. En voi enää väittää mitään todeksi enkä pakottaa ketään ajattelemaan tavallani. Kuitenkin meillä on yhteys toisiimme. Tuntuu kehitykseltä erottaa toisistaan todellisuus ja ajatussysteemimme, joka edustaa tietämiämme todellisuuden puolia. Tätä erotusta en ole ennen pystynyt tekemään.

29.1.66         - Siinä yhteiskunnassa joka perustuu rankaisujärjestelmään, on jokainen rankaisematta jättäminen paha teko, so. teko johon sisältyy pahaa. Meidän on oltava loogisia loppuun saakka. Miksi emme ole? Miksei jokaista kurittamatta jättämistä rangaista? Sen vaikutushan voi olla sama kuin minkä tahansa rikoksen tai rangaistuksen.
- Onko olemassa tapahtumia jotka eivät ole "hyviä" tai "pahoja" jonkin toisen tapahtumasarjan kannalta?

30.1.66         - Sensuurin epäjohdonmukaisuus: Jos yritämme poistaa joitakin pahan syitä ja pahaa siitä huolimatta on nykyisessä määrin, niin miksi emme etsi niin kauan että kaikki syyt (arvoista) on löydetty?
- Koneet toimivat reagoiden hyökkäykseen jolla ei ole taustaa [~ syitä, historiaa]. Puolustuslaitoksemme on kone. Ihminen etsii syitä, miksi hyökkäys voi tapahtua ja toimii näiden syiden poistamiseksi. Pelkoon perustuva toiminta ei ole eetillistä käyttäytymistä.

13.2.66          - Onko olemassa muuta kuin toistoa ja kehäpäätelmiä toiston seurauksena? Onko kaikki looginen päättely toistoa?

23.2.66         - Mikä on Zen-buddhismin suhde maailman kaikkiin oikeuslaitoksiin?

27.2.66         - Koska todellisuus, totuus on elämä itse, on sitä koskevien ja kuvailevien väitteiden totuusarvo siinä ja vain siinä, kuinka mielekkäästi väitteen pohjalta tapahtuva toiminta suhtautuu todellisuuteen so. elämään. Kun toiminta lakkaa olemasta mielekäs, on myös toiminnan looginen "syy" epämielekäs.

2.3.66           - Syntyykö moninaisuus silloin kun yksi hajotetaan? Teoriassa voidaan mikä tahansa kappale jakaa aina vielä kerran puoliksi. Jakamatonta alkuyksikköä ei näytä edes olevan, koska sen olemassaolo edellyttää jo ulottuvuutta, joka - periaatteessa - on jo halkaistavissa. Pääsemme yhä lähemmäs ja lähemmäs tällaista alkupistettä: 1/10... 1/100... 1/1000... jne. yhä kauemmas päämäärästä mitä lähemmäksi me sitä pääsemme! Kysymys samaistuu absoluuttisen nollapisteen lähestymiseen.

- Kaikki se mitä havaitsemme ja sanomme yhdeksi onkin itse asiassa monta - jotain pienempää - loputtomiin. Tässä tulevatkin hahmottamiskysymykset esiin: Kun huomaamme analogian kahdessa järjestelmässä, muodostuu niistä heti yksi laajempi kokonaisuus, joka on puolestaan taas yksi. Onko luvun arvoitus selvinnyt?

- Jakaminenkin on vain tapahtuma. Me puhumme tapahtumasta, kun tapahtuu jotain lyhytaikaisesti erilaista suhteessa johonkin hitaampaan pitkäaikaiseen tapahtumaan.

3.3.66    - Muoto - sisältö on vain ykseyttä moneuden yleistyksenä hahmottamisen avulla, funktion ilmaisua eri nimillä. Muoto saadaan kun sisällön moneus hahmotetaan yhdeksi - sen kuitenkaan todellisuudessa sitä olematta.

- Poikittaisleikkaus: kun aikaväli otetaan niin lyhyeksi, etteivät osien väliset suhteet ennätä muuttua havaittavasti.
- Pitkittäisleikkaus: kun aikaväli otetaan niin pitkäksi, että osien väliset suhteet osien funktioiden johdosta muuttuvat havaittavasti. (> Ks. 4.3.66)

4.3.66    - Poikittaisleikkaus: Osien liikkeiden väliset suhteet = eri kokonaisuuksien välisten liikkeiden suhde. - Pitkittäisleikkaus: Kokonaisuuden funktio = laajemman kokonaisuuden yhden osan funktio. (> Ks. 3.3.66)
- Pitkittäisleikkaus järjestelmästä muuttuu poikittaisleikkaukseksi, kun järjestelmä käsitetään osaksi jotain suurempaa järjestelmää.

- Mitä lyhyempi havaintoaika sitä kokonaisvaltaisemmalta ja jäsentymättömämmältä näyttää objekti. Ja sitä enemmän pitkittäisleikkaukseksi havainto muodostuu. Voi olla...

- Kaiken edellisen perusteella voin todeta, ettei ole mitään laatusanaa, joka olisi absoluuttinen kuvauksessaan. Aikaisemmin olen jo toisella tavalla osoittanut, ettei ole mitään arvostusta (laatusanaa) sinänsä. Absoluuttinen suuri, pieni, lyhyt tai pitkä ovat fiktioita. Laatusanamme ovat jonkin kromaattisen skaalan irrotettuja osia - unohtaen niiden lopulta olevan saman skaalan aste-eroja. Näin olemme sortuneet sanojen paljouteen. Esim. kaikki värit ovat saman skaalan eri vaiheita. Vastakohdat eivät enää ole absoluuttisia vastakohtia.

11.3.66         - Minun täytyy pystyä kuvaamaan todellisuutta muutamalla perus-lauseella. On yhdistettävä sellaisia käsitteitä kuten väitteet, arvostukset, ykseys ja moneus, tapahtumien ja liikkeen ykseys, sekä lopuksi uskonto.

Väitekin on TAPAHTUMA. Onko ykseys moneutta? Onko ykseyden liike tapahtuma? Onko suhteellisuus vertailua? Mitä on vertailu? Onko se liikkeen kuvailua so. tapahtuma? Onko kaikki tautologiaa? Onko tiede todellisuuden kuvausta - ja sellaisena todellinen tapahtuma? Mitä ovat kysymykset?

Täytyykö minun lähteä mistä tahansa lauseesta ja yleistää se tautologiana mahdollisimman pitkälle? Vai pitääkö kokeilla, mikä on se lause, josta kaikki lauseet johtuvat? Eläimetkin suorittavat valintaa so. suhtautuvat arvostustensa avulla mielekkäästi todellisuuteen. Väite jo voi sisältää arvostuksen. Onko arvostus abstraktio? Voimme väittää, että elämä on eläimelle arvo, vaikka todellisuudessa niin ei olisikaan, jos eläimellä ei ole arvostuksia. Onko aika alistettu funktiokäsitteeseen nähden? Mikä muu on funktion osa? Suunta? Onko suunta funktion eri osien välinen suhde? Mikä on ykseys-funktion suunta? Funktion nopeus ja voima? Kysymyksiä, kysymyksiä, kysymyksiä... Minkä funktion osatekijä on väite? Onko se suhdetta funktioon? Voi Paskat... Mikä on kysymys? "Mikä" on fyysinen, suhdetta kysyvä sana jollakin ykseys- tai hahmotasolla. Ovatko hyvä ja paha elämän edistämistä tai estämistä suhteessa johonkin?

13.3.66         - Oikeustajuni ei voi palvoa, ihannoida eikä kunnioittaa sellaista minkä totean sattumanvaraisuudesta riippuvaksi.

19.3.66         - Perspektiivi-ilmiö johtuu siitä, että esineen koko pysyy samana mutta havaintokenttä laajenee. Tämä edellyttää, että esineellä on syvyys-ulottuvuutta (tai etääntyvä liike), tai että se muuten on suhteellistettu pinta-alaltaan muistissa oleviin esineisiin ja niiden kokoihin. Siis pelkkää suhteellisuutta, jonka koemme esineen "pienenemisenä" [suhteessa havaintokenttään].

- Kun toiminnan nopeus pysyy samana - havaintokentän laajentuessa - näyttää toiminta pienemmältä (hitaammalta), koska esine ja funktio on sama. Miten helppoa tämä onkaan!

- Maailmankatsomuksemme on pyrkinyt puhtaaseen muotoon ilman sisältöä ja yksityiskohtia, jotka hämmennyttäisivät ja sekaannuttaisivat kokonaisuutta. Olemme pyrkineet hyvään ilman pahaa, hyväksymättä niitä molempia yhtä todellisina.

- Mistä johtuu, että etäisyyden kasvaessa havaintokenttä laajenee - ei vain syvyyssuuntaan vaan myös leveys- ja korkeussuunnassa?

- Mitä pienempään järjestelmään siirrymme, sitä liikkumattomammilta tuntuvat samansuuruiset järjestelmät.
- Miten perspektiivi muuntuu kun havaitsija liikkuu?
- Mitä ovat sanat "relatiivinen" ja "oikea"?
- Tautologia antaa meille paremman mahdollisuuden ymmärtää.

- Jos maailmankatsomuksemme on harha, on se virheellinen jokaisessa asiassa oikeuskäsitystä myöten - edellyttäen että katsomuksemme on myös looginen.

- Jos emme hyväksy determinististä maailmankatsomusta siinä määrin kuin tiede pystyy sitä selvittämään, on se osoitus siitä, ettei meillä ole Jumalaa, koska luopuisimme kaikesta yrittämishalusta.

- Maailma on. Ihminen on itse se piste, johon nähden hän suhteuttaa olemassa-olon(sa). Kysymys on siitä, mitä hänen on tehtävä... Epätoivoinen yritys ilmaista olemassaolo.

20.3.66         - Ehtoon sisältyy aina väite (jos...). Mutta väitteeseen ei välttämättä sisälly ehtoa. Puhdas väite en eräänlainen fiktio. Se on sopimus, jonka mielekkyys paljastuu vasta käytössä (esim. kun annamme jollekin kokonaisuudelle nimen). Väitekin on sidottu aikaan, sillä liikekokonaisuus voi muuttua, vaikka nimi pysyisi. Tällöin nimi ei vastaa enää tarkoitustaan.
[8.12.13: Sopimus edellyttää, että vähintään kaksi "jotain" on hyväksynyt sen.]

23.3.66         - Luku merkitsee aina samaa kuin yleistys.

31.3.66         - Minkä tähden minun pitäisi toimia sellaisen totuuskäsityksen mukaan, jota en ole vielä käsittänyt, ymmärtänyt enkä oivaltanut totuudeksi? Miten voisin toimia sen mukaisesti?

29.5.66         - Oikeus omistaa kunhan vain myöntää ansiottomuutensa. Omistaa vaatimattomasti... Vaatimaton voittaja otti vastaan miljoonapalkinnon... Vaatimattomuus kaunistaa.
- Itserakkaus on rehellisyyttä niistä asioista joita luulemme omiksemme. Vaatimattomuus on epärehellisyyttä. Se on petos, joka oikeuttaa saamaan osakseen ihailua.

31.5.66          > Urpo Harva: Niin korkea arvo kuin totuus onkin, se ei kumminkaan ole ainoa arvo, tuskin korkeinkaan, ja siksi totuuden sanomista on punnittava yhdessä muiden arvojen kanssa.

 

1967:

7.5.67         - Totuus - pallo josta itse kukin lohkaisemme mieleisemme viipaleen, vaikka kaikki muutkin ovat yhtä tosia... muuttuvat viipaleet, muuttuvat pallot... Maailmankaikkeus on se pallo. Jokainen sen solu sisältää koko totuuden rakenneainekset - niin kuin meidänkin geeneissämme ovat kivikunta, kasvikunta ja eläinkunta.

15.5.67        - Näen yhä selvemmin, miten tämän maailman elämä on valituksi tulemista. Minut valitaan. Minä valitsen. Vieläkö minä todella arvostan korkeammalle asioita, joita ei voi sattua kenelle tahansa? Vieläkö minä pelkään asioita, joita voi sattua kenelle tahansa?

5.10.67         - Mikä on yhteys meidän todellisuudelle antamalla merkityksellä ja Jumalalla. Jumalankin todellisuudelle antama merkitys on täydellinen vasta silloin, kun se sisältää itseensä kaikki mahdolliset merkitykset, silloin kun se on koko todellisuus. Onko siis itse tapahtumisien suhteuttaminen toisiinsa yksi perspektiivi, mieletön asia. Sana 'mieletön' on jo perspektiivin antamista. Merkityksen antaminen on sinänsä jo fysikaalista todellisuutta. Ja mitä tämä sitten merkitsee?

----- [Helsingin vuodet...]

21.9.72         - Maailma voidaan parantaa vain sen omin termein. Kirjallisuutta edeltävällä kaudella on todellisuuteen sopeutuva maailmankuva voitu rakentaa pelkän yksinajattelun avulla. Nykyaikana peruskaava voidaan löytää samoin, mutta maailmankuvan soveltaminen nykyisen tieteen terminologiaan edellyttää tämän terminologian tuntemista, mikä opitaan vain kirjallisuuden avulla. Teoria on voitava soveltaa komplisoituneeseen tieteeseen.

------

14.1.1974        

- Emme tiedä tekojen kaikkia seurauksia koskaan.

- Emme tiedä tekojen kaikkia syitä koskaan.

- Emme tiedä tekemättömien tekojen syitä emmekä seurauksia koskaan.

- Koska emme tiedä tekojen ja tekemättä jättämisien (so. tehtyjen ja tekemättömien tekojen) syitä, emme myöskään tiedä omantunnon so. ihmisen vastuun osuutta teoissa.

- Jos ihmisen sielu elää useita kertoja - mikä on mahdollista - tulee tekojen vaikutus tekijään esille uudessa valossa, uusina teon vaikutusten ilmentyminä sielun uudessa elämässä (tiedottomasti?).

- Jos tekojemme vaikutukset ovat levinneet maailmankaikkeuteen, avaruuden muille kulttuureille, ovat tekojen seuraukset vielä arvaamattomampia ratkaista.

- Maailma palauttaa arvostukset itseensä. Teot ovat itsesäätelyjärjestelmän feedback -systeemi.

- Aatamin ja Eevan taru on valtavan suuri symbolifunktio. He uskoivat syöneensä hyvän ja pahan tiedon puusta, jonka jälkeen he eivät enää USKONEET vaan TIESIVÄT mikä on hyvää ja mikä pahaa. Uskon ja tiedon välinen käsite-ero luotiin tässä kertomuksessa. Siitä lähtien ihminen on USKONUT TIETÄVÄNSÄ. Erikoista on, että ns. paha (käärme) houkutteli heidät erottamaan uskon ja tiedon toisistaan, asettumaan Jumalan sijaisiksi heidän väittäessään tietävänsä asiat, jotka ovat ihmiselle mahdottomat koskaan tietää. > Ks. Uskontomietteet

20.1.74          sunnuntai.
- Hengen ja materian ensisijaisuuskysymys on väärin asetettu, koska ei ole mitään "henkeä". Hengen toiminta so. tajunta on pelkkää materiaalista tapahtumaa. Olen ehkä tässä suhteessa jonkinlainen uusmaterialisti, jonka eettiset perusarvot palautuvat sittenkin materian tuolle puolen??? (rakkaus?)

- Aloin lukemaan Marxilais-Leniniläisen filosofian perusteita. Onko marxilaisuus ainut arvoiseni vastustaja?
- Marxilaisuuteen kuuluvat "onnettomuudet" ja "onnet" loogisesti [8.12.2013: niin kuin idealismiinkin]. Niitä ei voi irrottaa muuttamatta koko filosofian perusteita.

- Millä tavalla käsitys ajattelusta (= esineestä) on erilaista kuin ajattelu sellaisenaan, koska sekin on ajattelua. Jos käsityksemme ajattelusta on jo sinänsä ajattelua, niin henkeä ja materiaa ei voi erottaa toisistaan. MOT.
Em. väitteillä en asetu materialismin ja idealismin välille, vaan menen marxilaisen materialismin vain johdonmukaisesti loppuun saakka perusteinani psykofysiologia ja kyberneettiset mallit. Tajunta on todellista materian liikettä. Ei ole olemassa henkistä tajuntaa. Materia ja henki eroavat vain kuolleiden esineiden maailmassa. Koska liike on materian muoto, ovat tajunnan liikkeet materiaa. Sähkö- ja magneettikenttiä, kemiallisia prosesseja, atomien värähtelyä.

- Entä ihmisen oma osuus. Ehkä omatunto (ja sen voima) onkin vain osoitus maailman tiedostamisen asteesta.

- Totuus on subjektiivista niin kauan kuin on yksikin "ihminen" joka ei totuutta tiedä tai siihen usko. Ei ole olemassa objektiivista totuutta merkityksellisenä. Objektiivisella totuudella ei ole itseisarvoa - se on neutraali (paitsi jos on olemassa "kaikkitietävä").

- Totuuden merkityksellisyys syntyy HAVAITSIJASSA (arvofilosofia, refleksitoiminta, perityt vietit, vaistot jne., so. perityt totuususkomukset jotka perustuvat todennäköisyyteen eivätkä tietoon). Nimitän totuudeksi sitä johon reagoin opitulla tavalla - ehkä myös perityllä tavalla - en tiedä - se mitä  tapahtuu (= totuus) on neutraalia. Se mitä uskomme tapahtuvan on merkityksellistä - meille ja maailmankaikkeudelle (jos jälkimmäiseen sisältyy merkityksellisyyden etsintää tai tarvetta, tiedostamista, elämää).

- Tänään on se päivä, jolloin ajatusratani ovat kytkeytyneet uudella tavalla, ennen kokemattomalla.

- Minulle mahdollinen Jumala on vain sitä, että jossakin alkaa tyhjä. Kaikki outo on meille luonnostaan pelottavaa. Siksi pelkäämme Jumalaa ja Kuolemaa (jotka täten samaistuvat). Mitä tarkemmin tunnemme tietomme rajat (mitä vähemmän huomaamme tietävämme), sitä enemmän totumme tyhjään, kuolemaan, jumalaan - alamme jopa rakastaa niitä, koska ne ovat jo meille vanhoja tuttuja.

- Ei ole objektiivista "kehitystä", koska tällä sanalla on merkityssisältö, joka tekee siitä suhteellisen termin.
- Onko "muuttuminen" objektiivisempi ilmaus? Siihen ei ainakaan liity arvoväritettä. - Kaikki mitä subjektiivisesti koemme on meille objektiivista - ainakin objektiivisesti tapahtunutta. Kaikki se mitä pidämme "totena" on meille objektiivista totuutta, ainutta meille mahdolliseksi osoittautunutta totuutta.

[Jatkuu osassa II: 6.12.78]