VELHO-LEIKKEET IV 1994-95

9.11.94 ke KS s.11 - Päivi Lehikoinen: Musiikissa vanha voi olla tuoretta (Pekka Toivanen ja Pekka Kostiainen -haastattelu vanhasta musiikista)

 

Päiväämätön 1994 / Postia - MIRJAMI LEHTO: Moniulotteinen Velho
Hitaasti, kuin huomaamatta muuttuu ilta-auringon valo punertavaksi ja sitten väri onkin jo muuttunut sinipunervaksi, joka levittäytyy vastapäisten tuntureiden rinteisiin. Katsoja istuu jo varjossa. Sinipunainen väri tummenee, muuttuu vähitellen siniseksi. Kuin tilauksesta kuu nostaa kasvonsa esille Kesänkitunturin takaa ja tuntureista ei näy enää kuin varjokuvat. Tätä luonnon mahtavaa värikulissia ihaillessa varsinainen asia melkein unohtuu.

Velho-oopperan omat lavasteet olivat kuin kotonaan upeassa kokonaisuudessa. Olipa katsojilla äimistelemistä toinen toistaan oudommissa kummajaisissa, joita putkahteli esiin milloin mistäkin kolosta. Suorastaan sydämeenkäyviä, riemastuttavan liikuttavia olivat pienen pienet menninkäiset. Heille varmaan jää mukanaolosta elinikäinen, unohtumaton muisto.

Pitkänokkaiset korpit hulmahtivat esiin (kannonkäkkyränokka nokkela idea ja niin "näköinen") ja Ilpo Saastamoisen musiikki suggestiivisuudessaan pani taas liikettä kuorolaisten tossuihin. Kuoro selviytyi haastavasta musiikista hyvin ja eläytyi aidosti.

Kotakylän hyörinän esittely alussa venyi turhan pitkäksi, puolet ajasta olisi riittänyt. Kotakylän näkymä oli rauhallinen ja tasapainoinen vaikka ottaisi huomioon sekä maanpäälliset että maanalaiset rakennelmat. Niiden jäljet oli hyvin kätketty.

Oopperan finaalin alkaessa syttyi järven vastarannalle pitkä rivi suuria tulia ja vastapäisen tunturin rinteestä suuntautui taivaalle sinertävä valonheittäjän kiila kuin symboloimaan luomakunnan yhteyttä.

Katsojat poistuivat yhä pimenevässä illassa pitkää soihtukujaa pitkin. Kaikki oli loppuun asti ajateltua. Voi vain aavistella sitä työn paljoutta, mikä tällaiseen tulokseen pääsemiseen on vaadittu koko "kaartilta" ja niiltäkin, jotka toimivat taustalla.

Mahtavan ehjän esityskokonaisuuden aikaansaaminen antaa varmaan tyydytyksen kaikille puurtajille, antoihin se katsojillekin syvän elämyksen.
Kuka se muuten väittikään, ettei maaseudulla tapahdu mitään eikä osata mitään?

 

Päiväämätön 1994: Kalevala Koru jakoi apurahoja
Kalevala Korun kulttuurisäätiö on jakanut yhteensä 280 000 markan verran apurahoja suomalaisen kulttuurin hyväksi. Rahaa saivat erityisesti kansanmusiikki ja esittävä taide. Tukea saivat muun muassa Kolarin Velho- ooppera, Burlakat-yhtye kansanmusiikkiäänitteen tekemiseen sekä karjalaiset itkuvirret ja loitsut -teatteri-esitys.        
(HS)

 

14.12.94  Iltalehti teevee s.39         Lapin velhon viisauksia - TV1 klo 19.05
              & 20.12.94 ti, s.38 (Uusintalähetys TV1 klo 19.05)
Monelle lapinkävijälle on tullut tutuksi Äkäslompolon monitoimi- ja kulttuurimies, Uuttu-Kalle. Uuttu-Kallen maailmaan saadaan tutustua Tosi suomalainen -sarjan ohjelmassa Uuttu-Kalle - Lapin velho, jonka on toimittanut Antti Välikangas.

- Pienuuteni olkoon suuruuteni, vain silloin ihmisen henkinen lama voi muuttua rakkaudeksi, on Lapin velhon, Uuttu-Kallen mottona. Hän on varttunut miehen ikään tunturien katveessa, josta hän on ammentanut myös henkiset voimavaransa.

Kallelle on suotu mahdollisuus muuttua pöllintekijästä puunveistäjäksi, turisti-mylläristä velhoksi. Hänestä on kehkeytynyt ympärivuotinen taitelija ja viihdyttäjä. Akkujaan Kalle lataa rauhallisessa luonnonkauniissa jokivarressa sijaitsevassa loma-asunnossaan kalastellen ja Lapin puikulaa viljellen. Samalla hän miettii uutta lapin-aiheista oopperaa etelän ihmisten viihdyttämiseksi.

> 19.05 TOSI SUOMALAINEN: UUTTU-KALLE, LAPIN VELHO Ohjelma Äkäslompolon monitoimi- ja kulttuurimiehestä. (Uusinta 20.12.94)

20.12.94 Keskisuomalainen: Pöllintekijästä viihdyttäjäksi
(Kuva: Uuttu-Kalle, Lapin velho, jolle pienuus on suuruutta, tavataan ohjelmassa Tosi suomalainen.)

28.12.94 ke Pohjolan Sanomat s.1 - Kolari, Heikki Liimatainen:
Lapin oopperaelämys saa jatkoa "Yksi on linnuista suurin..."
Eletään aikaa, jolloin Lapin neitseellinen aikakausi alkaa päättyä ja papisto kukistaa velhon vallan kautta. Kirkko alkaa myös vaatia veroa kruunulle ja pirkkalaiset tulevat Lappiin isänniksi.

Sanoittaja puhuu juonta luonnehtiessaan myös Lapin ja lannan veren sekoittumisesta. Kyseessä on Velhon jatkoksi tehty uusi työ, Kalervo Uutun sanoittama ja Ilpo Saastamoisen säveltämä Riekko-ooppera, jonka kuoro saa harjoiteltavakseen jo alkuvuodesta.

Uuttu-Kallesta - siitä miehestä, joka löytyy sekä Velhon että Riekon sanoitusten takaa - tuli Velho-oopperan myötä suuri taiteilija.

Taiteilija itse puhuu omakuvaansa selvitellessään "omalaatuisesta kahelista", jota eivät kiinnostaneet lukuhommat saati aliupseerikoulut tai "paskan taikkoomiset". Näiden sijasta Kalle myi mieluummin virvokkeita keskellä korpea, vaikka ihmiset pitivät koko touhua ja miestäkin kahelina.
Tuo samainen kaheli sanoittaa lappilaisille oopperaa, joista edellistä puhutellaan suurena taide-elämyksenä.

> s.7         Heikki Liimatainen: Riekko- oopperan sanoittaja "Uuttu-Kalle":
"Meidän jokaisen sisimmästä löytyy riekko"
...Valtakunnallisestikin merkittävän, lappilaiseen mytologiaan pohjautuvan suuren lappilaisen taide-elämyksen - Velho-oopperan sanoituksesta vastaava Kalervo Uuttu eli "Uuttu-Kalle" on luonut uuden työn - Riekko-oopperan, joka on ajallisesti jatkoa Velholle.

Riekko-oopperan sävellystyö on myös edennyt vauhdikkaasti. Säveltäjä Ilpo Saastamoinen on luvannut tuoda kuorolle tutustumista varten lähes valmiit tahdit jo tammikuun Velhon suurharjoituksiin.

Velho sijoittuu ajallisesti tuonne 1500-luvulle. Riekko vastaavasti pari sataa vuotta myöhäisempään ajankohtaan, jolloin Lapin neitseellinen aikakausi alkoi päättyä ja papisto alkoi kukistaa velhon valtakautta.
- Kristinusko ja markkinatalous alkavat Riekossa tehdä tuloaan, luonnehtii sanoittaja.

Riekko on tietyllä tavalla myös jatketta Velholle. Riekossa "Uuttu-Kalle" kuvaa, kuinka kirkko alkoi vaatia veroa kruunulle, josta se itse sai osansa. Pirkkalaiset tulivat "isännöimään Lappia.
- Riekossa ns. juoni on Velhoa selkeämpi, joskin jätän toki siinäkin paljon katsojan ja kuulijan omien päätelmien varaan - mitä kukin siitä sitten löytääkään, kertoo Kalervo.

Lapin ja lannan veri sekoittuu
Riekon "läpi" kulkee yksi pääjuoni. Se on Velhon kuherteluparin - Ingan ja Pieran tyttölapsen kohtalo, kun pirkkalaiset ryöstävät hänet neitsyenä matkaansa.         
- Se kuvastaa aikaa, jolloin Lapin ja lannan veri alkoi sekoittua, kertoo "Uuttu-Kalle".

Henkisellä puolella Riekko kuvaa myös yhtymäkohtia Velhoon viestittäen velhon ja kristinuskon törmäystä, kun papit alkoivat käännyttää puolipakolla.

Piera jopa pesee pois papin kasteen, kun pelkää pyyntöonnensa menemistä. "Kulkumiesten" uskontoon kun ei aina kannata luottaa. Sama epävarmuus on myös tämän ajan ihmisellä EU:n edessä; kukaan ei tiedä, mitä siitä seuraa.
- Haluan tällä osoittaa, kuinka historia toistaa itseään. Riekko-ajassa markkinatalous tekee tuloaan, mutta emmekös me olemme ihan saman edessä nytkin EU:n kynnyksellä, viestittää "Uuttu-Kalle".

"Vikisevä neitsyt oppi miehen hyväksikäytön"
"Uuttu-Kalle" kuvaa teoksessaan, kuinka pirkkalaiset vievät "vikisevän neitsyen". Jatkossa saamme sitten nähdä ja kuulla, kuinka nainen oppi käyttämään hyväkseen pirkkalaista. Vai mitäpä sanotte tästä "Marian laulu karhulle" -näytteestä, jossa Maria imarrellen liittoutuu vahvemman "karhun" eli pirkkalaisen kanssa:

"Voi minun karhuni, jonka suonissa virtaa velhon veri

veri, tumma kuin yö

veri, joka ei pelkää yötä ei päivää eikä huomista.

Voi minun karhuni verhoa minut turkkiisi

pane sormeeni kultainen sormus anna maahisten aittojen avain.

Voi minun karhuni ota minut hilla-muoriksesi

kanna tunturin takaiseen sineen.

Sinä ole vahva sinussa on maa ja ilma

Minä olen heikko vaikka minussa on tuli ja vesi.

Voi minun karhuni olen liitossa sinun kanssa

olet utuisissa unissani sillä minussa on kuu ja riekon hauraus

olen sielultani aina neitsyt."

- Haluan tällä osoittaa, kuinka nainen panee äijän tekemään mitä tahansa. Kuinka nainen käyttää heikkouttaan vahvempaa miestä vastaan, Kalervo "suomentaa".

"Meissä kaikissa on riekko sisällämme!"
Riekko-ooppera kuvaa myös aikaa, jolloin velho otettuaan yhteen papin kanssa häviää. Velhon aikakausi päättyy ja kirkon valta saa vahvemman otteen. Tässä vaiheessa velho myös polttaa itse seitansa.

- Yksi Riekko-opperan juonista pyrkii kuvaamaan myös sitä, kuinka meissä kaikissa on "riekko" sisällämme. Me kaikkihan haluamme kuitenkin säilyttää entistä. Siksi Riekko-oopperassa on monta tarinaa - monessa kerroksessa, luonnehtii "Uuttu-Kalle".

Kohtaus "Yksi on linnuista suurin" selventänee "riekon" olemusta paremmin:

"Yksi on linnuista suurin

vaikka ei ole laulun lahjaa

vaikka katsoo alhaalta ylöspäin

ei kanna siipi kaukomaihin

muruna vain koivun urpa

päällä vain risukatto

siiven alla routa, jää.

Yksi on linnuista suurin

joka näkee keijavaisen,

joka usvatuntureita loi

joka valetuntureita loi.

Yksi on linnuista suurin

joka kätki aikain laulun

kätki laulut maan

kätki laulut taivaan.

Laulut

ajan

maan

ja taivaan..."

 

KOLARI, Heikki Liimatainen:  Kalervo Uuttu kasvoi Velho-oopperan myötä suureksi taiteilijaksi -
Mies maskissa ja, tekstien takana
...Velho- ja Riekko-oopperoiden sanoittaja Kalervo Uuttu (51 v) kertoo, että olisi "onnellisen tietämätön" koko "Riekosta", ellei "Velhon" ohjaaja Keijo Kupiainen olisi heittänyt hänelle ilmaan ajatusta kolmen oopperan sarjasta.
- Ajatus sytytti minut heti. Ilman sitä "Riekko" ei olisi käynyt mielessäkään. Tässä kävi toisin kuin "Velhossa", jota "jauhettiin" monta vuotta ennen toteutus-päätöstä. Sen jälkeen vierähti 1,5 vuotta, kun se oli paperilla, kertoo Uuttu.

Maskin takaa hän kertoo löytyvän "omalaatuinen kaheli", joka kansakoulun jälkeen lähti "metsäseminaariin" - justeerin kanssa Naapankivaaran savottaan Muonion Kihlangissa.
- Lukuhommat eivät minua kiinnostaneet. Eihän täällä ollut tapanakaan oppikouluun lähteä. Eikä siihen aikaan tunnettu "työttömyys" -sanaa. Koneet ne työn ja leivän ovat vieneet alkaessaan kuitata miehen tilit, kertoo Kalervo.

Hänestä koneet ovat sekä siunaus että kirous, sillä "tuskinpa ihminen on yhtään onnellisempi tuon keveämmän työnsä kanssa". 

"Kehitys ei aina hyväksi"
- Kehitys on usein turhaa ja näennäistäkin. Välttämättä ei aina ole hyväksi kehittää uutta entisen hyvin toimivan rinnalle, arvioi Kalervo.

Yhden koulun Kalervo kävi. Se oli Kittilän maatalouskoulu, jonka tietopuolisen osan hän kahlasi läpi vajaassa vuodessa.
- Harjoittelijaksi en kuitenkaan alkanut "paskaa taakomaan". Sen osasin tehdä ilman kouluakin, hän muistelee.

Armeijassa Kalle pelkäsi joutuvansa aliupseerikouluun, mutta vältti sen, kun "ei halunnut pärjätä niissä palikkatesteissä".

- Sitten elämääni tuli "konekurssi", kun aloin traktoreilla värkkäämään. Ylheensä ne olivat rikki ja koneliikkeet net usein tilitkin kuittasivat, hän muistelee.
...... (jatkuu)

 

1995:        

K: 20.-22.1.95         Velho-harjoitukset:
illanvietto 20.1. Ylläskaltiossa, 21.1. klo 10 harjoitukset ja 22.1 paluu J:kylään.

22.1.95 Lapin Kansa - Kolari, Jaana Siitonen (teksti & Kuva):
Solisteja etsitään - Riekko-oopperasta kunnianosoitus Kuolan saamelaisille

23.1.95 Pohjolan Sanomat - Äkäslompolo, Heikki Liimatinen:
Riekko-ooppera saa vaikutteita kirkko- ja saamelaismusiikista > Ks. Riekko

2.2.95 Luoteis-Lappi N:o 4:
Riekko-oopperan solistit haussa - Velhon ensi kesän harjoitukset käynnistyivät
Velho-oopperan ensi kesän esityksiin tähtäävät harjoitukset käynnistyivät pari viikkoa sitten hotelli Ylläskaltiossa Äkäslompolossa. Mukana olivat kuoron-johtaja Kai-Jussi Jankeri ja säveltäjä Ilpo Saastamoinen kuorolaisten ohella.

Saastamoinen esitteli ennen harjoitusten alkua valmiiksi saamansa Riekko-oopperan melodioita. Esimerkiksi pellolainen Esko Ala tykästyi varsinkin kahteen viimeiseen melodiaan, jotka jäivät soimaan mieleen koko viikonlopuksi. Niistä hän povaa "hittejä."  > Jatkoa: Ks. Riekko

 

28.4.94 Pohjolan Sanomat s. 13 - Kolari Heikki Liimatainen:
Maanomistajat eivät jatka Velhoniemen vuokrasopimusta -
Velho-oopperasta koditon vuodenvaihteen jälkeen.
(PS-arkistokuva: Velho-oopperan esittäjät saavat tähyillä uutta paikkaa esitykselleen, sillä maanomistajat eivät halua jatkaa vuokrasopimusta.)

Kysyä sopii, jääkö Velho-ooppera Äkäslompolon Velhoniemessä vuoden vaihteessa kodittomaksi, koska maanomistajat eivät halua jatkaa maapohjan vuokrasopimusta vuoden vaihteen jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että alueelle tehdyt rakennelmat 1500 hengen katsomoineen on purettava pois ja rakennelmat kuljetettava muualle.

- Myös alueen maapohja pitää entisöidä mikä edellyttää kaivantojen täyttämistä ja maa-alueen tasoittamista alkuperäiseen asuunsa, kertoo Velhotoimikunnan jäsen ja rakentamisesta vastaava Heikki Heikka.

Katsomon ja näyttämön rakentaminen maksoi taannoin noin puoli miljoonaa markkaa. Katsomon ja muiden rakenteiden puutavaran on metsähallitus lahjoittanut Velho-oopperan käyttöön.

- Velhotoimikunta on varannut rakennelmien purkamiseen tarvittavat varat. Ilman vuokrasopimusta jatkosta purkutyö alkaa välittömästi syksyn Velho-oopperaesitysten jälkeen syyskuun alussa, jatkaa Heikka.

Riekko-organisaatio päättää uuden paikan
Koska vuokrasopimuksella ei ole vaikutusta Velho-oopperan tämänvuotisiin esityksiin, niin uuden näyttämöalueen etsiminen ja siitä päättäminen uutta Riekko-oopperaa varten siirtyy Riekon junailemisesta vastaavan, perustettavan organisaation hoidettavaksi.

- Velhotoimikunnan työ siis päättyy. On mahdotonta kuvitella ja ajatella, että ihmiset tekisivät vapaaehtoispohjalla talkootyötä tällä tavoin vuodesta toiseen. Toki velhotoimikunta tekee toimiaikanaan kaikkea mahdollista valmistavaa työtä Riekon hyväksi siihen saakka, kun uusi organisaatio on pystyssä, jatkaa Heikka.

Tämän vuoksi velhotoimikunta ryhtyy etsimään uutta näyttämöalueeksi sopivaa  aluetta välittömästi Tunturi-Lapin alueelta. Paikan ei myöskään tarvitse välttämättä olla Äkäslompolossa, vaikka suuri Velho-oopperan katsojajoukko onkin siihen tottunut.

- Tässä vaiheessa velhotoimikunta on avoin kaikille mahdollisille kelvollisille tarjouksille, viestittää velhotoimikunnan varapuheenjohtaja Johannes Seppälä.

"Velhoviikko loi uuden sesongin"
Jos Velho-ooppera poistuu Äkäslompolosta, samalla poistuu "Velhoviikko", joka tänä syksynä kestää peräti kaksi viikonloppua - varsinaisen turistisesongin ulkopuolisena aikana.

Velhotoimikunta otti taannoin hienoisen riskin sijoittaessaan tapahtuman perinteisen sesonkiajan ulkopuolelle. Siinä kävi kuitenkin niin, että tapahtuma onnistuessaan loi Äkäslompolon kylään uuden sesonkiajan, toteaa Seppälä.

Heikka myöntää Velho-oopperan tavallaan kuuluvan jo kylämiljööseen. Ainakin katsojat ovat mieltäneet sen Äkäslompolon maisemiin.

- Siksi olisi tavattoman suuri vahinko yrityselämälle alueella, jos Velho-oopperan liki 10 000 henkeä jäisi jatkossa alueella käymättä. Erityisesti aikana, jolloin kylän majoituskapasiteetti olisi muuten tyhjillään, tähdentää Heikka.

Tunnettuahan on, että seuraava matkailusesonki - ruska - on yleensä alkanut parin viikon kuluttua siitä, kun Velho-oopperaväki on poistunut kylästä.

Velho-oopperan tärkeä merkitys on ollut myös siinä, että se on yhdistänyt Äkäs-lompolon matkailuyrittäjiä. Arvata vain saattaa, mitä tapahtuu, kun/jos Velho-ooppera poistuu kylästä, puntaroi Heikka joka toimii myös Äkäslompolon Matkailu ry:n puheenjohtajana.

- Toimikunta panostaa nyt uuden alueen etsimiseen toden teolla. Mikäli sellainen löytyy, niin alueen vuokrasopimuksen tulee olla useampivuotinen, painottaa toimikunnan puheenjohtaja Hilja Liimatainen.

 

31.5.95 Hesingin Sanomat - Kulttuurikesä:  ÄKÄSLOMPOLON VELHO-OOPPERA
25.-27.8. ja 1.-2.9. Velho-ooppera Lapin luonnon ja ihmisen kunniaksi on Kolarin Kyläpelimannit ja Kuoro ry:n sekä Kolarin nuorisoseuran suurtuotanto, Kalervo Uutun sanoittama ja Ilpo Saastamoisen säveltämä ooppera esitetään nyt kolmantena vuonna peräkkäin. Viime kesän neljässä esityksessä oli yhteensä 7 000 katsojaa.

 

VELHO-LEHTI - Maalis-huhtikuu 1995
s.3         UUTTU-KALLEN MIETTEITÄ VELHOSTA
Mitäpä Velhosta vielä sanoisin? Joskus tuntuu siltä, että siitä on sanottu jo kaikki ja tulevat ajat sanovat sen, mitä on rivien väliin jäänyt.

VELHO ON VÄKEVÄ VOIMA!
Niin väkevä, että se on saanut esiintyjät tulemaan satojen kilometrien päästä harjoituksiin ja esityksiin - aina uudestaan ja uudestaan. Niin väkevä, että se on saanut katsojat tulemaan tuhansien kilometrien päästä seuraamaan esityksiä.
Velhon voima on erilaisuudessa, koska sitä ei voi verrata tavanomaiseen oopperaan. Velhossa Suurella Luonnolla on päärooli. Sen jälkeen tulevat vasta pienet ihmiset. Velho hakeutuu kansatieteelliselle pohjalle. Sen esittämistapa on taianomainen, runomainen ja lapsenomainen. Tarunhohto ei saa koskaan hävitä näiltä sinisiltä ja valkoisilta tuntureilta.

Kiitos Ystävät Teille Velhosta!

s.5         Kuoronjohtaja Kai-Jussi Jankerin mietiskelyä:  MOMENT MUSICAL - A CAPELLA
(Kuva: Velho-oopperan kuoron valmentaja ja esitysten "sielu" Kai-Jussi Jankeri on tehnyt suuren työn valmentaessaan amatööreistä lähes ammattilaisten tasolle nousevan kuoron.)

AD LIBITUM
Velho-esitystemme kolmas tuleminen on jälleen hyvää vauhtia lähestymässä. Tätä kirjoittaessani edessä olikin kauden ensimmäinen suuri kuoroharjoitus Äkäs-lompolossa.

DOLCE CON COLORE
"Menneet päivät ovat takanapäin surullinen joukko sammuneita kynttilöitä, joista lähimmät vielä savuavat, kylmät kynttilät, valuneet, taipuneet.
En halua nähdä niitä; niiden muoto haavoittaa minua, ja tuottaa tuskaa muistaa ne palavina. Katson eteenpäin sytytettyjä kynttilöitäni.
En halua kääntyä ja nähdä kauhistuen, miten pian tumma rivi pitenee, miten nopeasti sammuneet kynttilät lisääntyvät."

NON TROPPO SECCO
Loppu Konstantinos Kavafisin runosta "Kynttilät" muistui mieleeni, kun minua pyydettiin kirjoittamaan muisteluksia viime kesästä. Melkoisen surullistako luettavaa? Esitykset menivät hyvin. Yleisöä oli runsaasti. He pitivät näkemästään ja kuulemastaan. Osa vieläpä lupasi tulla uudestaan; ja jo kolmatta kertaa. Ei pitäisi siis olla valittamista - ei!

Tosiasiassa te teitte jälleen suururakan. Niin laulajat, tanssijat, lapset, orkesteri tekniikka, poromiehet poroineen ja vieläpä se yleisökin, ja ettei unohtuisi: sanalla sanoen kaikki mukana olleet. Tuohon olisi taitanut sopia "h:kin" - luulisin.

Viime kesänä sitten luontokin näytti meille arvaamattomuutensa. Vaikka oli monet kerrat harjoiteltu, se ei sitten esityksissä toteutunutkaan, miten oli sovittu.

No joka tapauksessa te siitäkin huolimatta teitte työnne niin kuin se kuuluisi asiaan - se sade. Yleisökin kait luuli. Tulipatsaiden, nuotioiden, taivasvalojen ym. tehosteiden joukkoon oli lisätty vielä kaatosade höystettynä aidolla ukkosen jyrinällä.

Melkoista mielikuvitusta! Kyllä Kupiainen keksii ja tekniikka osaa ja toteuttaa. Näin kai melko yleisesti luultiin?

Näyttää tuo alun melankolia vihdoinkin hellittävän. Tosiasiassa tämä kuuluu kuitenkin minun tapaani tehdä työtä. Laitetaanpa tähän sitten tranquillo

TRANQUILLO
Hengitellään rauhallisesti katse autereisena. Ollaan ikään kuin sinituntureiden sylissä - kullan kotakentillä. Ja mikäpä tässä muukaan auttaa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi - ei vaikka kuinka haluaisi. Ainoa mitä voit, on yrittää korjata virheensä, pyytää töppäyksiä anteeksi ja tehdä kaikki alusta uudelleen innosta hehkuen ja sydänverellä.

Tämä on myöskin minun osani tässä produktiossa. On pystyttävä uusiutumaan, löytämään itsestään ne voimavarat, joilla välttää vanhan kertauksen vaarat.

CANTABILE
Näin olen ymmärtänyt tuon alussa olleen runositaatinkin: kaikesta menneestä huolimatta ihmisen pitäisi katsoa eteenpäin - niihin sytytettyihin kynttilöihin - tulevaisuuteen.

Meidän tulevaisuutemme Velhon osalta on nyt ensi kesän näytökset. Se ei ole tärkeää oopperan kannalta, ovatko ne viimeiset esitykset, vai eivät, mutta meidän kannaltamme se alkaa jo olla sitä.

On kenties joutsenlaulun aika. Viimeinen mahdollisuus sanoa sanottavansa tästä mahtavasta spektaakkelista nimeltä Velho. Toivottavasti taaskaan emme toistaisi vain ennen opittua, vaan laulaisimme "niin kuin  ihmisille, jotka nähdään viimeistä kertaa".

Se tie on kuitenkin erittäin raskas, koska se "viimeinen kerta" on "joka kerta", eikä vain "eka kerta". Harjoituksista viimeisen näytöksen viimeisen soinnun jälkeiseen hiljaisuuteen on painettava täysillä, koko sielu pelissä.

Toisaalta se on myöskin erittäin antoisa tie eikä se ole meille vaikeaa, kun vain pidämme sen pitenevän kynttilärivin mielessämme, jotta sinne ei jäisi liian montaa surullista kynttilää.

Nyt kun olemme päässeet mollista duuriin, voinen lopettaa tämän Moment musicalini palaamalla alkuteemaan, mutta ei con dolore, vaan giusto teneramente sostenuto.

Jo totuttua tapaa noudattaen päätän sepustukseni runosäkeeseen Kavafisin Kynttilöistä ja nyt sen ensisäe. Menkäämme sen ajatuksin turvallisesti ensi kesään. Sitä ennen tämä poika kuitenkin lähtee..., no etsimään sade-efektin kastelemia nuotteja. Toivottavasti löytyvät!
- toivoo Kai-Jussi Jankeri.

Coda, giusto teneramente sostenuto al fine
"Tulevaisuuden päivät ovat edessämme kuin rivi sytytettyjä kynttilöitä kultaiset, lämpimät ja eloisat vahakynttilät."

s.10         Velhon säveltäjä Ilpo Saastamoisen mietteitä:
VELHO-OOPPERAN TOTEUTUS HERÄTTÄNYT KUNNIOITUSTA
(Kuva: Oopperan säveltäjä Ilpo Saastamoinen on sisällyttänyt teokseen vaikutteita saamelaismusiikista, jota hän on tutkinut vuosikaudet.)

Kun olen kertonut tuttavilleni, että tähän mennessä Velhon on käynyt kokemassa noin 15 000 ihmistä kahden kesän aikana, on se herättänyt yleistä kunnioitusta. Kiitos tästä suorituksesta ei lankea ainoastaan Velhon tekijöille, vaan myös niille lukuisille ihmisille, jotka ovat vaikuttaneet Velhon myönteiseen julkisuusarvoon joko lehti- yms. kirjoitusten tai suullisen viidakkopuhelimen muodossa. Kokemuksieni mukaan noin kaksi kolmesta ihmisestä tietää Velhosta ainakin jotakin. Mikään mainostus ei kuitenkaan korvaa sitä, jos itse esitys olisi keskinkertainen. Toivotaan, että kesän -95 esityksistä näkyy hioutuminen samalla tavalla kuin se näkyi viime kesänä vuoteen -93 verrattuna. Erityisen iloinen olin kuultuani kuoron Torniossa esittämän lyhennelmän nauhalta. Se osoitti, että sisätiloissa kuoro todella toimi erinomaisesti. Siitä kiitos Kai-Jussi Jankerin sinnikkäälle harjoitustyölle kuorojen kanssa.
Milloin olisikaan aika levyttää ainakin osa Velhosta?

VELHOA EI PITÄISI KOKONAAN SYRJÄYTTÄÄ
On selvää, että jos Velho siirtyy syrjään kesällä -96 valmistuvan Riekon tieltä, ei sen esittämistä kuitenkaan kannata kokonaan lopettaa. Mielestäni Tornion nauha osoittaa, että osia Velhosta voidaan siirtää sisätiloihin kuoromuotoisena. Sellaisena sitä voitaisiin siirtää eri puolille Suomea (ja mahdollisesti myös ulkomaille) ilman suurta rekvisiittaa. Luonnollisesti näkövaikutelma on silloin kokonaan toinen, mutta nämä menetykset voidaan korvata sisätilojen kuorosaundilla, joka ilman muuta tulee edullisemmin esille konserttiversiona. Esityksen luominen konserttiversioksi tietysti sisältää paljon työtä, mutta ei käsittääkseni liiaksi. Kun kerran jokin asia on opeteltu hyvin, niin miksi jättää sitä unholaan. En pitäisi mahdottomana ajatuksena sitäkään, että katkelmia Velhosta voitaisiin harjoitella myös koulukuorojen puitteissa, jos vain halua löytyy. Koululaissovituksista voidaan aina neuvotella musiikinopettajien kanssa. Tällä tavalla saisimme jatkuvuutta näin hienosti alkaneeseen, suuren alueen kattavaan kuorolauluperinteeseen, jonka myönteiset sosiaaliset vaikutukset ovat jo hyvin velholaisten tiedossa. Myös naapuripitäjien nuoret voisivat tavata toisiaan - vaikkapa tulevan Riekon merkeissä.

"RIEKON TEEMAT JO LIKI VALMIIT"
Riekosta puheen ollen - sen teemat ovat suurin piirtein valmiit ja kuorolle sovittaminen on käynnissä. Aikataulu kylläkin painottuu syksyn -95 puolelle. Sitä ennen on selvitettävä, sijoitetaanko pääkuoro orkesterin yhteyteen, vaiko kentälle ja kuinka suuri tuo kuoro tulisi silloin olemaan. Liikkumisen kannalta on tärkeää, että ainakin osa kentällä esiintyvistä hallitsisi musiikin edelleen ulkoa, kuten Velhossakin on tehty. Toisaalta paikallaan pysyvän kuoron ei tarvitsisi osata ihan kaikkea ulkomuistista. Se helpottaisi tietenkin harjoitusaikataulua. Kuoron äänentoiston kannalta paikallaan oleva kuoro olisi ilman muuta ihannetapaus, mikäli kentälle muuten riittää liikkuvia esiintyjiä. Riekossa on viitisenkymmentä eri musiikki-numeroa. Osa niistä on kuitenkin hyvin lyhyitä ja keskenään samaksi sävelmäksi yhteen sidottuja. Lisäksi solistiosuuksia ja välisoittoja on huomattavasti enemmän, joten Riekon opettelun ei pitäisi olla sen vaikeampi tehtävä kuin mihin jo olemme tottuneet Velhon parissa työskennellessämme. Lupaan omalta osaltani tehdä parhaani, jotta Riekosta tulisi vähintään samanlainen kokemus kuin mitä Velho myös ensi kesänä tulee olemaan.

s.11         Velhon poika Jaakko Gauriloff: Kaksi vuotta velhoa - kolmas toden näyttää
(Kuva: Jaakko Gauriloff esittää "Velhon poikana" Velho-oopperan miespääosan.)
Siitä on jo kaksi vuotta, kun Velho-oopperan ensimmäistä ulkoilmaharjoitusta odotettiin ja jännättiin. Silloin tuntui, että saapas nähdä, miten tämän suuren, suurimman ja kauneimman Lapin ulkoilmaoopperan oikein käy.
Hyvinhän siinä kävi. Kovan työn tulos palkittiin. Nyt olemme jo Velhon kanssa kolmannella etapilla ja taas on yhtä innostava tunne, miten kaikki mahtaa mennä? Millaisen lavastuksen Luoja on suunnitellut Velhon esitysiltoihin?
Viime syksy oli omalla kohdallani ikimuistoinen. Päivää ennen esiintymisiä iski flunssan poikanen ja äänihän siinä meni. Mutta niin kuin Lapin ikihonka uhmaa arktisia sääoloja, niin uhmasin minäkin flunssaa. Vaikeaa se oli, mutta jotenkin onnistuin.

LAPPI NÄYTTI KAIKKI PUOLENSA
Myös esiintymisillat olivat toisistaan poikkeavia. Jokainen ilta oli erilainen. Yhtenä iltana oli puolipilvistä, toisena Lapin syysilta kauneimmillaan. Mutta sitten Luonto näytti sen toisen puolensa - satoi, satoi ja satoi...

Kun näytös alkoi, katsomo oli aivan täynnä lippunsa ostaneita. Silloin ajattelin, että onkohan väliajan jälkeen katsomossa yhtään lipun lunastanutta.

Kun toinen osa alkoi ja Karhun laulu lähti liikkeelle. Kävellessäni syyspimeässä illassa näyttämövalojen kohti katsomoa, totesin ihmeekseni katsomon olevan yhtä täysi kuin ensimmäisen näytöksen alkaessakin.

Silloin ajattelin, että tätä työtä emme ole turhaan tehneet. Toivonkin, että ne, jotka eivät ole nähneet Velhoa vielä ja kokeneet sitä tunnetta ja tunnelmaa Lapin syysillassa Poroineen, Seitoineen, Noitineen ja tietenkin Velhon unohtumattomine tarinoineen tulisivat sen kokemaan. Sanoin ei voi myöskään kuvata Ylläksen kauniita tuntureita ja Äkäslompolon pintaan kauniisti välkkyvien nuotion liekkien leikkiä ja niiden luomaa tunnelmaa. Se pitää kokea itse - toteaa Velhon Poika.

 

Päiväämätön paikall.jakelulehti (kevät 1995): Vain yksi voi olla ykkönen
Kaikkien laskuoppien mukaan Ylläs on laskettelupaikkojen ykkönen: Laskitpa sitten yhteen rinteiden määrän, pituudet tai korkeuserot - tulos on aina Ylläs...

Artikkelin viimeinen lause:
... Omaa musiikillista perinnettään edustavat kesäinen Ylläs Soikoon! -tapahtuma, jossa kisaillaan tanssiorkestereiden SM-tittelistä sekä syyskesään ajoittuvat ooppera-esitykset, joissa viimeksi on esitetty Velho-oopperaa.

 

10.7.95 Keijo Kupiaisen tiedotuskirje:  Kesäkirje Velhoväelle
Teimme kesäretken Uuttu-Kallen ja päivän vanhan aviomies-Jankerin kanssa Kittilän Kätkälään. Hurmioiduin paikasta niin, että tähän kirjeeseen tuli ensi-kirjoittamalla 10 sivua. Sitten huomasin, että eihän tätä jaksa kukaan lukea, joten suoraan asiaan.

Kun Äkäslompolon Velhoniemestä on luovuttava, niin ehdotan että käydään neuvottelut Kittilän kunnan ja yritysten kanssa seuraavista asioista [1-7...]:

...Tässä siis joitakin tiivistettyjä teesin muotoon laadittuja ajatuksia ilman sen kummempia perusteluja keskustelun pohjaksi. Perusteluja olen valmis esittämään palavereissa 3.8. jälkeen, kun saavun Velhon harjoituksiin, jos katsotte näkemyksistäni olevan tuleville hankkeillemme hyötyä. Joka tapauksessa ratkaistaanpa Riekon esityspaikka miten tahansa, niin katson olevan erittäin tärkeää, että kantaesitys pitää olla elokuussa 96. Siksi Riekon esityspaikan ja ajan julkistaminen tulevien Velhonäytäntöjen aikana on välttämätöntä sillä:

- taiteellisen työryhmän perustavat ajatukset Riekon ohjauksen, lavastuksen, puvustuksen ja esityskoneiston laadusta ja määrästä on saatava kasaan syyskuun 95 puoliväliin mennessä

- mahdolliset solisti- ja kuorokoelaulut järjestettävä syyskuun 95 lopulla

- musiikin opiskelu alkaa lokakuussa 95, ulkoa tammikuun lopussa 96

- pienoismallin ja pukuluonnosten esittely lokakuussa 95

- ohjausharjoitukset alkavat helmikuussa 96

- lavasteet, rekvisiitta ja puvut valmistetaan kevään 96 aikana

- esitysalueen rakentaminen touko-heinäkuussa 96

- harjoitukset kentällä kesäkuussa ja elokuussa 96

Jos tässä aikataulussa ei voida edetä, se merkitsee toimintaamme välivuotta, joka olisi tuhoisa tälle hankkeelle. Siksi esitän, että tekisimme nyt pikaiset päätökset, ettei niin pääsisi käymään. Jos olen oikein antanut itseni ymmärtää, Kittilä on tarjoamassa meille yhteistyön ja avun kättä. Ehdotan, että epäröimättä tartumme tähän ystävän lämpimään käteen.

Kesälahden Pellavaniemessä heinäkuun 10. päivänä 1995
Keijo Kupiainen  tuotantojohtaja, Velho-oopperan ohjaaja...

 

Luoteis-Lappi N:o 21B Tunturien Kesä -95 s.2: Velho on syksyinen elämys
Harvoin mikään lappilainen projekti on saanut osakseen siinä määrin kiitosta ja ihailua kuin Äkäslompolossa jälleen elo-syyskuun vaihteessa esitettävä Velho-ooppera.

Vanhoihin saamelaistarustoihin syntynyt kuvaelma on äkäslompololaisen Kalervo Uutun käsialaa, tekstiin sijoitti Ilpo Saastamoinen sävelen ja komeuden esittää tunturilappilaisista laulun harrastajista koostuva yli 200-henkinen kuoro. Se on upea kokemus lappilaisessa loppukesän illassa. Sen nähneet sanovat sen puhuttaneen monella tavalla.

 

Päiväämätön - Sisälähetyslehti 1995 - Markku Palosaari:
- Uskonnon merkityksen kasvamisen sekä yhteiskunnassa että yksityisten ihmisten elämässä olemme kaikki huomanneet. Sinällään uskonnon merkityksen kasvu voi olla myönteistä, mutta kirkon kannalta ei ole edullista, jos suuret matkailijamäärät kohtaavat matkailijakeskuksissamme vain epäselvän synkretistisen hengellisyyden, sanoo Palosaari.

Levin matkailuun on tulossa yhä voimakkaammin epäkristillisiä, synkretistisiä piirteitä.

- Tästä selvänä merkkinä pidän seitojen, noitarumpujen, meedioiden ja Buddhan patsaiden ilmestymistä alueelle sekä yleensä mystisen kokemuksen korostamista ja etsimistä.

Kotimaisista matkailijoista lähestulkoon kaikki ovat eteläisen Suomen seurakuntien jäseniä, jotka odottavat myös  tervettä, tuttua hengellisyyttä ja kristillistä sanomaa loma-aikanaan. Ulkomaisista matkailijoista huomattava osa on kristittyjä, ja ei-kristitytkin etsivät alueelta kristillistä kirkkoa.

- Lähin kirkko on kuitenkin Kittilän kirkonkylällä. Sinne asti matkailija lähtee harvoin jo pelkästään huonojen kulkuyhteyksien ja pitkän matkan vuoksi.

- Viime vuosina olemme havainneet, että matkailussa on eräillä tahoilla voimakasta pyrkimystä hyödyntää ja vireyttää kristinuskon syrjäyttävää pakanallista uskonnollisuutta. Tällaisesta ovat tunnettuja esimerkkejä nk. Lapin kasteet, Velho-oopperat, noitatanssit jne.

- Kirkon fyysinen poissaolo Levin matkailumiljööstä on todella tuntuvaa. Pyhän paikan kaipuu on ilmeinen, perustelee Palosaari kappelin  tarvetta.

- Onhan alueelle erään yrityksen toimesta rakennettu pieni, mielestäni synkretistinen »temppeli», jossa on esillä raamattukin. Temppelin lasimaalauksessa kuitenkin kuvataan ihmisen elämää auran varjossa ja suojassa. Myös erilaisia seitoja on pystytetty alueelle suojaksi.

- Kittilän seurakunnan taloudelliset mahdollisuudet eivät yksinkertaisesti riitä vastaamaan tähän haasteeseen, jonka kanssa meidän on kuitenkin jatkuvasti kamppailtava. Nytkin joudumme taiteilemaan, jotta voimme ylläpitää nykyisen rakennuskantamme ja toimintamme. Kittilän seurakunnalla on meneillään voimavaroihin suhteutettuna varsin mittava hautausmaan laajennus ja seura-kuntakodin kunnostus.
Markku Palosaari
vs. kirkkoherra

 

K: 18.8.95         Velho-harjoitukset alkavat (klo 18-22). 19-20.8. sama juttu.

22.8.95 Kuukkeli s.2 - Kari Kaulanen: Velhon henkeen, osa 2
Kaksi vuotta sitten kirjoitin tällä palstalla Velhon hengestä varsin ihailevaan sävyyn. Samaan asiaan on jälleen syytä palata. Minulla oli nimittäin taas kerran mahdollisuus käydä seuraamassa Velho-oopperan harjoituksia.

Oli helppo havaita, että henki on edelleen yhtä hyvä, yhtä innostunut ja yhtä kannustava kuin harjoituksissa kesällä 1993 ennen ainuttakaan esitystä.

Oli myös eroja. Tunnelma oli nyt paljon vapautuneempi ja rennompi, otteissa enemmän ammattimaisuutta ja osaamista. Se on tietenkin luonnollista, onhan porukalla jo takanaan kahden kesän harjoitusten lisäksi kymmenkunta onnistunutta esitystä täysille katsomoille.

Yksi syy innon säilymiseen on varmaan myös teoksessa itsessään. Sen sisällön rikkaus ja syvällisyys tarjoaa tekijöille koko ajan uutta oivallettavaa.

Uusia, erityisesti nuoria esiintyjiä on ilmestynyt näyttämölle runsain joukoin. Se lupaa hyvää, ajatellen suurteoksen seuraavia osia Riekkoa ja Käärmettä.

Tietenkin varsinaiset tekijät ja esiintyjät ovat vain osa kokonaisuutta. Tarvitaan ohjaajaa, lavastajaa, puvustajaa, tarpeistonhoitajaa, järjestäjää, tekniikkaa sekä lukemattomia muita tekijöitä. Oma ansionsa on tiedotusvälineillä, jotka ainakin Pohjois-Suomessa ovat kiitettävästi tuoneet julki Velhon sanomaa. Toivottavasti viesti tämän syksyn jälkeen tavoittaa koko valtakunnan television välityksellä.

Erityiskiitoksen ansaitsevat maanomistajat, jotka ovat vuokranneet näyttämöä ja katsomoa varten maa-alueen, tähän tarkoitukseen Suomen parhaalta ja itse asiassa ainoalta mahdolliselta paikalta.

Myös Äkäslompolon yrityselämä on ottanut Velhon omakseen, eivätkä esitykset nykyisissä mitoissaan ilman sen luomia edellytyksiä ruokapaikkoineen, majoitus-tiloineen ynnä muine palveluineen olisi edes mahdollisia.

Unohtaa ei passaa onnistuneen esityksen toista osapuolta, yleisöä. Velho-oopperan on nähnyt jo viitisentoistatuhatta katsojaa. Tänä syksynä määrä nousee reilusti yli kahdenkymmenentuhannen. Mukana on paljon sellaisia, jotka istuvat katsomossa jo kolmatta kertaa. Se kertoo osaltaan teoksen syvyydestä ja koskettavuudesta.

Velhon vaikutukset ovat nähtävissä myös kaukana näyttämön ulkopuolella. Velhon ansiota on, että Kolarissa esitetään omin voimin Unto Monosesta kertovaa näytelmää täysille saleille. Osaltaan se oli rohkaisemassa Ylläs Soikoon -tapahtumaa järjestämään kokonaan kolarilaisen konsertin evakkolauluista. Erilaisia kuoroja toimii Länsi-Lapin kunnissa aivan toiseen malliin kuin ennen Velhoa.

Eivätkä vaikutukset rajoitu pohjoiseen. Eri puolilla Suomea on valmistettu tai suunnitellaan samantapaisia teoksia. On Sutta, on Karhua ja monta muuta. Niiden tekijät myöntävät suoraan, että Velho-oopperan menestys on ollut heitä rohkaisemassa: kun kerran nuokin, miksei mekin.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saamme nauttia näistä lappilaiseen perinteeseen pohjautuvista teoksista vielä ainakin seitsemän vuoden ajan. Eivätkä ne unhoon jää sen jälkeenkään.

Kenties joskus koittaa sekin päivä, että velholaiset toteuttavat haaveensa ja rakentavat itselleen yhteisen vanhustentalon, koska eivät osaa enää olla erossa toisistaan.

Siellä Uuttu-Kalle sitten kulkee kekäle kädessään, mumisee loitsuja ja nokeaa toisten vanhusten uurteisia naamoja, Kupiaisen Keijo komentaa välillä ottamaan uusiksi, Kyrön Keijo kävelee puujaloilla ja tohvelijalkaisten kuoro laulaa Jankerin johdolla virkku ko akkaa...

Näissä merkeissä, hyvää syksyä kaikille. Poimikaatten marjatkin maasta!         
Äkäslompolossa 20.8.95 KARI KAULANEN
[> Ks. Kari Kaulanen: Ajan rinki - Kertomus Velho-trilogiasta, SCMOY 2002]

[4.7.2013: s.7 koko sivun Velhon korppimainos. Vain nimi Velho-ooppera, mutta ei tekijänimiä lainkaan! Tuottajat kyllä mainitaan.]

s.8         Taas on aika Velhon
(Kuva harjoituksista 13.8.1995.)
Kolmantena syksynä peräkkäin tempaa Velhon lumous valtaansa niin Äkäslompolon kuin koko Ylläksen ja Kolarinkin.

Velho-ooppera syntyi pienestä ajatuksesta, sai valmistumisprosessinsa aikana lisää laajuutta ja mittaamattomasti syvyyttä, valloitti jo ensimmäisenä syksynä viimeisetkin epäilijät ja on sen jälkeen ollut olennainen osa ei vain Länsi- vaan koko Lapin musiikki- ja kulttuurielämää.

Tänä syksynä Velho-oopperaa esitetään yleisölle viisi kertaa. Esityspäivät ajoittuvat aiemmasta poiketen kahdelle viikonlopulle. Elokuun viimeisen viikonlopun aikana 25.-27.8 on kolme esitystä, perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Loput kaksi näytöstä ovat vuorossa 1. ja 2. syyskuuta, perjantai- ja lauantai-iltoina.

Esitykset alkavat kello 20 etunäytelmällä. Varsinaisen Velho-oopperan ensimmäiset sävelet pääsevät ilmoille puoli yhdeksältä. Kahden näytöksen välillä on reilun puolen tunnin tauko, jonka aikana yleisö voi jaloitella ja lämmitellä itseään katsomosta kylälle päin sijaitsevien myyntipisteiden tuotevalikoimalla.

Muodoltaan ja sisällöltään Velho-ooppera ei ole muuttunut. Kuitenkin esityksiin on haettu harjoituksissa uusia vivahteita ja uutta sisältöä. Näin kertoo ohjaaja Keijo Kupiainen. Kenties jokunen yllätyskin on luvassa viime syksyn tapaan.

s.8         Into on säilynyt
(Kuva: Kokeneet esiintyjät eivät ota turhaa stressiä: ruokailutauollakin on pakko päästä hetkeksi oikaisemaan, kuten yllä näkyy. Pikkukuvassa alhaalla Keijo kertoo näkemyksiään ja tytöt kuuntelevat tarkkaavaisina.) [Hämäriä kuvia ei digitoitu]
Yksi Velho-oopperan voimahenkilöistä on ensimmäisestä hetkestä lähtien ollut kolarilainen Johannes Seppälä.

Hän kertoo tyytyväisenä, että oli erinomainen ratkaisu sijoittaa esitykset kahdelle eri viikonlopulle. Liput ovat menneet hyvin kaupaksi.
Tyytyväinen Johannes on myös siitä, että esiintyjien into on edelleen samaa luokkaa kuin ensimmäisenä kesänä. Vaikka esitys on sama jo kolmatta vuotta, löytyy teoksen sisältä aina uutta ammennettavaa. Myös Kupiaisen Keijo ja Paavalniemen Pirjo ovat keksineet uusia, piristäviä juttuja kuorolaisille ja tanssijoille, joten harjoittelu ei ole ollut pelkästään vanhan kertausta.
Esiintyjätkin ovat edelleen pääosin samoja. Uusia laulajia on mukana pari kappaletta. Tulijoita olisi kenties ollut enemmänkin, mutta uutena laulajana riviin astuminen ei ole aivan helppoa, sillä pelkästään sanojen opettelu vaatii melkoisen työn.

Erityisen iloinen Johannes on siitä, että uusia lapsia ja nuoria on tullut runsaasti mukaan. - Se takaa tämän homman jatkuvuuden.

Riekon vuoro
Ainakaan näillä näkymin Velho-oopperaa ei ensi kesänä enää esitetä. Sen sijaan nähdään Riekko-ooppera, joka ajallisesti jatkaa siitä, mihin Velho päättyy. Uutuus on jo valmiiksi sävelletty ja sovitustyö on täydessä käynnissä. Harjoittelemaan päästään talven kuluessa.

Riekko poikkeaa edeltäjästään siinä, että kuoron osuus ja sitä myötä kuorokin, on pienempi. Sen sijaan solistisia rooleja on enemmän. Kokonaisväkimäärä on kuta kuinkin samaa luokkaa Velhon kanssa.

- Kaikki, jotka ovat kiinnostuneita musiikkiteatterin tekemisestä, ovat tervetulleita mukaan, Johannes sanoo.

- Tällaisessa puuhassa tärkeää ei ole pelkästään esiintyminen ja esittäminen, hän muistuttaa.

- Sosiaalisella kanssakäymisellä kaikenlaisen yhdessäolon ja -tekemisen merkeissä on erittäin suuri merkitys.

Velhoniemi paras
Velhon esityspaikkaa alettiin alusta pitäen kutsua Velhoniemeksi. Nimen se tulee varmasti säilyttämään tulevaisuudessakin, vaikka kaikki rakennelmat purettaisiin pois.

Alueen vuokrasopimuksen jatkamisen kanssa on ollut pieniä ongelmia, mutta neuvotteluissa ensi kesän osalta on päästy tulokseen, joten sen puolesta Riekon harjoitukset voivat alkaa. Tavoitteena on, että Riekkoa esitettäisiin kolmena kesänä. Sitten olisi vuorossa trilogian kolmas osa Käärme niin ikään kolmena kesänä. Lopuksi, vuonna 2002, esitettäisiin kaikki kolme teosta peräjälkeen.

- Paikkana Velhoniemi on paras, Johannes toteaa.
- Sen vuokraaminen Velho-porukan käyttöön on mainitsemisen arvoinen kulttuuriteko, hän kiittää maanomistajia.

Televisio paikalla
Velho-ooppera taltioidaan tänä syksynä myös jälkipolvien nähtäväksi. Viisi televisiokameraa Välikankaan Antin johdolla on paikalla ensimmäisen viikonlopun esitysten aikana.

Kooste materiaalista nähtäneen talven mittaan kakkosella. Näin voivat jonkinlaisen kuvan teoksesta saada nekin, joilla ei ole mahdollisuutta päästä Velhoa paikan päällä näkemään.

 

22.8. ti         oli TV-1 kuvaamassa (oliko päivällä koululaiskenraali klo 15?)

23.8.95 ke    Lapin Kansa klo 15 sekä kenraaliharjoitus illalla.
                 - Lapin läänin taidepalkinto -95 Velho-oopperan tuotantoryhmälle

24.8.95 to         Luoteis-Lappi s.1: Velho-ooppera tulee taas
Vili Kurki on Velho-oopperan nuorin osallistuja eli se haltijakohtauksen pienin maahinen. Velho-sävelet ovat hänelle tuttujakin tutumpia, sillä hän oli vielä äidin vatsassa, kun osallistui ensimmäisiin harjoituksiin. Nyt kun esityksiä viedään lävitse jo kolmantena kesänä, hän on päässyt näyttämölle.

Velho-ooppera -esityksiä nähdään Äkäslompolossa nyt viimeisen kerran. Ensi kesänä on vuorossa mahdollisesti uusi ooppera. Velho-oopperan tämän kesäinen ensi-ilta on perjantaina. Esityksiä on myös lauantaina, sunnuntaina ja viikon päästä perjantaina ja lauantaina. Lauantait ovat loppuunmyytyjä, mutta muihin näytöksiin mahtuu vielä. Lippuja voi tiedustella muun muassa Ylläksen Matkailusta.

 

24.8.95 Luoteis-Lappi s.7 Liika into harjoituksissa kostautui
(Kuvat I-II)
Sieppijärveläinen Anna-Mari Kuru on ...... yksi Velhon talkoolaisista.

Anna-Mari mietti tänä vuonna pitkään, osallistuako ylipäätään koko kuoroon, koska vaatepuuhat ovat nekin tärkeät. - Kun sitten päätin, että osallistun, niin lähdinkin mukaan sellaisella innolla, että... Jo lämmittelyssä, jossa koreografi Pirjo Paavalniemi yllytti meitä hurjaan huutoon ja juoksuun, lähdin kuin riivattu tulemaan kohti katsomoa, jonne meidän piti juosta. Hyppäsin loppurutistuksessa ainakin metrin hypyn ja vaistosin jo ilmassa, että jotain on nyt pielessä. Tulin nimittäin alas sammalikkoon polvet lukkoasennossa, Anna-Mari muistelee. - Olin vain niin keskittynyt siihen huutoon, etten osannut tulla oikein alas. Toinen polvihan siinä loukkaantui, hän kertoo.

Anna-Marin lisäksi Velho-porukoissa on muitakin epäonnisia. "Tanssija" -ryhmään kuuluva Staffan Tallberg loukkasi jalkapallossa jalkansa saaden siihen hius-murtuman. - Ei tämä välttämättä estä osallistumista. Ei minua silti niin hirveästi harmita. Nythän voin mennä katsomaan esityksen, Staffan iloitsee.

 

24.8.95 to Pohjolan Sanomat - Äkäslompolo, Kari Heino (kuvat PS - Nina Susi):
s.1         Läänin taidepalkinto Velho-oopperalle
Lapin läänin taidepalkinto vuosimallia 1995 on myönnetty Velho-oopperalle. Läänin taidetoimikunnan sihteerin Kari Laineen mukaan huomionosoitus halutaan suunnata nimenomaan Velhon koko tuotantoryhmälle, "eli kaikille niille ihmisille, jotka ovat olleet tätä tekemässä".

Palkinnon rahallinen arvo on30 000 markkaa, mutta niin kuin Laine ja huomionosoituksen keskiviikkona Äkäslompolossa vastaanottaneet Velho-toimi-kunnan edustajat totesivat, on palkinnon ainutkertaisuus sen muassaan kuljettamaa rahamäärää tärkeämpi ulottuvuus.

Laine paljasti Äkäslompolossa myös sen, että taidetoimikunta on jo aiemminkin katsellut Velhoa sillä silmällä, mutta vasta nyt, kun tuotoksen siipien kantavuudesta on saatu varmuus, tuli myös palkitsemisen aika. (kh) 

s.6         PS - Äkäslompolo, Kari Heino:
Trilogian yhteisesitys vuonna 2002 - Velhoa seuraavat Riekko ja Käärme
Kolmannen kautensa ensi-iltaa lähestyvän Velho-oopperan jatko on varmistunut monella tapaa.

Ensinnäkin huolet spektaakkelin esityspaikasta kadonnevat tänään. Velho-toimikunnan on määrä tänään torstaina allekirjoittaa sopimus, joka takaa esitysten jatkumisen tutulla paikallaan keskellä Äkäslompolon kylää.

Toiseksi Velhon jatko-osat Riekko ja Käärme ovat jo pitkälle hahmottuneet tai hahmottumassa. Kesällä 1996 kantaesityksensä saavan Riekon teksti on jo valmistunut, ja sävellystyökin on pitkällä. Tekstit loihti edelleen Velhon tapaan Kalle Uuttu, ja säveltäjäkään ei vaihdu, vaan Riekko lauletaan lentoon Ilpo Saastamoisen nuotituksen voimalla.

Velho, Riekko ja Käärme, jonka senkin libreton kimpussa Uuttu-Kalle jo häärii, muodostavat väljän, ajallisesti kaukaa ajanlaskun tuolta puolen viime vuosi-kymmeniin ulottuvan, lappilaista kollektiivista sielunelämää luotaavan trilogian.

Velhon voima lähtee ajasta, jolloin viimeisestä jään vetäytymisestä ei ollut Pohjolassa kauaa aikaa, Riekko ponnistaa Keskiajan ja Uuden ajan taitteesta ja Käärme luikertelee 1800-luvulta viime vuosikymmenen kasinopelin keskelle asti.

Riekkoa esitettäneen vuosina 1996-98, Käärmettä vuosina 1999-2001, ja vuonna 2002 on ehkä mahdollisuus nähdä kuukauden sisällä koko trilogia:
"Näin ainakin unelmoimme, ja unelmiahan jokaisella pitää olla", ilmaisee pitkän tähtäimen suunnitteluun sisältyvän epävarmuuden Velhon ohjaaja Keijo Kupiainen.

Velho karkotti laman
Läänin taidepalkinnon Velhoa tuottanut väki sai Lapinläänin taidetoimikunnan sihteerin Kari Laineen mukaan mm. siksi, että Velho oli ja on omiaan hajottamaan lamamielialaa: "Velho ja sen tekijät osoittivat, että ainakaan henkistä lamaa täällä ei podettu. Itse asiassa te lähditte taiteen keinoin niin taloudellista kuin henkistäkin lamaa vastaan ja sitä hajottamaan", Laine kuvailee tapahtunutta.

Jo Velhon toteuttamisen ideakin on läänin taidetoimikunnan mukaan palkitsemisen arvoinen: ammattilaiset ja amatöörit luontevasti yhdessä, edelliset tuoden kokonaisuuteen mukaan tarvittavan huippuosaamiseen, jälkimmäiset yhtä lailla välttämättömän tekemisen ilon.

Laine haluaa myös rikkoa turhia tabuja ja kiittelee Velhoa kaupallisuudesta, so. positiivisesta kaupallisuudesta, joka hänen mielestään tarkoittaa mm. sitä, että on pelkästään mielekästä hankkia tasokkaalle tuotteelle myös kuluttajat.

Velho-oopperaa, tai laulunäytelmää, juuri niin kuin kukin haluaa, on jo käynyt katsomassa 15 000 henkeä. Moni on istunut spektaakkelin läpi kahdesti, jopa kolmesti.

Tänä vuonna miljoonabudjettista, mutta varsin vakaasti omillaan pyörivää Velhoa tekee n. 220 ihmistä, missä on lisäystä viime vuoteen 30. Innokkaita esiintyjä-kandidaatteja piisaa, ja koska "on niin vaikea ainakin lapsille sanoa, että et sie pääse", kuten Kupiainen asian ilmaisee, on joitakin esiintyjäryhmiä päälukuisesti kasvatettu.

Velho ja trilogia kiinnostavat koko ajan yhä enemmän myös kauempana. "Liikuteltavaa versiota" oopperasta on mm. kyselty Saastamoisen mukaan jo Unkaria myöten. Riekon tulo ei siis välttämättä siirrä Velhoa naftaliiniin, vaikkei vuoden 2002 kesästä vielä olekaan mitään ehdottoman varmasti sovittu.

 

24.8.95 to LK s.8 - Kolari, Leena Talvensaari: 
Velho-oopperalle Lapin taidepalkinto - Taiteellinen tinkimättömyys yhdistyy tekemisen iloon
Tämänvuotinen Lapin läänin taidepalkinto on myönnetty Velho-oopperan tuotanto-ryhmälle. Läänin taidetoimikunnan mielestä Velho on vertaansa vailla oleva voiman-näyttö, joka on luonut kulttuurista mainetta koko Lapille. Velhossa yhdistyvät luontevasti korkeatasoinen ammattilaistyö, taiteellinen tinkimättömyys ja tekemisen ilo.

30 000 markan suuruinen taidepalkinto luovutettiin oopperan tekijöille keskiviikkona kolmannen Velho-kauden kynnyksellä. Oopperasta nähdään viikonvaihteessa kolme esitystä ja vielä kaksi esitystä syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Kalervo Uutun sanoittama ja Ilpo Saastamoisen säveltämä Velho-ooppera kanta-esitettiin Äkäslompolossa kesällä 1993. Taidetoimikunnan mielestä Velhossa on erityisen ansiokasta sen syntyminen aika, jolloin lama on koskettanut kansalaisten uskoa huomiseen.

"Velhon väki on kuitenkin osoittanut, etteivät taide ja kulttuuri mene maan rakoon aineellisen ahdingonkaan aikana. Päinvastoin Velhossa on lähdetty taiteen keinoin taistelemaan lamaa vastaan. Velhon kautta koko Lappi on kasvattanut kulttuurista imagoaan", sanoo Lapin läänin taidetoimikunnan pääsihteeri Kari Laine.        

Sanoma nousee alueellisuuden yli
Taidetoimikunta pitää esimerkillisenä Velho-oopperan tuotantoideaa ja sen käytännön toteutusta. Oopperassa yhdistyvät korkeatasoinen ammattityö ja hyvin toteutettu harrastajatyö. Lopputulos on taiteellisesti tinkimätön, mutta mukana on myös valtavaa tekemisen iloa.

"Produktio on aiheeltaan vahvasti alueellinen, mutta sen sanoma nousee yleis-maailmalliseksi. Juuri siinä on Velhon taiteellinen voima ja kiinnostavuus", Laine korostaa.

Taidetoimikunta perustelee palkintoaan myös sillä, että Velhon tuottamisessa on onnistuneesti käytetty nykyaikaisen markkinoinnin ja mainonnan keinoja sekä erilaisten taustaryhmien apua. Yhteistyö matkailuelinkeinon kanssa on myös osoittautunut toimivaksi.

"Tässä pelottavassa kaupallisuudessa Velho on antanut oivan esimerkin muillekin Lapin kulttuurituottajille. Kaupallisuudelle ei auta enää nyrpistää nenää, sillä kulttuurituotteet tarvitsevat markkinointia siinä missä muutkin. Markkinointi ei vähennä taiteellista ulottuvuutta."

Esiintyjäjoukkoon tullut lisää nuoria
Velho-oopperan tekijät pitävät läänin taidepalkintoa merkittävänä kannustuksena. "Nyt viimeistään tiedämme, että meillä on ollut se ainoa oikea henki tehdä tätä työtä. Tässä samassa hengessä jatkamme eteenpäin", lupaa Velho- toimikunnan puheen-johtaja Hilja Liimatainen.

Velho-oopperan tuottavat Kolarin kyläpelimannit ja kuoro sekä Kolarin nuoriso-seura. Oopperassa on tavalla tai toisella mukana noin 300 ihmistä, joista suurin osa on musiikin ja tanssin harrastajia Kolarista, Kittilästä, Muoniosta, Enontekiöltä, Pellosta ja Ruotsin Pajalasta. Kaukaisimmat osanottajat tulevat Oulusta saakka.

Hilja Liimataisen mukaan väkimäärä on vuosi vuodelta vain kasvanut. Tänä vuonna näyttämöllä on 220 esiintyjää eli noin 30 enemmän kuin viime vuonna.

"Eivätkä tulijat ole mitään harmajapäitä, vaan lapsia ja nuoria. Se jos mikä antaa meille uskoa ja voimaa", sanoo Kolarin nuorisoseuran puheenjohtaja Johannes Seppälä.

Koko trilogia läpi kesällä 2002
Vaikka Velho-oopperan esitykset Äkäslompolossa päättyvät tähän vuoteen, niin Velhon elämä jatkuu tulevissa produktioissa.

Tähtäimessä on mahtava trilogia, jonka seuraavat osat ovat nimeltään Riekko ja Käärme. Riekon tarina sijoittuu keskiajan loppuun ja käsittelee muun muassa niitä ristiriitoja, joita syntyi Lapin ja Lannan kohdatessa. Käärme lähtee liikkeelle viime vuosisadan vaihteesta ja kulkee aina nykyaikaan saakka.

Riekko kantaesitetään jo ensi kesänä tutussa esityspaikassa Velhoniemessä. Vuokrasopimus alueen käytöstä allekirjoitettiin tänään.

Riekon takana ovat Velhosta tutut nimet: libretto on Uuttu-Kallen ja sävellys Ilpo Saastamoisen. Riekkoon aletaan kerätä laulajia heti Velhon esitysten päätyttyä ja musiikkiharjoitukset on tarkoitus viedä läpi jouluun mennessä.

"Riekosta tulee meille aikamoinen haaste, sillä säveltäjä on todella pannut siihen parastaan. Se tietää kovia harjoituksia ensi talvena", ennustaa oopperan ohjaaja Keijo Kupiainen.

Oopperatyöryhmä ei kuitenkaan pelkää haasteita eikä kaihda suuria tavoitteita. Lopullisena päämääränä on esittää koko trilogia Äkäslompolossa yhden kuukauden aikana noin vuonna 2002. Katsojien silmien eteen vyöryy silloin komeana musiikkiteatterina koko lappilainen elämänkaari esihistoriasta nykyaikaan.